Raamatusta saa sellaisen käsityksen, että ensin Israel jakaantui kahtia kunigas Salomon kuoleman jälkeen. Myöhemmin toinen näistä jakaantuneista, eli kymmenestä Israelin heimosta siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, josta eivät paalaneet. Nämä mystiset kadonneet heimot on pyritty löytämään suomalaisesta väestöstä, Amerikan intiaaneista, jonne olisivat vaeltaneet aikojen kuluessa Assyariasta. Kaksi Benjaminin ja Juudan heimot joihin kuului myös Leeviläisiä pappeja, kutsuttiin juudan heimoksi, jotka siirrettiin myös vähän myöhemmin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, mutta he Raamatun tietojen mukaan osaksi palasivat takaisin nykyiselle Israelin alueelle, eli he palasivat takaisin luvattuun maahan säilyttäen identiteettinsä ja jumalanpalveluksensa, sekä Vanhan testamentin kirjoitukset, mutta kymmenen Israelin heimoa on kadonnut kansojen mereen, josta tähän olen yrittänyt löytää selvyyttä lainaamistani kirjoituksista.
Assyria murskasi Pohjoisvaltio Israelin v.734-716. Kolme eri aaltoa pakkosiirtolaisia asutettiin eli pakotettiin muuttamaan uusille asuinalueille Assyriassa ja Persiassa. Heitä ei pyritty tuhoamaan. Raamattu kertoo asiasta lyhyesti; 1 Aikak.5:26,2 Kun.15:29,2 Kun.17-luku. V.701 eKr. Assyria hyökkäsi Etelävaltio Juudaan ja vei sieltäkin väkeä pakkosiirtolaisuuteen. 2 Kun. 18:13., eli 46 kaupunkia. Babylonia hyökkäsi Juudaan v. 602-587 ja vei väkeä pakkosiirtolaisuuteen. Osa väestä siirtyi myös Egyptiin, jonne oli muuttanut israelilaisia jo ennen vuotta 722 eKr. Syntyi käsite kadonneet heimot. Tämä on myös nykytilanne. Jos on löydetty kadonneita israelilaisia oikeasti, he ovat kadonneita juutalaisia. Esran kirja kertoo takaisinpaluusta Esra 1:5. Tässä jakeessa mainitut heimot ovat nykyjuutalaisten esi-isiä. Muut kuuluvat ns. kadonneisiin heimoihin. Heistä Ruben, Dan, Naftali, Gad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef, eli Efraim ja Manassen kaksi aluetta muodostavat pohjoiset heimot. Leevi asui osittain myös heidän alueellaan. Etelävaltiosta katosi Simeonin heimo, jolloin kadonneita heimoja on 10.
Ariel Livson ”Israel luvattu maa” (2016) lainaus sivulta 346: ”Vuonna 1165 rabbi Benjamin Tudelainen lähti kotikaupungiistaan Tudelasta Espanjasta pitkälle merimatkalle, jonka aikana hän vieraili monissa juutalaisissa yhdyskunnissa sekä idässä että lännessä. Me emme tiedä hänestä palkoakaan. Mutta hän ikuisti matkansa kirjassaan Book of Travels. Vieraillessaan Persiassa (nykyisen Iranin ja Pakistanin raja-alueella) ja Arabian niemimaalla hän tapasi useita muslimiheimoja, jotka hänen mielestään olivat varmasti kadonneitten israelilaisten jälkeläisiä… Benjamin Tudelaisen päiväkirja, joka on käännetty monille kielille, innosti monia ’Kymmenen Kadonneen Sukukunnan” etsinnässä… Portugalilainen tutkimusmatkailija Antonio Montezinoksen (marraano juutalainen) raportti 120 vuotta myöhemmin herätti valtavasti kiinnostusta: Tein jännittävän matkan Etelä-Amerikkaan. Nyt kun olen palannut Amsterdamiin, minun on jaettava kanssanne muutamia uskomattomia uutisia. Andien vuoristolaaksoissa elää juutalainen intiaaniheimo. Todellakin, minä itse kuulin heidän lausuvan Sem’aan, joka on juutalaisten uskontunnustus, ja näin heidän noudattavan juutalaisia rituaaleja… Hollanninjuutalaisella tutkijalla Menasse ben Israelilla, joka oli erittäin arvostettu sekä kristillisissä että juutalaisissa piireissä, oli keskeinen rooli Amerikan intiaanien yhdistämisessä Israelin kadonneisiin sukukuntiin. Häneen oli syvästi vaikuttanut Montezinoksen raportti. Hän kirjoitti kirjan ’The Hope of Israel’. Vuonna 1655 Menasse ben Israel tapasi Oliver Cromwelin. Hän omisti kirjansa parlamentille ja jätti anomuksensa Englannista karkotettujen juutalaisten palauttamiseksi.”
Roberts Liardonin kirjasta ”Jumalan kenraalit – parantajaevankelistat” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2011) sivulta 39 lainaus: ”… Bosworth alkoi kannattaa kiistanalaista näkemystä, jota kutsuttiin brittiläiseksi israelismiksi. Käsite tuli suosituksi 1920-luvun alussa, ja jotkut hyväksyvät sen vieläkin. Brittiläinen israelismi väittää, että länsieurooppalaiset, erityisesti, isobritannialaiset, ovat niiden kymmenen Israelin kadonneen sukukunnan suoria jälkeläisiä, jotka assyrialaiset ottivat vangeiksi. (Ks. 2. Kun. 17:19.) Uskomusta pidettiin esillä eniten Englannissa ja Yhdysvalloissa…” Ja sivulla 71: ”Jeffreysin huomion oli jonkin aikaa vallannut brittiläisen israelismin oppi – uskomus jonka mukaan Länsi-Euroopan ja erityisesti Ison-Britannian väestö oli Israelin kadonneen sukukunnan suoria jälkeläisiä. Yksi varhaisimmista aiheesta kirjoitetuista kirjoista oli The Rights of the Kingdom (Valtakunnan oikeudet), jonka John Sadler julkaisi vuonna 1649. Brittiläinen israelismi saavutti suosionsa huipun 1900-luvun alussa, ja monet eurooppalaisen yhteiskunnan älyllisen eliitin edustajista omaksuivat sen…”
Monet ovat kiinnostuneita Raamatussa olevan tiedon paikanssapitävyydestä ja Raamatussa mainitun Israelin kansan historian todenpohjaisuudesta. Tämän lisäksi on todella vaikea asia ymmärtää Israelin jakaantumista Israeliin ja Juudaan eli juutalaisiin, sillä monet ajattelevat niiden tarkoittavan samaa, mutta näin ei ole, sillä Israelin heimojen siirryttyä pakkosiirtolaisuuteen ennen Juudan kansaa, niin se on kadonnut kansojen mereen, vai onko? Tätä tällä selvityksellä pyritään selventämään ja saamaan tarkempi kuva Israelista. Jukka Rokan kirjassa ”Helmenkalastajat” (RV-kirjat 1990) kerrotaan japanilaisten harjoittamasta Sinto- Buddhan palvonnasta ja esimerkkinä kerrotaan lapsen nimenantotilaisuudesta, jonka yhteydessä Jukka Rokka toteaa alaviitteessä näin: ”Vertaa näitä seremonioita juutalaiseen tapoihin, esimerkiksi kun Jeesus kahdeksanpäiväisenä ympärileikattiin ja 40-päiväisenä vietiin temppeliin.” Jukka Rokka on ollut Japanissa tekemässä lähetystyötä. Toinen asia mikä kiinnitti huomiota lukiessani tätä kirjaa oli vanhempien kunnioitus, mikä tulee kymmenessä käskyssä ja muutenkin Vanhassa testamentissa esille.
B. Barrat toteaa kirjassaan ”Minä uskon Pyhään Henkeen” (Ristin Voitto ry. 1962) näin: ”1 Moos. 12. luvusta luemme, mitä Herra sanoi Aabrahamille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet oleva siunaukseksi.’ Tämä on tapahtunut siinä, että Kristus tuli maailmaan, mutta se on epäilemättä Aabrahamin kansaan, juutalaisiin sidottu siunaus. Mutta ei ainoastaan Juudan heimoon, vaan myös niihin kymmeneen heimoon. Missä ne ovat, ei ole helppo osoittaa. On sellainen käsitys, että ne ovat hajallaan siellä täällä, mutta Jumalan sana sanoo, että eräänä päivänä ne kaikki yhdistyvät (Hes. 34:16-28).”
Pauli Rahkonen kirjassaan ”Israel, heprean kieli ja Raamattu” (www.kkjmk.net 2009) on ottanut kielteisen kannan kadonneiden heimojen olemassaoloon.
Martti Haavio toteaa kirjassaan ”Karjalan jumalat” (WSOY 1959) mm. ”Pohdin seuraavassa mm. kysymystä siitä, miten on mahdollista, että Euroopassa ensimmäisenä Kristuksen syntymän jälkeisinä vuosisatoina kristinuskon kanssa kilpaileva alkuperältään iranilainen uskonto, mithraismi, on voinut jättää selviä jälkiä karjalaisten perinteeseen… Juutalainen pésahin eli vuodenvaihteen rituaali vastaa läheisesti karjalaista kekri-rituaalia… Suomen Historiallisen Seuran kokouksessa huhtikuun 25. päivänä 1866 luki Yrjö Koskinen kirjeen; jonka oli kirjoittanut tammikuun 2. päivänä 1762 muudan Antti Planman valtaneuvos, kreivi Kustaa Bondelle. Planman oli, kertoo kirjoittaja, matkallaan Savossa ja Karjalassa saanut tiedon kekrikaritsan teurastamisesta ja arvelee tämän muinaistavan vahvistavan kreivi Bonden mietteitä, että muka suomalaisten alkuperää olisi etsittävä Israelin kymmenen sukukunnan joukosta…” (Lähde: Koskinen 1866, s. 154.) Ja ”Lähin vastine karjalaisen Kekrivirren faabelille on löydettävissä persialaisperäisen Mithrasuskonnon keskeisestä myytistä, myytistä, joka sääteli tämän uskonnon riittien normit…” ”Ison sonnin virsi on, hieman liioiteltua sanontaa käyttääkseni, erään Karjalan uskonnon peruskirja, charta, niin kuin Mithras-myytti on mithraismin peruskirja.”
Marsalkka Mannerheimin tutkimus matkallaan kävi Kiinassa, jossa hän sai tietää ettei juutalaisia sanota olevan enempää kuin viitisenkymmentä perhekuntaa, enimmäkseen köyhää väkeä, joka harjoittaa jotakin vähäistä kauppaliikettä. Kolmen eri kiinalaisen kanssa kävi katsomassa juutalaisperheitä ottaakseni muutamia valokuvia. Ei kuitenkaan löytänyt ainoatakaan täysiveristä juutalaista. Kaikilla oli, kellä minkäkin verran, kiinalaista verta suonissaan, enkä nähnyt tyypillisiä juutalaispäitä. Tästä päättelen, että juutalaiset itse asiassa ovat sulautuneet kiinalaiseen väestöön. – Kuuluisat juutalaiskivet ovat haisevassa paikassa keskellä roskaläjiä, jos ei halua käyttää asioista niiden oikeita nimityksiä. (3.6.1908).
Monet muutkin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota shintolaisten ja juutalaisten tapojen ja jumalanpalvelusmenojen samankaltaisuuteen, mikä voi olla merkki siitä, että Japanissakin asuisi Israelin kadonneita heimoja tai juutalaisia. Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa Amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.
Ymmärtääkseen Israelin historiaa, niin tulee tutustua Kaksoisvirran maan, Foinikian ja Persian historiaan. Ensimmäiset Kaksoisvirran (Eufrat ja Tigris) maan asukkaista, jotka ovat jättäneet kirjallisia muistiinpanoja ovat sumerit. He asettuivat n. 4000 vuotta eKr. asumaan Eufratin ja Tigriin alajuoksulle. Tämän jälkeen Babylonin kaupunki kasvoi muita mahtavammaksi ja valloitti muut. Raamatussa Babyloniaa sanotaan Sinearin maaksi ja Kaldean maaksi. Pohjoisessa Babyloniaa rajoitti Assyria. Huomattavin babylonialainen kuningas oli Hammurabi, joka hallitsi 1700-luvulla eKr. Babylonian valtakunnan kukistivat vuonna 700 eKr. pohjoisesta saapuneet assyrialaiset. Assurbanipal oli Assyrian kuningas 669-627 eKr. ja häntä pidetään Assyrian viimeisenä suurena kuninkaana. Assurbanipal kuvailee piirtokirjoituksissaan nuoruuttaan näin: ”Omaksuin itselleni kätketyn aarteen, koko taulunkirjoittajien taidon, tunnen enteet taivaalla ja maan päällä, pohdin ongelmia oppineiden kokouksessa, yhdessä taitavien maksasta ennustajien kanssa…, ratkaisten monimutkaiset, ratkaisemattomilta vaikuttavat jako- ja kertolaskutehtävät, luin aina vain taidokkaasti kirjoitettuja nuolenpäätauluja, joiden kieli oli vaikeasti ymmärrettävää sumeria ja vaivalloisesti selvitettävää akkadia, yhdessä valiojoukon kanssa minulla on hyvä yleiskäsitys muuten täysin käsittämättömistä kivikirjoituksista ajalta ennen vedenpaisumusta. jne.”
Assyrin kaupungin rauniot on löydetty Tigriin oikealta rannalta n. 100 km päästä Ninivestä etelään. Assyrialaisten pääkaupunki oli Ninive. Raamatussa Miikan kirjassa 5:5 nimitetään Assyriaa Nimrodin maaksi. Mahtavin Lähi-idän valtakunnista sai alkunsa 500-luvulla eKr., joka oli Persia, kun Kyyros-niminen persialainen ruhtinas lähti taistelemaan heitä hallinneita meedialaisia vastaan. Hänen valtakuntansa ulottui lännessä Traakiaan ja Egyptiin, idässä Indus-jokeen. Tutkijoiden on ollut vaikeampi oppia lukemaan Babylonian ja Assyrian kirjoitustauluja kuin Egyptin hieroglyfeja, sillä Rosetten kiven kaltaista tulkkia ei ollut, kunnes kolmen Persian kuninkaan Daarejaves eli Dareios (521-486 eKr.),Kserkses (486-465) ja Artakserkses II (404-359) laatimat muistokirjoitukset kolmella kielellä rinnakkain, eli Persian, Eelamin ja Baabelin kielillä nuolenpäämerkkejä käyttäen saivat selityksen. Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden ajasta Ester 1:1-2 ”Ahasveroksen aikana – sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa – siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellansa, joka oli Suusanin linnassa, tapahtui tämä.” ja Ester 10:1-3 ”Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että merensaaret. Ja kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa. Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljillensä, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko heimonsa onnen puolesta.”
Persia, Iran, Lähi-idän suurvalta vanhalla ajalla. Persian historia alkaa varsinaisesti Kyyros II:sta (hallitsi 559-529 eKr.), joka yhdisti valtakuntaansa mm. Meedian, Lyydian ja Babylonian ja salli juutalaisten palata Palestiinaan ”Baabelin vankeudesta”. Hänen poikansa Kambyses (529-522 eKr.) ulotti valtansa Egyptiin. Dareios I (522-485 eKr.) uudisti hallintoa, rakennutti laajan tieverkon ja teki uusia valloituksia. Kreikkalaiset kuitenkin voittivat Dareioksen joukot persialaissodissa 490 eKr. Marathonissa ja torjuivat Dareioksen pojan Kserkses I:n (485-465 eKr.) hyökkäykset Salamiissa ja Plataiaissa. Kalliaan rauhassa 448 eKr. Persian alaisuuteen jääneet Vähän-Aasian kaupungit saivat itsehallinnon, mutta alistettiin uudelleen 387 eKr. Makedonian Aleksanteri Suuri voitti Dareios III:n (335-330 eKr.) 331 eKr. Gaugamelassa ja valloitti koko Persian. Aleksanterin kuoltua 323 eKr. hänen vallanperijänsä, diadokit, kävivät sotaa keskenään 323-280 eKr., ja valtakunta hajosi vähitellen Seleukos I:n kuoltua 280 eKr. Room. Pompeius kukisti 64 eKr. seleukidien valtakunnan jäännökset.
Leo Meller on puhunut opetuspuheita Israelin kadonneista heimoista. Erään Pohjanmaalla asuvan henkilön eräässä profetaalisessa sanomassa Suomen kansalle on tällainen kohta: ”Oi Suomi, sinä, joka olet valittua Israelin sukukuntaa, sinä, jonka keskuudessa on Israelin sukukunnan Isaskarin heimoa.”
Hal Lindsey kirjoittaa kirjassaan ”Tuleva uusi maailma” (Ristin Voitto 1977) otsikolla ”Viimeisen vuoron sijaiset näin”: ”Lukiessasi lävitse luetteloa kahdestatoista sukukunnasta jakeista (Ilm. 7:5-8) huomasit varmaan, että kaksi alkuperäistä heimoa, Daan ja Efraim, puuttuvat. Niiden tilalla on kaksi muuta sukukuntaa. Monet tutkijat arvelevat Daanin puuttumisen johtuvan siitä, että juutalainen antikristus (väärä profeetta) tulee siitä. Tätä todella näyttääkin merkitsevän se vanha ennustus, jonka Jaakob antoi Israelin heimoista viimeisinä hetkinään: ’Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.’ (1 Moos 49:17). Efraim on jätetty pois siitä syystä, että se johti Israelin kansalaissotaan, joka jakoi sen sukukunnat kymmeneen pohjoiseen ja kahteen eteläiseen. Daanin ja Efraimin heimot olivat ensimmäisinä viettelemässä Israelia epäjumalanpalvelukseen. Näiden heimojen yksityiset jäsenet voivat varmasti päästä Jumalan valtakuntaan uskon kautta, mutta yhdellekään näiden heimojen edustajalle ei suoda kunniaa olla ahdistuksen ajan suurten Jumalan evankelistojen joukossa. Daanin tilalla on Leevin pappisheimo ja Efraimin tilalla Joosef (Efraimin isä).”
Hollannissa Amsterdamissa Manasse ben Israel (s. 1604, k. 1657) perusti ensimmäisen heprealaisen kirjapainon, sillä kirjapainotaito toi uuden merkittävän alueen juutalaisten rajoittuneeseen elämään ja vuonna 1650 hän kirjoitti sekä painoi ”Israelin toivo” nimisen kirjan, jossa Manasse todistaa, että silloin äskettäin löydetyt Amerikan intiaanit ovatkin oikeastaan juutalaisia. Israelin Toivo kirjan Manasse käänsi englanniksi ja omisti Britannian parlamentille. Oliver Cromwell kutsui Manassen käymään Lontoossa, jossa Manasse kävi vuonna 1655. Taidemaalari Rembrant on maalannut Manassesta kuuluisan muotokuvan. Oliver Cromwell (1599-1658) loi Englantiin tasavallan, joka kesti vuoteen 1660. Cromwellin aikana Englannin asema Euroopassa parani, sillä hän oli taitava valtiomies. Cromwell oli suvaitsevainen juutalaisia ja kveekareita kohtaan. Cromwell kuoli syyskuun 3 päivä 1658 ja hänen poikansa Richard nimitettiin lordiprotektoriksi 1658. Kuninkuus palautettiin Englantiin kaksi vuotta Cromwellin kuoleman jälkeen ja hänen ruumiinsa kaivettiin haudasta ja ripustettiin hirsipuuhun.)
Assyrian ja Babylonian hallitsijoilla oli tapana vaihtaa valloittamiensa maiden asukkaita sulattaakseen siten valtakuntansa eri osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Niinpä Tiglat Pileser III ja Sargon siirsivät 733 ja 722 eKr. osan Pohjois-Israelin asukkaista (Sargon mainitsee omalta osaltaan 27 290 henkeä), kaupunkien ydinjoukon, Assyriaan, Mesopotamiaan ja Meediaan. Mesopotamian Kannu’sta löydetystä nuolenpääkirjoitussopimuksesta vuodelta 650-606 eKr. näkyy, että siellä asui heprealainen siirtokunta, joka harjoitti kauppaa ja jolla oli oma Jahve-pyhäkkönsä. Raamatussa Ensimmäinen Aikakirja luku 5:25-26 ”Mutta he tulivat uskottomiksi isiensä Jumalaa kohtaan ja juoksivat haureudessa maan kansojen jumalain jäljessä, niiden kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edestänsä. Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, pakkosiirtolaisuuteen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat.”
Sanherib kirjoitti vuonna 686 eKr. kuusikulmaiseen saviprismaan, joka on British Museumissa (www.britishmuseum.co.uk). Tapahtumat, joita Sanherib piti tärkeimpinä elämässään, mm. Jerusalemin piirityksen vuonna 701 eKr. jolloin Assyrian kuningas sulki silloin juutalaisen kuninkaan Hiskiaan kreikaksi Esekias ”kuin linnun häkkiin” Tästä voi lukea Vanhasta Testamentista Toisesta Kuningasten kirjasta 19:34-36. Assyrian kuningas Sanherib teetätti tapahtumia kuvaavia reliefejä Ninivessä sijainneen palatsinsa seinille, joissa eräässä Assyrialaiset kuljettavat juutalaisia vankeja pois valloitetusta Lakishin kaupungista. Lakishin puolustus kesti Juudan kaupungeista Jerusalemin lisäksi kauimmin Assyrian armeijan piiritystä mutta murtui lopulta 701 eKr.
British Museumissa olevaan savitauluun on uurrettu babylonilainen nuolenpääkirjoitusteksti, joka kertoo Karkemiin taistelusta, jossa Nebukadressar vuonna 605 eKr. voitti faarao Nekon ja 598 tapahtuneesta Jerusalemin valloituksesta. Kirjoituksessa mainitaan myös, että Nebukadressar asetti Sidkian vasallikuninkaakseen Jerusalemiin erotettuaan Joojakinin ja annettuaan viedä hänet Babyloniin.
Assyrian suurvallan heikentyessä tuli uusi suurvalta Babylonia, joka saavutti suuruutensa Nebukadressar II:n hallituskaudella (605-562 eKr.). Jerusalemista ja Juudasta Nebukadressar II vei 597 ja 586 eKr. vankeja Baabeliin, 597 eKr. 10 000 jerusalemilaista ja 3 023 maaseutulaista (joukossa kuningas Joojakim, virkamiehiä, upseereita, sotilaita, pappeja ja käsityöläisiä), 586 Jerusalemista 832 sekä muualta Juudeasta 745 henkeä. Armas Salosen kirjassa ”Kaksoisvirranmaa” WSOY 1945 sanotaan ”juutalaiset… Nebukadnesar II kuljetti Jerusalemin kukistettua Nippur kaupungin ympäristöön Kabaru-kanavan varsille. Siellä heistä muutamassa vuosikymmenessä ja -sadassa kehittyi Babylonian liikeneroja, suuria rahamiehiä ja pankkiirejä, jotka osasivat korottaa vuokrat ja korot ja joilla ei suinkaan ollut mitään halua profeettainsa kehotuksista palata isiensä maahan.”
Juutalaisesta maaseutuväestöstä jäi suurin osa jäljelle. Näistä maaseudulle jääneistä juutalaisista Raamatun Jeremian kirjan luvut 39-45 kertovat. Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan käskynhaltijaksi Juudan maahan, mutta hänet murhattiin ja osa juudan jäljelle jääneistä kansan tähteistä halusivat mennä Egyptiin, vaikka profeetta Jeremia kielsi heitä tekemästä niin. Jeremia nuhteli Egyptiin paenneita ja ennusti heille Jumalan rangaistusta. Baabelin vankeus oli suuri vaara, että juutalaisetkin vangit samoin kuin pohjoisisraelilaiset, häviäisivät kokonaan. Heidän taloudellinen ja valtiollinen asemansa ei ollut huono. He asuivat kyläyhteiskunnissa esim. Tell-Aabibissa. Siellä vasta syntyikin varsinainen juutalainen kauppiaskunta. Armas Salosen kirjassa ”Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia” kerrotaan, että ”Baabelin kaupungista on nimittäin löydetty Nebukadressarin ajalta nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja hallinnollisia asiakirjoja, joissa Juudan kuningas Joojakin mainitaan nimeltä. Babuloniaksi hänen nimensä on kirjoitettu Ja’ukin ja Ja’kin. Häntä tituloidaan Juudan (babyloniaksi Jahudu) kuninkaaksi. Hänet mainitaan yhdessä muiden juutalaisten, askalonilaisten, tyyrolaisten, bybloslaisten, arvadilaisten ynnä muiden, jopa kreikkalaistenkin kanssa luetteloissa, joissa ilmoitetaan heidän saamansa ruoka-annokset. Niistä määristä mitä kukin sai voimme hyvin helposti huomata, että Joojakinia on kohdeltu kuninkaallisesti.”
Don Espositon kirjan ”The Chosen People” kertoo Steve Collinsia lainaten, että monet halusivat muuttaa Israelin kuningaskunnasta. Foinikialaiset olivat merenkulkijakansaa ja heillä oli useita alusmaita Pohjois-Afrikassa, Espanjassa ja muissa Välimeren maissa, Brittein saarilla ja ehkä jopa Pohjois-Amerikassa. Profeetta Elian kuivuuden aikana yhdeksännellä vuosisadalla eKr. pakolaisia oli niin paljon, että oli löydettävä kokonaan uusi siirtomaa. Tällainen oli Karthago Pohjois-Afrikassa. Israelilaisilla oli hyvät suhteet Tyyron ja Siidonin hallitsijoiden kanssa, ja näistä kaupunkivaltioista juutalaisia purjehti heidän laivoissaan ulkomaille.
Psalmissa 137:1-9 on Baabelin vankeusajan tunnelmia: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!”
Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan pakkosiirtolaisuuden ajasta: ”Tämä tapahtui kuningas Kserkseen (Ahasveroksen) aikana, sen Kserkseen, joka hallitsi sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa Intiasta Nubiaan saakka. Kserkses piti siihen aikaan hoviaan Susan kaupungissa”.
Vuonna 538 eKr., jo 70 vuoden kuluttua, pakkosiirtolaiset saivat luvan palata kotimaahansa. Mutta vain osa palasi. Jäljelle jäi sekä taloudellisesti menestyneitä että myös valioväkeä. Sillä kun Jerusalemin juutalaiset n. 100 v. myöhemmin joutuivat suuriin vaikeuksiin, toivat valtiomies Nehemia ja lainoppinut Esra Baabelista uutta elämää ja voimaa. Esra perusti mukanaan tulleiden hurskaiden juutalaisten avulla 433 eKr. juutalaisen seurakunnan.
Raamatussa Nehemian kirjassa luvussa 7 on seuraava maininta: Niin Jumala antoi minun sydämeeni, että minun oli koottava ylimykset, esimiehet ja kansa sukuluetteloon merkittäviksi. Silloin minä löysin niiden sukuluettelon, jotka ensin olivat tulleet sinne, ja huomasin siihen kirjoitetun: ”Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisten vankeudesta, johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa, ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin,Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa. Israelin kansan miesten lukumäärä oli: Paroksen jälkeläisiä kaksituhatta sata seitsemänkymmentä kaksi jne.
Juudan sukukuntaan kuuluva Daniel vietiin jo nuorena (605 eKr.) pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. ”Juudan kuninkaan Jojakimin kolmantena hallitusvuotena hyökkäsi Babylonian kuningas Nebukadnessar Jerusalemia vastaan ja saartoi sen. Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon. Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyisivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta.” Hän kuului ylhäiseen juutalaiseen sukuun ja pääsi kuningas Nebukadressarin hoviin, missä hän selvitti kuninkaan unien merkityksen ja saavutti ystävineen huomattavan aseman valtakunnan palveluksessa. Daniel ”oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti”, siis vuoteen 538 eKr. saakka. Daniel joutui tekemisiin myös kuningas Belsassarin, ja Ahasveroksen pojan, kuningas Daarejaves Meedialaisen kanssa.
Danielin kirjassa 5:10-17 ”Kuninkaan (Belsassarin) äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: ”Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt sinun ajatuksesi peljättäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko. Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien; hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjäin päämieheksi – sinun isäsi, kuningas – sen tähden, että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen.” Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: ”Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta? Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus. Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa. Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.” Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: ”Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.”
Mutta jo aiemmin pakkosiirtolaisuuteen joutuneet Israelin kymmenen heimoa eivät ole palanneet koskaan takaisin, vaan ovat kadoksissa siitä saakka, vaikka osa asuu Samariassa, joita ei siirretty pakkosiirtolaisuuteen.
Arvostettu tutkija ja rabbi Yair Davidy on tehnyt useita kirjoja Israelin kadonneista heimoista. Yksi Yair Davidy kirjoista on The Tribes, The Israelite Origins of Western peoples. Jerusalem Russell – Davis Publishers. Brit-Am Israel P.O.B. 595 Jerusalem 91004 Israel. (Tässä kirjassa tekijä selvittelee mistä löytyy nämä kadonneet heimot ja Suomessa asuisi hänen mukaansa: Simeon, Gad, Issachar.) ”
Örjan Svensson on kirjoittanut kirjan ”Scandinavian Secrets The Hebrew Code of the Runes” (A Brit-Am Publication). Aapeli Saarisalo toteaa kirjassaan ”Elämäni mosaiikkia” WSOY 1977: ”Euroopassa meillä (Suomalaisilla) on sukulaiskieli unkari ja Aasiassa kaukaisempi sukukieli turkki – näillä on enemmän tai vähemmän yhteinen erikoinen rakenne perintonsä.
Israelin kadonneista heimoista on Pekka Lyyrasen artikkeli, josta seuraava lainaus: ”Kun puhutaan kadonneista Israelin heimoista, on hyvä muistaa, että aikojen kuluessa monet juutalaiset ovat kadottaneet juurensa. Yksi merkittävä ryhmä olivat ne juutalaiset, jotka alkuseurakunnan ajoista alkaen kääntyivät kristityiksi. Tällaiset suvut ovat ajan myötä täysin sekoittuneet kristittyyn väestöön. Euroopan juutalaisessa historiassa on myös yksi suuri valkea alue. Kun saksalaiset kauppiaat aikoinaan perustivat Hansa-liiton, jäivät juutalaiset virallisen historiankirjoituksen mukaan sen ulkopuolelle. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia kauppiaita, jotka kävivät kauppaa koko maailman kanssa. Mutta nyt he eivät mitenkään ottaneet osaa Hansa-kauppaan. Kun saksalaiset Hansa-kauppiaat ja heidän perässään monet muutkin saksalaiset levittäytyivät Itämeren alueelle, mukana ei tullut muka juutalaisia tai juutalaista syntyperää olevia ihmisiä. Tähän historiateoriaan en pysty uskomaan.”
”Apogryfinen Toinen Esran kirja kertoo, että Arzareth oli noin ”1,5 vuoden vaellusmatkan päässä oleva asumaton erämaa” (2. Esra 13:14) , mikä ei voinut enää olla Irakissa eikä Iranissa vaan jossain kauempana ehkäpä Volgan mutkassa Venäjällä, ”minne 10 rauhaa rakastavaa Israelin heimoa olivat paenneet.” Sieltä Suomeen asti ulottuvilla ankarilla pohjoisilla alueilla Arkangelin (=arkkienkeli) ympärillä asuu hajallaan suomensukuisia kansoja: hantit, mansit, marit, mordvalaiset, komit, udmurtit, muromat, mestserat, merjat, tsuudit, vepsät, liivit, lyydit, vatjat, inkerikot, karjalaiset ja inkeriläiset, joita on kaikkiaan noin 3-4 miljoonaa. Israelia suojelee arkkienkeli Miikael (Dan. 12:1)”
Elijahu Avichail on yksi israelilaisista rabbeista, jotka uskovat että jotkut Afganistanin muslimeista ovat kadonneiden heimojen jälkeläisiä, sillä 772 eKr. assyrialaiset valloittajat veivät Israelin 10 heimoa maanpakoon ja kaikki yhteydet heihin kadotettiin. Vuosien tutkimus vei hänet pashtujen eli pataanien pariin. Nimi pashtu tulee heprean sanasta pasht, joka tarkoittaa hajotettua. Mitä juutalaisia tapoja pataanit ovat säilyttäneet? He antavat usein lapsilleen nimeksi Israel. Heidän heimojensa ja alaheimojensa nimet ovat käännöksiä kymmenestä kadonneesta heimosta: Reuben on Rabbani, Asher on Asheri, Gad Gadon ja Bnei Josef (Joosefin pojat hepreaksi) Jussef Sai. Nimi Bnei Moshe (Mooseksen lapset) kääntyy Mussa Sai. He ovat säilyttäneet monia juutalaisia symboleita ja rituaaleja. Muistelmissaan Afganistanin juutalainen Avrahman Benjamin kirjoitti joidenkin pataanien uskovan, että muinaisen perimätiedon mukaan he ovat Efraimin heimon jälkeläisiä.
Tällä hetkellä Israel ottaa, mm heimoja ja niitä Juudaa joita ei halachan mukaan (eli sääntöjen mukaan) lasketa juutalaisiksi, ns. B´nei Manashena eli Manashen heimolaisina ja he saavat Israelissa käydä käännytysohjelman läpi ennen kuin heidät voidaan hyväksyä juutalaisiksi Israeliin.
Jeremia 3:12 ja 18. ”Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.” Mikä maa on Israelista ja Jerusalemista katsottuna suoraan pohjoisessa Raamatun kirjoitusten aikaan ja tänä päivänä, niin ne maat ovat Venäjä ja Suomi. Jeremian kirjan lukua 3 voi kokonaisuudessaankin tutkia tämän asian suhteen tarkemmin. Jeremia 16:14-15 ”Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut.’ Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. ”Jesaja 11:12-16 ”Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” Ja Jesajan kirjan luvussa 43:5-7 ” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä – kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.”
Uuden testamentin apostoli Jaakob kirjeessän 1:1 sanoo ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.” Raamatun Ilmestyskirjassa luvussa 7:4-8 puhutaan vielä tulevaisuudesta: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.” Jossain vaiheessa tulevaisuudessa löytyvät nämä kadonneet Israelin heimot, jotta heidät voidaan merkitä. Toinen vielä toteutumaton kohta on Ilmestyskirja 13: 15-18. ”Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.”
Apostolien teoissa (koskee aikaa n. 34 jKr.) luvussa 2 jakeissa 5-39: ”Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä.”…
Israelin kymmentä heimoa kutsutaan Efraimiksi ja Hesekielin kirjassa 37:15-23 ”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen, ota puusauva ja kirjoita siihen: ’Juuda ja häneen liittyneet israelilaiset.’ Ota sitten toinen sauva ja kirjoita siihen, Efraimin sauvaan: ’Joosef ja häneen liittyneet Israelin heimot.’ Aseta ne toistensa jatkeeksi, niin että ne kädessäsi yhdistyvät kuin yhdeksi ja samaksi sauvaksi. Kun maanmiehesi sanovat sinulle: ’Kerro meille, mitä tällä tarkoitat’, anna heille vastaus: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan Joosefin ja hänen johtamiensa Israelin heimojen sauvan, sen, joka on Efraimin hallussa, ja liitän sen Juudan sauvan jatkeeksi, yhdistän ne kädessäni yhdeksi ja samaksi sauvaksi. ”Sauvojen, joihin sinä kirjoitat, tulee olla kädessäsi niin, että maanmiehesi näkevät ne, ja sinun tulee sanoa heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan. Heillä kaikilla on oleva hallitsijanaan yhteinen kuningas, enää he eivät elä kahtena kansana eivätkä kahden kuninkaan alaisina. He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan ja iljettävillä patsaillaan eivätkä paljoilla rikkomuksillaan. Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.”
Juutalaiset säilyttivät pakkosiirtolaisuuden aikana identiteettinsä koska heillä oli synagoogansa johon kokoontuivat palvomaan Jumalaansa ja oppimaan kirjanoppineiltaan Jumalastaan kirjoituksista. Toisin oli muiden heimojen, sillä heillä ei ollut synagoogia, vaan epäjumalien alttareita ja he hävisivät kansojen mereen kadottaen identiteettinsä.
Internetistä löysin oheisen selvityksen Hesekielin 4. luvun jakeista 4- 6, kerrotaan Hesekielistä, joka joutui makaamaan vasemmalla kyljellään 390 päivää ja kantamaan Israelin syntivelkaa saman luvun päiviä kuin heidän syntivelkansa vuosissa kestää vuosissa, sekä sen jälkeen 40 päivää oikealla kyljellään kantaen Juudan heimon syntivelkaa päivän kutakin heidän syntivelkansa vuotta kohti.
3 Moos. 26:18 Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden .
3. Moos. 26:21 Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan.
3. Moos. 26:24 niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.
3. Moos 26:28 niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden .
Näin ollen Israelin (pohjoisvaltakunnan heimojen) rangaistusaika oli seitsemän kertaa kolmesataayhdenksänkymmentä vuotta, eli yhteensä 2730 vuotta (7×390=2730 vuotta). Assyrialaiset tekivät kolmannen ja viimeisen sotaretkensä Israelin pohjoisvaltakuntaan vastaan 721 tai 722 e.Kr. Tällöin Samaria tuhottiin ja kansan viimeiset henkiin jääneet (joitain köyhiä lukuun ottamatta) vietiin pakkosiirtolaisiksi Assyriaan. Kun tästä lasketaan 2730 vuotta, tullaan vuosiin 2007 – 2008! Näin ovat laskeneet Israelilaiset rabbit.
Profeetta Hesekiel oli huomattavimpia profeettoja. Hän oli Buusi-nimisen papin poika ja itsekin pappi. Sen tähden hän oli pienimpiä yksityiskohtia myöten uskollinen temppeliä ja papillisia tehtäviä koskeville asetuksille. Tämä käy ilmi hänen kirjastaan. Vuosisata aiemmin oli 10 Israelin sukukuntaa viety Assyriaan. He eivät piitanneet profeetta Aamoksen ja Hoosean varoituksista. Vuonna 597 eKr. Hesekiel vietiin vankina Jerusalemista Babyloniaan, luultavasti Juudan kuninkaan Joojakinin mukana. Hän asettui asumaan Kebarjoen varrelle yhdessä monien muiden juutalaisten pakkosiirtolaisten kanssa. Hän oli naimisissa ja omisti talon. Pakkosiirtolaisuutensa viidentenä vuotena hän sai Kebarin varrella kutsun profeetan tehtävään, valtavassa näyssä. Hesekiel teki hyvin arvokasta työtä juutalaisten keskuudessa maanpakolaisuuden aikana. Hän opetti heitä näkemään kansansa kohtalon muuttumisen profetian valossa. Hänellä oli hyvä maine pakkosiirtolaisten parissa, ja usein juutalaisten vanhimmatkin kysyivät häneltä neuvoa.
Raamatusta saa sellaisen käsityksen, että ensin Israel jakaantui kahtia kunigas Salomon kuoleman jälkeen. Myöhemmin toinen näistä jakaantuneista, eli kymmenestä Israelin heimosta siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, josta eivät paalaneet. Nämä mystiset kadonneet heimot on pyritty löytämään suomalaisesta väestöstä, Amerikan intiaaneista, jonne olisivat vaeltaneet aikojen kuluessa Assyariasta. Kaksi Benjaminin ja Juudan heimot joihin kuului myös Leeviläisiä pappeja, kutsuttiin juudan heimoksi, jotka siirrettiin myös vähän myöhemmin pakkosiirtolaisuuteen Babylonian, mutta he Raamatun tietojen mukaan osaksi palasivat takaisin Israeliin. Israelin jakaantumisen jälkeen Israelin kymmenen heimoa siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen ja Juudan ja Benjaminin heimo myöhemmin siirretiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, josta he palasivat takaisin luvattuun maahan säilyttäen identiteettinsä ja jumalanpalveluksensa, sekä Vanhan testamentin kirjoitukset, mutta kymmenen Israelin heimoa on kadonnut kansojen mereen, josta tähän olen yrittänyt löytää selvyyttä lainaamistani kirjoituksista.
Assyria murskasi Pohjoisvaltio Israelin v.734-716. Kolme eri aaltoa pakkosiirtolaisia asutettiin eli pakotettiin muuttamaan uusille asuinalueille Assyriassa ja Persiassa. Heitä ei pyritty tuhoamaan. Raamattu kertoo asiasta lyhyesti; 1 Aikak.5:26,2 Kun.15:29,2 Kun.17-luku. V.701 eKr. Assyria hyökkäsi Etelävaltio Juudaan ja vei sieltäkin väkeä pakkosiirtolaisuuteen. 2 Kun. 18:13., eli 46 kaupunkia. Babylonia hyökkäsi Juudaan v. 602-587 ja vei väkeä pakkosiirtolaisuuteen. Osa väestä siirtyi myös Egyptiin, jonne oli muuttanut israelilaisia jo ennen vuotta 722 eKr. Syntyi käsite kadonneet heimot. Tämä on myös nykytilanne. Jos on löydetty kadonneita israelilaisia oikeasti, he ovat kadonneita juutalaisia. Esran kirja kertoo takaisinpaluusta Esra 1:5. Tässä jakeessa mainitut heimot ovat nykyjuutalaisten esi-isiä. Muut kuuluvat ns. kadonneisiin heimoihin. Heistä Ruben, Dan, Naftali, Gad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef= Efraim ja Manassen kaksi aluetta muodostavat pohjoiset heimot. Leevi asui osittain myös heidän alueellaan. Etelävaltiosta katosi Simeon Näin kadonneita heimoja on 10.
Ariel Livson ”Israel luvattu maa” (2016) lainaus sivulta 346: ”Vuonna 1165 rabbi Benjamin Tudelainen lähti kotikaupungiistaan Tudelasta Espanjasta pitkälle merimatkalle, jonka aikana hän vieraili monissa juutalaisissa yhdyskunnissa sekä idässä että lännessä. Me emme tiedä hänestä palkoakaan. Mutta hän ikuisti matkansa kirjassaan Book of Travels. Vieraillessaan Persiassa (nykyisen Iranin ja Pakistanin raja-alueella) ja Arabian niemimaalla hän tapasi useita muslimiheimoja, jotka hänen mielestään olivat varmasti kadonneitten israelilaisten jälkeläisiä… Benjamin Tudelaisen päiväkirja, joka on käännetty monille kielille, innosti monia ’Kymmenen Kadonneen Sukukunnan” etsinnässä… Portugalilainen tutkimusmatkailija Antonio Montezinoksen (marraano juutalainen) raportti 120 vuotta myöhemmin herätti valtavasti kiinnostusta: Tein jännittävän matkan Etelä-Amerikkaan. Nyt kun olen palannut Amsterdamiin, minun on jaettava kanssanne muutamia uskomattomia uutisia. Andien vuoristolaaksoissa elää juutalainen intiaaniheimo. Todellakin, minä itse kuulin heidän lausuvan Sem’aan, joka on juutalaisten uskontunnustus, ja näin heidän noudattavan juutalaisia rituaaleja… Hollanninjuutalaisella tutkijalla Menasse ben Israelilla, joka oli erittäin arvostettu sekä kristillisissä että juutalaisissa piireissä, oli keskeinen rooli Amerikan intiaanien yhdistämisessä Israelin kadonneisiin sukukuntiin. Häneen oli syvästi vaikuttanut Montezinoksen raportti. Hän kirjoitti kirjan ’The Hope of Israel’. Vuonna 1655 Menasse ben Israel tapasi Oliver Cromwelin. Hän omisti kirjansa parlamentille ja jätti anomuksensa Englannista karkotettujen juutalaisten palauttamiseksi.”
Roberts Liardonin kirjasta ”Jumalan kenraalit – parantajaevankelistat” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2011) sivulta 39 lainaus: ”… Bosworth alkoi kannattaa kiistanalaista näkemystä, jota kutsuttiin brittiläiseksi israelismiksi. Käsite tuli suosituksi 1920-luvun alussa, ja jotkut hyväksyvät sen vieläkin. Brittiläinen israelismi väittää, että länsieurooppalaiset, erityisesti, isobritannialaiset, ovat niiden kymmenen Israelin kadonneen sukukunnan suoria jälkeläisiä, jotka assyrialaiset ottivat vangeiksi. (Ks. 2. Kun. 17:19.) Uskomusta pidettiin esillä eniten Englannissa ja Yhdysvalloissa…” Ja sivulla 71: ”Jeffreysin huomion oli jonkin aikaa vallannut brittiläisen israelismin oppi – uskomus jonka mukaan Länsi-Euroopan ja erityisesti Ison-Britannian väestö oli Israelin kadonneen sukukunnan suoria jälkeläisiä. Yksi varhaisimmista aiheesta kirjoitetuista kirjoista oli The Rights of the Kingdom (Valtakunnan oikeudet), jonka John Sadler julkaisi vuonna 1649. Brittiläinen israelismi saavutti suosionsa huipun 1900-luvun alussa, ja monet eurooppalaisen yhteiskunnan älyllisen eliitin edustajista omaksuivat sen…”
Monet ovat kiinnostuneita Raamatussa olevan tiedon paikanssapitävyydestä ja Raamatussa mainitun Israelin kansan historian todenpohjaisuudesta. Tämän lisäksi on todella vaikea asia ymmärtää Israelin jakaantumista Israeliin ja Juudaan eli juutalaisiin, sillä monet ajattelevat niiden tarkoittavan samaa, mutta näin ei ole, sillä Israelin heimojen siirryttyä pakkosiirtolaisuuteen ennen Juudan kansaa, niin se on kadonnut kansojen mereen, vai onko? Tätä tällä selvityksellä pyritään selventämään ja saamaan tarkempi kuva Israelista. Jukka Rokan kirjassa ”Helmenkalastajat” (RV-kirjat 1990) kerrotaan japanilaisten harjoittamasta Sinto- Buddhan palvonnasta ja esimerkkinä kerrotaan lapsen nimenantotilaisuudesta, jonka yhteydessä Jukka Rokka toteaa alaviitteessä näin: ”Vertaa näitä seremonioita juutalaiseen tapoihin, esimerkiksi kun Jeesus kahdeksanpäiväisenä ympärileikattiin ja 40-päiväisenä vietiin temppeliin.” Jukka Rokka on ollut Japanissa tekemässä lähetystyötä. Toinen asia mikä kiinnitti huomiota lukiessani tätä kirjaa oli vanhempien kunnioitus, mikä tulee kymmenessä käskyssä ja muutenkin Vanhassa testamentissa esille.
B. Barrat toteaa kirjassaan ”Minä uskon Pyhään Henkeen” (Ristin Voitto ry. 1962) näin: ”1 Moos. 12. luvusta luemme, mitä Herra sanoi Aabrahamille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet oleva siunaukseksi.’ Tämä on tapahtunut siinä, että Kristus tuli maailmaan, mutta se on epäilemättä Aabrahamin kansaan, juutalaisiin sidottu siunaus. Mutta ei ainoastaan Juudan heimoon, vaan myös niihin kymmeneen heimoon. Missä ne ovat, ei ole helppo osoittaa. On sellainen käsitys, että ne ovat hajallaan siellä täällä, mutta Jumalan sana sanoo, että eräänä päivänä ne kaikki yhdistyvät (Hes. 34:16-28).”
Pauli Rahkonen kirjassaan ”Israel, heprean kieli ja Raamattu” (www.kkjmk.net 2009) on ottanut kielteisen kannan kadonneiden heimojen olemassaoloon.
Martti Haavio toteaa kirjassaan ”Karjalan jumalat” (WSOY 1959) mm. ”Pohdin seuraavassa mm. kysymystä siitä, miten on mahdollista, että Euroopassa ensimmäisenä Kristuksen syntymän jälkeisinä vuosisatoina kristinuskon kanssa kilpaileva alkuperältään iranilainen uskonto, mithraismi, on voinut jättää selviä jälkiä karjalaisten perinteeseen… Juutalainen pésahin eli vuodenvaihteen rituaali vastaa läheisesti karjalaista kekri-rituaalia… Suomen Historiallisen Seuran kokouksessa huhtikuun 25. päivänä 1866 luki Yrjö Koskinen kirjeen; jonka oli kirjoittanut tammikuun 2. päivänä 1762 muudan Antti Planman valtaneuvos, kreivi Kustaa Bondelle. Planman oli, kertoo kirjoittaja, matkallaan Savossa ja Karjalassa saanut tiedon kekrikaritsan teurastamisesta ja arvelee tämän muinaistavan vahvistavan kreivi Bonden mietteitä, että muka suomalaisten alkuperää olisi etsittävä Israelin kymmenen sukukunnan joukosta…” (Lähde: Koskinen 1866, s. 154.) Ja ”Lähin vastine karjalaisen Kekrivirren faabelille on löydettävissä persialaisperäisen Mithrasuskonnon keskeisestä myytistä, myytistä, joka sääteli tämän uskonnon riittien normit…” ”Ison sonnin virsi on, hieman liioiteltua sanontaa käyttääkseni, erään Karjalan uskonnon peruskirja, charta, niin kuin Mithras-myytti on mithraismin peruskirja.”
Marsalkka Mannerheimin tutkimus matkallaan kävi Kiinassa, jossa hän sai tietää ettei juutalaisia sanota olevan enempää kuin viitisenkymmentä perhekuntaa, enimmäkseen köyhää väkeä, joka harjoittaa jotakin vähäistä kauppaliikettä. Kolmen eri kiinalaisen kanssa kävi katsomassa juutalaisperheitä ottaakseni muutamia valokuvia. Ei kuitenkaan löytänyt ainoatakaan täysiveristä juutalaista. Kaikilla oli, kellä minkäkin verran, kiinalaista verta suonissaan, enkä nähnyt tyypillisiä juutalaispäitä. Tästä päättelen, että juutalaiset itse asiassa ovat sulautuneet kiinalaiseen väestöön. – Kuuluisat juutalaiskivet ovat haisevassa paikassa keskellä roskaläjiä, jos ei halua käyttää asioista niiden oikeita nimityksiä. (3.6.1908).
Monet muutkin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota shintolaisten ja juutalaisten tapojen ja jumalanpalvelusmenojen samankaltaisuuteen, mikä voi olla merkki siitä, että Japanissakin asuisi Israelin kadonneita heimoja tai juutalaisia. Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa Amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.
Ymmärtääkseen Israelin historiaa, niin tulee tutustua Kaksoisvirran maan, Foinikian ja Persian historiaan. Ensimmäiset Kaksoisvirran (Eufrat ja Tigris) maan asukkaista, jotka ovat jättäneet kirjallisia muistiinpanoja ovat sumerit. He asettuivat n. 4000 vuotta eKr. asumaan Eufratin ja Tigriin alajuoksulle. Tämän jälkeen Babylonin kaupunki kasvoi muita mahtavammaksi ja valloitti muut. Raamatussa Babyloniaa sanotaan Sinearin maaksi ja Kaldean maaksi. Pohjoisessa Babyloniaa rajoitti Assyria. Huomattavin babylonialainen kuningas oli Hammurabi, joka hallitsi 1700-luvulla eKr. Babylonian valtakunnan kukistivat vuonna 700 eKr. pohjoisesta saapuneet assyrialaiset. Assurbanipal oli Assyrian kuningas 669-627 eKr. ja häntä pidetään Assyrian viimeisenä suurena kuninkaana. Assurbanipal kuvailee piirtokirjoituksissaan nuoruuttaan näin: ”Omaksuin itselleni kätketyn aarteen, koko taulunkirjoittajien taidon, tunnen enteet taivaalla ja maan päällä, pohdin ongelmia oppineiden kokouksessa, yhdessä taitavien maksasta ennustajien kanssa…, ratkaisten monimutkaiset, ratkaisemattomilta vaikuttavat jako- ja kertolaskutehtävät, luin aina vain taidokkaasti kirjoitettuja nuolenpäätauluja, joiden kieli oli vaikeasti ymmärrettävää sumeria ja vaivalloisesti selvitettävää akkadia, yhdessä valiojoukon kanssa minulla on hyvä yleiskäsitys muuten täysin käsittämättömistä kivikirjoituksista ajalta ennen vedenpaisumusta. jne.”
Assyrin kaupungin rauniot on löydetty Tigriin oikealta rannalta n. 100 km päästä Ninivestä etelään. Assyrialaisten pääkaupunki oli Ninive. Raamatussa Miikan kirjassa 5:5 nimitetään Assyriaa Nimrodin maaksi. Mahtavin Lähi-idän valtakunnista sai alkunsa 500-luvulla eKr., joka oli Persia, kun Kyyros-niminen persialainen ruhtinas lähti taistelemaan heitä hallinneita meedialaisia vastaan. Hänen valtakuntansa ulottui lännessä Traakiaan ja Egyptiin, idässä Indus-jokeen. Tutkijoiden on ollut vaikeampi oppia lukemaan Babylonian ja Assyrian kirjoitustauluja kuin Egyptin hieroglyfeja, sillä Rosetten kiven kaltaista tulkkia ei ollut, kunnes kolmen Persian kuninkaan Daarejaves eli Dareios (521-486 eKr.),Kserkses (486-465) ja Artakserkses II (404-359) laatimat muistokirjoitukset kolmella kielellä rinnakkain, eli Persian, Eelamin ja Baabelin kielillä nuolenpäämerkkejä käyttäen saivat selityksen. Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden ajasta Ester 1:1-2 ”Ahasveroksen aikana – sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa – siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellansa, joka oli Suusanin linnassa, tapahtui tämä.” ja Ester 10:1-3 ”Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että merensaaret. Ja kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa. Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljillensä, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko heimonsa onnen puolesta.”
Persia, Iran, Lähi-idän suurvalta vanhalla ajalla. Persian historia alkaa varsinaisesti Kyyros II:sta (hallitsi 559-529 eKr.), joka yhdisti valtakuntaansa mm. Meedian, Lyydian ja Babylonian ja salli juutalaisten palata Palestiinaan ”Baabelin vankeudesta”. Hänen poikansa Kambyses (529-522 eKr.) ulotti valtansa Egyptiin. Dareios I (522-485 eKr.) uudisti hallintoa, rakennutti laajan tieverkon ja teki uusia valloituksia. Kreikkalaiset kuitenkin voittivat Dareioksen joukot persialaissodissa 490 eKr. Marathonissa ja torjuivat Dareioksen pojan Kserkses I:n (485-465 eKr.) hyökkäykset Salamiissa ja Plataiaissa. Kalliaan rauhassa 448 eKr. Persian alaisuuteen jääneet Vähän-Aasian kaupungit saivat itsehallinnon, mutta alistettiin uudelleen 387 eKr. Makedonian Aleksanteri Suuri voitti Dareios III:n (335-330 eKr.) 331 eKr. Gaugamelassa ja valloitti koko Persian. Aleksanterin kuoltua 323 eKr. hänen vallanperijänsä, diadokit, kävivät sotaa keskenään 323-280 eKr., ja valtakunta hajosi vähitellen Seleukos I:n kuoltua 280 eKr. Room. Pompeius kukisti 64 eKr. seleukidien valtakunnan jäännökset.
Leo Meller on puhunut opetuspuheita Israelin kadonneista heimoista. Erään Pohjanmaalla asuvan henkilön eräässä profetaalisessa sanomassa Suomen kansalle on tällainen kohta: ”Oi Suomi, sinä, joka olet valittua Israelin sukukuntaa, sinä, jonka keskuudessa on Israelin sukukunnan Isaskarin heimoa.”
Hal Lindsey kirjoittaa kirjassaan ”Tuleva uusi maailma” (Ristin Voitto 1977) otsikolla ”Viimeisen vuoron sijaiset näin”: ”Lukiessasi lävitse luetteloa kahdestatoista sukukunnasta jakeista (Ilm. 7:5-8) huomasit varmaan, että kaksi alkuperäistä heimoa, Daan ja Efraim, puuttuvat. Niiden tilalla on kaksi muuta sukukuntaa. Monet tutkijat arvelevat Daanin puuttumisen johtuvan siitä, että juutalainen antikristus (väärä profeetta) tulee siitä. Tätä todella näyttääkin merkitsevän se vanha ennustus, jonka Jaakob antoi Israelin heimoista viimeisinä hetkinään: ’Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.’ (1 Moos 49:17). Efraim on jätetty pois siitä syystä, että se johti Israelin kansalaissotaan, joka jakoi sen sukukunnat kymmeneen pohjoiseen ja kahteen eteläiseen. Daanin ja Efraimin heimot olivat ensimmäisinä viettelemässä Israelia epäjumalanpalvelukseen. Näiden heimojen yksityiset jäsenet voivat varmasti päästä Jumalan valtakuntaan uskon kautta, mutta yhdellekään näiden heimojen edustajalle ei suoda kunniaa olla ahdistuksen ajan suurten Jumalan evankelistojen joukossa. Daanin tilalla on Leevin pappisheimo ja Efraimin tilalla Joosef (Efraimin isä).”
Hollannissa Amsterdamissa Manasse ben Israel (s. 1604, k. 1657) perusti ensimmäisen heprealaisen kirjapainon, sillä kirjapainotaito toi uuden merkittävän alueen juutalaisten rajoittuneeseen elämään ja vuonna 1650 hän kirjoitti sekä painoi ”Israelin toivo” nimisen kirjan, jossa Manasse todistaa, että silloin äskettäin löydetyt Amerikan intiaanit ovatkin oikeastaan juutalaisia. Israelin Toivo kirjan Manasse käänsi englanniksi ja omisti Britannian parlamentille. Oliver Cromwell kutsui Manassen käymään Lontoossa, jossa Manasse kävi vuonna 1655. Taidemaalari Rembrant on maalannut Manassesta kuuluisan muotokuvan. (Oliver Cromwell (1599-1658) loi Englantiin tasavallan, joka kesti vuoteen 1660. Cromwellin aikana Englannin asema Euroopassa parani, sillä hän oli taitava valtiomies. Cromwell oli suvaitsevainen juutalaisia ja kveekareita kohtaan. Cromwell kuoli syyskuun 3 päivä 1658 ja hänen poikansa Richard nimitettiin lordiprotektoriksi 1658. Kuninkuus palautettiin Englantiin kaksi vuotta Cromwellin kuoleman jälkeen ja hänen ruumiinsa kaivettiin haudasta ja ripustettiin hirsipuuhun.)
Assyrian ja Babylonian hallitsijoilla oli tapana vaihtaa valloittamiensa maiden asukkaita sulattaakseen siten valtakuntansa eri osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Niinpä Tiglat Pileser III ja Sargon siirsivät 733 ja 722 eKr. osan Pohjois-Israelin asukkaista (Sargon mainitsee omalta osaltaan 27 290 henkeä), kaupunkien ydinjoukon, Assyriaan, Mesopotamiaan ja Meediaan. Mesopotamian Kannu’sta löydetystä nuolenpääkirjoitussopimuksesta vuodelta 650-606 eKr. näkyy, että siellä asui heprealainen siirtokunta, joka harjoitti kauppaa ja jolla oli oma Jahve-pyhäkkönsä. Raamatussa Ensimmäinen Aikakirja luku 5:25-26 ”Mutta he tulivat uskottomiksi isiensä Jumalaa kohtaan ja juoksivat haureudessa maan kansojen jumalain jäljessä, niiden kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edestänsä. Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, pakkosiirtolaisuuteen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat.”
Sanherib kirjoitti vuonna 686 eKr. kuusikulmaiseen saviprismaan, joka on British Museumissa (www.britishmuseum.co.uk). Tapahtumat, joita Sanherib piti tärkeimpinä elämässään, mm. Jerusalemin piirityksen vuonna 701 eKr. jolloin Assyrian kuningas sulki silloin juutalaisen kuninkaan Hiskiaan kreikaksi Esekias ”kuin linnun häkkiin” Tästä voi lukea Vanhasta Testamentista Toisesta Kuningasten kirjasta 19:34-36. Assyrian kuningas Sanherib teetätti tapahtumia kuvaavia reliefejä Ninivessä sijainneen palatsinsa seinille, joissa eräässä Assyrialaiset kuljettavat juutalaisia vankeja pois valloitetusta Lakishin kaupungista. Lakishin puolustus kesti Juudan kaupungeista Jerusalemin lisäksi kauimmin Assyrian armeijan piiritystä mutta murtui lopulta 701 eKr.
British Museumissa olevaan savitauluun on uurrettu babylonilainen nuolenpääkirjoitusteksti, joka kertoo Karkemiin taistelusta, jossa Nebukadressar vuonna 605 eKr. voitti faarao Nekon ja 598 tapahtuneesta Jerusalemin valloituksesta. Kirjoituksessa mainitaan myös, että Nebukadressar asetti Sidkian vasallikuninkaakseen Jerusalemiin erotettuaan Joojakinin ja annettuaan viedä hänet Babyloniin.
Assyrian suurvallan heikentyessä tuli uusi suurvalta Babylonia, joka saavutti suuruutensa Nebukadressar II:n hallituskaudella (605-562 eKr.). Jerusalemista ja Juudasta Nebukadressar II vei 597 ja 586 eKr. vankeja Baabeliin, 597 eKr. 10 000 jerusalemilaista ja 3 023 maaseutulaista (joukossa kuningas Joojakim, virkamiehiä, upseereita, sotilaita, pappeja ja käsityöläisiä), 586 Jerusalemista 832 sekä muualta Juudeasta 745 henkeä. Armas Salosen kirjassa ”Kaksoisvirranmaa” WSOY 1945 sanotaan ”juutalaiset… Nebukadnesar II kuljetti Jerusalemin kukistettua Nippur kaupungin ympäristöön Kabaru-kanavan varsille. Siellä heistä muutamassa vuosikymmenessä ja -sadassa kehittyi Babylonian liikeneroja, suuria rahamiehiä ja pankkiirejä, jotka osasivat korottaa vuokrat ja korot ja joilla ei suinkaan ollut mitään halua profeettainsa kehotuksista palata isiensä maahan.”
Juutalaisesta maaseutuväestöstä jäi suurin osa jäljelle. Näistä maaseudulle jääneistä juutalaisista Raamatun Jeremian kirjan luvut 39-45 kertovat. Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan käskynhaltijaksi Juudan maahan, mutta hänet murhattiin ja osa juudan jäljelle jääneistä kansan tähteistä halusivat mennä Egyptiin, vaikka profeetta Jeremia kielsi heitä tekemästä niin. Jeremia nuhteli Egyptiin paenneita ja ennusti heille Jumalan rangaistusta. Baabelin vankeus oli suuri vaara, että juutalaisetkin vangit samoin kuin pohjoisisraelilaiset, häviäisivät kokonaan. Heidän taloudellinen ja valtiollinen asemansa ei ollut huono. He asuivat kyläyhteiskunnissa esim. Tell-Aabibissa. Siellä vasta syntyikin varsinainen juutalainen kauppiaskunta. Armas Salosen kirjassa ”Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia” kerrotaan, että ”Baabelin kaupungista on nimittäin löydetty Nebukadressarin ajalta nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja hallinnollisia asiakirjoja, joissa Juudan kuningas Joojakin mainitaan nimeltä. Babuloniaksi hänen nimensä on kirjoitettu Ja’ukin ja Ja’kin. Häntä tituloidaan Juudan (babyloniaksi Jahudu) kuninkaaksi. Hänet mainitaan yhdessä muiden juutalaisten, askalonilaisten, tyyrolaisten, bybloslaisten, arvadilaisten ynnä muiden, jopa kreikkalaistenkin kanssa luetteloissa, joissa ilmoitetaan heidän saamansa ruoka-annokset. Niistä määristä mitä kukin sai voimme hyvin helposti huomata, että Joojakinia on kohdeltu kuninkaallisesti.”
Don Espositon kirjan ”The Chosen People” kertoo Steve Collinsia lainaten, että monet halusivat muuttaa Israelin kuningaskunnasta. Foinikialaiset olivat merenkulkijakansaa ja heillä oli useita alusmaita Pohjois-Afrikassa, Espanjassa ja muissa Välimeren maissa, Brittein saarilla ja ehkä jopa Pohjois-Amerikassa. Profeetta Elian kuivuuden aikana yhdeksännellä vuosisadalla eKr. pakolaisia oli niin paljon, että oli löydettävä kokonaan uusi siirtomaa. Tällainen oli Karthago Pohjois-Afrikassa. Israelilaisilla oli hyvät suhteet Tyyron ja Siidonin hallitsijoiden kanssa, ja näistä kaupunkivaltioista juutalaisia purjehti heidän laivoissaan ulkomaille.
Psalmissa 137:1-9 on Baabelin vankeusajan tunnelmia: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!”
Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan pakkosiirtolaisuuden ajasta: ”Tämä tapahtui kuningas Kserkseen (Ahasveroksen) aikana, sen Kserkseen, joka hallitsi sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa Intiasta Nubiaan saakka. Kserkses piti siihen aikaan hoviaan Susan kaupungissa”.
Vuonna 538 eKr., jo 70 vuoden kuluttua, pakkosiirtolaiset saivat luvan palata kotimaahansa. Mutta vain osa palasi. Jäljelle jäi sekä taloudellisesti menestyneitä että myös valioväkeä. Sillä kun Jerusalemin juutalaiset n. 100 v. myöhemmin joutuivat suuriin vaikeuksiin, toivat valtiomies Nehemia ja lainoppinut Esra Baabelista uutta elämää ja voimaa. Esra perusti mukanaan tulleiden hurskaiden juutalaisten avulla 433 eKr. juutalaisen seurakunnan.
Raamatussa Nehemian kirjassa luvussa 7 on seuraava maininta: Niin Jumala antoi minun sydämeeni, että minun oli koottava ylimykset, esimiehet ja kansa sukuluetteloon merkittäviksi. Silloin minä löysin niiden sukuluettelon, jotka ensin olivat tulleet sinne, ja huomasin siihen kirjoitetun: ”Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisten vankeudesta, johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa, ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin,Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa. Israelin kansan miesten lukumäärä oli: Paroksen jälkeläisiä kaksituhatta sata seitsemänkymmentä kaksi jne.
Juudan sukukuntaan kuuluva Daniel vietiin jo nuorena (605 eKr.) pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. ”Juudan kuninkaan Jojakimin kolmantena hallitusvuotena hyökkäsi Babylonian kuningas Nebukadnessar Jerusalemia vastaan ja saartoi sen. Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon. Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyisivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta.” Hän kuului ylhäiseen juutalaiseen sukuun ja pääsi kuningas Nebukadressarin hoviin, missä hän selvitti kuninkaan unien merkityksen ja saavutti ystävineen huomattavan aseman valtakunnan palveluksessa. Daniel ”oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti”, siis vuoteen 538 eKr. saakka. Daniel joutui tekemisiin myös kuningas Belsassarin, ja Ahasveroksen pojan, kuningas Daarejaves Meedialaisen kanssa.
Danielin kirjassa 5:10-17 ”Kuninkaan (Belsassarin) äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: ”Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt sinun ajatuksesi peljättäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko. Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien; hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjäin päämieheksi – sinun isäsi, kuningas – sen tähden, että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen.” Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: ”Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta? Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus. Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa. Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.” Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: ”Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.”
Mutta jo aiemmin pakkosiirtolaisuuteen joutuneet Israelin kymmenen heimoa eivät ole palanneet koskaan takaisin, vaan ovat kadoksissa siitä saakka, vaikka osa asuu Samariassa, joita ei siirretty pakkosiirtolaisuuteen.
Arvostettu tutkija ja rabbi Yair Davidy on tehnyt useita kirjoja Israelin kadonneista heimoista. Yksi Yair Davidy kirjoista on The Tribes, The Israelite Origins of Western peoples. Jerusalem Russell – Davis Publishers. Brit-Am Israel P.O.B. 595 Jerusalem 91004 Israel. (Tässä kirjassa tekijä selvittelee mistä löytyy nämä kadonneet heimot ja Suomessa asuisi hänen mukaansa: Simeon, Gad, Issachar.) ”
Örjan Svensson on kirjoittanut kirjan ”Scandinavian Secrets The Hebrew Code of the Runes” (A Brit-Am Publication). Aapeli Saarisalo toteaa kirjassaan ”Elämäni mosaiikkia” WSOY 1977: ”Euroopassa meillä (Suomalaisilla) on sukulaiskieli unkari ja Aasiassa kaukaisempi sukukieli turkki – näillä on enemmän tai vähemmän yhteinen erikoinen rakenne perintonsä.
Israelin kadonneista heimoista on Pekka Lyyrasen artikkeli, josta seuraava lainaus: ”Kun puhutaan kadonneista Israelin heimoista, on hyvä muistaa, että aikojen kuluessa monet juutalaiset ovat kadottaneet juurensa. Yksi merkittävä ryhmä olivat ne juutalaiset, jotka alkuseurakunnan ajoista alkaen kääntyivät kristityiksi. Tällaiset suvut ovat ajan myötä täysin sekoittuneet kristittyyn väestöön. Euroopan juutalaisessa historiassa on myös yksi suuri valkea alue. Kun saksalaiset kauppiaat aikoinaan perustivat Hansa-liiton, jäivät juutalaiset virallisen historiankirjoituksen mukaan sen ulkopuolelle. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia kauppiaita, jotka kävivät kauppaa koko maailman kanssa. Mutta nyt he eivät mitenkään ottaneet osaa Hansa-kauppaan. Kun saksalaiset Hansa-kauppiaat ja heidän perässään monet muutkin saksalaiset levittäytyivät Itämeren alueelle, mukana ei tullut muka juutalaisia tai juutalaista syntyperää olevia ihmisiä. Tähän historiateoriaan en pysty uskomaan.”
”Apogryfinen Toinen Esran kirja kertoo, että Arzareth oli noin ”1,5 vuoden vaellusmatkan päässä oleva asumaton erämaa” (2. Esra 13:14) , mikä ei voinut enää olla Irakissa eikä Iranissa vaan jossain kauempana ehkäpä Volgan mutkassa Venäjällä, ”minne 10 rauhaa rakastavaa Israelin heimoa olivat paenneet.” Sieltä Suomeen asti ulottuvilla ankarilla pohjoisilla alueilla Arkangelin (=arkkienkeli) ympärillä asuu hajallaan suomensukuisia kansoja: hantit, mansit, marit, mordvalaiset, komit, udmurtit, muromat, mestserat, merjat, tsuudit, vepsät, liivit, lyydit, vatjat, inkerikot, karjalaiset ja inkeriläiset, joita on kaikkiaan noin 3-4 miljoonaa. Israelia suojelee arkkienkeli Miikael (Dan. 12:1)”
Elijahu Avichail on yksi israelilaisista rabbeista, jotka uskovat että jotkut Afganistanin muslimeista ovat kadonneiden heimojen jälkeläisiä, sillä 772 eKr. assyrialaiset valloittajat veivät Israelin 10 heimoa maanpakoon ja kaikki yhteydet heihin kadotettiin. Vuosien tutkimus vei hänet pashtujen eli pataanien pariin. Nimi pashtu tulee heprean sanasta pasht, joka tarkoittaa hajotettua. Mitä juutalaisia tapoja pataanit ovat säilyttäneet? He antavat usein lapsilleen nimeksi Israel. Heidän heimojensa ja alaheimojensa nimet ovat käännöksiä kymmenestä kadonneesta heimosta: Reuben on Rabbani, Asher on Asheri, Gad Gadon ja Bnei Josef (Joosefin pojat hepreaksi) Jussef Sai. Nimi Bnei Moshe (Mooseksen lapset) kääntyy Mussa Sai. He ovat säilyttäneet monia juutalaisia symboleita ja rituaaleja. Muistelmissaan Afganistanin juutalainen Avrahman Benjamin kirjoitti joidenkin pataanien uskovan, että muinaisen perimätiedon mukaan he ovat Efraimin heimon jälkeläisiä.
Tällä hetkellä Israel ottaa, mm heimoja ja niitä Juudaa joita ei halachan mukaan (eli sääntöjen mukaan) lasketa juutalaisiksi, ns. B´nei Manashena eli Manashen heimolaisina ja he saavat Israelissa käydä käännytysohjelman läpi ennen kuin heidät voidaan hyväksyä juutalaisiksi Israeliin.
Jeremia 3:12 ja 18. ”Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.” Mikä maa on Israelista ja Jerusalemista katsottuna suoraan pohjoisessa Raamatun kirjoitusten aikaan ja tänä päivänä, niin ne maat ovat Venäjä ja Suomi. Jeremian kirjan lukua 3 voi kokonaisuudessaankin tutkia tämän asian suhteen tarkemmin. Jeremia 16:14-15 ”Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut.’ Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. ”Jesaja 11:12-16 ”Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” Ja Jesajan kirjan luvussa 43:5-7 ” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä – kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.”
Uuden testamentin apostoli Jaakob kirjeessän 1:1 sanoo ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.” Raamatun Ilmestyskirjassa luvussa 7:4-8 puhutaan vielä tulevaisuudesta: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.” Jossain vaiheessa tulevaisuudessa löytyvät nämä kadonneet Israelin heimot, jotta heidät voidaan merkitä. Toinen vielä toteutumaton kohta on Ilmestyskirja 13: 15-18. ”Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.”
Apostolien teoissa (koskee aikaa n. 34 jKr.) luvussa 2 jakeissa 5-39: ”Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä.”…
Israelin kymmentä heimoa kutsutaan Efraimiksi ja Hesekielin kirjassa 37:15-23 ”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen, ota puusauva ja kirjoita siihen: ’Juuda ja häneen liittyneet israelilaiset.’ Ota sitten toinen sauva ja kirjoita siihen, Efraimin sauvaan: ’Joosef ja häneen liittyneet Israelin heimot.’ Aseta ne toistensa jatkeeksi, niin että ne kädessäsi yhdistyvät kuin yhdeksi ja samaksi sauvaksi. Kun maanmiehesi sanovat sinulle: ’Kerro meille, mitä tällä tarkoitat’, anna heille vastaus: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan Joosefin ja hänen johtamiensa Israelin heimojen sauvan, sen, joka on Efraimin hallussa, ja liitän sen Juudan sauvan jatkeeksi, yhdistän ne kädessäni yhdeksi ja samaksi sauvaksi. ”Sauvojen, joihin sinä kirjoitat, tulee olla kädessäsi niin, että maanmiehesi näkevät ne, ja sinun tulee sanoa heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan. Heillä kaikilla on oleva hallitsijanaan yhteinen kuningas, enää he eivät elä kahtena kansana eivätkä kahden kuninkaan alaisina. He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan ja iljettävillä patsaillaan eivätkä paljoilla rikkomuksillaan. Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.”
Juutalaiset säilyttivät pakkosiirtolaisuuden aikana identiteettinsä koska heillä oli synagoogansa johon kokoontuivat palvomaan Jumalaansa ja oppimaan kirjanoppineiltaan Jumalastaan kirjoituksista. Toisin oli muiden heimojen, sillä heillä ei ollut synagoogia, vaan epäjumalien alttareita ja he hävisivät kansojen mereen kadottaen identiteettinsä.
Internetistä löysin oheisen selvityksen Hesekielin 4. luvun jakeista 4- 6, kerrotaan Hesekielistä, joka joutui makaamaan vasemmalla kyljellään 390 päivää ja kantamaan Israelin syntivelkaa saman luvun päiviä kuin heidän syntivelkansa vuosissa kestää vuosissa, sekä sen jälkeen 40 päivää oikealla kyljellään kantaen Juudan heimon syntivelkaa päivän kutakin heidän syntivelkansa vuotta kohti.
3 Moos. 26:18 Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden .
3. Moos. 26:21 Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan.
3. Moos. 26:24 niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.
3. Moos 26:28 niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden .
Näin ollen Israelin (pohjoisvaltakunnan heimojen) rangaistusaika oli seitsemän kertaa kolmesataayhdenksänkymmentä vuotta, eli yhteensä 2730 vuotta (7×390=2730 vuotta). Assyrialaiset tekivät kolmannen ja viimeisen sotaretkensä Israelin pohjoisvaltakuntaan vastaan 721 tai 722 e.Kr. Tällöin Samaria tuhottiin ja kansan viimeiset henkiin jääneet (joitain köyhiä lukuun ottamatta) vietiin pakkosiirtolaisiksi Assyriaan. Kun tästä lasketaan 2730 vuotta, tullaan vuosiin 2007 – 2008! Näin ovat laskeneet Israelilaiset rabbit.
Profeetta Hesekiel oli huomattavimpia profeettoja. Hän oli Buusi-nimisen papin poika ja itsekin pappi. Sen tähden hän oli pienimpiä yksityiskohtia myöten uskollinen temppeliä ja papillisia tehtäviä koskeville asetuksille. Tämä käy ilmi hänen kirjastaan. Vuosisata aiemmin oli 10 Israelin sukukuntaa viety Assyriaan. He eivät piitanneet profeetta Aamoksen ja Hoosean varoituksista. Vuonna 597 eKr. Hesekiel vietiin vankina Jerusalemista Babyloniaan, luultavasti Juudan kuninkaan Joojakinin mukana. Hän asettui asumaan Kebarjoen varrelle yhdessä monien muiden juutalaisten pakkosiirtolaisten kanssa. Hän oli naimisissa ja omisti talon. Pakkosiirtolaisuutensa viidentenä vuotena hän sai Kebarin varrella kutsun profeetan tehtävään, valtavassa näyssä. Hesekiel teki hyvin arvokasta työtä juutalaisten keskuudessa maanpakolaisuuden aikana. Hän opetti heitä näkemään kansansa kohtalon muuttumisen profetian valossa. Hänellä oli hyvä maine pakkosiirtolaisten parissa, ja usein juutalaisten vanhimmatkin kysyivät häneltä neuvoa.
Kirjallisuutta:
Yair Davidiy ”Ephraim, The Gentile Children of Israel” (Lulu.com 2015)
Yair Davidiy ”The Tribes: The Israelite Origins of Western People” (Russell-Davis Publisher, Jerusalem 2012)
Rabbi Eliyahu Avichail ”The Tribes of Israel: The Lost and The Dispersed” (CreateSpace Independent Publishing Platform 2013)
Barbara Anne Simon ”The Ten Tribes of Israel: Historically Indentified With The Aborigines Of The Western Herisphere (1836)” (Kessinger Publishing 2010)
Rudolph R Windsor ”From Babylon to Timbuktu: A History of the Ancient Black Races Including the Black Hebrews” (Windsor Golden Series 2006)
Yaakov Kleiman ”DNA and Tradition; The Genetic Link to The Ancient Hebrews” (Devora Publishing 2004)
Daavid B. Goldstein ”Jacob’s Legacy: A Genetic View of Jewish History” (Yale University Press 2009)
Jon Entine ”Abraham’s Children: Race, Identity, and the DNA of the Chosen People” (Grand Central Publishing 2007)
Don Esposito ”The Chosen People” (Word of Truth Publications 2004)
Linkkejä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Israelin_kadonneet_heimot
https://www.luterilainen.net/israelin-10-kadonnutta-heimoa/
https://romanit-info.webnode.fi/news/romanit-israelin-kadonnut-sukukuntako-totta-vai-tarua-/
Pentti Juhani Mattila 