On paljon Raamatun käsitteitä, joista on erilaisia käsityksiä ja vaikea ymmärtääkin, kuten mitä usko on. Usko on Raamatun pääkäsitteitä, sillä siellä todetaan, että Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, joka löytyy Hebrealaiskirjeestä 11:6, sillä luku 11 on muutenkin uskon luonnetta selventävä luku. Uskolla ihminen ottaa vastaan syntiensä sovituksen Kristuksessa Raamatun sanan mukaan, Ap.t. 16:31; Room. 3:22. Rukouksen kuuleminen edellyttää uskoa ja on silloin ”se uskallus, että, jos me jotain anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä”, 1. Joh. 5:14-15. Usko tekee näkymättömät todellisiksi, niin että toimimme tämän uskalluksen mukaan, ja silloin uskosta tulee liikkeellepaneva voima. Vanhassa liitossa on ”Herran pelko” samaa kuin uudessa sydämen usko Jumalaan ja Kristukseen. Vapiseva Jumalan kunnioitus on myöhemmän luottamuksen edeltäjänä. Usko joutuu koetukselle kaikissa kiusauksissa, mutta etenkin silloin kun Jumala sallii ottaa meiltä pois ilon ja lohdutuksen kuten Jobin kohdalla, ja vain epäily on jäljellä. Tällainen on varsinainen uskon kiusaus, ja se voi tulla etenkin arvottomuuden kiusauksena. Mutta ihmisen täytyy jäädä Jumalan tahdon varaan kokonaan ja ehdottomasti myös, vaikka Jumala salli hylkäämisen tapahtua. Tämä on uskon ehdotonta jäämistä Jumalan käsiin. Kuollut usko tunnetaan siitä, ettei se lyö leimaansa ihmisen elämään eikä tekoihin, Jaak. 2:26. Monet tahtoisivat uskoa, mutta eivät tahdo tehdä pesäeroa synnistään. Heidän uskonsa on kuollut, sillä ei ole pelastavaa voimaa. ”Kuollut usko on petollista kuvittelua, jota ihmiset pitävät yllä saadakseen armon osakseen, vaikkeivät tahdo kääntyä” (Pontoppidan).
Watchman Nee ”Ihmeellinen armo” (KKJMK Oy 2018), josta lainaus sivulta 67: ”Käsittäkäämme ensimmäiseksi, että monen ihmisen usko on pelkkää järjellistä totena pitämistä, ei sydämen uskoa. He saattavat järjellään hyväksyä jonkin opetuksen tai saarnan järkeväksi ja hyväksi. Älkäämme kuitenkaan koskaan pitäkö tätä uskona. Se, että hyväksymme jonkun opetuksen tai saarnan ymmärryksellämme hyväksi tai järkeväksi, ei ole välttämättä totuuteen uskomista. Mitä on usko? Kuulkaamme, mitä Herra on sanonut: ’Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva’ (Mark. 11:24). Tämä on ainoa kohta koko Raamatussa, missä meille kerrotaan, mitä usko on. Tämä on todellakin koko Raamatun ainoa kohta, jossa meille selostetaan, miten uskoa… Mitä siis on usko? Usko on sen uskomista, että olen jo saanut. Se ei ole uskomista, että saan tai minun täytyy saada, vaan sen uskomista, että olen jo saanut. Siltä varalta, ettette ole käsittäneet, miten suuri ero tässä on, sallikaa minun selittää edelleen: jos ihminen vain uskoo, että hän tulee saamaan, hänen uskonsa on puutteellinen. Vain yhdenlainen usko on aitoa, nimittäin se, että kun uskot, uskot jo saaneesi. Tällaisella uskolla Jumalan lupaukset otetaan vastaan. Tällaisen uskon harjoittamisen seurauksena Jumala voi antaa meille kaikki Kristuksen rikkaudet. Tämän päivän ongelmana on se, että monet Jumalan lapset väittävät, että heillä on uskoa, kun he uskovat saavansa. Kuitenkin tällä tavoin uskovat ovat joutuneet pettymään miljoonia kertoja, koska he eivät ole saaneet. Jumala ei näet pidä tällaista uskoa todellisena uskona. Hän ei kuule sitä. Vain yhdenlainen usko on hänelle hyväksyttävää. Sanat ’olette jo saaneet’ ovat erittäin tärkeät. Uskokaamme, että olemme jo saaneet, ja niin me saamme. Se, että vain odotamme saavamme, ei ole uskoa lainkaan.”
Kirjallisuutta:
Aapeli Saarisalo ”Raamatun Sanakirja”
G. A. Heman ”Uskon käsite” (1896)
G. Johansson ”Pyhä uskomme” (1897)
F. G. Hedberg ”Uskonoppi autuuteen” ( 1938)
Antti J. Pietilä ”Elävä usko” (1956)
Osmo Tiililä ”Usko ja elämä” (1946)
Osmo Tiililä ”Epäilyksistä uskoon” ( 1963)
L. Pinomaa ”Voittava usko” (1959)
Pentti Juhani Mattila 