Rippi

Ihmisten mieltä painavat monenlaiset asiat, jotka voivat johtua rikkinäisyydestä, epätietoisuudesta ja ihmisen puutteellisuudesta johtuen kaikenlaiset laiminlyönnit, ajattelemattomat teot, sekä harkiten tehdyt väärinteot lähimmäistään, Jumalan Sanaa ja yhteiskunnan lakeja vastaan, joita voidaan kutsuta synneiksi. Kristillisessä uskossa on rippi ratkaisu vapautua mieltä painavista onegelmistaan tunnustamalla ne rippiä vastaanottavalle ja läsnäolevalle Jumalan hengelle, myös asianomaiselle pyytämällä anteeksi.

Kristinuskossa rippi on synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Uudessa testamentissa 1 Johanneksen kirje luku 1:8-10 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” Tämän vuoksi on hyvä rukoilla Psalmin 139:23-24 sanoilla näin: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Usein ripittäytyminen tapahtuu yksityisrippinä, jossa ripittäytyjä tunnustaa syntinsä ripittäjälle, joka on usein pappi tai muu luotettava henkilö. Yhteiseksi tai yleiseksi ripiksi nimitetään tilannetta seurakunnassa, jossa seurakunta tunnustaa valmista tunnustustekstiä käyttäen syntinsä ja pappi julistaa yleisen synninpäästön. Evl. kirkossa ripin vastaanottajana voi olla pappi, seurakunnan työntekijä tai seurakunnan jäsen. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä. Rippiä vastaanottavalla on erityinen rippiä koskeva vaitiolovelvollisuus. Kristilliset kirkot katsovat yleisesti, että ripittäytymisen käytännön perusteena ovat Jeesuksen oppilailleen antama valtuutus päästää synneistä (esim. Matt. 16:19 ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” ja Joh. 20:22–23 ”Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”). Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei tästä syystä pidetä sakramenttina aineellisen elementin puuttumisen vuoksi.

Augsburgin tunnustuksen 11. artikkeli toteaa, että ”yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta.” 12. artikkelissa todetaan, että ”kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun.” Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.

Eräänlainen rippi on myös henkilökohtaiset rukouspalvelut, jotka voivat tapahtua puhelimitse tai seurakunnan tiloissa kokousten jälkitapahtumina, joissa voi tuoda myös tarpeensa anteeksiantoon esille pahojen tekojensa vuoksi. Minäkin olin yhdessä vaiheessa rukouspuhelimessa vastaamassa rukouspuhelimeen soittaville, joiden yleisin tarve silloin oli saada apua erilaisiin ongelmiinsa Jumalalta rukoilemalla esille tuotujen asioiden puolesta, sekä monet pyysivät Jumalan apua seurakunnissa kokemansa väärinkäsityksiin ja väärinymmärryksiin, joiden seurakuksena ovat jääneet pois seurakunnan toiminnasta. Tämän kaltaisiin ongelmiin rukouksessa pyydetiin Jumalan apua.

Kirjallisuus:

Maunu Sinnemäki ”Rippi ja Uusi Testamentti” (Otava 1954)
Paavo Kettunen ”Suomalainen rippi” (Kirjapaja 1998)

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: