Tapaninpäivä

Tapaninpäivää vietetään 26 joulukuuta Stefanoksen muistoksi: Ap.t. 6:8- 15 sanotaan: ”Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan. Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ’Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.’ He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.” ja jatkuu vielä Ap.t. 7:54-60 ”Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ’Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!’ Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ’Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.’ Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ’Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!’ Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.”

Heikki Palvan Raamatun tietosanastossa sanotaan: ”Stefanos kristinuskoon kääntynyt diasporajuutalainen, yksi niistä seitsemästä avustajasta, jotka valittiin pitämään huolta Jerusalemin alkuseurakunnan kreikkaa puhuvien jäsenten sosiaalihuollosta. Avustusten jakamisen ohella näiden seitsemän tehtäviin kuului suullisen todistuksen antaminen Kristuksesta. Stefanos osoittautui työssään niin taitavaksi, että sai pian vastustajia, jotka veivät hänet Neuvoston eteen ja syyttivät häntä pyhäkön ja lain häpäisemisestä.. Apostolien teoissa hänen pitämälleen puolustuspuheelle on uhrattu paljon tilaa, mutta se onkin merkittävä; valaiseehan se Stefanoksen koko julistuksen sisältöä ja ehkä yleisemminkin varhaista kristillistä saarnaa Ap.t. 7:2-53. Puheessa on paljon aineksia, jotka jo enteilevät Paavalin oppia Kristuksesta. Ei liene sattuma, että molemmat toimivat muiden kuin Palestiinan omien juutalaisten ja heprealaiskristittyjen parissa. Alkuseurakunnan ”hepreankielisten” ja kreikkaa puhuvien kiista koski ehkä paljon muutakin kuin köyhien avustamista. Pohjimmaisena erimielisyyden aiheena on jo voinut olla suhtautuminen juutalaisuuteen. Stefanos on oivaltanut tämän rajankäynnin välttämättömyyden. Väärien todistusten perusteella Stefanos tuomittiin syylliseksi ja kivitettiin. Tapaus oli ehkä lynkkaus, ei laillinen teloitus. Stefanoksesta tuli kristinuskon ensimmäinen marttyyri. Hänen viimeiset sanansa ’Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni’, tuovat mieleen hurskaan juutalaisen iltarukouksen, Ps. 31:6, ja Jeesuksen viimeiset sanat ristillä, Luuk. 23:46. Samalla ne ovat Uuden testamentin ensimmäinen Kristukselle osoitettu rukous, Ap.t. 7:59. Alkukirkon historiassa Stefanoksen kuolema merkitsi käännekohtaa. Siitä alkoi yleinen kreikankielisten kristittyjen vaino, jonka seurauksena monet heistä muuttivat Antiokiaan. Kristillisen kirkon painopiste siirtyi pois Jerusalemista. Vaino antoi voimakkaan sysäyksen kristinuskon leviämiselle. Vainoajien joukossa oli Paavalikin, joka hyväksyi Stefanoksen surmaamisen ja vartioi kivittäjien vaatteita.”

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: