Kristillinen kaste

Minut kastettiin 4 vuoden ikäisenä luterilaisen kirkon jäseneksi ymmärtämättä siitä mitään. Tultuani uskoon noin 40 vuoden ikäisenä koin, että minun pitää mennä uskovien kasteelle, jonka toteutin tultuani vakuuttuneeksi sen tarpeellisuudesta. Kristillisen kasteen toteuttamismuodot ovat aiheuttaneet paljon riitaa kristittyjen keskuudessa. Yritän tässä selventää asiaa, mistä on kyse. Kasteopetukseen liittyvä kirja 300-luvulta on Kyrillos ”Jerusalemin uskontunnustus – Kyrillos jerusalemilaisen katekeesit” (2013), jossa on Jerusalemin piispana (348-386) toimineen Kyrillosin esitelmiä kasteoppilaille. Kasteeseen liittyviä kirjoituksia on julkaistu jonkun verran sen jälkeenkin. Digi IRT Raamatun selityskirjasta kokosin lainauksia, mitä kristillinen kaste voisi olla. Kristillisen kasteen taustalla on Johanneksen kaste ja myöhäisjuutalaisuuden proselyytti- eli käännynnäiskaste. Lähtökohdaksi voidaan myös ottaa vielä vanhemmat puhdistuksia koskeneet lain säädökset, Myöhäisjuutalaisena aikana oli myös pieniä yhdyskuntia, jotka olivat erottautuneet virallisesta juutalaisuudesta ja pysyttelivät erämaissa ja vuoriseuduilla. Mm. essealaisten yhteisö ja Kuolleenmeren erämaasiirtolaiset ottivat kastamalla jäseniä, ja heillä oli lukuisia puhdistusmääräyksiä pyhitystä varten.

Juutalainen proselyyttikaste oli kertakaikkinen teko, joka yhdessä ympärileikkauksen ja uhrien kanssa merkitsi ei-juutalaisten siirtymistä pakanuudesta Jumalan valittuun kansaan. Kaste vihki kansalliseen ja uskonnolliseen yhteyteen. Samalla kasteeseen sisältyi voimakkaasti ajatus puhdistuksesta, kuten kaikkialla missä juutalaiset käyttivät vettä uskonnollisiin tarkoituksiin. Ajatus puhdistumisesta kasteessa käy ilmi myös suorittamistavasta: kastettava upotettiin veteen. Proselyyttikaste oli käytännössä perhekaste. Samassa yhteydessä kaikki miespuoliset perheenjäsenet ympärileikattiin.
Johanneksen kaste toimitettiin upottamalla. Ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin. Haluamalla kastetta kastettava tunnusti itsensä kelvottomaksi pääsemään messiaaniseen valtakuntaan oman vanhurskautensa varassa.

On myös syytä mainita, että – samanaikaisesti kun Johannes vielä kastoi – myös Jeesuksen opetuslapset kastoivat. Suuri osa näistä opetuslapsista oli aikaisemmin ollut Johanneksen opetuslapsia. On siis luonnollista olettaa, että nämä Jeesuksen toiminnan alkuvaiheissa vielä jonkin aikaa jatkoivat kastamista Johanneksen tavalla ja ettei Jeesus vastustanut sitä. Vasta Ylösnoussut antoi käskyn kristillisestä kasteesta.

Jeesuksen kastaminen. Jeesus meni toimintansa aloittaessaan Johanneksen kasteelle. Siten Hän tunnusti Johanneksen profeetantehtävän ja kastajantoiminnan Jumalan tahdoksi.
Kristillinen kaste. Tämän kasteen on säätänyt Ylösnoussut, Matt. 28:18-20, Mark. 16:15-16. Kristillinen kaste on sen tähden kaste Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Room. 62-11 ja Kol. 2:12. Kristillisessä kasteessa on toinenkin käänteentekevä piirre, sillä sen sanotaan nimenomaan koskevan kaikkia kansoja. Johanneksen kaste ja proselyyttikaste pysyttivät vielä selvän rajan pakanain ja juutalaisten välillä, mutta nyt kaikki rajat särkyvät.
Kristillinen seurakunta kastaa Hänen nimessään, joka on tullut ja joka tunnetaan Sovittajana.

Uutta kaikkiin aikaisempiin kasteisiin verrattuna on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta, Ap.t. 2:38, 19:2-6. Tämä profetian vanha lupaus Hengen vuodatuksesta messiaanisena aikana on VT:n mukaan merkki Jumalan uudistavasta ja uutta luovasta toiminnasta viimeisinä aikoina, Joel 2:28-31, Jes. 44:3 ja Hes. 39:29. Jeesuksen kastekäskyyn sisältyy myös julistusvelvoitus. Seurakunta saa käskyn julistaa pyhitystä: ”opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”, Matt. 28:20. Samaan viittaavat apostolin sanat Room. 6:ssa sekä Kol. 2:12, kun hän esittää kasteen kuoleman ja elämän yhteytenä Kristuksen kanssa. Saman ajatuksen ilmaisee korinttolaisille suunnattu varoitus, jonka mukaan kaste ei hyödytä, ellei käytännön elämä todista uskosta, 1Kor. 10.

Kaikki protestanttiset yhteisöt näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että kristillisellä kasteella ei ole mitään taianomaisesti vaikuttavaa voimaa sinänsä vaan että sen vaikutus riippuu uskonasenteesta. Kasteen katsotaan liittyvän läheisesti uskoon, Mark. 16:16, Ap.t. 2:41, 8:12,37, 16:14,15, 18:8 ja Kol. 2:12. Jotkut UT:n kohdat näyttävät korostavan pelkästään kastetta, ikään kuin kaikki lahjoitettaisiin siinä, ja toisissa taas puhutaan samaan tapaan uskosta. Tästä käy selvästi ilmi, että uskoa ei voida erottaa kasteesta vaan että ne kuuluvat läheisesti yhteen. Siinä missä mainitaan toinen, toinenkin sisältyy ajatukseen.
Lopuksi on mainittava, että kaste liittyi läheisesti kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamiseen. Kasteen kautta tultiin osaksi Jumalan kansaa ja päästiin osalliseksi Hengen yhteydestä, Ap.t. 2:41. Tästä on tärkeätä muistuttaa myös siksi, jottei kasteeseen liitettäisi Raamatulle vierasta yksilöllisyyden ylikorostamista.

Usko on kasteen ehto ja edellytys, mutta kaste on myös uskon ilmaisemista. Tässä tullaan jälleen tärkeään kohtaan baptistien kastekäsityksessä. Oikea kristillinen kaste on uskon teko, uskonkuuliaisuuden ilmaisu. Usko ei ole ainoastaan vastaanottavaisuutta Jumalan edessä, vaan se on myös kuuliaisuutta Hänelle. Tällaista uskoa ei kuitenkaan saa pitää ihmisen saavutuksena; se on pikemminkin ehdotonta antautumista! Tämä usko on kuitenkin aktiivista uskoa, uskoa joka toimii kuuliaisena Jumalan sanalle. Tämän johdosta kaste on tietoinen, tahdon määräämä teko. ”Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta” (Karl Barth). Sanamuoto ”ottaa kaste”, Ap. t. 2:38, 8:12, 19:5 osoittaa kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen vapaasta tahdosta sallii itselleen. Baptistiuskoville on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut uskoon ja joka kasteen kautta tahtoo tunnustaa tämän uskon.

Myös sen tosiasian, että UT:ssa ei esiinny käskyä lapsikasteesta, katsotaan ilmaisevan, että on raamatullisesti oikein kastaa vain henkilökohtaiseen uskoon tulleet. Kristillinen kaste seurasi Johanneksen kastetta, jota oli sovellettu ainoastaan aikuisiin.

Kastetoimituksen muoto

Kaste toimitetaan baptistien piirissä upottamalla. Näyttää selvältä, että Jeesus ajatteli tätä kastemuotoa säätäessään kristillisen kasteen. Niin suoritettiin Johanneksen kaste, ja tällä tavalla toimittivat kasteen Jeesuksen opetuslapset. Asiayhteyteen soveltuvista raamatunkohdista käy selvästi ilmi, että kastettava astui veteen, että hänet kastettiin ja että hän sen jälkeen nousi vedestä, Matt. 3:16, Ap.t. 8:38-39.  Kaste suoritettiin ”paljossa vedessä”, Joh. 3:23. Kreikan sanaa baptÿdzein, joka vastaa meidän ”kastaa” sanaamme, käytetään UT:ssa ainoastaan seremoniallisista toimista, ja sen merkityksiä ovat ’kastaa’ ja ’pestä’. Sanan baptÿdzein perusmerkitys on ’upottaa, painaa alas (veteen)’.
Aina 300-luvulle asti oli koko kirkossa käytännössä upotuskaste. Ainoastaan sairaitten kaste toimitettiin valelemalla. Tämän ajankohdan jälkeen alettiin eräissä kirkoissa käyttää valelemista myös tavallisena kasteena. Mutta vasta 1200-luvulla valeleminen tuli käytäntöön koko roomalaiskatolisessa kirkossa. Ortodoksinen kirkko on koko ajan pitänyt kiinni upotuskasteesta.

Jumala oli hyvin tarkka siitä, että Hänen määräyksiään noudatettiin vanhassa liitossa. Yhtä tärkeää on suorittaa oikein uuden liiton pyhät toimitukset. Baptistikristityt ovat sitä mieltä, ettei kasteen rikasta ja voimallista kuvallisuutta pidä halventaa. He katsovat olevansa omassatunnossaan sidotut tähän mielestään ainoaan raamatulliseen kastetapaan.

Kirjallisuutta:

David Pawson ”Mitä on vesikaste?” (KKJMK 2008)
Markus Kirla ” Kristillinen kaste”
Markus Kirla ”Kristillisen kasteen puolustus”

Opinnäytetöitä:

Sonja Korhonen ”Mikä tekee kummisuhteesta merkityksellisen?” (Itä-Suomen Yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2019)
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21261/urn_nbn_fi_uef-20191129.pdf