Matteuksen evankeliumissa 28:16-20 Jeesus kehottaa meitä lähtemään: ”Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Me kristityt ollaan Kristuksen puolesta lähettiläitä ja Jumalan kehoittaa meidän kauttamme niitä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, että antaisivat sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Sovinto on Jumalan kanssa välttämätön asia, sillä ihmiskunnan Jumala-suhde on rikkoontunut. Meille kristityille on uskottu tärkeä asia viedä hyviä uutisia kaikkialle maailmaan.
Bruce Wilkinson, David Kopp ”Se oli ihme” (Päiväosakeyhtiö 2011), josta lainaus sivulta 32: ”Voimme lukea koko tehtävän Matteuksen evankeliumin kohdasta 28:18-20 ja Apostolien tekojen kohdasta 1:4-8, mutta oletko koskaan ihmetellyt sitä, kuinka opetuslapset reagoivat? Luulen, että he saattoivat kokea kaksi vastakkaista reaktiota samaan aikaan. Toisaalta luulen heidän halunneen sanoa: ’Herra kiltti, ei! Emme mitenkään voi. Katso rajoituksiamme. Katso epäonnistumisiamme.’ Toisaalta taas luulen, että he tuskin malttoivat odottaa työhön tarttumista. He olivat jo oppineet paljon Mestarilta, ja hänen heille antamansa tehtävä oli sanoinkuvaamattoman mahtava. Mikseivät he siis tarttuisi toimeen heti? Kuinka sinä olisit reagoinut? Haluan sinun huomaavan, että molemmat reaktiot perustuvat samaan väärinkäsitykseen siitä, kuinka tämä kumppanuus taivasten kanssa käytännössä toimii. Tämä selittää lisäohjeen, jonka Jeesus antoi ystävilleen: Odottakaa. Mutta odottakaa mitä? Katsopa Jeesuksen selitystä siitä, kuinka mahdottomasta voisi tulla lähitulevaisuudessa yleinen toimintatapa: Te saatte voiman Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. Tässä kohdassa ’voimasta’ käytetään kreikankielistä sanaa, joka saattaa tuntua sinusta tutulta: dynamis. Kuten saatat sen johdannaisista (esimerkiksi dynamiitti ja dynamiikka) arvata, dynamis merkitsee tietynlaista voimaa. Ei potentiaalivoimaa, kuten paikoillaan oleva ilma tai vesi, vaan voimaa liikkeessä. Sellaista voimaa kuin myrskytuuli tai Niagaran putoukset. Dynamis tarkoittaa toiminnassa olevaa voimaa. Kun Jeesus käski seuraajiaan odottamaan taivaiden dynamis-voimaa, sanoma oli selkeä: Sitä, mitä lähetän teidät tekemään, ette voi tehdä omassa voimassanne. Voitte tehdä sitä ainoastaan sitä mukaa kuin minun voimani liikkuu lävitsenne. Odotetaan siis.”
Matt. 9:35-38 ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.’”
C. H. Spurgeon ”Saarnamies kotona ja kokouksessa” (Ristin Voitto 1959), josta lainaus sivulta 13: ”Jokaisella kristityllä on sekä oikeus että selvä velvollisuus julistaa evankeliumia. Aina siitä päivästä asti, jolloin hän sai kokea Jumalan pelastavan armon ja aina viimeiseen elinpäivään saakka hänen velvollisuutensa on ympäristössään ja omassa kodissaan todistaa, ’kuinka suuria töitä Jeesus on hänelle tehnyt’ (Luuk. 8:39). Sen vuoksi sanotaan, että ’ne, jotka olivat hajaantuneet’ – nimittäin vainon kautta – ’vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa’ (Ap. t. 8:4), niin että evankeliumi Jeesuksesta levisi Juudean ja Samarian seutuihin. Näin on ollut kaikkina aikoina. Tavallisessa järjestyksessä tehtävään erotetun papiston lisäksi on aina ollut joukko ihmisiä, jotka – Jumalaan kohdistuneen rakkautensa innoittamina – ovat toimineet todistajina, vaikka eivät olekaan saaneet tehtäväkseen ja kutsumuksekseen kokonaista antautumista saarnaajantoimeen.”
Luis Palau & Timothy Robnett ”Kestävä sanoma – uudet kertojat” (Päivä Osakeyhtiö 2010), josta lainaus sivulta 86: ”Liian monet ihmiset hämmentyvät kysymyksestä ’Mitä evankeliumi tarkoittaa?’ ja toisaalta kysymyksestä: ’Mitä evankeliumi ei tarkoita?’ Käytämme kampanjoissamme ilmaisua ilosanomaevankeliumi. Sana evankeliumi ei sano suomen kielessä mitään. Se ei ole suomenkielinen sana, minkä vuoksi ei-uskovat suomenkieliset eivät tiedä ollenkaan, mistä puhumme. Seurakunnan jäsenten olisi paljon mukavampaa kertoa Jeesuksesta, jos he pitäisivät kerrottavaansa ilosanomana… Meidän evankelistojen elämän tarkoitus on julistaa ilosanomaa. Ja ilosanoma on se, että Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen, joka syntyi neitsyt Mariasta, eli pyhän elämän, kuoli ristillä, vuodatti verensä, haudattiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen ja tulee aikanaan takaisin. Ilosanoma on se, että jos todella tiedät ja tunnustat, että olet syyllinen, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin uskoa, katua ja ottaa uskossa vastaan Jeesus Kristus. Siinä on ilosanoman ydin… Jumala on anteeksi antava Jumala. Jeesus Kristus oli Golgatan ristillä meidän puolestamme. Et julista ilosanomaa, ellet saarnaa Kristuksen sijaiskuolemasta… Hämmästyisit jos tietäisit, kuinka moni sekoittaa muut hyvät, raittiit ja jopa raamatulliset opetukset selkeään perusilosanomaan. Saatamme puhua siitä, millainen on rakastava aviomies tai hyvä vaimo, tai sanoa, että vanhempiaan on toteltava, mutta ei se ole evankeliumia. Se on perhe-elämän opettamista… Voit ryhtyä saarnaamaan ja saada helposti suosionosituksia hyökkäämällä tiettyjä syntejä vastaan tai pilkkaamalla tietynlaisia elämäntapoja, jotka ärsyttävät sinua, muttei se ole evankeliumia; se on yleensä pikemminkin vihaisen sydämen purkausta kuin Jeesuksesta Kristuksesta kertovan Jumalan pelastussanoman rakkaudellista kertomista… Jeesus itse pyysi ihmisiä päättämään, miten suhtautuvat häneen (katso Matt. 4:19; Joh. 3:36). Pane kuulijasi näkemään, että he ovat tienhaarassa. Julista sillä tavalla, että ei-uskovat joutuvat pulmatilanteeseen ja heidän on kysyttävä: ’Miten aion menetellä Kristuksen suhteen?'”
Nicky Cruz ja Frank Martin ”Pyhä tuli” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 19: ”Jumala on laskenut sydämelleni uuden toivonsanoman ja taakan sen jakamiseksi. Tämä sanoma koskee vapautta ja hengellistä yltäkylläisyyttä, elämää, jota eletään täydellisessä yhteydessä Jeesukseen, eli kuinka voimme murtautua läpi maallisten rajoitustemme ja todella vaikuttaa meitä ympäröivään maailmaan. Sanoma koskee sinua ja minua ja sitä, kuinka lopulta löydämme oman paikkamme Jumalan maanpäällisessä valtakunnassa. Se koskee ihmisten näkemistä Jumalan silmin. Mutta ennen kaikkea se koskee sitä, että opimme lopultakin ottamaan vastaan Pyhän Hengen yliluonnolliset voimavarat ja sallimme Hänen vapauttaa meissä oman viisautensa ja voimansa… Väljähtyneiden kirkkokuntien ja niissä käyvien penseiden uskovien päivät ovat ohitse. Ne jotka eivät ole jo kuolleet, kuolevat pian. Enkä minä ainakaan sure heidän menetystään. Tietenkin minusta tuntuu pahalta, etteivät he koskaan saaneet tuntea iloa siitä, että olisivat vetäneet maailmaa Jeesuksen puoleen ja nähneet, mitä Hän olisi kyennyt tekemään heissä ja heidän kauttaan yhtenä seurakuntaruumiina, jos he vain olisivat avautuneet Hänelle… Kun tapasin haastattelijan, hän oli kuullut iske-ja-pakene-katukonserteistamme ja alkoi heti kysellä niistä. Selitin naiselle, että se oli mielestämme paras tapa lähetyä ja saavuttaa evankeliumilla slummien asukkaita… Jumala näyttää jatkuvasti, ettemme pysty ennakoimaan tai hallitsemaan Pyhän Hengen tulta emmekä sitä, kuinka Hän motivoi ja johdattaa meitä tai tekee työtään muissa ihmisissä meidän työmme ja palvelumme kautta. Kun jätämme Hengen johdatuksen ja ohjauksen täysin vaille huomiota, kun yritämme tehdä asioita omin päin sen sijaan että kuuntelisimme Hänen ohjeitaan, me usein menetämme parhaat ja ihanimmat suunnitelmat, jotka Hän on osallemme varannut… Rap-musiikki nähtiin yhtenä gangterimusiikin muotona, joka oli kytköksissä rikollisuuteen, väkivaltaan ja vihaan… Olin täysin vakuuttunut siitä, että mikäli aiomme tavoittaa slumminuoret, meidän täytyisi ensin päästä sisälle heidän musiikkiinsa. Ja niin aloimme rukoilla ja etsiä kristittyjä rap-muusikoita. Jumala johdatti meidät kolmen Broxissa asuvan nuoren luo, joilla oli yhtye nimeltä Brothers Inc. 4 Da Lord. Emme tienneet heistä mitään, mutta he olivat valmiita auttamaan meitä, ja niin me luotimme Jumalaan ja suostuimme. Kun annoimme heidän esiintyä ensimmäistä kertaa eräässä iske-ja-pakene-evankelioimistapahtumassamme, emme olleet uskoa heidän saamaansa vastaanottoa. Meillä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisen voitelun Jumala oli laskenut näiden nuorten miesten ja heidän musiikkinsa ylle… Usein he myös Pyhän Hengen voimassa profetoivat paikalla oleville ihmisille.”
Roomalaiskirjeessä 10:11-15 ”Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.” Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Luis Palau ja Timothy Robnett ”Kestävä sanoma -uudet kertojat” (Päivä osakeyhtiö 2010) lainaus sivulta 59: ”William Carey ravisteli aikanaan kirkon vakiintuneita kuvioita ehdottamalla, että Britanniassa lähetettäisiin lähetystyöntekijöitä evankelioimaan muuta maailmaa. Vanhemmat uskovat käskivät hänen luopua mielettömistä ajatuksistaan. Carey vastasi heidän ikävystymiseensä ja epäilyksiinsä kirjoittamalla: ’Odota suuria Jumalalta, uskalla suuria Jumalan tähden.’ Tuosta lausahduksesta tuli nykyaikaisen lähetysliikkeen uskontunnustus miesten ja naisten seuratessa Careyn esimerkkiä ja lähtiessä maailman ääriin saakka mukanaan pelastava viesti Kristuksen evankeliumista. Jumala haluaa meidän uskaltavan suuria hänen tähtensä, jotta saavuttaisimme oman sukupolvemme. (Next Generation Alliance).” Ja sivulla 127: ”’Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset’ (Ps. 39:6), ja sitten astumme ikuisuuteen – joko ikuiseen iloon Herran luo taivaaseen tai ikuiseen piinaan helvettiin. ’Jumala ei pidä puolimatkan majataloa’ saarnasi evankelista Billy Sunday. ’Matkamme määrä on joko taivas tai helvetti.’ ’Sillä hetkellä, kun sielu irtoaa ruumiista ja seisoo alastomana Jumalan edessä, se ei voi olla tietämättä, mikä sen osa on oleva koko ikuisuuden ajan’, sanoi John Wesley. ’Sen silmien eteen avautuu kaikki: joko ikuisesti kestävä ilo tai ikuisesti kestävä piina.'”
Jorma Kuusinen ”Pakkalan poika pyhällä alttarilla” (Päivä Osakeyhtiö 2000), josta lainaus sivulta 78: ”Ei liene välittynyt sekään tieto, että suuressa osassa maailmaa vapaat kirkkokunnat eivät ole vähemmistökirkkoja ja että vapaan kristillisyyden varsinaiset juuret ovat jo uskonpuhdistuksen ajassa. Se on ollut alusta asti osa uskonpuhdistusta, kolmas uskonpuhdistuksen haara. Se levisi ympäri Eurooppaa ja synnytti vireää seurakuntaelämää varsinkin Keski-Euroopassa. Sen kohtaloksi tuli tuhoutuminen vainoissa. Siemen jäi kuitenkin itämään ja lähti kasvamaan englantilaisella maaperällä. Siitä siemenestä 1600- ja 1700-luvuilla syntynyt vapaakirkollisuus levisi sitten Eurooppaan englanninkielisille alueille ja Yhdysvaltoihin. Aikanaan se tuli siirtolaisten mukana myös Skandinaviaan ja Suomeen. Suhtautumista eri kirkkoihin auttaisi varmaan sekin, että tiedostettaisiin edes nykyään, että maailmassa on luterilaisen kirkon rinnalla samankokoisia ja paljon suurempiakin vapaakirkkoja. Luterilaisia on kristityistä kolmisen prosenttia, reilut 60 miljoonaa. Metodisteja on suunnilleen saman verran. Baptistien maailmanliittoon kuuluu yli 42 miljoonaa jäsentä, ja helluntailaisia on 150-170 miljoonaa… Kristittyjen perhe on suuri ja moninainen. Meidän tulee rukoilla, että oppisimme elämään ja toimimaan toisiamme siunaten. Eivät seurakunnat ja kirkkokunnatkaan ole itsensä omaisuutta. Ne koostuvat ihmisistä. Niissä olevan Jumalaan uskovat ihmiset ovat Herran omaisuutta. Kun Jeesus antoi Pietarille tehtävän, hän sanoi: ’Kaitse minun lampaitani, ruoki minun karitsoitani’ (Joh. 21:15,16). Me paimennamme Jumalan seurakuntaa. Se koostuu suurena maailmanlaajuisena kokonaisuutena kaikista Kristukseen uskovista tuhansista kirkoista ja seurakunnista.”
K. P. Yohannan ”Haaste, joka lähtee sydämestä” (KKJMK 2004), jonka kirjoittaja on Gospel for Asia perustaja, joka kannattaa 11 000 kansallista lähettiä 10/40 ikkunan alueella. Lainaus tästä kirjasta sivulta 90: ”Kun kerran puhuin erään seurakunnan lähetyskonferenssissa, minua pyydettiin mukaan seurakuntaneuvoston kokoukseen, jotta voisin antaa lausuntoni uudesta lähetysohjelmasta, jota he suunnittelivat… Herra puhui minulle selvästi: ’Poikani, tänään sinun täytyy puhua ihmisille, jotka ovat niin itseriittoisia, etteivät ole kysyneet minulta tästä suunnitelmasta. He luulevat, että minä olen avuton.’… ’Kuinka usein olette kokoontuneet rukoilemaan?’ kysyin retorisesti. ’Kuinka kauan siitä on, kun olette rukoilleet kokonaisen päivän etsien Jumalan tahtoa lähetyssuunnitelmanne johdosta?’ Saatoin nähdä heidän silmistään, että he olivat rukoilleet vain vähän lähetysbudjettinsa vuoksi, joka silloin oli satojen tuhansien dollareiden suuruusluokkaa… Nöyryys tuo seurakunnan takaisin Jumalan tahdon ja maailmanlaajuisten suunnitelmien keskipisteeseen. Tämän päivän seurakunnat eivät koe Jumalan voimaa ja voitelua työssään, koska ne eivät ole tarpeeksi nöyriä odottaakseen häntä. Tämän synnin vuoksi maailma jää saavuttamatta. Niin pieni osa evankelisesta kristillisestä työstä tehdään täydellisessä riippuvuussuhteessa elävään Jumalaan…”
Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (River Publishing Finland Oy 2016), josta lainaus sivulta 43: ”Toivon, että ne, jotka rukoilevat, myös saarnaisivat ja lakkaisivat käyttämästä rukouksiaan tekosyynä sille, etteivät mene todistamaan ja julistamaan hyviä uutisia. Joskus on helpompaa piiloutua niin sanottujen hengellisten, ulkonaisten asioiden taakse kuin totella Jeesuksen sanoja. Hän sanoi: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa.’ Hän ei koskaan kehottanut menemään kaikkeen maailmaan rukoilemaan. Tällä en väheksy rukousta. Vanha sanonta sanoo: ’Minä polvistun ja rukoilen niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta, ja sitten nousen ylös ja lähden liikkeelle niin kuin kaikki riippuisi minusta.’ Jumalan Sana on selkeä mitä tulee lähetyskäskyyn. Huomaathan, että se on ’lähetyskäsky’ eikä ’lähetysehdotus’.”
Intialaisen K. P. Yohannan kirjasta ”Haaste, joka lähtee sydämestä” (KKJMK 2004) lainaus sivulta 96: ”Mikseivät kristityt elä kuuliaisina Jumalalle? Epäuskonsa tähden. Miksi Eeva lankesi syntiin? Koska hän ei itse asiassa uskonut tuomioon – että kuolema todella seuraisi, jos hän söisi kielletystä hedelmästä. Samasta syystä monet jatkavat elämäänsä synnissä ja tottelemattomuudessa. 1930-luvun suuri lama ja viimeisimmät lamakaudet ovat vain pieniä iskuja verrattuna edessä olevaan köyhyyteen – puhumattakaan pommeista, epidemioista ja luonnonkatastrofeista. Mutta Jumala pidättää tuomiotaan antaakseen meille aikaa parannuksen tekemiseen. Ikävä kyllä miljoonat ihmiset kolmannessa maailmassa joutuvat iankaikkiseen pimeyteen, ellemme me saavuta heitä sitä ennen… Ne miljoonat aasialaiset, jotka kuolevat ja joutuvat kadotukseen, ovat ihmisiä, joiden puolesta Kristus kuoli. Me sanomme uskovamme sen – mutta mitä me teemme toimiaksemme tuon uskon perusteella? Ilman tekoja usko on kuollut. Kenenkään ei pitäisi joutua kadotukseen ilman, että saa kuulla Herrasta Jeesuksesta… Jos vain pieni prosenttiosuus niistä viidestäkymmenestä miljoonasta ihmisestä, jotka väittävät olevansa uudestisyntyneitä tässä maassa, kannattaisi yhtä kansallista lähettiä, meillä olisi kirjaimellisesti satoja tuhansia evankelistoja, jotka olisivat valmiita lähtemään Aasian kadotettuihin kyliin.”
Sivulta 128 lainaus: ”Harvat länsimaalaiset nähdessään uutisia Aasian köyhyydestä, kärsimyksistä ja väkivallasta pysähtyvät kysymään itseltään, miksi itä on sidottu loputtomaan kärsimyksen kehään kun taas länsimaat saavat nauttia monista siunauksista… Toisaalta on yhden ainoan oikean Jumalan palvontaa ja toisaalta väärä demonisen vaihtoehdon järjestelmä, joka kehitettiin muinaisessa Iranissa. Sieltä käsin Persian sotajoukot ja papit levittivät uskoaan Intiaan, jonne se juurtui. Hindulähetyssaarnaajat levittivät vuorostaan sitä muihin Aasian osiin… Koska itämainen kulttuuri ja uskonto ovat mystisiä, monet ihmiset länsimaissa ovat niistä kiinnostuneita tietämättä, että niiden demoninen voima voi sokaista ja sitoa seuraajansa. Babylonin mystisten uskontojen seurauksena on aivan varmasti rappio, nöyryytys, köyhyys ja kärsimys – jopa kuolema…”
Tapani Suonto kirjoittaa kirjassaan ”Näky voittavasta seurakunnasta” (One Way Mission ry 2010) lainaus sivulta 45: ”Suomessa on valtavasti käyttämätöntä kapasiteettia lähetystyötä silmällä pitäen. Ongelmana on vain lähetysnäyn puuttuminen. Se ei ikävä kyllä syty kovin herkästi erilaisten esitelmien kautta, joita lähetystyöntekijät pitävät kotimaan kiertueillaan, vaikka he parhaansa yrittävätkin. Mutta kun suomalainen kristitty viedään lähetyskentälle näkemään itse se todellisuus, missä heidän veljensä ja siskonsa Kristuksessa elävät ja toimivat, moni palaa näiltä matkoilta murtunein sydämin ja valmiina antamaan itsensä likoon heidän auttamisekseen. Siksi lähetämme joka vuosi suuren joukon uskovia ulkomaille, ei vain katsomaan vaan osallistumaan lyhytaikaisesti lähetystyöhön. Moni palaa yhä uudelleen lähetyskentälle palvelemaan saatuaan näyn työstä. Monista tulee uskollisia taloudellisia tukijoita työlle ja mikä tärkeintä, uskollisia esirukoilijoita.”
Ja sivulta 51 lainaus: ”Jumala on alun perin antanut seurakunnan tehtäväksi evankelioimistyön, laupeudentyön, lähetystyön ja monet muut suuret haasteet. Jostain syystä nämä tehtävät on usein ulkoistettu niin, että erilaiset järjestöt toteuttavat niitä itsenäisesti ja seurakuntien pääasialliseksi tehtäväksi on jäänyt järjestöjen taloudellinen tukeminen. Se on ollut omiaan vahvistamaan ’istuvan seurakunnan mallia’, jossa ihmiset istuvat kokouksissa sankoin joukoin tekemättä juuri mitään muuta ja tyytyvät siihen. Näky palvelevasta ja taistelevasta seurakunnasta on hämärtynyt.”Lähetystyössä on tärkeää rukoilla sen kansan puolesta jonka luokse saaneensa kutsun ja lähtee viemään hyviä uutisia, että heidän korvansa ja silmänsä aukenisivat näkemään totuuden itsestään, sekä saisivat sydämensä ymmärtämään olevansa syntisiä vailla yhteyttä elävään Jumalaan. Hyvien uutisten kaupustelu ei riitä, jotta olisivat vastaanottavaisi ja tarvitsisivat hyviä uutisia. Apostolien tekojen 2:34-41 ”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Lauri K. Ahosen kirjasta ”Lähetyskäskyä täyttämään” ( Aika media 2002) lainaus sivulta 110: ”Lähetysseuroilla on tosin ollut näky lähetystyön tekemisestä, mutta useimmiten niiltä on puuttunut tarvittavat taloudelliset voimavarat. Esimerkiksi monet yhteiskristilliset lähetysjärjestöt eivät suoranaisesti palkkaa työntekijöitään, vaan toiminta perustuu siihen, että lähetyskandidaatti itse hankkii kannatuksensa ystäväpiiriinsä ja sukulaistensa parista. Jos kanditaatti ei kykene hankkimaan kannatusta, häntä ei voida lähettää. Taloudellinen vastuu jää pääasiallisesti lähetyskentälle aikovan kannettavaksi. Seurakunnallisen lähetystyön perustana sen sijaan eivät ole yksilöiden suoritukset vaan asialle vihkiytynyt yhteisö. Seurakunnilla on havaittu olevan tarvittaessa mittavat resurssit lähetystyön tekemiseen. Seurakuntayhteydessä jokainen jäsen kasvaa yksilölliseen lähetysvastuuseensa. Sieltä ovat löytyneet esirukouksissa, uhraavat ja uudet lähetyskandidaatit. Seurakuntapohjaisessa lähetysrakenteessa näky lähetystyöstä on siellä, missä voimavaratkin ovat.”
T. L. Osbornin kirjoista olen lukenut kuinka hän aloitti lähetystyön Intiassa, mutta hänellä ei ollut Jumalan antamaa voitelua tehdä todelliseksi hyviä uutisia Jeesuksesta, koska häneltä puuttui Jumalan sanaa seuraavat ihmeet ja merkit. Hän epäonnistui lähetystyössään. Hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin ja janosi ja etsi Jumalaa, joka ilmestyi hänellä ja antoi tämän puuttuvan voitelun, mikä teki hänen lähetystyönsä hedelmälliseksi. Jeesuskin vahvisti sanansa tekemällä ihmeitä, jotta ihmiset uskoisivat, mikä on tärkeää tänäkin päivänä. Markuksen evankeliumi 2:2-12 ” Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona, kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.”
Smith Wigglesworthin kirjoja on julkaistu Suomeksi ”Voima palvella” Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2003 ja ”Pyhän Hengen voitelu” Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2004, josta tämä lainaus: ”’Jos Raamattu sanoo jotakin,’ oli Wigglesworthilla tapana sanoa, ’silloin se pitää paikkansa; sitä ei enää tarvitse rukoilla; se on vain otettava vastaan ja toimittava sen mukaan. Jos emme toimi uskon mukaan, menetämme siunauksemme. Usko kasvaa toiminnan seurauksena, sen perusteella, että käytämme sitä mitä meillä on ja minkä oikeaksi tiedämme. Sinun elämäsi täytyy edetä uskosta uskoon.'”
Jostakin lähetystyö täytyy aloittaa. Tultuani uskoon 1994 ja liityttyäni vapaiden suuntien seurakuntaan, niin eras Venäjän työtä tekevä kysyi seurakunnassa julkisesti, kuka olisi kiinnostunut tulemaan mukaan tiimimatkalle. Koin, että minun pitäisi ilmoittautua. Näin alkoi opiskelu lähetystyöhön osana tiimiä, jonka jälkeen noin 5 vuoden kuluttua aloitin itsenäisen palvelutyön Venäjän Karjalan Lahdenpohjaan, jonne vein keräämääni avustusta lastenkoteihin. Lastenkodeissa rukoilimme lasten ja henkilökunnan puolesta säännöllisesti vieraillessamme siellä. Tämän jälkeen ovia aukeni Pietariin ja Intiaan.
Jackie Pullingerin kirjassa ”Lohikäärmeen ajo” (Päivä Osakeyhtiö 2009), jossa englantilainen Jackie kertoo Jumalan kutsusta lähteä Hongkongiin. Hän ei löytänyt seurakuntaa tai lähetysjärjestöä joka olisi halunnut lähettää hänet lähetyskentälle, joten hän lähti ilman lähettäjiä Jumalan lähettämänä. Hän löysi johdatuksessa paikkansa Walled Citystä opettajana ja kerhon vetäjänä, joka oli aikoinaan Hongkongin kaikenlaisen laittomuuden keskus. Lainaus kirjasta sivulta 87: ”Vaikka kristittyjen joukko kasvoi, kaikki Walled Cityn pojat eivät käsittäneet, miksi olin tullut heidän luokseen. Monet heistä tulivat kerholle vain hyötyäkseen siitä jotenkin. En ottanut pojilta mitään maksua lauantairetkistä tai leireistä. Maksoin kaiken omasta pussistani, bussivuokran, kumiveneen vuokran, jalkapallotossujen vuokran, rullaluistimien vuokran ja eväät. Pojat eivät osoittaneet vähäisintäkään kiitollisuutta. Omasta mielestään he olivat kovaosaista joukkoa. He luulivat, että minulla oli jokin vakavarainen järjestö takanani ja siksi he yrittivät puristaa minusta irti kaiken mahdollisen. Heidän mielestään se oli heidän oikeutensa, ja he olivat hyvin vaativaisia, jopa hyökkääviä.” Hän kertoo kirjassaan myös karismaattisista ystävistään Hongkongissa Rick ja Jean Stone Willansista, joilla oli samantapainen kutsu tulla Hongkongiin. Jean Stone Willans on kirjoittanut kirjan ”The Acts of the Little Green Apples”.
Me voimme ottaa Jackiesta oppia, sillä kaikille meille ei tarjota mahdollisuutta tulla lähetetyiksi, vaikka olisi Jumalan kutsu, niin siitä huolimatta meidän tulisi lähteä ja olla katkeroitumatta ja kuuliaisia Jumalalle vaikeista olosuhteistamme huolimatta.
Raamatussa Tuomarien kirjassa luvussa 6:11-14 kerrotaan kuinka Jumala lähetti Gideonin vapauttamaan Israelin vihollisen sorrosta lähtemällä Gideonin siinä voimassa kuin Gideonilla oli sillä hetkellä, sillä Jumala oli hänen apunsa vaikeissa tilanteissa ”Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta. Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” 1Niin Gideon vastasi hänelle: ”Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: ’Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä’? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin.” Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.”
Taisto Vahtera ”Ilosanomaa viemässä – Vapaa Sisälähetys ry:n toiminta 1943-1993” (Vapaa Sisälähetys ry. 1993), josta lainaus sivulta 30: ”Evankelistojen kertomaa – Tosi Tarpeeseen Jorma Saukkonen: Tulin osalliseksi Vapaan Sisälähetyksen avustuksen tuottamasta siunauksesta rahaston 50-vuotisen historian puolivälissä. Siviilipalveluksesta päästyäni 1967 suuntasin matkani Suomen Lappiin. Taskussani oli Niilo Yli-Vainion Boråsin suomalaisen helluntaiseurakunnan puolesta kirjoittama suositus. Kuten money ennen minua, lähdin minäkin liikkeelle ilman minkäänlaista kannatussitoumusta miltään taholta. Lapin evankelista-aikani alussa ainoana tukenani oli Seija-sisareni koti Kittilän Tepsan kylässä, josta käsin sain ensi kosketuksen Lapin kenttään. Kiertelin Leo Niemelän kanssa Sodankylän ja Kittilän kylillä. Taustatukenamme oli rukoileva äiti-mummi, Ilmi Saukkonen, joka oli jäänyt hoitamaan Niemelän perheen lapsia. Jalkapatikassa ja joskus linja-autossakin teimme matkaa. Kuljimme talosta taloon raskasta kirja- ja joululehtilaukkua kantaen… Alussa helluntaiherätystä pidettiin outona ja kummallisena hurmosliikkeenä, jota jokaisen tuli karttaa ja vastustaa. Papisto lietsoi oikeaoppisuuden nimissä ihmisiin vihamielistä henkeä helluntailaisia kohtaan. Seurauksena oli iva ja kokousten häirintä. Toisinaan kokousmatkalla olevia puhujia väijyttiin ja lyötiin. Puhujat säilyttivät kuitenkin yleensä mielenmalttinsa, ja päätösnäytöksessä saattoivat pahimmat häiriköt olla itkien polvillaan anteeksiantamusta ja pelastusta etsimässä. Jumalan henki liikkui väkevänä kyläkuntien yllä. Oli syntynyt uusi voimallinen hengellinen herätysliike… Suomen vankeinhoito on kehittynyt paljon vuosikymmenien aikana. Jos palaamme jonnekin 1700-luvulle, huomaamme vankiloiden lähellä olevien kirkkojen hoitaneen vankien sieluja. Vuonna 1816 annettiin määräys jumalanpalvelushuoneiden pystyttämisestä sellaisten vankiloiden läheisyyteen tai yhteyteen, jotka sijaitsivat kaukana kirkoista. Jokaisessa vankilassa piti olla oma saarnaaja ja kristinopin opettaja. Vuonna 1870 oli toimessa jo viitisentoista vankilapappia. Kaksi heistä, Henrik Renqvist ja Fredrik Hedberg, olivat ’suorittamassa rangaistustaan’ vankilapappina, rikottuaan herännäisliikkeen jäseninä kirkon sääntöjä. Siperiaan karkotettujen parissa evankeelinen työ alkoi joskus 1840-luvulla… Vaasan lääninvankilassa vapaakirkollinen Alba Hellman aloitti 1869 vapaaehtoisen vankien evankelioinnin, jota sitten historia mukaan useat uskovaiset neidit jatkoivat Mathilda Wredestä tuli vankilatyön nimekäs hahmo, mutta häneltä suljettiin vankiloiden ovet erimielisyyksien takia. Henrik Wrede evankelioi vankeja parisen vuotta Siperiassa ja tuli sen jälkeen takaisin Suomeen. Yhdessä sisarensa kanssa he perustivat vapautuville vangeille Anjalaan Toivola-nimisen asuntolan, joka sai toimia kymmenkunta vuotta. Otto Pellikainen, Oli Väänänen, Juhani Eriksson ja monet muut vapaakirkolliset ovat tulleet tunnetuiksi vankien evankelioimistyössä. Pelastusarmeijan työ alkoi 1917 vankien pyynnöstä Turun keskusvankilassa Kakolassa, ja työkenttä laajeni oikeusministeriön myöntäessä Pelastusarmeijalle työluvan kaikkiin maamme vankiloihin. Sanfrid Mattsson on eräs helluntaiherätyksen vankilatyön uranuurtajista… Helluntaiherätykseen kuulunut Konnunsuon vankilaopettaja Aarne Ylppö oli legendaarinen tienraivaaja. Hän sai liikanimekseen ’Konnun Pelle’, jolla nimellä hänet tunnettiin ja tunnetaan vieläkin vankien keskuudessa. Ylpön julistuksen kautta tuli satoja vankeja uskoon. Hän, jos kukaan, teki työtä vapaaehtoisesti, kustantaen monille vangeille vaatteita, jopa asuntoja… Ylpön työtoverina toimi pitkän aikaa Erkki Karjalainen. Hän palveli myös ensimmäisenä yhdysmiehenä Vankeinhoidon ja Sisälähetyksen välillä… Helmikuussa 1985 valittiin Antti Sainio yhdysmieheksi Vankeinhoidon ja Sisälähetyksen alaisina toimivien lähettien välillä… Aktiotyön juuret ulottuvat 70-luvun puoliväliin, jolloin Veikko Mannisen ja Sakari Kallisen aloitteesta ensimmäiset ryhmät lähtivät Länsi-Eurooppaan. Kotimaassa aktiotoiminta alkoi 70-luvun lopulla, kun ensimmäiset ryhmät menivät vähän evankelioiduille alueille avustamaan evankelioimistyötä erilaisten festivaalien yhteydessä.”
Riku Rinteen kirjoittamassa kirjassa Heikki Talosta, jossa vapaamuotoisesti lainattuna kerrotaan turkulaisesta Turun sanomien ammattikoulun käyneestä offsetkopisti Heikki Talosta, jolla oli ongelmana rankka päihteiden käyttö, jonka seurauksena käyntejä mielisairaalassa, sekä vankilareissuja, mutta tuli uskoon vankilassa. Siinä Heikki Talon elämäkerta jatkuu, että vapautui Turussa vankilasta uskoontulon jälkeen. Sellikaveri anoi sellinvaihtoa, koska kuulemma rupesi pelkäämään uskoon tullutta sellikaveria. Heikki otti yhteyttä vankilapappiin, jolloin hänen luonaan vieraili katutyöntekijä Kaija. Vapauduttuaan vankilasta nämä uudet uskovat järjestivät Heikin Kauniaisten Raamattuopistolle, jossa löysi uuden vaimon, kun entinen oli jo jättänyt. Uuden vaimon kanssa muuttivat Ruotsiin, jossa aloittivat Ruotsin viranomaisten kanssa perhekodin pitämisen huostaanotetuille lapsille ja saivat 60 lasta pitää kotonaan kaikkiaan. Ryhtyivät auttamaan Venäläisiä viemällä kuorma-autolla Ruotsista kerättyjä avustustavaroita Venäjälle ja muuttivat puoleksi vuodeksi asumaan Pietariin tämän vuoksi. Tämän jälkeen Heikin terveys romahti. Käydessään Suomessa sukulaisten hautajaisissa ostivat Turussa kioskista lottokupongin. Käydessään 7 viikon kuluttua uudestaan Suomessa tarkistuttivat kupongin, jossa oli 7 oikein, eli miljoonavoitto. Pankinjohtaja sanoi, että tulette aina suoraan hänen luokseen, ei tarvitse mennä kassatiskille. Pankinjohtaja ihmetteli kovasti, kun koko voiton jakoivat erilaisille avustusjärjestöille, kysyen ovatko aivan varmoja mitä tekevät. Asuvat siellä Ruotsissa. Heikki kertoo siitä, kun itsenäisesti ryhtyi viemään kuorma-autolla tavaraa, niin kukaan ei ollut neuvonut kuinka rahtiasiakirjat tehdään, jolloin ajoi ilman tarvittavia papereita Venäjän tulliin ja huomasi olevansa pahassa pulassa. Sitten oli sanonut, että jotakin papereita on salkussa ja antanut ne. Niiden seassa oli lasten antama syntymäpäivä diplomi, joka näytti viralliselta. Tullimies äkkäsi diplomipaperin ja ymmärsi, että tässä on diplomat ja sanoi Harsoo ja hyvää matkaa. Heikki oli ihan pihalla, miten hänestä tuli diplomaatti, mutta ei jäänyt kyselemään kuulemma enempää asiasta, eli merkillisiä asioita on Heikille sattunut.
Olen ollut mukana Etelä-Suomen seurakuntien vapaaehtoistyössä vankilavierailuilla 1990-lopusta 2000 luvun alkuun. Tulin mukaan Suur-Helsingin seurakunnassa, jossa eräs seurakunnan jäsen Pauli halusi viedä toivoa ja tulevaisuutta myös vangituille. Menin hänen ryhmäänsä mukaan. Aluksi vierailimme Keravan nuorisovankilassa, jonka jälkeen työtä tuli jatkamaan yhteiskristilliseltä pohjalta Matti Einiö Helsingin Saalemista. Vierailukohteet lisääntyivät Keravan lisäksi Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Turkuun ja Riihimäelle. Järjestetyissä kokouksissa laulettiin, kerrottiin Raamatun opetusta ja omista kokemuksista, kuinka selvitä vaikeuksista, sekä oltiin heidän ystäviään tarjoamalla kahvia pullan kera. Sanan koskettamat kuulijat saivat tulla rukoiltavaksi. Vieraillessani yhden ryhmän mukana mm. Riihimäellä, niin tutustuin erääseen uskovaan romaanimieheen, joka oli istumassa elinkautista tuomiotaan. Vieraillessamme vankilan kirkossa hän osoitti olevansa aito kristitty, jolla on Raamatun mainitsemia armolahjoja. Hän puolestaan oli tehty armonanomuksia, joiden seurauksena hän aikanaan vapautui vankilasta. Vankilasta vapauduttuaan hän oli kadottanut uskonsa ja unohtanut olevansa kristitty, jolla on Herran pelkoa, mikä estää tekemästä syntiä. Hän palasi tietojeni mukaan vanhaan syntiseen rikolliseen elämään takaisin, jonka seurauksena hän joutui palamaan vankilaan takaisin. Hän ryhtyi käymään hengellisissä kokouksissa uudestaan jonkun ajan kuluttua lankeemuksestaan. Kerrankin, kun olin mukana, hän kertoi, että miksi Jumala on antanut ihmisille ja hänelle vapaan tahdon? Tämän vuoksi hän on langennut. Ymmärsin hänen syyttävän Jumalaa lankeemuksestaan, kun on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on. Puhe ei osoittanut hänen kunnioittavan Jumalaa, vaan arvostelevana. Ehkä hän oli saanut Jumalasta ja Hänen armostaan väärän kuvan, sillä Jumala antaa armonsa niille, jotka tekevät parannuksen teoistaan ja ovat alamaiset Jumalan tahdolle tekemällä sen, eikä vain puhu siitä. Vasta nyt jälkeenpäin vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, kuinka väärin on ollut antaa ymmärtää kaiken hyväksyvästä armon Jumalasta, mikä on eksytystä. Kerran vuosia sitten eräs vankilatyötä johtava henkilö pyysi minua pitämään Raamattutunnin eräässä vankilassa, johon suostuinkin, vaikka en ole pitänyt aiemmin Raamattutunteja. Menin vankilaan, jossa olikin noin kymmenen hengen ryhmä odottamassa. Vartijat poistuivat ja jättivät minut vankien kanssa Raamattutunnin pitoon pariksi tunniksi, mutta eräs henkilö sanoi, että on väärässä paikassa, voisiko hän päästä pois. Vastasin minulle sen sopivan hyvin, mutta huomattiin, ettei ole yhtään vartijaa saapuvilla päästääkseen häntä pois, joten hän joutui kärsimään tästä opetuksesta sen kaksi tuntia, kunnes vartijat saapuivat paikalle. Jostain syystä voimme olla väärässä paikassa jonne emme ole halunneet mennä. Tällaisesta tilanteesta kirjoittaa myös John Beveren kirjassaan ”Viholliselta pääsy kielletty” (2009) siitä kuinka oli saanut vakavan näyn 1980-luvun lopulla, joka muutti hänen elämänsä ja julistuksen suunnan. Hän oli nähnyt suuren joukon ihmisiä, niin suuren, että heitä oli mahdoton laskea ja etten ollut koskaan sellaista nähnyt. He tungeksivat taivaan portilla odottaen pääsevänsä sisään. He odottivat Mestarin sanovan: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34). Mutta sen sijaan Mestari sanoi: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä, menkää pois luotani.” Jumala näytti minulle heidän kasvoillaan olevan tuskan ja kauhun. Sillä oli paikoilleen naulitseva vaikutus sieluuni, joka on kasvanut aikaa myöten voimakkaammaksi. Kerran olen erään evankelioimisryhmän mukana eräässä vankilassa, jossa tapahtuman jälkeen vankilapastori puhui, kuinka sinne on tulossa vierailemaan julkisuudessa hyvin tunnettu henkilö. Tämä vieraileva henkilö on erityisen suosittu, koska hän rukoilee ihmisten puolesta mm. sairaiden jne. Rukousvastauksia rukoiltuihin rukouksiin tapahtuu. Sitten vankilapastori sanoi, että hänen täytyy puhua ennen tilaisuutta tilaisuuteen osallistuville, etteivät odottaisi mitään liikoja tapahtuvaksi, koska he voivat pettyä odotuksissaan. Jäin miettimään tämän sanoman sisältöä, joka ei ole kovinkaan paljoa Raamatun sanoman mukainen, sillä meidän tulisi uskoa Raamatun lupauksiin lasten tavoin, eli luottaa siihen mitä Jumala on luvannut tehdä. Ei ole mitään suurempaa kuin odottaa ja janota Jumalan ihmeitä ja siunauksia elämäämme, jotta voisimme olla suuria siunauksia kaikkialla maailmassa. Meidän tulisi olla tarkkoja, jotta puheemme ei olisi kovin sekavia ja epäselviä mielipiteitämme, vaan tasapainoista Raamatun sanaa. Kun olin mukana vankilatyötä tekemässä, niin oli puhetta vääristä profetioista vuosia sitten. Sanoin heille, että samalla tavalla, kun on liikkeellä oikeaa ja väärää rahaa, niin on myös vääriä profetioita, enkä väärän rahan pelossa heitä aitoja rahoja pois ja olisin onneton. Sama koskee profetioita, ne pitää koetella Raamatun sanalla, ovatko aitoja. Kummallisinta oli, kun eräs vankilapastori kertoi, että oli kutsunut vankilaan tunnetun parantajaevankelistan, mutta varoitti vankeja, etteivät odottaisi mitään, koska heillä voisi olla pelko pettyä, jos ei tapahtuisikaan parantumisia. Ja eräs vankilatyössä ollut sisar kertoi, kuinka hän oli pyytänyt Herran siunausta ja Herra oli antanut syöpäsolun, että sellaisen siunauksen hän oli saanut, että saisi nöyryyttä tähän vankilatyöhönsä. Kerran käytiin evankelista Pekka Katajiston kanssa Rovaniemeläisessä seurakunnassa, jossa Pekka julisti Jeesuksesta, joka parantaa, mutta seurakunnassa oli vallalla käsitys, että sairaus on Jumalalta saatu suuri siunaus. Pekka rukoili lopuksi sairaiden puolesta ja muutama todisti parantuneensa. Me saatiin lähteä pois, niin ettei meille puhuttu enää mitään, oltiin kuin spitaalisia. Pekka on kuollut jo joitakin vuosia sitten. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, kuinka uskonnollisia ollaan seurakunnissa. Rukoillaan näiden ihmisten puolesta, että heidän sisäiset silmänsä avautuisivat näkemään ja oppisivat tuntemaan Jeesuksen. Vähän ennen siirtymistäni Järvenpään vapaaseurakuntaan, jossa vedin tällaista vierailuryhmää vähän aikaa, jossa olin mukana käynnistämässä vankilatyötä Riihimäelle, jonne olin saanut hengellisen työn luvan vankilan pastorilta. Minun tilalleni tuli uusi henkilö vetämään vankilatyötä ja muiden kiireiden vuoksi vankilatyö jäikin pois.
Gideon järjestön jäsenet ottivat yhteyttä ja minut kutsuttiin Gideonien jäsenhankintailtaan joulukuussa 2004. Siellä sain kuulla siitä, mitä Gideonit käytännössä tekevät. Minulle tuli varmuus sydämeen: Herra kutsuu! Joku vuosi sitten Gideonit pääsivät silloin Suomessakin lehtien otsikoihin erään hotelliketjun ilmoittaessa Raamattujen poistamisesta sen ruotsalaisista hotelleista. Välitön ja laaja kristittyjen vastustus sai aikaan päätöksen peruuttamisen. Gideonit ovat tulleet tunnetuiksi siitä, että he ovat lahjoittaneet Raamattuja hotelleihin ja muihin majoituslaitoksiin jo vuosikymmenien ajan. Taskukokoiset Uudet testamentit löytävät eri kohteensa kansien värin perusteella. Koululaiset saavat Uudet testamenttinsa punakantisina, varusmiehet, poliisit ja pelastuslaitokset sinikantisina ja terveydenhuollon henkilökunta valkokantisina. Rangaistuslaitoksiin annetaan ruskeakantiset Uudet testamentit, ja ne toimivat myös jäsenien hankkimana henkilökohtaisina todistustestamentteina. Olin muutaman vuoden Gideonien alue 1:n aluejohtaja (Helsinki, Espoo ja Vantaa). Olen kokenut Herran kutsun. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä tätä palvelutyötä ja että minulla on edellytykset siihen. Uusien testamenttien jakotilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Eräässä Helsingin koulussa jaoimme punakantisia Uusia testamentteja, ja musiikinopettaja kysyi meiltä lupaa saada laulaa kiitokseksi pääsystä taivaaseen. Ilo loisti lasten kasvoilta kiitollisuudesta saamastaan Uudesta testamentista. Yleisesti on vastaanotto meitä kohtaan ollut kouluissa erinomaisen hyvää. Gideon tapahtuma Puistolan Marttalasta 14.12.2005 oli tällainen muistiinmerkintä. Gideonien joulujuhlassa puhui Seppo Juntunen omasta elämästään, uskoon tulostaan, Herran äänen kuulemisesta ja tottelemisesta. Myös tämä kertomus joulunäytelmän yksinkertaisesta Matista, jolle uskottiin joulunäytelmässä aina vaativimpia osia vuosien kuluessa alkaen kivenä olemisesta. Kerran hän sai vaativan osan ja yhden repliikin majatalon isäntänä: ”Ei ole tilaa, menkää pois”. Näytelmä eteni ja Matin aika tuli sanoa vuorosanansa, mutta hän ei sanonut mitään, vaikka kuiskaaja kuiskasi lujaa. Lopulta Matti sai sanotuksi Joosefille ja Marialle: ”Tulkaa tänne sisälle”. Tämä odottamaton muutos näytelmässä sai aikaan naurua ja opettajien paheksuntaa, mutta Matti muistettiin tämän välikohtauksen vuoksi. Tässä tilaisuudessa Seppo Juntunen rukoili meidän Gideonien puolesta henkilökohtaisesti ja sanoi minun puolestani rukoillessaan, että näki näyn, jossa Jumalan voima virtasi kautta parantaen sairaita. Eräs toinenkin kohtaaminen on mieleeni. Menimme viemään Uusia testamentteja pieneen majoituslaitokseen Itä-Helsingissä. Siellä meitä kehotettiin jättämään ne lastauslaiturille. Vetosimme johtajaan, että haluamme järjestää luovutustilaisuuden, jossa kerromme työmme tarkoituksesta ja esittelisimme sitä. Hän ehdotti keskustelua vastaanottotiskin ääressä, jolloin pyysimme saada esitellä asiaamme rauhallisemmassa paikassa. Niin tapahtui, ja keskustellessamme alun varautuneisuus muuttui asiallemme myönteisemmäksi. Meille tarjottiin aamiainen ja kävimme lämminhenkisen lisäkeskustelun, hän muistelee. Talossa huomattiin, että emme olleetkaan tulleet ketään käännyttämään! Ajan kuluessa kertyy liikaa vapaaehtoistöitä hoidettavaksi, joista sitten joutuu luopumaan väsymyksen vuoksi, näin kävi aikanaan tämän Gideontyön kanssa.
Olen ollut tekemässä lähetystyötä Venäjällä Hatsinassa Pietarin kaupungin lähellä paikallisen seurakunnan katuevankelioinnissa mukana. Toimin tulkin kanssa Hatsinan keskustan ostoskadulla, jossa oli muitakin tiimejä ja katusoittaja tukemassa katulähetystyötämme. Vastaan tuleville ihmisille kerroin, että olen tullut Suomesta kertomaan hyviä uutisia ja kysyin haluaisivatko kuulla kuinka olen oppinut tuntemaan elävän Jumalan. Monet vastaan tulevat nuoret kertoivat olevansa ateisteja, mutta sanoin heille, että haluaisivatko, että rukoilen heidän puolestaan, jotta voisivat päästä varmuuteen Jumalan olemassaolosta, jotkut halusivat ja rukoilin heidän puolestaan kadulla, jolloin olivat kokeneet lämpöä tai sähkövirtaa, mutta Jumala oli näin ilmaissut itsensä heille ja kehotin heitä löytämään seurakuntayhteyden. Koen, että minut on kutsuttu viemään hyviä uutisia kansakuntiin, vaikka se toistaiseksi onkin ollut vaatimatonta.
Yhdessä vaiheessa perustin yhdistyksen yhdessä ystävieni kanssa, sillä ajattelin sen auttavan pääsemään alkuun maailmanlaajuisessa evankelioinnissa, mutta se ei toiminut niin kuin ajattelin. Yhdistyksen alkuaikoina yhdistyksen tiimi kävi Eestin Pärnussa evankelioimassa ostoskeskuksessa ja monta ihmistä kuuli hyvät uutiset ja jotkut antoivat elämänsä Jeesuksen johdatettavaksi.
Carl-Gustaf Severin ja Ville Männistön kirjasta ”Anna meille kansakunnat Mikä on seuraava askeleesi lähetystyöhön?” (KKJMK 2016) sivulta 134 lainaus: ”Jos rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat lähetyskutsusi esteenä, on aika oppia kommunikoimaan. Kommunikaatio on välttämätöntä, jotta ihmiset ymmärtäisivät lähetystyön tarpeet. Emme saa pitää varainkeruusta puhumista epähengellisyytenä – asenteesta on luovuttava. Meidän pitäisi kertoa ihmisille, mitä on tapahtumassa. Informaatio johtaa inspiraatioon. Jos emme halua puhua ihmisille siitä, mitä Jumala on tekemässä, pidätämme siunaukset, joita Jumala haluaisi työllemme ja siihen uhraaville ihmisille antaa. Emme saa jättää kertomatta, mitä Jumala on tekemässä, koska tieto voi innoittaa ihmisiä tekemään enemmän.”
Kanadalainen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People’s Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa Tuska sieluista ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa ”Maailman huuto, The cry of the World” (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: ”Torontossa oleva Kansanseurakunta (The Peoples Church)… Nykyisin annamme lähetystyöhön seitsemän kertaa niin paljon kuin mitä käytämme seurakunnan omiin tarpeisiin. Esimerkiksi viime vuonna käytimme seurakunnan omiin tarpeisiin 39.000 dollaria, kun taas samanaikaisesti lähetimme pakanakentille 282.000 dollaria. Tämä sen tähden, että haluamme asettaa lähetystyön myös käytännössä aina ensimmäiselle sijalle. Parhaillaan on seurakunnallamme 350 lähetyssaarnaajaa, jotka työskentelevät 40 eri kentällä… Älkäämme yrittäkö muuttaa Jumalan järjestystä, kristityt. Sijoittakaamme varamme evankeliumin levittämiseen eikä kirkkojen ja rukoushuoneitten rakentamiseen.
Miksi evankeliointi on tärkeää: John Beveren kirjassaan ”Viholliselta pääsy kielletty” (www.kkjmk.net 2009) siitä kuinka oli saanut vakavan näyn 1980-luvun lopulla, joka muutti hänen elämänsä ja julistuksen suunnan. Hän oli nähnyt suuren joukon ihmisiä, niin suuren, että heitä oli mahdoton laskea ja etten ollut koskaan sellaista nähnyt. He tungeksivat taivaan portilla odottaen pääsevänsä sisään. He odottivat Mestarin sanovan: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34). Mutta sen sijaan Mestari sanoi: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä, menkää pois luotani.” Jumala näytti minulle heidän kasvoillaan olevan tuskan ja kauhun. Sillä oli paikoilleen naulitseva vaikutus sieluuni, joka on kasvanut aikaa myöten voimakkaammaksi.”
Morris Cerullo (s. 1931) on juutalainen, joka on kääntynyt kristityksi. Morris Cerullo on julkaissut kirjan My Life Story (1965), jonka on Suomeksi julkaissut Ristin Voitto 1968 nimellä ”Juutalaisesta kristityksi”, josta pieni lainaus: ”Ollessani eräänä iltana rukouksessa New Jerseyn Pattersonin Bethany Assembly of God -seurakunnassa, tunsin, kuinka Jumala painoi kätensä minun otsalleni. Ajan rahdussa olin jälleen Jumalan läsnäolon lyömänä… Kun kerron tätä näkyä, niin muista, että minä olen inhimillinen välikappale, joka yritän selostaa mitä pyhintä kokemusta… Sitten minun katseeni kääntyi siihen paikkaan taivaissa, missä Jumalan kirkkaus oli seisonut, ja juuri siinä kohdassa oli taivaalla kaksi jalanjäljen muotoista reikää. Oli kuin joku olisi veitsellä leikannut reiän hyvin suureen juustokakkuun, niin että sen lävitse saattoi katsoa. Kun katsoin näiden jalanjälkien lävitse, niin se, mitä näin ja kuulin, muutti minun elämäni suunnan ja sai minut, viisitoistavuotiaan pojan, vihkimään elämäni voittamaan sieluja Jeesukselle ja välittämään vapautusta ahdistuneille. Näin, että jalanjäljistä nousi ylös todellisia helvetin liekkejä. Näin niiden nousevan ja nousevan, kunnes ne kirjaimellisesti paloivat aivan sen reiän alapuolella, joka oli syntynyt Jumalan läsnäolon kautta. Noiden liekkien keskellä oli joukoittain kadotettuja sieluja. Mikään kuolevainen kieli ei voi kuvailla heidän ahdistustaan. Jos sanansaattaja lähetettäisiin suoraan helvetistä varoittamaan syntistä, ei ihminen kuitenkaan ymmärtäisi sitä kauhistuttavaa tuskaa ja kidutusta, mikä pelastumattomia odottaa tuossa hirveässä paikassa. Oi näiden ahdistettujen sielujen kirkumista ja huutoja! Todellakin synti vaivaa. Raamattu kertoo, että synnin seurauksena Simsonin ’… täytyi jauhaa vankilassa…’ (Tuom. 16:21). Kautta iankaikkisuuden loppumattomien aikakausien näiden sielujen kärsimä vaiva muistuttaa heitä jatkuvasti hirveästä synnistä, että he hylkäsivät Jumalan rakkauden ja armon… ”
Äitini äidin Ilomantsin Kukkosen sukuun kuuluu myös Henrik Renqvist, jolla lähetystyö oli myös sydämellään julkaisemalla kirjoja jne…
Lapsena Heikki Kukkonen oli Ilomantsin kirkossa saarnaa kuullessaan todennut: ”Rahvas toisin elää, pappi toisin saarnaa”, mutta hän löysi ristiriidan omasta sydämestään ja pelästyi. Hän oli Oulusta ostanut pari hengellistä kirjaa kotiväelle tuomisiksi, mutta toinen niistä, Arthur Dentin ”Totisen kääntymisen harjoitus” (tämä kirja on edelleenkin saatavilla EV. Lut. Herätysseura r.y:n julkaisemana), löi häneen omaan sieluunsa elinikäiset merkit. Tuo kirja paljasti, että häneltä puuttui elävä usko. Heikki heräsi vakavaan huoleen sielustaan, sillä hän tunsi olevansa kadotettu. Heikki sanoi äidilleen: ”Emme äitirukka, tällä keinoin koskaan pääse taivaaseen.” Johon äiti oli vastannut: ”Eihän sitä tiedä ennenkuin kuoltua, mihin tullaan.” Mutta pojasta tuntui kovin pahalta, sillä olisi pitänyt tietää jo täällä. Ystävien rohkaisemana hän valmistui 28 vuotiaana papiksi ja muutti Kukkonen sukunimensä Renqvistiksi, koska hän tahtoi olla ”puhdas oksa totisessa viinipuussa”.
Kun hän siirtyi papinvirkaansa Liperiin, hän huomasi joutuneensa sangen pimeään Karjalaan. Laajassa pitäjässä oli vallalla tietämättömyys, taikausko ja paheellinen elämä. Uuden apulaispapin laskelman mukaan kaksi kolmesta pitäjän miehistä oli juoppoja, ja vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Sairaskäynneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talonväen kesken. Jokaisessa kodissa, mihin hän poikkesi, hän esitti kysymyksiä, piti hartauksia ja polvirukouksia. Vähitellen hedelmät alkoivat näkyä. Renqvistin kolmantena virkavuotena herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistäkin tuli kansaa hänen jumalanpalveluksiinsa ja seuroihinsa, varsinkin miesväkeä ja nuorisoa. Seurauksena oli myös tapojen korjautuminen. Yksinomaan hänen uuttera kirjallinen työnsä tuotti noin 60 teosta, pääosaltaan käännöksiä (esim. Viinan kauhistus). 1840-luvun alussa renkvistiläinen herätys levisi voimakkaana koko Laatokan-Karjalaan sekä pohjoisessa Ilomantsiin ja lännessä Mikkelin tienoille.”
Tapani Ruokasen kirjassa ”Tehtävä Aasiassa” (Kirjaneliö 1978), jossa sivulta 54 alkaen kerrotaan Singaporelaisessa Presbyteerikirkon tohtori Timothy Tow:n luona vierailusta, josta tämä lainaus: ”Tow’n esitellessä kirkkoaan huomaan, että seurakunta on oikeastaan lähetys- ja evankelioimistyön tukikohta: pieniä lapsia varten on lastentarha – Tow huomauttaa, että uuden sukupolven kasvattaminen on erityisen tärkeää täällä idässä, missä ihmiset ylipäänsä ajattelevat perhe- ja sukukeskeisesti; nuorisoa koulutetaan seurakunnan teologisessa oppilaitoksessa, joka on kirkon siipirakennuksessa. – Tow itse opettaa tärkeimpiä aineita, kuten hepreaa, kreikkaa ja dogmatiikkaa; kirjapaino kirkon takana olevassa siivessä tuottaa kaikkea tarpeellista aineistoa laulukirjoista lentolehtisiin; yhteiseen jumalanpalvelukseen kokoonnutaan joukolla ja arkipäivinä seurakuntalaiset käyvät saamassa kristillistä opetusta. Kiertäessämme kirkon tiloja näen joka paikassa touhua ja työtä… Tow’n pienestä seurakunnasta on lähtenyt jo nelisenkymmentä pappia, lähetyssaarnaajaa ja opettajaa eri kirkkojen palvelukseen – melkein kymmenen prosenttia koko seurakunnan jäsenmäärästä!…
Tohtori H. L. Senduk on vaatimaton mies. Sendukin toimisto majapaikkani yhteydessä on yksinkertainen: kirjoituspöytä, arkistokaappi ja pari keinonahkaista tuolia, papereita röykkiöittäin joka puolella. Senduk sanoo, että lähetystehtävän toteuttamiseksi hän perusti vuonna 1952 Bethel-säätiön ja kirkon Jakartaan. Kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen kirkkoon kuuluu 700 itsenäistä paikallisseurakuntaa; säätiöllä on kuusi peruskoulua, joissa on sata opettajaa ja neljätuhatta oppilasta; evankelistoja ja uskonnonopettajia valmistava seminaari; teologinen akatemia ja valtion vaatimusten mukainen yleisaineiden opettajia valmistava seminaari. Lisäksi Bethel-säätiöllä on terveysasemia, äitiysneuvoloita, orpokoteja… Hallitus on tukenut Bethel-kirkon toimintaa esimerkiksi antamalla edullisia tontteja kouluille ja terveysasemille. Senduk on yhtä aikaa herätyskristitty, opettaja ja sosiaalityöntekijä…”
Vanhassa Testamentissa 2 Mooseksen kirjassa 3:11 alkaen, jossa puhutaan puhutaan kuinka Mooses sai kutsun ja Mooseksen tuli mennä vapauttamaan Israelin kansa Egyptin orjuudesta ja viedä se luvattuun maahan Israeliin, kuten tänäkin päivänä Jeesus on lähettänyt meidät viemään synnin orjat vapauteen luvattuun maahan, eli Jumalan valtakuntaan, jossa on vapaus. Tie kulkee erämaan kautta jossa meidät koetellaan, mitä sydämestämme löytyy. Tässä tämä kohta Raamatusta: ”Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” Hän vastasi: ”Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.” Mooses sanoi Jumalalle: ”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?” Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’* lähetti minut teidän luoksenne.” Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: ’Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä. Ja minä olen päättänyt näin: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä.’ Ja he kuulevat sinua. Niin mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan tykö, ja sanokaa hänelle: ’Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.’ Mutta minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla. Mutta minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenkaltaisilla ihmeilläni, joita minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät. Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin. Vaan jokainen vaimo on pyytävä naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea- ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä.” Mooses vastasi ja sanoi: ”Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: ’Ei Herra ole sinulle ilmestynyt’.” Herra sanoi hänelle: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän vastasi: ”Sauva.” Hän sanoi: ”Heitä se maahan.” Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä. Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön.” Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä. ”Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt.” Ja Herra sanoi vielä hänelle: ”Pistä kätesi poveesi.” Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi. Ja hän sanoi: ”Pistä kätesi takaisin poveesi.” Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa. Herra sanoi: ”Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla.” Niin Mooses sanoi Herralle: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Ja Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.” Mutta hän sanoi: ”Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!” Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä. ”
Riisikristitystä voi lukea: https://fi.wikipedia.org/wiki/Riisikristitty
Opinnäytetöitä:
Jani Kokko ”Lähetysnäky kansainvälisyyslinjalla” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)
Mimmi Pekurinen ”Vapaaehtoismatkailun motiivit aktiolaisen silmin” (jamk.fi opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/73659/MimmiPekurinenOpinnaytetyo.pdf?sequence=1
Evankeliointi
1990-luvun lopussa osallistuin Evankeliointi elämäntapana koulutustilaisuuksiin seurakunnassa johon silloin kuuluin. Osallistuin myös käytännön kyselyevankeliointiin kolmen hengen ryhmän jäsenenä kaduilla. Kerran oltiin Isossa omenassa tekemässä kyselyevankeliointia ja eräs kiireinen nuori nainen lupasi vasta kyselyyn. Tehtyämme kyselyn, niin kysyin, vaikka hänellä oli kiire, että haluaisiko hän kuulla kuinka olen löytänyt yhteyden Jumalaan henkilökohtaisesti. Kerroin kuinka olin tullut uskoon, joka herätti paljon kysymyksiä, eikä hänellä tuntunut enää olevan kiire. Vastasimme kaikkiin kysymyksiin ja kysyimme, että haluaako hän ottaa vastaan tämän Jumalan armon ja tehdä parannuksen, niin rukoilemme hänen puolestaan. Hän halusi ja rukoilimme, jolloin Pyhä Henki kosketti häntä, jolloin hän itki. Hän sai syntyä ylhäältä uudestaan Jumalan lapseksi. Katso lisää tästä työmuodosta: https://xee.fi/
Todistuspuheitani eri kielillä
Joh. 15:27-28 ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Ap.t. 1:8 ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”
Todistukseni Jeesuksesta
Johanneksen evankeliumissa 10:10 ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Minulta tämä varas oli vienyt ystävät, rahat ollessani riippuvainen päihteisiin ja seuraavaksi oli viemässä elämäni jotten voisi ottaa vastaan Jeesuksen tuomaa elämää. Tässä on kertomukseni tästä. Olen syntynyt perheeseen, jossa isäni suku on Pohjois-Pohjanmaalta. Isäni suku on asunut siellä satoja vuosia ja on ollut ateistinen monessa polvessa kieltäen Jumalan olemassaolon. Äitini ortodoksinen suku Pohjois-Karjalasta on taas asunut siellä satoja vuosia myös, mutta 50-luku sai ihmiset muuttamaan työn perässä Helsinkiin. Synnyin Helsingissä 50-luvun puolivälissä, eikä isäni vakaumuksena ateismin perusteella halunnut, että lapset kastetaan kirkon jäseniksi. Vasta 6 vanhana minut kastettiin Luterilaiseen kirkon jäseneksi. Isäni suvussa on ollut paljon alkoholismia, mikä ongelma periytyi osakseni myös aikanaan. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista, koska elämäni oli täynnä pettymyksiä. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon sellaisia tekoja joita katui. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Parikymmentä vuotta sitten koin eräänä yönä, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen. Halusin tunnustaa syntisyyteni ja tehdä parannusta teoistani.
Herättyäni kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden iässä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edes takaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapauttani minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut voima jonka avulla olen voinut elää synnitöntä elämää.
Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun lähteä todistamaan Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa, sekä Kenian Siayassa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille syntiin langenneille ihmisille. Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän, sekä tekemällä parannuksen, sinä pelastut tulevalta tuomiolta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.
Somalian kielellä
Waxaan kadhashdey qoys. Qoyska aabahey waxey dagnaayeen woqooyka Finland. Aabahey dadkiisi sanado badan oo baqol sano ah, waxey ahaa yeen dad aan ilaahey aqoonin. Awoowo ka awoowe waxey diideen in uu Ilaahey jiro. Hooyadey famil ortodoksi ayey katimid, waxeyna ka dhaladey reer waqooyka Karjala iyadana reerkooda waxey dagnaayeen boqolaalo sano. Daariiqda 50 kii dadku shaqo ayey kadoonteen oo u guureen Helsinki. Waxaan ku dhashtey Helsinki daariiqda 50 kii dhaxdeeda, aabahey wuu hor istaagey in nala waqlalo ama biyaha nala kaliyo oo kaniisata xidhiidh la yeelanno inaanu kaniisata ka mid naqonno waa diidey. Lix jirkey ayaa li waqlaley ama biyaha likaliyey aana ka ciwaan kaley kaniisata. Aabahey dadkiisi waxaa ku badnaa dadka balwada leh taas oo aniguba waqtigey isoo martey oo igu dhacdey in aan qamrika cabo oo maankeyka dooriyo. Qamriku wuxuu iigeen jirey iloowosho iyo dhibaado iyo in aan ka hadh kar waayo oo aan adoon u noqdo. Qamriku wuxuu iigeeyey waxyaba farabadan in aan sameeyo oo aan marka danbe ka shaleeyey. Fikirradaas markey igu furfurmado waan qalbi jabi jirey oo qalbika waxaan mar labaad ku dhisi jirey qamrika hadanana halkii uun baan kusoo noqon jirey sababto ah awooddeyda ma kaka bix karin. Arinta waxey socodey 20 sano, waxeyna keentey dhibaatoyn adag oo aan ka gudbi karin, waqtigaas qamrika aad baan u jeclaa oo wuxuu ii kala qiimo badnaa shaqado iyo qoyska. Arintaan dardiisi labadaba in aan waayo ayey u dhoweed. Labaadan sano ka bacdi habeenkoo waxaan dareemey arimahan oo dhan iney korkeeyka kusoo dhacwadaan, xalin la’ aanta, si inaan la heyn qoys, saaxiib, shaqo ama rajo. Arinta waxey ila aheyd waxaan aan rajo laheynba. Waxaan dareemey in aan ahay qof danbiile ah. Waxaan rabey in aan cadeeysto danbigeyga iyo in aan ka doobad keeno wixii aan sameesey. Markaan soo kacay labadii habeennimo wixii dhamaa nolasheydi soo marey ayaa xasuustey oo waxaan is idhi sidee nolosheyda u xumeed 40sano. Waxaa iigu soo dhacdey fikradii rajo la’aanta aheyd: Ciisoow hadaad jirti i caawi. Markaan dhahay galmadaas waxaan argey qolkii oo buuxo nuur (ilaahey nuurkiisi) iyo waxaan kale oo aan argey nuurkaas sida banooniga ookale ah, wuxuuna yimid madaxeygi. Xaalku wuxuu ahaa quduus iyo cabsi waxaana ka fikirey waqdiga dhimashada awood aan ku dhaqaaqona ma laheen. Waxaan dareemey in ey koroonto igu soconeyso hore iyo gadaal jidhkeyka waxaana maqley myysik oo aan la maqlin waxaana dareemey xoriyad iyo farxad. Arintan ka bacdi waxaan fahmey inuu Ciise masiixi maqley ducadeydi rajo la aanta eheed wuu i xureeyey caruur kadhigidda wiilka Ilaahey. Wuxuuna iga xureeyey danbiga adoonnimada iyo xadhgii. Arinkan wuxuu ahaa run, riyo ma eheen. Dhacdadan ciise masiixi ayaa i bad baadiyey, diin ama kaniisad ma ahan waxa weeye sare kaciddii ciise masiixi noloshiisa ayaan ku badbaadey. Naxariista Ilaahey waa awood, awoodaas oo iga caawisey in aan ku noolaado danbi la’aan. Arinkan ka bacdi waxaan dareemey sida ciise masiixi ii hogaamiyey in aan xidhiidh layeeshey dad aamin ah, aad ayaan u jeclaa ciise masiixi, wax kale oo aan sidaas u jecelahay majiro in aan kitaabka quduuska aqriyo mooyaanee. Markaan kaniisata xidhiidh layeeshey waxaan rabey in aan kasoo marqaadi furo ciise masiixi jecelkiisa. Waxaan marti u aadey koonfurta Finland jeelkiisa, Ruushka gobollada (Pietar, waqooykaLahden Karjala), Mareekanka, Bangalor iyo Kenya waanka soo marqaadi furey sara kaciddii ciise masiixi caawitaanka. Anaga kuwa danbiga ku duraandaroodey. Qofna ma ahan in uu meesha ku hadho oo isdhaho ciise masiixi maku caawin karo, adiga waad dareemi kartaa waana cadeysankartaa inaad tahay danbiile oo aad u baahantahay ciise masiixi caawitaankiisi adoo qalbika ka baryeyyo oo afkaakana ka marqaadi fureyyo qalbikana ka aamisan iyo in aad doobad keentit. Adi waa badbaaddey xukunka kuu iman lahaa waad ka badbaaddey. Arinku maxey sidan u noqodey? Waxey u noqodey ciise masiixi ayaa istalaabta ku qaadey xukunka nala saarlahaa oo dhiigiisa ayaa inoo daaddey. Markan kabacdi dad aamin ah iyo kaniisad soo raadi oo baro rabbi Ciise masiix mar marka kasii danbeeso sifiican u baro iyo ka marqaadi fur caawitaanka iyo ixtiraam Ciise masiixi.
MI TESTIMONIO SOBRE JESUCRISTO (Espanjaksi)
Ansiedad, culpabilidad, soledad, drogas, alcohol…Estas eran las consecuencias que mis pecados me habían acarreado. No obstante, había ayuda para mi.
Mediante estas líneas, quisiera dar mi testimonio sobre cómo pude librarme de la terrible esclavitud del pecado y de las pésimas acciones que llevé a cabo para merecerlas.
Mi familia paterna provenía del norte de Pohjanmaa. Durante siglos habitaron la misma región. Fueron ateos generación tras generación; negaban la existencia del Señor.
La familia de mi madre en cambio, era ortodoxa y originaria de Carelia (Karjala). En los años 50 decidieron trasladarse a Helsinki por motivos de trabajo. A mediados de esa misma década nacía yo en la capital finlandesa. Cuando contaba con seis años de edad, fui bautizado en la iglesia luterana muy a pesar de las convicciones paternas.
En la familia de mi padre siempre hubo problemas de alcoholismo; algo que yo también heredé.
El alcohol me producía cortos periodos de bienestar por lo que me convertí en esclavo de esta adicción. Sentía una imperiosa necesidad de de beber de forma continua, lo que me llevó a cometer acciones de las que luego me arrepentiría.
Cuando la tristeza me invadía, era el alcohol lo único que me proporcionaba alivio rápido y de esta manera me encontré en un callejón sin salida durante más de 20 años.
En ese periodo de tiempo antepuse el alcohol a mi familia y trabajo. Acabé por perderlo todo. Hace diez años, una noche me puse a pensar detenidamente en que todo a mi alrededor se había derrumbado y que de continuar así, mi vida carecía de sentido sin un futuro que labrarme. Mi situación era desesperada.
Recuerdo que me desperté a las dos de la mañana y me dispuse a hacer un repaso de todo lo transcurrido en mi vida. Llegué a la conclusión de que a los 40 años de edad era un completo perdedor. En medio de tanta desesperación, una frase brotó en mi mente: ”Jesús, si existes realmente, ayúdame”. A continuación, vi una luz brillar en mi habitación. Una bola de luz se dirigió a mi cabeza. No podía moverme y tuve miedo de morir en aquel instante. Continué sintiendo una carga eléctrica que iba y venía a través de mi cuerpo mientras escuchaba una música celestial que nunca antes había escuchado. Sentí paz y felicidad.
Después de lo ocurrido, me di cuenta de que Jesús realmente oyó mi desesperada súplica. Me liberó de la esclavitud del pecado e hizo que me sintiera hijo del Señor. Fue real. No fue un sueño.
Tras esta experiencia, Jesús me guió para conocer otros creyentes cristianos. Amaba tanto a Jesús que no podía leer otro libro que no fuera la Biblia. Encontré una iglesia y fui a dar testimonio del amor que Jesús me había mostrado. Visité prisiones en Finlandia y Rusia. Hablé de mi experiencia de cómo Jesús puede ayudar a los pecadores. Nadie debería perder la esperanza en el Señor. Cualquiera puede conocerle confesando sus pecados, admitiendo que necesita ayuda y pidiendo a Jesús que entre en su corazón.
Debes confesarlo en lo voz alta y creer en lo más profundo de tu corazón que Jesús es el Salvador. Así podrás salvarte el día del juicio final. Por qué? Porque Jesús ocupó el puesto en la cruz en nuestro lugar y derramó su inocente sangre por nosotros.
Después de pedir a Jesús que entre en tu corazón, intenta buscar un grupo cristiano gracias al cual podrás profundizar mejor en el conocimiento de Jesús tu Señor.
Cuando llegue el momento, da tu propio testimonio de lo que Él hace por ti glorificando su nombre.
Мое свидетельство об Иисусе Христе (Venäjäksi)
Депрессия, чувство вины, одиночество, тревога, рабство наркотиков – всё это следствие греха, но на эти проблемы есть ответ. Я хочу рассказать своё свидетельство о том, как я освободился от рабства и обвинительного приговора греха, хотя я и заслужил это по своим поступкам.
Мой отец родом из Северной Финляндии. Его предки жили там сотни лет. Из поколения в поколение они были атеистами, отрицавшими Бога. Моя мать – из Северной Карелии, она воспитывалась в православной семье. В 1950-годах моя семья переехала в Хельсинки, чтобы искать работу. Я родился в Хельсинки в середине 50-х годов. Так как отец не верил в Бога, он сначала не давал согласия на моё крещение и членство в церкви. Но, в конце концов, под давлением родственников и соседей он согласился на это. Меня крестили, когда мне было шесть лет.
В семе отца было много алкоголиков. В свое время эта проблема затронула и меня. Стремясь хоть на мгновение забыть о жизненных проблемах с помощью алкоголя, я стал его рабом, и совершал такие поступки, о которых потом жалел. Чтобы облегчить чувство стыда, мне снова приходилось пить. Это был замкнутый круг. Я не мог выйти из него своими силами.
Это продолжалось лет двадцать. Алкоголь стал для меня дороже семьи и работы. Я был на грани того, чтобы потерять и то и другое. Однажды ночью, десять лет назад, я почувствовал, что нависшие надо мной проблемы слишком велики, что у меня нет будущего. Я был в безнадежном положении, без работы, без семьи, без друзей.
Я проснулся в два часа ночи и думал о прожитой жизни, о том, как я все разрушил уже в возрасте 40 лет. В этом безнадежном положении я подумал об Иисусе Христе и сказал Ему: «Иисус, если Ты есть, помоги мне». Сказав эти слова, я увидел, как вся комната наполнилась Божьей славой, и ярчайший шар света стал двигаться в сторону моей головы. Это был страшный момент. Я подумал, что умираю, так как не мог двигаться. Потом я почувствовал как бы электрический ток, проходящий через моё тело, услышал небесную музыку, которой раньше никогда не слышал, почувствовал свободу и радость. Я понял, что Иисус Христос услышал мою безнадежную молитву, освободил меня, и сделал Божьим ребёнком. Это была реальность, а не сон.После этого Иисус привёл меня в общение с верующими. Иисус стал мне очень дорог. Я не знал лучшего занятия, чем читать Библию. Я нашёл себе церковь и захотел свидетельствовать другим о той любви, которую Иисус проявил ко мне. С тех пор я езжу по тюрьмам Южной Финляндии и в разные места России (Санкт-Петербург, Лахденпохъя, Карелия), чтобы рассказать о любви Иисуса Христа к нам, грешным людям. Никто не должен сомневаться в том, что Иисус может помочь. Ты можешь принять Его помощь, признав свою греховность и попросив Его войти в твоё сердце. Сердцем веруют к праведности, а устами исповедуют ко спасению от грядущего суда. После этого надо искать общения с верующими, познавать Господа всё лучше и лучше, свидетельствовать о Нём другим людям, воздавая Ему всю славу.
My Testimony about Jesus (Englanniksi)
These things were a consequence of my sin: anxiety, guiltiness, loneliness, restlessness, being a slave and addict to drugs and alcohol. But I found that there was help for me!
I want to give my own testimony of how I’ve been set free from the slavery of sin and judgment that my deeds have deserved.
On my father’s side, our family came from Northern Pohjanmaa. My family on my father’s side have lived hundreds of years in that area, and they have been atheists for many generations, denying God’s existance. My mother’s Orthodox family comes from Northern Karjala and they’ve lived there hundreds of years, but the in the 50’s, people moved from there to Helsinki looking for work. I was born in the mid-50’s in Helsinki. My father, according to his beliefs, didn’t want the children to be baptized in the church. When I was six-year old I was baptized into the Lutheran Church. In my father’s family, there has always been a lot of alcoholism, which problem I had inherited, too.
The short relief from my problems that I felt when I drank made me an addict and slave to alcohol. This alcohol habit was something I just ”had” to do, and the alcohol made me do many things that I regretted. But for the sadness I was experiencing, I had to drink the alcohol for some relief, and it was a terrible circle which I myself could not get out of. This continued for twenty years, and it brought serious problems, because I loved alcohol more than work and family. This addiction caused me to lose them both. One night ten years ago, I realized that everything was falling apart because of this addiction. I realized that if I continued in this alcoholic lifestyle, I wouldn’t have family, friends, work or even a future because the situation was so hopeless.
After waking up at 2 a.m., all the things in my life came into my mind and I realized that, at the age of 40, I was a total failure. In this desperate situation, a thought came into my mind. ”Jesus, if you are real, help me.” When I said those words in my thoughts, right away I saw my room filled with brightness, and I saw how from this brightness, a ball of light came straight towards my head. The whole experience was holy, and also frightening. I really thought that it was the moment of my death, because I couldn’t move. It felt like electricity went back and forth through my body, and I heard heavenly, never-before-heard (by me!) music, and I felt freedom and joy. After this happened, I realized that Jesus did hear my desperate prayer, and set me free to be a child of God and free from the slavery of sin and bondages. This experience was real, not a dream.
After this experience, Jesus led me to meet other Christians, and I was so in love with Jesus that I didn’t know anything more dear than to read the Bible. After I found a church, I had a desire to go and testify about the love that Jesus had showed to me so that I have visited prisons in Finland, and in Russia (St. Petersburg and Lahdenpohja, Karjala). I was able to tell about my testimony and how Jesus can help us sinners. Nobody has to stay in desperation and wonder if Jesus is really capable to help. Everyone can experience Him by confessing their sins and admitting that they need help and by asking Jesus to come in their heart. You must confess with your mouth and believe in your heart that Jesus is your Savior, so you can be saved from the coming judgment. Why is this situation so? Because Jesus took our place on the cross and shed His innocent blood for us. After you ask Jesus into your heart and confess Him as Lord, be sure to seek Christian fellowship and learn to know Jesus, your Lord, deeper. Then give a testimony of what Jesus does for you, giving glory to His name!
When we are born again and we have received Jesus Christ as our Savior we still have problems in our lives. God is not teasing us, but during difficulties God wants us to choose His will and way, not our understanding and old lifestyle. After accepting Christ in our hearts, our life is in the same kind of situation when Israel got free from slavery in Egypt. God set Israel free by His mighty hand and started leading them to the Promised land. During the journey Israel faced many difficulties, Egyptians were chasing them. There was the Red Sea to cross. There was a luck of food and water.
All of these things revealed what was in the hearts of Israel and their altitude. Bring unsatisfied they started to rebel. They were complaining. Because of that bad things happened and they built a golden calf and started to worship false god. They committed idolatry. Near the Promised Land Moses sent 12 spies to research the Promised Land, but only two of them saw the things by God’s perspective.
Rest of the spies made people (Israel) daupt the promises of God. There were giants and big walls. They all saw negative and impossible things. They filled people’s minds with unbelive. They only trusted their own seeing and own understanding. Because of that a whole generation didn’t make it (couldn’t go) to the Promised land. Only the next generation with Joshua and Caleb got to the Promised land. This is also a picture of the journey about us from the day we are born again to the moment we see God face to free in Heaven. We should be like Joshua and Caleb and not trust our experiences and abilities and not in our power, we should trust God and His promises.
Circumstances change, but the word of god never changes. The point of this testimony is to encourange you and give you hope to trust God and trust in this word nevertheless the circumstances. I have experienced many difficult things, but trusting God and living daily with Him. I have won difficulties and moved on. Let’s not stay in self-pity and desperation. Let’s not give space to devil so that he could not destroy our connections and unity to people and to God. We are going forward and we don’t stay in the past. Let’s stay in God’s word and connected to each other and the church.
Eestiksi video loupuusa:
Evankeliointi olemalla Jumalan läsnäolossa
Jumala tarvitsee niitä uskovia, jotka haluaa olla yhteistyössä Hänen kanssaan, kuten Jesajan kirjan luvussa 6: ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut'”. Me voimme tarjoutua Jumalalle lähetettäviksi, niin Hän sen tekee. Uusien seurakuntien perustaminen lähtee siitä, että kuule mitä Jumala puhuu ja menee sinne missä ei tunneta Jeesusta. Voittaa sieluja Jumalalle katukokouksissa Hänen Henkensä voimalla ja perustaa seurakunnan näille uusille uskoville.
Muistan erään työmatkan Tukholmaan laivalla noin n. 20 vuotta sitten. Kävellessäni laivan käytäviä pitkin yön lähestyessä, niin eräs työkaveri tuli kysymään voimmeko keskustella sivummalla, johon myönnyin. Hän kysyi, että olinko uskovainen? Tein vastakysymyksen, miksi hän kysyy tällaisen kysymyksen. Hän sanoi seuranneensa minua ja huomanneensa, että olen aina iloinen ja onnellisen näköinen ja se oli häntä ruvennut askarruttamaan, miksi. Vastasin olevani uskovainen ja kerroin kuinka olin tullut uskoon ja löytänyt rauhan Jeesuksen sovitustyön kautta, jota hän ei voinut ymmärtää, sillä hän oli jo kuullut kymmeniä samanlaisia tarinoita, jotka olivat hänen mielestään yhtä käsittämättömiä ja järkeen käymättömiä kuin kuulemansa tarinani. Hän sanoi lukeneensa hyllymetreittäin teologisia kirjoja pääsemättä niiden sanomasta perille. Hän toi monia kriittisiä näkemyksiä Raamatun virheistä ja käsittämättömyydestä esille ja kehotti minuakin varovaisuuteen uskossani. Nähdessään muiden työkavereiden lähestyvän hän pyysi, ettei tästä puhuttaisi enää sanaakaan. Ilmeisesti hän on edelleen tässä tilanteessa ettei ole päässyt perille järjen päätelmien tähden.
Olen tullut uskoon ateistisesta työläsperheestä, mikä on vaikeuttanut monin tavoin omaksua Jumalan valtakunnan ja Raamatun ajattelua ja toimintaperiaatteita. Olen lukenut toisen polven Suomenruotsalaisen Tommy Liljan Ruotsissa nuoruutensa viettäneen ja siellä nyt elävän kirjoja, joissa hän kertoo suomalaisesta isästään ja ruotsalaisesta äidistään, jotka olivat luokkataistelun ajattelun sisäistäneitä työläisiä, joiden aatteet Tommy oli jo saanut äidin maidossa. Hän kertoo kirjoissaan, että hän piti luokkavihollisina myös opettajia herroihin kuuluvina, joiden piti saada kunnon selkäsauna jne. (Myös isäni Veikko Mattila oli luokkataistelijoita ja isoisäni oli punavankileirillä Oulun Raatin saarella.) Valmistuttuaan koulusta, niin Tommy Liljalla ei ollut töitä ja joutui menemään työvoimatoimistoon, jonka ovessa oli ollut ilmoitus opettajakorkeakoulu koulutuksesta palkallisena. Tuo opettajakorkeakoulu kiinnosti ja arvelutti häntä, kun hän oli työläinen ja siellä olisi ne luokkaviholliset joiden kanssa joutuisi kaveeraamaan, mutta hän taipui menemään, sillä siitä maksettiin palkka ja työvoimatoimiston virkailija hoiti paperiasiat kuntoon ja pääsi opiskelemaan. Tämä oli kuulemma ratkaiseva askel hänen elämässään, sillä se muutti koko hänen elämänsä. Hän valmistui opettajaksi ja tuli aikanaan helluntaipastoriksi, mitä hänen isänsä oli ollut erityisen vaikea ymmärtää, pojasta oli tullut luokkavihollinen. Tommy Liljalla kesti pitkään poisoppiakseen vanhat luokka-ajattelu tottumukset, jotka oli saanut äidinmaidossaan ja vietettyään perheessään lapsuutensa. Tommyn äiti kuulemma oli sanonut aina, jos Tommy ryhtyy johonkin, niin pystyy siihen jos haluaa,
Opinnäytetöitä:
Heidi-Marju Lehtimäki ja Reeta Pääkkönen ”Kylväjän lähetystyö Bangladeshissa” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/66398/Lehtimaki_Heidi-Marju_Paakkonen_Reeta.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kia Syrjätie ”’Ne jää sinne, me lähdetään pois’ – Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden tekemä diakoniatyö lähetyskentillä” (Diak-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/168836/Syrj%c3%a4tie_Kia.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Linkit:
Kirjallisuutta:
Lyall Leslie T ”Kaukoidän suuri herättäjä, John Sungin elämäkerta” (Ristin voitto 1962)
Lauri K. Ahonen ”Lähetyskäskyä täyttämään – Helluntaiherätyksen lähetyshistoria 1907-1934” (Aikamedia 2002)
Kirsti Kena ”Eevat apostolien askelissa – lähettinaiset Suomen Lähetysseuran työssä 1870-1945” (Suomen Lähetysseura 2000)
Nicky Gumbel ”ALFA Hyvä kysymys” (Päivä 2019)
Nicky Gumbel ”Lupa kertoa” (Päivä 2000)
Hannu Haukka, Markku Vuorinen ”Vuosisadan ihme jatkuu” (Aikamedia 2016)
Gallery:
Pentti Juhani Mattila 