Yleensä ajatellaan, että kun synnytään kristittyyn kirkkokuntaan kuuluvaan perheeseen ja kastetaan, niin on kristitty, vaikka et tietäisi mitä se edes merkitsee. Tämän vuoksi on olemassa rippikoulu ja katekismus, joissa kerrotaan kristillisen uskon perusteita, mutta henkilökohtaista uskoa se ei tuo, tai edes odoteta sitä, että tekisit ratkaisun uskoa Jeesukseen, vaan se riittää, että tiedät kristillisestä uskosta joitain perusasioita. Monet ajattelee ettei elämä pääty kuolemaan, vaan se jatkuu taivaassa Jumalan luona, mutta kuinka voisi olla varma, että pääsee taivaaseen? Monet ajattelee, että sen eteen tarvitsee tehdä paljon hyviä töitä ja elää hyvää Jumalalle kelpaavaa elämää, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta ja vaikealta tahansa. Kristillisen uskon ytimessä on, että kaikki ovat rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja olemme saaneet perinnöksemme syntisen luonteen, Aadamilta, joten tarvitsemme kaikki armoa. Armon saaminen tuli mahdolliseksi, kun Jeesus otti meidän paikkamme ristillä ja sovitti kaikki syntimme, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys, jos uskomme Jeesukseen ja seuraamme häntä olemalla kuuliaisia Jeesuksen tahdolle, sillä Pyhän Hengen voiman kautta se on mahdollista meille.
Minulla on omakohtainen kokemus siitä, kuinka tulin uskoon. Olen syntynyt perheeseen, jossa isäni suku on tullut Pohjois-Pohjanmaalta Oulun läheltä Tyrnävältä 1950-luvulla Helsinkiin, koska töitä oli löydettävä. Isäni suku on tullut Suomeen Saksasta 1500-luvulla DNA- ja sukunimitutkimusten mukaan (Varhaisin tunnettu sukunimi Mällinen, joka tulee Melleke nimestä). Isäni suku on ollut ateistinen monessa polvessa kieltäen Jumalan olemassaolon. Isäni isä Jaakko Aleksanteri oli Tyrnävällä kuulunut punakaartiin ja osallistunut kansalaissodassa Oulun taisteluihin ja hänet oli pidätetty Oulun Raatin saaren punavankileirille. Isäni äidin suku on taas Alavudelta, jotka olivat silloin körttiläisiä. Mummoni Hulda Manninen oli tullut Tyrnävälle siskonsa kanssa piijoiksi ja tapasi Tyrnävällä tulevan miehensä Jaakko Aleksanterin. Mummoni Hulda kuoli vuonna 1939. Samaan aikaan, kun vaarini Jaakko Aleksanteri menetti vaimonsa, niin hän menetti samalla pientilansa ja joutui antamaan neljä poikaansa sukulaistensa kasvatettavaksi eri maatiloille Tyrnävällä. Vaarini joutui näin irtolaiseksi ja kulkurina kulki maata ympäri sinne tänne. Vasta sodan jälkeen hän löysi sotalesken uudeksi vaimokseen ja sai samalla kodin, jossa sai asua perheensä ja vaimonsa lapsien kanssa. Äitini isän ortodoksinen suku on Pohjois-Karjalasta Ilomantsista, mutta äitini äidin suku on Ilomantsin luterilaisia Kukkosia ja yksi tunnetuin sukulainen tässä suvussa on Henrik Renqvist Karjalan herättäjä 1800-luvulla. Äitini suku Ilomantsista on taas asunut siellä satoja vuosia myös, mutta 50-luku sai ihmiset muuttamaan työn perässä Helsinkiin. Synnyin Helsingissä 50-luvun puolivälissä, eikä isäni vakaumuksellisena ateistina halunnut, että lapset kastetaan kirkon jäseniksi. Vasta 5 vuoden vanhana minut kastettiin Luterilaiseen kirkon jäseneksi.
Alle kouluikäisenä vanhempieni rakentaessa omakotitaloa hankkimalleen tontille Helsingin Tapanilassa 1960-luvun alussa, niin sitä tehtiin niin paljon kuin se oli mahdollista talkoilla. Talkoomiehillä palkkana oli puolainen viina. Tämän vuoksi vanhempani lähettivät meidät lapset äidin vanhempien kotitilalle Ilomantsiin pois jaloista häiritsemästä, koska emme olleet heidän toiveidensa kaltaisia itseohjautuvia reippaita oppivaisia lapsia. Enojeni oli ymmärtääkseni vaikea ymmärtää sitä, miksi heidän siskonsa lähetti lapsensa vaivoiksi ja elätettäväksi, sillä äidilläni oli jo 7 sisarusta pientilalla. Vaarini opetti meitä lukemaan Sanomalehdistä ja antoi jäljentää Raamatun lauseita. Aikanaan ennen kansakoulun alkua palasimme veljeni kanssa kotiimme, niin siskomme jäi vielä muutamaksi vuodeksi, jonka hän kertoi olleen elämän parasta aikaa. Kotona iloisena kerroin isälleni, että olen oppinut lukemaan ja jäljentänyt Raamatun lauseita, mistä isäni ei pitänyt ja suuttui, koska hän oli ateisti ja kommunisti. Tätä en ymmärtänyt silloin, miksi isäni oli niin vihainen, kun odotin toisenlaista palautetta. Aikuisiällä jo kuollut siskoni kertoi jälkeen jääneissä papereissaan, että paluu kotiin oli ollut järkytys perheen sisällä olevan rakkaudettomuuden, vihan ja ruumiillisen kurittamisen vuoksi, koska ei pystynyt ymmärtämään mistä kuristus johtui, kun syytä siihen kerrottu. Vanhempien väliset suhteet toisiinsa olivat vaikeat, koska syyttivät toisiaan ongelmistaan. Tämän vuoksi äitini yritti päästä eroon, mutta lastensuojeluviranomaiset saivat pysymään yhdessä niin kauan, kunnes lapset olivat aikuisia. Minulla oli kansakoulussa vaikeuksia sopeutua saamieni traumojen johdosta, sillä minua testattiin älykkyyskokeilla ja palikkatesteillä, olenko normaali vai pitäisikö siirtää apukouluun, mutta päätyivät siihen tulokseen, että aloitan koulun yhdessä veljeni kanssa seuraavana vuonna uudestaan, koska en ollut vielä koulukypsä.
Rippikoulussa rippikoulupappi antoi luettavaksi Nicky Cruzin kirjan ’Juokse poika juokse’, jonka sanoma ihmetytti. Opiskellessani ammattikoulun opettajan pätevyyttä Jyväskylässä, niin näin kaupan ilmoitustaululla keväällä 1994 ilmoituksen Nicky Cruz jäähallikokouksesta, jossa kävin, mutta minulla ei ollut voimaa vielä silloin tehdä uskonratkaisua, mutta prosessi lähti uskoontuloprosessi liikkeelle. Tämän jälkeen ennen uskoontuloani olin saanut postiluukusta uskonnollisen traktaatin, jossa käsiteltiin aihetta, kuinka käy ihmiselle, joka ei tunne Jeesusta kuolemansa jälkeen, hän joutuu helvettiin ikuiseen piinaan. Tämä sai minut pohtimaan minulle niin vierasta aihetta, pääsisinkö taivaaseen, vai joudunko helvettiin, sillä olinhan kasvanut ateistisessa perheessä.
Minulla oli paha alkoholiongelma. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurauksena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Ja alkoholin käytön tuomiin murheisiin oli taas saatava lohdutusta ja lievitystä alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei yleensä ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Lähemmäs kolmekymmentä vuotta sitten koin eräänä yönä vuonna 1994, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen. Halusin tunnustaa syntisyyteni ja tehdä parannusta teoistani.
Herättyäni kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden iässä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edes takaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapauttani minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut voima jonka avulla olen voinut elää synnitöntä elämää.
Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden seurakunnasta, jossa vaikutti Torontolaisuus. Minulle tuli halu lähteä kertomaan Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, lastenkodeissa Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Intiassa Bangaloressa orpokodissa, sekä Kenian Siayassa kertomassa omakohtaisen todistuksen ylösnousseen Jeesuksen avusta minulle epätoivoiselle ihmiselle. Olen kuulunut moniin eri seurakuntiin, koska seurakuntakodin löytäminen ei ole helppoa aina. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen, ettet voi omin avuin selvitä ongelmistasi ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän, sekä tekemällä parannuksen entisestä elämästä Pyhän Hengen voimalla, ei omalla yrittämisellä, sinä pelastut tulevalta tuomiolta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.
Pentti Juhani Mattila 