Monia varmaan on mietityttänyt mitä Jumalan tahdon tekeminen voisi olla. Monille tulee varmaan mieleen lakien ja kymmenenkäskyn noudattaminen ja voivat myös ajatella, että hyvien tekojen vaakakupissa on enemmän kuin pahojen tekojen vaakakupissa. Mutta Jeesus on jo täyttänyt ristinkuolemallaan nämä vaadittavat käskyt ja hyvät teot, jotta meiltä ei vaadittaisi niiden täyttämistä uudestaan, eli meille jää ainoastaan Jumalan armon vastaanottaminen tehdäksemme Jumalan tahdon. Tämä armon vastaanottaminen antaa yhteyden Jumalaan Pyhän Hengen kautta jolloin voimme elää Jumalaa miellyttävää elämää armon voimassa.
Jeesus puhuu tästä Matteuksen evankeliumissa luvussa 7 jakeesta 21-29: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.”
Voiko Jumalan tahdon tekemisen lopettaa?
John Bevere ”Päämääränä ikuisuus” (Kuva ja Sana 2010), josta lainaus sivulta 132: ”Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, tekee kaikkien niiden kauhistusten kaltaisia, joita jumalaton tekee – saisiko hän tehdä niin ja elää? Ei yhtäkään hänen vanhurskasta tekoansa, jonka hän on tehnyt, muisteta. Uskottomuutensa tähden, johon hän on langennut, ja syntinsä tähden, jota on tehnyt, niiden tähden hänen on kuoltava. Hes. 18:24. Ensinnäkin Jumala puhuu vanhurskaasta, ei sellaisesta, joka luuli olevansa vanhurskas mutta ei koskaan ollut sitä… Tarkastelkaamme nyt lähemmin, mitä Raamattu sanoo siitä, että uskova luopuu pysyvästi pelastuksestaan. Apostoli Jaakob kirjoittaa: Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak. 5:19-20. Ensimmäinen huomionarvoinen seikka löytyy sanoista: ’Veljeni, jos joku teistä.’ Jaakob ei puhu ihmisistä, jotka vain luulevat olevansa kristittyjä. Hän puhuu uskovasta, joka eksyy totuudesta. Tässä raamatunkohdassa totuudesta eksyvää veljeä kutsutaan syntiseksi. Se ei tarkoita, ettei hän olisi enää uudestisyntynyt, vaan hän elää jatkuvassa synnissä ja hänen on palattava kuuliaisuuden tielle. Mutta jos hän pitää itsepintaisesti kiinni eksymyksestään, Jaakob tekee selväksi, että lopulta siitä seuraa sielun kuolema (kadotettu sielu), ellei hän palaa Jumalan luokse (parannuksenteko). Sananlaskut vahvistaa tämän sanomalla: ’Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan’ (Sanal. 21:16)… Apostoli Pietari antaa meille lisävalaistusta: ’Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon…’ (Piet. 2:20). Tarkastelkaamme ensin, kenelle Pietari puhuu. Jos joku on päässyt maailman saastutuksia pakoon Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, se tekee hänestä epäilemättä kristityn… ’… mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.’ 2. Piet. 2:20-22. Pietari puhuttelee kristittyjä, jotka palaavat maailman tapoihin. Huomaa kuitenkin, että hän lisää heidän tulevan sen saastutuksien voittamiksi. Voittaminen tarkoittaa, etteivät he palanneet; he eivät koskaan tehneet parannusta tahallisesta laittomuudestaa… Miksi olisi ollut parempi, ettei olisi koskaan tullut tuntemaan vanhurskauden tietä? Juuda vastaa tähän. Pietarin tavoin myös Juuda puhuu niille, jotka luopuvat pelastuksestaan. Hän toteaa: ’Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluun niinkuin Koora!’ (Juud. 1:11.) Kainilla, Bileamilla ja Kooralla oli kaikilla kerran suhde Herraan, ja kaksi heistä oli pappeja. Kainin erehdys oli tottelemattomuus Jumalaa kohtaan; Bileamin rakkaus rahaan; Kooran kapina delegoitua auktoriteettia vastaan.”
Pentti Juhani Mattila 