Malesia kiinnostaa siksi, koska veljeni poika toimi siellä yrittäjänä yhdessä kavereidensa kanssa joitakin vuosia.
Malesian historiasta jotakin
Malaijien ensimmäinen merkittävä kauppaa harjoittanut kuningaskunta oli Sumatralla lähtöisin oleva Srivijavan imperiumi. Srivijaya hallitsi 700-luvulta lähtien Malakansalmen laivaliikennettä ja merkittävää osaa Malakan niemimaan eteläosasta. Srivijayan mukana Malakan niemimaalle levisi myös malajin kieli.
1000-luvun alussa Shrivijaya kohtasi ulkoisia uhkia, kun muut alueen kuningaskunnat Jaavan ja Intian suunnasta yrittivät horjuttaa sen valta-asemaa. Muiden kuningaskuntien kanssa käytyjen sotien takia valtakunta heikkeni ja sen alueelle alkoi muodostua pienempiä kuningaskuntia. Srivijayan valtakunta alkoi taantua 1200-luvulla ja sen valta-asema vähitellen hiipui. Srivijayan valtakunta liitettiin 1200-luvulla Majapahitin valtakuntaan, joka hallitsi myös seuraavalla vuosisadalla suurinta osaa nykyisestä Malesiasta ja Indonesiasta. Vuonna 1377 Majapahitin laivasto valloitti myös Palembangin, joka oli viimeisiä jäänteitä Shrivijayan valtakunnasta.
Vuonna 1402 Paramesvara perusti Malakansalmen länsirannikolle Malakan sulttaanikunnan. Kapinoidessaan Majapahitien valloituksia vastaan Paramesvara loi hyvät suhteet kiinalaisiin ja Malakan sulttaanikunta pääsi Kiinan Ming-dynastian keisarin suojelukseen. Majapahitien valtakausi alueella alkoi hiipua 1300-luvulla sisäisten kiistojen takia ja sen hallitsemat alueet alkoivat itsenäistyä. Malakan niemimaalle syntyi useita pieniä kaupunkivaltioita, jotka harjoittivat elinkeinoinaan kauppaa ja merenkulkua.
Islam saapui alueelle arabialaisten, sekä Pohjois- ja Etelä-Intiasta tulleiden muslimikauppiaiden mukana. Myös Malakan sulttaanikunnassa kuningas Paramesvara kääntyi islaminuskoon. Islamista oli myös kaupallista hyötyä, sillä islamilaiseen sulttaanikuntaan saapui enemmän muslimikauppiaita Persian ja Intian suunnalta. Malakasta islam levisi myös muualle Kaakkois-Aasiaan. Malakka kasvoi nopeasti merkittäväksi satamakaupungiksi ja se hallitsi suurta osaa Malakan niemimaasta. Malakan sulttaanikunnan valtakausi alueella kesti hieman yli sata vuotta, sen menestyksen aikaa pidetään Malesian historiassa kansakunnan alkuna.
1500-luvun alussa eurooppalaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan etsimään muun muassa mausteita. Portugalilaiset pyrkivät saamaan itselleen monopoliaseman maustekaupassa ja vuonna 1510 Alfonso de Albuquerquen johtamat portugalilaiset hyökkäsivät Malakan sulttaanikuntaan. Malakka kukistui vasta kuukauden mittaisen meri- ja maataistelun jälkeen Malakan kukistuttua Malakan sulttaani pakeni niemimaan eteläosiin.
Malakasta kehittyi Portugalin hallintokeskus Kaakkois-Aasiassa, ja maa sai hallintaansa Malakansalmen. Portugalilaisten vaikutus Malakan niemimaan alueella jäi valloituksista huolimatta vähäiseksi. Portugalin yrittäessä haalia maustekaupan monopolia itselleen ja yrittäessään estää islamin leviämistä muslimikauppiaat hajaantuivat muihin alueen satamiin. Malakan väkimäärä väheni portugalilaisten alaisuudessa merkittävästi. 1480-luvulla kaupungissa asui noin satatuhatta ihmistä ja 1500-luvulla asukasluku väheni noin 25 000:een.
Hollantilaisten ajasta on Malakan kaupungin Dutch Squarella perintönä kuvernöörin hallintorakennus Stadthuys ja kirkko. 1600-luvulla alueelle saapuivat hollantilaiset. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsi Jaavan ja Sumatran välissä olevaa Sundasalmea, joka oli Malakansalmen ohella merkittävä reitti Kaakkois-Aasiasta länteen. Vuonna 1641 Hollanti valtasi Malakan portugalilaisilta.
Hollantilaisten pääkaupunki Kaakkois-Aasiassa oli Jaavalla sijaitseva Batavia, nykyinen Jakarta. Bataviaan rakentui maan kaupan keskus ja Malakka jäi toissijaiseen asemaan. Hollantilaiset eivät kohdistaneet Malakan niemimaahan suurta mielenkiintoa, eivätkä he puuttuneet sulttaanikuntien sisäisiin asioihin. Nykyisen Itä-Malesian alueella Brunein sulttaanikunta nousi Malakan kukistumisen jälkeen hallitsevaan asemaan. Se hallitsi 1500-luvulla suurta osaa Borneon saaresta.
Britit saapuivat Malakan niemimaalle 1700–1800-lukujen vaihteessa. Ensimmäinen brittien satama perustettiin Penangin saarelle vuonna 1786, kun Francis Light allekirjoitti Kedahin sulttaanin Abdullahin kanssa sopimuksen alueen hallinnasta, vastineeksi suojelusta Siamia vastaan. Britit nimesivät saaren Prince of Wales Islandiksi ja pääkaupunki George Town nimettiin Walesin prinssin mukaan. Vuonna 1824 Lontoossa solmittiin Britannian ja Hollannin välillä sopimus, joka ratkaisi maiden välit. Britit luopuivat Länsi-Sumatralla sijainneesta Bengkulusta ja kaikki nykyisen Indonesian alueella sijainneet alueet jätettiin hollantilaisille. Hollanti luopui Malakasta ja suostui brittien hallintaan Singaporessa ja Malakan niemimaalla. Vuonna 1926 britit perustivat hallinnoimistaan alueista Singaporesta, Penangista ja Malakasta hallinnollisen kokonaisuuden, Salmisiirtokunnat. Sen pääkaupungiksi tuli ensin Penang, ja vuonna 1832 Singaporesta tehtiin pääkaupunki.
Kertomuksia Malesiasta
Martin Goldsmith ”Opittua annettavaksi” (Päivä 2004) josta lainaus sivulta 139: ”Malesiassa jouduin kuitenkin aivan uuteen tilanteeseen. Jaeltuani avoimesti suuria määriä malaijinkielistä kristillistä kirjallisuutta ja julistettuani evankeliumia peittelemättä muslimeille sain kirjeen paikalliselta sulttaanilta. Siinä minua syytettiin rauhan häiritsemisestä selvästi laittomalla julistamisella. Valitettavasti Malesiassa ei ole täyttä uskonnonvapautta. Kristityt eivät saa todistaa muslimeille, ja muslimeilta kääntyminen toiseen uskoon on ankarasti kielletty. Niinpä minut kutsuttiin kokoukseen sulttaanin edustajan ja poliisipäällikön kanssa – armollinen kutsu oli viisasta hyväksyä! Tuon kokouksen jälkeen minun oli luvattava, etten omasta aloitteestani saarnaa Jeesuksesta Kristuksesta muslimeille. Mutta Jumala itse käskee minua kristittynä todistamaan kaikille ihmisille, olivatpa he mitä tahansa rotua tai uskontoa. Mitä minun siis tuli tehdä? Juuri tuossa yhteydessä muistin Gordon Grayn sanat ja aloin taas kertoa tarinoita. Kuten olen kuvaillut kirjassani Islam and Christian Witness (Islam ja kristillinen todistus, O.M. 1982), minusta tuntuu, etten pysty keksimään uusia tarinoita itse, Voin kuitenkin käyttää toisten ihmisten tarinoita ja muokata niitä uudelleen kuulijakunnalle sopiviksi, jolloin niistä tulee uusia sovelluksia. Niinpä otin erilaisia Jeesuksen vertauksia ja annoin niille muslimikulttuuriin sopivan ulkoasun ja hengellisen sovelluksen, jolla oli merkitystä malaijimuslimeille. Tällä tavoin en rikkonut antamaani lupausta, mutta ihmisille avautui mahdollisuus kysellä uskonnosta. Jos he tekivät aloitteen, minä sain vastata. Jonkin ajan kuluttua sain malaijimuslimien keskuudessa maineen tarinankertojana. Olen sittemmin tajunnut, miten tärkeä viihdyttäjä tällainen henkilö on muslimiyhteiskunnissa. Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän toreilla joukot kerääntyvät tarinankertojien ympärille, ja heitä pidetään hyvin suuressa arvossa.”
Borneo
Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari. Se sijaitsee Kaakkois-Aasiassa, Mlaijien saaristossa. Borneon eteläosat kuuluvat Indonesialle, pohjoisosat Malesialle.Eurooppalaisille Borneon tekivät tunnetuksi portugalilaisten matkat 1500-luvun alussa. Myöhemmin hollantilaiset ja brittiläiset kilpailivat saaresta 1600-luvulla. He joutuivat kuitenkin sotimaan parisataa vuotta sekä toisiaan että alkuasukkaita vastaan ennen kuin saivat jalansijan saarella. Hollantilaiset haukkasivat leijonanosan, Kaakkois-Borneon, kun taas britit valloittivat saaren luoteisosan, joka jaettiin Sarawakin ja Pohjois-Borneon siirtomaiksi sekä Brunein sulttaanikunnaksi. Hollannille kuuluneesta alueesta tuli vuonna 1950 Kalimantan-niminen Indonesian maakunta. Sarawak ja Sabah (entinen Pohjois-Borneo) ovat nykyään Malesian osavaltioita.
Osa Johnson ”Viimeinen seikkailu” (Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1965), josta lainaus sivulta 82: ”Jo monien vuosisatojen ajan Borneon saari on joutunut lukemattomien kansainvaellusten alaiseksi. Ensimmäiset saarelle saapuneet ulkopuoliset olivat jaavalaiset, jotka toivat mukanaan hindulaisuuden. He olivat säyseätä väkeä, jonka vaikutus rajoittui pääasiassa rannikolle. Pian heidän saapumisensa jälkeen tulivat malaijit suurena aaltoliikkeenä pohjoisesta. Luonteeltaan epävakaisena tämä kansa laajensi vaikutusvaltaansa kauaksi ja jäi kiinteästi asumaan saarelle. Malaijit ottivat islamin uskonnon avosylin vastaan, kun sen ensimmäiset vaikutukset alkoivat virrata kaukoitään. Heidän välityksellään uskonto levisi koko saaren yli ja pian se sammutti jaavalaisten hindulaisuuden viimeiset rippeet. Kaikkien muhamettilaisten tapaan muodostivat myös malaijit sulttaanikuntia, joiden avulla he pakkokeinoja käyttäen levittivät uskontoaan. Vähitellen he työnsivät saaren alkuperäiset asukkaat dyakit kauas sisäosiin ja muodostivat liittoja ja yrittivät voittaa näiden keskuudesta niin paljon käännynnäisiä kuin vain voivat. Tässä yrityksessä heitä kuitenkin rajoittivat kiinalaiset uskomukset, jotka olivat vaikuttaneet näihin kansoihin jo useita vuosisatoja… On esitetty teorioita, että nykyisen Borneon alkuperäisen asukkaat ovat olleet alun perin mongooliasukkaita, jotka vuorostaan sekoittuivat kolmeen muuhun alkuperäisryhmään, jotka saapuivat saarelle myöhemmällä aikakaudella. Kayanit saapuivat etelään ja kaakkoon, ibanit lounaaseen ja mururit pohjoiseen. Mururit tulivat todennäköisesti Filippiineiltä tai suoraan Annamista… (sivulta 98) Seudulla oli runsaasti sisämaa-alueen skorpioneja, jotka kasvoivat usein kahdenkymmenen senttimetrin pituisiksi. Muistan vieläkin elävästi erään lyhyen tapaamiseni yhden tällaisen skorpionin kanssa. Se tapahtui eräänä aamuvarhaisena. Ennen kuin aloin pestä hampaitani panin kellon vieressäni olevaan pesuvatiin. Kun lopetin harjaamisen, ojensin käteni ottaakseni mustasta hihnasta kiinni ja ihmeekseni se alkoi liikkua. Aamusarastuksen himmeän kellertävässä valossa saatoin vain nähdä, ettei se ollut kelloni. Se oli skorpioni! Otin taskulamppuni ja käytin sitä sellaisella tavalla mihin sitä ei ollut koskaan tarkoitettu. Skorpionin pistos aikuiseen ei yleensä ole hengenvaarallinen. Lapsiin sen purema vaikuttaa myrkyllisesti, sillä se aiheuttaa kovan paikallisen reaktion ja joskus se johtaa yleiseen heikkoustilaan ja kuumeeseen. Lapsella purema voi olla hengenvaarallinen. Onneksi Martin ja minä säästyimme aina kaikilla matkoillamme jonkun tällaisen niveljalkaisen pistokselta.”
Osa ja Martin Johnsonin matkasta Borneolla on tehty elokuva, jonka voi käydä katsomassa Youtubessa:
Kirjallisuutta
Marja-Leena Heikkilä, Jukka O. Miettinen ”Kaakkois-Aasia: historia ja kulttuurit” (Otava 2000)
Satu Rommi ”Aina matkalla: kirjoituksia Malesiasta, Singaporesta ja Balilta” (Basam Books 2015)
Markus Lehtipuu ”Malesia” (Suomalainen matkaopas 2013)
Barwise & N. J. White ”Matkaopas historiaan: Kaakkois-Aasia” (Unipress 2006)
Jukka O. Miettinen ”Silmät auki Aasiassa: Burma, Thaimaa, Malesia, Singapore, Indonesia” (Gaudeamus 1987)
Päivi Kannisto ”Kuuma loma: kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita” (Atena 2018)
Pentti Juhani Mattila 