Olen vieraillut Belgiassa jonkun kerran 2014 aikoihin, koska tyttäreni oli siellä töissä muutaman vuoden. Monesti ajoimme autolla vaimoni kanssa Tukholmasta Malmöhön, josta siltaa tai lauttaa käyttäen Saksan tai Tanskan ja Saksan läpi Belgian Brysseliin. Brysselissä tuli tutustuttua museoihin jne. Käytiin myös tutustumassa Waterloon taistelupaikkaan, joka käytiin 18. kesäkuuta 1815 ja oli Napoleon I:n viimeinen taistelu. Taistelu käytiin 12 kilometriä Brysselistä Waterloon kylän lähistöllä Yhdistyneessä Alankomaiden kuningaskunnassa, nykyisen Belgian alueella. Belgiassa ollessamme monesti kuljimme junalla Oostendessä, Antwerpenissä, Bruggessä ja Namurissa jne. Belgiassa olen syönyt erinomaisia entrecôte-pihvejä. Kerran vierailin Brysselissä Lifepoint seurakunnassa https://lifepoint.be/about jossa oli kiva käydä.

Belgiassa vieraillessani kävimme myös Oostendissä, josta tämä video:
Belgian alue mainitaan jo vuonna 56 eKr. Julius Caesarin Gallian sotaa käsittelevässä kirjassa, jossa belgae-heimot mainitaan. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat merovingien valtakunnan, joka hallitsi 500-luvulta 700-luvun puoliväliin asti. Dynastian ensimmäinen kuningas Klodvig (481–511) kääntyi vuonna 496 kristilliseen uskoon. Viimeiset merovingikuninkaat olivat käytännössä nukkehallitsijoita. Merovingeja seurasivat valtaistuimelle karolingit. Ensimmäiseksi karolingikuninkaaksi itsensä huudatti vuonna 751 Pipin Heristalilaisen pojanpoika Pipin Pieni. Pipiniä puolestaan seurasi hänen poikansa Kaarle Suuri (742–814).
Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus. Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin yhdelle prosentille väestöstä ja ranska oli vähemmistöasemastaan huolimatta ainoa virallinen kieli.Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin konferenssissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa viidennes väestöstä eli kymmenen miljoonaa kongolaista oli kuollut.
Belgian nykyisyydestä
Belgiassa sijaitsee Naton päämaja ja EU-parlamentti. Euroopan parlamentti tai EU-parlamentti on Euroopan unionin kansanedustuslaitos. Parlamentti laatii lainsäädäntöä, käyttää budjetti- ja valvontavaltaa, osallistuu perussopimusten tarkistusmenettelyyn ja saattaa asioita unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Parlamentti toimii kolmessa eri paikassa ja maassa: Belgiassa Brysselissä, Ranskan Strasbourgissa ja Luxemburgissa.
Noora Eronen ja Reijo Kemppinen ”Belgia – maa Euroopan ytimessä” (Kleio ja Nykypäivä 2000), josta lainaus sivulta 16: ”Oikeastaan Belgian ei kuuluisi edes olla olemassa. Belgian kohdalla Eurooppaa asuvat ihmiset ovat aina olleet hajallaan, vailla yhteistä kansallisuutta, historian hyökyaaltojen heiteltävänä, milloin kenenkin hallitsijan alaisina. Euroopan pienempiin kuuluvaa liittovaltion aluetta ovat isännöineet vuorollaan roomalaiset, frankit, Burgundin herttuat ja pikkuruhtinaat sekä espanjalaiset, hollantilaiset ja saksalaiset. Suurimman osan historiastaan Belgia on ollut enemmän tai vähemmän hajanainen kokoelma kaupunkeja ja alueita. Valtio syntyi Alankomaiden kuningaskunnan eteläosan kapinan seurauksena. Sen oli hankittava kuningas itselleen Saksasta, koska sillä itsellään ei ollut kuninkaallista sukua. Itsenäistyessään se yhdisti kaksi täysin erilaista väestöryhmää, joilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa. Vielä nykyisinkin maa on jakautunut kahteen eri alueeseen ja pääkaupunkiin, jolla on erikoisasema… Itsenäisen Belgian toinen kuningas, Leopold II oli voimakastahtoinen hallitsija. Hänen nimensä herättää vielä tänäänkin belgialaisten keskuudessa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Eräät pitävät häntä Belgian suuruuden isänä, jonka ansiosta maa nousi lyhyessä ajassa maailman johtavien talousmahtien joukkoon. Toiset muistuttavat, että monet hänen saavutuksensa perustuivat riistoon ja mielivaltaan, joiden seurauksista Keski-Afrikka kärsii edelleen. Pinta-alaltaan suuren Kongon ajautuminen piskuisen, vasta itsenäistyneet Belgian alusmaaksi oli todennäköisesti eräs historian kummallisimmista oikuista. Kongon alueella tiedetään olleen jo 700-luvulla hyvin kehittyneitä sivilisaatioita. Keskiajalle tultaessa alue oli jakautunut useisiin erillisiin valtioihin, joista eräs suurimmista tunnettiin Kongon kuningaskunnan nimellä. Portugalilaiset ’löysivät’ maan 1400-luvun lopulla ja solmivat diplomaattisuhteet kuningaskuntaan, jonka edustajat vierailivat vastavuoroisesti Portugalissa ja Vatikaanissa. Roomalaiskatolisuudesta tuli valtakunnan hallitseva uskonto. Portugalilaiset – ja myöhemmin muidenkin Euroopan siirtomaavaltioiden edustajat – aloittivat 1500-luvulla Kongossa suurimittaisen orjakaupan, joka jatkui 1800-luvulle saakka. Noin 300 vuoden aikana satoja tuhansia kongolaisia laivattiin orjina Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan… Kahta vuotta myöhemmin Belgia oli mukana perustamassa Pohjois-Atlantin liittoa (North Atlantic Treaty Organisation). Kun Ranska vetäytyi sotilasyhteistyöstä Naton kanssa vuonna 1966, järjestön päämaja siirrettiin Brysseliin, jossa se tänä päivänä on… Belgia on yksi vuonna 1951 perustetun Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kuudesta alkuperäisestä jäsenestä.”
Inkeri Numminen ”Arvo Ylpön vuosisata” (WSOY 1987), josta lainaus sivulta 85: ”Brysselissä Arvo Ylppö kohtasi kuninkaallista loistoa ja yltäkylläisyyttä, mutta hän näki myös paljon kurjuutta… Euroopan hallitsijoiden tavoin myös pienen Belgian kuningas Leopold II halusi siirtomaita hallintaansa. Sanomalehtimies ja tutkimusmatkailija Henry Stanleyn tutustuttua 1870-luvulla tutkimusmatkailija David Livingstonea etsiessään päiväntasaajan tuntumassa Kongo-virran alueeseen ja Stanleyn kirjoitettua retkistään ja löydöistään, kuningas Leopold II oli intoutunut valloittamaan aluetta. Hanketta edistämään kuningas perusti erillisen seuran, jonka käyttöön alueen alkuasukkaat luovuttivat maansa. Myös muiden siirtomaita hallitsevien Euroopan valtioiden kiinnostuttua Kongon alueesta, jouduttiin Euroopassa järjestämään useita kongresseja, jotta olisi päästy sopimukseen tärkeän Kongo-virran käytöstä ja alueen ’omistamisesta’. Vuosina 1884-1885 Berliinissä pidetyssä Kongo-konferenssissa oli muodostettu Kongo-valtio. Kiistat eivät kuitenkaan loppuneet. Vuonna 1907 kuningas Leopold II oli niin kyllästynyt jatkuviin neuvonpitoihin ja hänen toimintansa aiheuttamiin kiistoihin, että hän seuroineen oli luovuttanut Kongon Belgian valtiolle, vaikka kuninkaan testamentin mukaan sen piti tapahtua vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1908 Kongosta (Zaire) tuli Belgian siirtomaa, johtajanaan kuningas Leopold II. Kongon valtion hallinto keskitettiin yhteen kaupunkiin, joka sai kuninkaan mukaan nimekseen Leopoldville (Kinshasa). Kuningas Leopold II:n kongoinnostuksen ilmentymänä Brysseliin oli perustettu Kongo-museo.”
Tunettuja belgialasia
Georges Prosper Remi alias Hergé s. 22.5.1907 Bryssel, k. 3.3.1983 Bryssel, oli belgialainen sarjakuvien piirtäjä. Hänet tunnetaan erityisesti Tintin seikkailujen luojana, myös muita sarjakuvia. Kirjailijanimi Hergé tulee hänen suku- ja etunimensä Remi Georges alkukirjaimista (R. G.), jotka ranskalaisittain lausutaan ”er-žee”.
Museot Belgiassa:
https://www.brusselsmuseums.be/en/museums
Kirjallisuutta:
Noora Eronen, Reijo Kemppinen ”Belgia maa Euroopan ytimessä” (Kleio ja Nykypäivä 2000)
Helena Petäistö ”Bryssel, Starsbourg, Luxemburg” (Otava 2019)
Opinnäytetyöt:
Teija Keränen ”Aikuissosiaalityön kartoitus Brysselin Merimieskirkossa” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98960/Keranen_Teija.pdf?sequence=1
Gallery:
































