Evankeliumi

Evankeliumi sana tulee Kreikan euangélion hyvää sanomaa tai ilosanomaa tarkoittavasta sanasta, joka sai latinan kielessä muodon evangelium, josta tulee suomen evankeliumi. Neljä evankeliumikirjaa löytyy Uudesta testamentista, jotka ovat kirjoittanneet Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Uudessa testamentissa tätä sanaa käytetään kerrottaessa Jeesuksen elämästä ja sovituskuolemassa tapahtuneesta syntiemme sovituksesta Jumalan edessä meidän edestämme, jonka me voimme ottaa vastaan lahjana Jumalalta ilman ansioitamme siihen. Evankeliumi-sanan valinta kristillisen sanoman nimitykseksi pohjautuu Vanhaan testamenttiin. Alkuaan evankeliumi sana merkitsi sekä suru- että ilosanoman tuomista, Pian se kuitenkin sai selväpiirteisen merkityksen ’tuoda ilosanoma’.

Sanaa käytettiin ennen muuta ilosanoman, voiton sanoman tuomisesta taistelukentältä; ks. esim. 2Sam. 18:19. Mutta se sai myös hengellisen merkitysvivahteen kuvattaessa ilosanoman kertomista Jumalan voitosta, siitä miten Hän kukistaa kaikki pahan vallat ja siten vahvistaa herrautensa, Jes. 40:9-11, 52:7. Jumala on raivannut kaikki esteet Hänen kansansa Luvattuun maahan palaamisen tieltä. Siksi ilosanoma tulee Jerusalemille. Israelin profeettojen välityksellä saadaan lisäksi ilosanoma edessäpäin olevasta vielä suuremmasta, ratkaisevasta ja lopullisesta Jumalan voitosta.

Jeesus tuli ja julisti Vanhan testamentin lupausten täyttymistä. Evankeliumin pääasia kolmella ensimmäisellä evankelistalla on taivasten eli Jumalan valtakunnan tuleminen, Matt. 4:17, Mark. 1:15, Luuk. 4:43 jne. Evankeliumin sanomaan kuuluu myös kehotus kääntymykseen eli mielenmuutokseen: ”Kääntykää (suom. käänn.: Tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Evankeliumiin Kristuksesta sisältyy erottamattomasti myös viesti pelastuksesta. Messiaan toiminnan päämääränä on ihmissuvun pelastus, jota evankeliumi suurelta osalta käsitteleekin, mutta ei suinkaan pelkkänä historiallisena todistuksena. Jeesuksen ennalta olo sekä Hänen ylösnousemuksensa jälkeinen elämänsä sulkevat myös Hänen maanpäällisen vaelluksensa ”yliluonnollisuuden” piiriin. Koko Hänen elämänsä on yhtä suurenmoista pelastustekoa, jonka välityksellä voitetaan synti, katoavaisuus ja kuolema, ja ihminen saa mahdollisuuden päästä välittömään yhteyteen Jumalan kanssa, Hänen valtakuntansa kansalaiseksi. Evankeliumi on julistusta Kristuksen voitosta, Ef. 3:8,9. Siellä, missä sitä julistetaan ja sanoma uskossa vastaanotetaan, tästä voitosta tulee koettua todellisuutta, Room. 8:37, 1. Joh. 5:4. Evankeliumi on ”Jumalan voima tse kullekin uskovalle pelastukseksi”, Room. 1:16, koska ihminen sen kautta pääsee osalliseksi Kristuksen työn tuloksista. Kautta maailman ja halki sukupolvien julistettu evankeliumi on siis ilmoitus Jeesuksessa Kristuksessa olevasta pelastuksesta. Evankeliumi antaa mitä lupaa: vapautuksen synnistä ja syyllisyydestä sekä yhteyden Jumalan kanssa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta, Ef. 2:18. 

Watchman Nee ”Ihmeellinen armo” (KKJMK Oy 2018), josta lainaus sivulta 143: ”Jos tarkastelemme yhdessä näitä kahta Luukkaan evankeliumin kohtaa, pystymme näkemään selvästi tien voittoon. Luvuista 18 ja 19 luemme kahdesta erilaisesta rikkaasta miehestä. Luvussa 18 rikas mies on samalla hallitusmies… Rikas nuori hallitusmies tuli Herran luokse etsien iankaikkista elämää, pelastusta. Hän kysyi Herralta: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin? … Millä tavoin voimme saada sen? Herra sanoi hänelle: ’Käskyt sinä tiedät: Älä tee huorin, Älä tapa, Älä varasta, Älä sano väärää todistusta, Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Näillä sanoilla Jeesus osoitti hänelle, mitä hänen täytyi tehdä. Mutta mies vastasi noudattaneensa kaikkia näitä käskyjä nuoruudestaan asti. Herra sanoi: Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.’ Tänä iltana kaikki rikkaat keskuudessamme saattavat tuntea sydämensä hakkaavan kiivaasti heidän kuullessaan tämän! On todella mahdotonta myydä kaikki ja seurata Herraa. Millään muulla ei ole elämässä merkitystä, joten kun siis minua pyydetään luopumaan rahoistani ja kaikesta omaisuudestani, minua pyydetään luopumaan elämästäni. Sallikaa minun huomauttaa, ettei tässä ole ongelmana se, mitä rikkaiden ihmisten tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Käskiessään tuota nuorta miestä olemaan tekemättä aviorikosta ja niin edelleen Herra ei tarkoittanut, että hänen tulisi tehdä kaikki nuo asiat saadakseen iankaikkisen elämän, sillä Raamatusta tiedämme, että pelastus on armosta eikä teoista. Jeesus halusi miehen ymmärtävän hänen sanoistaan, ettei tämä pystynyt noudattamaan Jumalan käskyjä. Herra ei yrittänyt osoittaa hänelle, miten korkeat iankaikkisen elämän vaatimukset olivat, vaan näyttää hänelle, miten kaukana hän oli iankaikkisesta elämästä. Hän halusi paljastaa miehelle hänen heikkoutensa ja siten saada hänet näkemään, ettei hänellä itsellään ollut mitään tapaa, millä pelastaa itsensä. Valitettavasti tuo nuori mies ei käsittänyt tätä. Sitä vastoin hän vastasi, että oli noudattanut kaikkia näitä vaatimuksia nuoruudestaan saakka. Niinpä Herra pani hänet vielä lujemmalle ja kertoi hänelle, että oli vielä yksi asia, jota hän ei ollut tehnyt – luopunut kaikista rikkauksistaan. Herra sanoo, että meiltä jokaiselta puuttuu jotain… Jokaisen puute on erilainen. Ehkä olet itsepäinen, kerskaileva, tai mahdollisesti kova puhumaan. Tuo yksi asia ei ole yleispätevästi kaikille sama. Joiltakin puuttuu yksi asia, toisilta taas toinen… Tuon nuoren hallitusmiehen ongelma ei ollut aviorikos tai varastaminen. Hänen heikkoutensa ja epäonnistumisensa oli se, ettei hän pystynyt antamaan koko omaisuuttaan köyhille… Rikas nuori hallitusmies kuuli tämän haasteen Jeesukselta mutta järkeili mielessään, ettei hän pystyisi mitenkään antamaan kaikkea omaisuuttaan köyhille. Sisimmässään hän mietti, miten voisi huolehtia tulevaisuudestaan, jos tekisi niin. Niinpä hän valitettavasti lähti pois. Hän ei pystynyt voittamaan. Hän pystyi ehkä elämään moraalista ja eettistä elämää monilla muilla alueilla, mutta kun kyse oli rahasta ja omaisuudesta, hän ei pystynyt siihen, sillä hän rakasti noita asioita liian paljon.”

Ihmisille on hyvin vaikea ymmärtää ettemme voi pelastua omien tekojen kautta, koska ne ovat riittämättömät Jumalan edessä, vaan kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen armon, niin Jeesus on meissä ja me olemme Jeesuksessa. Jeesus Pyhän Henkensä kautta auttaa meidän heikkouksisaame, kun luotamme ja uskomme, että Jeesus sen tekee sen minkä on luvannut evankeliumeissa, koska Jeesus on voimamme. Tässä vielä Galatalaiskirjjeen ensimmäisestä luvusta jakeissa 1-12 ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt, ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” Ja toisesta luvusta jakeet 16-21: ”mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.”

Kun ihminen ottaa vastaan Raamatun evankeliumin, eli Jeesuksen ristillä täytetyn työn, niin hän saa yhteyden Pyhän Hengen kautta Jumalaan. Se on rakkaussuhde, jota tulee pitää yllä. Jeesus kertoi vertauksen oppiaksemme kymmenestä neitsyestä, joista viisi oli tyhmää ja viisi viisasta. Ainoa ero mikä teki viisaan tai tyhmän oli, onko astioissa riittävästi öljyä, tyhmillä ei ollut. Raamatussa öljy kuvaa Pyhää Henkeä, jota saamme astioihimme, kun tutkimme Raamattua, rukoilemme ja olemme seurakunnassa ottamassa vastaan Pyhän Hengen läsnäolon öljyä astioihimme, että meistä tulisi näitä vertauksen viisaita neitsyitä. Tämä öljy pitää lamput palamassa, eli rakkauden liekki palaa silloin Jeesukselle sisimmässämme. Matt. 25:1-13 ” ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Jeesus antoi meille opetuslapsilleen tehtävän viedä evankeliumia kaikkien tietoisuuteen tavalla tai toisella. Matt. 28:18-20 ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.’”

Francis Chan ja Danae Yankoski ”Hullua rakkautta” (Päivä Oy 2012), josta lainaus sivulta 46: ”Koska olen pastori, minut kutsutaan usein paikalle, kun elämä haihtuu kuin savu (Jaak. 4:14). Voimakkaimpia näkemiäni esimerkkejä tästä oli Stan Gerlach, menestynyt liikemies, joka tunnettiin hyvin yhteisössään. Stan piti eräässä muistotilaisuudessa puheen ja päätti kertoa evankeliumin. Puheensa lopuksi hän sanoi surijoille: ’Ette voi koskaan tietää, milloin Jumala ottaa elämänne. Sillä hetkellä ette mahda sille mitään. Oletteko valmiit? Sitten Stan istuutui, kaatui tuolillaan ja kuoli. Hänen vaimonsa ja poikansa yrittivät elvyttää häntä, mutta eivät mahtaneet mitään – aivan niin kuin Stan oli sanonut muutamaa minuuttia aiemmin… Brooke Bronkowski oli kaunis 14-vuotias tyttö, joka oli rakastunut Jeesukseen. Kun hän oli yläkoulussa, hän käynnisti koulullaan raamattupiirin. Hän käytti lapsenvahdin työstään saamansa rahat Raamattuihin, jotta voisi antaa niitä pelastumattomille ystävilleen. Kun nuorisopastorit kuulivat tästä, he toivat hänelle laatikoittain Raamattuja lahjoitettavaksi… Kun Brooke oli lukion ensimmäisellä luokalla, hän joutui auto-onnettomuuteen ollessaan menossa elokuviin. Hänen maanpäällinen elämänsä päättyi hänen ollessaan vasta 14-vuotias, mutta hänen vaikutuksensa ei päättynyt. Brooken muistotilaisuuteen tuli lähes 1500 ihmistä. Ihmiset hänen lukiostaan lukivat hänen kirjoittamiaan runoja, jotka kertoivat hänen rakkaudestaan Jumalaan. Kaikki puhuivat hänen antamastaan esimerkistä ja hänen ilostaan. Kerroin evankeliumin ja kutsuin niitä, jotka halusivat oppia tuntemaan Jeesuksen, astumaan esiin ja antamaan elämänsä hänelle. Seurakuntasalin etuosaan polvistui varmasti ainakin 200 opiskelijaa rukoilemaan pelastusta. Avustajat antoivat heille kaikille Raamatun. Ne olivat Raamattuja, joita Brooke oli säilyttänyt kotinsa autotallissa – hän oli toivonut voivansa antaa Raamatun kaikille pelastumattomille ystävilleen. Tuona yhtenä päivänä Brooke johti Herran luo enemmän ihmisiä kuin suurin osa meistä on koskaan johdattava… Saarnaajan kirjan kirjoittajan sanoin: ’Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.’ (Saarn. 7:2)… Puhujat eivät käytä Jeesuksen taktiikkaa karsiakseen pois ne, jotka eivät ole vilpittömiä etsijöitä. Hän ei kerta kaikkiaan ollut kiinnostunut niistä, jotka teeskentelivät. Kylväjävertauksessa Jeesus selitti, että siemen on totuus (Jumalan sana). Kun siemen heitetään polulle, se kuullaan, mutta pian se otetaan pois. Kun siemen viskataan kalliolle, se ei juurru; hyvä maaperä luo kyllä vaikutelman syvyydestä ja kasvusta, mutta kaikki tapahtuu vain pintatasolla. Kun siemen kylvetään ohdakkeiden sekaan, se otetaan vastaan, mutta pian elämän murheet, rikkaudet ja nautinnot tukahduttavat sen. Kun siemen sen sijaan kylvetään hyvään maahan, se kasvaa, juurtuu ja tuottaa hedelmää. Varoitan sinua: älä oleta, että olet hyvää maaperää. Mielestäni useimmat seurakunnassa käyvät maamieheni ovat maaperää, jossa kaikenlaiset ohdakkeet tukahduttavat siemenen. Ohdakkeet ovat mitä tahansa, mikä kääntää huomiomme pois Jumalasta. Kun haluamme Jumalan ja tukun muita asioita, se merkitsee sitä, että maaperässämme on ohdakkeita. Suhde Jumalaan ei kerta kaikkiaan voi kasvaa, kun sen päälle kastaan rahaa, syntiä, harrastuksia, suosikkijoukkueita, riippuvuuksia tai velvollisuuksia.”

Charles G. Finney ”Muistelmat – Ihmeellisiä herätyksiä” (Ev. Lut. Herätysseura ry. 1984), josta lainaus sivulta 182: ”Philadelphiaan jouduin lopulla vuotta 1827 ja työskentelin siellä herkeämättä elokuuhun 1828. Niinkuin kaikkialla muuallakin, sattui siellä muutamia tapauksia, jolloin yksityiset ihmiset asettuivat kovaan vastarintaan. Kerran oli muuan mies niin raivoissaan, että vei vaimonsa väkisin pois kokouksesta. Toinen tapaus, joka on muistossani, oli hyvin järkyttävä. Eräällä saksalaissyntyisellä tupakkatehtaalaisella oli erittäin miellyttävä ja älykäs vaimo, ja niin oli hän itsekin, kuten sittemmin häneen tutustuttuani huomasin. Mutta hän oli epäilijä eikä pannut uskonnollisiin asioihin minkäänlaista luottamusta. Vaimo tuli kuitenkin kokouksiimme ja kävi kovasti huolestuneeksi sielustaan. Monta päivää kestäneen taistelun jälkeen hän tuli perinpohjaiseen kääntymykseen. Kun hän kävi usein kokouksissamme ja mieltyi niihin, herätti se tietysti hänen miehensä huomiota, ja hän alkoi vastustaa vaimonsa uskoa. Hänellä oli hyvin kiivas luonne, ja hän oli muuten roteva, päättäväinen mies. Kuta suuremmaksi vaimon harrastus kasvoi, sitä voimakkaammaksi kasvoi hänenkin vastustuksensa, kunnes hän viimen kielsi vaimoaan enää käymästä kokouksissa. Vaimo tuli luokseni kysymään neuvoa, mitä nyt tekisi. Sanoin, että hänen lähin velvollisuutensa oli epäilemättä totella Jumalaa, vaikka Jumalan käskyt olisivatkin ristiriidassa hänen miehensä tahdon kanssa, ja että vaikka neuvoinkin häntä välttämään miestään loukkaamasta, jos suinkin voi, ei hän saanut laiminlyödä sitä, mitä hän katsoi olevan velkaa Jumalalle, noudattamalla miehensä toivomuksia. Kun mies ei uskonut Jumalaan, ei hänen mielipiteisiinsä uskonnollisissa asioista saanut kiinnittää huomiota, eikä ollut hyvä seurata hänen neuvojaan. Siitä hän olikin aivan selvillä, sillä mies ei pannut uskontoon mitään arvoa eikä huomiota paitsi että vastusti sitä. Neuvoni mukaan vaimo kävi kokouksissa, kun vain oli tilaisuutta, ja sai niissä ohjausta. Pian hän pääsi evankeliumin vapauteen, ja nautti suurta Julan läsnäolon tuntua ja mielenrauhaa uskossa lujana… Eräänä sunnuntai-iltana, kun mies huomasi vaimonsa aikovan lähteä kokoukseen, hän uudisti uhkauksensa, että jos hän menee, mies tappaa hänet… Vaimo juoksi huoneesta toiseen, kunnes tuli viimeiseen, josta ei ollut mitään ulospääsyä. Silloin hän kääntyi ja katsoi miestään silmästä silmään. Kun mies oli iskemäisillään häntä tikarilla, hän heittäytyi polvilleen, nosti kätensä taivasta kohti ja rukoili armoa itselleen ja miehelleen. Silloin Jumala tarttui mieheen. Vaimo kertoi hänen katsoneen häneen hetken aikaa, antaneen tikarin vaipua, langenneen lattialle ja huutaneen armahdusta itselleen. Sitten hän murtui, tunnusti syntinsä Jumalalle ja vaimolleen pyytäen sekä Jumalalta että häneltä anteeksi.”

Kirjallisuus ja lähteet:

John Piper ”Jumala on evankeliumi” (2015)
Guillermo Maldonado ”Miksi uskoa Jeesukseen” (LiweNow Oy 2017)
T. L. Osborn ”Suuri rakkauden suunnitelma” (Uskon Sanan Kustannus Oy)
Digi IRT (Raamatun Iso Tietosanakirja)