Luku- ja keskustelupiiri

Lukupiiri on kirjojen lukemista, sekä kuuntelemista ja niiden sisällöstä keskustelevien, sekä harrastavien ihmisten yhteisö. Lukupiirissä ryhmä ihmisiä kokoontuu tavallisesti säännöllisesti keskustelemaan esimerkiksi etukäteen sovitusta kirjasta, jonka ryhmäläiset ovat lukeneet ennen tapaamista, tai paikalla olijat kertovat lukemistaan kirjoista tai runoista (laulujen lyriikoista) keskustelun pohjaksi. Uusin kirjojen levitysmuoto on sähkökirja (myös e-kirjana, elektronisena kirjana, sähköisenä kirjana nimitetty digitaalinen kirja), joka on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos. Sähkökirjoja julkaistaan useimmiten internetissä (aiemmin CD-levyllä). Sähkökirjaa voi yleensä lukea tietokoneella, älypuhelimella, taulutietokonella (iPad) ja lukulaitteilla, joihin kirja ladataan luettavaksi laitteen näytöltä. E-kirjoja löytyy mm. Google Play Kirjat apilla Android-laitteisiin ostettavaksi ja luettavaksi omasta kirjastosta, kuten myös Applen vastaavista sovelluksista jne. Usein kaupallisiin sähkökirjoihin on käyttöoikeuksien hallinnalla rajoituksia, jotta kirjaa ei voi vapaasti levittää tai tulostaa. Lukupiirissä voidaan arvioida myös painetun- tai e-kirjan painoteknisiä ja taiteellisia eli typografisia ominaisuuksia, kuten materiaalien valinnan onnistuneisuus, kirjasinvalinnat, sivun marginaalit jne. Lukupiiri voi kokoontua tarkoitukseen sopivassa tilassa, ystävien kesken tai internetin välityksellä esim. Skype-kokous. Skype-kokous voidaan toteuttaa siten, että sovitaan ketkä haluaa osallistua seuraavaan lukupiiriin tiettynä päivänä ja kellonaikana netin kutta (Skype jne. ohjelmalla) ja heidät kutsutaan antamillaan sähköpostiosoitteella mukaan internetkokoontumisen alkaessa osallistumaan.

Lukupiiriharrastuksen taustana on 1700-luvulla syntyneet lukuseurat. 

Lukuseurat olivat 1700- ja 1800-luvulla toiminut toimintamuoto, jota pidetään myös kirjastojen esimuotona. Silloin lukuseurat olivat eräänlaisia osuustoiminnallisia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli hankkia luettavaa jäsenilleen, jotka sitten kierrättivät kirjoja keskenään. Aloitteentekijöinä olivat virkamiehet, sekä vapaiden ammattien harjoittajat.

Lukuseuroja oli erilainen kirjo löyhistä muutaman ihmisen piireistä aina satoja jäseniä kattaviin seurapiiriklubeihin. Lukuseurat olivat yksi niistä keinoista, joilla ihmiset koettivat saada tarpeeksi lukemista köyhtymättä ja löytää yhteyden muihin lukeviin ihmisiin. Lukuseurat olivat myös ensimmäisiä säätyrajojen ylittäviä yhdistystoiminnan muotoja.  Lukuseurojen, saksaksi Leselust, samanaikaista nousua on pidetty merkittävänä lukemiseen liittyvänä tekijänä 1700-luvun lopulla. 

Laajamittaisena lukuseurat olivat ennen kaikkea saksalainen ja anglosaksilainen ilmiö.  Varsinaiset käytännön esimerkit Pohjoismaihin saatiinkin Saksasta, jossa ensimmäiset lukuseurat (Lesegesellschaft) perustettiin 1700-luvun alussa. Ruotsissa lukuseurojen (läsesällskap) kukoistusaika oli 1770- ja 1780-luvuilla. 

Monista kirjoista on tehty elokuvia, jotka antaa enemmän syvyyttä keskusteltaessa, kuinka elokuvan käsikirjoittaja ja elokuvatoteutus vastaa kirjan alkuperäistä sisältöä.

Alister McGrath ”C. S. Lewis Elämä” (Perussanoma Oy 2013), josta lainaus sivulta 222: ”Vaikka Lewis ja Tolkien olivat molemmat aktiivisia jäseniä erilaisissa kirjallisissa verkostoissa Oxfordin yliopiston sisällä, heidän oma ystävyytensä ylitti niiden rajat ja syveni Lewisin käännyttyä kristinuskoon vuoden 1931 loppuun mennessä. Tolkien luki Lewisille katkelmia Hobitista; Lewis luki Tolkienille osia teoksesta The Pilgrim’s Regress. Tämä pieni solu laajeni ryhmäksi, joka on sittemmin noussut lähes legendan asemaan – the Inklings. Kenenkään aikomuksena ei ollut tehdä siitä valikoitua keskustelupiiriä, joka käsitteli uskoon ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita… Ei ole selvillä, missä vaiheessa (tai kenen aloitteesta) ryhmä sai nimen Inklings. Tolkienille piiri oli aina ’kirjallisuuskerho’… Nimi Inklings (ink=muste; inkling=aavistus) – joka oli Tolkienin mukaan peräisin Lewisiltä – oli ’sanaleikki, joka toi mieleen epäselvät tai puolittain työstetyt käsitykset ja ajatukset sekä ihmiset, joiden työväline on muste’.”

Nobel kirjallisuuden palkinnon sai vuonna 2016 Bob Dylan. Ruotsin Akatemia perusteli valintaansa toteamalla, että Dylan on luonut uutta runollista ilmaisua amerikkalaiseen lauluperinteeseen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tunnustus menee jollekin muulle kuin kirjailijalle, runoilijalle tai näytelmäkirjailijalle. Dylania on veikkailtu nobelistiksi aiemminkin, mutta valinta oli silti yllätys. 2016 Bob Dylan oli 75-vuotias, joka tunnetaan muun muassa kappaleistaan Blowin’ in the WindKnockin’ on Heaven’s Door ja Mr. Tambourine Man, In The Garden jne. Dylanin ura on jatkunut jo viiden vuosikymmenen ajan. Hänen muusiikillinen tyylilajinsa on folk, blues, country, rock ja gospel.  Dylan on erityisesti uransa alkuvaiheissa ottanut lauluissaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kirjallisuuden Nobel-palkinto on suuruudeltaan kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 860 000 euroa. 

Opinnäytetöitä:

Anneli Suova on tehnyt opinnäytetyön Humanistiseen ammattikorkeakouluun nimellä ”Erään kirjallisuuspiirin muotokuva”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5750/Suova_Anneli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mira Heikkinen on tehnyt opinnäytetyön Oulun seudun ammattikorkeakouluun vuonna 2011 nimellä ”Elämänkaari: Eläkeläisten lukipiiri Sotkamossa”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34833/Heikkinen_Mira.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjallisuutta

Ahola, SuviLukupiirien aika. Yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä. Julkaisu pohjautuu tekijän Helsingin yliopistossa tekemään väitöstutkimukseen. Helsinki: Avain, 2013. 

Matero, Johanna & Hapuli, Ritva & Koskivaara, Nina (toim.): Lukupiirikirja. Helsinki: BTJ, 2010.

Linkkejä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/C._S._Lewis
https://fi.wikipedia.org/wiki/J._R._R._Tolkien
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Dylan
https://penttimattila.net/2021/03/18/luku-ja-kirjoitustaito-sivistyksen-alku/

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: