Richard Wurmbrand s. 24.3.1909 Bukarestissa Romaniassa, k. 17.2.2001 Torrance California USA, oli alkujaan juutalainen liikemies. Vuonna 1936 hän sairastui tuberkuloosiin ja lähti vaimonsa Sabinan kanssa toipumaan pieneen vuoristokylään Romanian vuorille. Kylässä oli kristitty puuseppä, joka rukoili pariskunnan puolesta ja antoi heille Uuden Testamentin. Richard kääntyi vaimonsa Sabinan kanssa tämän seurauksena kristinuskoon. Natsi-Saksan miehittäessä Romaniaa Sabinan perhe tuhottiin keskitysleirissä. Wurmbrandit pidätettiin moneen otteeseen ja he olivat usein kuolemanvaarassa. Sodan päätyttyä Wurmbrandit aloittivat salaisen lähetystyön maata miehittävien neuvostosotilaiden parissa. Vuonna 1945 he osallistuivat kommunistihallituksen järjestämään ns. ”Kulttien kongressiin”, jossa kirkonmiehet vannoivat uskollisuutta uudelle kommunistihallitukselle. Sabina vaimo käski miehensä ”pyyhkiä häpeä Jeesuksen kasvoilta”. Riskin tietäen Richard julisti kokoukselle, että ”kristityn tehtävä on korottaa yksin Kristusta”. Wurmbrand pidätettiin 1948 ja hän vietti kaikkiaan 14 vuotta vankilassa uskonsa vuoksi. Vaimonsa Sabina pidätettiin 1950, ja hän oli kolme vuotta pakkotyössä Tonavan kanavatyömaalla. Heidän 9-vuotias Mihai-poikansa jäi ystävien huomaan.
Richard Wurmbrand ”Kristus rautaesiripun takana” (Kustannus Oy Uusi Tie 1972), josta lainaus sivulta 5: ”Pastori Richard Wurmbrand on evankelinen pappi, joka oli neljätoista vuotta kommunistien vankina ja kidutettuna kotimaassaan Romaniassa. Hän on maan tunnetuimpia kristillisiä johtajia, kirjailijoita ja kasvattajia. Harva nimi on Romaniassa tunnetumpi… Hän pääsi vapaaksi yleisen armahduksen nojalla vuonna 1964 ja jatkoi jälleen maanalaista työtään. Koska oli vaara, että hänet pidätettäisiin kolmannen kerran, norjalaiset kristityt neuvottelivat kommunistiviranomaisten kanssa, että hänen sallittaisiin poistua maasta. Kommunistihallitus oli ruvennut ’myymään’ poliittisia vankeja. Vangin ’käypä hinta’ oli 800 puntaa. Wurmbrandin hinta oli 2500 puntaa. Toukokuussa 1966 hän esiintyi Washingtonissa todistajana senaatissa Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden alakomitean istunnossa ja riisuutui vyötäisiä myöten näyttäen yläruumistaan peittävät kahdeksantoista syvää kidustushaavan arpea. Kaikkialla maailmassa sanomalehdet kertoivat hänen tarinansa. Syyskuussa 1966 häntä varoitettiin, että Romanian kommunistihallitus oli päättänyt murhauttaa hänet. Näiden uhkaustenkaan edessä hän ei kuitenkaan ole hiljaa. Häntä on kutsuttu ’maanalaisen seurakunnan ääneksi’… Kasvoin kodissa, jossa ei tunnustettu mitään uskontoa. En saanut lapsuudessani minkäänlaista uskonnollista opetusta ja nejäntoista ikäisenä olin jo vannoutunut, paatunut ateisti. Se oli katkeran lapsuuteni tulos. Olin ollut orpo varhaislapsuudestani alkaen ja olin joutunut kokemaan köyhyyttä ensimmäisen maailmansodan vaikeina vuosina. Olin neljätoistavuotiaana yhtä vakaumuksellinen ateisti kuin kommunistit meidän päivinämme… Sitten koitti natsien valtakausi. Saimme kärsiä paljon. Romaniassa natsismi oli diktatorista ja äärimmäisen oikeaoppista, ja sekä protestantteja että juutalaisia vainottiin. Jo ennen pappisvihkimystäni ja ennen kuin olin valmis tehtävääni, olin todellisuudessa seurakuntamme johtaja, koska olin sen perustajakin… Koska kaduin sitä, että olin ollut ateisti, halusin kääntymykseni ensimmäisestä päivästä todistaa venäläisille. Venäläiset on kasvatettu lapsesta saakka jumalankieltäjiksi. Haluni venäläisten saavuttamiseen on toteutunut. Sen toteuttaminen alkoi jo natsiaikana, koska Romaniassa oli monta tuhatta venäläistä sotavankia, ja meillä oli tilaisuus tehdä kristillistä työtä heidän keskuudessaan… Työmme venäläisten keskuudessa on tuottanut paljon hedelmää. Muistan Pjotrin. Kuka tietänee, missä vankilassa hän kuoli. Hän oli kovin nuori! Ehkä kaksikymmentävuotias. Hän oli tullut Romaniaan neuvostoarmeijan mukana. Hän tuli uskoon eräässä salaisessa kokouksessa ja pyysi minua kastamaan itsensä. Kasteen jälkeen pyysin häntä kertomaan meille, mikä Raamatun kohta oli vaikuttanut häneen eniten ja saanut hänet tulemaan Kristuksen tykö. Pjotr sanoi kuunnelleensa tarkasti, kun olin eräässä salaisessa kokouksessamme lukenut Luukkaan 24. luvun, kertomuksen siitä, miten Jeesus tapasi kaksi opetuslasta, jotka kulkivat kohti Emmausta. Kun he lähestyivät kylää, ’hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi’. Pjotr sanoi: ’Ihmettelin, miksi Jeesus teki näin. Hän varmaan halusi jäädä opetuslastensa seuraan. Miksi hän sitten sanoi haluavansa kulkea edemmäksi. Minun selitykseni on, että Jeesus oli kohtelias. Hän halusi olla aivan varma, että Hänen seuransa oli mieluista. Kun Hän huomasi olevansa tervetullut, Hän astui mielihyvin sisälle taloon heidän kanssaan. Kommunistit ovat epäkohteliaita. He astuvat väkivalloin sydämiimme ja mieliimme. He pakottavat meidät kuuntelemaan itseään aamusta myöhään yöhön. He tekevät sen radion, koulujensa, julisteidensa, sanomalehtiensä, elokuviensa, ateististen kokoustensa avulla, ja he ovat joka paikassa, minne käännät katseesi. Meidän on kuunneltava taukoamatta heidän ateistista propagandaansa, pidämme siitä tai emme. Jeesus kunnioittaa vapauttamme. Hän koputtaa sävyisästi oveen. Jeesus on voittanut minut kohteliaisuudellaan.’ Kommunismin ja Kristuksen välinen jyrkkä vastakohta tässä asiassa oli saanut Pjotrin vakuuttuneeksi… Mutta voiko kommunistinen johtomies sitten tulla uskoon? Varmasti sillä hän on onneton ja epävarma niin kuin hänen uhrinsakin. Melkein kaikki Venäjän kommunistijohtajat ovat päättäneet uransa vankilassa tai tulleet omien tovereidensa ampumiksi. Samoin on laita Kiinassa. Jopa sisäministerit, niin kuin Jagoda, Jezhov, Berija, joilla näytti olevan käsissään kaikki valta, päättivät päivänsä samalla tavalla kuin kurjin vastavallankumouksellinen: luoti niskaan ja heidän tarunsa oli lopussa. Äskettäin on Shelepin, Neuvostoliiton sisäministeri, ja Rankovic, Jugoslavian sisäministeri, heitetty syrjään kuin käytetty riepu… Olin samassa vankilassa kuin Lucretiu Patrascanu, mies, joka saattoi kommunismin valtaan Romaniassa. Hänen toverinsa palkitsivat hänet heittämällä hänet vankilaan. Vaikka hän oli täysijärkinen, hänet pantiin mielisairaalaan hullujen joukkoon, kunnes hänkin kadotti järkensä. Kommunistit tekivät samoin Anna Paukerille, entiselle ulkoministerilleen. Kristittyjä kohdeltiin usein samalla tavalla… Lännen teologit pohtivat sillä välin joutavia pikkuseikkoja. Tästä muistuu mieleeni, että kun Muhammed II:n joukot piirittivät Konstantinopilia vuonna 1493, jolloin päätettävä vuosisadoiksi Balkanin maiden kuulumisesta kristittyjen tai muhamettilaisten valtapiiriin, kirkolliskokouksen kerrotaan pohtineen kysymyksiä: Minkä väriset silmät Pyhällä Neitsyellä oli? Kumpaa sukupuolta enkelit ovat? Mitä tapahtuu, jos kärpänen putoaa vihittyyn veteen? Tuleeko kärpänen pyhitetyksi vai saastuuko vesi? Kun selailee tämän päivän kirkollisia aikauslehtiä, huomaa, että niissä käsitellään samanlaisia kysymyksiä. Kommunismin uhkaa ja maanalaisen seurakunnan kärsimyksiä mainitaan tuskin koskaan… Monet kommunistit tekevät itsemurhan. Heidän suurimmat runoilijansa Jesenin ja Majakovski tekivät niin. Niin myös heidän suuri kirjailijansa Fadejev. Hän oli juuri saanut valmiiksi romaaninsa Onni, jossa hän oli selittänyt, että onni on uupumatonta työtä kommunismin hyväksi. Hän ampui itsensä kirjoitettuaan romaanin valmiiksi. Hänen sielunsa ei kestänyt tätä suurta valhetta. Joffe, Tomkin – huomattavia tsaarin alaisia kommunismin esitaistelijoita ja johtajia – eivät voineet katsella, millaista kommunismi oli todellisuudessa. He päättivät myös päivänsä oman käden kautta.”
Wurmbrand perusti vuonna 1966 The Voice of the Martyrs -lähetysperheen, jonka tarkoituksena on tukea vainottuja kristittyjä eri puolilla maailmaa. Suomessa järjestön nimeä edustaa Marttyyrien ääni.
Sabina Wurmbrand on kirjoittanut kirjan ”Vainotun papin vaimona”, jos Sabina kertoo ettei uskonut Richardia, kun hän varoitti Sabinaa ennen kuin avioituivat, ettei Sabinan elämä tule olemaan helppoa hänen kanssaan. Siihen aikaan emme välittäneet Jumalasta, emme muista ihmisistäkään. Emme halunneet saada lapsia. Tahdoimme nauttia vain elämästä. Sitten meistä tuli kristittyjä. Richard teki työtä Norjan, Ruotsin ja Englannin lähetysasemilla. Hänestä tuli pappi. Hän osallistui Kirkkojen Maailmanneuvoston toimintaan. Hän saarnasi monien kirkkokuntien kirkoissa ja myös kapakoissa, bordelleissa ja vankiloissa. Olin kolmenkymmenenyhden ikäinen, kun miehittäjät tulivat.
Kirjallisuus ja lähteet:
Richard Wurmbrand ”Kidutettu Kristuksen tähden: Kuvaus maanalaisen seurakunnan toiminnasta” (Tortured for Christ, 1967.) Aikaisempi nimeke: ”Kristus rautaesiripun takana” (Stefanus-lähetys, 2008)
Richard Wurmbrand ”Kirkkautta kidutuskammiossa” (1970)
Richard Wurmbrand ”Kirkko kahleissa” (1975)
Richard Wurmbrand ”Kristus juutalaisella tiellä” (1990)
Richard Wurmbrand ”Kristus rautaesiripun takana Kuvaus maanalaisen seurakunnan toiminnasta” (1972)
Richard Wurmbrand ”Maanalaiseen seurakuntaan valmistautuminen” (2002)
Richard Wurmbrand ”Mihin me kristityt uskomme?” (1980)
Richard Wurmbrand ”Miksi olen vallankumouksellinen” (1972)
Richard Wurmbrand ”Uskomme rakkauteen Puhe Helsingin Jäähallissa” (1970)
Richard Wurmbrand ”Voittoisa usko” (1977)
Wikipedia
Linkkejä:
https://www.sermonindex.net/modules/mydownloads/viewcat.php?cid=50
https://archive.org/details/pastorswife0000wurm
http://www.samizdat.qc.ca/mottons/meres_rw.mp3
https://marttyyrienaani.fi/
Pentti Juhani Mattila 