Onko Jumala olemassa?

Varmaan meitä kaikkia askarruttaa välillä kysymys siitä että, onko Jumala olemassa, jos on, niin miksi emme pysty häntä näkemään tai miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtumisen, kuten onnettomuudet, vääryydet, epäoikeudenmukaisuudet, sodat, sairaudet jne., jos Jumalalla on kaikki valta. Saatamme ajatella myös, että maailmankaikkeus ja elämä itsessään ovat niin monimutkaisia, ettei se voi syntyä sattumalta vain oikeiden olosuhteiden itsestään tultua soveliaiksi maailmankaikkeuden synnylle. Mikä on sitten oikea Jumala, jos maailmankaikkeudella on luoja, sillä kuka tietää kuinka paljon jumalia ja uskontoja on, kaikki eivät voi olla oikeassa, niin kuka on oikea Jumala. Monet aatteet, kuten kommunismi ja ateismi kieltää Jumalan olemassaolon, sekä kommunistisissa maissa uskonnon harjoittaminen on kiellettyä tai hyvin konrolloitua. Jotkut uskonnot pitävät heidän omaa uskontoaan ainoana oikeana, eivätkä salli muita uskontoja, vaan sietävät muita uskontoja jotenkin. Jotkut laulajat, kuten Hector laulaa ’Kuunnellaan vain taivasta’ pohtien Jumalan olemusta, mitä soitetaan usein radiokanavilla. Tässä yritän antaa joitakin vastauksia, jos niistä olisi apua.

Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987), josta lainaus sivulta 32: ”Ensinnäkin, Raamattu julistaa Jumalan olevan Henki… Tiedämme, ettei henki ole sidottu ruumiiseen. Henkeä ei voi käyttää samoin kuin ruumista. Henki on muuttumaton toisin kuin ruumis… Hän ei ole sidottu ruumiiseen. Häntä eivät sido rajat tai kahleet. Häntä on mahdoton mitata tai kuvailla näköaistin perusteella, koska silmät näkevät vain fyysisen olemuksen. Koska Raamatun mukaan Hänellä ei ole tällaisia rajoituksia, Hän voi olla kaikkialla samanaikaisesti. Hänelle on mahdollista kuulla kaikki, nähdä kaikki ja tietää kaikki. Meille tämä ei ole mahdollista ja siksi me yritämme asettaa Jumalalle rajat oman rajoittuneisuutemme mukaan, yritämme kieltää Jumalalta voiman tehdä asioita joihin emme itse pysty. Koska emme voi olla kaikkialla samanaikaisesti, yritämme sanoa, ettei Jumalaakaan voi olla… Samoin on suhteemme Jumalaan. Hän voi olla missä tahansa samanaikaisesti ja kuulla kaikkien, Häntä Jeesuksen nimessä rukoilevien, huokaukset. Hän voi jatkaa ihmetyötään pitäen tähdet paikoillaan ja saada kasvit työntämään maan läpi ja kalat uimaan meressä. Jumalalla ei ole rajoituksia. Hänen viisaudellaan, voimallaan, rakkaudellaan ja armollaan ei ole rajoja… Jos Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava, miksi sitten on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja surua maailmassa? Miksi palvomme ahneuden pyhäinjäännöksiä, omia etujamme ja sotaa? Kuinka ihminen, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen, vajosi niin syvälle turmeltuneisuuteen, että kymmenen käskyä oli pakko laatia? Miksi Jumalan täytyi lähettää oma Poikansa pelastamaan meidät? Miksi Jumalan luodut tulivat niin täyteen hekumaa ja pahuutta? Ymmärtääksemme ja nähdäksemme selvästi, miksi kansakunnat on nostatettu toisiaan vastaan, miksi perheet hajoavat, miksi sanomalehdet ovat täynnä raportteja väkivaltaisista, järjettömistä raakuuden ja vihan teoista, meidän on palattava aivan alkuun. Meidän täytyy palata Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, sen ensimmäiseen lukuun… Jumala loi tämän maailman täydelliseksi. Hän loi kauniin, harmoonisen maailman, jonka ihminen hylkäsi. Hän loi täydellisen maailman, jonka toivomme löytävämme uudelleen. Hän loi maailman, jota me kaikki etsimme… Ystävämme tri M. L. Scott, suurenmoinen musta saarnamies, on kertonut tuttavastaan, jonka poika oli lähtenyt yliopistoon opiskelemaan ja lomallaan ’puhkunut’ vasta omaksumaansa tietoa- ’Isä’, hän sanoi eräänä iltana elämää kokeneen miehen vakaumuksella. ’Nyt kun olen yliopistossa, en ole enää varma, pystynkö säilyttämään sinun yksinkertaisen lapsenuskosi Raamattuun.’ Ystävämme tuttu istui paikallaan katsellen poikaansa silmää räpäyttämättä. Lopulta hän sanoi. ’Poikaseni, se on sinun valintasi. Sinun kauhistuttava valinnanvapautesi.’ Jumala antoi Aadamille vapauden valita. Ja seuraukset tiedämme. Ensimmäinen ihminen ei ollut luolaihminen, mongerteleva, murahteleva ja ryömivä metsänolio, joka yritti voittaa viidakon vaarat ja tasankojen pedot. Aadam luotiin täysikasvuiseksi, jokainen fyysinen ja henkinen kyky täysin kehittyneenä. Jumala käyskenteli hänen kanssaan. Hänellä oli liitto Aadamin kanssa. Aadam oli tarkoitettu maan kuninkaaksi, hallitsemaan Jumalan tahdon mukaisesti.”

Wilhelm Busch ”Jeesus – Jumalan viimeinen sana” (Datakirjat 2014) (oli Gestapon vankina uskonsa takia), josta lainaus sivulta 167 ”Amerikkalainen William L. Hull kirjoitti mielenkiintoisen kirjan. Hänet määrättiin papiksi Adolf Eichmannille, joka oli vastuussa miljoonien juutalaisten murhasta Hitlerin aikana. Hull vieraili 13 kertaa Eichmannin luona vankilassa ja kävi hänen kanssaan pitkiä keskusteluja, kuuli hänen viimeiset sanansa. Eichmannin kanssa käytyjen keskustelujen sisällön Hull on julkaissut kirjassaan ’Taistelu sielusta’. Kirjan alussa hän kirjoitti ’Tavoitteeni oli pelastaa tämä kurja syntinen joutumasta helvettiin.’… ’En tarvitse ketään kuolemaan puolestani. En tarvitse syntien anteeksiantamusta. En haluakaan sitä.’ Haluatko sinä kulkea Eichmannin jalanjäljissä ja kuolla samalla tavoin? Etkö? Siinä tapauksessa sinun on paras kääntyä koko sydämestäsi Jeesuksen puoleen. Jeesus, Jumalan Poika, on ainoa henkilö, joka voi antaa synnit anteeksi, koska juuri sitä varten Hän kuoli!” Ja  sivulta 200 ”Heti sodan jälkeen eräs rehtori soitti minulle: ’Herra pastori, minulla on täällä 15 nuorta miestä. He ovat suorittaneet sodan aikaisen ylioppilastutkinnon, mutta se ei kelpaa. Heidän täytyy suorittaa vielä puolen vuoden opinnot. He ovat entisiä lentäjäluutnatteja, tykistön yliluutnantteja ja senkaltaisia kavereita. He tietenkin pihisevät kiukusta joutuessaan palaamaan koulun penkille. Voisitko sinä järjestää heille uskonnonopetusta?’ Vastasin kyllä – ja menin paikalle pelosta täristen. Siinä nuo karaistuneet sotilaat istuivat kuluneet uniformut päällään. ’Hyvää päivää’, tervehdin heitä. ’Minun olisi tarkoitus pitää teille uskonnontunti.’ En ollut vielä päässyt edes alustukseni loppuun, kun joku jo nousi seisomaan ja aloitti: ’Miten Jumala voi sallia tällaisen hirvittävän sodan?’ Toinen jatkoi: ’Missä on Jumalan rakkaus? Hän vain vaikenee, kun miljoonia juutalaisia kaasutetaan hengiltä.’ Tällainen ryöpytys jatkui ja kysymyksiä sateli niskaani. Lopulta kohotin käteni ja sanoin: ’Hetkinen. Tehän sohitte kuin sokea pimeässä keppinsä kanssa. On turha puhua Jumalasta tuolla tavoin. Jumalahan on täysin tuntematon ja kätketty. Hän on ilmaissut itsensä meille vain yhdellä tavalla: Raamatun Jeesuksessa. Ennen kuin jatkamme, meidän on selvitettävä, kuka Jeesus on. Hyvät herrat, voidaksemme keskustella tästä aiheesta järkevästi teidän on otettava huomioon Jumalan antama ilmoitus. Ensi kerralla otatte Raamattunne mukaan, koska tulemme työskentelemään sen parissa.’ Seuraavaksi luimme: ’Alussa Jumala loi taivaan ja maan’ (1. Moos. 1:1). Luimme syntiinlankeemuksesta ja Jumalan tuomiosta luopunutta ihmiskuntaa kohtaan. Kaikkiin teki syvän vaikutuksen, että Raamatussa sanotaan: ’Tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi’ (Jer. 2:19). Sen kokevat kansat. Sen kokevat yksittäiset ihmiset. Sitten luimme Jeesuksesta. Yhteen menoon luimme Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan… He olivat kutsuneet itseään kristityksi, mutta eivät tienneet mitään elävästä Jumalasta, joka on Jeesuksessa tullut luoksemme ja tehnyt kaiken puolestamme….”

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Busch_(pastor)

Tapio Puolimatka ”Usko, tiede ja evoluutio” (Kustannus Oy Uusi Tie 2009) lainaus sivulta 41: ”Ihmistä ohjaavat perusmielikuvat ovat vain osoittain tiedostettuja. Siksi ne saattavat hallita ihmisen ajattelua, perusteluja, päätelmiä ja ymmärrystä niin yksiulotteisesti, ettei ihminen pysty näkemään niille vaihtoehtoja. Voimakas mielikuva varjostaa tai rajoittaa ajattelua ja estää ihmisiä näkemästä tärkeitä puolia todellisuudesta. Mielikuva voi pitää ihmisen vangittuna tiettyyn näkemykseen ja estää vastakkaisen näkökannan ymmärtämisen. Mielikuvan vaikutus voi olla niin syvällä tiedostamattomassa, ettei ihminen itse hahmota sen ohjaavaa vaikutusta omaan ajatteluunsa. Kaksi ihmisryhmää saattaa argumentoida toistensa ohi, koska heitä elähdyttää kaksi erilaista perusmielikuvaa. (Taylor 2007; 556-557.) Taylorin mukaan naturalistisesti suljettu tieteellinen keskusteluavaruus perustuu ’illuusioon siitä, että suljettu näkökulma on rationaalisesti itsestään selvä’ (Taylor 2007; 556). Modernia tiedeyhteisöä hallitsee suljettu horisontaalinen maailmankuva, joka ei jätä tilaa Jumalan todellisuudelle, vaan pitää Jumalaa koskevaa tietoa mahdottomana saavuttaa, jopa mahdottomana ajatella. Aikamme tiedeyhteisössä on alettu pitää tällaista maailmankuvaa ’normaalina’ jopa siinä määrin, ettei sille enää pystytä näkemään vaihtoehtoja. Taylorin mukaan saamme etäisyyttä tähän naturalistisesti suljettuun maailmankuvaan muistaessamme, että 500 vuotta sitten eurooppalaista kulttuuria hallitsivat aivan päinvastaiset mielikuvat: silloin oli lähes mahdotonta ajatella, ettei Jumalaa olisi olemassa ja ettei maailma olisi Jumalan luoma.”

Alister McGrath ”C. S. Lewis – Elämä” (Perussanoma Oy 2013), josta lainaus sivulta 251: ”Kärsimyksen ongelma oli ensimmäinen teos, jonka Lewis julkaisi ’kristillisen apologetiikan” alalta. Apologetiikka pyrkii tunnistamaan ja ymmärtämään ongelmia ja vaikeuksia, joita tavallisilla ihmisillä on kristillisen uskon suhteen, ja osoittamaan, että se pystyy selittämään maailmaa ja tyydyttämään ihmissydämen syvimmät tarpeet… Kirjan alussa Lewis muistelee aikaa, jolloin oli ateisti… Lewis luonnostelee maailmankaikkeuden, johon itse kerran uskoi – tarkoituksettoman paikan, jossa vallitsevat pimeys ja kylmyys, kurjuus ja kärsimys. Hän maalaa kuvan kulttuureista, jotka nousevat esiin ja katovat vailla merkitystä, ihmiskunnasta, jonka tiede tuomitsee lopulta häviämään maan päältä, ja maailmankaikkeudesta, joka kulkee kohti varmaa kuolemaa… Esitettyään perusteluja uskon luontaisen järkeenkäyvyyden puolesta Lewis siirtyy sitten käsittelemään kärsimyksen ongelmaa: ’Jos Jumala olisi hyvä, hän haluaisi tehdä luotunsa onnellisiksi. Jos hän olisi kaikkivaltias, hän pystyisi siihen. Luodut eivät ole onnellisia. Tästä seuraa, että Jumalalta puuttuu joko hyvyyttä tai valtaa taikka molempia.’ Luonteenomaisesta sokraattisesta näkökulmastaan Lewis sitten kuitenkin huomauttaa, että sanoja, joita tässä käytetään – hyvä, kaikkivaltias, onnellinen – on tutkittava tarkasti. Jos näillä sanoilla on tässä yhteydessä arkipäiväinen merkityksensä, kysymyksessä on kuin onkin vakava ongelma. Mutta entä jos niin ei ole? Entä jos niillä onkin erityinen merkitys, joka on opittava ja jonka valossa todellisuutta on tarkasteltava? Lewisin mielestä hyvyys sekoitetaan liian helposti ystävällisyyteen, ja kärsimyksen ongelmaa lähestytään siksi usein väärästä näkökulmasta. Jumalan ’hyvyys’ merkitsee sitä, että ihmisen tulee nähdä itsensä hänen todellisen rakkautensa, ei jonkin välinpitämättömän jumalallisen hyväntekeväisyysohjelman kohteena. Lewisin mukaan Jumalan rakkautta voidaan ajatella neljällä tavalla: sitä voidaan verrata siihen, kuinka taiteilija rakastaa luomustaan, ihminen eläintä, isä poikaansa tai mies naista. Tarkasteltuaan Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan Lewis ihmettelee sitä, ’että ylipäänsä millään luodulla olennolla meistä puhumattakaan olisi niin suunnatonta arvoa Luojansa silmissä’. Ihmisen ongelmana on se, että hän haluaa olla rauhassa; hän ei halua olla tällaisen intohimoisen rakkauden kohteena… Jumalan olemassaolo antaisi lujemman perustan ihmisen sisimmälle vaistoille ja intuitiolle siitä, että on olemassa objektiivisia moraaliarvoja; samalla se puolustaisi moraalia sellaista eettistä relativismia vastaan, joka ei tunne vastuutaan. Lewisin mielestä Jumala ilmoittaa itsensä ihmisen sisäisessä moraalisessa ja esteettisessä tiedossa: Jos maailmankaikkeuden takana olisi jokin sitä säätelevä voima, kyseinen voima ei voisi näyttäytyä meille osana tätä maailmaa, niin kuin ei arkkitehtikään voi itse olla seinä tai portaikko tai takka piirtämässään talossa. Voimme odottaa maailman tekijän ilmoittavan itsensä meille ainoastaan jonkinlaisena sisäisenä vakuutuksena tai käskynä, joka yrittää saada meidät käyttäytymään tietyllä tavalla. Ja sellaisenahan me sisimmässämme tunnemmekin.”

Panu Rajalan kirjassa hän kertoo vaimostaan Elina Ylivakerista, joka oli nuorena uskossa, sekä yhteys Jumalaan, mutta teologiaa lukiessaan viisi vuotta Helsingin yliopistossa ja muutti Yhdysvaltoihin malliksi, mutta kadotti ja hylkäsi uskonsa, sekä keskeytti teologian opintonsa. Elinan unelma oli ollut päästä uskonnonopettajaksi, mutta se ei toteutunut. Ei elämä mene niinkuin on suunnitellut aina. Hebrealaiskirje sanoo tästä 6:4-6 ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.”

Panu Rajala ”Enkeli tulessa – Elinan suljetut elämät” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 81: ”Mrs Eileen Ford saapui Eurooppaan kiertueellaan Suomeen syömään rapuja. Hänen isäntänään toimi Sanomien toimitusjohtaja Aatos Erkko. New Yorkin mallitoimiston johtajan saapuminen oli muotipiirejä kohistuttava tapaus… Eileen Ford oli kahdesti uudistanut kutsun saapua New Yorkiin. Hän oli kahdesti lähettänyt kieltävän vastauksen. Mutta ei enää ollut ihan ehdoton… Kyliltä kuulin ja kuvalehdissäkin luki, että Elina Ylivakeri on palannut Suomeen kääntääkseen jälleen kerran elämänsä suunnan Ellun oppivuodet läimähti otsikkona vastaan uudesta naistelehdestä. Tyttö tujotti vailla meikin häivää kaukaisuuteen sormi mietteliäästi huulilla. Hän oli jättänyt kovan mallibisneksen New Yorkissa, samoin teologian opinnot ja aikoo pyrkiä Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Hän suomii kaupallista menneisyyttään sapekkain sanoin. Se on ollut tyhjääkin tyhjempää elämää, joka nyt on jäänyt iäksi. Amerikkalainen yhteiskunta saa osansa mallitytön sivalluksista. Siellä vallitsee epäoikeudenmukaisuus, rasismi ja ihmistä sortava oman voiton tavoittelu kaikkialla. Mallin työ on kovaa itsensä myymistä, josta lehtien hehkuttelema ’maailman valloitus’ on kaukana. Hän oli tehnyt työtään New Yorkissa neljä ja puoli vuotta ja väitti menestyneensä korkeintaan keskinkertaisesti. Hänen rehellisen tuntuista tilitystään siteerattiin useassa lehdessä, hänen luopumuksensa oli äkisti tapahtumaköyhän alkusuven 1972 pieni uutispommi… sivulla 180: Melkein kadehdin Eskoa, kun kertoi uskoon tulostaan toisena opiskeluvuonna ja vahvasta kutsumuksestaan papiksi nyt. Kadehdin sitä, ja silti kieltäydyin nöyrtymästä ja antamasta elämääni Jumalan käsiin, kun en ole ollenkaan varma, jos mitään Jumalaa on olemassakaan.”

Kirjastossa tulee käytyä lukemassa lehtiä, niin Tieteen Kuvalehti Historia 13/2019 Uskonnot otsikolla: ”Kaikilla on Helvetti syntisille” kiinnitti huomioni ja ingressi jatkaa näin: ”Lieskoja, piruja ja ikuista piinaa – ihmiset ovat aikojen alusta asti pohtineet, mikä meitä kuoleman jälkeen odottaa. Kristityt uskovat, että vanhurskaita odottaa pääsy paratiisiin autuuteen, kun taas syntiset joutuvat kärsimään pahojen tekojensa seuraamuksia helvetissä.” Jutussa pohditaan mielenkiintoisesti ja käydään monia uskontoja läpi alkaen Egyptin uskontojen uskomuksista ja kaikissa näissä uskonnoissa pahantekijät joutuvat ikuiseen vaivan paikkaan helvettiin elämänsä päätettyään. Tosin joissakin kirkkokunnissa on pyhiä toimituksia, sakramentteja, joita virallistettu pappi jakaa. Ajatellaan, että jos on saanut kasteen sakramentin, niin kasteen armossa pääsee taivaaseen välttäen tuomion, vaikka ei olisi koskaan ollut kiinnostunut Jumalasta tai tehnyt parannusta pahoista teoistaan elääkseen Jumalaa miellyttävää elämää.

Jotkut ovat jopa käyneet Helvetissä, kuten tällä videolla puhuva Mario Martinez 

Käsittääkseni kukaan ei kykene elämällään elämään sellaista hyvää elämää, jotta voisi välttyä helvetiltä. Onneksi Raamatun ilmoitus kertoo hyvistä uutisista, että Jumalan poika Jeesus tuli kärsimään meidän ansaitsemamme rangaistuksen, jotta meillä olisi armo ottaa vastaan ansaitsematon paikka taivaassa, eli vanhurskaat ovat armon vastaanottaneita syntisiä, jotka olivat ansainneet helvetin, eivätkä teoillaan voi ansaita taivaspaikkaa, vaikka se teoilla ansaitseminen on ihmisille niin luontaista. Tätä armon vastaanottamista kutsutaan uskoon tulemiseksi, jolloin eletään armon voimasta Jumalalle kelpaavaa elämää, ei teoilla ansaitaksemme, vaan rakkaudesta Jumalaan teemme Jumalan lain mukaisia tekoja ja elämme elämää, joka miellyttää Jumalaa, ei kapinoiden, vaan häntä rakastaen. Tämän mukaan kristillinen usko eroaa kaikista muista uskonnoista, joissa käsitellään helvettiin joutumista. Raamattua voi käydä kuuntelemassa hyviä uutisia mm.: http://rkk-sansa.net/kuuntele/

Kirjallisuutta:

K. V. Laurikainen ” Atomien tuolla puolen : Wolfgang Paulin ajatuksia hengestä ja aineesta, todellisuuden luonteesta ja pahan asemasta maailmassa” (Kirjapaja 1985)
K. V. Laurikainen ”Tieteellä on rajansa : kvanttiteoria ja todellisuus” (Yliopistopaino 1997)
K. V. Laurikainen ”Kantista kvanttiin : filosofiaa fyysikon silmin” Yliopistopaino 1994)
Leo Näreaho ”Kuolemanrajakokemukset: tutkimuksista tulkintoihin” (Kirjapaja 2015)
Eben Alexander ”Totuus taivaasta: tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus” (WSOY 2013)
Miia Kontro ”Portilla: suomalaisia kuolemanrajakokemuksia” (Atena 2018)

Opinnäytetöitä:

Elina Lauttamäki ”IHMISEN JA JUMALAN VÄLINEN KONTAKTI ET-LEHDEN ’JUMALAN ETSINTÄ’-VERKKOKESKUSTELUN VIESTEISSÄ” (Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma Tammikuu 2020)
https://core.ac.uk/download/pdf/287760089.pdf

Sanna Ollila ”Tiede, usko ja tieteisusko – Kehysanalyyttinen katsaus uusateistiseen maailmankatsomukseen Richard Dawkinsin Jumalharhassa” (Tiedeviestinnän pro gradu -tutkielma Oulu 2015)
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201502121079.pdf

Anne Kuvaja ”KUOLEMAN TUONPUOLEISUUS Uskonnolliset, spirituaaliset ja sekulaarit kokemukset läheisen kuoleman äärellä” (Kirkkososiologian maisterintutkielma 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/320275/Kuvaja_Anne_tutkielma_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Linkkejä:

https://luominen.fi/
https://www.datakirjatkustannus.fi/

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: