Tuhatvuotinen valtakunta

Raamatussa on paljon vaikeasti ymmärrettäviä kohtia, kuten tuhatvuotinen valtakunta, josta ollaan monella tapaa erimielisiä. Tämän vuoksi keräsin materiaalia tästä aiheesta, jotta voisimme jokainen itse ottaa jonkinlaisen kannan tähän asiaan ja ryhtyä tutsutumaan siihen. Ilmestyskirjassa 20:1-6 näyissä kerrotaan Jumalan valtakunnan toteutumisesta. Kun Kristus itse on taivaallisen sotajoukon mukana kukistanut pedon vallan, Ilm. 19:11-21, niin heitetään saatana 1000 vuodeksi syvyyteen. Tätä raamatunkohtaa on tulkittu vuosisatojen mittaan monella tavalla. Näyttää ilmeiseltä, että alkuaikojen seurakunnissa uskottiin yleisesti Kristuksen tullessaan perustavan näkyvän Jumalan valtakunnan. Tämä käsitys oli varsinkin monilla kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkoisillä.

Papias (n. v. 140) mainitsee opin tuhatvuotisesta valtakunnasta apostolisena perimätietona. Justinus Marttyyri (n. 100-165) näkee tuhatvuotisen valtakunnan VT:n lupausten täyttymyksenä, Messiaan johtamana maallisena Israelin valtakuntana: ”Minä ja kaikki täysin oikeauskoiset kristityt tiedämme, että on tapahtuva ruumiin ylösnousemus, ja Jerusalem rakennetaan, kaunistetaan ja laajennetaan tuhanneksi vuodeksi, kuten Hesekiel, Jesaja ja muut profeetat ovat ennustaneet. Johannes yksi Kristuksen kahdestatoista apostolista, profetoi hänelle annetussa ilmestyksessä, että Kristukseen uskovat tulevat elämään tuhat vuotta Jerusalemissa.”

Irenaeus (n. 130-200) katsoo tuhatvuotisen valtakunnan välitilaksi, jota seuraa täydellinen autuus. Hän omaksuu juutalaisen synagoogan käsityksen, jonka mukaan nykyinen maailmanjärjestys kestää kuusi vuosituhatta, kuuden luomispäivän mukaisesti. Tämän aikakauden lopulla jumalattomuus kasvaa ja vanhurskasten vainot lisääntyvät, kunnes pahuus lopulta ruumiillistuu Antikristuksessa. Kun Antikristuksen pahuuden mitta tulee täyteen ja hän asettuu Jumalan temppeliin, silloin Kristus ilmestyy taivaallisessa kirkkaudessaan ja kukistaa kaikki vihollisensa. Sitten pyhät nousevat kuolleista, ja Jumalan valtakunta perustetaan maan päälle. Tämä valtakunta kestää tuhat vuotta; se vastaa Jumalan lepopäivää luomisen jälkeen. Jerusalem rakennetaan uudelleen, maa antaa yltäkyllin hedelmää ja viljaa rauhan ja vanhurskauden vallitessa. Tuhatvuotista valtakuntaa seuraa lopullinen tuomio, jonka jälkeen ilmestyy uusi luomakunta. Siinä lunastetut saavat ikuisesti asua Jumalan läheisyydessä.

Amillennialistit käsittivät Ilmestyskirjan puheen tuhannesta vuodesta kirjaimellisesti. Tämä johti voimakkaaseen Kristuksen tulemuksen ja maailmanlopun odottamiseen sekä katumusherätykseen lähestyttäessä vuotta 1000 jKr. Vaikka tämä käsitys myöhemmin olikin pakko hylätä, Augustinuksen tulkinta pysyi kuitenkin vallitsevana historiallisissa kirkkokunnissa kautta keskiajan.

Postmillennialismi (lat. post. ’jälkeen’) on näkemys, jonka mukaan Kristus tulee vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, maailmanlopun yhteydessä. Evankeliumin voittokulku ja kristinuskon tunkeutuminen kaikille yhteiskuntaelämän alueille luo tuhatvuotisen valtakunnan samoin kuin hapatus hapattaa koko taikinan. Tällä tavoin Kristus perustaa valtakuntansa tänne maan päälle.

Postmillennialismin kannattajat eivät näe juuri mitään ihmeenomaista tulevassa maanpäällisessä Jumalan valtakunnassa. Kristuksen tulemushan ei ole vielä tapahtunut, ja siksi Jumalan kirkkauskaan ei ilmene näkyvässä muodossa. Tämän valtakunnan toteutuminen näkyy ennen kaikkea hengellisenä ja yhteiskunnallisena vaikutuksena, joka muuttaa maailman olot. Postmillennialistit eivät kuitenkaan näe valtakunnan vielä toteutuneen tähänastisessa kirkkohistoriassa. Jumalan valtakunnan toteutuminen on edessäpäin.

Premillennialismi (lat. prae, ’edellä’) tulkitsee tuhatvuotisen valtakunnan kirjaimellisesti, mutta opettaa Kristuksen saapuvan ennen valtakunnan perustamista. Valtakunta ei synny kehittymällä, vaan jumalallisen asioihin puuttumisen kautta. Antikristuksen henki, 1Joh. 4:1, ja laittomuuden salaisuus 2Tess. 2:7, ovat jo nyt vaikuttamassa, eikä Raamatussa mikään viittaa siihen, että maailma kehittyisi paremmaksi nykyisenä aikakautena. Vasta Herran tulemuksessa saatana sidotaan, ja vasta silloin pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa. Ilm. 20:n katsotaan kuvaavan yksinkertaisesti ja kirjaimellisesti Kristuksen tulemuksen ja viimeisen tuomion välisellä ajalla vallitsevaa Jumalan valtakuntaa; tätä käsitystä perustellaan mm. tekstiyhteydellä. Tuhatvuotinen valtakunta ymmärretään ensimmäiseksi – maalliseksi – Jumalan valtakunnan ilmenemismuodoksi, siirtymävaiheeksi ennen iankaikkisen valtakunnan perustamista.

Toisin kuin amillennialismissa tähdennetään, että Raamatun profetiat, varsinkin VT:n lupaukset Israelin valtakunnasta, voivat täyttyä ainoastaan siten, että Kristus hallitsee maan päällä. Näitä lupauksia ei voi ilman muuta sivuuttaa hengellistämällä ne ja soveltamalla niitä uusitestamentilliseen seurakuntaan, sillä UT:kin antaa selvästi ymmärtää, että Jumalalla on yhä vanhaa omaisuuskansaansa koskeva suunnitelma. Pakanain aika tulee päättymään ja Israelin valtakunta perustetaan uudelleen; siksi juutalaiset palaavat lopun aikana jälleen kotimaahansa.

Postmillenniallismia vastaan huomautetaan, että ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen paluuta jo omana elinaikanaan. Näin ei olisi ollut, jos he olisivat uskoneet, että heidän ja Kristuksen tulemuksen välillä on tuhannen vuoden ajanjakso.

Meidän aikanamme on premillennialistinen oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta hyväksytty melkein kaikissa ns. fundamentalistisissa (Raamatulle uskollisissa) piireissä. Se on saanut sijaa myös protestanttisissa kirkkokunnissa, vaikka sitä ei olekaan omaksuttu kirkon opiksi. Luterilaiseen teologiaan se on tullut Bengelin ja eräiden muiden teologien välityksellä.

Tietysti myös premillennialistien kesken ollaan erimielisiä tuhatvuotista valtakuntaa koskevista yksityiskohdista, mutta jokseenkin yksimielisiä ollaan seuraavasta: Valtakunta perustetaan Kristuksen saapuessa, jolloin Antikristus ja maailmanvallat nujerretaan ja saatana sidotaan. Silloin koko Juudan kansa kääntyy ja Israelin valtakunta saa täyden laajuutensa. Tapahtuu pyhien ylösnousemus. Vanhurskaat virkoavat eloon ja hallitsevat Kristuksen kanssa – nämä pyhät eivät kuitenkaan palaa takaisin maalliseen elämään; ylösnousseina he kuuluvat jo iankaikkisuuden piiriin.

Maanpäällinen Jumalan valtakunta on oleva vanhurskauden ja rauhan valtakunta, jossa kansat eivät enää opettele sotimaan toisiaan vastaan. Luomakunta uudistuu, niin että erämaankin sanotaan kukoistavan kuin puutarha. Raamatun mukaan myös eläinten luonto muuttuu ja ihmiset elävät hyvin vanhoiksi, Jes. 11:6-8, 65:17. Tuhatvuotisen valtakunnan aika on suurta evankelioimiskautta, jolloin ”maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”, Hab. 2:14. Kaikki pakanakansat palvelevat Herraa yhdessä Hänen kansansa Israelin kanssa.

Tuhatvuotinen valtakunta ei kuitenkaan merkitse vielä täydellisyyttä. Syntiä on vielä silloinkin ihmisissä; sen uuteen nousuun ei tarvita muuta kuin saatanan vapauttaminen kansoja villitsemään. Vasta viimeisen kapinan kukistamisen jälkeen ilmestyy Jumalan iankaikkinen valtakunta, uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu.

Kirjallisuus ja lähteet:

Sid Roth ”Ennemmin kuin luuletkaan – Profeetallinen opas lopunaikoihin”
Osmo Tiililä ”Tuhatvuotinen valtakunta” (Otava 1944);
Osmo Tiililä, Viimeiset tapahtumat (1953)
Raimo Mäkelä ”Tuhatvuotinen valtakunta” (Perussanoma 2008)
O. Hallesby, Viimeiset ajat (1938)
Johan Hagner, Katso, Hän tulee pilvissä (1941)
Aapeli Saarisalo ”Raamatun Sanakirja”
DIGI Irt (Raamatun Iso Tietosanakirja)