Olen miettinyt miksi Israelin kansa, joka on joutunut kautta aikojen kärsimään vainoista olemalla Raamatun Jumalan valittu kansa. Valittu kansa tarkoittaa ihmisryhmää, jonka Jumala on valinnut Raamatussa erityisasemaan. Vanhassa testamentissa Jumala valitsi Abrahamin jälkeläiset valituksi kansaksi, jotka saivat asua itsenäisenä kansana omassa maassaan 1. Moos. 12:1, 1 Moos. 22:16-18. 4 Moos. 34:1-18: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Käske israelilaisia ja sano heille: Kun te tulette Kanaanin maahan – se on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne, Kanaanin maa äärestä ääreen – niin teidän eteläinen rajanne kulkekoon Siinin erämaasta Edomia pitkin; eteläinen raja alkakoon idässä Suolameren päästä ja kääntyköön Skorpionisolasta etelään ja kulkekoon Siiniin, ja se päättyköön Kaades-Barneasta etelään. Sieltä raja lähteköön Hasar-Addariin, kulkekoon Asmoniin ja kääntyköön Asmonista Egyptin purolle ja päättyköön mereen. Ja teidän läntisenä rajananne olkoon Suuri meri; tämä olkoon läntisenä rajananne. Ja teidän pohjoinen rajanne olkoon tämä: Suuresta merestä vetäkää raja Hoorin vuoreen; Hoorin vuoresta vetäkää raja siihen, mistä mennään Hamatiin, ja raja päättyköön Sedadiin. Sieltä raja lähteköön Sifroniin ja päättyköön Hasar-Eenaniin. Tämä olkoon pohjoisena rajananne. Ja itäinen rajanne vetäkää Hasar-Eenanista Sefamiin; Sefamista raja painukoon Riblaan, Ainista itään, ja sieltä raja edelleen painukoon, kunnes se sattuu vuoriselänteeseen Kinneretin järven itäpuolella. Sitten raja yhtyköön Jordaniin ja päättyköön Suolamereen. Tämä on oleva teidän maanne rajoineen yltympäri.’ Ja Mooses käski israelilaisia sanoen: ’Tämä on se maa, joka teidän on jaettava arvalla keskenänne ja jonka Herra määräsi annettavaksi yhdeksälle ja puolelle sukukunnalle. Sillä ruubenilaisten sukukunta perhekunnittain ja gaadilaisten sukukunta perhekunnittain ja toinen puoli Manassen sukukuntaa ovat jo saaneet perintöosansa. Nämä kaksi ja puoli sukukuntaa ovat jo saaneet perintöosansa tällä puolella Jordania Jerikon kohdalla, itään päin, auringon nousuun päin.’ Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Nämä ovat niiden miesten nimet, joiden on jaettava teille se maa: pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika; ja näiden lisäksi valitkaa päämies kustakin sukukunnasta maata jakamaan…’” Nykyään juutalaisen valitun kansan jäsenenä pidetään juutalaisesta äidistä syntyneitä, juutalaista uskontoa noudattavia ihmisiä. Raamattu puhuu myös, että Israelin kansan luopuessa tottelemasta Jumalaa, niin Jumala salli muiden kansojen kurittaa israelilaisia, jotta tekisivät parannuksen synneistään ja palaisivat Jumalansa luokse saadakseen armon.
Antisemitismi eli juutalaisvastaisuus tarkoittaa vihamielistä suhtautumista juutalaisiin joko heidän juutalaisen uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi. Antisemitismi voi kohdistua juutalaisiin yksilöinä tai ryhmänä, ja se voi ilmetä esimerkiksi vihana, syrjintänä tai väkivaltana. Antisemitismin voi jakaa eri luokkiin, kuten poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen, nationalistiseen ja rodulliseen antisemitismiin. Nykyisin jotkut puhuvat myös uusantisemitismistä, jolla tarkoitetaan tietynlaista Israelin ja sionismin vastustuksena ilmenevää juutalaisvastaisuutta.
Juutalaisvihamielisyyttä esiintyi jo antiikin Egyptissä ja Kreikassa, koska oli epäilyjä epäilyjä juutalaisten suosimisesta, heidän jumalattomuudestaan ja lasten rituaalimurhista. Tunnetut roomalaiset kirjailijat kuten Cicero ja Tacitus arvostelivat kirjoituksissaan juutalaisten uskonnollisia tapoja, eristyneisyyttä ja juutalaisten siihen aikaan vielä harjoittamaa käännytystyötä. Roomassa juutalaisia kuitenkin kohdeltiin ennen kristinuskon tuloa valtakunnanuskonnoksi yleisesti ottaen samoin kuin muitakin vähemmistökansallisuuksia.
Varhaiskristillisyydessä syntyi voimakasta juutalaisvastaisuutta. Uskonnollisia juutalaisvainoja esiintyi Euroopassa etenkin ristiretkien ja inkvisition aikaan. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed järjesti Medinassa juutalaisten joukkomurhan 600-luvulla. Koraanissa on useita kohtia, joissa kehotetaan muslimeja surmaamaan juutalaiset, ’apinan jälkeläiset’, missä heitä näkyykin.
Kristillinen antisemitismi on perustellut juutalaisvastaisuutta sillä, että juutalaiset ovat Kristuksen murhaajia. Islamilainen antisemitismi on vastaavasti perustellut näkemyksiään sillä, että juutalaiset ovat surmanneet profeettojaan, ja torjuneet Muhammedin.
Juutalaiset karkotettiin sadoiksi vuosiksi useista maista, kuten Englannista 1290 ja Espanjasta 1492. Espanjan inkvisitio kohdistui maan juutalaisiin erityisen ankarasti. Juutalaisvaino ulottui myös Portugaliin. Huhtikuussa 1506 tapettiin satoja juutalaisia Lissabonissa syttyneessä juutalaisvastaisessa mellakassa. Venetsiassa ryhdyttiin rajoittamaan juutalaisten liikkumista sulkemalla heidät gettoon vuonna 1516.
Euroopassa syntyi 1700-luvun lopulla myytti arjalaisesta ylivertaisena rotuna. Ajatus alempiarvoisesta juutalaisesta rodusta arjalaisten päävihollisina nousi rotuteoreetikkojen kiinnostuksen kohteeksi 1800-luvun lopulla. Sitä korostivat Houston Steward Chamberlain vuonna 1899 julkaisemassaan teoksessa Die Grundlagen des Neunzehnten Jahrhunderts. Saksassa ja Itävallassa antisemitismi tuli mukaan politiikkaan 1800-luvulla, ja laajalle Euroopassa levinnyt juutalaisvastaisuus edesauttoi Adolf Hitlerin ja kasallissosialistien valtaannousua 1930-luvulla. Natsit alkoivat välittömästi panna toimeen juutalaisia rajoittavia sääntöjä ja vainoja. Vuonna 1942 natsit aloittivat liittolaistensa kanssa Euroopan juutalaisten järjestelmällisen murhaamisen, holokaustin, jonka seurauksena noin kuusi miljoonaa juutalaista menetti henkensä.
1800-luvulla alkaneet vainot johtivat laajaan juutalaiseen pakolaisuuteen, etenkin natsien noustua valtaan Saksassa 1930-luvulla, Yhdysvaltoihin ja esimerkiksi Etelä-Amerikkaan ja Israeliin. Israelin itsenäistyttyä 1948 muuttoliike ja sionismi voimistuivat entisestään. Juutalainen kansa oli viimein saanut oman valtion. Useat muut valtiot ovat myös tarjonneet turvaa juutalaisille, esimerkiksi Yhdysvallat, jonne monet juutalaiset ovat historian saatossa paenneet, ja jossa 1700-luvun valistuksen ajalta periytyvät vapauden ja ihmisoikeuksien periaatteet ovat turvanneet siellä juutalaisten elämää. Juutalaisia elääkin nykyään eniten Yhdysvalloissa ja toiseksi eniten Israelissa.
Juutalaiset ovat halki vuosisatojen olleet vainojen ja syrjinnän kohteena, mikä on johtanut asumiseen ghettoissa ja juutalaiseen pakolaisuuteen karkotusten, vihanpidon ja vainojen vuoksi. Israelin valtion perustaminen YK:n mandaatilla vuonna 1948 Britannian hallinnoimaan Palestiinaan kuitenkin loi juutalaiselle kansalle oman kodin ja turvapaikan.
Israelin itsenäistymisen jälkeen juutalaisviha kiihtyi myös arabimaissa, ja Israel on joutunut useiden vihamielisten hyökkäysten ja terrorismin kohteeksi.
Karl Marx, joka halveksi omia juutalaisia juuriaan, kirjoitti nuorena tutkielman ”Juutalaiskysymyksestä” ja viittasi myöhemmällä iälläänkin juutalaisiin lähes aina kielteisessä sävyssä.
Pietarissa julkaistiin 1903 Siionin viisaiden pöytäkirjat, väärennetty ”juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelma”, josta tuli yksi antisemitismin kulmakivistä.
Korvausteologia tarkoittaa teologista ajatusta, jonka mukaan kristillinen kirkko tai seurakunta olisi ottanut Israelin eli juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana ja ottanut Israelille kuuluvat lupaukset. Korvausteologian mukaan juutalaisilla ei olisi pelastushistoriallista merkitystä. Korvausteologiaan piirissä on useita käsityksiä juutalaisten ja Israelin asemasta Jumalan suunnitelmassa. Korvausteologiaa ilmenee paikoin erityisesti reformoiduissa kirkoissa. Korvausteologisen käsityksen mukaan juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kristityt korvasivat juutalaiset valittuna kansana. Näin ollen Jumalan antamat lupaukset koskivat Jeesuksen sovitustyön jälkeen kristittyjä juutalaisten sijaan.
Opinnäytetöitä:
Evi Lemström ”’Kritiikillä ja vihalla on suuri ero!’ Kyselytutkimus antisemitismiin liittyvistä käsityksistä Suomen juutalaisten parissa” (Helsingin yliopisto, syventävä tutkielma Teologinen tiedekunta Huhtikuu 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314891/Lemstrom_Evi_Pro_gradu_2020.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Tiia Henriksson ”Kolmas maailmansota ja kiireinen jumala – Jacobo Timermanin kuvaukset antisemitismistä ja viittauksista toiseen maailmansotaan Argentiinan likaisessa sodassa (1976–1983)” (Pro gradu-tutkielma Yleinen historia Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Turun yliopisto Joulukuu 2018)
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/146666/Henriksson_Tiia_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Juha Yli-Jaakkola ”David Sternin käsitys juutalaisesta elämäntavasta” (Helsingin yliopisto Teologinen tiedekunta Systemaattinen teologia Tutkielma Dogmatiikka Helmikuu 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/313273/YliJaakkola_Juha_Pro_gradu_2020.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Kirjallisuutta:
Pasi Turunen ”Israel – Jumalan silmäterä, maailman silmätikku” (Kuva ja Sana 2019)
Tim LaHaye ja Ed Hindson ”Maailtauluna Israel” (Kuva ja Sana 2016)
Clive A. Lawton ”Holokausti – Israelin kärsimyksen tie” (Kuva ja Sana 2009)
Mark Hitchcock ”SOTA? Iran, Israel ja Raamatun profetiat” (Kuva ja Sana 2013)
Antonio Iturbe ”Auschwitzin kirjastonhoitaja” (Like 2021)
Eddy de Wind ”Pääteasema Auschwitz; selviytyjän muistiinpanot leiriltä” (WSOY 2020)
Renia Spiegel ”Renian päiväkirja: nuoren tytön elämä holokaustin varjossa” (Tammi 2020)
Corrie ten Boom ”Kätköpaikka” (Päivä Oy 2007)
Anne Frank ”Päiväkirja” (Tammi 2017)
Pekka Sartola ”Totuutena valhe: antisemitismi eilen ja tänään” (Ajanteos 2003)
Linkkejä:
https://content.jwplatform.com/previews/KdURTanC (Korvausteologian vaikutukset historiassa – Jakso 1 – Juutalaisiin kohdistuvan vihan taustoja: Marko Selkomaa ja Niilo Närhi, Uskotv.fi)
Pentti Juhani Mattila 