Mitä herätyksellä tarkoitetaan?

Nyt kohistaan uudesta herätyksestä Asburyn yliopiston kampuksella Yhdysvalloissa. Se alkoi 8. helmikuuta 2023 normaalina jumalanpalveluksena. Asbury Collegen opiskelijoiden ja johtajien mukaan gospel-kuoro lauloi jumalanpalveluksen lopussa, ja jotkut opiskelijat jäivät paikalleen sen jälkeen. Syntyvä kokoontuminen sai huomiota sosiaalisessa mediassa, kun sisältö kokouksesta keräsi miljoonia katselukertoja päivien kuluessa. TikTokissa ja Instagramissa olevilla videoilla ihmiset keinuvat palvomaan musiikkia, itkevät, katuvat syntejään ja rohkaisevat osallistujiensa todistuksia.

Termi ”herätys” tarkoittaa jotain erityistä Jumalan Hengen liikehdintää tietyssä paikassa, joka vaikuttaa ihmisissä halua tehdä parannusta vanhasta elämäntyylistään ja lähteä seuraamaan Jeesusta, sekä olla vain riipuvaisia Jumalan tahdosta ja rakkaudesta. Herätykset, kuten ne ymmärretään monissa kristillisen kirkon uskontokunnissa, ovat kokouksia, joskus tunteja tai päiviä venyviä, joiden aikana osallistujat kokevat Jumalan läsnäolon jollain erityisellä tavalla. Jumalan läsnäolo on koettavissa herätyksessä, kyse ei ole oikean opin löytämisestä, vaan rakkaussuhteesta Isään Jumalaan. Ensimmäisestä herätyksestä voimme lukea Apostolien teoista Raamatusta.

Protestanttiseen uskonpuhdistukseen juurtunut amerikkalainen evankelikaalisuus syntyi 1740-luvulla niin kutsutun Suuren heräämisen aikaan paikallisten herätysliikkeiden toimesta Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Isossa-Britanniassa”, kirjoittaa Mark Shaw, kirjailija ”Global Awakening: How 20th Century Revivals Triggered”. 1900-luvulle mennessä herätykset olivat tarttuneet muihin uskontokuntiin. 1940- ja 1950-luvuilla Healing Revival -liike pyyhkäisi maan, jota johti osittain näkyvä karismaattinen johtaja Oral Roberts. Roberts ja vastaavat johtajat käyttivät herätyksiä, joita pidettiin usein suurissa teltoissa väkijoukkojen majoittamiseksi, ”parantaakseen” hengellisesti. Nämä ”telttaherätykset” kestäisivät joskus viikkoja.

Henrik Renqvistin syntymän 200-vuotisjuhlissa Ilomantsissa 5-6.8.1989 pidetyt saarnat ja puheet, Prof. Aimo Turunen ”Rukouksen ja taistelujen mies” sivulta 18: ”Herännäisjohtaja Henrik Renqvist, Suomen kirkon elämään voimakkaasti vaikuttanut uskonnollinen julistaja ja hengenmies, syntyi 1. elokuuta 1789 Ilomantsissa. Vielä nyt, vaikka on kulunut jo kaksi vuosisataa hänen syntymästään, hänen aloitteisella toiminnallaan on merkitystä monilla elämänaloilla… Turussa Henrik Renqvist oli jatkuvassa yhteydessä uskonnollisten henkilöiden kanssa ja toimi mm. Tukholman evankelisen seuran kirja-asiamiehenä ja opintojensa ohessa teki jatkuvasti kirjallista työtä. Kun opinnot olivat jääneet sodan vuoksi hajanaisiksi, hänen oli suoritettava ylioppilastutkinto. Se valmistui toukokuussa 1815, ja todistuksen pappistutkinnon suorittamisesta hän sai yliopistosta 21. helmikuuta 1817. Sen jälkeen hänet määrättiin Liperin kirkkoherran N. J. Peranderin apulaiseksi. Renqvistin esittäytyminen esimiehelleen tapahtui Porvoossa ennen Liperiin menoa. Kirkkoherran saama vaikutelma hänestä jäi kovin vaisuksi ja sitä pahensivat vielä piispa Alopaeuksen antamat tiedot Renqvistin hurmahenkisyydestä ja uskonnollisista harhakäsityksistä. Jo alku oli paha, mutta itse työ kävi vielä pahemmaksi. Syntyi valituksia, riitaa, rettelöitä ja oikeusjuttuja. Perander ja Renqvist olivat erilaisia miehiä ja heidän uskonkäsityksensä erilainen. Perander oli kaupunkiseurakunnissa toimiessaan tottunut kohteliaaseen seurusteluun ja mukavuuden tavoitteluun, Renqvist ankara puhtaan elämän kannattaja ja vaatija… Renqvistin ja Peranderin ristiriita johti lopulta siihen, että Renqvist v. 1825 siirrettiin Svartholman vankilan saarnaajaksi. Seurakuntatyö sai jäädä kymmeneksi vuodeksi, vv. 1826-1836. Vankilapapin työssä oli kuitenkin etunsa. Siinä Renqvist sai aikaa kirjalliseen työhön, joka Liperissä oli jäänyt vähiin. Kirjatyö oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Hän kirjoitti, kustansi ja myi hengellisiä kirjoja. Renqvistin kustannustuotteiden määrä nousseen kaikkiaan 60:een, niistä neljä viidettä osaa käännöksiä… Henrik Renqvistin elämän loppuvuodet Sortavalassa olivat hänen elämänsä rauhallisinta aikaa. Renqvist kuoli 5.11.1866.”

Smith Wigglesworth (s. 10.6.1859 Menstonissa, Yorkshiressa, Englannissa, k. 12.3.1947) oli brittiläinen evankelista, joka toimi menestyksellisesti helluntailaisuuden varhaisessa historiassa. Smith Wigglesworthin perhe oli köyhä. Pienenä lapsena hän työskenteli pelloilla ja veti nauriita äitinsä rinnalla, sekä hän työskenteli myös tehtaissa auttaakseen elättämään perheensä. Hän oli lapsena lukutaidoton, koska ei ollut käynyt kouluja. Wigglesworth meni naimisiin Mary Jane ”Polly” Featherstonen kanssa 1882 Bradfordissa. Heidän avioliittonsa aikaan hän oli saarnaaja Pelastusarmeijassa ja tunsi kenraali William Boothin. Heillä oli yksi tytär, Alice, ja neljä poikaa, Seth, Harold, Ernest ja George. Polly kuoli vuonna 1913. Heidän pojanpoikansa Leslie Wigglesworth palveli yli 20 vuotta lähetyssaarnaajana Kongossa.

Smith Wigglesworth työskenteli putkimiehenä, mutta hän hylkäsi tämän ammatin, koska hän oli liian kiireinen siihen aloitettuaan saarnaamisen. Vuonna 1907 Wigglesworth vieraili Alexander Boddyn luona Sunderlandin herätyksen aikana, ja Alexanderin vaimon Mary Boddyn kätten päällepanemisen jälkeen hän koki kasteen Pyhällä Hengellä ja puhui kielillä. Hän puhui joissakin Assemblies of God -tapahtumissa Isossa-Britanniassa. Hän sai myös valtakirjat Assemblies of Godissa Yhdysvalloissa, jossa hän evankelioi vuosina 1924–1929. Wigglesworth uskoi suurelta osin, että hänen palvelutyönsä menestys johtui hänen kasteestaan Pyhällä Hengellä. Hänellä oli myös kansainvälinen palvelutyö. Hän palveli Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Ruotsissa, Tyynenmeren saarilla, Intiassa, Ceylonissa ja useissa Euroopan maissa. Jotkut hänen saarnoistaan julkaistiin helluntailaisten lehdissä, ja ne koottiin kahteen kirjaan: Ever Increasing Faith ja Faith that Prevails. Hän kuoli läheisen ystävänsä Wilf Richardsonin hautajaisissa 12. maaliskuuta 1947 87-vuotiaana.

Azusa-kadun herätys oli William J. Seymourin kautta vuonna 1906 Los Angelesissa alkunsa saanut herätysliike, jonka välityksellä kymmenet tuhannet ihmiset kokivat Pyhän Hengen kaasteen. Azusa-kadun herätys sai maailmanlaajuista huomiota ja teki helluntailaisuudesta kansainvälisen liikkeen. Azusa-kadun herätys levisi ja organisoitui verkostoksi nopeasti sekä lähetti muutamassa vuodessa kymmeniä lähetystyöntekijöitä. Azusa-kadun herätystä pidetään helluntailaisuuden alullepanneena liikkeenä. Azusa-kadun herätyksen käynnistänyt Seymour oli omaksunut aikaisemmin metodistisen pyhitysliikkeen näkemyksen täydellisestä pyhityksestä uskoontulon jälkeisenä kertakaikkisena kokemuksena. Seymour oli oppinut Charles Parhamilta, että pyhitystä seuraa Pyhän Hengen kaste ja sen merkkinä kielilläpuhuminen. Muutamassa viikossa tapahtumat puhkesivat herätykseksi ja kodissa pidetyt herätyskokoukset kasvoivat niin, että ryhmittymän oli etsittävä itselleen kirkkorakennus. Sopiva tila löytyi Azusa-kadun varrelta entisestä afrikkalaisperäisten metodistien kirkkorakennuksesta. Aikaisemmin rakennuksen alakerrassa toimineessa hevostallissa alkoi pääsiäisenä 1906 kokoontua Apostolic Faith Mission niminen seurakunta.

Evankelinen johtaja Billy Graham johti satoja niin kutsuttuja ”ristiretkiä” 1940-luvulta alkaen. Vuosikymmenten aikana nämä herätyskokoukset menivät maailmanlaajuisiksi. Vaikka kristillisen herätyksen käsite oli jo ulottunut Yhdysvaltojen ulkopuolelle, Graham hyödynsi televisiota ja radiota levittääkseen niitä entisestään.

1960-luvun nuorisoherätys tuli tunnetuksi New Yorkilaisen Mau Mau-jengin johtaja Nicky Cruzin uskoontulosta sekä pastori David Wilkersonin toiminnasta 1950- ja 1960-luvun New Yrokissa. Nicky Cruzin tarinaa kuvaavasta Risti ja linkkuveitsi kirjasta tuli kansainvälinen myyntimenestys ja kirja julkaistiin myös Suomessa 1965. Cruzin tarina vaikutti ns. Jeesus-herätysten leviämiseen ja evankelioimistyöhön. Wilkersonin perustama Teen Challange -toiminta kasvoi 1960-luvulta alkaen kansainväliseksi.

Kathryn Kuhlman (s. 1907, k. 1976) oli yhdysvaltalainen, baptistikirkkoon kuulunut herätysjulistaja ja uskolla parantaja. Hänen katsotaan edustaneen yhteiskristillisyyttä. Kathryn Kuhlman lukeutui karismaattiseen liikkeeseen. Suuret kirkkokunnat kiittelivä Kuhlmanin palvelutehtävää myös aikansa puhtaimmaksi Pyhän Hengen palvelutyöksi. Kathryn Kuhlmanin esikuva oli kanadalais-amerikkalainen naisevankelista Aimee Semple McPherson.  Kuhlman piti joukkokokouksia, ja hänellä oli oma TV-ohjelma. Vuonna 1972 hän vieraili paavin luona Roomassa ja sai häneltä siunauksen toiminnalleen. Monet suomalaiset vierailivat hänen kokouksissaan mm. Jerusalemissa ja Tel Avivissa marraskuussa vuonna 1975 pidetyssä Toisessa Pyhän Hengen konferenssissa oli mukana suuri määrä suomalaisia. Ihannematkat oli lennättänyt kokoukseen 300 osallistujaa ja osa suomalaisista oli saapunut Australiasta asti. Mukana olivat mm. Niilo Yli-Vainio, Olavi ja Ester Syväntö. Veikko Manninen kävi Chicagon konferenssissa 1973 ja sai siellä tilaisuuden osallistua kahdesti Kathryn Kuhlmanin kokoukseen.

Niilo Yli-Vainio kautta herätys Suomessa alkoi, kun hän ensin matkusti 18.12.1976 Australiaan. Australiassa oli järjestetty suuri uskonjuhla, konferenssi johon Yli-Vainiokin osallistui. Hän oli Australiassa seitsemän viikkoa ja palasi Suomeen helmikuun puolivälissä 1977. Yli-Vainio nousi julkisuuteen Australian puhujamatkallaan kokemansa ”uuden voitelun” jälkeen vuonna 1977, jolloin suuret ihmisjoukot ympäri Suomea saapuivat Lapualle evankelioimistilaisuuksiin, joissa kerrottiin tapahtuvan parantumisia ja muita hengellisiä ilmentymiä.  Niilo Ylivainion kokouksissa tapahtui kaatumisia rukousjonoissa. Niilo Yli-Vainion saarnatyyli oli muuttunut entisestä tuomionpasuunasta enemmänkin armolliseksi rakkauden julistukseksi. Myös lehdistö ja televisio seurasivat tunnetun saarnamiehen toimintaa tiiviisti. Tuhannet ihmiset kokivat Niilo Yli-Vainion toiminnan yhteydessä henkilökohtaisen uskon heräämisen ja helluntaiseurakuntien jäsenmäärä kasvoikin Yli-Vainion julkisen toiminnan aikana (1977–1981) noin 6 000 hengellä. Lisäksi Yli-Vainion karismaattiset kokoukset rohkaisivat Pyhän Hengen armolahjoihin myönteisesti suhtautuvia luterilaisia järjestämään noita kokouksia muistuttavia tilaisuuksia, joissa he rukoilivat sairaiden puolesta.

Tommy Lee eli T. L. Osborn (s. 1923, k. 2013) oli amerikkalainen helluntailainen TV-enkelista, laulaja, kirjailija ja opettaja, jonka kristillinen palveluspaikka oli Tulsassa, Oklahomassa. Kuusi vuosikymmentä saarnaajana Osborn isännöi uskonnollista televisio-ohjelmaa Good News Today. 1950-luvun alussa he aloittivat suuret ristiretket Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa, ja väkijoukot kasvoivat nopeasti, toisinaan yli 100 000:een. Samoihin aikoihin hän tapasi toisen tulevan TV-evankelistan, Marilyn Hickeyn ja hänen aviomiehensä Wallacen. Yhdessä he matkustivat autolla pitäen teltta herätyskokouksia eri kaupungeissa. Yhdessä Osborn ja Hickey rukoilivat sairaiden puolesta. Seuraavien viiden vuosikymmenen aikana Osborn ja hänen tiiminsä matkustivat yli 70 maahan. Osbornin vaimo Daisy Osborn kuoli Tulsassa, Oklahomassa, vuonna 1995. Sen jälkeen hän jatkoi matkustamista ja ristiretkien suorittamista ympäri maailmaa vielä 15 vuotta. LaDonna Osborn jatkaa vanhempiensa perustaman palvelutyötä ja sen toimintaa, mukaan lukien johtavia kansainvälisiä ristiretkiä kehitysmaissa joka vuosi. Hänen pojanpoikansa Tommy Ray O’Dell on myös seurannut isoisänsä jalanjälkiä, ja hänellä on palvelutehtävä, joka keskittyy evankeliointiin ja koulutukseen Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Isoisänsä tavoin hän vetää usein suuria väkeä ja on väitetty, että hänen palveluksessaan on tapahtunut ihmeitä.

Toufik Benedictus ”Benny” Hinn syntyi 1952 Jaffassa Israelissa ja on nykyään Yhdysvalloissa asuva saarnaaja ja televisioevankelista. Benny Hinn on syntynyt Israelissa ja varttui siellä ortodoksiperheessä. Vuonna 1968 perhe muutti Kanadaan ja asettui Torontoon. Hinn kävi Georges Vanier high schoolia, jossa hänet tunnettiin ensimmäisellä etunimellään Toufik. Benny Hinnin opetus korostaa armolahjoja ja Pyhän Hengen vtoimintaa. Hän kertoo saaneensa Pyhän Hengen voitelun työhönsä käytyään vuonna 1973 Kathryn Kuhlmanin kokouksessa. 

Benny Hinnin kirjoja:

• Hyvää huomenta, Pyhä Henki (Good Morning, Holy Spirit, 1990) (Uskon Sanan Kustannus Oy, 1991)  
• Pyhän Hengen voitelu (The Anointing, 1992). (Kuva ja Sana, 1996) 
• Jeesuksen veri (The Blood, 1993). (Kuva ja Sana, 1994)
• Tule, Pyhä Henki (Welcome, Holy Spirit, 1995). (Kuva ja Sana, 1995)
• Tänään Jumala parantaa sinut! (This is Your Day for a Miracle, 1996). (Kuva ja Sana, 1997)
• Siunauksen tie – Menestys – Jumalan ajatus (The Biblical Road to Blessing, 1997). (Kuva ja Sana, 1999) 
• Kathryn Kuhlmanin avattu testamentti (Kathryn Kuhlman: Her Spiritual Legacy and Its Impact on My Life, 1999) (Kuva ja Sana, 1999)
• Jumalan Karitsa (The Lamb of God, 2004). (Kuva ja Sana, 2004) 

Kenneth E. Hagin s. 20.8.1917 Yhdysvalloissa, Texasin osavaltiossa, McKinneyn kaupungissa, k. 19.9.2003 Tulsassa, Oklahomassa Yhdysvalloissa, oli yhdysvaltalainen helluntaisaarnaaja, jota pidetään Uskon sana (Word of Faith) -liikkeen perustajana. Hänen vanhempansa olivat Lillie Viola Drake Hagin ja Jess Hagin. Kenneth E. Haginin kertoman mukaan hän syntyi epämuodostuneella sydämellä ja sen uskottiin olevan parantumaton. Hänen ei odotettu elävän, ja 15-vuotiaana hän halvaantui ja joutui vuoteeseen. Huhtikuussa 1933 hän kääntyi kristinuskoon. Dramaattisen kääntymiskokemuksen aikana hän kertoi kuolleensa epämuodostuneen sydämen takia kolme kertaa 10 minuutissa, joka kerta sanoi nähneensä helvetin kauhut. Hän palasi lopulta takaisin elämään. Hän pysyi halvaantuneena kääntymyksen jälkeen 8. elokuuta 1934. Kenneth E. Hagin sanoo, että hän nousi kuolinvuoteeltaan samansa ilmestyksen vuoksi ”uskosta Jumalan sanaan” luettuaan Markuksen 11:23–24. Hän parantui myös halvauksestaan, eikä koskaan kamppaillut kävelyn kanssa. Pastori Hagin koki saaneensa tehtävän Jumalalta: ”Opeta minun kansalleni uskoa.” Tätä kutsumusta Kenneth Hagin Ministries toteutti maailmanlaajuisesti mm. radio-ohjelmien, lehtien, kampanjoiden ja raamattukoulun kautta. Hagin korosti erityisesti Jumalan Sanan luotettavuutta. Hänen dramaattinen paranemisensa on kuvattu yksityiskohtaisesti Roberts Liardonin kirjassa God’s Generals. Hän avioitui Oretha Rookerin kanssa, ja perheessä oli kaksi lasta, tytär Patricia Harrison ja poika nimeltä Kenneth Wayne Hagin, joka on Rhema Bible -kirkon pastori ja Kenneth Hagin Ministries -järjestön johtaja. Vuonna 1935 Kenneth Hagin toimi pienen baptistikirkon pastorina Texasin Rolandissa. Hagin sai vuonna 1937 jo 20-vuotiaana Assemblies of God-seurakunnan saarnaluvan, ja siitä lähtien hän toimi 12 vuoden ajan Assemblies of God -seurakunnissa pastorina. Vuoden 1949 maaliskuusta alkaen Hagin oli kiertelevä saarnamies, ja vuodesta 1951 Hagin toimi Täyden evankeliumin eli Full Gospel Business Men’s Fellowship International -liikkeessä (tunnetaan Suomessa Stelk Finland). Hagin perusti vuonna 1974 Oklahoman osavaltioon, Tulsan kaupunkiin Rhema Bible Institute -raamattukoulun,  joka on tehnyt menestysteologiasta tunnetun ja levittänyt sitä. Haginin kuoltua hänen poikansa Kenneth W. Hagin on jatkanut oppilaitoksen toimintaa.

Reinhard Bonnke (s. 1940, k. 2019) oli taustaltaan saksalainen helluntailainen evankelista. Hän on tullut tunnetuksi levittäessään evankeliumia ympäri Afrikan suurtapahtumissa, jossa suuret joukot ihmisiä kääntyvät kristinuskoon. Hänen työnsä järjestön nimi on Christ for All Nations. Bonnke saarnasi aluksi Afrikassa vain viidelle ihmiselle seurakunnassa ja koki Afrikan olevan vaikea paikka lähetystyölle, vaikka muut olivat hänelle sanoneet sen olevan helppo kohde. Bonnke aloitti kokousten pitämisen 800 ihmisen suurteltoissa, mutta kävijämäärien kasvaessa vuonna 1984 hän suurensi telttakapasiteettiaan 34 000 hengen telttarakenteeseen. Hänen kokouksiinsa osallistuneiden ihmisten kokonaismäärän on sanottu yltävän miljooniin ja hänen oman organisaationsa tietojen mukaan hänen suurimman yksittäisen kokouksensa osallistujamääräksi on arvioitu 1,6 miljoonaa ihmistä. Bonnke asui Frankfurtissa. Hän sai vaimonsa Annin kanssa kolme lasta. Eräs huomiota herättänyt tapaus Bonnken uralla sattui loppuvuodesta 2001. Nigerialainen pappi Daniel Ekechukwu joutui auto-onnettomuuteen 30. marraskuuta 2001, ja lääkärin sanotaan vahvistaneen hänen kuolemansa tuona iltana. Väitetään, että 2. joulukuuta Ekechukwu oli herännyt kuolleista rukoustilassa, jossa Bonnke rukoili hänen puolestaan. Papin vaimo oli vienyt ruumiin ruumishuoneelta rukoustilaan, koska oli uskonut miehensä vielä heräävän. Ekechukwu väittää käyneensä onnettomuuden jälkeen sekä helvetissä että taivaassa. CfaN järjestö kertoi vuonna 2014, että yhteensä 73 miljoonan henkilön on dokumentoitu tehneen uskonratkaisun.

Seppo Juntunen (s. 1949) on luterilaisen kirkon pappi, joka on tullut tunnetuksi rukoustyöstään ihmisten puolesta. Hän pitää paikallisten seurakuntien kanssa ns. Sanan ja rukouksen iltoja, joiden lopussa ihmisten puolesta rukoillaan henkilökohtaisesti. Tällöin kokevat Jumalan Pyhän Hengen kosketuksen ja saattavat kaatua ja useat ovat kokeneet myös parantuvansa. Seppo Juntunen on Suomen tunnetuimpia karismaatikkoja entisen Nokian kirkkoherran Markku Koiviston lisäksi. Seppo Juntunen vihittiin papiksi vuonna 1983 ja hän sai ensimmäiseksi seurakunnakseen Helsingin Alppilan. Karismaattiset ilmiöt alkoivat siellä ja heti herättivät huomiota kaatumiset ja eri pituisten jalkojen väitettiin kasvaneen saman mittaisiksi rukouksen avulla. Pastori Seppo Juntunen keskittyi vuonna 1988 yksin karismaattiseen rukoustyöhön, kun hän sanoutui irti seurakuntavirasta ja Rukouspalvelu ry perustettiin hänen työtään tukemaan. Juntunen sai työtoverikseen ekonomi Pirkko Jalovaaran ja he kiersivät Suomen kirkkoja 16 vuoden ajan. Vuonna 2002 heidän yhteistyönsä päättyi ja Juntusen työ jatkui Rukouspalvelu ry -nimisen yhdistyksen yhteydessä. Olli Valtonen on kirjoittanut Seppo Juntusesta kirjan ”Parantajan palveluksessa”.

Rodney Howard-Browne (s. 1961) on eteläafrikkalaissyntyinen amerikkalainen evankelista. Hän on asunut Tampassa Floridassa 1990-luvun puolivälistä lähtien ja on Tampa Bayn The River -kirkon pastori. River-seurakuntaa pidetään sekä helluntailaisena että karismaattisena. Rodney Howard-Browne tunnetaan ’pyhästä naurusta’. Howard-Browne on Revival Ministries Internationalin johtaja, jonka hän ja vaimo perustivat vuonna 1997. Howard-Brownen sanotaan, että hän esitteli pyhää naurua Carpenter’s Home -seurakunnassa Lakelandissa, Floridassa Karl Straderin kanssa vuonna 1993. Pyhän naurun herätys levisi myöhemmin läheisiin kirkkoihin Melbournessa, Titusvillessä, Stuartissa ja Vero Beachissä Floridassa. Howard-Brownen vaikutukseksi sanotaan, että hän toi pyhää naurua karismaattiseen Toronto Airport Vineyard Church -seurakuntaan vuoden 1994 herätyksessä Torontossa, Kanadassa evankelista Randy Clarkin kanssa, joka tunnetaan nimellä ”Toronton siunaus”.

Toronton siunaus, joka tunnetaan myös nimillä Toronton herätyksenä tai torontolaisuutena, on osa karismaattista liikehdintää, johon voi kuuluu muun muassa naurua ja itkua jne. Herätys käynnistyi tammikuussa 1994 Tornto Airport Vineyardissa, joka nykyisin tunnetaan myös Airport Christian Fellowship:nä. Kyseinen seurakunta tuli poistetuksi Vineyard-liikkeen yhteydestä joulukuussa 1995 ja jatkoi toimintaansa itsenäisenä seurakuntana. Toronton siunaus otettiin vastaan muutamissa suomalaisissakin seurakunnissa, johoin tutustuin henkilökohtaisesti myös.

Toronton siunaus sai alkunsa 1994 Kanadasta, Toronton lentokentän lähellä olevasta Vineyard -yhteisöstä. Vineyard on Pyhän Hengen kolmannen aallon seurakunta, jonka tunnetuimpia johtajia ovat John Wimber ja Fullerin teologisen seminaarin Peter Wagner, seurakuntaverkosto. Vuoden 1995 alussa Suomen saavutti uutinen, jonka mukaan alunperin John Wimberin Vienyard-yhteisö on erottanut Toronton seurakunnan yhteydestään. Syynä erottamiseen oli erimielisyys Hengen laskeutumisen manifestaatioiden korostuseroissa. 

Englannissa siunaus on saanut jalansijaan valmiiksi karismaattisuudelle avoimissa anglikaanikirkoissa, ehkä erityisesti Holy Trinity Bromton -seurakunnassa. Uudistus liikkuu siis tunnustuskuntien rajojen yli karismaattisuudelle avoimen kristillisyyden sisällä. Karismaattisuus on luterilaisessa Suomessa saanut jalansijaa ja kansallisen omaleimaisen piirteen sanan ja rukouksen illoissa, eli karismaattinen herätys on tuottanut Suomessa tähän asti omia kansallisia sovelluksiaan.

Stephen Hill (s. 1954, k. 2014), jolla on äitinsä puolesta suomalaiset sukujuuret, valmistui kaksivuotisesta Teen Challengen koulutuskoulusta, jota johti perustaja David Wilkerson. Sieltä hän palveli Alabaman Outreach palvelutyön henkilöstössä, sitten nuorisopastorina useissa Floridan kirkoissa. 1980-luvun puolivälissä hänestä ja hänen vaimostaan tuli lähetyssaarnaajia, jotka pitivät ristiretkiä ja perustivat kirkkoja Argentiinassa, Espanjassa ja Valko-Venäjällä. Vuoden 1995 alussa Stephen Hill meni Lontooseen, Englantiin, missä Holy Trinity Brompton anglikaanisessa kirkossa tapahtui herätys. Pastori Sandy Millar rukoili Stephen Hillin puolesta. Muutamaa kuukautta myöhemmin Hill vieraili Pensacolan Brownsvillessä Yhdysvalloissa isänpäivänä. Tämän seurauksena syntyi Pensacola Outpouringin Brownsvillen Assembly of God seurakunnassa. Tästä tieto levisi nopeasti helluntailaisyhteisöön, mutta sai vain vähän huomiota valtamediassa, kunnes Associated Press kirjoitti siitä maaliskuussa 1997. Kun sana levisi Brownsvillen herätyksestä, niin Stephen Hill peruutti kaikki suunnitelmat mennä Venäjälle ja saarnasi joka viikko seuraavan viiden vuoden ajan. Katso lisätietoja:
https://www.geni.com/people/Stephen-Lawrence-Hill/6000000177766713838

Stephen Hill ”Herätyksen palo” (Aika Oy 2001), josta lainaus sivulta 95: ”Varhain eräänä aamuna toukokuussa 1995 soitin Brownsvillen seurakunnan pastorille John Kilpatrickille, jotta voisimme jatkaa vähän aikaisemmin käymäämme keskustelua… Kerroin Kilpatrickille, miten olin nähnyt Jumalan toimivan siellä, missä olin käynyt. Kerroin, että olin saanut herätyksen omaan elämääni ja että sillä oli ollut vaikutus myös perheeseeni. Kerroin seurakunnista, joissa olin vieraillut ja joita Jumalan voima oli koskettanut. En koskaan unohda hänen vastaustaan: ’Steve, tule tänne niin pian kuin voit’… Saavuttuani Pensacolaan kaksi viikkoa myöhemmin John pyysi minua puhumaan jo isänpäivän aamujumalanpalveluksessa… Huomasin kertovani seurakunnalle jopa suuresta Argentiinan herätyksestä, jossa Jeri ja minä olimme olleet seitsemän vuoden ajan… Puhuessani Herran antamista ilmestyksistä ja herätyksen vaiheista, sain omalle hengelleni kehotusta ja virkistystä. Jatkoin saarnaa ja lainasin Heprealaiskirjeen voimallista totuutta: ’Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti’ (13:8). On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että Jumala voi tehdä vielä nytkin saman, minkä hän on tehnyt ennen. Hän voi tehdä eilisen ihmeet myös tänään. Raamatun ihmeet ja merkit ovat tänään yhtä todellisia! … Hetkessä tiesimme, että jotakin hämmästyttävää oli murtautumassa esiin. Jumalan voima räjähti alttarilla! … Jumala kosketti voimallisesti jopa pastori Kilpatrickia, joka makasi liikkumatta yli kolme tuntia ja imi itseensä Jumalan läsnäoloa! … Vanhan ajan herätysten tapaan ihmiset putosivat polvilleen, kaatuivat kasvoilleen tai taaksepäin maahan itkien ja valittaen ja huutaen Jumalan puoleen… Kuulin heidän valittavan Jumalalle haaleuttaan ja väjähtynyttä kristillisyyttään, tunnustavan syntinsä ja kaipaavan epätoivoisesti oikeaa suhdetta häneen. Jokainen pyhäkössä oleva näytti toivovan itselleen uudistunutta suhdetta Herraansa. Jumala vastasi.”

Nathan Morris (s. 1979) on englantilainen evankelista, joka tunnetaan Bay of the Holy Spirit Revival -tapahtumasta. Hän on myös Shake the Nations -järjestön perustaja, joka järjestää evankeliumin ristiretkiä ja tekee humanitaarista työtä kehitysmaissa. Nathan Morrisin isä on Peter Morris ja hänen äitinsä Pamela Morris. He molemmat asuvat Rotherhamissa Etelä-Yorkshiren osavaltiossa ja ovat eläkkeellä olevia helluntaikirkon pastoreita. Bay Revival herätys alkoi Mobilessa, Alabamassa, heinäkuussa 2010, kun Nathan Morris saarnasi Church of His Presence Daphnessa, Alabamassa, jota johti John Kilpatrick. Se pidettiin Mobile Convention Centerissä useiden kuukausien ajan houkutellen massayleisöä sen jälkeen, kun tiedotusvälineissä kerrottiin yliluonnollisista parantumista. ABC News käsitteli Bay Revival -tapahtumaa Faith Matters -ohjelmassaan, ja Huffington Post huomautti, että tuhansia ihmisiä eri puolilta Yhdysvaltoja oli osallistunut. Bay Revival sai nimensä Mobile Bayn alkuperäisestä nimestä Bahía del Espíritu Santo’ (Pyhän Hengen lahti). Se sisältää Morrisin ja Kilpatrickin saarnaamisen sekä hänen läsnäolonsa kirkon palvontajohtajan Lydia Stanleyn (Lydia S. Marrow) musiikkia. Maaliskuusta 2011 lähtien Bay Revival on kiertänyt useissa Yhdysvaltain kaupungeissa, mukaan lukien: Youngstown, Ohio; Detroit, Michigan; Orlando, Florida ja Phoenix, Arizona. GOD TV on esittänyt Nathan Morrisin saarnaamassa suorana näistä kaupungeista ja hän on esiintynyt ’At the Altar’ -ohjelmassa Rory & Wendy Alecin Jerusalemissa esittämässä rukouslähetyksessä.

Tommy Lilja, syntynyt 1960 Sölvesborgissa, on ruotsalainen (isä suomalainen) pastori ja kirjailija ja tekee mittavaa lähetystyötä eri puolilla maailmaa. Tommy Lilja on Sölvesborgin seurakunnan johtaja, sekä lähetysjärjestön PTL Ministries johtaja ja perustaja. Lilja on useiden vuosien ajan isännöinyt Kanal 10:ssä lähetettävää TV-ohjelmaa Se och Tro. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista osa on käännetty suomeksi ja englanniksi. Hänen kirjansa Sinun täytyy tietää, mitä on tehdä asialle jotain käsittelee tasapainoa uskossa elämisen, mutta myös inhimillisen heikkouden, tuskan ja puutteiden rehellisyyden välillä. Hän mainitsee erityisesti omat kokemuksensa ja halusi kirjalla herättää keskustelua mielenterveysongelmista vapaakirkossa. Katso lisätietoja: https://tommylilja.org/

Opinnäytetöitä:

Seija Maria Tarvainen  “Tulenkantaja Alahärmästä – NIILO YLI-VAINIO KERTOVANA SAARNAAJANA JA USKONNOLLISEN YHTEISÖN VAIKUTTAJANA” (Joensuun Yliopisto Toukokuussa 2001)
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/8439/URN_NBN_fi_joy-20090055.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tanja-Annika Aronen ”Kirkko ja hengellisen yhtenäiskulttuurin murros Merikarvialla 1880–1940” (Pro gradu -tutkielma Turun yliopisto Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma Kulttuuriperinnön tutkimus Huhtikuu 2016)
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/123517/gradu2016Aronen.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sana Kustannus Oy)
Stephen Hill ”Herätyksen palo” (Aikamedia 2007)
Frank Bartelman ”Azusa-katu 312” (Ristin Voitto 1986)
Tom Welchel ”Azusa-kadun siunaus” (2011)
Benny Hinn ”Kathryn Kuhlmanin avattu testamentti” (Kuva ja Sana, 1999)
Helen Hosier Kooiman ”Kathryn Kuhlman” (Ristin Voitto 1977)
Reinhard Bonnke ”Tulella täytetty elämä – omaelämäkerta” (KKJMK Oy 2011)
John Arnott ”Isän siunaus – Totuus Torontosta” (Kuva ja Sana 1996)
Mauri Vilponen ”Herätys Hebridien saarilla 1949-1952”
Marja Toukola ”Suomen herättäjä – Niilo Ylivainion syntymästä sata vuotta 1920-2020” (KKJMK Oy)
Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (2016)
Kenneth E. Hagin ”Vuoria siirtävä usko” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2013)
Kenneth E. Hagin ”Kuinka kasvaa hengellisesti” (Uskon Sanan kustannus Oy 2016)
Wikipedia

Linkkejä:

https://penttimattila.net/2022/11/26/lordi-radstock/

https://penttimattila.net/2021/06/12/tommy-hicks/

https://penttimattila.net/2021/06/12/david-yonggi-cho/

https://www.tv7.fi/arkki/nathan-morris-kaikkien-kansojen-kaipaus_s81986/