Mitä profetoiminen on?

Profeettoja ei tavata ainoastaan siellä, missä Jumalaa palvellaan Raamatun mukaan, vaan kyseessä on yleinen uskonnollinen ilmiö. Eri uskontojen piirissä tavataan miehiä ja naisia, joiden katsotaan voivan nähdä tulevaisuuteen ja ennustaa tulevia asioita ja tapahtumia.

Suomen sana profeetta tulee kreikan sanasta, joka merkitsee puhua edessä, sanoa julki; ennustaa, joka usein on käännetty se, joka sanoo edeltäpäin (näkijä), se jolla on jumalallinen kyky nähdä tulevaisuuteen. Kreikkalaisessa kulttuuripiirissä nämä sanat liittyvät Kreikan oraakkelilaitoksen käsitteistöön. Profeetta on henkilö, joka julista ja ilmoittaa jumalallisen tahdon vastauksena esitettyihin kysymyksiin. Hän tuo julki oraakkelisanoman ja toimii siten välittäjän tehtävässä. Oraakkeliprofeetat antoivat hurmostilassa tavoittamansa inspiraation (innoituksen) vallassa jumalallisia vastauksia kysymyksiin, jotka koskivat elämän eri aloja: yksityisasioita, politiikkaa ja uskontoa. He puhuivat vain heiltä kysyttäessä.

Israelin profeetat olivat perustajaisien, Aabrahamin, Mooseksen ja Samuelin aikalaisia. Toisin kuin papin ja kuninkaan virat profeetan tehtävää ei ollut rajattu tiettyihin sukuihin eikä heimoihin. Myös joitakin naisprofeettoja Jumala kutsui tähän tehtävään. Israelin profeetat muodostivat oman erityisen instituutionsa. Jumala kutsui vahvoja ja lujaluontoisia ihmisiä varsin epäkiitolliseen tehtävään. Hallintojärjestelmän ulkopuolelta tulleina he puhuivat profeetallista sanaa kuninkaiden, pappien ja kansalaisten muodostamalle yhteiskunnalle. Vaikka profeettoja solvattiin heidän puhuessaan, mutta aikanaan heistä saattoi tulla arvossa pidettyjä, kun heidän ennustuksensa toteutuivat. Kenellekään ei jäänyt epäilystä siitä, etteikö kansan keskuudessa olisi elänyt profeetta. Profeettojen viestien sisältö kosketteli monia elämänalueita, kuten tuomioita ja siunauksia. Profeetat varoittivat synnin tuomiosta ja lupasivat siunauksen katumuksesta ja tottelevaisuudesta. Monet heidän ilmoittamansa asiat toteutuivat historiallisesti, mutta monet asiat koskivat myöhempiä aikoja.

Raamatussa profetoiminen ilmenee hyvin monimuotoisena. Se hallitsee vanhan liiton ilmoitushistoriaa. On tärkeätä ymmärtää Raamatun mukaisen profetoimisen erilaisuus verrattuna sellaiseen profetoimiseen, mikä ei ole lähtöisin Herran Hengestä. Raamatun ilmoitushistoriassa käydään ankaraa kamppailua oikean (Jumalalle uskollisen) ja väärän ennustamisen välillä.

Raamatussa Ap.t. 2:14-21 mainitaan, että Jumalan henki vuodatetaan, niin profetaalisuudesta tulee normaalia, mikä aiemmin oli harvinaista: ”Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ”Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’”

John Bevere ”Näinkö sanoo Herra?” (KKJMK Oy 2008), josta lainaus sivulta 36: ”Ensimmäinen maininta sanasta profeetta Raamatussa on viittauksessa Aabrahamiin ja se löytyy kohdasta 1. Moos. 20:7. Jumala varoitti Abimelekia: ’Niin anna nyt miehelle hänen vaimonsa takaisin, sillä hän on profeetta.’ Kun me ajattelemme Aabrahamia, mieleemme ei ensimmäisenä tule sana profeetta. Me emme pidä häntä sellaisena, koska emme näe hänen ennustavan tulevia tapahtumia, mutta Jumala näki hänet sellaisena. Tämä paljastaa välittömästi väärinkäsityksen tai rajoituksen, joka meillä on profeetoista. Anamme nyt Raamatun tarjota oikean kuvauksen profeetasta. Aabrahamiin viittaava hebreankielinen sana profeetta on nabi. Se on yleisin Vanhassa testamentissa käytetty profeettaa vastaava sana, ja esiintyy siellä yli kolmesataa kertaa… Kun nabi esiintyy seuraavan kerran Raamatussa, sanasta annetaan eräänlainen yleiskatsaus. 2. Mooseksen kirjan 7:1:stä luemme: Niin Herra sanoi Moosekselle: ’Katso, minä asetan sinut jumalaksi faaraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.’ Tapaus seuraa välittömästi sitä, kun Mooses on kertonut kyvyttömyydestään puhua selkeästi ja väittänyt, ettei hän voi esiintyä faraon edessä Jumalan puhemiehenä. (2. Moos. 4:10-16). Vaikka se ei miellyttänyt Jumalaa, hän silti nimitti Aaronin (Mooseksen vanhemman veljen) Mooseksen edustajaksi. Hän selitti: Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulle suuna, ja sinä olet oleva hänelle Jumalana. 2. Moos. 4:16. Näistä kahdesta sanankohdasta me voimme vetää yleisen profeetan määritelmän. Mooseksella oli sanoma, mutta Aaron oli hänen äänensä. Jumala sanoi, että Aaron olisi profeetta, puhemies, Moosekselle. Profeetan määritelmä löytyy sen funktiosta: Profeetta on se, joka puhuu toisen puolesta, tai se, joka lainaa äänensä toiselle.. Käsitys profeetasta tulevaisuuden ennustajana on erheellinen… Raamattu kertoo, että kun Jeesus nousi kuolleista, hän asetti palvelulahjat tai virat seurakuntaan sen rakentamiseksi ja vahvistamiseksi Ef. 4:11-14 ’Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäksensä pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyden iän määrään.’ Huomaa, että Jeesus on se, joka asettaa ihmiset näihin virkoihin. Henkilö ei itse valitse tehtävää itselleen… Kun me hyväksymme ja vastaanotamme sanat, jotka vetoavat meihin mutta eivät ole peräisin Jumalalta, me avaamme itsemme petokselle ja tuholle. Jaakob sanoi, että sellaiset sanat ovat syttyneet itse helvetistä. Tämän vuoksi Jumala varoittaa ankarasti: ’Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta’ (Jer. 23:16)! … Jotkut teistä saattavat juuri kysellä: ’Entä nuoret profeetat, nuo, jotka vasta kehittävät lahjan käyttöään? Ehkä he vain osuivat harhaan?’ Vastaan, että meidän täytyy muistaa, että oikea profeetta ei puhu omasta aloitteestaan, vaan sen mukaan mitä Pyhä Henki hänelle puhuttavaksi antaa. Pyhä Henki ei kehitä lahjaa, vaan puhuu vain totta ja puhdasta sanaa. Erehdykset johtuvat siitä, että me puhumme silloin, kun hän ei ole puhunut, tai olemme hiljaa silloin, kun hän puhuu… Useimmiten saastunut profetia synnyttää kapinallisuutta.”

Lauri Konttinen ”Isoäitini Helena Konttinen ja lopunaika” (Parikanniemen ystävät ry. 2017), Josta lainaus sivulta 21: ”Kirkkohistoria tuntee monia ihmisiä, joita voidaan pitää profeettoina eikä vain tavallisina saarnamiehinä. Suomessa tällaisia voidaan pitää esimerkiksi henkilöitä, joiden toiminnasta eri herätysliikkeet ovat syntyneet (Laestadius, Paavo Ruotsalainen, Hedberg, jne.). Historia tuntee myös henkilöitä, jotka ovat toimineet ns. horrostilasaarnaajina. Näistä tietosanakirjakin mainitsee Anna Rogelin (1751-1784) ja Helena Konttisen (1871-1916). Anna Rogel oli Helena Konttisen sukulaisia, ei kuitenkaan suoraan ylenevässä polvessa. Lisäksi voidaan mainita Karoliina Utriainen ja Viipurissa toiminut Mikko Reponen. Pohjoiskarjalaiset muistavat myös täällä vaikuttaneen Anna Kormanon, ja kainuulaiset muistavat alueellaan vaikuttaneen Aatami Härkösen. On myös useita eri paikkakunnilla toimineita, joita on pidetty aikansa horrostilasaarnaajina, mutta tässä yhteydessä on mahdoton tuoda esille kaikkia. Eräs on kuitenkin Hilkka Voilokkinen, jonka puheita on myös äänikaseteilla. On myös todettava, että moni saattaa aloittaa toiminnan Jumalan vaikutuksesta, mutta lankeaa jossakin vaiheessa ylpeyteen, ahneuteen tai johonkin muuhun syntiin, ja näin hän ei enää toimi Jumalan tahdon mukaan. Kuitenkin hänen aikaisempi toimintansa kantaa hedelmää… Tähän sopinee muutama sana uukuniemeläisyydestä ja Parikanniemestä. Vuosisadan vaihteessa vaikuttivat lähinnä Uukuniemen ja Jaakkiman pitäjien alueella maallikkosaarnaajat Olli Hälvä ja Paavo Sihvonen, jotka olivat saaneet 1800-luvun loppupuolella herätyksen silloisen Kesälahden apupapin, sittemmin Jaakkiman kirkkoherrana toimineen August Noposen saarnoista. Heidän työtovereikseen liittyi myös Helena Konttinen. Näin kehittyi uukuniemeläiseksi herätysliikkeeksi kutsuttu hengellinen toiminta. Siinä olivat toiminnassa alkuvaiheessa myös Juho Hälvä ja Anni Kormano, jotka kuitenkin erkanivat joukosta, koska eivät pitäneet sitä tarpeeksi hengellisenä. Juho Hälvä, joka oli erittäin voimakas julistaja, palasi myöhemmin toimintaan takaisin, mutta nyt hiljaisena armon ja rakkauden julistajana. Anni Kormano taas jäi kulkemaan omia teitään vaikuttaen muun muassa Pohjois-Karjalan alueella. Kirjailia Erkki Leminen on kirjoittanut näistä tapahtumista kirjassaan Jumalan virta on vettä täynnä.”

Veli Andreas ”Veljiä etsimässä” (Kuva ja Sana 1998) lainaus sivulta 39 alkaen: ”Jos haluamme muuttaa maailmaa Jumalan tahdon mukaan. meidän on aloitettava kuuntelemalla Hänen Sanaansa, jonka Hän on puhunut Raamatun kautta. Monta kertaa luen Vanhasta testamentista: ’Ja Herran sana tuli’ jollekin profeetalle. Profeettojen työnä oli kuunnella, mitä Jumala sanoi, ja sitten julistaa sitä sekä sanoin että teoin, minne ikinä Jumala heidän käskikin mennä. Useimmat Raamatun profeetat eivät olleet saaneet varsinaista koulutusta eivätkä olleet sivistyneitä miehiä, jotka saivat kutsumuksen viimeisenä opiskeluvuotenaan. Valtaosa heistä oli tavallisia ihmisiä – kuten sinä ja minä – jotka seurasivat Jumalaa jokapäiväisessä elämässään. Mutta kun he julistivat Jumalan lähettämää viestiä, he kykenivät silti nousemaan ja murskaamaan kokonaisia valtakuntia. Heidän julistustyöllään oli suuri vaikutus. Tämän päivän profeetallisuus ei vaadi sitä, että saamme kuulijoiksemme maailman johtajia. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että noudatamme Jeesuksen suurta lähetysnäkyä ’menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni’ (Matt. 28:19). Me teemme sen Raamatun kautta saamastamme Pyhän Hengen kehotuksesta. Olemme toisin sanoen profeetallisia, kun täytämme kolme ehtoa:

1. Tunnemme Jumalan ja Hänen ominaisuutensa Raamatun opetusten mukaan.
2. Meillä on viesti, joka vaikuttaa ihmisten elämään
3. Meillä on paikka, jossa se on sanottava

Koska Vanhan testamentin profeetoilla ei ollut Raamattua, heidän oli kuultava viestinsä suoraan Jumalalta. Nykyään me voimme lukea Hänen kirjoitettua Sanaansa, jotta tuntisimme Hänet ja Hänen tahtonsa meitä kohtaan. Kun tyydytämme tarpeemme Raamatun sanan ja rukouksen avulla, suhteemme Kristukseen syvenee, ja Raamatun kautta Hän alkaa vaikuttaa meihin ja osoittaa, miten ja missä Hän haluaa meidän ilmoittavan Hänen viestinsä. Jumala puhui minulle ensimmäisellä matkallani kommunistimaailmaan kahden Ilmestyskirjan 3. luvun jakeen kautta. ’Vahvista jäljellejääneitä’. Hän sanoo Sardeen kamppailevalle seurakunnalle jakeessa 2. Jakeessa 8 Hän ilmoitti Filadelfian seurakunnalle: ’Minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea.’  Kummassakaan näissä jakeessa ei sanota: ’Andreas, määrään sinut salakuljettamaan Raamattuja Venäjälle.’ Mutta koska jo tutkin Raamattua, rukoilin ja kerroin uskostani ympärillä oleville ihmisille ja olin halukas menemään, minne ikinä Jumala sitten halusikin minun menevän, nuo jakeet herättivät minut tajuamaan kristittyjen suunnattomat tarpeet rautaesiripun takana.”

Perry Stone ”Unet ja näyt” (Kuva ja Sana 2012), josta lainaus sivulta 76: ”Kirjoittaessani hengellisten unien merkityksestä haluan tehdä erittäin selväksi, ettei meidän tule elää elämäämme unien vaan Jumalan Sanan mukaan. Jumalallinen uni tai näky on aina sopusoinnussa kirjoitetun Sanan kanssa ja yhdenmukainen Jumalan tahdon kanssa elämäämme varten. Raamattu ilmoittaa selvästi, että jotkut itsensä profeetaksi julistaneet henkilöt yrittävät manipuloida viattomia ja rehellisiä ihmisiä valheellisella sanalla ja unella… Paavali kirjoitti Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään, luvussa 14, että uskovat voivat puhua ’ilmestyksen’ sanoilla (jakeet 6 ja 26). Kreikaksi tämä sana on apokalupsis ja viittaa johonkin piilossa olevaan, joka tulee ilmi ja tehdään tiettäväksi. Kristus rohkaisi ennen kärsimystään, ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan opetuslapsiaan lupaamalla, että lähtiessään heidän luotaan Hän lähettäisi ’toisen Puolustajan’, Pyhän Hengen (Joh. 14:16; 16:17). Pyhä Henki tulisi ’opettamaan… kaikki ja muistuttamaan… kaikesta, minkä minä olen teille sanonut’ (Joh. 14:26) – ja: ’tulevaiset hän teille julistaa’ (Joh. 16:13). ”

Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Oletko se todella Sinä, Jumala? – Kirja Jumalan äänen kuulemisesta” (YWAM Kustannus 2013), josta lainaus sivulta 207: ”Älä puhu muille siitä, mitä Jumala on sinua johdattanut ennen kuin hän antaa siihen luvan. Joskus hän antaa luvan heti, toisinaan taas myöhemmin. Odottamisen tarkoitus on vältää johdatukseen usein liittyviä riskejä:

a. vältä ylpeyttä siitä, että olet kuullut Jumalan äänen.
b. vältä omia ennakkokäsityksiäsi. On tärkeä oppia tietämään, mitä saamasi sanoma tarkoittaa, ennen kuin puhut siitä muille.
c. väärää ajoitusta: on tärkeä ymmärtää, milloin ja millä tavalla Jumala haluaa sinun toimivan.
d. välttää tuomasta hämmennystä toisten mieliin. Jumala haluaa valmistaa heidänkin sydämensä. (Luuk. 9:36; Saarn. 3:7; Mark. 5:19)…

Sielunvihollinen pyrkii matkimaan ja vääristelemään kaikkea mahdollista Jumalan toimintaa (Apt. 8:9-11; 2. Moos. 7:22). Vihollinen puhuu spiritismin, ennustajien ja astrologian välityksellä (3. Moos. 20:6; 19:26; 2. Kun. 21:6). Pyhä Henki johdattaa sinua lähemmäs Jeesusta ja vapautta. Sielunvihollinen johdattaa poispäin Jumalasta ja sitoo. Tärkeä tapa koetella johdatuksen luotettavuutta on se, onko se sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Pyhän Hengen puhe ei ole koskaan ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.”

Watchman Nee ”Ihmeellinen armo” (KKJMK Oy 2018), josta lainaus sivulta 91: ”Mikä on uusi liitto? ’Maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren’ (Jes. 11:9b). Voimme itse lähestyä Jumalaa ja kysyä häneltä suoraan. Uskovan ei tarvitse kysyä naapuriltaan tai etsiä profeettaa, sillä jokainen ihminen voi nyt tuntea itse Jumalan tahdon (katso Jer. 31:33-34, Hebr. 8:10-11)… Tarkoitanko tällä nyt sitä, ettei meidän tarvitse kuunnella toisten veljien ja sisarien sanoja? En. Vanhan testamentin aikana ihmiset kuuntelivat ainoastaan profeettojaan, kun taas Uuden testamentin aikamme kristittyjen tulisi kuunnella kanssauskoviaan ja sen lisäksi myös Pyhän Hengen johdatusta. Se, mitä hetki sitten sanoin, ei tarkoita, ettette saisi kuunnella veljeä tai sisarta ettekä tutkia Raamattua. Sen sijaan meitä kehotetaan tekemään noita asioita ja sen lisäksi etsimään Pyhän Hengen johdatusta kyseisten asioiden kohdalla… Uuden liiton mukaan kenenkään ei tulisi näet toimia sinun profeettanasi. Veljet ja sisaret voivat toki profetoida sinulle Pyhän Hengen vaikutuksesta…”

 Raamatun Vanha ja uusi liitto ovat sisäiseltä olemukseltaan yhtä. Siksi UT:ssa viitataan jatkuvasti VT:n profeettoihin ja heidän sanoihinsa, etenkin silloin kun kyseessä ovat ennustukset ja niiden täyttyminen.

UT:n profetia on samanlaista kuin VT:n siinä suhteessa, että sen pääpaino ei ole suinkaan ennustuksissa, vaan Jumalan tahdon julistamisessa kulloinkin käsillä olevassa ajassa. Paavali ja Barnabas kutsuttiin tehtäväänsä profetian välityksellä, Ap.t. 13:2. Timoteus asetettiin virkaansa profeetallisin sanoin, 1Tim. 1:18, ja hän sai tällöin armolahjan, profetoimisen armolahjaa selostettaessa korostetaan, että rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen kuuluvat tämän lahjan sielunhoidolliseen puoleen ja ovat sille ominainen piirre – vanhatestamentillisen linjan mukaisesti. UT:n profeetallinen julistus voi olla myös tuomitsevaa, kun se paljastaa salattuja syntejä,

Myös UT:ssa profetoiminen, samoin kuin kielillä puhuminen, voi tapahtua hurmostilassa. Ei ole kuitenkaan kyse siitä, että minätietoisuus sammuisi ja että profeetan minä samastuisi jumaluuteen. Profeetta on itsenäinen persoona, joka on pelkkä vastaanottaja suhteessa Jumalaan. Hän ottaa vastaan Jumalan sanan ja välittää ilmoituksen seurakunnalle. Paavalin mukaan profeetta hallitsee omaa tietoista minäänsä. Hän voi profetoidessaan keskeyttää puheensa heti, kun joku toinen saa ilmestyksen. Kun kaksi tai kolme profeettaa on puhunut, saavat muut profetoida, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta, 1Kor. 14:29-33. Profeetta ei voi määrätä ilmoituksen sisältöä, mutta sanoman esille tuomisen ajankohta on välittäjän vallassa, jotta järjestys säilyisi seurakunnassa.

Profetointi on alistettava seurakunnan arvioitavaksi. Sen hengellinen luotettavuus tulee voida vahvistaa, jotta vältyttäisiin vääriltä profetioilta. Tämä voi tapahtua nimenomaan siten, että toiset läsnäolevat profeetat arvostelevat äänessä olevan profeetan sanoman. Uuden Testamentin kirjoituksista saa kokonaisuutena ottaen voimakkaasti sen vaikutelman, että profeetoilla on ollut alkuseurakunnassa suuri merkitys. Ilmestyskirja eroaa selvästi muista UT:n kirjoista profeetallisen sisältönsä ansiosta. Myös apostolisen ajan jälkeiset lähteet kertovat profeettojen asemasta ja merkityksestä. Samalla ne kuitenkin viittaavat väärien profeettojen yhä suurempaan vaikutukseen. Tämä heikensi profetian lahjan arvostusta, kun taas opetusviran merkitys kasvoi.

Marko Selkomaa ”Askeleet yliluonnolliseen” (Aikamedia Oy 2013), josta lainaus sivulta 180: ”Harjoitan hengen aistejani ja saan oppia viikko viikolta tuntemaan Hengen ohjausta paremmin. Kuuntelen, saanko Herralta profetian sanoja kuvina, sanoina tai vaikutelmina, jotka minun pitäisi jakaa jonkun ihmisen tai ihmisryhmän kanssa. Sama periaate pätee tiedon sanoihin ja Hengen ohjaukseen arki- ja kokoustilanteissa. Kaikessa noudatan Jumalan armosta nousevaa periaatetta, joka sanoo: ’Profetioimisemme on vajavaista’ (1. Kor. 13:9). Minusta tämä on vapauttava ja rohkaiseva totuus. Inhimillisen luonteeni takia voin kuulla Jumalan äänen väärin tai värittyneesti. Mielestäni ei kuitenkaan ole niin vaarallista profetoida vajavaisesti, hapuillen, epävarmasti ja vaikka epätarkasti, kunhan vain liikutaan Uuden testamentin rajojen sisäpuolella. Uuden testamentin mukaan profetia on tarkoitettu rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi (1. Kor. 14:3). Annan siis itselleni anteeksi, epätäydellisyyteni ja annan itselleni mahdollisuuden ottaa uskon askelia ja vaikka epäonnistua. Mieluummin epäonnistun yrittäessäni vilpittömästi etsiä Jumalan kunniaa, ihmisten vapautumista ja suurempaa Jumalan voiman ilmenemistä kuin pelaan varman päälle enkä anna Hengen kasvattaa itseäni uusiin ulottovuuksiin. Tämä periaate toimii jokaisen Hengen lahjan välittymisessä kauttamme.”

K. K. Sarlin ”Eräs meidän ajan profeetta (Helena Konttinen o.s. Eronen 1871-1916)” (Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry. 1997), josta lainaus sivulta 35: ”Minulla oli ihmeellinen rukouksen tulva, ja häntä liikutti hyvin, kun kuuli minun sanovan, että ’minussa on poikkeusta, tahi heissä, vedä nyt, rakas Isä, minua oikealle tielle.’ Vähän ajan perästä hän näki, että minä kaaduin lattialle… Noin 15 minuutin perästä olin alkanut puhua horroksissa. Koko heidän elämäkertansa tuotiin ilmi, kuinka kauan olivat olleet synnin tunnossa, missä taloissa ja missä tien ohessa olivat istuneet… Siinä tuotiin ilmi paljon semmoista, josta heidän täytyi tunnustaa, että näitä ei tiedä kukaan muu, kuin Jumala (Joh. 4:18, 19, 39); ja heille selvisi, kun nämä kaikki tulivat valkeuteen, että heidän uskonsa ei ole ollut oikea. Kaikki riisuttiin pois heiltä, niin että heidän oli ihan uudestaan alettava, sillä heidän oma pyhyytensä oli niin saastainen, ettei sitä Herra voinut enää kärsiä… Minun vielä tajuttomana ollessani tuli isäntäväki kotiin. Silloin minulle näytettiin poliisin koko elämä ja sieluntila. Olimme pitäneet häntä uskovaisena, mutta nyt näytettiin, että hän ainoastaan oli mieltynyt uskovaisten seuraan, mutta sydän ja mieli oli muuttumaton. Tästä nyt hänelle saarnattiin horrostilassa ja tuotiin esille hänen syntinsä, semmoistakin, jota ei kukaan muu, kuin hän itse, tiennyt. Hän tunsi totuuden voiman ja nöyrtyi tunnustamaan. Muutaman ajan perästä hän pääsi iloitsemaan Jeesuksen armosta. Tämä ensimmäinen puhe oli heinäkuun alussa vuonna 1905… Rahtimiehiä ajoi siitä usein sivu. Eräs heistä, joka oli jumalankieltäjä, tuli muiden kanssa sisälle ja kerskui, että ’kyllä minä olen se poika, joka sen ämmän nostan korvasta ylös, ja sen täytyy seistä, kun minä sen panen seisomaan’. Hän kun tuli ja oli kyykähtänyt oven suuhun uunin eteen, niin minä olin toisesta huoneesta (josta en voinut nähdä ovensuuhun) heti alkanut puhua hänen elämästään. Kaikki siinä annettiin tulla ilmi, sekin kirja ’Maria’, jonka hän oli saanut lainastosta. Se oli salaa annettu ja sitä oli sitte salaa luettu saunassa. Tästä hän oli vielä saanut vahvuutta siihen, että Vapahtajaa ei ole, hän vaan oli Marian yksinäinen poika. Hänelle sanottiin siinä puheessa: Voi ystävä kallis, kun sinä pidät Herran Jeesuksen huor’poikana, niin mistäs sinä saat Vapahtajan? Jumala kyllä ruumiillisesti pitää sinusta huolen, mutta kuolinhetkellä, kun itse joudut näitä töistäsi vastaamaan, niin täytyy niitä helvetin tuskalla maksaa, etkä niitä ijankaikkisesti suoraksi saa. Mutta jos nyt vielä kääntyisit Vapahtajan puoleen, niin hän ei muistaisi sitä, mitä joka kerran tästä sivu ajaessasi pilkallisesti olet ajatellut, että tuossa ne hullut ihmiset käyvät sitä huor’poikaa kumartamassa ja palvelemassa. – Hän astui likemmä, tuli sängyn viereen istumaan ja ajatteli, että näitä asioita ei tiedä kukaan ihminen. Nyt täytyy Jumala olla olemassa, joka kaikki tietää. Tästä hänelle syntyi yksinkertainen usko Jumalaan (1 Kor. 14:24, 25; Joh. 4:18). Hän tuli syntejään surevaksi ja nykyään (v. 1906) hän on hyvin elävä mies. Useassa ei näy niin tarkkaa synnistä luopumista, kuin hänessä… Kun pidin selityksiä yhdessä metodistisaarnaajan kanssa, niin monet uskovaiset hyvin paheksuivat ja sanoivat minua kansan villitsijäksi. Rukoilin, että rakas Herra, kirkasta nyt, minkätähden minulle tuli tällainen ahdinko, vaikka olen sinun edessäsi tahtonut vaeltaa; enhän minä ole voinut tuota saarnaajaa vierastaa, kun hänellä on niin totinen halu Herran puoleen. Uskovaisten sadattelemana menin sitte Hakalan saareen Sortavalan pitäjässä ja itkin koko matkan ja olin rukouksessa Herran puoleen. Niitä sadattelevia uskovaisia tuli sinne perästä salaa, vaikka olivat sanoneet ett’eivät ikänä enää tule minun kokouksiini. Kun näin heidän siellä seisovan oven suussa, tuntui niinkuin olisi kaikki voima mennyt pois ja läksin kamariin rukoilemaan. Ja koko huone tuli aivan kirkkaaksi ja näin semmoisia kirkkaita kruunuja, kuin horrostilassa, ja siinä tuli iloinen tunne, että nyt Herra auttaa minua.”

Bileam Beorin poika

Bileam Beorin poika, joka asui Mesopotamian Petorissa, 5 Moos. 23:4.  Hän kuului ehkä midianilaisiin, 4 Moos. 31:8, mutta hänellä oli ilmeisesti vain tietoa ainoasta oikeasta Jumalasta. Hänen maineensa näkijänä ja profeettana oli laajalti tunnettu. Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Mooabin tasangoille, solmi mooabilaisten kuningas Baalak liiton midianilaisten kanssa Israelia vastaan. Hän lähetti sen jälkeen Bileamille viestin, joka sisälsi käskyn tulla ja kirota Israelin heimot. Baalakin lähettiläillä oli mukanaan tietäjänpalkka. Bileam kysyi neuvo Jumalalta, joka kielsi Bileamia menemästä, joten Bileam kieltäytyi tulemasta. Baalak lähetti silloin hänelle uuden viestin. Lopulta Herra salli hänen tulla lähettiläisen mukana, sillä Bileam oli jo sydämessään päättänyt lähteä, mutta muodon vuoksi kysyi vielä Jumalalta neuvoa, joten Jumala käski menemään ja samalla häntä toimimaan vain Hänen ohjeidensa mukaan. Matkalla se aasi, jolla Bileam ratsasti, näki Herran enkelin. Aasi väistyi silloin syrjään ja kieltäytyi kulkemasta eteenpäin. Kurituksesta huolimatta aasi kieltäytyi kolme kertaa jatkamasta. Herra avasi lopulta aasin suun, ja se puhui Bileamille. Samalla Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki enkelin, joka seisoi tiellä miekka paljastettuna. Silloin Bileam lankesi kasvoilleen Herran enkelin eteen. Enkeli kehotti Bileamia jatkamaan matkaa, mutta puhumaan vain mitä Herra käski hänen puhua.

Saavuttuaan perille Bileam uhrasi Baalakin kanssa kahdessa eri paikassa, mutta molemmilla kerroilla Bileamin oli kiroamisen sijasta Herran tahdon mukaan siunattava Israelia. Baalak moitti Bileamia ja vei tämän kolmanteen paikkaan, jossa he uhrasivat uudelleen. Bileam siunasi tällöin Israelia kolmannen kerran. Baalak suuttui kovasti, mutta Bileamin selitti, että hän saattoi puhua vain sen minkä Herra käski. Sen jälkeen hän ennusti, että Israelista nousisi kuningassuku, jonka voima olisi suurimmillaan Messiaassa ja jonka aikana kaikki Jumalan viholliset murskattaisiin, 4 Moos. 23, 24.

Kun israelilaisten ja midianilaisten välillä syttyi myöhemmin sota. Bileam asettui jälkimmäisten puolelle ja kaatui taistelussa, 4 Moos. 31:8. 

Bileamista puhutaan myös UT:ssa. Hänet esitetään varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka hankitaan aineellista voittoa profeetan lahjan avulla, 2 Piet. 2:15, Juud. 1:11, sekä ansojen virittämisestä Jumalan kansalle, Ilm. 2:14.

Esimerkki profetiasta:

Linkkejä:
Liisa Louhela ”Kainuun hengellinen herätys eli nk. härkösläisyys vuosina 1936-1977” (Oulun yliopisto, pro gradu -tutkielma 2013)
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201402131114.pdf

Anna Rogel http://www.rogelsukuseura.fi/index.php?m=sivu&pid=6

https://penttimattila.net/2021/03/04/miksi-ihmiset-luottavat-ennustelijoihin/

Lähteet:

Digi IRT
John Van Diest ”Kymmenen syytä, miksi Jeesus tulee pian” (Aika Oy 1999)

Kirjallisuutta:

John Bevere ”Näinkö sanoo Herra?” (KKJMK Oy 2008)
Sean Smith ”Prophetic Evangelism” (Destiny Image Publisher, INC 2021)
Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Oletko se todella sinä, Jumala? Kirja Jumalan äänen kuulemisesta” (YWAM Kustannus 2010)
Perry Stone ”Unet ja näyt” (Kuva ja Sana 2012)
Sid Roth ”Yliluonnollista” (Kuva ja Sana 2011)
Kristian Sand ”Usko hänen profetioitaan ja edisty” (Kristiansandbooks.fi)
K. K. Sarlin ”Eräs meidän ajan profeetta” (Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry. 1997)
Lauri Konttinen ”Isoäitini Helena Konttinen ja lopunaika” (Parikanniemen ystävät ry. 2017)
Jaakko Kormano, Toivo Viitanen ”Sanan tähti: eräs meidänajan profeetta, katkelmia horrostilapuheista ja kirjeitä ystäville” (Hirvivaara, A, Valtonen 1979)
Veli Andreas, Al Janssen ”Operaatio Ninive” (Päivä Osakeyhtiö 2018)