Hautamuistomerkkien kertoma historia

Hautausmailla eli kalmistoissa on hautamuistomerkkejä, jotka kertovat sinne haudatuista yksittäisistä henkilöistä tai sukuhautaan haudatuista sukuun kuuluvista sukulaisista, mikä voi olla myös arvokasta sukututkimustietoa. Yleensä hautausmailla käydään vain katsomassa ja muistelemassa oman läheistä sukulaistaan tulemalla hautamuistomerkille tuomalla kynttilä ja tai kukkia mukanaan. Hautakivi voi kertoa monenlaisia asioita mm. muotonsa, kokonsa, materiaalin, merkintöjen, joita voimme yrittää tulkita. Merkinnöistä voi päätellä monenlaisia asioita tutkimalla sitä kuten, onko hautakiven nimet tunnettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden tekemiset muistetaan pidenpään. Hautakivessä oleva risti kertoo haudatusta henkilöstä, sekä minkä muotoinen se on, eli mihin kirkkokuntaan kuluu, sekä muut somisteet, jotka korvaa kristillisyyden tunnusmerkit. Tekstien typografia, eli tekstityypit ja asettelu (fraktuuralla kirjoitettu teksti koettiin ennen viralliseksi tiedoksi), Raamatun lauseet tai muut runot, onko naispuolisilla henkilöillä mainittu mitä sukua olivat ennen avioliittoa jne. Isommissa hautamuistomerkeissä voi olla aita ja penkki, jos viipyy pidempään läheisensä muistoa kunnioittaen. Hautausmailla huomaa, että monien hautojen kohdilla on sen ylläpito on jäänyt, sillä kivet ovat jo sammalen peitossa ja tekstien kultaukset ajan hampaan syöminä kadonneet. Veteraanien on mahdollista saada hautakiveensä veteraanien hautamerkki, katso lisätietoja:
https://sotaveteraanit.fi/veteraanien-hautakivimerkki-suvun-sankareiden-haudoille-mika-se-on-mista-sen-saa-ja-miten-se-kiinnitetaan/

Hautausmaat ja niiden esittelykierrokset voivat olla myös turisteille sopivia, jos opas osaa tuoda siellä olevan historian mielenkiintoisesti esille. Hautausmalla on hyvä miettiä tulevaisuuttaan, sillä elämämme on rajallinen pituudeltaan, että osaisimme laskea jäljellä olevat päivämme oikein esim. Psalmin 139:23-24 sanoilla ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Apostoli Paavali kirjoittaa Tessalonikialaiskirjeessä lohdutukseksi meille, jotka vielä olemme täällä 1Tess. 4:13-18 ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” Watchman Nee ”Ihmeellinen armo” (KKJMK Oy 2018), josta lainaus sivulta 26: ”Tutkiessamme Raamattua opimme, että tämä Jumalan kaksitahoinen työ toteutuu Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Herra Jeesus on sanonut, ettei muuta merkkiä annettaisi kuin Joonan merkki (katso Matt. 12:39, 16:4). Joonan merkki puhuu kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Mitä merkillä tarkoitetaan? Se liittyy Jumalan työhön. Jumala ei anna mitään muuta merkkiä kuin kuoleman ja ylösnousemuksen merkin, sillä hänen työnsä keskittyy nimenomaan niihin.”

Raamatun aikaan oli käytössä erilaisia hautatyyppejä, osaksi maahautoja, osaksi luolahautoja. Oli yhteisiä hautausmaita tavallisia ihmisiä varten, 2Kun. 23:6, mutta myös sukuhautoja, joihin sukupolvi toisensa jälkeen haudattiin ja koottiin isiensä tykö.

Yksinkertaisin hautatyyppi oli luolahauta. Se saattoi olla luonnon muovaama tai ihmisten hakkaama kallio-onkalo. Kuilu tai portaikko johti alas varsinaiseen hautakammioon, joka joskus suljettiin kivellä ennen kuilun täyttämistä. Hautakammio saattoi myös sijaita kuilun tai porrastasanteen pohjalla, ja tällöin käyntiaukko suljettiin pystyynnostetulla kivellä. Suljettu hautakammio oli joskus holvimainen, ja silloin porraskuilu oli avoin. Oli myös maanalaisia, kivillä peitettyjä hautoja. Hautakammiossa oli usein seinustoilla penkkejä, joille kuolleet asetettiin. Lapsia haudattiin usein suurissa saviastioissa, ja uurna asetettiin tällöin luolaan tai upotettiin maahan. Rikkaat rakennuttivat suurempia käytävähautoja pitkine kammioineen. Myöhemmällä ajalla hakattiin katakombihautoja kallioon, ja niissä oli keskellä hautakammio hautakäytävineen tai seinäsyvennyksineen. Hautakammion käyntiaukko suljettiin tavallisesti suurella pyörökivellä. Haudan ulkopintaan siveltiin kalkkia, jotta se erottuisi ympäristöstään; hauta näkyi kauas, ja näin voitiin välttää rituaalinen saastuminen sen lähellä, 4Moos. 19:18. Kalkitseminen oli tietysti uusittava usein. Jeesus vertasi fariseuksia hautoihin, joista ihmiset ovat tietämättömiä, Luuk. 11:44, siis hautoihin, joita ei ollut merkitty kaikilla ja joita sen tähden ei osattu varoa. Hän vertasi fariseuksia myös niiden vastakohtaan; he olivat valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa, Matt. 23:27. 

Opinnäytetöitä:

Eleonoora Rosenqvist ”Hautausmaamatkailu Helsingissä” (Laurea Kerava 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/16083/rosenqvist.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Rosa Ruolahti ”HAUTAUSMAAN INVENTOINTI Case: Lahden Vanhan hautausmaan muistomerkkien inventointi” (LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Insinööri AMK Ympäristö- ja energiatekniikka Yhdyskuntasuunnittelu Kevät 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/169692/Rosa%20Ruolahti,%20Opinn%E4ytety%F6.pdf;jsessionid=F27DFED7C98801697D4D74389BA319D5?sequence=2

Brita Nickles ”HAUTAMUISTOMERKKI ELÄMÄN JA KUOLEMAN TULKITSIJANA – Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002” (Väitöskirja esitetään Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi HELSINKI 2006)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21582/hautamui.pdf?sequence=1

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Marja Pehkonen ”Opas Hietaniemen hautausmaalle” (SKS 2019)
Marja Pehkonen ”Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta” (Helsingin kaupunginmuseo 2008)
Voitto Viro ”Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas” (Otava 1993)
Seija Johnson ”Siunattuun maahan” (Kokkolan seurakuntayhtymä ja K. H. Renlundin museo 2013)
Heng, Bey Hautausmaat arkipäivän asioina” (Helsinki: Kirjaneliö, 1994) 
Kiiskinen, Kyösti ”Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja. Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen” (Helsinki: Suomen hautaustoimistojen liitto, 1992) 
Lempiäinen, Pentti ”Viimeiset leposijamme: Hautausmaat ja hautamuistomerkit” (Helsinki: SLEY-Kirjat, 1990)
Digi IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja)

Linkkejä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katakombi
https://www.hautahaku.fi/fi

Valokuvagalleria:

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: