Synti käsite

Monia varmaan mietityttää mitä käsite synti voisi oikein tarkoitta, koska siitä on monenlaisia näkemyksiä. Synti sana Lähi-idässä syntyneissä uskonnoissa eli juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa tarkoittaa Jumalan tahtoa vastaan rikkomista. Kristillisen uskon eri kirkkokuntien välillä on toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä synti tarkoittaa.  Kirkkoisä Augustinuksen esittämällä Raamatun tulkinnalla on yhä merkittävä vaikutus kaikkien kristillisten kirkkokuntien käsitykseen synnistä. Raamattu (jossa vanha testamentti on myös juutalaisen pyhä kirja) käyttää synnistä useimmiten sanaa hamartia, jonka alkukielinen merkitys on laajempi kuin mitä suomenkielisessä käännöksessä pystytään tuomaan esiin. Alkukielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan merkitystä, joka viittaa Jumalan asettamia käskyjä, asetuksia, lakia tai järjestystä rikkovien tekojen toteuttamiseen tai motiivien edistämiseen ajatuksin tai toimin.

Kirkkoisä Augustinus pohtii kirjoituksissaan vapaan tahdon ja perisynnin välistä suhdetta. Koska ihmiset ovat pohjimmiltaan turmeltuneita niin, he tarvitsivat syntiensä sovittajaa, eli Jeesusta, joka kärsi ristillä meidän syntiemme seuraukset. Kun taas Pelagius (354–420) oli Italiassa vaikuttanut teologi, jonka mukaan ihminen ei ole pohjimmiltaan perisyntinen Aadamin ja Eeva tottelemattomuuden seurauksena. Pelagiolaisten mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi. Pelagiolaisuus joutui ankaran kritiikin kohteeksi ja julistettiin harhaoppiseksi vuonna 419. Augustinuksen esittämä Raamatun tulkinta synnin olemuksesta saavutti voiton väärästä pelagiolaisuudesta ja pelagiolaiset näkemykset julistettiin harhaopiksi. Julistuksen seurauksena katolinen kirkko omaksui Augustinuksen käsityksen perisynnistä. Kirkkoisä Augustinus on yhä edelleen katolisen kirkon arvostetuimpia teologeja.

Ortodoksinen kirkko ei hyväksy perisyntioppia samalla tavalla kuin katolinen kirkko tai luterilaisuus. Ortodoksien mukaan ensimmäisten ihmisten lankeamisesta ei aiheutunut sitä, että kaikki maailman ihmiset joutuisivat kantamaan ikuista syyllisyyden taakkaa Aadamin ja Eeva tottelemattomuudesta.

Martti Luther (1483–1546) oli augustinolaismunkki, joka ei hyväksynyt katolisen kirkon oppia kiirastulesta. Kiirastulta ei nimittäin mainita lainkaan Raamatussa. Luther oli myös huolestunut katolisen kirkon oppeihin liittyneestä anekaupasta. Martti Luther otti muutenkin etäisyyttä skolastikkojen ajatteluun, joka oli saanut vaikutteita antiikin kreikkalaisesta filosofiasta. Luterilaisessa tulkinnassa korostetaan näkemystä, jonka mukaan Jeesus kärsi sijaisrangaistuksen kuolemalla ihmisten syntien vuoksi, joten jokainen häneen uskova saa syntinsä anteeksi.

Watchman Nee ”Ihmeellinen armo” (KKJMK Oy 2018), josta lainaus sivulta 14: ”Meidän tulee ymmärtää, että se, mitä Raamatussa kutsutaan synniksi, viittaa siihen, mitä pidetään syntinä Jumalaa vastaan tai Jumalan edessä. Se ei viittaa siihen, mitä me itse pidämme syntinä itsemme tai toisten ihmisten edessä. Toisin sanoen puhuessaan synnistä Raamattu ei tarkoita sitä, minkä sinä tai minä koemme syntiseksi, eikä sitä, minkä koemme omassatunnossamme synniksi. Sitä vastoin Raamatussa puhutaan synnistä Jumalan edessä tehtävänä asiana. Lyhyesti sanottuna synti on Raamatun mukaan jotain sellaista, mikä tehdään Jumalan edessä tai häntä vastaan. Tämä käy selvästi ilmi siitä, mitä Daavid tunnusti Jumalalle psalmissa 51:6 ’Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi’. Tässä Daavidin sanat eivät kuvaa lainkaan synnin tekemistä ihmistä vastaan – ei hänen surmauttamaansa Uuriaa vastaan eikä Batsebaa vastaan. Hän puhuu ainoastaan synnin tekemisestä Jumalaa vastaan.”

Billy Graham ”Millainen on taivas?” (KKJMK Oy 2013), josta lainaus sivulta 33: ”Maa on synnin turmelema, taivas ei. Siinä on suurin ero taivaan ja maan välillä. Ihmisen synnin vaikutukset ulottuvat koko maailmaan, mutta Jumalan kirkkaus tekee taivaasta täydellisen. Jumala, taivaan kirkkaus, loi maan ja antoi sen ihmisrodulle, niin että se pitäisi siitä huolta ja nauttisi siitä. Sen sijaan että olisivat totelleet Jumalan antamia maan asioita koskevia ohjeita, Adam ja Eeva kuuntelivat saatanaa ja tekivät sen ainoan teon, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt. Maa tuli kirotuksi heidän tottelemattomuutensa takia, sen kautta, että he kapinoivat Jumalaa vastaan. ’Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi’ (Room. 5:19). Joka sukupolvi on saanut näin tartunnan synnin sairaudesta. Raamattu sanoo: ’Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut: sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä’ (1. Moos. 6:12). ’Maa on saastunut asukkaittensa alla… Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät’ (Jes. 24:5-6). Maa huokaa, koska synti on vahingoittanut sitä; rampauttavan sairauden lailla synti vääristää ja hävittää kaiken mitä on koskettanut. Se tuhoaa ja aiheuttaa jakautumista, mutta taivas julistaa Herran kunniaa (Ps. 19:1). Taivas on Jumalan valtaistuin (Jes. 66:1) ja koska Jumala on täysin pyhä ja synnitön, hän ei siedä syntiä eikä hän voi katsoa sitä tuomitsematta. Raamattu sanoo Jumalasta: ’Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota’ (Hab. 1:13)… Olemme syntisiä syntyessämme, syntisiä valintojemme tähden ja syntisiä tottumustemme takia, niin vaikeaa kuin se onkin myöntää. Hyvä uutinen on, että Jumala on armollinen ja valmisti meille pelastuksen (Ef. 2:8-9)… Koska Jumala on kertakaikkisen puhdas ja pyhä eikä mikään synti voi tulla hänen kotiinsa. Yksi ainoa synti estää meitä pääsemästä hänen läsnäoloonsa – eikä kukaan voi väittää olevansa synnitön. Olemme synnistä syntyneitä (Room. 5:12) ja luontojaan syntisiä. ’Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla’, sanotaan Raamatussa (Room. 3:23). Jumala ei punnitse ja vertaile hyviä ja pahoja tekojamme. Jos hän sen tekisi, hän päästäisi meidät taivaaseen syntiemme kanssa. Jumalan standardi on täydellisyys, vähempi ei riitä. Jos luulemme, että olemme tarpeeksi hyviä itsessämme, olemme äärimmäisen ylpeitä, mikä myös on syntiä. ’Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä’, Sana sanoo (1. Joh. 1:8). Ihmisen on tehtävä parannus, jotta hän saisi iankaikkisen elämän taivaassa, Jeesus saarnasi (Mark. 1:15). Syntiemme anteeksiantamus on hänen vuodatetussa veressään, hänen hyvyytensä on peittänyt ne alleen. Ne, jotka uskovat häneen, pääsevät taivaaseen.”

Raamatussa on esimerkki synnistä ja sen seurauksista 4. Moos. 12:1-15 ”Mutta Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta etiopialaisen naisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen; sillä hän oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen. Ja he sanoivat: ”Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?” Ja Herra kuuli sen. Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. Niin Herra sanoi äkisti Moosekselle ja Aaronille ja Mirjamille: ’Menkää te kaikki kolme ilmestysmajalle.’ Ja he menivät kaikki kolme sinne. Silloin Herra astui alas pilvenpatsaassa, asettui majan ovelle ja kutsui Aaronia ja Mirjamia; molemmat menivät sinne. Ja Herra sanoi: ’Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani; hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa. Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?’ Ja Herran viha syttyi heitä kohtaan, ja hän meni pois. Kun pilvi oli poistunut majan päältä, niin katso, Mirjam oli lumivalkea pitalista; ja Aaron kääntyi Mirjamiin päin, ja katso, tämä oli pitalinen. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: ’Oi, herrani! Älä pane meidän päällemme syntiä, jonka olemme tyhmyydessä tehneet. Älä anna hänen jäädä kuolleen sikiön kaltaiseksi, jonka ruumis on puoleksi mädännyt, kun se äitinsä kohdusta tulee.’ Silloin Mooses huusi Herran puoleen sanoen: ’Oi, Jumala! Paranna hänet!’ Herra vastasi Moosekselle: ’Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä silmille, eikö hänen olisi ollut hävettävä seitsemän päivää? Olkoon hän nyt suljettuna ulos leiristä seitsemän päivää, ja sitten hän pääsköön takaisin.’ Niin Mirjam oli suljettuna ulos leiristä seitsemän päivää, eikä kansa lähtenyt liikkeelle, ennenkuin Mirjam oli tuotu takaisin.”

Jeesus joutui ottamaan kantaa syntyisen ihmisen tekoon Joh. 8: 2-11 ”Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ’Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?’ Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ’Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.’  Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ’Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?’  Hän vastasi: ’Herra, ei kukaan.’ Niin Jeesus sanoi hänelle: ’En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.’” 

Meidän tulee muistaa ettemme olisi veljiemme syyttäjän kaltaisa, vaan tekisimme kaikkemme, että jokainen saisi kokea pelastuksen Jumalan tahdon mukaa. Ilm. 12:10-12 ”Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’”

Charles G. Finney ”Muistelmat – Ihmeellisiä herätyksiä” (Ev. Lut. Herätysseura ry. 1984), josta lainaus sivulta 40: ”Olen tavannut saarnaajatoimessani hyvin paljon tällaisia tapauksia, jolloin jokin yksityinen, kenties itsessään aivan vähäpätöinen asia on tuonut ilmi syntisen sydänylpeyden. Kaikissa näissä tapauksissa on luovuttava väittelemisestä, muutoin syntinen ei ikinä tule Jumalan valtakuntaan. Olen nähnyt ihmisten olevan viikkokausia suuressa ahdistuksessa Jumalan Hengen painostamina, mutta he eivät päässeet edistymään, ennenkuin olivat antaneet perään siinä kohdassa, joka paljasti heidät. Tuomari oli ensimmäinen tällainen tietooni tullut tapaus. Tultuaan kääntymykseen hän kertoi usein ajatelleensa tätä kysymystä rukoillessaan ja että Jumala oli näyttänyt hänelle, että hänen kantansa johtui ylpeydestä ja esti häntä tulemasta Jumalan valtakuntaan. Mutta hän ei vielä tahtonut myöntää sitä, ei edes itselleen. Hän koetti kaikin tavoin uskottaa itselleen ja uskottaa Jumalalle, ettei ollut ylpeä. Kerran hän koko yön rukoili arkihuoneessaan, että Jumala armahtaisi häntä, mutta aamulla hän tunsi vain entistä suurempaa ahdistusta. Viimein hän aivan raivostui, kun Jumala ei kuullut hänen rukoustaan, ja oli kiukuissaan tehdä itsemurhan. Hänen teki mieli käyttää siihen kynäveistään, niin että hän suorastaan viskasi sen niin kauas kuin suinkin, jotta se joutuisi hukkaan, niin ettei kiusaus olisi saanut valtaa… Mutta kun eräänä iltapäivänä istuin toimistossamme ja luonani oli kaksi seurakunnan vanhinta, tuli äkkiä sisään se nuori mies, joka olin tavannut suutarinliikkeessä, ja huudahti: ’Tuomari on kääntynyt!’ Sitten hän jatkoi: ’Lähdin metsikköön rukoilemaan ja kuulin silloin laaksosta äänekästä huutoa. Menin mäenrinteeseen, josta saatoin katsella notkoon, ja näin tuomarin kävelevän edes takaisin ja laulavan täyttä kurkkua. Vähän päästä hän aina pysähtyi, taputti käsiään voimakkaasti ja huusi: ’Minä tahdon riemuita Jumalassa pelastustani.'”

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Antti J. Pietilä ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1964)
John Bevere ”Herran pelko” (KKJMK Oy 2001)
Wikipedia

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: