Kirous, kiroaminen

Minua on mietityttänyt sana kirous, sekä kiroamisen tarkoitus ja merkitys, miksi niin tehdään. Ihmiset eivät tule toimeen eritavalla ajattelevien ja toimivien kanssa ja jopa voidaan olla kateellisia, jolloin halutaan kirota toinen epäonnistumaan ja menettämään kateutta aiheuttavat asiat.  Kirous voi olla ääneen lausuttu toivomus tai opittu maaginen esim. shamaanien rituaali, jossa loitsimalla tai jollain muulla toiminnolla kuten eleellä tai maagisen esineen luovutuksella toivotaan toiselle ihmiselle jotain pahaa. Kirouksen tavoitteena on voinut olla uhrin sairastuminen, vammautuminen, takaisku tai jopa kuolema. Saduissa kirotut ihmiset saattoivat esimerkiksi muuttua eläimiksi.

Entisaikoina kiroukset otettiin tosissaan, ja kirouksia onkin usein syytetty siitä, että jotain pahaa on tapahtunut. Kirouksia ovat muinaisina aikoina langettaneet toisen ihmisen päälle vain noidat ja velhot jne. Raamatussa puhutaan Bileamista, jonka Baalak, Mooabin kuningas, lähetti Bileamin luokse sanansaattajat ja tarjosi hänelle palkkion, jos hän kiroaisi israelilaiset, 4. Moos. 22:5-7. Bileam vastasi, ettei hän voinut tehdä sellaista ilman Israelin Jumalan lupaa. Baalak lähetti nyt ylhäisempiä sanansaattajia. Bileam vastasi, että vaikka hän saisi talon täydeltä kultaa, hän ei rikkoisi Jumalan kieltoa jne. 

Aadamin ja Eevan kirous tottelemattomuutensa tähden 1 Moos. 3:9-23 ”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.” Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva*, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.”

Aadamin vanhimman pojan Kainin kiroaminen: 1. Moos. 4:9-16 ”Niin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?” Hän vastasi: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi. Kun maata viljelet, ei se ole enää sinulle satoansa antava; kulkija ja pakolainen pitää sinun oleman maan päällä.” Ja Kain sanoi Herralle: ”Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin. Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut.” Mutta Herra sanoi hänelle: ”Sentähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman.” Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä. Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä.”

Raamatussa kohdistuu oikeutettu kirous vain syntiin, rikkomukseen, tottelemattomuuteen Jumalan käskyjä kohtaan, 1. Moos. 3:14,17, sekä 5. Moos. 27:15 ”’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää.’ Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ’Amen'”. Aiheeton kirous, joka lausutaan tekemättömistä rikkomuksista, ei käy toteen, Sanal. 26:2 ”Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy”. Täten Jumalan ilmoitus kumoaa käsityksen, jonka mukaan kirous voi vaikuttaa jotenkin taianomaisesti, jopa ilman siveellistä tai hengellistä syytä. Keskiajalla alettiin uskoa myös tavallisten ihmisten ääneen lausumien kirousten saavan paholaisen tai demonit liikkeelle. Kristitylle on kaikenlainen kiroaminen kiellettyä, Jaak. 3:9- 13 ”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.”

Kristitty on vapautettu kirouksesta vain armon ansiosta, eikä hänellä niin ollen ole oikeutta kirota ketään muuta. Kiroukseen on päinvastoin vastattava siunauksin ja esirukouksin, Luuk. 6:27-33: ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.” Room. 12:14: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.” Jo Vanhassa Testamentissa on kielletty erittäin raskaana syntinä 1) vanhempien, 2. Moos. 21:17: 3. Moos. 20:9: Sanal. 20:20 ja 30:11, 2) esivallan, 2. Moos. 22:28, 3) kuuron, 3. Moos. 19:14, ja 4) Jumalan itsensä kiroaminen, 3. Moos. 24:15 ”Ja puhu israelilaisille ja sano: Kuka ikinä Jumalaansa kiroaa, se joutuu syynalaiseksi”.

Samaan luokkaan kuuluu UT:ssa Jeesuksen kiroaminen, 1. Kor. 12:3, joka tuli epäuskoisen juutalaisuuden tuntomerkiksi. Meidän tulee siunata niitä, jotka meitä kiroavat, Matt. 5:44. Itsensä kiroaminen niinikään on kristityltä kielletty, ja Jobin, Job 3:1 ja Jeremian, Jer. 20:14, tapaukset vain osoittavat, kuinka ylenpalttinen kärsimys voi hurskaankin saattaa pois tasapainosta.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus puhuu opetuslapsilleen Luuk 9:52-56: ”Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ’Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?’ Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: ’Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.’]. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.”

Jeesusta syytettiin siitä, että hänen tekemänsä ihmetyönsä olivat paholaisen päämiehen voimalla tehtyjä, eli puhuivat valheella kirousta Jeesuksen päälle, katso Matt. 12:17-32 ”että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: ’Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.’ Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki. Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: ’Eiköhän tämä ole Daavidin poika?’ Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: ’Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla.’ Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.”

Ihminen perii vanhemmiltaan ruumiinsa geeneissä monenlaisia asioita, mutta perhe- ja sukuyhteyksiensä kautta käyttäytymis- ja toimintamalleja, jotka ovat eri puolilla maailmaa eri kulttuureissa ja uskonnoissa erilaisia, sekä eri asteisia, sillä perheen merkitys on erilainen siinä olevaan yksilöön nähden. Tämän mukaan ihmisten suvuissa kulkee perintönä monenlaiset asiat. Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Jumala kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen saakka, jos tämä suku tai yksittäiset sukulaiset ei tee parannusta. Tämä löytyy Raamatusta 2. Moos. 20:4-6 ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”  

Hes. 18:4. ”Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”

Hes.18: 19-20 ”Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.  

Juudan kirjeessä todetaan: ”Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ’Rangaiskoon sinua Herra!’ Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!”

Nykyisin kirouksia käytetään kielenkäytössä kirosanoina, joita varsin ajattelemattomasti puhutaan, ja heitellään.

Kirjallisuutta:

Aukusti Vartiainen ”Rikos neljässä polevessa – sukukirous” (Tekijä 1960)
Knut Tallqvist ”Baabelin manalassa” (1934).

Linkit:

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: