Onko demoneita olemassa?

Onko demoneita eli langenneita enkeleitä ja persoonallista pahaa Luciferia, eli saatanaa olemassa, mikä on hyvin kiistanalainen kysymys, johon yritän löytää jotain vastaukseksia eri lähteistä. Koska demoneita ja persoonallista pahaa pidetään nykyisin yleensä taikauskona, kristillisten demonologien rooli on pienentynyt valistusajan alusta lähtien. 

Saatana eli paholainen, piru, sielunvihollinen on monien uskontojen, etenkin juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan Jumalan vastustaja, pahuuden henkilöitymä ja lähde, joka viekoittelee ihmisiä luopumaan Jumalan tahdon noudattamisesta. Monissa kielissä paholaista tarkoittava sana tulee kreikan kielen sanasta diabolos, joka tarkoittaa vastustajaa tai panettelijaa ja jolla heprean sãtãn käännettiin Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä. Tästä ovat peräisin esimerkiksi espanjan diablo, ranskan diable, englannin devil ja saksan Teufel.

Paholaisesta käytetään myös latinalaisperäistä nimeä Lucifer, joka sananmukaisesti merkitsee valon tuojaa ja jota on käytetty aamutaivaalla näkyvästä Venus- planeetasta, aamutähdestä eli Kointähdestä. Nimitys johtuu eräästä Jesaja kirjan katkelmasta, jossa varsinaisesti ennustetaan Babylonian kuninkaan kukistumista ja jossa häntä verrataan ”taivaalta pudonneeseen kointähteen”^. Kristityt teologit ovat kuitenkin jo varhain tulkinneet tämän kohdan tarkoittavan saatanaa ja kuvaavan, miten hänet karkotettiin taivaasta.

Varhaisessa juutalaisuudessa Saatana oli ihmisten uskoa Jumalaan koetteleva henkiolento, jonka juutalaisten Jumala salli siksi koetella, säilyttivätkö ihmiset todella uskonsa Jumalaan, vaikka hän antoi Saatanan aiheuttaa juutalaisille kärsimyksiä. Tunnetuin tällainen kertomus on Jobin kirjassa. Myös 1 Mooseksen kirjassa  mainittu paratiisin käärme on käsitetty saatanan henkilöitymäksi.

Uudessa testamentissa paholaisesta käytetään toisinaan myös nimitystä Belsebul. Tämä on alkujaan kanaanilaisen jumalan nimi, joka merkitsee ”Baal on herra”, mutta jonka juutalaiset olivat vääntäneet pilkallisesti muotoon Baal-Sebub, ”kärpästen herra”.

Demoni, joka on siis paha henkiolento, riivaaja, josta käytettiin Antiikin kreikkalaisilla daimoni nimellä, tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, eli Saatanan mukana. Kristillisessä yhteydessä Saatanan alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen.

Uudessa Testamentissa löytyy paljon tietoa riivajien ja paholaisen toiminnasta, kuten: Matteuksen evankeliumi 12:24-34 Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: ”Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla.” Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.  

Luuk. 9:28-43, 49-50 ”Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: ’Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi.’ Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä.’ Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet. Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan. Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: ’Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni; ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä. Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet.’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne.”  Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta… Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: ’Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme.’ Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne.'”  Ja Apostolien teot 19:13-19 ”Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat’ loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa.’ Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: ’Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta. Tämä tuli Efesoksessa sekä juutalaisten että kreikkalaisten tietoon, ja pelko valtasi kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet, ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle.”

Saatana hepreassa-arameassa on vihollinen, vastustaja, joka lienee alkuaan ollut luotu olento, eräs kerubeista, ehkä ensimmäisen luomakunnan valtias, 1. Moos. 1:2. Alusta alkaen Raamattu esittää hänet persoonalliseksi henkilöksi, jota Jumala puhuttelee, 1. Moos. 3:14-15. Saatana joutui lankeemukseen ylpeydestään, Jes. 14:12-14, 1. Joh. 3:8, Joh. 8:44. Sen jälkeen Jumala hävitti tuomiolla koko luomakunnan, niin että maa ”oli autio ja tyhjä” hänen alkaessaan uutta luomista. Saatanan ylpeä pyrkimys Jumalan vertaiseksi on synnin alkuna. Tämän saman koetuskiven Jumala sitten asetti Aadamille ja Eevalle Eedenissä; saatana oli kärkäs pitämään esillä samaa ylpeyttä, johon itse oli kaatunut. Hesekiel kuvaa, Hes. 28:12-15. Tyyron kuninkaan ylpeyttä ja suurta lankeemusta esittäen samalla, miten saatana tulee palvotuksi maallisissa hallitsijoissa. Sama kuva on Jes. 14:12-17:ssa, jossa Baabelin kuninkaan takaa loistaa koko ”tämän maailman ruhtinas”, jota profeetta mainitseekin nimellä ”kointähti (Lucifer), aamuruskon poika”. Jesaja kuvaa saatanan lankeemusta. Kun saatana sanoi: ”Tahdon tehdä itseni Korkeimman vertaiseksi”, sai synti alkunsa. Syöstynä alas taivaasta s. on tehnyt maan ja sen ilmapiirin väsymättömän toimintansa paikaksi, Luuk. 10:18, Ef. 2:2, 1 Piet. 5:8. Aadamin kautta hän saattoi ihmissuvun lankeemukseen, Room. 5:12-14, Ilm. 20:10. Aadamin kanssa tehty liitto merkitsi kuitenkin saatanan perinpohjaista hävitystä ”vaimon siemenen” kautta, 1. Moos. 3:14-19. ”se on polkeva rikki sinun pääsi”. Siitä asti saatana on käynyt sotaa vastustaakseen Jumalan työtä ihmiskunnassa.

Nykyinen maailmanjärjestelmä,Ilm. 13:8, jonka perusteina ovat voima, väkivalta, ahneus, itsekkyys, kunnianhimo ja synnilliset huvit, on hänen työtään ja tätä kaikkea hän tarjosi lahjukseksi Jeesukselle, Matt. 4:8-9. Jeesus paljasti vaelluksensa aikana jatkuvasti saatanan juonia ja osoitti, millainen tämä pimeyden ruhtinas olemukseltaan on.”tämän maailman ruhtinas”. Hän on vihollinen, joka kylvää rikkaruohoja vehnän sekaan, Luuk. 8:12. Hän antoi Juudas Iskariotille ajatuksen kavaltaa Jeesuksen, Joh. 13:2, ja Jeesus sanoo, että hän ”on ollut murhaaja alusta asti” ja ”valheen isä”, Joh. 8:44, ihmisen pahin vihollinen, Matt. 13:39, Luuk. 10:19. Se käyttää kaikkia katalia keinojaan estääkseen Jumalan pelastussuunnitelman Kristuksessa toteutumista. Saatana on tämän maailman jumala, 2. Kor. 4:4, ”Ilmavallan hallitsijana”, Ef. 2:2, hän on suuren riivaajajoukon päämies, Matt. 7:22. Jumala on hänelle antanut kuoleman hallittavaksi, Hebr. 2:14. Mutta Jeesus on kuolemallaan murskannut hänen valtansa, Joh. 16:11, Kol. 2:15, ja samalla myös kuoleman vallan, Hepr. 2:14. ”Paha on voitettu valta” (Klaveness). Sen tähden saatana aina vapisee, Jaak. 2:19. Viha sokaisee saatanan niin, että se kiukuissaan hajoittaa omaa työtään, omaa valtakuntaansa. Golgatalla se luuli saavuttavansa voiton, mutta joutuikin rakentamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle, meidän keskellemme. ”Jeesus on tullut tekemään tyhjäksi perkeleen teot”, 1. Joh. 3:8. ”Ei ole hauska puhua saatanasta, mutta opetus hänestä tuottaa meille turvallisuuden; hän on näet vihollinen ja on erittäin tärkeä tuntea vihollinen oman turvallisuutemme tähden” (Krysostomus). Saatana tahtoo pysyä salassa ja pelkää paljastusta. Luther on sanonut, että kun saatana paljastetaan, niin se alkaa itkeä ja puhua rakkaudesta. Saatana ei koskaan tunnusta syntejään, ei kadu eikä myönnä olevansa syyllinen, väärässä, vaan tahtoo olla aina oikeassa ja muuttumaton kuin Jumala. Tämä saatanallinen luonto ja mielenlaatu on myös hänen lapsissaan.

Taivaasta heitettynäkin saatana pääsee Jumalan luo syyttämään ihmisiä, Sak. 3:1, Ilm. 12:10. Saatanalla on myös valtaa ”seuloa” eli koetella itseensä luottavia uskovia, Job. 1:6-11, Luuk. 22:31, 1 Kor. 5:5, 1 Tim. 1:20, mutta tämä on ankarasti rajoitettu valta, Luuk. 22:31, Luuk. 22:32, 1 Joh. 2:1. ”Kääntyneittenkin ihmisten armontila tulee saatanan valtakunnan vahvistamisen aseeksi, kun he maailman menestyksen alla vieraantuvat ensimmäisestä rakkaudesta ja lankeavat kaikenlaiseen maailmallisuuteen, jolloin sydän tulee uudelleen valmistetuksi pahan hengen huoneeksi, niin että sellaisen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset” (Juhana Wegelius).

Suuren ahdistuksen ajan alkaessa lopun aikoina Jumala ei anna saatanalle enää sijaa taivaassa tulla syyttämään uskovia, Ilm. 12:7-12. Kristuksen toisessa tulemuksessa saatana sidotaan 1000 v:ksi, Ilm. 20:2, mutta sen jälkeen päästetään vielä irti vähäksi aikaa, Ilm. 20:3,7-8. Tällöin saatana nostattaa viimeisen rynnäkön Jumalan valtakuntaa vastaan. Jouduttuaan tappiolle hän saa lopullisen tuomionsa.

Saatanan vietteleminä Ananias ja Safiira valhettelivat Pyhälle Hengelle, Ap- t. 5:3. Saatana esti Paavalia työssä, 1. Tess. 2:18, jo sitä ennen lähetettyään lähettiläänsä häntä häiritsemään, 2. Kor. 12:7. Ihmiset ovat uudestisyntymättöminä saatanan vallassa, Ap. t. 26:18. Kristuksen vannoutuneet vastustajat muodostavat saatanan synagoogan, Ilm. 2:9, Ilm. 3:9, 1. Tim. 5:15. Seurakunnasta erotetut joutuvat saatanan haltuun parannusta tehdäkseen, 1. Kor. 5:5, 1 Tim. 1:20. Saatanan syvyyksillä tarkoittaa Ilm. 2:24 harhaoppia ja sen varjossa rehottavaa lihallisuutta. Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi, 2. Kor. 11-14. Kaiken kaikkiaan esiintyy ajatus saatanasta, hänen valtakunnastaan ja vaikutuksistaan niin selvänä Raamatussa, etenkin UT:ssa, että jos se jätetään syrjään, voidaan sanoa Jeesuksen seuraajineen suuresti erehtyneen maailman tilasta. Jeesus tiesi nimenomaan taistelevansa saatanaa ja hänen valtakuntaansa vastaan karkottaessaan riivaajahenkiä ja vertasi itseään henkilöön, joka tunkeutuu ”väkevän” taloon, Matt. 12:24-29, Mark. 3:22-27. Tarvittiin pimeyden vallan hetki, Luuk. 22:53, jotta Jeesus olisi saatu vangituksi. Uskoviin saatana sinkoaa palavia nuolia, Ef. 6:16,  ja sitoo Jumalan työn vastustajat pauloihinsa, 2. Tim. 2:16. Synnin tekemisen tiellä ihmisistä tulee suorastaan perkeleen lapsia, 1. Joh. 3:8-10. ”Kaiken sen pahan takana, mitä ihmiset meidän aikanamme suorittavat, on pahan henkimaailma. Nyt vuodatetaan paha henki helvetistä ihmisten päälle. Pimeyden henkivallat löytävät nyt ihmisistä itselleen alttiimpia aseita kuin koskaan aikaisemmin. Me kristityt emme saa olla tässä pahan esiinmarssissa voimattomia syrjästä katselijoita. Meidän täytyy käydä taisteluun. Meillä on voimallinen ase: rukous. Rukoilkaamme niiden puolesta, jotka kärsivät, ja niiden puolesta, jotka tekevät pahaa. Pyytäkäämme itsellemme rukouksen Henkeä. Rukoilkaamme Jumalan seurakunnan puolesta. Me tarvitsemme nykyhetkellä todellista rukousherätystä” (Hedegård).

Ne, jotka lankeavat synnin kiusauksiin joihin myös houkuttelee maailma ja liha saattavat joutua kokonaan riivaajien hallittaviksi eli riivatuiksi. Riivaajat ovat henkiä, Matt. 12:43, 45, ja saatanan käskyläisiä, Matt. 12:26-27, Matt. 25:41, Mark. 5:9. Ne etsivät ihmisiä välikappaleikseen toimiakseen heidän avullaan. Ne ovat väkivaltaisia, Matt. 8:28, Matt. 9:33, Matt. 10:1, Mark. 1:23, Mark. 5:3-5, Mark. 9:17, Luuk. 6:18, Luuk. 9:39. Ne tuntevat Jeesuksen jumaluuden ja hänen valtansa, Matt. 8:32, Mark. 1:24, Ap. t. 19:15, Jaak. 2:19, tietävät ikuisen kohtalonsa, Matt. 8:29, Luuk. 8:31, mutta eivät tahdo tulla ”vaivatuiksi ennen aikaa”. Ne aiheuttavat ruumiillisia vammoja, Matt. 12:22, Matt. 17:15-18, Luuk. 18-16.

Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013), josta lainaus sivulta 49: ”En myöskään koskaan tottunut äitini henkien kanavointiin, enkä siihen, että hän imi itseensä sairauksia ja ennusti. Epäilin aina vanhempieni harjoittamaa uskontoa. Lisäksi pelkäsin pahoja henkiä. Muistan elävästi, kuinka demoniset oliot tulivat yöllä huoneeseeni. Ne tulivat silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa enkä ollut valmis niiden saapumiseen. Ne härnäsivät minua ja vaikuttivat ajatuksiini. Näin huoneessani kaikenlaisia outoja ilmiöitä ja hahmoja, jotka liikkuivat ympäriinsä, ravistelivat verhoja ja syöksähtelivät varjojen keskellä. Kuulin myös ääniä. Toisinaan ne poistuivat, toisinaan taas jäivät koko yöksi saaden minut vapisemaan pelosta peittojen alla. Monesti henget ylittivät hengellisen ja fyysisen maailman rajan ja pitelivät minua aloillani vuoteessa. Ennen kuin ennätin paeta, ne syöksyivät kimppuuni ja pidättelivät koko painollaan pientä ruumistani. Minusta tuntui kuin satakiloinen mies olisi maannut päälläni ja painanut minua patjaa vasten. En kyennyt hengittämään enkä puhumaan, en huutamaan enkä liikkumaan. Olin täysin avuton. Yleensä purskahdin itkuun ja pyysin ajatuksissani jättämään minut rauhaan, mutta ne vain painoivat minua alleen entistäkin lujemmin. Toisinaan tätä kesti tuntikausia. Sitten ne yhtäkkiä nousivat ja poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Ehkäpä demonit kyllästyivät kiusaamiseeni ja menivät etsimään itselleen muita uhreja, esimerkiksi jonkun veljistäni tai siskoistani. Kun kerroin Papalle näistä asioista näin, ettei hän uskonut minua. Hän kertoi minulle, kuinka hän ja Mama olivat tehneet kaikkensa suojellaakseen perhettämme pahoilta hengiltä ja että ainoastaan hyvät henget ympäröivät kotiamme. Mutta jo lapsena tiesin paremmin. Jokin asia oli pahasti pielessä. Vuosia myöhemmin Cruzin suvun jäsenet kokoontuivat yhteen ja tajusivat, millainen määrä kirouksia oli langennut perheemme ylle; ne liittyivät aviorikoksiin, juoppouteen, väkivaltaan ja moneen muuhun asiaan. Me nöyrryimme ja haimme suojelusta Jumalalta.”

icky Cruzin ja Frank Martinin kirjassa ”Pyhä tuli” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 15: ”Vain muutamaa vuotta aikaisemmin oikeuden minulle määräämää psykologi oli sanonut, ettei minusta tulisi koskaan normaalia ihmistä. Viisi kertaa hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ’Nicky, sinä et kykene koskaan perustamaan oikeaa perhettä. Sinun menneisyydelläsi avioliitto ei kestä. Sinusta tulee pelkkä vaimonhakkaaja, ja teet vain pahaa lapsillesi, jos niitä ylipäänsä saatkaan,’ Hän kertoi minulle myös syyn: ’Elämässäsi on pimeä puoli – puoli, joka vie sinulta hengen, hitaasti mutta varmasti. Sinä et osaa rakastaa etkä olla rakastettu.’ … Menneisyydessäni oli paljon sellaista, mistä en ollut puhunut Glorialle halaistua sanaa. Hän tiesi, että minulla oli ankea menneisyys – paljon väkivaltaisempi kuin monella muulla – mutta en ollut koskaan kertonut hänelle, millaista tuskaa ja millaisia väärinkäytöksiä lapsuuteeni liittyi. Olin täysin vakuuttunut, ettei hän olisi koskaan mennyt kanssani naimisiin, jos olisi saanut tietää niistä kauheista asioista, joita olin kokenut – ja tehnyt. Niinpäen koskaan kertonut hänelle mitään… Kerroin Nicolelle (tyttärelle), kuinka olin kuullut äitini puhuvan vierailla kielillä saatanan vaikutuksen alaisena. Hän puhui kielillä, joita hän ei mitenkään voinut osata: kiinaa, venäjää, saksaa ja englantia. Kerroin Nicolelle, kuinka äitini oli monta kertaa saanut pahat henget ilmestymään spiritistisissä istunnoissa, kuinka hän oli ennustanut ihmisten tulevaisuutta heidän kämmenistään, tarokkikorteista, teelehdistä ja pystynyt tarkasti kertomaan kuolemantapauksista ja muista tapahtumista. Veljeni taistellessa Korean sodassa äitini vaipui transsiin ja näki sisäisellä silmällään, kuinka hän haavoittui vakavasti. Virallinen tieto tästä lähes kuolemaan johtaneesta haavoittumisesta tuli perheellemme useita päiviä myöhemmin, mutta äitini kuvaili meille yksityiskohtaisesti koko tilanteen juuri samalla hetkellä kuin se todellisuudessa tapahtui. Kerroin Nicolelle niistä lukuisista kerroista, jolloin vanhempani olivat hakanneet minua ja torjuneet minut, ja siitä, kuinka äidilläni oli tapana kutsus minua paholaisen lapseksi… Ihmiset, jotka ovat sekaantuneet mustaan magiaan ja noituuteen, eivät suostu uskomaan, että tällainen taikausko ja toiminta avaavat oven pahan ja demonien maailmaan. He suuttuvat kertoessani heille, että okkultismi on yksi saatananpalvonnan muodoista, mutta sitä se todella on. Se on kaikkea muuta kuin pelkkää harmitonta puuhastelua… Kerroin heille lapsuudestani, vanhempieni saatanallisista uskomuksista ja perinteistä ja siitä vahvasta otteesta, jonka saatana oli saanut perheestäni. Kerroin vihasta ja väärinkäytöksistä, joita hän perheessämme aiheutti. Todistin päivästä, jolloin Jeesus tuli elämääni ja vapautti minut – kuinka Hän mursi kirouksen, jonka saatana oli asettanut ylleni, ja kuinka Hän myöhemmin vapautti tuosta kirouksesta myös vanhempani ja suurimman osan sisaruksistani… Median ja yhteiskunnan uskotteluista huolimatta meidän paras puolustuksemme kulttuurimme synnyttämiä epäkohtia vastaan on vahva perhe – yhteistyötä tekevät äiti ja isä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät olla hyviä vanhempia lapsilleen. Syy siihen miksi yhteiskunnassamme vallitsee tällainen epäjärjestys, on perheyhteisön heikentyminen ja pirstoutuminen, ja ainoa tapa parantaa maamme on saattaa perheet uudelleen yhteen.”

Doreen Irvine kirjassa ”Olin noita” (Päiväosakeyhtiö 2009), jossa hän kertoo olleensa Lontoossa saatananpalvojien entinen ylipapitar (myös prostitoitu, stripteasetanssijatar, huumeiden käyttäjä jne.) Doreen Irvine oli syntynyt Lontoon East Endissä 1939. Kirjasta lainaus tilanteessa saatanan temppelissä jossa hänet oli vihitty saatanan lapseksi ja ylipapittareksi: ”Useammin kuin kerran Lucifer ruumiillistui mustana olentona kaikkien temppeliin kokoontuneiden saatananpalvojien nähden. Kukaan ei epäillyt; se oli todella Saatana. Kuulimme hänen äänensä puhuvan meille yhteisesti seurakuntana. Tiesimme, että hän se oli, joka sanoi: ”’Minä olen Lucifer, teidän herranne. Minä itse puhun teille. Totelkaa minun ääntäni, lapseni. Tehkää kaikkea sitä pahaa mitä haluatte. Älkää pelätkö- minä suojelen teitä aina. Hekumoikaa himoissanne tänä yönä. Se on otollista minun silmissäni.’” Doreenista ajettiin 7 kuukauden aikana lukuisa joukko riivaajaa pois, koska riivaajat saivat kauheita asioita aikaan Doreenin vieraillessa seurakunnissa, eivätkä riivaajat olisi halunneet lähteä. Doreen joutui välillä mielisairaalaankin, jonka jälkeen pastori ajoivat loputkin riivaajat pois ja hänen avionsa todettiin uusissa röntgenkuvissa täysin parantuneiksi sairaalassa ja päästettiin pois terveenä. Doreen meni noitakokoukseen todistamaan, jossa hänet pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi ja vietiin autioon paikkaan, kun luulivat kuolleeksi ja hänen toipumisensa kesti pitkään tästä ajattelemattomasta teosta.

Neil T. Anderson ”Enemmän kuin voittaja” (Päivä Osakeyhtiö 2006), josta lainaus sivulta 10: ”Nancy kuvaili kauheaa lapsuuttaan; isä käytti häntä hyväksi, ja isoäiti sanoi olevansa pimeyden noita. ’Ollessani kolmivuotias sain suojelijani – henkioppaani’, hän jatkoi. ’He olivat kumppaneitani, sanoivat minulle, miten piti elää ja mitä piti sanoa. En koskaan kysellyt, oliko henkioppaissa jotakin normaalista poikkeavaa. Vasta kun äiti vei minut pyhäkouluun, aloin epäillä, etteivät henkioppaani ehkä olisikaan hyväksi minulle. Kun kysyin asiaa vanhemmiltani, isä hakkasi minut. En enää koskaan kysellyt”’ Kyetäkseen kestämään henkioppaiden elämässään aiheuttaman yhä kasvavan piinan Nancy turvautui ankaraan henkilökohtaiseen kurinalaisuuteen. Ollessaan lukiossa hän otti Kristuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Mutta sen sijaan, että ’suojelijat’ olisivat lähteneet, ne kiusasivat Nancya edelleenkin. Lukion jälkeen Nancy etsi turvaa kurinalaisuuden tyyssijasta: merivoimista. Hän oli päättänyt, että hänestä tulisi merijalkaväen kovin naissotilas; hän voitti palkintoja kurinalaisuutensa ansiosta. Mutta hengellinen piina vei hänet henkisen ja emotionaalisen romahduksen partaalle. Nancy kieltäytyi kertomasta kenellekään sisäisestä taistelustaan, koska pelkäsi tulevansa leimatuksi mielenvikaiseksi. Lopulta paine kasvoi liian suureksi, ja Nancy ’pimahti’. Hän hyväksyi vastaväitteittä lääketieteellisin perustein annetun vapautuksen palveluksesta ja vetäytyi yksinäisyyteen, jossa oli vain sisäistä tuskaa ja kipua. Nancy oli tässä tilanteessa tullessaan kirkkoon tuona iltana, jolloin hän kuuli minun puhuvan eksyttävistä hengistä. ’Lopultakin joku ymmärtää minua!’ Nancy lopetti kertomuksensa kyyneleet silmissään. ’Haluaisitko vapautua henkioppaista?’ kysyin. Syntyi pitkä hiljaisuus. ’Lähtevätkö ne todella vai iskevätkö ne uudelleen, kun menen kotiin?’ ’Pääset vapaaksi’, vakuutin Nancylle. Kaksi tuntia myöhemmin Nancy oli vapaa… Luonnollisessa tilassamme olemme oppineet monia sellaisia tapoja selviytyä elämässä tai puolustautua, jotka eivät ole aina henkisesti tai tunne-elämän kannalta terveitä. Psykologit viittaavat näihin epäterveisiin elämänmalleihin puolustusmekanismeina. Ne eivät ole kristinuskon opetusten mukaisia. Monet ovat esimerkiksi oppineet valehtelemaan suojellakseen itseään… Puolustusmekanismit ovat juuri sitä, mitä Paavali nimittää linnoituksiksi. Hän kirjoittaa: ’Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.’ (2. Kor. 10:3-5) Linnakkeet tai linnoitukset ovat lihallisia ajatusmalleja, jotka ohjelmointiin mieleesi, kun opit elämään elämääsi riippumattomana Jumalasta.”

Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen – Sielulle, mielelle & tunteille” (LifeNow Oy 2016), josta lainaus sivulta 20: ”Liha on itsestään turmeltunut, mutta se myös vetää demoneja puoleensa – aivan niin kuin raato houkuttaa korppikotkia. Monet antavat syntiluonnon päästä hallitsemaan elämässään, niin että he elävät pelkästään tai ensisijaisesti tyydyttääkseen lihallisia halujaan. Sellainen elämäntapa tuottaa syntiä, itsetyytyväisyyttä ja innokasta maailmallisten ilojen tavoittelua. Ne ovat kuitenkin vain väliaikaisia ja johtavat lopulta kuolemaan. Kun joku sen sijaan tavoittelee koko sydämestään Hengen elämää, hän kokee rauhaa ja iloa – ei ainoastaan maanpäällisessä ajassa vaan koko ikuisuuden… Mutta jos asiaan liittyy demoneita, tarvitaan jotain muuta. Demoneita ei voi ’sielunhoitaa’, ne täytyy ajaa ulos… Miten voi erottaa, taisteleeko lihaansa vai demonia vastaan? Jos vastassa on demoni, ei yleensä pysty itsehallintaan, vaikka kuinka yrittäisi. On kyseessä painiskelu pakonomaisen halun kanssa, joka ylittää voimat ja halun miellyttää Jumalaa ja osoittaa kunnioitusta omalle perheelle. Jos olet rukoillut ja paastonnut, mutta lankeat edelleen samaan syntiin, olet todennäköisesti tekemisissä demonin kanssa, joka on jotenkin löytänyt pääsyn painostamaan kyseistä aluetta elämässäsi… Jeesus Kristus kuvasi kerran vapautumista ’lasten leiväksi’ (Matt. 15:26)… Jos olet Jumalan lapsi – olet uskonut Kristukseen ja ottanut Hänet vastaan elämäsi Herrana ja Pelastajana – ja jos tarvitset vapautumista, sinun tulee ainoastaan ottaa vastaan Kristuksen tarjoama leipä. Jos kamppailet pelon, ahdistuksen, raivon, kaunan, vihan tai mustasukkaisuuden kanssa, voit päästä niistä vapaaksi. Jos taistelet epäilyksien, epäuskon, asioiden alituisen lykkäämisen tai masennuksen kanssa, voit päästä taakastasi. Jos kielesi orjuuttaa sinua, niin että tavan takaa valehtelet, panettelet, juoruilet tai pilkkaat, voit kääntyä ja saada vapauden. Jos jatkuvasti annat periksi seksuaalisille paheille, käytät pornografiaa, olet uskoton puolisollesi, harrastat homosuhteita, haureutta tai itsetyydytystä, voi vapautua. Jos olet hallitsemattomien mielihalujen valassa, kamppailet riippuvuuden kanssa lääkkeisiin, päihteisiin tai nikotiiniin, voit ottaa lasten leipää ja vapautua. Sinä voit päästä vapaaksi. jopa tällä hetkellä… Haluaisin nyt johdattaa sinut vapautumisrukoukseen… Taivaallinen Isä, tulen eteesi nöyrällä sydämellä. Tunnistan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, ja käännyn pois vääristä teoistani. Tunnustan rikkomukseni tässä hetkessä. Annan myös anteeksi niille, jotka ovat loukanneet minua. Katkaisen kaikki siteeni okkultismiin ja sisäisiin valoihin. Pyydän Sinua antamaan minulle anteeksi ja puhdistamaan minut. Poista kaikki synti minusta – kaikki vääryys ja rikkomus – Jeesuksen veren voimalla, jonka Hän vuodatti ristillä puolestani. Otan nyt vastaan Sinun anteeksiantosi ja sovellan täyttä ristin työtä ja ylösnousemuksen voimaa elämääni. Käsken jokaista demonia, joka on vaivannut minua ja vaikuttanut elämääni, lähtemään tällä hetkellä. Julistan itseni vapaaksi, Jeesuksen nimessä. Aamen!”

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Aaeli Saarisalo ”Raamatun Sanakirja”
Digi IRT
Wikipedia
Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013)
Tommy Lilja ”Näkymätön ulottovuus” (tommylilja.org)

Linkkejä:

https://www.tv7.fi/arkki/gary-hixson-laheisyys-jeesuksen-kanssa/kuinka-ihmisia-demonisoidaan_p87901/
https://www.tv7.fi/arkki/yliluonnollista/vieraana-kathy-degraw_p90240/
https://www.tv7.fi/arkki/derek-prince/taivaallinen-sota-1-3_p14303/ (Taivaallinen sota I-III, josta kertoo Derek Prince (s.1915 – k.2003) toimi kansainvälisenä raamatunopettajana yli 60 vuoden ajan.