Rukous sanana vie ajatukset eri uskontojen maailmaan. Ihmisellä on syvä, luontainen tarve rukoilla eli tehdä pääsääntöisesti anomuksia Jumalalleen, jotta saisi tarvitsevansa avun, myös puhumalla loitsuja pidettyjä sanontoja pyritään vaikuttamaan asioiden kulkuun. Rukousten tarkoituksena on saada suojaa tai apua uhkaavia vaaroja vastaan tai menestystä elämäänsä. Useimmissa uskonnoissa esiintyy rukousta jossain muodossa. Rukoileminen ilmaisee, että olemme riippuvaisia Jumalasta, emmekä pärjää itsenäisinä, vaan apu tulee vain Jumalalta, joka on luonut meidät yhteyteensä. Alkukantaisissa uskonnoissa ei aina ole selvää rajaa rukouksen ja loitsun välillä. Esim. buddhalaisuudessa ei ole jumalaa siinä mielessä kuin me käsitämme jumaluuden, ja niinpä rukous onkin ajatuksiin ja totuuksiin keskittymistä, itseensä syventymistä, ”valaistuksen” saavuttamiseksi.
Olen kerännyt tietoa rukouksesta, ei siksi että tietäisin kaikki aiheesta, vaan rukous on hyvä aloittaa heti, eikä ulkoistaa sitä muille, sillä osaaminen ja tietämys kasvaa rukoilun myötä. Kristillinen rukous edellyttää uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka kuulee ihmistä ja puhuu hänelle tavalla tai toisella. Rukous ilmentää Jumalan ja ihmisen välistä yhteyttä. Rukous tekee tämän yhteyden tietoiseksi ja antaa sille sisältöä. Rukouksessa ihmisen tarpeet ja asenteet muotoutuvat sanoiksi, joiden välityksellä hänen jumalayhteydestään tulee syvästi persoonallinen minä-sinä -suhde. Rukoileminen vain rukoilemisen vuoksi tavan tai velvollisuuden perusteella on turhaa, jos ei odota rukoukselta edes tuloksia eli Jumalan vastaavan siihen mitä on pyydetty, odotetaan saavamme minkä pyydämme ja uskomme Jumalan antavan sen minkä on luvannut sanassaan Raamatussa. Me pelkäämme pettymyksiä, joten vältämme luottamasta Jumalan Raamatun lupauksiin, että Jumala vastaa oikeasti rukouksiin, sillä Jumala ei voi olla valehtelija.
Esimerkkinä rukouksen voimallisuudesta voidaan tuoda esille Apostolien teot 4:23-31 ”Vapaaksi päästyään Pietari ja Johannes menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuaan kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa. He sanoivat: ’Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on! Sinä olet antanut Pyhän Henkesi puhua palvelijasi Daavidin, meidän isämme, suulla: Miksi pakanat raivoavat, kansat punovat turhia juonia? Maailman kuninkaat nousevat vastarintaan, hallitsijat liittoutuvat Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan. ’Juuri näin on käynyt. Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olit voidellut. He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.’ Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.”
Sisällöllisesti rukous voi olla monivivahteista. Se voi olla pyyntö. Tällöin joko pyydetään ymmärrystä toimia oikein tai anotaan, että Jumala tarttuisi asioiden kulkuun tavalla tai toisella, Esirukouksella on tärkeä sija. Esirukouksessa on kysymys toisten tarpeista. Se on palvelusta lähimmäisen hyväksi. Kiitosrukousta leimaa kiitollisuus kaikesta saadusta. Se on ihmisen kiitos Jumalalle rukousvastauksesta, Yksi rukouksen muoto on ylistys, sillä eri kielisissä Raamatuissa rukous ja ylistys sanan käyttö on horjuvaa, kumpaako sanaa käännöksissä käytetään. Ylistys on Jumalan kunnioittamista ja korottamista sellaisena kuin Hän on itsessään, sellaisena kuin luonto, historia ja oma kokemus Häntä heijastavat.
Charles Swindoll ”Valo voittaa pimeuden” Päivä 2004 (Swindoll on kirjoittanut aiemmin lukuisan joukon kirjoja mm. ”Armoherätys” kirjan. Lainaus tästä Swindolilla kirjasta: ”Meidän Herramme keskeinen päämäärä sen jälkeen, kun olemme tulleet tuntemaan hänet, on kuuliaisuus. Hän ei ole mikään taivaallinen hotellipalvelija, joka odottaa soittoasi ja kuuntelee innokkaasti tilaustasi voidakseen sanoa: ’Kyllä, kuten haluatte. Mielihyvin, totta kai, heti paikalla!’ Hän ei ole taivaallinen pullon henki valmiina toteuttamaan kaikki toiveesi tai hymyilemään ja vastaamaan kaikkiin rukouksiisi. Hän haluaa luoda omissa lapsissaan kyvyn kestäväisyyteen. Tuohon kykyyn harjaannumme pääasiassa vaikeuksien, pettymysten ja väärinymmärrysten kautta sekä myös fyysisen ja usein emotionaalisten kärsimysten ja sydänsurujen kautta. Odotahan nyt, sinä sanot. Eikö elämässä ole kysymys täyttymyksestä? Eikö siinä ole kyse siitä, että löydämme tyydytyksen, naurun ja leikin kauniin valtaväylän? Eikö Jumala ensisijaisesti toivo meidän olevan onnellisia? Näytäpä vain minulle Raamatusta jae, joka lupaa keskeytymättömän onnea, niin saarnaan siitä mielelläni.”
Joyce Meyer ”Mielen taistelukenttä” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 129: ”Oletetaan, että sinulla on lapsi, jolla on käyttäytymisongelmia ja jonka ehdottomasti tarvitsee muuttua. Rukoilet hänen puolestaan ja pyydät Jumalaa vaikuttamaan hänen elämässään ja tekemään kaikki tarvittavat muutokset. Entä mitä sinä teet ajatuksillesi ja sanoillesi lapsen suhteen odottamisen aikana? Monet ihmiset eivät koskaan näe vastausta rukouksiinsa, koska he tekevät sen, mitä ovat pyytäneet, tyhjäksi omilla ajatuksillaan ja sanoillaan, ennen kuin Jumala edes saa tilaisuuden toimia heidän hyväkseen. Rukoiletko lapsesi muuttumista, mutta täytät mielesi kaikenlaisilla kielteisillä ajatuksilla hänestä? Tai ehkä rukoilet muutosta ja sitten ajattelet ja vieläpä sanot toisille: ’Tämä lapsi ei ikinä muutu!’ Elääksesi voitossa sinun täytyy alkaa ajatella Jumalan Sanan mukaisesti. Me emme vaella Sanassa, jos ajatuksemme ovat ristiriidassa sen kanssa mitä Sana sanoo, Emme vaella Sanassa, jos emme ajattele Sanan mukaisesti. Kun rukoilet jonkun puolesta, ala ajatella ja puhua yhdenmukaisesti rukouksesi kanssa, niin saat nähdä läpimurron.”
David Wilkerson ”Valvo morsiameni, minä tulen pian” (Kuva ja Sana 2005), josta lainaus sivulta 7: ”Rukoillessani aloitan astumalla kiittäen ja ylistäen Jumalan esipihoihin. Sen jälkeen vietän aikaa palvoen. Seuraavaksi esitän anomukseni, rukoilen meille lähetettyjen rukouspyyntöjen puolesta. Esitän myös anomukseni leskivaimojen, isättömien. kodittomien, köyhien, vanhusten ja kärsivien puolesta. Lopuksi rukoilen perheeni puolesta ja johdatusta palvelutyöllemme. Sitten istun hiljaa ja odotan, että Herra Jeesus puhuu.”
Adam Clarke kirjoittaa rukouksesta: ”Sillä, jolla on rukouksen henki, on suurin vaikutusvalta taivaan oikeussalissa. Ja ainoa tapa säilyttää se, on pitää se jatkuvassa käytössä. Uskosta luopuminen alkaa kammiosta. Kukaan sellainen ei ole koskaan luopunut kristinuskon elämästä ja voimasta, joka on säilyttänyt jatkuvan ja palavan yksityisen rukouksen. Se, joka rukoilee lakkaamatta, saa todennäköisesti riemuita ikuisesti.”
Tässä on elokuva rukouksella saadusta vastauksesta:
Vanhassa testamentissa on esimerkki rukouksesta, kun Iisakin vaimo Rebekka oli lapseton, eikä Jumalan lupaus päässyt näin ollen toteutumaan suuresta kansasta Aabrahamin jälkeläisinä, niin Raamatussa se todetaan 1 Moos. 25:21 ”Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.” Meidän on hyvä tietää Jumalan lupaukset meille Raamatusta, jotta voimme anoa niiden toteutumista kohdallamme.
UT kehottaa jatkuvaan rukoukseen. ”Anokaa, niin teille annetaan”, Luuk. 11:9; ”kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat”, Mat. 7:11. Jeesus kehottaa rukoilemaan nimessään. ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen”, Joh. 14:14. ”Jeesuksen nimessä” rukoiltaessa vedotaan siihen, että rukoilija kuuluu Jeesukselle, on Hänen opetuslapsensa. Tähän opetuslapseuteen pohjautuen Jumala on meidän Isämme, ja siksi rukoukseen liittyvät lupaukset kuuluvat meille.
Apostoli Paavali kirjoittaa rukouksesta näin 1 Tim. 2:1-8 ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;”
Matteuksen evankeliumissa luvussa 15 pakananainen anoo eli rukoilee Jeesukselta tyttärensä paranemista: ”Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: ”Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: ”Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme”. Hän vastasi ja sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: ”Herra, auta minua”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille”. Mutta vaimo sanoi: ”Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat”. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot”. Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.”
Juutalaisilla oli monia rukouksia, jotka opeteltiin ulkoa. Myös Johannes Kastaja opetti opetuslapsilleen rukouksia. Tähän perinteeseen ja käytäntöön liittyen Jeesuksen opetuslapset pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Jeesus vastasi opettamalla Isä meidän -rukouksen.
Rukoilemista pyritään ulkoistamaan monissa uskonnoissa papeille kuuluvana, joita Jumalat vain kuulevat paremmin, myös rukousmyllyillä, joka on tiibetinbuddhalaisuuteen kuuluva laite, jonka varteen kiinnitetty pyörivä sylinteri, ja sen ympärille on kirjoitettu mantroja, joka tulevat luetuksi yhdellä sylinterin pyörityksellä.
Olen osallistunut noin kymmenen vuotta sitten vapaaehtoisena paikallisen seurakunnan mukana tulkin avustamana katuevankeliointitapahtumiin Hatsinassa Venäjällä ja Pernussa Eestissä, joissa olen pyytänyt ihmisiä, että pyytäisivät Jumalaa ilmestymään ja ilmoittamaan heille itsensä, että Jumala on todellinen ja Jumala välittää heistä, eli saanko rukoilla tämän asia puolesta siinä kadulla. Jotkut ihmiset ovat suostuneet ja olemme rukoilleet ja anoneet, että Jumala ilmaisisi itsensä tälle henkilölle, jotta hän voisi ottaa vastaan armon ja tulla sovitetuksi Jumalan kanssa Jeesuksen sovitustyön kautta. Jotkut kertoivat koneensa lämpöä sisällään rukouksen aikana. Myös Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkodeissa olen saanut kertoa rukouksia kuulevasta Jumalasta ja rukoillut heidän puolestaan.
Olen ollut parikymmentä vuotta sitten rukouspuhelimeen vastaamassa vapaaehtoisena noin kerran viikossa pari tuntia vuoden verran. Siinä käytännössä oppi tuntemaan rukoustarpeita ja erilaisista huolista joita soittajilla oli läheisitään. Tosilla oli niin pitkät rukouslistat, ettei niitä muistanut jos samalla ei kirjoittanut muistiin. Joillekin oli tärkeää oikeanlainen rukouksen muotoilu, jotta rukousvastauksia tulisi. Huomasi siinä ollessa, että samat ihmiset toivat viikosta toiseen samat rukousasiat, sillä rukousvastaus ei ollut vielä saavuttanut heitä. Danielin kirjassa puhutaan siitä kuinka Daniel rukoili ja Jumala vastasi heti, mutta demonienkeliruhtinas esti Jumalan sanansaattajaenkeliä tuomasta rukousvastausta heti, vaan muutaman viikon päästä, kun Daniel hellittämättä jatkoi uskossa rukousta, että oli varma hyvän Jumalan vastaavan rukouksiin.
Apostolien teossa luvussa 12 on kertomus, kun Pietari vangitaan ja seurakunta rukoilee Pietarin puolesta. Pietari vapautuu vankilasta yliluonnollisesti rukouksen seurauksena, mutta rukoilijat eivät usko heti, että rukous on kuultu ja Pietari on vapaa, sekä kolkuttaa ovelle. Meidän tulisi uskoa ja odottaa hyvän Jumalan vastaavan meille, kun anomme. Katso tämä Ap. t. 12: ”Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen. Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: ”Nouse nopeasti!” Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: ”Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi”. Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: ”Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua.” Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. Kun Pietari tointui, sanoi hän: ”Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti”. Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: ”Sinä hourit”. Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: ”Se on hänen enkelinsä.” Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta, ja sanoi: ”Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille”. Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan. Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi.”
Profeetta Elia on hyvä esimerkki rukouksen voimasta, sillä kolme ja puoli vuotta oli Israelia vaivannut kuivuus ja nälänhätä, kunnes Jumala lupasi Elialle lähettää sateen. Voisi ihmetellä, miksi Elian tarvitsi rukoilla lainkaan, jos Jumala oli jo luvannut lähettää vastauksen kuivuuteen. Mutta Elia ymmärsi, että lupaus edellytti kumppanuutta rukouksessa Jumalan kanssa ja Elia rukoili muutosta ja anoi Jumalalta Jumalan lupaamaa sadetta, joka sitten tuli rukousvastauksena.
Rukoilevaisuus on Suomen vanhin kirkon herätysliike. Rukoilevaisuuden syntyhetkenä on pidetty kalantilaisen Santtion kylän (lähellä Uuttakaupunkia) paimentyttö Liisa Eerikintyttären uskonnollista heräämistä vuonna 1756. Hän luki paimenessa 23-vuotiaana ollessaan Arthur Dentin kirjaa Totisen kääntymisen harjoitus ja tuli siitä suureen synninhätään. Tällöin näki itsensä ja läheisensä joutuvan syntien takia kadotukseen. Se synnytti uskonnollisen liikkeen, joka levisi varsinkin naisten keskuudessa. Liisan kertomus vaikutti muihin kyläläisiin niin, että hekin alkoivat pohtia, ovatko he Jumalalle kelpaavia. Liike oli pitkälti maallikkoliike, ja osa papistosta suhtautui siihen vieroksuvasti. Kuitenkin myös pappeja liittyi tähän herätykseen. Merkittävin heistä oli Abraham Achrenius (1706–1769). Hänestä tuli Nousiaisten kirkkoherra vuonna 1753, ja hän aloitti seurakunnassaan vahvan saarna- ja herätystoiminnan, esimerkiksi pitämällä seuroja kirkon sakastissa. Nousiaisissa syntyi herätystä erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Achrenius oli myös virsirunoilija, ja hän oli ensimmäisiä rippikoulua nuorille pitäneitä pappeja Suomessa.
Martti Lutherin selitys Isä meidän rukoukseen: http://tunnustuskirjat.fi/ik/1pyynto.html
ja http://katekismus.fi/isameidan/isameidan.html
Jumalan vastaus Salomon rukoukseen löytyy 2 Aik.7-22: ”Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan, ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: ”Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa. Ja nyt minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä. Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani, niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, niinkuin minä lupasin sinun isällesi Daavidille sanoen: ’Aina on mies sinun suvustasi hallitseva Israelia’. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni, jotka minä olen teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka minä olen heille antanut; ja tämän temppelin, jonka minä olen nimelleni pyhittänyt, minä heitän pois kasvojeni edestä, ja minä teen sen sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille. Ja tämän temppelin tähden, joka ennen oli korkein, on jokainen ohikulkija tyrmistyvä. Ja kun hän kysyy: ’Miksi on Herra näin tehnyt tälle maalle ja tälle temppelille?’, niin vastataan: ’Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä; sentähden hän on antanut kaiken tämän pahan heitä kohdata’.”
E. M. Bounds ”Rukouksen mahdollisuudet” (KKJMK Oy 2017), josta lainaus sivulta 56: ”Meillä on, tapauksessa, jossa opetuslapset epäonnistuivat ajamaan riivaajaa ulos kuunvaihetautisesta pojasta, jonka isä toi hänet heidän luokseen Jeesuksen ollessa kirkastusvuorella, vaikuttava opetus uskon, rukouksen ja paaston yhteydestä, ja kyvyttömyydestä saavuttaa tilanteen tarjoamat mahdollisuudet ja velvollisuudet. Opetuslasten olisi pitänyt kyetä ajamaan riivaajat ulos pojasta. Heidän oli lähetetty tekemään juuri sellaisia tekoja Herransa ja Mestarinsa voiman avulla. Mutta he epäonnistuivat surkeasti. Kristus nuhteli heitä ankarasti siitä. Heidät oli lähetetty juuri sitä tehtävää varten. Heidän epäonnistumisensa toi häpeää ja hämmennystä heille samalla kun he jättivät pois laskuista Herransa ja Mestarinsa tuossa asiassa. He toivat hänelle huonoa mainetta ja välittivät hyvin huonon käsityksen edustamastaan asiasta. Heidän uskonsa ajaa ulos riivaajia oli rauennut vain siksi, että sitä ei ollut ruokittu rukouksella ja paastolla. Rukouksen laiminlyöminen mursi kyvyn uskoa, ja he epäonnistuivat, koska heillä ei ollut vahvan, vaikutusvaltaisen uskon voimaa… Me etenemme aivan liian varovaisesti Jumalan suuriin ja kalliisiin lupauksiin, ja liian usein me jätämme ne kokonaan huomiotta. Lupaus on se perustus, jolla usko seisoo rukoillessaan Jumalaa. Se on ainoa rukouksen perustus. Me rajoitamme Jumalan voimaa. Me mittaamme Jumalan kykyä ja halua vastata rukoukseen ihmisten mittapuilla. Me rajoitamme Israelin Pyhää.”
John Fenn Viikottaisia ajatuksia kirjoituksista lainaus: ”Vuosia sitten Pensacolassa, Floridassa olleen ’Brownsvillen herätyksen’ – kuten sitä kutsuttiin – päivinä, Argentiinasta tuli luokseni kahdeksan ihmistä, jolla oli valtava määrä kysymyksiä amerikkalaisesta uskosta. He olivat olleet Pensacolassa ja myös Torontossa ja olivat nähneet kristityillä olevan kouristuksilta näyttäviä kohtauksia heidän nytkähdellessään ja jopa kaatuessaan ryhmän päälle vääntelehtien, ja kaikki ympärillä sanoivat, että kyseessä oli Jumalan Henki noiden ihmisten yllä. He sanoivat, että kun he Argentiinassa näkevät tuota, he karkottavat sen riivaajan ihmisestä ja saavat ihmisen palaamaan ennalleen. Kerroin sen olevan myös minun kokemukseni, että amerikkalaiset kristityt olivat tietämättömiä, vaikka he voivat nähdä evankeliumeista, kuinka riivaajat saivat Jeesuksen kohtaamat ihmiset sätkimään tai vääntelehtimän Hänen karkottaessaan riivaajat, monet kutsuivat sitä Pyhän Hengen olemisesta jonkun yllä. Päättelimme, että kaikki on joko Jumalaa, paholaista tai ihmisen lihaa.”
Stephen Hill ”Herätyksen palo” (Aika Oy 2001), josta lainaus sivulta 29: ”Tätä kirjoittaessani olemme aloittamassa kolmatta vuotta sen merkittävän herätyksen keskellä, joka on käynnissä Pensacolassa Brownsvillen helluntaiseurakunnassa Floridassa. Ne meistä, jotka ovat olleet osana tätä Jumalan valtavaa ihmettä, ovat rukoilleet herätystä koko uskonelämänsä ajan. Vain harva meistä kuitenkin odotti näkevänsä sen omin silmin. Isänpäivän vuodatuksena tunnetuksi tullut tapahtuma yllätti meidät kaikki… Mikä sai Brownsvillen seurakunnan pastori John Kilpatrickin nousemaan yli kaksi vuotta sitten ylös ja huutamaan: ’Rakas Jumala, lähetä seurakuntaamme herätys. Herätä meidät, oi Jumala!’ Kun hänen rukoukseensa sitten vastattiin ja herätys tuli, mikä on saanut hänet palvelemaan päivästä toiseen niitä satojatuhansia sieluja, jotka tulivat Brownsvillen herätyskokouksiin, samalla kun hän edelleen on paimentanut omaa laumaansa?”
Steven Lawrence Hill s. 17.1.1954 Ankara, Turkki, k. 9.3.2014 Orange Beach, Baldwin County, Alabama, että hänen äitinsä on suomalainen Ann Eskelinen Hill s. 29.9.1921 Windham County, Connecticut, k. 24.9.2003 Madison County, Alabama. Isä Fredrick Whiting Hill Jr. s. 1913, k. 20.2.1970 Alabama Ann Eskelinen oli yksi 11:sta lapsesta. Ann avioitui Fredrik Whiting Hillin kanssa 1948. Heillä on neljä lasta Marcia, George, Steve ja Susan. Äiti Ann oli ollut jäsenenä St. Marks Lutheran kirkossa ja Annin isä oli ollut Finnish Apostolic Lutheran Church.
Rukousvastauksen esteitä
Rukousvastauksen esteitä, väärät ajatusmallit ja uskomukset. Uskomuksina voidaan pitää tosiasioita, jotka kehittyvät tietyn ajan kuluessa omista kokemuksista. Pidämme joitakin asioita totena, vaikka ne olisivat meidän vain kokemuksia. Omat uskomukset voivat olla vailla todellisuuspohjaa. Saattaa olla, ettei pysty ottamaan vastaan opetusta keneltäkään tai Jumalalta Raamatun sanasta. 2 Kor.10:3-5 ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” Väärät uskomukset saattavat saada aikaan, että meillä on väärälainen kuva elämän perusarvoista. Väärät uskomukset voivat tulla kansan tai perheen kulttuurin kautta. Jotkut saattavat ajatella jos Jumala olisikin olemassa, ettei Jumala halua auttaa ja eikä vastaa rukouksiimme, jos emme ansaitse niitä, koska emme ole tehneet hyviä tekoja. Suvusta voi tulla myös vääriä uskomuksia, kuten rasismi ja käsitys, että lapsesta ei tule eikä ole mihinkään. Jumalan mahdollisuudet siunata estyvät näiden mielen linnakkeiden eli väärien uskomusten tähden. Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeessä 11:6, että ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa.
Yksi este voi olla, että kylvää huonoja asioita joita joutuu niittämään elämäänsä, vaikka rukouksella yrittäisi korjata sitä, ilman parannuksen tekoa. Gal. 6-10: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” Jaakobin kirje 4:2-3 ”Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.”
Luis Palau ”Elämällä on tarkoitus” (Uusi tie 1982), josta lainaus sivulta 48: ”Rukoilet lakkaamatta. Mutta se rukous on silmänlumetta. Teit päätöksesi jo ennen kuin tulit Jumalan luo, vaikka olisi pitänyt tehdä päinvastoin. Yrität hämätä Jumalaa. Ja voit joutua vaikeuksiin myöhemmin. Pahoihin vaikeuksiin. Kun on kysymys rahasta, vie asia Jumalalle. Jos on kysymyksessä muutto toiseen kaupunkiin, vie asia Jumalalle. Jos ajattelet työpaikan vaihtamista, vie asia todella Herran eteen. Suunnitellessasi lomaa kysy neuvoa Jumalalta. Ehkä vastustat: ’Minusta tulee fanaatikko, jos rupean sotkemaan Jumalan joka asiaan. Vain hullu kiihkoilija tekee sillä tavalla.’ Mutta Jumalan jättäminen suunnitelmien ulkopuolelle on juuri se syy, miksi maapallollamme on niin paljon rauhattomuutta, hätää ja kärsimystä – koska ihmiset ajattelevat, ettei heidän tarvitse sekoittaa Jumalaa arkielämäänsä.”
Opinnäytetöitä:
Juha Karhu ”Rukoilun merkityksestä juutalaisuudessa” (Helsingin Yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/323105/Karhu_Juha_gradu_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Saija Alanko ”Sairaalapappi ja rukous” (Helsingin Yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2019)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/300808/Alanko_Saija_Pro_Gradu_2019.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Esa Heinonen ”Rukouksen ja mietiskelyn merkitys AA:n jäsenen elämään” (Diakonia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65843/THESUS%20OT%20VALMIS%20PDF%20%202013%2011%2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kirjallisuutta:
Yonggi Cho ”Opeta minua rukoilemaan” (Kuva ja Sana 1986)
Andrew Wommack ”Tie toimivaan rukoukseen” (TV7 Kustannus)
Beni Johnson ”Iloinen esirukoilija” (TV7 Kustannus)
Timothy Keller ”Rukous: vuorovaikutusta Jumalan kanssa” (Päivä Osakeyhtiö 2018)
David Bordon ”Paavalin rukoukset” (Uskon Sanan kustannus 2007)
E. M. Bounds ”Rukouksen mahdollisuudet” (KKJMK 2017)
Michael Kimuli ”Esirukous ja rukoustaakka” (KKJMK 2012)
Daniel Kolenda ”Ihmeet avautuvat uskon ja rukouksen kautta” (KKJMK 2018)
Leonard Ravenhill ”Herätysrukous” (KKJMK 2010)
Lähteet:
DigiIRT
Pentti Juhani Mattila 