Lukupiiri

Lukupiiri on kirjojen lukemista ja kirjojen sisällöstä keskustelevien, sekä harrastavien ihmisten yhteisö. Lukupiirissä ryhmä ihmisiä kokoontuu tavallisesti säännöllisesti keskustelemaan etukäteen sovitusta kirjasta, jonka ryhmäläiset ovat lukeneet ennen tapaamista. Lukupiirissä voidaan arvioida myös kirjan painoteknisiä ja taiteellisia eli typografisia ominaisuuksia, kuten materiaalien valinnan onnistuneisuus, kirjasinvalinnat, sivun marginaalit jne. Lukupiiri voi kokoontua tarkoitukseen sopivassa tilassa, ystävien kesken tai internetin välityksellä esim. Skype-kokous. Lukupiiriharrastuksen tausta on 1700-luvulla syntyneissä lukuseuroisa. 

Lukuseurat olivat 1700- ja 1800-luvulla toiminut toimintamuoto, jota pidetään kirjastojen esimuotona. Lukuseurat olivat eräänlaisia osuustoiminnallisia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli hankkia luettavaa jäsenilleen, jotka sitten kierrättivät kirjoja keskenään. Aloitteentekijöinä olivat virkamiehet, vapaiden ammattien harjoittajat.

Lukuseuroja oli kokonainen kirjo löyhistä muutaman ihmisen piireistä aina satoja jäseniä kattaviin seurapiiriklubeihin. Lukuseurat olivat yksi niistä keinoista, joilla ihmiset koettivat saada tarpeeksi lukemista köyhtymättä ja löytää yhteyden muihin lukeviin ihmisiin. Lukuseurat olivat myös ensimmäisiä säätyrajojen ylittäviä yhdistystoiminnan muotoja.  Lukuseurojen, saksaksi Leselust, samanaikaista nousua on pidetty merkittävänä lukemiseen liittyvänä tekijänä 1700-luvun lopulla. 

Laajamittaisena lukuseurat olivat ennen kaikkea saksalainen ja anglosaksilainen ilmiö.  Varsinaiset käytännön esimerkit Pohjoismaihin saatiinkin Saksasta, jossa ensimmäiset lukuseurat (Lesegesellschaft) perustettiin 1700-luvun alussa. Ruotsissa lukuseurojen (läsesällskap) kukoistusaika oli 1770- ja 1780-luvuilla. 

Monista kirjoista on tehty elokuva, joka antaa enemmän syvyyttä keskusteltaessa, kuinka elokuvan käsikirjoittaja ja elokuvatoteutus vastaa kirjan alkuperäistä sisältöä.

Opinnäytetöitä:

Anneli Suova on tehnyt opinnäytetyön Humanistiseen ammattikorkeakouluun nimellä ”Erään kirjallisuuspiirin muotokuva”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5750/Suova_Anneli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mira Heikkinen on tehnyt opinnäytetyön Oulun seudun ammattikorkeakouluun vuonna 2011 nimellä ”Elämänkaari: Eläkeläisten lukipiiri Sotkamossa”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34833/Heikkinen_Mira.pdf?sequence=1&isAllowed=y


Kirjallisuutta

Ahola, SuviLukupiirien aika. Yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä. Julkaisu pohjautuu tekijän Helsingin yliopistossa tekemään väitöstutkimukseen. Helsinki: Avain, 2013. 

Matero, Johanna & Hapuli, Ritva & Koskivaara, Nina (toim.): Lukupiirikirja. Helsinki: BTJ, 2010.

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: