Olen käynyt 2000-luvuan alussa Latvian Riiassa, kun menimme ensin autolautalla Tallinnaan, josta jatkoimme autolla Riikaan. Koronaviruksen aikaan Tukholman lautat olivat osaksi siirtyneet risteilemään Riikaan vuonna 2020 jonkun kerran, mikä toi Latvian lähemmäksi suomalaisille turisteille kuin aiemmin.
Latvian tasavalta on yksi Baltian maista. Maan pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki. Latvia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Latvian historia
Keskiajalle saakka Itämeren rannikko oli tunnettu meripihkasta. Baltit järjestäytyivät heimoiksi ensimmäisen vuosituhannen aikana. Niistä muodostui länsirannikolla kuurilaiset, idässä latgallit ja Väinäjoen eteläpuolella seelit eli selonit sekä keskellä Lielupe-joen laaksossa semgallit. Liiviläiset vetäytyivät Riianlahden rannoille. Semgallit ja latgallit nousivat ajan myötä johtaviksi heimoiksi. Keskiajalta 1900-luvun alkuun saakka nykyisen Latvian alue oli jakautuneena Liivinmaahan ja Kuurinmaahan, joista Liivinmaa käsitti myös nykyisen Viron eteläosan. Rajana Liivinmaan ja Kuurinmaan välillä oli Väinäjoki. Vilkkaan kauppareitin ansiosta alueelle alkoi 1100-luvun loppupuolella muuttaa saksalaisia kauppiaita. He toivat mukanaan myös kristinuskon. Munkki Meinhard perusti 1186 Väinäjoen varteen Ykskylän kirkon. Hänestä tuli Liivinmaan piispa, joka toimi Bremenin arkkipiispan alaisuudessa. 1199 Liivinmaan piispaksi nimitettiin Albert von Buxhövden. Hän perusti 1201 Väinäjoen suuhun Riian kaupungin, ja hänen johdollaan siellä luotu kalparitaristo eli Liivinmaan ritarikunta valtasi nopeasti koko Liivinmaan ja käännytti sen väestön kristinuskoon. Kuurinmaakin valloitettiin vuosina 1230-31. Semgallit jatkoivat vastarintaa vuoteen 1264 saakka. Kalparitaristo liittyi 1237 saksalaiseen ritarikuntaan ja balttien antautumisen myötä Liivinmaan rajat vakiintuivat. Ritarikuntavaltion hajoaminen 1500-luvulla synnytti valtatyhjiön, jonka täytti ensin Puola. Vuosina 1558–1583 käytiin Venäjän ja sen länsinaapurien, lähinnä Puolan kesken Liivinmaan sota, jonka lopputuloksena Vironmaa joutui Ruotsille, Liivinmaa ja Latgallia Kuurinmaan herttuakunnalle.
Uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirkon reformaatio sai Liivinmaalla vastakaikua alusta alkaen. Venäjän uhan alla eläneellä ritarikunnan ja piispojen hallitsemalla alueella heijastuivat kirkon ja maallisen vallan väliset jännitteet. Kirkkoa syytettiin maallistumisesta, taloudellisen voiton tavoittelusta, uskonnollisten velvollisuuksien laiminlyönnistä ja monenkirjavasta hengellisestä rappiosta. Liivinmaan reformaatioon vaikuttivat myös taloudellis-sosiaaliset jännitteet kaupunkien, ritarikunnan ja kirkollisen johdon välisissä valtataisteluissa. Uskonpuhdistus alkoi Riiassa jo 1521. Saksassa opiskellut Pyhän Pietarin kirkon pappi Andreas Knopken julisti ensimmäisenä evankelisia ajatuksia. Muita Liivinmaan alueen reformaatioon vaikuttaneita henkilöitä olivat Riian kaupunginkirjuri Johannes Lohmüller ja Jaakobin kirkon papiksi tullut Sylvester Tegetmeier. Riian raati suosi uutta uskonnollista liikehdintää. Sen toimesta järjestettiin kesäkuussa 1522 julkinen väittely Pietarin kirkossa jopa Lutheria radikaalimman Knopkenin ja fransiskaanien välillä… Luterilainen kirkko organisoitiin Riiassa 1520-luvulla. Jo 1524 alkoi kaupungissa toimia ensimmäinen latviankielinen seurakunta Pyhän Jaakobin kirkossa pappinaan virsirunoilijana historiaan jäänyt Nikolajs Ramms. Riian lisäksi uskonpuhdistuliike levisi jo varhain Valmieraan (Volmar), ja se sai vähitellen jalansijaa muuallakin Liivinmaalla. Reformaatio levisi saman vuosikymmenen aikana myös Kuurinmaalle… Ensimmäiset Herrhutin lähetit saapuivat puuseppä Christian Davidin (1690-1751) johdolla Liivinmaalle 1729. Jo ensimmäisellä käynnillään he saivat yhteyden Valmieran kartanon pietistihenkiseen emäntään Magdalena von Hallartiin, josta tulikin myöhemmin liikkeen vahva tukija. Hänen lisäkseen myös paroni J. B. von Campenhausenista ja eräistä papeista tuli liikkeen ystäviä. Herrnhutilaisen herätysliikkeen johtajan kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorfin matka Baltiaan 1739 vauhditti liikkeen leviämistä… Baltian herrnhutilaisyhteisössä oli jo 1742 noin 14.000 jäsentä.
Ruotsi vahvisti asemiaan valtaamalla vuonna 1621 Riian, joka samoin kuin koko Liivinmaa liitettiin Ruotsiin Altmarkin rauhassa 1629. Liivinmaan papiston ja virkamiehistön kouluttamiseksi kuningas Kustaa II Adolf perusti Tarttoon yliopiston vuonna 1632. Strategisesti tärkeä Kuurinmaa kiinnosti sekä Ruotsia että Puolaa, ja ne kävivät sen omistajuudesta sodan vuosina 1600–1629. 1600-luku oli Kuurinmaalle taloudellisen noususuhdanteen aikaa. Herttua Jakob Kettlerin valtakaudella (1642–1682) merenkulku ja kauppa kukoistivat. Koko Raamattu käännettiin latviaksi vuonna 1689.
Marjo Mela ja Lambit Vaba ”Latvian historiaa ja kulttuuria” (Rozentäls-seura 2005), josta lainaus sivulta 64: ”Saksalaiset kiinnostuivat Baltiasta 1100-luvulla lähinnä kaupallisista ja uskonnollisista syistä. Noin vuonna 1164 saapui munkki Meinhard saksalaiskauppiaiden mukana liiviläisten maahan. Meinhard oppi liivin kielen ja ryhtyi vähitellen käännyttämään liiviläisiä kristityiksi. Vanhin tuolta ajalta säilynyt lähde on Henrikin Liivinmaan kronikka, jossa latvialaissyntyinen munkki Henrik kertoo latvialaisten ja liiviläisten käännyttämisestä. Henrikin kuvaus on melko verinen. Uskonnon nimissä melkein kaikki on oikeutettua. Muita lähteitä tuolta aikakaudelta ei juuri ole. Liivinmaalle perustettiin oma ritarikunta (Fratres militie Christi de Livonia) eli Kalparitaristo. Useimmat veljet olivat kotoisin Saksasta. Kalparitaristo pyrki vahvistamaan mahtiaan linnoja rakentamalla. Ensimmäistä alettiin rakentaa Cēsisiin (Wenden) vuonna 1206… Vuonna 1237 Kalparitaristo sulautui Saksalaiseen ritarikuntaan (Fratres domus hospitalis sancte Marie Theutonicorum in Jerusalem). Siitä tuli alueella uskonnollinen, poliittinen ja sotilaallinen mahti. Saksalaisvalloituksen jälkeen Liivinmaalla ryhdyttiin muodostamaan hallintoa. Ritarikuntavaltioon sisältyivät Liivinmaan tärkeimmät kaupungit, kuten Riika, Valmiera (Wolmar), Cēsis (Wenden) ja Aüksne (Marienburg). Ritarikunnan maamestari, joka periaatteessa huolehti maallisesta hallinnosta, oli arkkipiispan vasalli… 1400-luvun alussa Baltian viljan hinta nousi Länsi-Euroopan markkinoilla, jolloin aatelisto pyrki hyötymään tilanteesta niin paljon kuin mahdollista. Tämä johti vähitellen talonpoikien maaorjuuteen ja perintöalamaisuuden syntyyn. Talonpoikien verorasitus nousi, ja se, joka ei kyennyt maksamaan, menetti omaisuutensa kartanonherralle. Rasitukset olivat myös varsin mielivaltaisia, sillä niitä ei ollut määritelty missään lakikokoelmassa. Ongelmaksi tulivatkin talonpoikien pakenemiset, sillä viljan viljely vaati työvoimaa… Riiasta tuli vuonna 1283 hansaliiton jäsen, mikä paransi sen asemaa kauppakaupunkina, ja Hampurin kaupunkioikeus tuli Riiassa vallitsevaksi. Hansakaupungeilla ja Hollannilla oli jatkuvia kiistoja Venäjän kaupasta ja etenkin siihen liittyvistä tuottavista Itämeren rahtikuljetuksista, joista hollantilaiset olivat erityisesti kiinnostuneita. Hansa ja Hollanti kävivät Itämeren intresseistään sodan vuosina 1400 1421… Kuurinmaan herttuakunta, Ducatus Curlandiae et Semgalliae, perustettiin vuonna 1561 Saksalaisen ritarikunnan raunioille, ja sen ensimmäinen herttua oli vuodesta 1562 ritarikunnan viimeinen suurmestari Gotthard Kettler. Herttuakunnan pääkaupunkina oli Jelgava (Mitau). Kuurinmaan herttua oli Liettuan vasalli, ja Kettlerin herttuallisen suvun sammuttua herttuakunnasta tuli osa Liettuaa. Liettua puolestaan muodosti jo 1569 unionin Puolan kanssa… Herttualla oli kuitenkin runsaasti ongelmia Kuurinmaan aatelin kanssa. Hän joutuikin vapauttamaan privilegioilla aatelistoa veroista ja tulleista ja jättämään talonpojat aatelin tuomiovaltaan. Käytännössä hänellä ei ollut paljon poliittista valtaa… Herttua Friedrich oli lapseton, ja hänen asemansa peri Wilhelmin poika Jakob. Herttua Jakob oli saanut hyvän kaupallisen koulutuksen Alankomaissa ja ryhtyi kehittämään Kuurinmaata merkantilistisen talouspolitiikan hengessä. Ventspilsiin rakennettiin telakka, ja Hollannista ja Saksasta kutsuttujen mestareiden johdolla siellä rakennettiin Kuurinmaalle laivasto, jossa oli kaiken kaikkiaan 44 sotalaivaa ja 79 kauppalaivaa… Jakob hankki Kuurinmaalle myös siirtomaita ostamalla 1640-luvulla Länsi-Intiasta Tobagon saaren. Sinne siirtyi kaikkiaan 212 siirtolaista. Jakob rakennutti sinne linnoituksen, johon lähetettiin myös sekä sotilaita että siirtolaisia. Hän hankki myös 1651 St. Andrew -nimisen saaren Gambiasta ja rakennutti alueelle linnoituksen. Taloudellisesti molemmat siirtomaat olivat herttuakunnalle erittäin tuottoisia. 1600-luvun loppupuolella Kuurinmaa jäi sodan jalkoihin: ensin tulivat 1654 ukrainalaiset ja seuraavana vuonna ruotsalaiset. Kuurinmaa ja Preussi pakotettiin tunnustamaan Ruotsin herruus alueillaan. Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa vangitsi Jakobin ja lähetti hänet vangittuna Ivangorodiin Inkerinmaalle. Ruotsalaiset miehittivät Kuurinmaan ja takavarikoivat laivaston… Suuri Pohjan sota päättyi 1721 Uudenkaupungin rauhaan, jossa Ruotsi menetti Inkerinmaan ja Baltian Venäjälle… Teollisuuden nopean kasvun ja työläisten huonon sosiaalisen aseman vuoksi marxilaisille opeille alkoi 1860 – 1870-luvulta alkaen olla kaikupohjaa Baltiassakin. Aatteet tulivat suoraan Saksasta, aluksi kirjallisuuden tietä. Kieli ei yleensä ollut ongelma, sillä saksaa Riiassa osattiin suhteellisen yleisesti. Saksassa opiskelevat ylioppilaat välittivät hekin aatetta. Marxilaisuuden anarkistinen muoto pommeineen päivineen levisi Venäjän kautta… Kansan tietoisuudesta yritettiin hävittää kaikki, mikä muistutti kuulumisesta kristilliseen sivilisaatioon. Joulu ja pääsiäinen olivat tavallisia työpäiviä.”
Kirjallisuutta:
Berlitz Riika matkaopas (Tammi 2016)
Assia Rabinowitz ”Riika ympäristöineen kartta + matkaopas” (Otava 2008)
Markus Lehtipuu ”Riika: matkaopas” (Suomalainen Matkaopas 2016)
Markus Lehtipuu ”Latvia” (Suomalainen Matkaopas 2013)
Martin Zaprauskis ”Riika” (Unipress 2009)
Marjo Mela & Markku Mattila Latvialaiset Suomessa (Julkaisuja 25 Siirtolaisuusinstituutti 2019)
Frank Gordon ”Latviansa and Jews Between Germany and Russia. Stockholm – Riga – Toronto 2001.
Johannes Messenius ”Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita, sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka” (SKS 1988)
Henrikin Liivinmaan kronikka (SKS 2003)
Vilho Niitemaa ja Kalervo Hovi ”Baltian historia” (Tammi 1991)
Kari Alenius ”Viron, Latvian ja Liettuan historia (Atena 2000)
Marjo Mela ”Latvian historia” (Yliopistopaino 1997)
Balthasar Russow ”Liivinmaan kronikka 1584” (SKS 2004)
Marjo Mela ”Latvian virolaiset – Historia – kieli ja kulttuuri” (Helsinki 2001)
Andrew Ezergailis ”The Holocaust in Latvia 1941-1944) (Riga 1996)
Jukka Rislakki ”Latvian kohtalonvuodet” (SKS-kirjat 2005)
Vizma Belševica ”Bille ja sota” (Kustantamo Paperiporo 2020)
Linkkejä:
Pentti Juhani Mattila 