Pastori – paimen

Olen miettinyt pappi sanaa, joka tuo mieleeni virallistetun seremonioiden pitäjän, joita tavataan kaikissa uskonnoissa.

Wikipediassa papista sanotaan näin: ”Pappi on uskonnollisen yhteisön hengellisten toimitusten hoitaja ja johtaja. Pappeus viittaa ennen kaikkea uhritoimitusten viettämiseen. Suomen kielen sana pappi on lainasana, joka tarkoittaa isää. Arvonimeä ’isä’ käytetään yleensä roomalais-katolisista ja ortodoksisista papeista; nimitys korostaa papin roolia seurakunnan isällisenä huolehtivana hahmona.”

Heikki Palvan Raamatun Tietosanastossa: ”Mesopotamian papistolle kaikkina tunnettuina aikakausina yhteisiä piirteitä olivat papinviran perinnöllisyys, pitkälle eriytynyt työnjako ja toiminta kulttiaskareiden sekä ennustus- ja loitsimistehtävien ohella kirjureina ja opettajina. Temppelit olivat talouden ja sivistyksen keskuksia, ja papistolla oli huomattava sekä taloudellinen että poliittinen merkitys. Näin oli laita myös Egyptissä, missä on laskettu noin kahdeksannen osan maata olleen temppelien omistuksessa ja joka kymmenennen asukkaan saaneen elatuksensa temppeleistä. Papeilla oli usein puhtaasti hallinnollisia virkamiestehtäviä. Uuden valtakunnan aikana Theban papistolla oli suuri poliittinen valta… Hepr. 5:6, 5:10, 6:20 sanoo Jeesusta uuden liiton ylipapiksi, joka ei ole perinyt asemaansa Aaronin suvusta, vaan jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta. Ajatuksena on toisaalta, että Melkisedek oli Aaronia korkeampi pappi, koska jo Aaronin esi-isä Abraham tunnusti hänen pappeutensa, 1Moos. 14:17-24, toisaalta, että Melkisedek oli Jumalan Pojan esikuva, koska hänen syntyperästään ei tiedetty mitään. Ylipappina Jeesuksella oli pääsy taivaallisen temppelin kaikkeinpyhimpään, Hepr. 4:15, 9:11. Hänen kauttaan on kaikilla tilaisuus päästä Jumalan yhteyteen. Hän ei suorittanut uhria omien syntiensä sovitukseksi, vaan hän uhrasi itsensä toisten syntien puolesta, Hepr. 9-10.  Koska kertakaikkinen uhri jo oli suoritettu, uuden liiton papistolla oli uusi tehtävä Jumalan ja ihmisen suhteiden hoitajana: evankeliumin julistaminen, Room. 15:16. ”

Useiden kielten pappia merkitsevä sana (präst, Priester, priest, prêtre) tulee Raamatussa esiintyvästä kreikan sanasta presbýteros, mikä suomalaisessa raamatunkäännöksessä on ”(seurakunnan) vanhin”. Myös presbyteeri-nimitystä käytetään joissakin kirkoissa. Suomalaisessa Raamatussa esiintyvä pappi-sana vastaa kuitenkin yleensä toista Kreikan kielen sanaa hiereus, jolla tarkoitetaan usein temppelikulteissa uhreja suorittavaa pappia, jollaisia on useissa uskonnoissa. ’Seurakunnan vanhin’ on sen sijaan erityisesti kristinuskoon liittyvä käsite.

Jumalanpalveluksen idea pohjimmiltaan on kunnioittaa, ylistää ja palvoa Jumalaa siitä kuka Jumala on ja mitä Hän on tehnyt.

Uudessa testamentissa on uusi käsite uskoville, eli yleinen pappeus, joka löytyy Pietarin ensimmäisessä kirjeessä luvussa 2:9-10 ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut'”.

Jeesusta kutsuttiin rabiksi. Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjassa sana rabbiini, rabbuuni (hepr. herrani, mestarini), kunnioittava puhuttelusana, jota alhaiset käyttivät puhuessaan ylhäisille (esim. palvelijat isännilleen). Niin puhutteli kansa ja varsinkin oppilaat kirjanoppineita, Matt. 23:7, ja saman käytännön sana sai myös kreikan kielessä. Rabbuuni oli vielä kunnioittavampi puhuttelusana, ja sitä käytettiinkin Jumalasta. Opetuslapset käyttivät rabbuuni sanaa puhutellessaan Jeesusta, Mark. 9:5; Joh. 4:31, Matt. 26:25,49, koska Jeesus antoi opetustoiminnalleen samanlaisen muodon kuin kirjanoppineetkin. Mutta ylösnousemuksen jälkeen tämä nimitys ei heistä enää riittänyt ilmaisemaan sitä, miksi Jeesus oli heille tullut, silloin he nimittivät häntä Herraksi. Jeesus kielsi opetuslapsiaan käyttämästä rabin arvonimeä keskinäisessä seurustelussaan, Matt. 23:8. Heikki Palvan Raamatun tietosanastossa taas: Rabbi (hepr. ja aram. ”herrani”, ”opettajani”), kunnioittava puhuttelusana. Vähitellen sitä alettiin lainopettajia puhuteltaessa käyttää niin yleisesti, että siitä kehittyi uskonnollisen opettajan arvonimi, jolloin sanan lopussa oleva omistusliite menetti alkuperäisen merkityksensä. Sekä oppilaiden että muiden käyttämästä puhuttelusta näkyy, että Jeesustakin pidettiin rabbina, Matt. 26:25,49, Mark. 9:5, Joh. 1:38, 4:31. Oppilaan suuri unelma oli itse nousta rabbin asemaan. Jeesus kielsi kuitenkin oppilaitaan ryhtymästä itse käyttämään tätä nimeä, koska ”teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä”, Vielä kunnioittavampi puhuttelu on rabbuuni. 

C. H. Spurgeon ”Saarnamies kotona ja kokouksessa” (Ristin Voitto 1959), josta lainaus sivulta 17: ”Se, joka todella haluaa tietää, onko hänet kutsuttu saarnaajaksi vai ei, voi helposti saada varmuuden siitä asiasta. Ensimmäinen kysymys, mikä hänen on esitettävä itselleen on tämä: ’Olenko minä Kristitty?’ Toinen ylen tärkeä kysymys kuuluu: ’Onko Jumala kutsunut minut seurakunnan paimeneksi?’ – Molemmat kysymykset kuuluvat yhteen. 1. Taivaasta saadun kutsun parhain todistus on kestävä ja palava kaipuu – harras toivo saada saarnata evankeliumia. Evankeliumin kutsu tuo mukanaan palavan janon saada julistaa muille, mitä Jumala on julistajalle itselleen tehnyt. Se, joka voi olla sanaa julistamatta, älköön sitä julistako. ’Älä ryhdy saarnaajaksi, jos voit olla ryhtymättä’, oli erään viisaan sielunhoitajan neuvo nuorelle miehelle. – Jotta tietäisi olevansa kutsuttu, täytyy toisin sanoen tuntea syvää kärsimystä, kun ei saa julistaa evankeliumia. Voidakseen seisoa pystyssä saarnaajan täytyy olla itsensäkieltämisen ja kuluttavan Kristukseen kohdistuvan rakkauden valtaama. Jumalan kutsumassa tämä Sanan saarnaamisen kaipuu on myös pysyvä ja se viittaa tietylle varmalle toiminta-alueelle. Jos sinulla on kutsu kotimaahan, sinun ei pidä olla lähetyskentällä ja päinvastoin. 2. Evankeliumin julistamisen vakavan halun lisäksi täytyy myös olla soveliaisuutta ja kelvollisuutta saarnaajan tehtävään. Sen, joka tulee julistaa evankeliumia, täytyy kyetä opettamaan toisia. Hänellä täytyy olla myös muita ominaisuuksia, jotka osoittavat hänen kelvollisuutensa kutsumukseen. Sellaisen henkilön tulee sen vuoksi kutsunsa todistamiseksi läpäistä tyydyttävät kokeet… Muista Herran sana profeetta Jeremialle – sana, jonka pitäisi täyttää kaikki saarnaajat vavistuksella: ’Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvotteluissani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa’ (Jer. 23:21-22). Niin, minä ihmettelen, että ihmiset voivat rauhallisesti ja huolettomasti jatkaa saarnaamista vuosi vuodelta näkemättä yhdenkään kääntyvän Jumalan puoleen. Eikö heillä siis ole vähääkään sääliä toisia kohtaan eikä minkäänlaista oman vastuun tuntoa? … Saarnaajan on tietysti täytynyt kokea uudestisynnyttävä ja uudestiluova voima omassa elämässään, muuten hänellä ei ole mitään tekemistä saarnastuolissa. Tosi ja aito jumalanpelko on ensimmäinen ehto. Pappistutkinnolla tai jossakin saarnaajain oppilaitoksessa suoritetulla tutkinnolla ei tässä ole ratkaisevaa merkitystä… Valtionkirkossa olevat ystävämme antavat meidän toisinaan ymmärtää, että he omalta osaltaan käyvät jumalanpalveluksissaan palvoakseen Jumalaa, ja he näyttävät tahtovan väittää, että me vapaan suunnan uskovat enemmän kokoonnumme saarnan ympärille. Mutta on suuri erehdys väittää, että saarnaa kuuntelemalla ei palvota Jumalaa. Sanan saarnaaminen on pyhän Raamatun osoittama jumalallinen säädös, ja se, joka oikealla tavalla saarnaa, antautuu myös suuressa määrin elävän Jumalan tosi palvontaan. Saarnan oikeasta kuuntelemisesta muodostuu hengellinen toimi, jossa ihmissielun kaikki kyvyt ovat toiminnassa. Kuuliaisuuteen Jumalan sanalle, uskomme vahvistuksen, Jumalan rauhan – kaiken saamme saarnassa… ’Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen Herransa on asettanut pitämään huolta palveluväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?’ (Matt. 24:45). Sellainen uskollinen palvelija valitsee erittäin huolellisesti ruuat vieraillensa. Hän ei kerää tekstejä kuin lapset poimivat voikukkia niityltä. – Kysykää sen vuoksi ensin juhlan suurelta Antajalta: Herra, mitä sinä tahdot meidän tänään asettavan pöydällesi? Valtionkirkko on ratkaissut tämän ongelman mukavalla tavalla tekstiluetteloineen, määrättyine evankeliumi- ja epistolateksteineen. Orjallinen tapa tehdä itsensä julistuksessaan riippuvaiseksi vuoden kiertokulusta eikä Pyhästä Hengestä on kuitenkin mitä suurin köyhyydenosoitus. Meidän täytyy vakavasti pyrkiä käsittelemään ja selittämään aiheita, jotka parhaiten vastaavat seurakunnan tarpeita ja jotka parhaiten ovat omiansa välittämään Jumalan armoa ihmissydämille.”

Kristillisessä uskon seurakunnissa puhutaan pastoreista eli paimenista, jotka paimentavat ja huolehtivat laumastaan. Paimen kuuluu Uuden testamentin Efesolaiskirjeen opettamaan viisitahoisen palveluvirkaan seurakunnissa, josta mm. puhuu Harold Eatmon:
https://www.tv7.fi/arkki/profeetallisia-kohtaamisia/viisitahoinen-palveluvirka_p37423/

Raamatussa Uudessa testamentissa puhutaan paimenista joiden tehtävänä on pitää huolta Jumalan valtakunnan lampaista johdattamalla heitä, kuten Jeesus palvellen, eikä herrana halliten. Vanhassa testamentissa oli pappeja, jotka olivat Jumalan ja ihmisen välimiehiä opettaen Jumalan tuntemusta Jumalan antamasta laista, psalmeista ja profeettojen kirjoituksista, sekä uhraamalla syntiuhreja osana temppeliseremonioita, mutta uudessa liitossa on paimenet korvanneet papit.

Jeesus kutsui Pietarin ruokkimaan lampaitaan Johanneksen evankeliumissa luvussa 21:15-19 näin: ”Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.” Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.” Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua.” Näin Jeesus kutsuu kaikkia tuleviakin paimenia henkilökohtaisesti

Raamatusta voimme lukea seurakunnan viroista Matt. 25:14, luonut seurakunnassaan palvelutehtäviä, joista jotkut ovat vakiintuneet viroiksi. Katso myös 1Kor. 12Room. 12:4-8Ef. 4:8-16. Niiden välityksellä Hän jatkaa pelastustyötään tällä armotalouskaudella. Hän itse kutsuu ja varustaa virkoihin ja palvelutehtäviin. Niistä nimetään Raamatussa mm. apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, opettajat, vanhimmat, seurakunnan johtajat, seurakunnan palvelijat, Ef. 4:1-111Kor. 12:28Room. 12:6-81Tim. 3:1Tit. 1:5., Room. 16:1.

Tässä on lainaus Roberts Liardonin kirjasta ”Jumalan Kenraali”, lainauksessa tulee hyvin esiin minkälaisten asioiden kanssa pastori voi joutua tekemisiin paimentaessaan lampaitaan: William J. Seymouria käsiteltäessä sivulla 131: ”Nainen katsoi minuun kullattujen varrellisten silmälasien läpi ja sanoi: ’Pastori, minä uskon Pyhän Hengen kasteeseen ja tuleen… mutta minä en pidä metelistä ja huudosta.’ ’Sisar, olet samanlainen kuin minä’, vastasin. ’Minäkin näen Jumalan kansan parissa paljon asioita, joista en pidä. Mutta tiedätkö mitä? Kun Herran Henki tulee ylleni, minä nautin siitä.’ Nainen ilmaisi erimielisyytensä mutristelemalla pientä suutaan, mutta minä jatkoin: ’Nyt, pieni sisareni, jos haluat mennä rukoushuoneeseen ja haluat, että sinun puolestasi rukoillaan Pyhän Hengen kastetta, mene vain. Ja Kun se tapahtuu, niin elä huuda, ellei sinusta tunnu siltä. Ole vain itsesi.’ Nainen nyökkäsi innokkaasti: ’Niin minä teen.’ Minulla oli kiireitä toimistossa noin 20 metrin päässä ja unohdin, että nainen oli rukoushuoneessa. Yhtäkkiä… kuulin läpitunkevan huudon. Tempasin nopeasti oven auki katsoakseni saliin ja pieni nainen ampaisi ulos rukoushuoneesta niin kuin tykin suusta. Hän hyppi, tanssi ja huusi Herran edessä. Siinäpä oli näky, kun varautunut, hienostunut, varrellisia silmälaseja käyttävä rouva tanssi ja heilui… huusi ja lauloi välillä kielillä ja välillä englanniksi. Menin häntä vastaan ja hymyillen sisimmässäni kommentoin: ’Sisar, tuollainen ei viehätä minua.’ Nainen loikkasi riehakkaasti ilmaan ja huusi: ’Ehkäpä ei, mutta minua se viehättää!’”

Sanaa paimen käytetään vertauskuvallisesti Jumalasta, Psalmi 77:21, Kristuksesta, Joh. 10:14, kuninkaista, Jes. 44:28, ja Herran palvelijoista, Jer. 23:41Piet. 5:2. – Suomen pastori sana johtuu paimenta tarkoittavasta latinan sanasta pastor.

Vastaus siihen kuka on paimen, löytyy siitä millainen paimen Jeesus on ja kenet Hän on kutsunut paimenen tehtävään, kuten Pietarin. Jeesus kaitsee laumaansa, Jes 40:14. Tästä todistaa myös Jaakob 1Moos48:15, samoin Daavid Ps. 23:1. Jeesus on sielun paimen, 1Piet. 2:25, hyvä paimen, Joh. 10:1114, ja suuri paimen, Hebr. 13:20. Hän on ylipaimen  1Piet. 5:4Jumala on asettanut paimenia seurakuntaan, Ef. 4:11. Hän vaatii lampaansa heidän kädestään, Hes. 34:10. Hänen vihansa syttyy pahoja paimenia kohtaan, Sak. 10:3. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää, Sak. 11:17.

Paimen on sellainen, jonka tehtävänä on ruokkia, Joh. 21:15-17, olla esikuvana, 1Piet. 2:21. Ohjata, Jes. 30:21, hoitaa aja pitää huolta, Hes. 34:16, Luuk. 15:4, 19:10. Suojella, 1Sam. 17:34,35, Joh. 10:28. Auttaa heikkoja, Jes. 40:11. Kaitsea, Joh. 21:16. Jeesus Kristus, Hyvä paimen – kuoli pelastaakseen ihmiset, Joh. 10:11. Suuri paimen – elää opastaakseen omiaan, Hebr. 13:20. Ylipaimen – tulee palkitsemaan uskolliset alipaimenensa, 1Piet. 5:4.

Seurakunta on pyhä heimo, 1Piet. 2:9. Uskovia kutsutaan jatkuvasti pyhiksi, Room. 1:7, 2Kor. 1:1, Ef. 1:1, Kol. 1:2. Heidät on pyhällä kutsumuksella, 2Tim. 1:9, otettu synnin maailmasta ja valittu Hengen pyhityksessä, 2Tess. 2:13, Jumalan omaisuudeksi.

Uskovien pyhitys on Pyhän Hengen työtä seurakunnassa, heidän puhdistuksensa, on täydellistä Kristuksen, täydellisen sovittajan ja välittäjän, työn ansiosta. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään, Hebr. 10:141Piet. 1:2. Heidät on puhdistettu Jumalan yhteyteen ja otettu Jumalan kansan joukkoon ja näin valittu elämään pyhyydessä Jumalaa palvellen, Room. 6-8. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta heidät on lunastettu pyhitykseen, Room. 6:22, elämään, joka merkitsee päivittäistä vanhan ihmisen riisumista ja uuden ihmisen päälle pukemista, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen, Ef. 4:22-24

Henki on läheisessä yhteydessä Kristukseen. Jeesus kastaa Pyhällä Hengeltä, Matt. 3:11Ap. t. 1:5. Kristuksen sovituksen ansiosta tulevan maailmanajan voimat murtautuvat esiin. Pyhä Henki asuu seurakunnassa (1Tess. 4:82Tim. 1:14), joka on valittu pelastukseen Hengen pyhityksessä, 2Tess. 2:13. Henki vaikuttaa seurakunnassa tapahtuvan uudestisyntymisen ja uuden luomisen, Tit. 3:5. Kun uskovat elävät Hengessä ja vaeltavat Hengessä, heidän elämälleen on ominaista »lihan kuolettaminen», Gal. 5:24, ja uusi elämä »Hengen uudessa tilassa», Room. 7:6.

Tähän loppuun voidaan katsoa mitä Watchman Nee sanoo ”Apostolinen lähetystyö” (Lähetys Ystävä, evankelinen kustannusliike Kalajoki 1986), jossa tällainen lainaus: sivulta 109 ”Jumalan tarkoitus ei ole koskaan ollut, että eri paikkojen seurakuntia yhdistettäisiin joiksikin uskontokunniksi tai järjestöiksi, vaan pikemminkin, että kukin seurakunta olisi itsenäinen suhteessaan toiseen seurakuntaan. Niiden vastuunalaisuuden ja johdon tuli samoin olla itsenäisiä. Kun Herramme lähetti sanomansa lapsilleen Aasiassa, ei Hän osoittanut niitä ’Aasian seurakunnalle’, vaan ’seitsemälle Aasian seurakunnalle'”… Ja sivulta 121 tällainen lainaus: ”Rooma ei milloinkaan olisi saanut sitä valtaa, mikä sillä tänään on, jos Jumalan seurakunnat olisivat säilyttäneet paikallisen luonteensa. Paavius on mahdotonta siellä, missä seurakuntia ei ole liitetty toisiinsa, ja missä paikallinen auktoriteetti on paikallisten vanhinten käsissä. Missä on ainoastaan paikallisia seurakuntia, siellä ei voi olla Rooman kirkkoa… Protestanttisuuden epäonnistuminen on siinä, että se on Rooman kirkon tilalle pannut järjestetyt valtio- ja lahkolaiskirkot, sen sijaan että se olisi palannut jumalallisesti säädettyihin paikallisiin seurakuntiin.”

Sivulta 128 lainaus: ”Miten voimme päättää, ketkä ovat veljiämme ja Jumalan Seurakunnan jäseniä? Ei kysymällä, onko heillä samat opilliset käsitykset kuin meillä, tai onko heillä ollut samat hengelliset kokemukset… Kysymme ainoastaan, asuuko heissä Jumalan Henki vai ei? Emme voi uskovien kesken vaatia mielipiteitten tai kokemusten yhtäläisyyttä, emmekä mitään muuta yhteyttä kuin Hengen yhteyttä.” Sivulta 161 lainaus: ”Ei ole mitään raamatullista esimerkkiä siitä, että seurakunta sinänsä olisi hoitanut sellaista työtä kuin esim. sairaaloita tai kouluja taikka erikoisesti hengellisemmällä tasolla olevaa asiaa, sellaista kuin ulkolähetystyötä. On täysin sopivaa, että joku tai useammat seurakunnan jäsenet avaavat sairaalan tai koulun tai ovat vastuussa lähetystyöstä, mutta tämä ei sovi millekään seurakunnalle kokonaisuutena. Seurakunta on keskinäisen avun tarkoitusta varten yhdessä paikassa, eikä sitä varten, että se kantaisi vastuuta työstä eri paikoissa. Jumalan Sanan mukaan on kaikki työ Jumalan siihen kutsumien ja valtuuttamien Ruumiin jäsenten, yksityisten veljien, persoonallisen huolenpidon alaisena eikä kuulu millekään seurakunnalle kokonaisuutena. Vastuu apostolisesta työstä kuuluu aina yhdelle tai useammalle yksityiselle.” Suosittelen kirjan lukemista muillekkin…”

Hesekiel 34:1-12 ”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.”

Opinnäytetöitä:

Anniina Tourunen ”Sosiaalinen media seurakunnan työkaluna ja vapaaehtoistyön muotona” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Oy, opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/110274/Tourunen_Anniina.pdf?sequence=1

Tatu Kauppinen ”Musiikki osallistamisen välineenä Jyväskylän Helluntaiseurakunnan nuorisotyössä” (jamk.fi opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141452/Kauppinen_Tatu.pdf?sequence=1

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, eli media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: