Sielunhoito on tavallisesti kristillisen yhteisön piirissä harjoitettavaa, psyykkiseen kokemistodellisuuteen kohdistuvaa auttamista. Sielunhoito voi sisältää mm. kuuntelemista ja rukousta. Sielunhoito eroaa psykoterapiasta ja ne ovat verrattain epäyhtenäisiä ilmiöitä. Niitä yhdistävät toisiinsa kuitenkin psykologisen tiedon ja menetelmien hyväksikäyttö. Ne poikkeavat toisistaan myös viitekehyksensä ja toimintaympäristönsä suhteen.
Sielulla tarkoitetaan fyysisen elämän perustaa, elämän henkeä, joka tekee ihmisten tai eläinten ruumiit eläviksi. Näin sielu erotetaan ruumiista Psalmi 31:10, lihasta, 5Moos. 12:23. Toisinaan sielu sana merkitsee samaa kuin ’elämä’, ja se käännetään tällöin usein sanalla ’henki’. Samoin sanaa psyke käytetään usein tarkoittamaan fyysistä elämää. ”Sielu” voi Raamatussa merkitä myös persoonallisuuden sisäistä elämää tai sen osia. Ihmisellä on ruumis, sielu ja henki, 1Tess.5:23, Hebr. 4:12. Sielu on ruumista ja henkeä yhdistävä rengas sekä tietoisuuden tyyssija, kun taas ruumis välittää yhteyttä näkyvään maailmaan ja henki yliluonnolliseen maailmaan, jumalalliseen. Ihmisen itsetajuisuuden keskuksena sielu on älyn ja sen toiminnan, järjen, tyyssija. Edelleen sielu on ihmisen monivivahteisen tunne-elämän keskus, josta ovat lähtöisin tuska, hämmästys, inho, pelkoviha, levottomuus, murhe, jännitys, masennus, ilo, rakkaus. Kolmanneksi sielun alueelle kuuluu ihmispersoonallisuuden päätoiminnoista tahto. Ihmisen sielun alueelle luetaan kuuluviksi myös joukko sisäisiä tarpeita, sekä elämälle ja sen toiminnoille tärkeitä haluja ja viettejä, vaistoja jne.
Sanaa ”sielu” käytetään tietyissä yhteyksissä myös ihmisen koko persoonallisuudesta. Hänellä on sielu, mutta hän myös on kokonaisuudessaan sielu. Varsinkin VT:ssa pidetään usein elävän olennon aineellisia tai aineettomia osia kokonaisuutena, sieluna; monesti näiden välillä ei ole selvää eroa. Niinpä luomiskertomuksessa kutsutaan koko maan tomusta tehtyä ihmistä, johon Jumala on puhaltanut elämän hengen, ”eläväksi sieluksi”. Samasta syystä sanotaan mm., että ”veri on sielu”, 5Moos. 12:23, eikä ainoastaan, että ”sielu on veressä”. Tästä selittyy verensyöntikielto, 1Moos. 9:4.
Tarja Lappalainen ”Ehditkö istua vierelläni? Opas käytännön sielunhoitoon” (Päivä Osakeyhtiö 1998), jossa määritellään sielunhoito näin: ”Sielunhoidon alue on hyvin laaja ja sen täsmällinen määrittäminen on vaikeaa. Sielunhoidosta voidaan sanoa, että se tarkoittaa kokonaisvaltaista välittämistä ja huolenpitoa, kuuntelemista, keskustelua ja hengellistä tukea jakamalla hänen hätänsä, rohkaisemalla, hyväksymällä ja auttamalla häntä löytämään toivoa elämään.”
Sielunhoitaja Erik Ewaldsin mukaan sielunhoitajana voi toimia tunnustava kristitty. Ratkaisevaa on henki, jossa asia hoidetaan. Sielunhoitajalta edellytetään tietynlaista kypsyyttä kyetäkseen tunnistamaan lähimmäisen ongelman.
Sielunhoito ja terapia käyttävät keskustelua auttavan ja autettavan välillä. Usein autettava voi olla yksinäinen ihminen, joka on rohkaistunut kääntymään elämänkokemusta ja luetettavan seurakunnassa toimivan lähimmäisen puoleen. Keskustelun tulisi on avointa ja luottamuksellista. Sielunhoitajan ei tulisi moralisoida, vaan toimia Jaakobin kirjeen sanoman mukaan 5:16 ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” ja 1 Joh. 1:9-10 ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” Moralismista luopuminen ei kuitenkaan tarkoita moraalista luopumista, koska sielunhoidossa on tarkoitus saada ihminen toimimaan moraalisesti.
Opinnäytetöitä:
Sami Mitsman ”Huomista ei ole olemassakaan – Kuopion seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijöiden kokemuksia sielunhoidon merkityksestä diakoniatyössä” (Opinnäytetyö Syksy 2015 Diakonia-ammattikorkeakoulu)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101948/OT-LUOVUTUKSEEN.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Eeva-Leena, Eiskonen Tiina Mäkinen, Hanna Savolainen ” SIELUNHOIDON TOIMINNALLISTEN MENETELMIEN OPAS” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi (AMK) -Diakoniatyö Opinnäytetyö, 2022)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/750691/Eiskonen_M%C3%A4kinen_Savolainen.pdf.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kirjallisuutta ja lähteet:
Erik Ewalds ”Anna hermojen levätä” (Karas-Sana Oy 1983)
Tommy Lilja ”Elämä tekee sen, mitä elämä tekee – Sitä elämä on” (Semnos Förlag 2019=
Tarja Lappalainen ”Ehditkö istua vierelläni? Opas käytännön sielunhoitoon” (Päivä Osakeyhtiö 1998)
Wybe Zijlstra ”Kohti kokonaista ihmistä – pastoraalipsykologian käsikirja” (Kirjapaja, 1995)
Digi IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja
Pentti Juhani Mattila 