On juhlapäiviä joiden merkitys on monestakin syystä ehkä jäänyt arvoitukseksi, joten selvittelen itselleni ja samalla muillekin juhlapäivien, kuten helluntain merkitystä. Helluntai (englanniksi pentecost) on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua (50. päivänä) pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain (Kristuksen taivaaseenastumisen päivä) jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta ja viimeistään 13. kesäkuuta Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’.
Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten Savuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muistojuhlana.
Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntaina, mutta useissa maissa myös seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä, on pyhäpäivä. Niin oli Suomessakin vuoteen 1972 saakka. Ruotsissa ja Suomessa ennen vuotta 1774 myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Myöhemmin, vuosina 1973–1991, Suomessa vietettiin pyhäpäivänä varsinaisen helluntaipäivän lisäksi myös edeltävää lauantaita, jonka nimi oli tuolloin helluntain valmistuspäivä. Helluntai on erityisen tärkeä juhla helluntailaisuudessa. Ortodoksit nimittävät varsinaista helluntaipäivää Pyhän Kolminaisuuden päiväksi ja sitä seuraavaana maanantaita (toista helluntaipäivää) Pyhän Hengen päiväksi.
Alkuseurakunnassa käytettiin sanaa pentekoste sen 50 päivää kestävän ajan nimenä, joka alkoi pääsiäisaaton ehtoollisenvietosta. (Tästä on todisteita noin vuodelta 150.) Tänä aikana, jota pidettiin yhtenä ainoana yhteisenä juhlapäivänä, uskovat riemuitsivat siitä, että Jeesus oli ylösnoussut ja että Hän lahjoittaa seurakunnalleen Pyhän Hengen lahjan. Tällöin ei esiintynyt paastoa eikä polvirukousta, vaan rukoiltiin seisaaltaan. Koko seurakunnan katse oli suuntautunut eteenpäin. Katekumeenit (kasteoppilaat) kastettiin. Odotettiin Herran paluuta. Sen vuoksi juuri tänä aikana kristityt ajattelivat erityisesti ylösnousemusta. Pentekoste-aika ennusti taivaan valtakunnan ilon- ja rauhanaikaa. – Vasta myöhemmin sai viimeinen päivä, viideskymmenes, itsenäisen merkityksen. Helluntaijuhlaa vietetään nyt Hengen vuodattamisen muistoksi.
David Pawson ”Matka Apostolien tekoihin” (KKJMK Oy 2016), josta lainaus sivulta 33: ”Mitä helluntaipäivä eli ’day of Pentecost’ tarkoittaa? Sana tarkoittaa ’viideskymmenes’ ja se oli viideskymmenes päivä pääsiäisaterian vietosta. Tuo päivä oli erityinen ja sillä oli kaksitahoinen merkitys. Se oli ’sadonkorjuujuhla’, jolloin ensimmäiset ohrasadosta leivotut leivät uhrattiin Jumalalle – ensihedelmät. Miten merkityksellistä, että kristillisen lähetystyön ensihedelmät saatiin myös samana päivänä. Toiseksi, helluntaita vietettiin sen muistoksi, että Jumala antoi kymmenen käskyä Moosekselle Siinain vuorella. Mutta hyvin lyhyessä ajassa tuo laki rikottiin ja 3000 ihmistä menetti henkensä. Näemme hämmästyttävän kontrastin siinä, että kun Jumala vuodatti Hengen, 3000 ihmistä pelastui… Haluan painottaa jotakin vielä tärkeämpää: heille ei annettu kieliä, jotta he puhuisivat ihmisille, vaan heille annettiin kielet, jotta he ylistäisivät Jumalaa. Näiden kielten tarkoituksena ei ollut tehdä lähetystyötä helpommaksi… Tuuli, tuli tai kielet eivät olleet vielä se tärkein, vaan, aivan yksinkertaisesti, ensimmäisen kerran Jumala oli heissä ja hänellä oli täysi hallintavalta heihin nähden. Siinä on asian ydin… Pyhä Henki ei ollut joku heidän ulkopuolellaan oleva, jota he voisivat koskettaa. Hän oli joku, joka olisi heissä; hän aikoi omistaa heidät, hallita heitä ja antaa heille kyvyn puhua niin kuin he eivät koskaan olleet puhuneet elämässään. Tekeillä oli juuri se, ja voima oli tullut, joten nyt nämä tavalliset ihmiset pystyivät tekemään epätavallisia asioita.”
Kirjallisuus ja lähteet:
David Pawson ”Matka Apostolien tekoihin” (KKJMK Oy 2016)
Batya Wootten ”Israelin juhlat – Sapatti ja kevään juhlat” (Network Ltd Oy/TV7)
Edvin Wirén ”Pyhät juhlat – kirkolliset juhlat, niiden alkuperä, kehitys ja merkitys” (WSOY 1933)
Martti Häkkänen, Marianne Kantonen ja Veijo Koivula ”Laskiaisesta pääsiäisen iloon – kristillinen juhlakulttuuri varhaiskasvatuksessa ja koulussa” (Suomen lähetysseura 2012)
Pentti Lempiäinen ”Pyhät ajat” (Kirjapaja 2009)
Jouko N. Martikainen, Anniina Mikama ”Kirkkovuosi ja sen pyhien tunnuskuvat” (Väyläkirjat 2019)
Sirpa Karjalainen ”Juhlan aika – Suomalaisia vuotuisperinteitä” (WSOY, 1994)
Kustaa Vilkuna ”Vuotuinen ajantieto, Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalentereista enteineen” (Otava 2007)
Satu Aalto ”Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt” (Karisto, 1999)
Jouko Hautala ”Vanhat merkkipäivät” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000)
Raija Koskinen, Kaisu Vuolio, ”Suomalaiset juhlat” (WSOY, 1989)
Mysi Lahtinen ”Juhlat – Uudestavuodesta elonkorjuuseen” (Tammi, 2004)
http://www.wikipedia.fi
Digi IRT (Raamatun Ison Tietosanakirja)
Pentti Juhani Mattila 