Mongolia

Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta eKr. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa. Sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu.  Temüžin yhdisti valtansa alle alueen muut heimot, kuten uiguurit, naimaanit ja merkiitit, ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tsingis- kaani. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja hänen ratsumiehensä etenivät nopeasti Kiinaan, Keski-Aasiaan ja Venäjälle. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa – olkoonkin, että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Kublai siirsi valtakunnan pääkaupungin Karakorumista Pekingiin ja omaksui kiinalaisen dynastianimen Yuan.  1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen.

Paavo Suoninen ”Karjala keskellämme” (Pääkaupunkiseudun Karjalaiset ry 2011), josta lainaus sivulta 93: ”Historian tähänastisista laajimman maailmanvallan perustaja oli paimentolaisista koostuvaan mongolien aroheimoon kuulunut soturi Temüdžin (115/56-1227). Hänet julistettiin mongolien hallitsijaksi 1196 nimellä Tšingis-kaani. Voitettuaan pitkällisissä ryöstö- ja valloitussodissa kaikki kilpailijansa eri mongoliheimojen keskuudessa hän kohosi 1206 suurkaaniksi, eli kaikkien turkkilais-mongolisten heimojen hallitsijaksi. Poikiensa tukemana suurkaani laajensi valtapiiriään Pohjois-Kiinasta Etelä-Venäjälle ulottuvalle alueelle. Laajimmillaan Mongolia levittäytyi Kaukoidästä Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Tšingis-kaanin joukkojen tehdessä 1221-1223 aseellisen tiedusteluretken Kaukaasiaan ja Etelä-Venäjälle joutuivat Kiovan venäläiset ensi kertaa tekemisiin mongolien kanssa. Kiovan ja sen liittolaisten joukot murskattiin Kalkajoen taistelussa 1223. Ennen kuolemaansa Tšingis-kaani jakoi valtapiirinsä neljän poikansa kesken. Suurkaaniksi tuli  Tšingis-kaanin kuoltua 1227 hänen kolmas poikansa Ögödei, joka jatkoi valloituksia alistamalla valtaansa Korean nimimaan ja Etelä-Kiinan. Euroopan valloittamiseen ryhdyttiin täydellä teholla 1235. Tšingis-kaanin vanhimman pojan Džütšin poika Baty otti joukkoineen 1237-1240 haltuunsa Volgan ja Dneprin seudut ja ajoi asukkaat sieltä Unkariin. Pohjois-Venäjä Novgorodia lukuun ottamatta vallattiin 1237-1238. Kiova ryöstettiin 1240. Adrianmerelle päästiin Splitissä 1242, jolloin kohteeksi otettiin Wien. Läntinen Eurooppa säästyi kuitenkin varmalta näyttäneestä tuhosta, kun Baty joutui lähtemään kesken kaiken ehdolle suurkaanin vaaliin saatuaan tiedon Ögädein kuolemasta… Mongolivallan aika Venäjällä kesti pitkään, 1240-1480. Pääosin venäläinen alue mongolien valtajärjestelmässä kantoi nimeä Kultainen Orda. Alistaessaan Venäjän mongolit jättivät paikalliset ruhtinaat rauhaan. Samoin he sallivat ortodoksisen uskon jatkuvan, antoivatpa kirkolle täyden verovapaudenkin. Maallisten ruhtinaitten ’rauhaan’ sen sijaan kuului raskaitten verojen kerääminen mongolihallitsijoille – ja keräsyspalkkana samalla omille ruhtinashoveilleen… Eräänlainen käännekohta oli Iivana I Kalitan (1304-1340) nouseminen Moskovan ruhtinaaksi. Hän saavutti kaanin luottamuksen ja mongolien myötätunnön mittavilla lahjoituksilla. Hän sai myös Pohjois-Venäjän tärkeimmän kauppapaikan Novgorodin herruuden… Hyvät suhteet Kultaiseen Ordaan säilyivät ja takasivat, etteivät mongolit tehneet ryöstö- tai rankaisuretkiä hänen alueilleen. Hän oli myös tukahduttamassa Tverin ruhtinaskunnan kansannousua mongoleja vastaan 1327… Iivana III (1440-1505) ja kaani Ahmadin joukkoineen olivat taisteluvalmiina joen vastakkaisilla rannoilla kokonaisen viikon. Mongolit eivät uskaltaneet hyökätä, mikä on tulkittu venäläisten suureksi voitoksi… Siihen päättyi mongolien ylivalta Venäjällä.” 

 
Mailis Janatuinen ”10 matkaa Mongoliaan” (Perussanoma Oy 2016), josta lainaus sivulta 12: ”Kristillinen lähetystyö oli kuitenkin alkanut Mongoliassa jo paljon, paljon aikaisemmin. Kuinka moni suomalainen tiennee, että vuonna 800 jKr. Damaskoksen itäpuolella eli enemmän kristittyjä kuin sen länsipuolella? Jo 600-luvulla alkoi Syyriasta tulla Kiinaan ja samalla myös Mongoliaan kristittyjä kauppiaita ja nestoriaanimunkkeja, jotka levittivät tietoa kristinuskosta. Tämä tapahtui siis paljon ennen buddhalaisuuden saapumista näihin maihin. Xi’anin kaupungista Kiinasta löytyi vuonna 1623 ns. Nestoriaanikivi, johon on kirjoitettu Kiinan lähetyshistoria vuosilta 635-781 sekä kiinaksi että syyriaksi. Kertomus liippaa läheltä myös Mongolian kirkkohistoriaa. Tuhatluvun vaihteen tienoilla oli Keraitin mongoliheimo kääntynyt kokonaisuudessaan kristityksi ja naimit, ongutit ja merkitit osittain. Kuriositeettina mainittakoon, että mongolin kielen aakkoset on muotoiltu syyrialaisista kirjaimista, jotka olivat tulleet tutuiksi nestoriaanien kirjoituksista. Kaanit eli mongolikuninkaat ottivat itselleen keraitilaisia vaimoja ja naittoivat heille pokiaan. Kuuluisan Tsingis-kaanin miniä (eli siis Kublai-kaanin äiti) oli hänkin nestoriaanikristitty. Hovissa oli myös paljon korkea-arvoisia kristittyjä virkamiehiä. Karakorumiin, Tsingis-kaanin pääkaupunkiin, rakennettiin nestoriaanikirkko. Sisä-Momgoliasta on löytynyt myös runsaasti kristillisiä hautakiviä. Näin kertoo suomalainen kielitieteilijä G. J. Ramstedt eräästä hautakivestä kirjassaan Seitsemän retkeä itään: ’Suudzin kivi on kirjoitettu noin vuonna 780 jKr. Siinä se rikas mies, joka on paikkaan haudattu, kehuu maallista elämäänsä: ’Minun maineeni levisi auringon noususta sen laskuun saakka. Rikas ja varakas olin. Kymmenen jurttaa, lukemattomia hevoslaumoja minulla oli. Nuorempia veljiä seitsemän, poikia kolme, tyttöjä kolme. Pojat naitin, tyttäret annoin lunnaitta miehelään. Opettajalleni, Mar’illeni, annoin sata miestä ja olinpaikan. Poikani, olkaa ihmisten joukossa Mar’in, opettajani, sanojen mukaan. Pysykää lujina!’… 1800-luvulla saapuivat Mongoliaan ensimmäiset protestanttiset lähetystyöntekijät. Heitä tuli Skotlannista, Saksasta (herrnhutilaisia) ja muistakin maista… 1920-luvulla perustettiin Mongoliaan kommunistihallinto ja maan ovet sulkeutuivat tiiviisti evankeliumilta… Mongolinkielistä raamatunkäännöstä oli tehty hiljalleen Englannissa 1980-luvulta lähtien.” 

Katso lisätietoja: https://ilosanomapiiri.fi/mailis.shtml

https://www.maf.fi/

Opinnäytetöitä:

Elisa Bergström, Annabella Brunberg ”Mongolian markkinoiden riskit viennin näkökulmasta” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)

Katso Yle Areenasta:

https://areena.yle.fi/1-4003477
https://areena.yle.fi/1-50110953 

https://areena.yle.fi/1-1371109

https://areena.yle.fi/1-1427697

Kirjallisuutta:

Conn Iggulden ”Valloittaja – Nuolten herrat – Hänet tunnettiin nimellä Tsingis-kaani” (Otava 2009)
Johannes de Plano Carpini ”Mongolien historiaa: matka tartarien maahan vuosina 1245-1247” (Gaudeamus 2003)

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: