Ihmisillä on tarve kuulua johonkin, jossa hänet hyväksytään ja jopa kannustetaan. Samalla tavalla ajattelevat, samalla asuinseuduilla ja samasta maasta tulevat maahanmuuttajat saavat turvaa toisistaan, kuten suomaliset, jotka ovat muuttaneet Espanjan Aurinkorannikolle jne. Tämän vuoksi syntyy erilaisia jengejä, kuten esimerkiksi katujengejä, jotka koostuvat nuorista järjestäytyneistä ryhmistä, jolla on oma ryhmäidentiteeti ja mahdollisesti heitä yhdistävä nimi, josta heidät tunnistetaan ja saavat arvostusta. Katujengit toimivat omien kulmakuntiensa kaduilla ja ovat yleensä valitettavasti sekaantuneet laittomuuksiin ja väkivaltaan. Nuori voi ajautua katujengiin esimerkiksi saavuttaakseen paremman aseman, rahaa tai turvallisuutta.
Jengien aiheuttamat väkivallan aallot esiintyvät jaksoittaisesti. Ne leimahtavat usein kilpailusta tai selkkauksesta toisen katujengin kanssa ja saattavat johtaa koston kierteeseen. Jjengit ovat yleistymässä, sillä kaupungistuminen lisääntyy ja kadulla elävien lasten määrä kasvaa nopeasti. Vuonna 1999 YK arvioi, että jo 100 miljoonaa lasta elää kadulla ja moni näistä kaupunkinuorista ajautuu jengeihin muiden mahdollisuuksien puutteessa. Jengit muodostuvat etenkin Euroopassa usein maahanmuuttajista, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaan kulttuurierojen vuoksi. Lisäksi joukkoviestintä ja muu tiedonvälitys levittää usein kaunisteltua tietoa yhdysvaltalaisista katujengeistä, mikä synnyttää jäljittelijöitä eri puolilla maailmaa. Nuorisokulttuurissa etenkin gangsta rap- ja hip hop -musiikki edistävät ja romantisoivat katujengien arvoja ja kulttuuria.
Nuoret liittyvät jengeihin yleensä niiden houkuttelevuuden vuoksi, sillä jengin jäsenyys antaa mainetta ja asemaa, ystäviä, rahaa, huumeita, jännitystä sekä kulttuurista ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta kulmakunnan kanssa. Jengissä nuoret kokevat saavansa myös suojaa rikoksilta ja väkivallalta, ja jotkut voivat jopa pelätä olla liittymättä. Värväystä katujengit harjoittavat vain harvoin. Jengiin liitytään usein vähitellen, ja aluksi nuori usein vain viettää aikaansa jengiläisten kanssa, joiden joukossa on usein hänen vanhempia perheenjäseniään.
Eurooppalaiset jengit muistuttavat yhdysvaltalaisia, ja niitä voi luokitella samoin perustein. Jengit ovat Euroopassa kuitenkin uudempi ilmiö kuin Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset katujengit ovat yleensä alle 15 vuoden ikäisiä. Eurooppalaiset jengit ovat amerikkalaisjengejä pienempiä, ja niissä on yleensä alle 50 jäsentä.
Ruotsissa oli vuonna 2010 noin 95 rikollisjengiä. Niistä osa voidaan joidenkin tutkijoiden mukaan luokitella katujengeiksi. Ruotsin rikollisjengeissä oli yhteensä noin 4 000 jäsentä, mutta katujengien jäsenmääristä ei ole tietoa. Ruotsin katujengit tuovat jengi-identiteettiään esille esimerkiksi symbolein, elein, vaatetuksella ja tatuoinneilla. Ruotsalaiset katujengit eroavat muista eurooppalaisista jengeistä siinä, että ruotsalaisjengeissä jäsenet ovat yleensä jo aikuisia, keski-iältään jengistä riippuen noin 22–35-vuotiaita.
Lokakuussa 2022 poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne sanoi, että Suomessa toimisi 11 katujengiä. Niissä olisi 200 jäsentä. Jengit toimivat pääosin Helsingin ja Turun seuduilla. Pääkaupunkiseuduilla toimi kymmenen jengiä, joissa sata keskeistä jäsentä. Helsingin poliisin mukaan jengien kehitys oli Ruotsiin verrattuna Suomessa vasta alussa.
Jengi elokuva on Åke Lindmanin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1963. Elokuvan aiheena on nuorten maaltamuutto ja jengiytyminen. Päähenkilöt Eeva ja Paavo asuvat naapuripitäjissä ja tapaavat toisensa lavatansseissa. He ovat kyllästyneet maaseudun pieniin ympyröihin ja muuttavat tahoillaan Helsinkiin, missä he kohtaavat toisensa uudestaan. Rakkaus syttyy. Eeva ja Paavo kohtaavat ongelmia työpaikkojen, yöpaikkojen ja asuntojen suhteen. Heidän lähin viiteryhmänsä kaupungissa on heidän työkavereistaan ja näiden ystävistä koostuva jengi, jonka toiminta liikkuu laillisuuden rajoilla ja välillä ylittää sen.
Elokuvan päähenkilöt Eeva Raittinen ja Paavo Korpela tutustuvat toisiinsa lavatansseissa. Kumpikin on kyllästynyt maalaiselämään. Paavo muuttaa Helsinkiin ja saa työpaikan rakennusmiehenä. Myös Eeva muuttaa Helsinkiin ja saa alkuvaikeuksien jälkeen paikan baarista. Työtoverinsa Pirjon kanssa Eeva tutustuu Paavon työkavereihin. Hän päätyy juhliin epämääräiseen paikkaan; siellä hän tapaa myös Paavon ja tanssii tämän kanssa. Paavon työporukan johtajahahmo Kale tulee mustasukkaiseksi ja tympääntynyt Eeva häipyy juhlista. Yksin yössä hän joutuu vaaratilanteisiin ja päätyy putkaan.
Muistan rippikoulustani sen, että rippikoulupappi antoi mahdollisuuden lukea Nicky Cruzin kirjan Juokse poika juokse, joka on Nicky Cruzin vuonna 1968 kirjoittama omaelämäkerrallinen kirja. Kirjassa kerrotaan hänen tarinansa Mau-Mau- jengin johtajana tehden monenlaisia rikoksia New Yorkissa.
Kirjaa on Suomessa painettu 98 000 kappaletta (2007), ja maailmanlaajuisesti sitä on 40 kielellä myyty arviolta 12 miljoonaa kappaletta. Tarinasta on vuonna 1971 tehty 32-sivuinen sarjakuvasekä vuonna 1998 dokumenttielokuva Run Baby Run.
Nicky Cruz syntyy Puerto Ricossa vuonna 1938, mutta kirjan tarina alkaa, kun Cruzin vanhemmat lähettävät 15-vuotiaan poikansa San Juanista New Yorkiin veljensä Frankin luokse. Sieltä Nicky Cruz karkaa kaksi kuukautta myöhemmin ja asettuu Brooklyniin. Cruz pääsee veljensä luo, jossa uusi elämä on tarkoitus aloittaa.
Asuessaan veljensä luona Cruz opettelee englannin kielen. Nickyn veli varoittaa häntä jengeistä heti alusta asti. Koulussa opettajat kuluttavat enemmän aikaa kurinpitoon kuin opettamiseen, ja monissa alueen kouluista toimii kaksi tai kolme jengiä, joiden kesken ilmenee vihamielisyyksiä ja tappeluita. Näihin jengeihin kuuluu tyttöjä ja poikia. Cruz joutuu ensimmäiseen tappeluun ”pikkuihmisten” kanssa, kun kymmenen noin 8−10-vuotiasta lasta hyökkää hänen kimppuunsa. Samaan aikaan kadulla on muutamia naisia, joista osa on näiden ”pienten ihmisten” äitejä ja alkaa lyödä Cruzia puolustaakseen lapsiaan.
Myöhemmin Nicky Cruz tapaa Mau Mau jengin jäseniä josta Israel niminen poika uhkaa Nickyä veitsellä. Nickystä ja Israelista tulee myöhemmin parhaat ystävät, Nickyn liittyessä Mau Mau jengiin. Cruz toimi Mau Mau jengin johtajana 2 vuotta, ja näinä vuosina hän ehti olla pidätettynä useita kertoja, mutta poliisilla ei koskaan ollut tarpeeksi todisteita häntä vastaan. Näihin kahteen vuoteen mahtui paljon tappeluita, puukotuksia ja kuolemantapauksia. Vuonna 1958-1959 Cruz kääntyy uskoon erään saarnamiehen, David Wilkersonin ansiosta, joka tuli Brooklyniin saarnaamaan jengeille.
Opinnäytetöitä:
Julia Saarholm ”’Jengi olis kelannu mä oon nössö’ Otteita väkivaltarikoksia tehneiden nuorten elämänpoluilta” (Laurea, opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494415/JuliaSaarholm_ont_15.4.21.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Eeva Teini ”SAKKEJA, PORUKOITA, JENGEJÄ VAI NUORISORYHMIÄ. TUTKIELMA NUORTEN JENGIYTYMISESTÄ JA TYÖSKENTELYSTÄ JENGIYTYMISRISKISSÄ OLEVIEN NUORTEN KANSSA” (Sosiaalityön koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos 2021)
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/26180/urn_nbn_fi_uef-20211388.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vivi Koskinen ”Jengiytyminen ja väkivaltaisuus Kirjallisuuskatsaus nuorten jengiytymisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen psykologisiin syihin” (Poliisiammattikorkeakoulu 8/2022)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/755929/ON_Koskinen.pdf?sequence=2
Jaana Gröhn & Malissa Wadunombi ”OVATKO NUORISOJENGIT OSA NYKY-YHTEISKUNTAAMME? Ammattilaisten näkemyksiä nuorisojengi-ilmiöstä Suomessa” (Opinnäytetyö Humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto Yhteisöpedagogikoulutus 2022)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/752148/Wadunombi_Gr%C3%B6hn.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Pentti Juhani Mattila 