Pyhäpäivä

Pyhäpäivällä tarkoitetaan sunnuntaita tai jotakin kirkollista juhlapäivää. Pyhäpäivä käsite tulee Raamatun sapatista, joka merkitsee hepreassa lepopäivää, jolloin ei tehdä työtä. Jumala määräsi sapatin kymmenessä käskyssä. Jotkut ajattelevat, etteivät ole uskovina lain alla, vaan armon alla, jolloin käskyjen pitäminen ei olisi tarpeellista. Nähdäkseni kukaan ei pelastu Raamatun lain tekoja tekemällä, vaan uskomalla Jeesukseen ja hänen ristin sovitustyöhön, mutta elävään uskoon kuuluu uskon vakuudeksi Jumalan meille valmistamat teot, joita teemme rakkaudesta jumalaan, emme ansaitaksemme Jumalalta jotakin. Sapatiksi sanotaan viikon 7:ttä päivää, joka Mooseksen lain mukaan oli pyhitettävä Herralle. Pyhittäminen tarkoittaa erottaa Jumalalle yksi päivä viikossa. Vapahtajan ylösnousemuksen muistoksi tuli kristillisessä seurakunnassa pyhitetyksi päiväksi sapatin (lauantain) asemesta viikon 1:nen päivä, sunnuntai. Pääsääntöisesti pyhäpäivä on ollut työelämässä yleinen vapaapäivä, joskin 2000-luvulla sunnuntain merkitys pyhäpäivänä on muuttunut rajusti, sillä esimerkiksi kaupalliset palvelut toimivat vuoden jokaisena päivänä.

Almanakoissa pyhäpäivät merkitään tavallisesti punaisella. Työelämässä pyhäpäivät ovat yleensä vapaapäiviä. Kaikilla aloilla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on maksettava silloin 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on lisä-, yli- tai hätätyötä, on siitä suoritettava myös korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Joukkoliikenteessä ajetaan sunnuntain aikatauluin, paitsi juhannus- ja joulupäivänä joukkoliikenteen vuorot voidaan olla kokonaan ajamatta, kuitenkin vilkkaimmilla suunnilla on joitakin vuoroja.

Kauppojen auki pitäminen pyhäpäivinä oli aikaisemmin eräin poikkeuksin kielletty. Kieltoja ja rajoituksia lievennettiin asteittain 1990-luvun lopulta lähtien, ja vuoden 2016 alussa ne kumottiin kokonaan.

Digi IRT (Raamatun Iso Sanakirja) todetaan mm.: Kymmeneen käskyyn, 2Moos. 20:2-17, sisältyi olennaisena osana sapattikäsky: ”Muista pyhittää lepopäivä”, ts. pidä se pyhänä, Herra on pyhittänyt päivän jo luomistyössään ja määrännyt sen luomakunnalleen. Israelilaisten tulee kunnioittaa Herran pyhitystä. Sapattikäskyä annettaessa muistutetaan, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, 1Moos. 2:2. Sapatti oli seitsemäs päivä siitä, kun manna oli ensi kerran laskeutunut. Sapatti on ”Herralle pyhitetty sapatti”; kysymys ei ole työstä pidättymisestä vain pelkän levon vuoksi. Tätä korostaa varsinkin käsky, jonka mukaan päivä on pidettävä pyhänä, että se on erotettava kaikista tavallisista päivistä ja erikoisesti vihittävä Jumalalle, niin että se palvelee Hänen sille asettamaa tarkoitusta: vahvistaa elämänyhteyden Häneen. Vaatimus on oikeastaan lahja. Tämä päivä tuo Jumalan elämää antavan armon kansan elämään ja tekee sen kykeneväksi palvelemaan Herraa. Sapatin uskonnollista ja kultillista merkitystä ei pidä aliarvioida. Se sisältyy sapattiin alusta lähtien, mutta vahvistuu vähitellen myöhäisjuutalaisuuden synagoogajumalanpalveluksissa.

Mooseksen laissa sapatti on seitsenpäiväisen viikon viimeinen päivä. Kuun vaiheista riippumaton seitsenpäiväinen kalenterijakso esiintyy ensimmäisenä Israelissa. Sapattia ei ilmeisestikään tunnettu eikä vietetty ennen israelilaisten lähtöä Egyptistä. Vasta kansan ihmeellinen Egyptistä pelastuminen loi perustan joka seitsemännen päivän lepopäivänä viettämiselle. Orjuuden aikana ei minkäänlainen työn keskeyttäminen ollut mahdollista. Työstä saatava lepo on edellytys sille, että tämä päivä voidaan käyttää varsinaisen tarkoituksensa mukaisesti jumalayhteyden vahvistamiseen. Varsinkin 5:15 kytkee sapatin vieton selvästi pelastushistoriaan ja Israelin lunastukseen.

Sapattikäskyyn liittyy myös humanitäärinen (ihmisystävällinen) vaikutin. Työstä, joka kuului elämään jo paratiisissa, 1Moos. 2:15, tuli syntiinlankeemuksen jälkeen vaiva; ihminen joutui kirouksen alaiseksi. Mutta nyt Herra tahtoo antaa kansalle säännöllisesti toistuvan levon sekä sielun että ruumiin virvoitukseksi. Israelin tulee muistaa pelastushistoriallinen lunastus jokaisena lepopäivänään. Kansa ei ole enää orjuudessa, ja kaikkien työsuhteessa olevien (eläintenkin) on päästävä osallisiksi levosta, jota koko kansa voi nauttia Jumalan lunastuksen nojalla, 2Moos. 21:12, 5Moos. 5:12-15. 

Opinnäytetöitä:

Niina Hietaniemi-Virtanen ”PYHÄINPÄIVÄN VIETTO SUOMEN EVANKELISLUTERILAISESSA KIRKOSSA VUONNA 2020” (Helsingin yliopisto, tutkielma 2021)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/331046/Hietaniemi-Virtanen%20Niina%20tutkielma%202021.pdf?sequence=3

Linkkejä:

https://katekismus.fi/10kaskya/10kaskya.html
https://rkk-sansa.net/kuuntele/