Portugali

Myös Suomen marsalkka Mannerheim on oleskellut Portugalin Algarven Portimaon Praia da Rochalla yksityisessä palatsissa 1945, josta myöhemmin on tullut Bela Vista -hotelli. Katso lisätietoja… http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_eriko_cgmportugali.htm

Portugalin Algarvessa on Albufeira, joka on pieni kalastajakylä. Nykyään Albufeira on paisunut suureksi lomakohteeksi. Lomailijoista suurin osa on Brittejä ja Albufeirassa asuu myös Sir Cliff Richard, joka on nykyään viinintuottaja…

Barry Miles ”Paul McCartney – Eilinen” (Kustannus Oy Jalava 2002), josta lainaus sivulta 230: ”Toukokuun 27. päivänä 1965 Paul lensi Lontoosta Lissaboniin lomaillakseen Algarvessa. Hän oli törmännyt Cliff Richardin Talk of the Townin konsertissa lavan takana vanhan ystävänsä Bruce Welchiin, joka soitti rytmikitaraa Shadowsissa, ja oli kertonut tälle, että hän etsi paikkaa lyhyttä lomaa varten. Bruce oli tarjonnut hänelle huvilaansa Albufeirassa, Portugalin etelärannikolla Faron lähellä. Se kuulosti ihanteelliselta ja muutamaa päivää myöhemmin he tapasivat uudelleen sopiakseen ajankohdasta… Lissabonista Paul ja Jane kuljetettiin autolla lähes kolmesataa kilometriä etelärannikolle. Se oli melkoinen ajomatka pitkin vuoristoteitä Grandolan Alcácer do Salin kautta E1:stä pitkin Mira-joelle ja Sao Marcos de Serra Albufeiran kautta siniselle Cadizin lahdelle… Albufeira on alun perin pieni kalastajakylä, ja kun Paul oli siellä, ennen korkeiden hotellien ja suosittujen eurodiskojen tuloa, jyrkänteille rakennetussa vanhassa kaupungissa oli yhä maurilainen tunnelma, mukulakivikatuja ja valkoisia mökkejä. Se oli brittiläisten poptähtien suosima lomakylä. Sekä Cliff Richardilla että Frank Ifieldillä oli siellä omat huvilansa.”

Portugalin historiasta jotakin

Iberit ovat jo rautakaudella eläneet Portugalin alueella. Sitten 700-500 eKr. maahan saapui kelttejä, joiden kylien raunioita on jäljellä Pohjois-Portugalissa. He sekoittuivat ibereihin ja heistä muodostui keltiberejä. Alueella asui myös useita lusitanilaisia heimoja. Rooman vallan levitessä Iberian niemimaalle myös Lusitania joutui Rooman alaisuuteen. Tuolta ajalta Portugalissa on jäljellä rauniomuureja, taloja, temppeleitä (Evora) ja akvedukteja. Latinasta jota kansa puhui,  muodostui lopulta portugalin kieli. Roomalaisten aikana 200-luvulla tuli maahan kristinusko. Rooman vallan heiketessä 400-luvulla alkoivat germaanikansojen hyökkäykset, kuten sveebit, alaanit, vandaalit ja länsigootit saapuivat valloittajina maahan. Länsigootit perustivat kristityn kuningaskunnan, joka käsitti suuren osaa Iberian niemimaata. Tämä kuningaskunta kesti aina vuoteen 711 maurien valloitukseen. Muslimivalloitus ulottui nopeasti lähes koko Iberian niemimaata koskevaksi. Maurit eli arabit olivat useita eri heimoja käsittävä joukko, eniten berbereitä, mutta yhteistä heille oli islamin usko.  Portugalin kieleen on tullut n. 1000 arabialaista sanaa. Pohjois Iberiaan paenneet kristityt pakottivat maurit yhä etelämmäksi, kuten Leonin kuningaskunta, johon kuului myös Portugalin kreivikunta. Juutalaiset tuohon aikaa hallitsivat kaupankäyntiä Iberian niemimaalla.

Björn Landström ”Tie Intiaan” (Otava 1964) kirjasta lainaus sivulta 157: ”Portugalilaiset olivat ennen kaikkea maanviljelijäkansaa, ja heidän ruhtinaansa joutuivat houkuttelemaan ja pakottamaan heidät epäystävälliselle valtamerelle, missä he sittemmin tulivat suorittamaan ihmetekoja. Sotaa maureja vastaan oli käyty pääasiallisesti maalla, mutta valtakunnan suojelemiseksi tulevaisuudessakin tarvittiin laivasto… Sanotaan kuningas Dinizin olleen ensimmäinen, joka ymmärsi Portugalin tulevaisuuden olevan valtamerellä. Jo ennen hänen aikaansakin harjoitettiin vaatimatonta kauppamerenkulkua, joka suuntautui lähinnä pohjoisille markkinoille, Flanderiin, Normandiaan ja Englantiin. Vuonna 1293 kuningas julkaisi kauppasäännöstön, joka sisälsi mm. vientitavaroille määrätyn veron, ja jota – ihmeellistä kyllä – olivat ehdottaneet merenkulkijat itse. Hän loi perustan hyville suhteille Englantiin, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme saakka…” Ja lainaus sivulta 161: ”Ceuta oli toinen Herakleen pylväistä, maurilainen kaupunki ja linnoitus Afrikassa vastapäätä Gibraltaria… Sanotaan, että Ceuta vallattiin viekkaudella, sillä suuri laivasto purjehti ensin kaupungin ohi Välimerelle, jolloin linnoituksen komentaja helpottuneena lähetti pois apujoukkonsa. Kristittyjen voittoa pidetään erittäin kunniakkaana, mutta taistelu ei ole voinut olla kiivas, koska 20 000 miehestä vain kahdeksan kaatui… Nyt saattoivat portugalilaiset sitä paitsi pitää hallussaan Ceutan, joka oli sekä strategisesti että symbolisesti tärkeä kohde.”

Leonin kuningas Alfonso VI sai maurien vastaiseen taisteluun apua mm. ranskalaisilta ritareilta. Yksi heistä oli ruhtinas Henrik, Burgundin herttuan veli. Ansioituneena vapaustaistelijana hän sai kuninkaalta palkkioksi tämän aviottoman tyttären Dona Teresan ja myötäjäisiksi Portugalin kreivikunnan hallittavakseen 1095. Alfonso VI:n kuoltua alkoi Kastilian sota ja Portugalin välillä. Dona Teresan poika Dom Alfonso Henriquesin voitettua taistelun maureja vastaan vuonna 1139 Ouriquessa hän julisti Portugalin itsenäiseksi valtioksi ja itsensä Portugalin kuninkaaksi Alfonso I. Lissabon vapautettiin vuonna 1147. Lähes 60 vuotta kestäneen hallintokauden päätyttyä 1185 hän jätti pojalleen Sancho I:lle perinnöksi koko Portugalin, jossa maurit hallitsivat vain Algarvea. João I:n poika Henrique, Maltan ritarikunnan suurmestari, pani alulle Atlantin järjestelmällisen tutkimuksen. Tutkimusmatkat aloitettiin Algarven Lagosin kaupungista ja niitä jatkettiin Lissabonista käsin. Maahan tuotiin Guinean nikolta kultaa, norsunluuta ja orjia. Prinssi Henrique sai lisänimen Henrik Purjehtia, joka kuoli 1460. Vasco da Gama löysi meritien Intiaan, josta saatiin kultaa, mausteita, orjia ja väriaineita. 1500-luvun puoliväliin mennessä Portugali oli valloittanut alusmaita Brasiliasta, Länsi- ja Itä-Afrikasta, Persianlahdelta, Intiasta, Ceylonista, Indo-Kiinasta ja Malajien saaristosta.

Bartholomeu Dias (noin 1450 – 29. toukokuuta 1500) oli portugalilainen löytöretkeilijä, joka purjehti ensimmäisenä tunnettuna eurooppalaisena Afrikan lounaiskärjen Hyväntoivonniemen ympäri. Portugali oli 1400-luvulla kartoittanut Afrikan rannikkoa Henrik Purjehtijan johtamana. Kuningas Juhana II jatkoi hänen työtään. Hän valitsi 37-vuotiaan Bartolomeu Diasin tutkimaan, päättyykö Afrikan manner vai jatkuuko se Terra Australis -mantereena, kuten jokin kartat esittivät. Tätä reittiä pitkin saattaisi löytyä kauppareitti Intiaan.
Vasco da Gama (noin 1460 – 24. joulukuuta 1524) oli portugalilainen tutkimusmatkailija. Hän oli ensimmäinen, joka purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan.

Goa on osavaltio Intiassa. Se on myös Intian vaurain osavaltio BKT:lla mitattuna. Goa on Portugalin entinen siirtokunta. Portugali hallitsi Goan alueita vuodesta 1510 vuoteen 1961.  Useat goalaiset ovat katolisia. Goa tuli kuuluisaksi hippiliikkeen. Ensimmäinen eurooppalainen, jonka tiedetään vierailleen Goassa, on portugalilainen Vasco da Gama, joka löysi meritien Intiaan.

Vasco da Gama oli saavuttanut pelätyn maineen Intian ongelmienratkaisijana, niin hänet lähetettiin jälleen Intiaan 1524. Tarkoituksena oli, että hän korvaisi kykenemättömän Eduardo de Menezesin Portugalin vara­kuninkaana Intiassa, mutta hän kuoli pian saavuttuaan Calicutiin. Hänet haudattiin ensin tilapäisesti Pyhän Fransiskuksen kirkkoon Kochiin Intiaan. Vuonna 1539 hänen jäännöksensä palautettiin Portugaliin ja haudattiin uudelleen Vidigueiraan.

Fernão de Magalhães 1480 – 27. huhtikuuta 1521 oli portugalilaissyntyinen sotilas ja löytöretkeilijä. Hän oli ensimmäinen, joka purjehti länteen Aasiaan, ja ensimmäinen, joka purjehti Tyynellemerelle löytöretkellään maailman ympäri. Vaikka Magalhães kuoli Filippiineillä eikä palannut Eurooppaan, 18 hänen miehistään ja yksi laiva palasivat Espanjaan 1522 retkikunnan kierrettyä maapallon. Hänen isänsä oli kaupungin pormestari. Magalhãesin vanhemmat kuolivat, kun hän oli kymmenvuotias. Kaksitoistavuotiaana Magalhães pääsi hovipojaksi kuningas Juhana II:n (João II) ja kuningatar Eleonoran hoviin, jonne hänen veljensä oli mennyt jo kaksi vuotta aikaisemmin. Serkkunsa Francisco Serranon opastuksella hän jatkoi opintojaan ja kiinnostui maantieteestä ja astronomiasta. Vuonna 1496 hänestä tuli sotilas.

Tordesillasin sopimus oli Espanjan ja Portugalin välillä 7. kesäkuuta 1494 tehty sopimus, jolla maat jakoivat keskenään Euroopan ulkopuolisen maailman. Sopimuksessa määriteltiin etelä-pohjoissuuntainen jakolinja, joka kulki noin 1800 kilometriä länteen Kap Verden saarista. Tämä jakolinja vastaa noin pituuspiiriä 47 °W. Espanja sai jakolinjan länsipuoliset alueet, Portugali puolestaan kaikki itäpuoliset. Nimensä sopimus sai siitä, että se tehtiin Valladolidin lähellä sijaitsevassa Tordesillasin kylässä. Sen allekirjoittivat kuninkaat, Portugalin Juhana III ja Espanjan Ferdinand II.

Edellisenä vuonna 1493, espanjalaissyntyinen paavi Aleksanteri VI (alkujaan Rodrigo Borgia, 1431–1503) oli kuuluisin renessanssiajan maallistuneista paaveista) oli antanut Tordesillasin sopimusta muistuttavan päätöksen, jossa jakolinja kulki noin 500 kilometriä länteen Kap Verden saarista. Paavin päätös oli siten ollut Espanjalle edullisempi kuin Tordesillasin sopimus.

Tordesillasin sopimus johti käytännössä siihen, että Portugali sai oikeuden Afrikasta ja Aasiasta löytyviin alueisiin sekä Brasilian itäosiin. Portugali sai Brasilian vahingossa, sillä sopimusta tehtäessä ei tiedetty Amerikan ulottuvan sovitun linjan itäpuolelle. Espanjalle jäi Brasilian itäosaa lukuun ottamatta koko Amerikka. Sopimuksen merkitystä vähensi kuitenkin se, että Ranska ja Englanti eivät olleet mukana sopimusneuvotteluissa.
Magalhães matkusti Sevillaan syksyllä 1517 ja sieltä Valladolidiin tarjoamaan palveluksiaan Espanjan vielä teini-ikäiselle kuninkaalle Kaarle I:lle. Hän nai vaikutusvaltaisen perheen tyttären, Beatriz de Barbosan. Suhteidensa avulla hän sai Sevillassa vaikutusvaltaa kuninkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Burgosin piispaan Juan Rodríguez de Fonsecaan, joka oli Kristoffer Kolumbuksen vihamies.

Magalhãesilla oli aikaisempiin löytöretkiin perustuva kartta, johon perustuen hän oli päätellyt reitin Maustesaarille. Apunaan hänellä oli toinen portugalilainen pakolainen, astronomi Ruy de Faleiro ja rahoittajanaan alankomaalaisen yhtiön osakas Christopher de Haro, jolla oli myös erimielisyyksiä Portugalin kuninkaan kanssa. 22. maaliskuuta 1518 Kaarle hyväksyi suunnitelman ja myönsi runsaan rahoituksen edullisilla ehdoilla: Magalhães ja Faleiro saisivat kahdeskymmenesosan voitoista ja perintöoikeuden löytämiinsä maihin, por adelantado. Tästä huikeasta matkasta on kirja: Bergreen, Laurence: Yli maan äären. (Over the edge of the world: Magellan’s terrifying circumnavigation of the globe, 2003). Suom. Toivanen, Riikka. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2008.

Portugali sai kansalliseeppoksensa Luis de Camoesin kirjoitettua Os Lusiades eli Lusiadit.
Espanjan kuningas Filip I valloitti Portugalin 1580. Samaan aikaan Espanja menetti meriherruuden Englannille ja Hollannille ja Portugalista tuli näiden maiden taistelutanner. Vuonna 1640 kansa nousi espanjalaisia vastaan ranskalaisten aatelismiesten avulla ja saivat karkoitettua espanjalaiset maasta. Portugaliin valittiin uusi kuningas Bragancan herttua Dom João IV.

Sue Tyson-Ward on kirjoittanut kirjan Living & Working in Portugal (How To Books 2000) ja Algarven Suomi-seura: Opas Portugalin Algarven suomalaisille eläkeläisille. Tietoa Portugalista löytyy Alison Friesinger Hill, Hans Johannes Hoefer ja Tony Aruzzan kirjasta Portugal (APA Publications 1989), myös Heli ja Heikki Ervin Portugali, löytöretkeilijöiden maa (Tammi 1992).
Internetissä voi opiskella esimerkiksi Portugalin kieltä, käy katsomassa… https://www.duolingo.com/