Todistus, todistaja

Raamatussa on paljon sellaisia käsitteitä joita on vaikea ymmärtää, kuten todistus ja todistaja käsitteet. Raamatun alkutekstin todistamista, todistajaa ja todistusta tarkoittavat sanat ovat suomeksi myös vastineittensa tavoin alunperin oikeudenkäyttöön liittyviä termejä. Todistaja on lähinnä henkilö, joka voi antaa lausunnon oikeusistunnossa sen perusteella, mitä hän itse on asiasta nähnyt tai kuullut. Sanaa käytetään ensisijaisesti oikeusasiassa (varsinkin kantajan hyväksi) todistavasta henkilöstä, mutta myös henkilöstä, joka on todistajana sopimuksia tehtäessä. Todistajaksi voidaan edelleen nimittää henkilöä, joka kertoo toisille itse kokemistaan asioista. Lisäksi ihminen voi todistaa niistä mielipiteistä, totuuksista ja arvoista, joista hän on tullut vakuuttuneeksi.

Raamatussa Uudessa Testamentinkirjoittajista Luukas ja Johannes käyttävät erityisen ahkerasti todistamistehtävää tarkoittavia kreikankielen sanoja. Luukkaalla, joka kirjoituksissaan kiinnittää huomiota uskon historialliseen perustaan, opetuslapset ovat sekä tapahtuneiden tosiasioiden että niiden hengellisen merkityksen todistajia. Sanaa ”todistaja” käytetään kaksoismerkityksessä ’silminnäkijä’ ja ’tunnustaja’. Tällöin sana ”todistaja” merkitsee samaa kuin ”apostoli” (sanan ahtaimmassa merkityksessä = yksi niistä kahdestatoista). Apostolitodistajan oli saatava nimenomainen kutsu todistamiseen. Hän julisti, että pyhät Kirjoitukset täyttyvät Jeesuksessa Kristuksessa. Apostolitodistaja oli ollut yhdessä Jeesuksen kanssa Hänen maallisen elämänsä ja toimintansa aikana, Luuk. 24:44-48, Ap. t. 1:8, 21:22. Hänen oli myös saatava Hengen lahja varustukseksi todistustehtäväänsä varten. Tämä tehtävä ei koskenut ainoastaan juutalaisia, vaan kaikkia kansoja aina maan ääriin saakka. Apostolien tuli olla Jeesuksen elämän ja toiminnan, Hänen ristiinnaulitsemisensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa todistajia. Sen lisäksi he todistivat Jeesuksesta lopun ajan tuomarina. Näin apostolit todistivat siitä, että tapahtuneet historialliset tosiasiat ovat merkittäviä sekä ajan että iankaikkisuuden kannalta.

Myös muista kuin ”niistä kahdestatoista” Luukas käyttää todistajannimeä, esim. Paavalista, Ap. t. 22:15, 26:16. Hän on Ylösnousseen todistaja todistaja sen perusteella, mitä hän koki Damaskon tiellä. Mutta pääasiallisesti hän on tunnustaja-todistaja. Tällaisena todistajana mainitaan myös Stefanus. Hänen tapauksessaan sanan marttyyri ’todistaja’, merkitys lähenee sanan myöhempää kirkollista merkitystä ’veritodistaja, marttyyri’.

Johannes korostaa kirjoituksissaan erästä toista todistajantehtävän puolta. Huomiota ei kiinnitetä ensisijaisesti siihen, mitä Jeesus teki, vaan siihen, kuka Jeesus oli. Todistetaan, että Jeesus on Jumalan Poika, joka on ollut iankaikkisista ajoista, että Hänet on lähetetty maailmaan olemaan valona pimeydessä, ja että Hän on maailman vapahtaja, joka välittää iankaikkisen elämän, 1 Joh. 4:14. Johannes Kastaja tuli todistamaan Jeesuksesta, Joh. 1:6,7. Samoin opetuslapset todistivat Hänestä, koska he olivat olleet yhdessä Jeesuksen kanssa alusta alkaen. Tosin myös Jeesuksen vastustajat olivat olleet silminnäkijöitä, mutta vain opetuslapset näkivät uskossa Jeesuksen kirkkauden. Koska kysymys ei ole ainoastaan Jeesuksen maallisesta elämästä, vaan myös siitä, kuka Jeesus on ja mitä Hän merkitsee kaikkina aikoina, todistamisen mahdollisuus koskee kaikkia uskovia.

Todistuksen käsite laajenee siis UT:ssa luonteeltaan selvästi uskonnolliseksi: todistetaan siitä, mitä Jeesus on sille, joka on nähnyt Hänen kirkkautensa, ts. Hänen persoonansa salaisuuden. Sanalla marttyyri ’todistus’, on tämä erityismerkitys Johanneksen kirjoituksissa; samaa ilmaisee hänen käyttämänsä verbi marttyyri ’todistaa’. Ilmestyskirja osoittaa, että uskovista tulee todistajia vasta silloin, kun he tekevät lähetystyötä, ja varsinkin silloin, kun he tässä todistustyössä ovat uskolliset kuolemaan asti, Ilm. 17:6. Todistajista voi tulla veritodistajia (marttyyreja). He kuolevat nimenomaan todistuksensa vuoksi; kuoleminen ei tee heistä todistajia. Tämä jälkimmäinen näkemys tulee esiin vasta paljon myöhemmin kirkon historiassa.

Mark. 6:11 sanotaan, että todistajien ja heidän todistuksensa torjuminen tulee todistamaan torjujia vastaan. Yleensäkin pahat teot ovat syyttämässä tekijöitään vastaan tuomiopäivänä. Pietari nimittää itseään ”Kristuksen kärsimysten todistajaksi”, 1Piet. 5:1. Hän voi todistaa sekä Jeesuksen kärsimyshistoriasta että omista kärsimyksistään Kristuksen tähden. Jos joku saa kärsiä Jeesuksen nimen tähden, hän voi iloiten ja riemuiten todistaa siitä kunniasta, joka on näin tullut hänen osakseen. Apostolit olivat täysin selvillä Jumalan todistajan suuresta vastuusta. He eivät voineet vaieta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet, Ap. t. 4:20. Jeesus tuli todistaakseen totuuden puolesta, Joh. 18:37. Hän antoi Pontius Pilatuksen edessä hyvän todistuksen ja tunnustuksen, 1Tim. 6:13. Hän on uskollinen ja totinen todistaja Ilm. 1:5, 3:14.

Toivo Rapeli ”Valtamerten ääriltä” (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys 1960), josta lainaus sivulta 184: Koko Ikedan seurakunnan syntyhistoria on Jumalan erityinen ihme. Nuori metsänhoitaja Masuda muutti Sapporon seurakunnasta Ikedaan työhön. Hän oli uskovainen. Tultuaan Ikedaan hän alkoi tehdä myös Jumalan valtakunnan työtä: hän todisti rohkeasti Vapahtajastaan. Kohta muodostuikin pieni piiri, jossa luettiin ahkerasti Jumalan sanaa JA RUKOILTIIN, ETTÄ Jumala antaisi heille kirkon ja papin. Rukous tuli kuulluksi: eräs Ikedassa asuva rikas kauppias Savata Itoo lahjoitti tontin tulevalle kirkkorakennukselle… Rakennukseen saatiin paitsi kirkkosalia myös asunto tulevalle papille… Seurakunta on hyvin pieni: pyhäkoulussa oli 30 lasta, opettajina toimivat pastori Yoshida ja ersä toinen uskovainen mies.”

Kirjallisuus ja lähteet:

Digi IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja)