Mitä tarkoittaa seurakunta

Suomen seurakunta-sanan kreikankielinen vastine UT:ssa on ekklesia, joka merkitsee kokousta (järjestettyä poliittista tilaisuutta), väenkokousta, kristillistä seurakuntaa, sekä universaalia seurakuntaa että paikallisseurakuntaa, ja seurakunnankokousta, jumalanpalvelukseen kokoontuneita uskovia. Sana ekklesia johtuu sanasta ekkletos, ’ulos kutsuttu tai huudettu’, joka vuorostaan on johdos verbistä ekkaleo, ’huutaa tai kutsua ulos’. Sanan ekklesia alkuperäinen merkitys on nähtävästi ollut ’ne, jotka (taloista) ulos kutsuttuina muodostavat (kansan)kokouksen’, ks. esim. Ap. t. 19:32,39,40. Etymologisesti ekklesia voisikin tarkoittaa kristillisessä kielenkäytössä niiden muodostamaa joukkoa, jotka Jumalan eskatologisen kutsumisen kautta on kutsuttu ulos maailmasta olemaan Hänen seurakuntansa (kansansa). Tämä tulkinta on aivan tyydyttävä, mutta sanan alkujuuriin ei UT näytä panevan painoa. Ainakaan siihen ei viitata missään, silloinkaan kun se kävisi luontevasti. (Uskovia nimitetään kuitenkin usein ”kutsutuiksi”, ja ”valituiksi”.) Yleisessä kielen käytössä Seurakunta on kristittyjen muodostama yhteisö. Suomessa sanalla seurakunta tarkoitetaan yleensä joko koko kristikuntaa tai jonkin kristillisen tunnustuskunnan paikallista yksikköä, joskin sanalla voidaan viitata myös kristinuskon ulkopuolisiin paikallisiin hengellisiin yhteisöihin. Kirkko ja seurakunta ovat kuitenkin osin synonyymejä, varsinkin koko kristikunnasta puhuttaessa. Seurakunnalla voidaan tarkoittaa myös kulloinkin jumalanpalveluksissa tai kirkollisissa toimituksissa läsnä olevaa joukkoa. Katekismuksen kappaleessa 20 kuvataan kirkkoa ja seurakuntaa näin: ”Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Seurakunnan hengellisen merkityksen pohdintaa kutsutaan kirkko-opiksi eli ekklesiologiaksi. Sitä tutkii akateemisessa teologiassa dogmatiikka. Valtionkirkkoa lukuun ottamatta seurakunta on Suomessa organisaatio- ja hallintomuodoltaan yleensä rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai yhdistysmuotoinen itsenäinen paikallinen seurakunta. Yhteistä oppia tunnustavat seurakunnat voivat myös muodostaa yhteisönä herätysliikkeen. Esimerkiksi helluntaiherätykseen kuuluvat useimmat helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä yhdistysmuotoisia yksiköitä, mutta osa niistä on liittynyt osaksi Suomen Helluntaikirkkoa. Seurakunta voi toimia myös paikallisena organisaationa ja toimia yhteiskristillisessä yhteistyössä muiden seurakuntien kanssa.

John Wimber ja Kevin Springer ”Ihmeet ja merkit” (Kustannuskeskus Päivä Oy 1987), josta lainaus sivulta 12: ”Kaikki alkoi vuonna 1962. Olin juuri tullut uskoon ja minun oli määrä mennä ensimmäistä kertaa kirkkoon. Minua jännitti nähdä, mitä Jumala tekisi tuossa tilaisuudessa. Olin myös lapsellinen. Olin tuskin koskaan käynyt kirkossa ennen uskoontuloani. Olin luonut ihanteellisen kuvan seurakuntaelämästä sen perusteella, mitä olin lukenut Raamatusta muutaman edellisen viikon aikana. Siksi en ollut varautunut siihen, mikä minua odotti… He rukoilivat voittoa taistelussa. He lauloivat ja saarnasivat siitä, miten tärkeää on viedä eteenpäin Jumalan valtakuntaa. He jopa itkivät sen vuoksi. Sitten he palasivat koteihinsa ja elivät turvattua elämäänsä, kaukana taistelukentistä. Kristillinen oppi, jota he hanakasti puolustivat, rajattiin työn, perheen ja vapaa-ajan harrastusten ulkopuolelle. Muistan vieläkin, miten pohjattoman pettynyt olin ensimmäisen kirkkomatkani jälkeen. Olin liittynyt Kristuksen armeijaan ja halusin nyt tehdä hänen tekojaan… Luultavasti kuitenkin perimmäinen syy kiusaantuneisuuteeni on oma taustani. Kasvoin aikuiseksi Anaheimissa Kalifornian osavaltiossa. Asuimme nykyisen Disneylandin alueella. Olin täyspakana neljännessä polvessa. Vielä 28-vuotiaana en ollut koskaan kuulunut mihinkään seurakuntaan. Minua ei juurrutettu kristilliseen kulttuuriin, eikä se juurtunut minuun. Olin maallistunut ihminen. Varhaisessa teini-iässä koko elämäni keskipisteeksi muodostui musiikki. Noihin aikoihin aloin toimia musiikkiteollisuuden palveluksessa… Aloin käydä säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa, vaikka minusta sen toiminnassa olikin paljon parantamisen varaa. Jonkin ajan kuluttua liityin viralliseksi jäseneksi. Seuraavien seitsemän vuoden aikana sadat ihmiset tulivat uskoon kauttani. Vuonna 1970 minusta tuli seurakuntamme apulaispastori ja myöhemmin seurakuntamme toinen työntekijä… Joillekin kristityille on epäselvää, mikä ero on Jumalan valtakunnalla ja seurakunnalla. He sekoittivat nämä kaksi käsitettä ja opettavat, että seurakunta on Jumalan valtakunta. Tämä saattaa viedä vakavaan virhepäätelmään, jos seurakunnan jäsenyyttä ja lopullista pelastumista pelastumista pidetään samana asiana. Seurakunta on tie pelastukseen, jos se johdattaa ihmisiä Kristuksen yhteyteen, mutta se ei itsessään ole pelastuksen lähde. Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina. Sen välityksellä Jumalan valtakunta synnytti seurakunnan. Seurakunta on Jumalan hallintavallan ensisijainen – vaikkakaan ei ainoa – asuinsija. Tämä merkitsee sitä, että seurakunta todistaa Jumalan valtakunnasta, mutta sillä ei ole itsessään valtuuksia sen rakentamiseen. Vain Jumalalla on valta siihen. Jos seurakuntaa ei käsitetä eri asiaksi kuin Jumalan valtakunta, sen johtajat voivat olettaa, että Jumalan valta on heidän virassaan. He ehkä ajattelevat, että he itse ovat Jumalan vallan käyttäjiä. Tämänkaltainen ajattelutapa saattaa valitettavasti johtaa itsevaltiuteen ja jopa kultinomaiseen käyttäytymiseen. Hengellisten johtajien on ymmärrettävä, että heidän valtansa tulee Jumalan valtakunnasta eikä heidän virantoimituksestaan. Silloin he välttyvät johtamasta oman auktoriteettinsa varassa. Seurakunta toimii myös Jumalan valtakunnan välikappaleena. Opetuslapset eivät ainoastaan julistaneet Jumalan valtakuntaa. He myös havainnollistivat sen tekojen ja ihmeiden välityksellä. Jeesus sanoi Pietarille, että ’helvetin portit eivät voita sitä (seurakuntaa)’ (Matt. 16:18). Helvetin porteilla tarkoitetaan pahan ja kuoleman tyyssijaa, niitä saatanallisia voimia, jotka yrittävät tuhota meidät (Ef 6:10-12, 15).”

Joyce Meyer ”Ristiriidoista vapaa elämä” (Kuva ja Sana 2008), josta lainaus sivulta 51: ”Vuosia sitten, kun meistä oli Daven kanssa ’juuri’ tullut kristittyjä, kuuluimme karismaattiseen seurakuntaan, joka oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Se kasvoi nopeaa vauhtia ja jäsenmäärä oli jo tuolloin yli neljäsataa. Hengen lahjat näkyivät selvästi, ja Jumalan voitelu ja vastaikään koettu ilmestys vuosivat ihmisiin. Kaikki vaikutti olevan kohdallaan. Tänä päivänä tuota kyseisestä seurakuntaa ei kuitenkaan enää ole. Mitä siis tapahtui? Kiistat saivat otteen? Paholainen on mestarillinen juonittelija ja tekee lujasti töitä sen eteen, että uskovat olisivat riidoissa keskenään. Se tietää, että Pyhä Henki pääsee työhön ainoastaan rauhan ilmapiirin vallitessa. Niinpä se laatii suunnitelmansa eikä pane vastaan, vaikka joutuisi pidemmänkin aikaa toteuttamaan suunnitelmaansa piilossa. Se kaivaa kuoppaa valehtelemalla ihmisille ja saa heidät kääntymään toisiaan vastaan. Se tietää tarkalleen, mitä nappia painaa ja juuri oikealla hetkellä. Se saa meidät riitoihin keskenämme ja vihastumaan toisillimme. Paholainen haluaa tuhota Jumalan seurakunnan… Olimme Daven kanssa pitäneet kotonamme ryhmää jo kahden vuoden ajan ennen tuohon seurakuntaan liittymistä, ja koimme johdatusta sen jatkamiseen vastaisuudessakin. Pastori oli kuitenkin sitä mieltä, että Daven tuli olla se, joka opetti, ei minun. Koska halusimme olla kuuliaisia, koetimme jatkaa niin, että Dave opetti ja itse yritin pysytellä hiljaa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Niinpä aloin jälleen opettaa… Erään toisen kerran samainen pastori ojensi minua ajettuani pois pahoja henkiä. Lopulta nimemme poistettiin seurakunnan ilmoitustaululla olevalta listalta, jossa oli mainittu kaikki kotitoimintaan hyväksytyt perheet. Samanlainen kohtelun osaksi joutui seurakunnassa moni muukin meidän lisäksemme. Pastori luuli toimivansa oikein, mutta sen sijaan hän toivottikin ylpeydellään ja epävarmuudellaan kiistan tervetulleeksi… Kun muistelen tuota vallinnutta tilannetta ja seurakunnassa palvelleita ihmisiä, olen ällistynyt siitä, kuinka monella heistä on tänä päivänä tunnettu maailmanlaajuinen palvelujärjestö.”

Kirjallisuus ja lähteet:

Jim Cymbala ”Seurakunta, jota Jumala siunaa” (KKJMK Oy 2017)
Bror Spetz ”Yliluonnollinen seurakunta” (Uskon Sanan Kustannus Oy)
Ulla Dahlen ”Hoitava seurakunta, hoitava sielunhoito” (Aikamedia 2015)
Lea Kranz ”Seurakunta, vapautettu morsian” (Aikamedia 2010)
Janne Eerola & Mitja Piipponen ”Startup seurakunta” (Päivä Osakeyhtiö 2017)
Marko Selkomaa ”Loistava seurakunta” (Aikamedia 2014)
Päivi Heikkilä ”Viisi virkaa ja seurakunta” (King’s Ministries 2014)
Difi IRT (Iso Raamatun Sanakirja)
http://www.Wikipedia.fi

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: