Jumala on rakkaus

Kristillisen uskon keskeisempiä ja tärkeimpiä asioita on rakkaus, sillä sanoohan Raamattu 1 Joh. 4:8 ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” ja Raamattu Kansalle käännös sanoo 1. Joh. 4:16 ”Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” Johanneksen evankeliumi 13:34-35 ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Matteus 22:37-40: ”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” Rakkaus on ihmisen syvimpiä tarpeita, minkä vuoksi monet huijarit yrittävät hyödyntää tätä tarvetta huijaamalla rakkauden nälkäisiä. Monet ihmiset epäilevät Jumalan rakkautta, koska maailmassa, jossa elämme tapahtuu pahoja asioita myös hyville ihmisille. Tämä johtuu siitä, etteivät ole lukeneet Raamattua, jossa Jumala kertoo Raamatun kirjoittajien kautta, kuinka ensimmäiset luodut ihmiset olivat tottelemattomia Jumalan ohjeille ja menettivät näkyvän yhteyden Jumalaan ja joutuivat poistumaan paratiisista. Tämän jälkeen ihmiskunnan elämä on ollut täynnä murhenäytelmiä. Raamattu kertoo, että Jumala haluaa luoda ihmiseen uudelleen yhteyden, kuten sen voi lukea Raamatun kertomuksista Aabrahamista, Jaakobista, Mooseksesta jne. Jumala lähetti Mooseksen vapauttamaan kansansa Israelin (Jaakobin jälkeläiset) Egyptin orjuudesta, mutta Egyptin hallitsija faarao ei päästänyt Israelilaisia palvomaan Jumalaa erämaahan, vaan faarao joutui kokemaan monia vitsauksia ennekuin joutui päästämään ja senkin jälkeen faarao katui sitä, kun päästi Israelin lapset palvomaan Jumalaa. Jumala johdatti rakkaudessaan kansansa luvattuun maahan, mutta kansa unohti Jumalan, joka rakasti valittua kansaansa, kun heillä ei ollut läheistä suhdetta Jumalaan ja naapurikansojen epäjumalat olivat kiinnostavampia, vaikka olivat vain näkyviä itse tehtyjä jumalia. Jumala on niin paljon rakastanut luomaansa ihmistä, että aikanaan Jumala syntyi ihmisenä Jeesuksena ja kärsi meidän kaikkien syntivelan, jotta me voisimme ottaa vastaa armon tulla Jumalan lapsiksi. Tämän voi lukea Johanneksen evankeliumista 3:16-18: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Tämän olivat Israelin profeetat ennustaneet tapahtuvan Raamatun kirjoituksissa kauan ennen kuin se toteutui Jeesuksen syntyessä Beetlehemiin. Jumala etsii meitä ja kutsuu meitä ottamaan vastaan rakkautensa armon, jotta voisimme olla läheisessä yhteydessä Jumalaan. Ehkä ollaan kiinnitetty vääriin asioihin huomioita, kun meille on niin tärkeää vain tekojen ja käskyjen noudattamisen kautta mahdollisesti saatava yhteys Jumalaan, mutta emme koskaan pysty tekemään sellaisia tekoja, jotka oikeasti miellyttäisivät Jumalaa omassa voimassamme tehdessämme niitä. Keskitymme vain Raamatun synnin määritelmiin ja yritämme noudattaa niitä ettemme tekisi vääriä tekoja ja saatamme vaatia niitä ulkopuolella oleviltakin. Käsittääkseni tärkeintä on ottaa vastaan Jumalan rakkaus, joka muuttaa meidät sisältä päin kokonaan uudeksi luomukseksi, eikä ole oikein toisten syntien tuomitseminen, sillä se ei auta ketään.

Korinttolaiskirjeessä apostoli Paavali luvussa 13 määrittelee mitä rakkaus on: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Ilmestyskirjassa 2:4-5 Jeesus toteaa: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” Jumalasuhteen rakkaus voi tulla arkipäiväiseksi ja kylmetä, sekä etäännytään Jumalasta, jolloin olemme kadottaneet ensirakkauden, joten rakkauttamme meidän tulee pitää yllä Jumalaa kohtaan rakkautta kiittämällä, ylistämällä ja palvomalla Jumalaa, vaikka ei tuntuisi siltä tai ei näyttäisi olla aihetta siihen, sillä Hän on ansainnut aina kiitoksemme. Rakkaus ei kuitenkaan hyväksy vääryyttä, eikä tarvitsi hyväksyä kaikkia muiden mielipiteitä.

UT:n Kreikkalaisen kielen kolmen rakkaus sanan merkityksiä ovat eros, intohimoinen sukupuolten välinen rakkaus, filia, sisarus ja sympatiasta johtuva rakkaus, huolehtiva ystävyyteen, sukulaisuuteen tms. perustuva rakkaus, sekä agape, vapaasti valitseva, antava rakkaus. Jeesus tiedusteli Pietarilta ensin kahdesti agape-rakkautta. sitten filia-rakkautta; Pietari vakuutti vastaukseksi joka kerran filia-rakkautta. Suomen kielessä on vain yksi sana rakkauden eri merkityksille.

Brian Houston ”Elä, rakasta, johda – Paras on vielä tulossa!” (Päivä Osakeyhtiö 2015), josta lainaus sivulta 54: ”Vaikka kristillisessä rakkaudessa on monia erilaisia ulottuvuuksia, uskon, että kyky rakastaa ehdoitta on kaikkein tärkeimpiä tunnusmerkkejä avarasta, yltäkylläisestä elämästä, joka meillä on Kristuksessa. Ja oletan, että monien uskovien elämästä puuttuu merkittävässä määrin valmius rakastaa muita ilman ehtoja ja osoittaa tällaista rakkautta säännöllisesti. Sanomme haluavamme rakastaa muita kuin Jumala rakastaa meitä, mutta aivan liian usein päädymme valitsemaan myötätunnon ja rakastamisen asemesta sen, mikä on meille helppoa ja mukavaa. Tämä ei ole Kristuksen antama esimerkki, eikä meitä kutsuta rakastamaan tällä tavoin… Älä unohda, että itse asiassa jopa apostoli Paavali aloitti uransa vihaisena, lakihenkisenä juutalaisena, joka vainosi kiivaasti niitä nousukasradikaaleja, jotka seurasivat Jeesusta. Vasta sitten kun Paavali kohtasi Kristuksen niin kohti käyvästi ja dramaattisesti matkallaan Damaskokseen, että hän löysi täyden elämän Jumalan armossa, hän vapautui olemaan se, joksi Isä oli hänet luonut, ja hän vapautui rakastamaan toisia. Kun hän oli Saul, hän oli hallitseva ja ahdasmielinen, ja häntä ajoi eteenpäin hänen oma egonsa, mutta Jumalan rakastamana apostolina Paavalista tuli toiset hyväksyvä ja avosydäminen, ja hänen liikkeellepanevana voimanaan oli rakkaus sitä Jumalaa kohtaan, joka oli ensin rakastanut häntä.” 

Aapeli Saarisalon
 Sanakirjassa mainitaan mm. näin rakkaudesta: Kreikan alkutekstissä sitä vastaa 2 sanaa, joista toinen, filia, tarkoittaa etupäässä tunteen luonnollista taipumusta, toinen, agape, henkilökohtaista tahdontoimintaa; jälkimmäistä käytetään UT:ssa paljon useammin. Rakkaus on kristinuskossa olennaisesti uutta verrattuna kaikkeen siihen, mitä muuten sanotaan rakkaudeksi. Se on ilmaistu 1. Joh. 4:10:ssä. Niinpä käy ilmi, että kysymyksessä on paljon enemmän Jumalan rakkaus meihin kuin meidän rakkautemme Jumalaan. Rakkaus on Jumalan olemus ja suurin kristillinen hyve, 1. Joh. 4:8, 1. Joh. 4:16, Room. 13:10; 1. Kor. 13:13. ”Jumala, joka saattoi tehdä kaikki, mitä hän itse tahtoi, valitsi itselleen olemisen toisten hyväksi, koko iankaikkisen olemassaolonsa ja rajattoman valtansa ja voimansa käyttämisen toisten osalliseksi tekemiseen omasta pyhästä ja autuaasta elämästään. On olemassa vain yksi ainoa raja tällä rakkaudella ja sen rajan on Jumala itse asettanut. Hän ei voi koskaan rakastaa sillä tavoin, että luopuu omasta jumalallisesta olemuksestaan. Hän ei voi koskaan tahtoa, toisin sanoen, mitään muuta onnea niille, joita hän rakastaa, kuin että tulevat osallisiksi hänen omasta jumalallisesta elämästään. Sen tähden ilmenee hänen rakkautensa tinkimättömänä reaktiona eli vastavaikutuksena kaikkea sitä vastaan, mikä sotii hänen jumalallista olemustaan vastaan. Juuri tätä me tarkoitamme, kun nimitämme Jumalan rakkautta pyhäksi rakkaudeksi. Jumala reagoi juuri syntiä vastaan ja tämän hän tekee siinä määrin, ettei hän halua pyyhkiä pois sitä syntiä, jonka olemme tehneet häntä vastaan, vähemmällä kuin että se on sovitettava. Ja kun ei meidän sukukuntamme kykene saamaan aikaan sovitusta, käy hän itse jäsenenä meidän sukukuntaamme ja ottaa Sovittajan äärettömät kärsimykset kantaakseen” (Hallesby). Niin on Jumalan rakkaus ilmaantunut meille Kristuksessa, ennen kaikkea Kristuksen sovitustyössä, vrt. Joh. 3:16. Kristus on ”Jumalan isänrakkauden kuvastin” (Luther). Olemme luodut Jumalan kuvaksi, ja uudestisyntymisen ihmeen kautta alkaa jumalankaltaisuus uudelleen tulla näkyviin meissä niin että me kerran tulemme Kristuksen kaltaisiksi, Room. 8:29; 1. Joh. 3:2, so. pyhä rakkaus on tuleva myös meidän olemukseksemme. Kun otamme vastaan Hengen, vuodatetaan Jumalan rakkaus meidän sydämeemme, Room. 5:5. Silloin voimme rakastaa Jumalaa yli kaiken. Jo VT kehottaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme, vrt. Luuk. 10:26 s. Jeesus on aina erittäin vakavasti tähdentänyt tätä käskyä ja erityisesti velvollisuuttamme rakastaa myös vihollisia, Matt. 5:43. Rakkaus Jumalaan ilmenee rakkaudessa lähimmäiseen, vrt. 1. Joh. 4:20; Room. 13:8 jne. Kristillinen veljes-rakkaus on todistuksena siitä, että olemme siirtyneet kuolemasta elämään, 1. Joh. 3:14. Jumalan ja Kristuksen r:n vastakohtana on maailman rakkaus, 1. Joh. 2:5.  

Kristillisyys ei milloinkaan tee itseään syypääksi siihen, että antaisi ihmisen kulkea askeltakaan turhaan; kun avaat sen oven, jonka suljit tahtoessasi rukoilla Jumalaa, ja astut ulos, niin ensimmäinen kohtaamasi ihminen on sinun lähimmäisesi, jota sinun tulee rakastaa. Lähimmäisenrakkaus on iäisyyden täydellisyys. Siitä johtunee, että se näyttää toisinaan ylen huonosti soveltuvan maisen elämän olosuhteisiin, maailmallisuuden ajallisiin eroavaisuuksiin, että se niin helposti ymmärretään väärin ja tehdään vihan esineeksi ja että joka tapauksessa on erittäin epäkiitollista rakastaa lähimmäistään. On sanottu, että kristityt ovat kansa, jonka kaikki jäsenet ovat pappeja, ja omantunnonsuhdetta tarkaten voi sanoa, että he ovat kansa, jonka jäsenet ovat kuninkaita. Kaikkein alhaisin ja huomaamattomin palvelija-ihminen, aivan yksinkertainen köyhä työläisnainenkin, joka hankkii elatuksensa kättensä työllä, on kristillisessä katsannossa oikeutettu työtänsä suorittaessaan puhumaan itse Jumalan kanssa, siten suinkaan työtään häiritsemättä, hän on oikeutettu sanomaan: ’Minä teen työtäni päiväpalkasta, mutta minä suoritan sen niin huolellisesti kuin voin omantuntoni tähden.’ Rakkaus on omantunnon asia. Niissä syvyyksissä, missä kristillisyys asuu omantunnon-suhteessa, on kaikki muuttunut. Rakkaudelle on luonteenomaista, että rakastavainen, antaessaan äärettömästi, joutuu äärettömään velkaan. Mutta sellainen on äärettömyyden suhde, ja rakkaus on ääretön. Antaessaan rahoja ihminen ei suinkaan joudu velkaan, päinvastoin rahojen saaja joutuu velkaan. Kun sitä vastoin rakastavainen antaa sen, mikä on kaikkein korkeinta, mitä ihminen voi toiselle antaa, rakkautensa, niin hän itse joutuu äärettömään velkaan. Kun on velvollisuus jäädä rakkauden velkaan toisillensa, on varhain ja myöhään, alinomaa valvottava, ettei rakkaus saa milloinkaan viipyä itseänsä kuvastelemassa tai vertailemassa itseänsä toisten ihmisten rakkauteen tai vertailemassa itseänsä suorittamiinsa tekoihin” (Kierkegaard).

Linda Bergling ”Rakkausyhteys Jeesukseen” Jumala on luonut jokaisen ihmisen syvään rakkausyhteyteen. Siksi jokainen ihminen janoaa yliluonnollista. Sielunvihollinen on käyttänyt ihmisen kaipuuta hyväkseen ja johtanut monia harhaan itämaisten mietiskelymenetelmien pariin. Kirjassaan ”Rakkausyhteys Jeesukseen” Linda Bergling osoittaa, miten jokaisen ihmisen hengessä on sisäinen huone, jossa Jumala asuu. Tässä huoneessa Jumalan voi kohdata kasvoista kasvoihin, voi kokea turvallisuutta, rauhaa ja syvän hengellisen ulottuvuuden Jumalan rakkaudessa. Pyhä Henki, Auttajamme, johtaa meitä askel askeleelta. Hän auttaa ruumistamme hiljentymään ja sieluamme täyttymään Jumalan läsnäolosta niin, että voimme kokea sisäisen huoneemme olevan jatkuvasti avoinna kohti taivasta. Tämä kirja herättää syvän kaipuun Jeesuksen puoleen samalla, kun se antaa yksinkertaisen ohjeen syvempään sisäiseen rukouselämään.

Aapeli Saarisalo ”Aurora Karamzin ja hänen aikansa” (WSOY 1972), josta lainaus sivulta 134: ”Aurora oli lausunut toivomuksen, että hänen hautapatsaaseensa kaiverrettaisiin 1 Kor. 13. luvun sanat: ’Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.’ Ranskankieliset sanat ovat luettavissa hautakiven takaa. Lordi Radstock oli opettanut Auroran rakastamaan näitä Paavalin sanoja ja ne olivat jääneet ikään kuin Radstockin testamenttina… Tuhannet pettävät itseään uskottelemalla, että heillä on ’rakkautta’, vaikka heillä ei sitä ole. Se johtuu siitä, etteivät he laisinkaan tunne Raamattua. Heidän rakkautensa on kaukana siitä, mitä Raamattu sillä tarkoittaa. Siksi on välttämätöntä tehdä selväksi, mitä kristillinen rakkaus oikein on. Raamatun rakkaus ei ole sitä, että annetaan almuja köyhille. Tämä on yksi tavallisimmista harhaluuloista. Paavali sanoo, että ihminen ’voi jaella omaisuutensa köyhille’ eikä hänellä kuitenkaan ole rakkautta (1 Kor. 13:3)… Raamatullinen rakkaus ei myöskään ole sitä, ettei koskaan paheksu toisen käyttäytymistä. Tämä on toinen tavallinen harhakäsitys. Naapuri voi olla juomari, valehtelija, sapatinrikkoja, irstailija. ’Älä välitä!’ sinulle sanotaan. Ei ole rakkautta sanoa hänen tekevän väärin. Sinun on vain uskottava, että hänellä on pohjimmiltaan hyvä sydän! Tällainen käsitys rakkaudesta on valitettavasti hyvin tavallinen. Siitä koituu paljon vahinkoa. Peitetään synti verholla ja kieltäydytään nimittämästä asioita oikeilla nimillään, puhutaan kaunistellen moraalittomuudesta. Sellainen ei ole raamatullista rakkautta… Raamatullinen rakkaus ilmenee uskovaisen koko olemuksessa ja käyttäytymisessä. Se tekee hänestä ystävällisen, epäitsekkään, hyväluontoisen ja huomaavaisen ystävällisen, epäitsekkään, hyvänluontoisen ja huomaavaisen toisia kohtaan. Se tekee hänestä lempeän ja kohteliaan kaikissa ihmissuhteissa jokapäiväisessä elämässä. Hän ajattelee toisten mukavuutta, ottaa huomioon toisten tunteet ja haluaa mieluimmin tuottaa iloa toisille kuin ottaa sitä vastaan. Todellinen rakkaus ei koskaan kadehtisi toisia, kun nämä menestyvät, eikä iloitse toisten onnettomuudesta. Se uskoo ja toivoo kaikkina aikoina ja yrittää tulkita parhain päin toisten tekemiset… Kuvitelkaa, miten onnellinen tämä maailma olisi, jos täällä olisi enemmän rakkautta. Rakkauden puute aiheuttaa puolet kurjuudesta maan päällä. Sairauden, kuoleman ja köyhyyden tilille voi panna vain puolet murheista. Loput johtuu ilkeämielisyydestä, riitaisuudesta, oikeudenkäynneistä, pahansuopuudesta, kateudesta, kateudesta, kostosta, petoksista, väkivallasta, sodista yms.” 

Opinnäytetöitä:

Emmi Isoviita ”Jumala on rakkaus – Dumitru Staniloaen triniteettikäsitys” (Joensuun yliopisto, teologinen tiedekunta, Pro gradu- tutkielma 2007)

Kirjallisuutta:
Jan Cedercreutz ”Valtakunnan salaisuuksia 1 – Jumala on Rakkaus” (Uskon Sanan Kustannus 2014)
Mike Bickle ”Rakastuneena Jeesukseen” ((TV7 Kustannus 2014)
Petri Kosonen ”Ylistyksen ytimessä” (Aikamedia 2020)
Henry M. Drummond, Rakkaus suurin kaikista (1908);
Sören Kierkegaard, Rakkauden teot (1926);
Yrjö J. E. Alanen, Luonnollinen ja kristillinen rakkaus (1934);

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: