Kutsu – kutsumus

Jeesus kutsuu meitä jokaista tavalla tai toisella, kuten opetuslapsiaan seuraamaan itseään. Meidän tehtävämme on vastata kutsuun myöntävästi tai torjua se. Myönteinen vastaus tekee meistä Jumalan lapsia.

Toteuttaessaan pelastussuunnitelmiaan yksittäisten ihmisten tai ryhmien välityksellä Jumala lähtee aina liikkeelle kutsusta. Kutsuun sisältyy sekä tiedon antaminen että kehotus kääntymykseen,

Kutsulla on Vanhassa testamentissa perustava merkitys Israelin olemassaololle ja tehtävälle Jumalan pelastussuunnitelmassa. Se koskee koko kansaa. Jumala kutsuu Israelin kansojen joukosta toteuttaakseen sen välityksellä koko ihmiskuntaa koskevan pelastussuunnitelmansa. Israelille uskotaan Jumalan ilmoitus. Se on oleva yksijumalaisuuden lipunkantaja maailmassa ja levittävä tietoa elävästä ja ainoasta oikeasta Jumalasta. Kansan tottelemattomuuden vuoksi sitä voidaan lykätä, mutta ei koskaan peruuttaa. ”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu”, 

Kutsu toistetaan monen monta kertaa kansan elämän ja historian eri vaiheissa. Aabrahamin kutsuminen pois pakanallisesta Kaldean Uurista on kansan olemassaolon lähtökohta, Egyptissä vietetyn orjuudenajan jälkeen alkaa uusi jakso; Jumala kutsuu kansaansa toistamiseen: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. 70 vuotta kestäneen Baabelin vankeuden jälkeen Jumalan kutsu tulee taas ja sen seurauksena vapautus. Viimeisenä aikana kutsutaan kaikkialle maailmaan hajaantunut kansa takaisin maahansa, jossa se pelastuu ja saa yleismaailmallisen tehtävän.

Uudessa Testamentissa Kristus itse kutsutaan ylimmäispapilliseen toimintaansa. ”Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”.

Jumalan kutsu on koko UT:ssa elävää ja luovaa sanaa. Jumalan kutsu on koko kristillisen seurakunnan ja kaikkien sen eri osien olemassaolon ja toiminnan perustana.  Seurakunta merkitsee Jumalan erilleen kutsumaa tai valitsemaa joukkoa. Ap. t. 15:13-18 esittää yhteenvedon siitä, mitä UT opettaa tästä asiasta. Kristittyjä nimitetään toisinaan kutsutuiksi, Hebr. 9:15, Juud. 1:1. 

Ihmisiä kutsutaan sanan täydessä merkityksessä henkilökohtaiseen pelastukseen, Jumalan lapseuteen, Ef. 1:15. Hänen Poikansa yhteyteen, 1Kor. 1:9, elämään valkeudessa, 1Piet. 2:9, vapaudessa, Gal. 5:13, pyhyydessä, 1Kor. 1:2, nuhteettomina, 1Tess. 5:23, 24, perimään siunaus, 1Piet. 3:9, kärsimään Kristuksen ja vanhurskauden tähden. Me olemme kutsutut toivoon, Ef. 1:18, 4:4, Jumalan iankaikkiseen kirkkauteen, 1Piet. 5:10, ja iankaikkiseen elämään, 1Tim. 6:12. 

Jumala kutsuu myös elämäntehtäviin sekä valmistumaan niitä varten. Jumalan kutsun perusteella Paavali tietää olevansa apostoli, Room. 1:1. Jumala kutsuu lähetyssaarnaajaksi. Evankeliumin julistajia kutsutaan uusille seuduille ja uusien kansojen luo. Myös ajallinen asema ja sääty (yhteiskunnallinen, aviollinen jne.) perustuu kutsuun, 1Kor. 7:20. 

Tästä ajatuksesta on lähtöisin raamatullinen kutsumuskäsitys. Jokaisen kristityn tulee pyrkiä pyhitykseen lähinnä kutsumustyössään. Työ on Jumalan antama kutsumus ja Hänelle suoritettu palvelus. Jumalan kutsu saavuttaa ihmiset osittain ulkoapäin, Sanan julistuksen kautta, 2Tess. 2:14, osittain sisäisesti, Hengen toiminnan kautta, Ap.t. 2:37, Joh. 6:44.

Jeesus sanoo: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”, Matt. 22:14. Kutsu kohdistetaan tässä monille, mutta paatuneisuuden ja ylenkatseen tähden se jää useimpien kohdalla vaille vaikutusta. ”Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.” Ks. Luuk. 14:16, 24. Niitä, joiden kohdalla kutsu saavuttaa päämääränsä, Jeesus nimittää valituiksi, kun taas kutsuttuja ovat kaikki kutsun saaneet.

Paavali taas sanoo kutsutuiksi, 1Kor. 1:24, kutsua noudattavia, siis valittuja. Hänelle kutsu merkitsee Jumalan eskatologista, pelastuksen perivän seurakunnan kokoamista, ja kutsun kautta Jumala toteuttaa historiassa iankaikkista valintaansa pelastukseen, Ap. t. 13:48. Tässä merkityksessä kutsun taustana on Jumalan valinta, Room. 8:29,30. Kutsu on tärkeä vaihe Jumalan iankaikkisen pelastustahdon toteuttamisessa.

Meillä on kaikilla oma kutsumuksemme olemassa, kunhan sen löydämme ja lähdemme toteuttamaan sitä, mutta kuinka vaikeaa se voikin olla monestakin syystä. Voimme tarkastella vaikka Johannes Kastajan elämää, jolla oli kutsumus. Johannes Kastajalle oli tehtävä jo ennen hän syntymistään annettu, joka oli tasoittaa tietä messiaalle Jeesukselle. Raamatusta voimme lukea Johannes Kastajan tarinaa seuraavasti: Johannes Kastaja, Abian osaston (Luuk. 1:5, 1Aik. 24:10,19) papin Sakariaan ja hänen vaimonsa Elisabetin poika. Elisabet oli myös Aaronin sukua ja Marian, Jeesuksen äidin, sukulainen, Luuk. 1:5, 36. Sakariaasta ja Elisabetista sanotaan: ’He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina’. Sakarias kerran oli suorittamassa palvelusta temppelissä, hän sai Herralta ilmestyksen: enkeli Gabriel ennusti Johanneksen syntymän ja hänen toimintansa Jumalan nasiirina sekä Herran edelläkävijänä, Luuk. 1:8-23. Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta, ja hänet ympärileikattiin kahdeksantena päivänä.

Johanneksen lapsuudesta ja kasvuajasta kerrotaan, että hän ’kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen’, Luuk. 1:80. Hän vietti Juudean erämaassa mitä yksinkertaisinta elämää, Matt. 3:1. ’Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja’. Johanneksen julkisen toiminnan kuvaus alkaa Johanneksen evankeliumissa sanoilla: ’Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa’, Joh. 1:6,7. Johanneksen toiminnan suuri merkitys käy ilmi mm. siitä, että hänen toimintansa ajankohta määritellään tarkoin Raamatussa. Keisari Tiberiuksen, maaherra Pontius Pilatuksen, neljännysruhtinaitten Herodeksen, Filippuksen ja Lysaniaan sekä ylipappien Hannaan ja Kaifaan toimintakautena »tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa», Luuk. 3:1,2. Tulevalle Messiaalle tietä raivannut mies oli parannussaarnaaja. Hän puhui kansalle kirveestä, joka oli pantu puitten juurelle. Hän kehotti tekemään parannuksen (mielenmuutoksen) hedelmiä sanoen, ettei Aabrahamiin kansan isänä vetoaminen suinkaan riittänyt. Kansan uskonnollisia johtajia hän nimitti »kyykäärmeitten sikiöiksi» (käärmeenpoikasiksi) ja kysyi heiltä, kuka heitä oli neuvonut pakenemaan tulevaa vihaa, Luuk. 3:8,9, Matt. 3:7-10.

Hänen julistuksensa ydin oli: ’Tehkää parannus (’muuttakaa mielenne’), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Matt. 3:2. Taivasten valtakunta oli lähellä, koska Messias oli lähellä, Hän joka oli kastava Pyhällä Hengellä ja tulella. Johannes oli täysin tietoinen siitä, että hän oli vain sen edelläkävijä, jonka kengänpaulaakaan hän ei ollut kelvollinen päästämään, Luuk 3:16. Johannes oli herätyssaarnaaja. Kansanjoukkoihin tuli liikettä. »Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem  ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä», Matt. 3:5,6. Eräänä päivänä tuli myös Jeesus kastattamaan itsensä, Matt. 3:13-15.Tällöin Johannes oli suorittanut tärkeimmän osan tehtävästään. Messias itse oli tullut, eikä edelläkävijää enää tarvittu. Tästä huolimatta Johannes ja hänen opetuslapsensa jatkoivat kastamista vielä jonkin aikaa, Joh. 3:23, 4:1. Mutta kansan huomio kääntyi nyt Nasaretin profeettaan, ja yljän ystävänä Johannes iloitsi yljän äänestä. »Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä», Joh. 3:26-30. 

Johannes piti vielä jonkin aikaa luonaan opetuslapsiaan, jotka hän oli opettanut paastoamaan ja rukoilemaan, Matt. 9:14, Luuk. 11:1. Vähitellen harveni oppilaiden sisäpiirikin. Johannes oli viitannut Jeesukseen, »Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin», ja useiden hänen oppilaittensa kiinnostus alkoikin nyt suuntautua Jeesukseen, Joh. 1:29-40. Herodes Antipas, Galilean neljännysruhtinas, päätti nopeasti Johanneksen toiminnan, Luuk. 3:1.  Hän nuhteli rohkeasti Herodesta moraalittomuudesta, ja Herodes vangitutti hänet, Matt. 14:3-5. Yksinäisessä vankityrmässä epäilyt saivat yliotteen. Johannes lähetti opetuslapsiaan Jeesuksen luo kysymään: »Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?» Vastattuaan viittaamalla tekoihinsa, jotka todistivat Hänet Messiaaksi, Jeesus todisti kiusatusta edelläkävijästään: » … ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja», Matt. 11:2-11. Pian tämän jälkeen Johanneksen elämä päättyi, kun Herodes mestautti hänet vankilassa, Matt. 14:6-11. ’Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle’, Joh. 1:19-36: ”Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ’Kuka sinä olet?’ Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus”. Ja he kysyivät häneltä: ’Mikä sitten? Oletko sinä Elias?’ Hän sanoi: ’En ole’. ’Se profeettako olet?’ Hän vastasi: ’En’. Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?’ Hän sanoi: ’Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.’ Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: ’Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?’ Johannes vastasi heille sanoen: ’Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.’ Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ’Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.’ Ja Johannes todisti sanoen: ’Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’ 34. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.’ Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa!”

Lähteet:

DigiIRT

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: