Raamatun kuningas Salomo on yksi tunnetuimmista Raamatun henkilöistä. Raamatussa 1. Aik. 22:9 todetaan hänen olevan ”rauhan mies”, Daavidin ja Batseban poika, Israelin 3:s kuningas, jonka historia kerrotaan 1. Kun. 1-11 ja 2. Aik. 1-9. Naatanin ja Batseban vaikutuksesta Salomo pääsi vanhemman velipuolensa Adonian asemesta valtaistuimelle ja hallitsi n. 972-931/30 eKr. Salomon hallituksen loistavin saavutus oli temppelin rakennuttaminen 967-961 eKr. Salomo teki Tyyron kuninkaan Hiiramin kanssa sopimuksen, jonka mukaan tämä toimitti hänelle tarvittavan setripuun Libanonista. Temppelin eteläpuolelle Salomo rakennutti itselleen palatsin, jota tehtiin 13 v. Toisen palatsin hän rakennutti egyptiläiselle vaimolleen, 1. Kun. 7:1, 1. Kun. 7:8. Jerusalemin linnoitustyöt hän myös saattoi päätökseen, 1. Kun. 11:27. Merenkulkutaitoisten foinikialaisten avulla Salomo järjesti matkoja Oofiriin. Kun Salomo omisti edomilaiset satamakaupungit Eelatin ja Esjon-Geberin, saattoivat laivat purjehtia Punaiselle merelle ja siitä edelleen ja tuoda palatessaan Oofirin vuorikaivosten tuotteita tai kaukaisesta idästä kuljetettuja tavaroita, kuten hopeaa, norsunluuta, santelipuuta, jalokiviä ja kahta lajia apinoita, 1. Kun. 9:26-28; 1. Kun. 10:11,22. Salomo osasi myös muilla tavoin lisätä tulojaan. Oofirista saadun kullan lisäksi, jota mainitaan tulleen 420 talenttia, 1. Kun. 9:28, virtasi kuninkaan aarrekammioon veroja kukistetuilta kuninkailta, suorituksia kauppiailta ja tilapäisiä vieraslahjoja. Lisäksi oli maa jaettu 12 verotusalueeseen, joitten tuli kustantaa kuninkaan hovin suunnattomat menot. Salomoa on myöhemmin ylistetty viisaudesta ja kaikkien salaisuuksien tuntemisesta. Ainakin alkuaikoina merkitsi viisaus hänelle enemmän kuin kulta ja pitkä ikä, 1. Kun. 3:5. Hänen viisautensa maine levisi kauas hänen maansa rajojen ulkopuolelle. Varmaankin kulkivat jo hänen eläessään monet hänen sananlaskunsa kansan suussa, ja täydellä syyllä häntä pidetään sananlaskurunouden mestarina. Uskonnollisessa suhteessa Salomoa ei voi asettaa läheskään suuren edeltäjänsä rinnalle. Itämaisen despootin ylellisyys, johon hän lankesi, ei ole sopusoinnussa siihen kuningasta koskevaan lakiin, joka on sanottu 5. Moos. 17:14-20. Suuri haaremi, jota hän pakanallisten hallitsijain tavoin piti, samoin kuin hänen muukalaisille vaimoilleen pystyttämänsä pyhäkötkään, eivät voineet miellyttää Jahven kannattajia. Sen tähden profeetta Ahia erosi hänestä ja ennusti Jerobeamille Daavidin valtakunnan jakoa, 1. Kun. 11:29.
David Wilkerson ”Pyhä jäännös” (Kuva ja Sana 1992), josta lainaus sivulta 50: ”Mutta oli vielä yksi, joka aloitti hengellisenä, lähellä Jumalaa, siunattuna ja voideltuna. Tuntuu uskomattomalta, että hän saattoi muuttua saarnankestäväksi, kovaksi ja tottelemattomaksi. Tämä mies on Salomo, ja hänen kertomuksensa on yksi Raamatun järkyttävimmistä. Salomo aloitti Hengen johtamana, nöyräsydämisenä Jumalan palvelijana. Mutta hän päätyi vanhaksi saarnankestäväksi epäjumalanpalvojaksi, joka rypi seksuaalisissa himoissa ja perversioissa. Haluan varoittaa sinua. Tähän asti useimmat lukijat ovat varmastikin tyynesti lukeneet kirjoittamaani ja sanoneet: ’Kiitos Jumalan, etten ole saarnankestävä! En ole kuin Saul. En ole kuin nuo kaksinaamaiset israelilaiset. En ole Juudas! Tulemme kuitenkin näkemään, etteivät kadun ihmiset, luopiot, eivät edes Saulin ja Juudaksen kaltaiset ihmiset ole uskomattomimpia esimerkkejä saarnankestävyydestä. Sellaisia ovat pikemminkin Salomon tavoin oikein aloittaneet, mutta jotka myöhemmin kovettuneet ja alkaneet palvoa epäjumalia itse sitä huomaamatta… Salomolla oli elämässään tottelemattomuuden pesäkkeitä: ’Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan; kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla’ (1 Kun. 3:3)… Salomo tunsi Sanan. Kaiken Jumalan hänelle ilmoittaman valossa hän kirjoitti 1005 laulua ja 3000 sananlaskua. Sananlaskuissaan hän varoitteli vieraiden vaimojen pahasta vaikutuksesta: ’Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa’ (Snl. 5:4-5). Kuinka hän tunsikaan Sanan! Kuinka hyvin hän osasikaan saarnata toisille. Maailmanjohtajat tulivat pyytämään neuvoja häneltä. Mutta vaikka Jumala oli siunannut häntä viisaudella ja arvostelukyvyllä, hän oli silti tottelematon tietyillä elämänsä alueilla… Salomo rikkoi kaikkia kolmea. ’… älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia…’ Mutta Salomo toi hevosia Egyptistä (1. Kun. 10:28). Edelleen: ’… älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin.’ Mutta Salomo ryhtyi vapaaseen kaupankäytntiin Egyptin kanssa, vastoin Jumalan selvää kieltoa… ’Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa…’ ’ Mutta kuningas Salomolla oli paitsi faraon tytärtä monta muuta muukalaista vaimoa… Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä’ (1 Kun. 11:1-3)… Salomo otti vain yhden ainoan tottelemattomuuden askelen, joka lopulta muutti hänet kovaksi, saarnankestäväksi ja himokkaaksi mieheksi. Hän ei pitänyt minään faraon tyttären naimista. Hänelle se oli vain mukavuusavioliitto… Miten suhtautuivat Herran papit näkemäänsä? Sanoivatko he toisilleen: ’Mooses kielsi tällaisen. Meitä on kielletty koskemasta mihinkään, mikä tulee Egyptistä.”
Salomo ja Saban kuningatar on alkuperäiseltä nimeltään Solomon Seba, joka on King Vidorin ohjaama elokuva vuodelta 1959. Elokuva perustuu Raamatun kertomukseen Saban kuningataresta, joka oli nimeltä tuntematon Saban hallitsija, joka matkusti Jerusalemiin tapaamaan Salomoa 1. Kun. 10; 2. Aik. 9. Hän ei säästänyt kustannuksia tällä onnistuneella matkallaan. Hänen tavoitteenaan olivat varmasti neuvottelut kauppasopimuksista Salomon kanssa, joka oli ryhtynyt itsenäiseen kaupankäyntiin ja meriliikenteeseen Punaisella merellä. Sabalaiset olivat tottuneet pitämään kauppamonopolia Intiasta ja Afrikasta tuotaville tavaroille. He ottivat ne vastaan Etelä-Arabian satamissaan ja kuljettivat niitä edelleen Egyptiin ja itäisen Välimeren maihin. Kuljetusvälineinä olivat kamelikaravaanit ja sabalaisten Punaisen meren paikallinen kauppalaivasto. Monopolinsa suojaksi heillä oli tapana sulkea Punaisen meren ahdas portti (Bab el-Mandeb) valtamerilaivoilta. Tästä yksinoikeudestaan sabalaiset luonnollisesti rikastuivat suuresti. Maanviljely myös tuotti voittoja keinokastelun avulla, jonka kanavista vielä näemme jäännöksiä. Kanaanin maan keinokastelumenetelmät varmaan myös kiinnostivat sen sabalaisen seurueen jäseniä, joka saapui Salomoa tervehtimään. Sekä Assyrian että Etelä-Arabian muinaiset kirjalliset muistomerkit todistavat, että Arabiassa oli naishallitsijoita ainakin jo 8:nnella vuosisadalla eKr. Kameli oli Salomon aikaan jo yleinen kotieläin, joka helpotti suuresti Saaban kunugattaren noin kahden tuhannen km:n pituista maamatkaa. Jeesus nuhteli aikansa juutalaisia välinpitämättömyydestä ja kehui ”Etelän kuningattaren” alttiutta pitkän matkansa ponnistuksiin, Matt. 12:24. Etiopian kirjallisuudesta luemme monta legendaa Saban kuningattaresta. ”Kuningasten kunnia” kertoo hänestä Etiopian kuningattarena. Tämä synnytti Salomolle pojan, josta tuli Etiopian kuningassuvun kantaisä. Legendat heijastavat sitä läheistä yhteyttä, joka vallitsi muinaisen Etiopian ja Etelä-Arabian välillä. Myös Josefus nimittää Saban kuningatarta ”Egyptin ja Etiopian” kuningattareksi. Hänestä puhutaan Koraanissakin. Arabian legendoissa hänet tunnetaan nimellä Bilqis.
Salomo ja Saban kuningatar kuvattiin Espanjassa vuonna 1958, jossa Gina Lollobrigida esittää Saban kuningatarta.
Kirjallisuutta:
Mailis Janatuinen ”Salomo” (Perussanoma Oy 2019)
Pekka Särkiö ”Kuningasajalta: Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista” (Suomen eksegeettinen seura 2006)
Lähteet:
Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirja
Pentti Juhani Mattila 