On olemassa käsitys, että ihmisen persoonallisuus elää ihmisruumiissa, jossa asuu sielu, joka käsittää tunteet, älyn jne., sekä henki, joka on näkymätön, niin kuin muukin henkimaailma meille ihmisille, sillä ihmissilmä ei kykene näkemään hengenmaailmaan, kun on vain näkyvään valoon reakoivat silmät, joten hengen maailma on näkymätön. Enkeleitä pidetään henkiolentoina yleisesti. Raamatussa profeetta Elisa pyytää Jumalaa avaamaan palvelijansa silmät, jotta hän näkisi henkimaailmaan, katso 2 Kun. 6: 15-17 ”Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa’. Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.”
Enkeli (kreik. angelos, sanansaattaja) ja on Raamatussa ja muissakin uskonnoissa Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä kuten New Age viitataan usein enkeleihin.
Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Enkeliusko tai enkelihenkisyys on uushenkisyyden eli New agen muoto, jossa uskotaan enkeleihin ja koetaan enkelikokemuksilla olevan myönteistä vaikutusta omaan arkielämään. Se on 2000-luvulla suosiotaan kasvattanut globaali ilmiö, joka on tullut Suomeen erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kautta.
Raamattu opettaa, että enkelit ovat henkiolentoja, Hepr. 1:14, 2:7 korkeampia kuin ihminen. Siksi, etteivät ne ole syntyneet, vaan luodut, niitä sanotaan Jumalan pojiksi, Job. 1:6, Ps. 89:7 ja ’pyhiksi’. Taivaassa on enkelijoukkoja, jotka ympäröivät Jumalan istuinta, Ilm. 5:11, 7:11, ja muodostavat taivaallisen pyhäkön kuoron. Raamatusta ilmenee myös, että enkelit ovat joutuneet osoittamaan uskollisuuttaan erilaisissa koettelemuksissa, jolloin muutamat lankesivat, Juud. 6; Joh. 8:44. Saatana oli saanut maan hallintaansa ihmisen langettua tottelemattomuuteen ja Lucifer oli jo aiemmin langennut ylpeyteen ja halusta syrjäyttää Jumala, jolloin menetti asemansa, Jes. 14:12-15. Jumala loi ihmisen, mutta se juuri aiheutti saatanan kiukun ihmistä vastaan, niin että hän tekee kaikkensa saadakseen hänet kapinaan Jumalaa vastaan ja eroon hänestä.
Demonit eli langenneet enkelit, jotka jättivät paikkansa Jumalan enkeleinä. Antiikin lopulla ja kristinuskossa ja noituudessa demoni tuli merkitsemään riivaajia eli pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä, jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. Platonin oppilas Ksenokrates määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa. Teologiassa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonilogiaksi.
Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan kuolleiden valtakunta tai asunto, jossa henget asuvat varjoina. Muinaisten suomalaisten uskomuksissa kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Suomalainen raamatunkäännös kääntää heprean sanan Šeol ja kreikan sanan Hades molemmat nimellä Tuonela. Sana Gehenna käännetään sanalla Helvetti. Yleisen tulkinnan mukaan Šeol ja Haades suomeksi ilmaistuna Tuonela, viittaavat tilapäiseen paikkaan, jossa kuolleet ovat, kun taas Gehenna viittaa lopulliseen eroon Jumalasta ja ikuiseen kadotukseen. Tuonela myös manalaksi kutsuttu löytyy 5. Moos. 32:22; Jes. 38:11, kuolleitten valtakunta kreik. haades), jota toisinaan, Job. 25:19, mainitaan erityisesti syntisten asuinpaikaksi. Tuonela sijaitsee maan alla, 4. Moos. 14:30,33, Hes. 31:16-18; Aam. 9:2. Sinne mennään porteista, Jes. 38:10, ja se on synkkä, pimeä seutu. Kaikkien ihmisten sielut joutuvat sinne, jopa että Jumala on sielläkin, Ps. 139:8. Tähän oppiin kuului myös iankaikkisen elämän ja ruumiin kuolleista nousemisen odotus. Tällaista tulevan kunnian toivoa tapaa VT:n aikanakin, Job. 19:25-27, Ps. 16:8-11, 17:15, 49:15 jne. Hanokin ja Elian taivaaseen ottamisesta tämä usko sai jo varhain pohjaa. Egyptissäkin oli samanlaisia käsityksiä tulevasta elämästä ja tässä elämässä osoitetun siveellisen vaelluksen suhteesta myöhempään onneen. Mutta vasta Jeesus toi täyden valon kuolemattomuusopille ja karkotti kaiken kuoleman kammon omiltaan, Luuk. 23:43; Joh. 14:1-3. Rikas mies vaivassa, Luuk. 16:19-31, käyttää tietoisesti sielunkykyjään. Hurskaitten olinpaikkaa nimitettiin paratiisiksi ja ’Aabrahamin helmaksi’ Luuk. 16:22; Luuk. 23:43. Kumpikin nimitys esiintyy juutalaisten Talmudissa. Jeesuskin oli tuonelassa kuoleman ja kuolleista nousemisen välisenä aikana, Ap.t. 2:27, Ap.t. 2:31. Siellä hän ’saarnasi vankeudessa oleville hengille’, 1. Piet. 3:19.
Tommy Lilja ”Näkymätön ulottuvuus – Emme näe niitä, mutta ne voivat nähdä meidät” (Tommy Lilja ja Semnos Förlag 2022), josta lainaus sivulta 8: ”Lyyhistyin Raamatun päälle, nopeasti jätin huoneen ja minut kuljetettiin mustaa aukkoa kohti. Koin, että aukko oli avaruuden lopussa. Kummallista oli, että kun ohitin mustan aukon, niin tulin ulos toiselta puolelta. Hämmästyin suuresti. Sitä on vaikea selittää, mutta ajattele, että maailma olisi luotu pullossa. Jos tulet ulos pullon kaulasta tai suusta, niin tulisit ulos pullon ulkopuolella, eikö niin? Ja silloin näkisit maan pullon ulkopuolelta. Näin tapahtui, kun tulin ulos aukosta. Tulin ulos hengellisessä ulottovuudessa. Nyt todella hämmästyin, koska mitä näin siellä, löi leimansa minuun pysyvästi. Näin ikään kuin pullon ulkopuolelta käsin maapallon. Minun ja maailman välissä oli ohut kalvo. Maailma, niin kuin me sen tunnemme, oli tämän läpinäkyvän kalvon sisäpuolella. Minä olin nyt toisella puolella kalvoa ja näin maailman, mutta maailma ei voinut nähdä minua. Me, jotka olimme kalvon ulkopuolella, pystyimme näkemään sisään, mutta ne, jotka olivat sisäpuolella, eivät nähneet ulos… Pimeyden henkivallat ja hallitukset ovat ympärillämme, kuten Paavali opetti. Ne voivat nähdä meidät, mutta me emme voi nähdä niitä ja ne vaikuttavat ihmisiin. Paavali puhui myös, että ’taistelu’ on todellista. Jos haluamme vaikuttaa, vapauttaa ja auttaa ihmisiä, niin ei se tapahdu rukouskammiossa sitomalla henkivaltoja tai sotimalla hengessä rukouskokouksissa. Jos todellakin haluat päästä lähikontaktiin pimeyden kanssa ja auttaa ihmisiä vapauteen tai haluat taistella näkymättömi’ pahan henkivaltoja vastaan, niin silloin sinun täytyy nousta nojatuolista ja lähteä ulos ja kertoa ihmisille Jeesuksesta. Hengellinen sodankäynti ei tule todellisemmaksi tai tehokkaammaksi ennen kuin kerrot ihmiselle, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika lihaan tulleena. Sitä on taistelu!””
Opetuspuheita
Opinnäytetöitä:
Niina Petra ja Ilona Vuori ”ENKELEITÄ –ONKO HEITÄ? Muisteltujen kokemuskertomusten representaatio enkeleistä” (Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto Filosofinen tiedekunta Kulttuurintutkimus, erikoistumisalana kulttuurintutkimus Elokuu 2012)
https://9pdf.co/document/yevrrn71-enkeleit%C3%A4-onko-muisteltujen-kertomusten-representaatio-enkeleist%C3%A4.html
Satu Virpi Eliisa Mikkola ”Enkelit tuovat apua ja lumoa arkeen – Kyselytutkimus Lorna Byrnen Suomen tilaisuuksiin osallistuneille” (Helsingin yliopisto, kyselytutkimus 2019)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/320980/Elisa_Mikkola_Enkelit_tuovat_apua_ja_lumoa_arkeen_TA_4_2019.pdf?sequence=1
Kirjallisuutta ja lähteitä:
Aapeli Saarisalo ”Raamatun sanakirja”
Olli Seppälä ”Enkeli: taivaallinen sanansaattaja” (Kirjapaja 2003)
Nina Ramstadius ”Enkeli lensi ohi: suomalaisten enkelikokemuksia” (Gummerus 2010)
Billy Graham ”Millainen on taivas?” (KKJMK 2013)
Pentti Juhani Mattila 