Yrittäminen

Hyvinvointivaltion hyvinvointi tulee suurelta osin yritystoiminnan kautta mahdolliseksi, sillä yrittäminen luo vaurautta ja työllistää veronmaksajia.


Yrittäminen on yritysidean löytämistä, riskinottoa, voiton tavoittelua ja toiminnan jatkuvuuden aikaansaamista. Yritykset hankkivat ostomarkkinoilta tuotannontekijöitä, valmistavat niistä tuotantoprosessissa tavaroita ja palveluita ja myyvät ne markkinoille eli asiakkaille. Toimintaansa rahoittaakseen yritykset hankkivat myyntitulojen lisäksi pääomarahoitusta rahoitusmarkkinoilta. 

Toimintaan voidaan tarvita rahoitusta, jos tuotanto on pitkäkestoista, kuten loistoristeilijät, kerrostalot jne. ennen kuin asiakas maksaa tai lyhytkestoista ravintola-ateria, jolloin yrittäjä saa maksun saman tien suoritteen yhteydessä.

Hyvä kirja siitä mistä yrittämisessä on käytännössä kyse on Hanna Artmanin ja Liisa Jokisen ”Lannistumattomat – Piilaakson suomalaiset yrittäjätarinat” (WSOY 2016), jossa on neljätoista tarinaa yrittämisestä, epäonnistumisesta ja menestymisestä. John Lee Hancockin ohjaama The Founder -elokuva kertoo uskomattoman tositarinan McDonaldsin syntyvaiheista vuonna 1954. Elokuva sopii hyvin oppitunniksi yrityksen perustamista aikoville. Käsikirjoitus on Robert D. Siegelin ja pääosissa Michael Keaton, Laura Dern, Linda Cardellini ja Patrick Wilson.

Yritysten tuotannon tarkoituksena on maksimoida voittoja, eli pyrkiä toimimaan mahdollisimman suurten myyntitulojen ja tuotantokustannusten erotukseen. Mikään muu vaihtoehto ei reagoi muutoksiin kustannustekijöissä, verotuksessa ym. yrityksen toimintaolosuhteissa yhtä hyvin kuin voiton maksimointiajatus. Päämäärän asettaminen selkeyttää yrityksen toimintaa ja sen tulee olla myönteinen. Päämäärän toteutumiseen tulee varata aikaa. Päämäärän tulee olla toteutuskelpoinen, jossa huomioidaan vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeä on luottaa päämäärän toteutumiseen. Varasuunnitelmat ongelmien varalta, ettei luovuteta heti ongelmien ilmaantuessa. Tulee antaa mahdollisuus menestymiseen, ettei mielessä olevilla ajatuksilla kiellä sitä. Jukka-Pekka Vuori on kirjoittanut ”Kasvun paikka” (Talentum 2011), josta lainaus sivulta 53: ”Uskon että henkilökohtainen sitoutuminen työhön ja tavoitteisiin on välttämätöntä. Suomessa on perinteisesti ollut keskijohdossa ja joskus ylimpää johtoa myöten suojatyöpaikkoja. Eteenpäin on päässyt, kun on ollut kiltisti, silittänyt isompiaan myötäkarvaan ja jaksanut lusia samassa paikassa tarpeeksi pitkään. Kilpailu kuitenkin kovenee.” Pirjo von Hertzen ”Brändi yritysmarkkinoinnissa” (Talentum 2006).

Yrittäjä tarvitsee myös tietoa johtajuudesta ja kuinka siinä voisi kasvaa ja saada parempia tuloksia aikaan. E. Olavi Salminen & Teuvo Toivanen ”Palveleva johtajuus, miten johdan itseäni ja muita” (Aikamedia 2011). Tämä kirja avaa näköaloja siihen, kuinka edistää työyhteisön avoimuutta ja ristiriitojen ratkaisemista ja saada erilaiset ihmiset ponnistamaan kohti yhteistä päämäärää. Se rohkaisee johtajaa uudistumaan ja uudistumaan mutta pitämään samalla huolta omasta hyvinvoinnistaan.”

Suurten tuotantolaitosten käynnistyttyä USA:ssa 1900-luvun alussa Frederick Taylor julkaisi kirjan The Principles of Scientific Management (Tieteellisen liikkeenjohdon periaatteet). Tämä julkaisu levisi laajalle myös Euroopassa. Tieteellisen liikkeenjohdon (taylorismin) näkemyksillä on ollut vaikutuksia moniin myöhempiin johtajuusteorioihin. Taylor esitti kirjassaan, että paras keino kasvattaa tehokkuutta oli kehittää työntekijöiden käyttämiä työskentelytekniikoita ja –menetelmiä.

Organisaatio nähtiin tuolloin lähinnä ”rahantekokoneena”, jota oli mahdollista käsitellä kuin mekaanista konetta erilaisista vivuista käännellen. Johtajuusajattelun taustalla oli ihmiskäsitys, joka vaati johdolta hyvin yksityiskohtaisten ja tarkkojen ohjeiden antamista työntekijöille. Ihmisen ajateltiin olevan perusolemukseltaan laiska. Työntekijöiden keskeisimpänä motivointikeinona pidettiin rahapalkkaa. Ajattelu, päätökset ja valta kuuluivat johdolle, pakkotahtinen ja yksitoikkoinen liukuhihnatyö työntekijöille. Autoritäärinen johtamistyyli osoittautuikin tehokkaaksi johtamistyyliksi amerikkalaisissa ja myöhemmin eurooppalaisissa tehdaslaitoksissa… 1920-luvulla taylorismille vastakkaisena ilmiönä alkoi pikku hiljaa kehittyä niin sanotun ihmissuhdekoulukunnan kehittämä johtajuusajattelu, jossa huomio haluttiin työyhteisön ihmissuhteisiin ja inhimilliseen tekijään tehtävien, työmenetelmien ja tulosten sijaan. Elton Mayo osoitti kuuluisassa Hawthorne-tutkimuksessaan inhimillisen tekijän vaikutuksen tehokkuuteen. Johtajuuskeskustelu on edelleen enimmäkseen taylorismin ja ihmissuhdekoulukunnan vertailua.”

Harry Blässarin kirjasta ”Nähtyä ja mietittyä” lainaus sivulta 254: ”Voi melkein todeta, että Lipton-teen tunnetuksi tulemisen alku Suomessa tapahtui jonkin verran itse Sir Thomas Liptonin viitoittamalla tavalla. Hänen vanhemmillaan oli Glasgowissa, jonka pääartikkeliksi oli muodostunut pekoni… Thomas Lipton ei kuitenkaan tyytynyt liikemiehenä vain yhden elintarvikekaupan pitämiseen Glasgowin kupungissa. Hän pani jokaisen liikkeensä ansaitseman pennyn takaisin yritykseensä, eikä kestänyt ylettömän kauan, niin hän avasi toisen kaupan, ja kolmannen. Lainaa hän ei ottanut, joten kauppaketjun luominen kesti joitain vuosia, mutta kun viisitoista myyntipistettä jo oli toiminnassa, kuudennentoista perustaminen ei enää ollut pitkäaikainen prosessi. Lopuksi yrityksen muodosti koko maata käsittävän Lipton-kauppaketjun… Liptonin nimi tunnetaan sekä kotimaassa että maailmalla nimenomaan teestä eikä pekonistaan ja juustoistaan. 1870-luvulla Ceylonin saarella raivosi rutto, mikä tuhosi kaiken kahvinviljelyn, jota siihen asti oli laajasti harjoitettu. Kahvin tilalle tuli vähitellen tee, ja vuonna 1890 Thomas Lipton osti pilkkahinnalla saaren…”

Mika Niikko ja Susanna Honkamaa ”Niikko pysäyttämätön” (Eurosolid Oy 2018), jossa hän kertoo myös yksitysikohtaisesti kuinka on perustanut monia yrityksiä ilman siihen liittyvää koulutusta ja työllistänyt ja saanut toimeentulon niiden toiminnasta.


Tehtävä

Mieti oheisen linkin sisältöä tutkimalla, minkä tyyppisen yrityksen toimintaan verkkokauppa sopisi parhaiten. Tässä on linkki harjoitusverkkokaupan perustamiseen http://www.mycashflow.fi/perusta-verkkokauppa/
Lopuksi tee PowerPoint-esitys ja esittele tuotoksesi.

Tässä tehtävässä mietitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Esitä vastaukset PowerPoint-esityksenä luokallesi. 1) Miten yrittäjäksi ryhtyminen muuttaa elämää. 2) Miten yrittäjyyteen suhtaudutaan Suomessa, perustele miksi näin. 3) Mitä yrityksen perustamiseen vaaditaan? 4) Miksi yritystoiminnan suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa? 5) Minkälaisia neuvontapalveluja yrittäjille on tarjolla? 6) Voiko yritystoimintaa pyörittää osa-aikaisesti.


Yrityksen perustamisen vaiheet

Yrityksen perustamisen vaiheisiin kuuluu liikeidean löytäminen, eli mihin yrittämisen ansaitsemis mekanismit perustuvat. Alustavan liiketoimintasuunnitelman valmistaminen on tehtävä. Rahoituksen järjestäminen on tehtävä mahdollistaakseen yrityksen perustamisen ja sen toimimisen. Yritysmuoto on valittava yrittäjälle sopivaksi. On selvitettävä yritystoiminnan mahdollinen luvanvaraisuus. On laadittava ja toimitettava asianomaisille viranomaisille perustamisilmoitus. On selvitettävä vakuutuksien tarve yritystoiminnassa ja huolehdittava kirjanpidosta.

Liikeidean määrittäminen

Liikeidean tehtävä on kuvata yrityksen tapaa ansaita rahaa. Liikeidea kuvaa toimivaa kokonaisuutta. Liikeidea on jokaisella yrityksellä omanlaisensa, ainutlaatuinen. Se edustaa yrityksen osaamista ja kykyä toimia. Hyvä liikeidea on omaperäinen, ei välttämättä ainutlaatuinen. Markkinoilla on tarvetta liikeidean mukaista yrittämistä, jopa enenevässä määrin. Asiakas saa siitä selkeää hyötyä. Helppo tuottaa ja helppo myydä. Alkuinvestoinnit hallittavissa, eikä vaadi ylivoimaisia summia markkinoille pääsemiseksi. Liikeidean on oltava sellainen, että yrittämiselle tulee pitkä elinkaari, helppo laajentaa ja uudistaa.
Liiketoimintasuunnitelma kannattaa laatia aina yrityksen perustamisvaiheessa, suunniteltaessa toimivan yrityksen strategiaa, vuosisuunnittelun yhteydessä, myös uusille urille lähdettäessä (uusia tuoteideoita harkittaessa, uusia asiakasryhmiä tavoiteltaessa, laajennettaessa uusille markkina-alueille), muutosvaiheissa, joita voivat olla kriisitilanteet, omistajan/johdon vaihtuessa, jne.

Liiketoimintasuunnitelma tarjoaa yksinkertaisen rungon ja etenemistavan suunnittelulle, sekä johdattaa hahmottamaan ja jäsentämään yrityskokonaisuutta. Se johdattaa miettimään, mikä on järkevää tehdä ja missä järjestyksessä asioita tulisi tehdä. Pakottaa miettimään kysyntää, asiakkaita, kilpailua, tavoitteita, toimintaperiaatteita, tehokkuutta, taloudellisuutta. Tarjoaa mahdollisuuden testata ideat paperilla. Riskit ja haasteet voivat tulla esille jo etukäteen. Se on myös keino viestittää yrityksen ajatukset tulevasta toiminnasta sidosryhmille. Benchmarking tarkoittaa sitä, että yritys omia toimintojaan kehittääkseen ottaa oppia toisen alan yrityksen tekemistä toimenpiteistä ja ratkaisuista.
Liiketoimintasuunnitelma pitää sisällään oman osaamisen arvioinnin, kuvauksen mitä, miten ja mihin tarpeeseen yritys tuottaa tuotteitaan/palveluitaan. Tehdään asiakkaiden, markkinoiden ja kilpailijoiden kartoitus. Tehdään yrityksen sijainnin, koon, toimipaikan ja tuotantovälineiden analysointi. Tehdään rahoitus- ja kannattavuuslaskelmat.

Yrittäjyysmuotojen soveltuvuuden valinta

Yrittäminen voi olla ammatinharjoittajan kaltaista toimimista yrittäjänä, kuten parturit, juristit, hierojat, lääkärit jne., jolloin voidaan toimia asiakkaan tarpeista esim., jos asiakas ei halua teettää työtä verokortilla. Oma verosuunnittelu voi suosia tällaista vaihtoehtoa. Useat freelancerit tekevät töitä sekä verokortilla että oman yrityksen kautta. Sivutoiminen yrittäjyys antaa mahdollisuuden myydä omaa tietotaitoa palkkatyön ohessa. Voi toimia myös välivaiheena työttömyydestä palkkatyöhön tai eri työpaikkojen välissä. Muita vaihtoehtoja on tiimiyritys, jossa useat henkilöt yhdessä muodostaa yrityksen tai toimia verkostomaisesti yhdessä. Franchising –yrittäjä, joka on ketjun sisällä itsenäinen yrittäjä, kuten pizzeriat, siivousalan ketjut, kahvilat, henkilövuokraus jne.
Yritysmuodon valintaan vaikuttaa perustajien lukumäärä, pääoman tarve, vastuun ja päätöksenteon jakautuminen, toiminnan joustavuus, jatkuvuus, sekä laajentuminen, verotus jne.

Toiminimi on yhden henkilön yritys, jossa yrittäjä päättää ja vastaa yritystoiminnastaan, mutta voi palkata työntekijöitä, edullinen perustaa, sivutoimisuudella aloitetaan, sillä toiminta perustuu itsensä työllistämiseen oman ammattitaidon myymisen kautta. Toiminimen perustaminen on nopeaa, sillä Y 3 lomakkeella ilmoitus. Voitonjako tapahtuu siten, että yrityksen tuottamasta voitosta yrittäjä maksaa verot, jonka jälkeen loppu on yrittäjän nostettavissa yksityisottoina. Aloittava yrittäjä arvioi liikevaihdon ja verotettavan tulon, jonka perusteella verottaja lähettää ennakkoveroliput veron maksua varten.

Avoin yhtiö muodostuu kahden tai useamman vastuunalaisen yhtiömiehen eli yrittäjän liittyessä yhteen harjoittamaan yleensä samaa yritystoimintaa. Kommandiittiyhtiö muodostuu sekä vastuunalaisista yhtiömiehistä, että äänettömistä yhtiömiehistä, kumpaakin yhtiömiehiä pitää olla vähintään yksi. Äänettömän yhtiömiehen tarkoitus kommandiittiyhtiössä on sijoittaa pääomaa yritykseen. Tälle pääomalle äänetön yhtiömies saa yhtiön voitosta yhtiösopimuksessa sovitun koron. Ei yleensä työskentele yrityksessä, mutta voi osallistua myös yhtiön toimintaan. Yhtiömiehet tekevät kirjallisen yhtiösopimuksen yhtiön perustamisesta, jolla yhtiö syntyy. Henkilöyhtiöissä yhtiön vastuunalaiset tai vastuunalainen yhtiömies edustavat, tekevät päätökset ja myös vastaavat yhtiön sitoumuksista ja veloista yhdessä henkilökohtaisesti. Yhtiön voitto jaetaan verotettavaksi vastuunalaisille yhtiömiehille, eikä yhtiötä veroteta erikseen. Jako-osuus määritellään yhtiösopimuksessa. Tilintarkastajan valinta on pakollinen. Yksityinen osakeyhtiö voidaan perustaa yksin tai useamman henkilön toimesta. Osakepääoma on 2500 euroa. Perustettaessa yhtiötä osakkaat maksavat koko merkitsemänsä osakkeita vastaavan osuuden osakepääomasta pankkiin ja yhtiö rekisteröidään Y1 lomakkeella. Osakepääoma jakautuu osakkeisiin, jotka osakkaat merkitsevät ja nämä tuottavat omistajilleen äänioikeuden yhtiökokouksessa, joka on ylin päättävä elin. Yhtiökokous valitsee hallituksen huolehtimaan toiminnasta. Käytännössä 51% omistuksella päätetään yhtiön toiminnasta. Osakeyhtiö suojaa osakkaiden henkilökohtaista omaisuutta, koska yhtiön osakkaat eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön velvoitteista. Voittoa tuloutetaan osakkaille, joko palkkana tai osinkotuloina. Osinkoa jaetaan osakkeiden omistussuhteen mukaisesti. Tilintarkastajat ovat pakollisia.

Yritystoiminnan rahoitus


Riku Rinteen
 kirjoittamassa kirjassa ”Kohti kirkkaampaa kruunua” (Kuva ja Sana 2009) Kauko Salmelan Kruunukalusteen perustajan elämänkerrasta seuraava lainaus: ”Olimme jo pitkään miettineet perheemme tulevaisuutta. Olisiko tehtävä itse rohkeita ratkaisuja ja luotettava sisäiseen ääneen? Tämä kalusteliike vaikutti harkintamme jälkeen juuri sellaiselta ratkaisulta, jota olimme mielessämme odottaneet. Ei liian rohkealta, vaikka toisaalta ymmärsimmekin, että kaikessa liiketoiminnassa tulisi olemaan riskinsä. Ilman siunausta, sopivaa onnea, liikemiesvaistoa ja ennen kaikkea alkupääomaa ei haaveilemastamme yritystoiminnasta tulisi mitään. Ongelmahan oli se, ettei meillä ollut rahaa.”
Yritystoiminnan rahoitusta suunniteltaessa on syytä pyrkiä löytämään kaikki mahdolliset omarahoituksen lähteet. Mitä suurempi on oman panoksen osuus, sitä helpompaa on löytää hankkeelle ulkopuolista rahoitusta. Omalla rahoituksella on merkittävä etu vieraaseen pääomaan nähden verrattuna, sillä sen aiheuttamissa kustannuksissa voidaan joustaa eikä sitä tarvitse lyhentää. Vieraalle pääomalle on maksettava korkoa. Tarvittavan alkupääoman keräämistä helpottaa usein yhtiökumppaneiden löytäminen. Vastuu omasta rahoituksesta jakaantuu useamman kannettavaksi. Osakaspanoksen ohella osakkaat voivat antaa yritykselle lainaa, joka maksetaan takaisin toiminnan päästyä kunnolla vauhtiin. Omaksi pääomaksi voidaan lukea myös koneiden ja muun käyttöomaisuuden muodossa tapahtuneet sijoitukset yhtiöön. Jos yrityksessä on useampi osakas, kaikki pääomasijoituksiin sekä valta- ja vastuusuhteisiin liittyvät asiat on syytä määritellä perustamisvaiheessa. Ehdoista kannattaa tehdä kirjallinen sopimus erimielisyyksien välttämiseksi.

Yleensä yrittäjä panostaa tuotantoon tai palvelujen tuottamiseen rahallisesti ja tulot tulevat viiveellä, jopa pitkien aikojen kuluttua, minkä vuoksi tarvitaan rahoitusta. On laskettava paljonko alkupääomaa tarvitaan koneisiin ja kalustoon, sekä käyttöpääomaksi juokseviin kuluihin. Rahoitussuunnitelmaa laadittaessa on rahan riittävyyden lisäksi kiinnitettävä huomiota sen hintaan. Rahoittajat arvioivat perustettavan yrityksen kannattavuutta ja riskejä, mikä määrää perittävän koron. Tekes eli Teknologian kehittämiskeskus (www.tekes.fi ) rahoittaa kehityshankkeita. Tekes myöntää tuotekehitys- ja perustamislainoja. Tekes myöntää rahoitusta sekä lainoina että avustuksina. Keksintösäätiö edistää suomalaisten keksintöjen kehittämistä ja hyödyntämistä. Säätiön palveluita ovat ilmainen neuvonta, keksintöjen arviointi sekä keksintöjen suojauksen, markkinoinnin ja tuotekehityksen rahoitus. Säätiö myöntää rahoitusta sellaisille keksinnöille, jotka ovat markkinalähtöisiä, teknologiselta tasoltaan korkeatasoisia ja patentoitavaksi kelpaavia. Rahoitus on tarkoitettu pienyrittäjien ja yksityishenkilöiden tekemien keksintöjen kehittämiseen tuotteiksi markkinoille. Finnvera on valtion erityisrahoitusyhtiö, joka kehittää suomalaisten yritysten toimintaa kotimaassa sekä edistää yritysten vientiä ja kansainvälistymistä. Rahoituspäätös edellyttää yritystutkimusta, jonka perusteella arvioidaan yrityksen menestymismahdollisuuksia. Työvoimatoimistot voivat tukea aloittavia yrittäjiä starttirahalla. Starttiraha on suunnattu työttömille työnhakijoille ja muille yrittäjiksi ryhtyville. Se auttaa turvaamaan yrittäjän omaa toimeentuloa yritystoiminnan käynnistyessä. Starttiraha voidaan myöntää, jos työvoimatoimisto on todennut yrittäjyyden olevan hakijalle soveltuva vaihtoehto ja liiketoimintasuunnitelma on toteutuskelpoinen.
Työtön työnhakija voi saada yritystoiminnan aloittamiseen starttirahaa määrärahojen rajoissa. Tuen tarkoituksena on turvata yrittäjän toimeentulo yritystoiminnan käynnistysvaiheessa. Hakijan tulee olla työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana ja häneltä edellytetään yrittäjäkokemusta tai koulutusta. Yritys voi hakea työvoimatoimistosta työllistämistukea työttömän henkilön palkkaamiseen. Tuen perusteena on muun muassa työllistettävän työttömyysajan pituus ja alueen työllisyystilanne. Tukea tulee hakea ennen työsuhteen alkamista. Jotta tuki voidaan myöntää yksityiselle yritykselle, sen tulee solmia toistaiseksi voimassa oleva työsopimus työntekijän kanssa. Työnantajan tulee tehdä suunnitelma työntekijän ammatillisten valmiuksien parantamiseksi.
TE -keskusten tehtävänä on auttaa, neuvoa ja ohjata yrittäjiä ja yrityksiä yritysrahoituksen, koulutuksen ja työvoimakysymyksiin liittyvissä asioissa. TE -keskukset ja KTM voivat myöntää investointitukea tuotannollisten yritysten, palveluyritysten ja matkailualan yritysten investointeihin. Finnvera on erityisrahoitusyhtiö, joka rahoituspalveluja ja vientitakuita tarjoamalla kehittää yritysten kotimaan toimintoja sekä edistää vientiä ja yritysten kansainvälistymistä.

Tuotannontekijät

Raaka-aineet on tärkeitä tuotannontekijöitä, sillä ne ovat noin puolet keskimääräisen yrityksen tuotantokustannuksista. Kaikki raaka-aineet voidaan pilkkoa kolmeen osa-alueeseen, kuten työhön, pääomaan ja luonnonvaroihin. Yrityksen kyky toimia riippuu tuotannon kokonaiskustannuksista, jos yritys ei kykene tuotantonsa myynnillä peittämään kokonaiskustannuksiaan, niin ennen pitkää yrityksen edellytykset toimia lakkaa. Kokonaiskustannukset jaetaan kahteen osaan, kiinteisiin kustannuksiin ja muuttuviin kustannuksiin. Siinäkin tapauksessa, että yritys ei tuota mitään, sille koituu kustannuksia, sillä tiloista on maksettava vuokraa, lainoista korkoa, lämmityskustannukset jne. Muuttuvat kustannukset riippuvat tuotannon määrästä, esim. raaka-aineet ja työvoimakustannukset ovat suoraan riippuvaisia tuotannon määrästä.
Laskentatoimi jaetaan perinteisesti kahteen osaan liikekirjanpitoon perustuvaan ns. ulkoiseen laskentatoimeen (financial accounting), jossa rekisteröidään yrityksen ja muiden talousyksiköiden välisiä liiketapahtumia ja selvittää rahoittajille yrityksen taloudellinen tila haluttuina ajankohtina sekä yrityksen omistajilleen tuoma voitto. Se osa laskentatoimea, joka selvittää yrityksen sisäisen pääomakierron ja yrityksen johdon avustaminen toiminnan suunnittelussa ja valvonnassa, nimitetään sisäiseksi laskentatoimeksi (managerial accounting), josta voi käyttää nimitystä kustannuslaskenta. Suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen on ollut sisäisen laskentatoimen tärkeimpiä tehtäviä.
Kirjanpidolla tarkoitetaan kaikkea järjestelmällistä yrityksen taloutta koskevien tietojen rekisteröintiä määrällisenä ja kustannuksina. Kirjanpidon tärkein tehtävä on yrityksen taloudellisen tuloksen laskeminen. Kirjanpidon antamia tietoja voidaan käyttää tulevaisuuden toimintasuunnitelmia koskevien päätösten tekemiseen. Liiketapahtumien rekisteröitymiseen tarvitaan kaksipuolisia asetelmia, joista käytetään nimitystä tili. Vasemmasta puolesta käytetään nimitystä debet ja oikeasta puolesta kredit, eli puhutaan tilin veloittamisesta, kun tehdään merkintä debet-puolelle ja hyvittämistä, kun merkintä on kredit puolella. Käytössä on myös per, eli veloitus ja an, eli hyvitys. Kirjanpidon keskeisin tili on kassatili, johon merkitään saadut ja maksetut rahasuoritukset. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa halutaan tietää myös, mistä kyseinen summa on peräisin. Yrityksen maksamasta rahasummasta halutaan vastaavasti tietää, mihin kyseinen rahasumma on käytetty. Näitä tietoja ei kassatilin merkinnät pysty antamaan. Tämän vuoksi jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille. Kirjaus suoritetaan niin, että toiseen tiliin merkintä tulee debet-puolelle ja toiseen kredit-puolelle.

Suoritekohtaiset kustannukset muodostavat perustan suoritteiden hinnoittelulle. Vaikka hinnat eivät aina määräytyisikään kustannusten perusteella, on suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen välttämätöntä yrityksen hintapäätöksille. Tuotekehittelyn yhteydessä joudutaan ennakolta selvittämään uusien tuotteiden kustannukset. Suoritekohtaisten kustannusten laskemista voidaan käyttää myös eri valmistusmenetelmien edullisuutta vertailtaessa. Hinnoittelulaskelmia tehtäessä on saatava tarkka kuva tarjouspyynnössä olevasta painotuotteesta. Ennakkokuvan selvittäminen saattaa tuottaa hankaluuksia, joten on parasta kyselle lisätietoja tuotteesta. Ellei tarkempia teknisiä tietoja ole saatavilla, niin on viisainta määritellä tuotteelle hinnoittelijan toimesta tarkka kuvaus ja merkitä nämä tiedot tarjoukseen. Mitä tarkemmin tuotteen rakenteelliset perustiedot voidaan tarjouksessa määritellä, sitä paremmin erilaiset kustannukset on kyetty huomioimaan hinnoittelussa. Eräs tapa välttyä tulkintaerimielisyyksiltä on tehdä varaus tarjoukseen hinnan tarkistamisesta vastaamaan toteutettavaa painotyötä vastaavaksi.

Budjetilla tarkoitetaan yleensä julkisen talouden yksikön esim. valtion, kunnan tai seurakunnan arviota budjettikauden aikana tapahtuvasta varojen käytöstä menolajeittain tai kohteittain sekä siitä, mistä ja millaisia määriä näitä varoja budjettikauden aikana hankitaan. Yrityksen budjetilla tarkoitetaan tavoitelaskelmaa, eli budjetti on yrityksen tai osaston toimintaa varten laadittu mahdollisimman edullisen tuloksen sisältävä ja määrättynä ajanjaksona toteutettavaksi tarkoitettu euromääräinen, joskus määrällisesti ilmaistu toimintasuunnitelma. Yrityksen budjetoinnin onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, millä tavoin budjetin vaikutuspiirissä olevat henkilöt siihen suhtautuvat. Budjetti tarjoaa mahdollisuuden asettaa suoritustavoitteita järjestelmällisesti, motivoida toimintaa, arvioida saavutuksia samalla kun se auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Budjetti on myös operatiivisen johdon väline jolla johto saa tietoa toiminnan suunnitteluun, tarkkailuun ja koordinoimiseen.

Harjoitustyö painotyön hinnoittelusta
Ota selvää mitkä asiat vaikuttavat digipainossa painettavien painotöiden hintoihin. Tee yleisimmistä digipainotöistä selvittämiesi raaka-aineiden, kiinteiden kulujen ja muuttuvien kuluihin perustuen hinnasto. Käytä apuna internetistä löytyviä digipainojen hinnastoja. Tee raportti siitä kuinka päädyit tekemääsi digipainon hinnastoon.
Lisäksi tee erillinen selvitys kuinka kannattavaa olisi toimia digitaalipainoyrittäjänä tai perinteisenä kirjapainoalan yrittäjänä. Vertaile keskenään erilaisten kysymysten avulla esim. konekannan hankintahinta, minkälaisia painotöitä sillä konekannalla pystyisi tekemään, olisiko töitä tällaisille painotöille markkinoilla jne… Palauta mieleen aiemmin opitusta yrityksen perustamiseen liittyvät perusasiat (mikä yritysmuoto sopisi parhaiten ja miksi) ja mieti mitä osaamista digitaalipainoalan yrittäjältä vaaditaan. Minkälaiset tilat ja konekanta tulisi olla ja minkälaisiin painotöihin se soveltuisi, sekä mieti miksi näin. Minkälainen asiakaskunta tulisi löytää ja miten. Kirjaa ylös kuinka markkinoida digitaalipainamista ja kuinka tulisi hoitaa asiakkaan tyytymättömyys eli reklamaatiot. Digipainossa tehdessäsi asiakastöitä laita mieleen minkälaisia työvaiheita työhön kuuluu ja kuinka paljon aikaa ja materiaalia kuluu ja pohdi kuinka nämä tiedot voisi siirtää painotöiden hinnoitteluun. Miten ratkaiset ongelmatilanteita esim. asiakkaan valmiiden pdf:n ongelmassa, jotka ovatkin painokelvottomia, vaikka niiden pitikin olla painovalmiita? Tee yhteenveto selville saamistasi asioista ja esitä tulokset PowePoint esityksenä luokalle. Tuotteiden hinnoittelua varten on hyvä osata laskea materiaalin riittävyyttä jne. Tässä on muutama malli: 

Harjoitus 1 Paperirullan ulkohalkaisija on 80 cm ja sen sydämen (hylsyn) halkaisija on 8 cm. Kuinka monta metriä paperia rullassa on, jos paperin paksuus on 0,15 mm?

Vastaus: Ajatellaan kerroksen olevan ympyröitä, eli kerrosten lukumäärä = säteiden erotus / paperin paksuus = (40-4 cm) / 0,015 cm = 2400
Keskimääräinen säde =( 40 + 4 cm) / 2 =  22 cm
Paperin pituus = 2400 x (2 x pii x 22cm) (keskimääräinen ympyrän piiri)= 3,32 km

Harjoitus 2 Kuinka monta metriä paperia on rullassa, jos paperirullan leveys on 90 cm ja rulla painaa 945 kg. Hylsy ja pakkaus painaa 20 kg. Rullan etiketissä lukee, että paperi on 60 grammaa / neliömetri.
Vastaus: Selvitetään paperin määrä 945 kg – 20 kg = 925 kg
Lasketaan rullassa olevan paperin pinta-ala 925000 gramma / 60 gramma / Neliömetri = 15417 neliömetriä.
Lasketaan paperirainan pituus: 15417 neliötä / 0,9 m = 171730 metriä
Esimerkki 3: Rainarotatiolla on tarkoitus painaa esite, joka saa painaa painettuna alle 100 grammaa. Mikä on paperin neliöpainon oltava, jos esitteen koko on A4 ja laajuus 32 sivua.
vastaus: Lasketaan esitteen pinta-ala A = 16 lehteä x 0,21 x 0, 297 neliömetriä = 1 neliömetri, jolloin kaikki paperilaadut joiden neliöpaino on alle 100 grammaa / neliömetri.
Esimerkki 4: Lavalla on tuntematon määrä rainarotatiossa painettuja ja taitettuja 32 sivuisia arkkeja. Kuinka paljon lavalla on arkkeja, jos lava painaa 20 kg ja arkit on painettu 80 grammaa / neliö paperille. Taitetuissa arkeissa on leikkausvara 3 mm ja naukkarivara jälkikäsittelyä varten 2 cm. Lavan kokonaispainoksi oli mitattu 650 kg. Lehden koko A4.
Vastaus: Lasketaan yhden taitetun arkin paino 16 lehteä x 303 mm x 220 mm x 80 gramma / neliömetri = 85 grammaa. Lavalla olevien lehtien määrä 650 kg -20 kg = 630 kg / 0,085 kg = 7412 kpl.

Tehtävä
Tehtävänä on miettiä pienkustantamon perustamista. Mieti yritysideaa ja toteutusmahdollisuuksia ja ja tee kirjallinen raportti tekemästäsi selvityksestä. Käytä apuna lähdekirjallisuutta, jota voi lainata kirjastosta. Unto Lappi on kirjoittanut kirjan ”Kirja kirjasta” (WSOY 1970). Maisteri Unto Lappi on ollut Suomen Kustannusyhdistyksen toiminnanjohtaja. Hänen kirjansa on seikkaperäinen katsaus kustannustoimintaan, kirjakauppalaitokseen ja muihin jälleenmyyntitapoihin. Tässä lainaus sivulta 19: ”Ensimmäinen varsinainen kirjankustantaja oli turkulainen raatimies Sigfrid Salko, joka v. 1646 julkaisi yli 1100 sivuisen teoksen Manuale Finnonicum. Se sisälsi kalenterin, virsikirjan, evankeliumeja, katkismuksen, kärsimyshistorian ja Jerusalemin surkean hävityksen sekä rukouskirjan. Kustantaja huolehti itse tämän suurteoksen myynnistä…
Kirjojen myynnistä huolehtivat aluksi lähinnä papit ja kirjansitojat, joille vuoden 1626 ammattikuntajärjestyksessä annettiin yksinoikeus. Yliopiston perustamisen jälkeen 1642 saapui Lyypekistä Turkuun Laurentius Jauchius kirjavarasto mukanaan. Häntä voidaan pitää maamme ensimmäisenä varsinaisena kirjakauppiaana… Kirjan ensisijaisena tehtävänä on kirjailijan sanoman välittäminen. Lisäksi kirja voi esineenä olla 1. taloudellinen sijoitus, 2. koriste ja viihtyvyyttä lisäävä tekijä sekä 3. statussymboli, sosiaalisen vertailun väline… Käsittelyn helpottamiseksi on kirjallisuus kansainvälisen kymmenjärjestelmän eli Deweyn järjestelmän mukaan jaettu sisällön perusteella kymmeneen pääluokkaan, joista kukin taas jakaantuu kymmeneen, näistä kukin edelleen kymmeneen jne. Luokkien merkkeinä käytetään numeroita siten, että pääluokat merkitään numeroilla 0-9, seuraava alajakso 00-99 jne. Pääluokat ovat seuraavat: 0 Yleisteokset, 1 Filosofia, Psykologia, 2 Uskonto, 3 Yhteiskunta, 4 Maantiede, Matkat, Kansantiede, 5 Luonnontieteet, Käytännön talous, 7 Taide, Liikuntakasvatus, 8 Kirjallisuus, Kielitiede, 9 Historia.”
Lainattu CD Facta tietosanakirjasta: ”ISBN on lyhenne englantilaisista International Standard Book Number sanoista, kirjan kansainv. 10-numeroinen tunnus. ISBN:n ensimmäisenä osana on maan numero, joka suuren kirjatuotannon maissa on yksinumeroinen; Suomen numero on 951; pienkustantajien maatunnus vuodesta 1989 on ollut 952. Seuraavina olevat kustantaja- ja kirjanumerot jaetaan siten, että suurimmat kustantajat saavat yksi- tai kaksinumeroisen merkinnän, jolloin kirjanumeroita on käytettävissä enemmän. Viimeisenä oleva tarkistusnumero paljastaa väärin kirjoitetun numeron tietokonekäsittelyssä. Suomessa ISBN-järjestelmän mukainen numerointi aloitettiin 1972.

http://isbn.kansalliskirjasto.fi/hakulomake/lomake.cgi

Kustantaminen yritysmuotona

Lauri Hendell ja V A Vuorio kirjassaan ”Kirja ja kirjapainotaito” (Otava 1957) kirjoittavat kustannustoimesta seuraavasti: ”Kustantaja-sana ilmaisee, että kustantaja rahoittaa kirjan. Mutta se ilmaisee vain yhden puolen kustannustoimen kolmesta tehtävästä: sivistyksellisestä, teknillisestä ja taloudellisesta. Kustantaja on kirjallisuuden vaalijana ja edistäjänä tärkeä sivistystekijä. Hän etsii hyviä teoksia ja suo niille tukensa, ja valikoimistyöllään hän pyrkii estämään kirjallisuuden rikkaruohoja pääsemästä rehottamaan. Hän tekee itse aloitteita, herättää aatteita ja etsii tekijävoimia täyttääkseen jonkin kirjallisuudessa havaitsemansa aukon… Kustantaja on myös kirjan rakentaja, joka hyvin tuntee rakennustekniikan. Tekijä, joka ilman asiantuntemusta ja kokemusta lähtisi teettämään kirjaansa, joutuisi helposti haparoimaan tietämättömyydessä ja iskemään harhaan. Kustantaja osaa kokemuksensa perusteella paremmin arvioida, mikä kirja voi saada lukijoita, miten suuria painoksia kannattaa painaa, millaiseksi teos on suunniteltava vastatakseen tarkoitustaan ja päästäkseen täyteen tehoonsa sekä miten suunnitelma on käytännöllisimmin ja taloudellisimmin toteutettava. Kirjan valmistaminen vaatii pitkäaikaisen rahansijoituksen. Kirjapainon ja kirjansitomon laskut lankeavat maksettavaksi paljon ennen kuin niistä teetetty painos on muutettu rahaksi, jopa ennen kuin kirja lainkaan on ruvennut tuottamaan… Kustannustoimi on liiketoimintaa, joka sijoittaa pääomansa valmistettaviin kirjoihin. Kustantaja suorittaa tekijälle tekijänpalkkion – joko kertakaikkisen tai menekin mukaan suoritettavan osuuden myynnistä -, maksaa kirjan valmistuskulut, huolehtii mainostuksesta ja saattaa kirjan myytäväksi järjestämänsä jakeluverkoston avulla. Tulopuolelle hän voi merkitä vain kirjan myynnistä saatavat tulot.”

Harald Grieg ”Kustantajan muistelmia” (WSOY 1959) lainaus sivulta 25: ”Vasta sinä hetkenä tajusin ’lukemisen siunauksen’ varsinaisen ja syvimmän sisällön – käsitin selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, ettei mikään kutsumus voi olla kauniimpi ja kiitollisempi kuin kirjojen levittäminen ihmisten keskuuteen.” Harald Grieg oli Norjan suurimman kustannusliikkeen Gyldendal Norsk Forlagin johtaja.

Kai Halttunen on kirjoittanut tutkimuksen ”Pienkustantajan arkipäivä. Tutkimus julkaisuprosessista ja toimintakulttuurista” (Jyväskylän yliopisto 1995). 

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/53501

Liikeidean merkitys

Eräs esimerkki ranskalaisesta yritysideasta on sellainen, kun kenkäkauppiaan poika halusi auttaa isänsä kenkäkaupan myyntiä tekemällä julisteita ja liimaamalla kaupungille. Kaupunki kielsi nämä julisteet, mutta poika sai idean linja-autoa odottaessaan, että voisi tarjota kaupungille bussipysäkin, jos hän saisi kiinnittää niihin mainoksensa, josta lähti liikkeelle maailmanlaajuinen liikeidea.

Eriomainen esimerkki yritteliäästä mielenasenteesta löytyy Kaisu Paloheimon kirjoittamasta kirjasta ”Puusta putosi Jumalan Martti” (Kuva ja Sana 2008), jossa kerrotaan Martti Falckin uskomattonasta elämästä. Tässä on lainaus sivulta 18: ”14-vuotiaana sitten hoksasin, että voisihan niitä mainoksia painaa itse. Niinpä ostin omat offsetkoneet. Ne maksoivat muistaakseni 3700 markkaa. Perustin toiminimen nimeltä Painopojat, ja painobisnes lähti menestymään ihan mukavasti.”

Metro lehdessä 15.12.2008 oli artikkeli ”Pienkustantamon perustaminen on helppoa”, jossa todetaan, että uusia kirjoja kaivataan aina. Tamperelaiset Mervi Hämäläinen ja Sofia Lod perustivat pienkustantamon, Myrskykustannus, vaikka Lod opiskeli ja Hämäläinen valmistui Tampereen yliopiston englannin käännöstieteen laitokselta. Takana heillä oli yrittäjäkurssi ja kolme käännettyä kirjaa. He pähkäilivät kuinka paljon kirjan kustantaminen vaatii rahaa, mutta yhtiön perustaminen vei muutaman sata euroa. Pienkustantamot erikoistuvat esimerkiksi elokuvakirjallisuuteen, filosofiaan, käännöskirjallisuuteen ja vähälevikkisiin kirjoihin. Suurin osa pienkustantamoista julkaisee tietokirjallisuutta. Pienkustantajan etuja on joustavuus ja nopealiikkeisyys www.suomenpienkustantajat.fi jäsenenä on n. 150.

Metro-lehdessä 15.1.2009 oli kirjoitus ”Kirjamyynti jatkaa yhä kasvuaan”. Suomalaiset yksityiset ihmiset ostivat omalla rahalla viime vuonna 22 miljoonaa kirjaa. Kirjojen myyntimäärät jatkavat tasaisesti kasvuaan. Vähintään yhden kirjan osti viime vuoden aikana 77 prosenttia suomalaisista. Puolet niistäkin 23 prosentista, jotka eivät olleet ostaneet kirjoja, ovat lainanneet niitä kirjastosta, muistuttaa Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Katriina Jaakkola. Viidesosa kirjoja ostavista ihmisistä ostaa hieman yli puolet kirjoista. Kirjoja myydään maantieteellisesti Oulussa ja Lapissa vähemmän kuin muualla Suomessa, sillä Lapissa tai Oulussa asuva 20-29 ikäinen mies on tyypillinen joka ei hanki kirjoja tai lue niitä.


Kirjatyö -lehdessä 2.4.2009 oli sivulla 16 kirjoitus ”Palvelukustanteilla on kysyntää pienkustannusmaailmassa, Yöllisestä ideasta kasvoi leipätyö”, jossa puhutaan palvelukustanteesta, joka on tuote, jossa kustannuspalvelut tarjotaan kirjoittajan hankittavaksi. Kirjoittaja sitoutuu omien kirjojensa ensiostoon, jolla aloituskustannukset saadaan katettua, jos kirja myy enemmän kuin ensioston verran, niin siitä tulee kirjoituspalkkio. Palvelukustanteeseen tarjotaan lisäpalveluna esim. kielenhuoltoa. Kun kirjat painetaan vain tarpeeseen digitaalisella painokoneella ei tule varastointikustannuksia, jolloin rahaa on sidoksissa varastossa olevissa myymättömissä kirjoissa.
Metro –lehdessä 3.3.2011 uutisoitiin, että Sofi Oksanen on perustanut yrityksen nimeltä Silberfeldt Oy:n, jonka yhtenä toimialana on kustantaminen. Silberfeldtin ensimmäinen julkaisu on Oksasen Baby Janen pokkariversio. Sofi Okasanen on vakuuttunut pokkareiden suosiosta myös Suomessa.

Helsingin Sanomissa 17.1.2011 C 2 Kulttuuri oli Veli-Pekka Leppäsen kirjoitus ”Se on tarvepainatusta”, jossa hän toteaa, että kirjojen julkaiseminen on helppoa, vaikka kaikki kirjoja ei ehdottomasti tarvita, mutta joita julkaistaan kuitenkin. Angelina Kazmina-Björkbackan julkaisu kuuluu kuitenkin niihin, jotka täysin ansaitsevat tulla julki ja luetuksi. ”Venäläinen onni” kirjan kustansi Books on Demand (BoD), Saksassa pääkonttoriaan pitävä firma. Tarvittaessa BoD tarjoaa koko hoidon: paitsi julkaisee, se myös markkinoi ja myy kirjaa. Painosluvun määrää asiakas. Rohkaisevaa nähdä, että omakustanteet sisältävät kelvollista kirjallisuutta, useinkin.

Julkaisija 4/20125 Tiina Rautio ”Kirjan uusi elämä” lainaus sivulta 23: ”BoD eli Books-on-Demand tarkoittaa kirjojen painamista kysynnän mukaan… Hampurin liepeillä Norderstedissa sijaitseva BoD GmbH on varsin vaikuttava painotalo, sillä sen tuotantotiloissa on lähemmäs 30 digipinokonetta… BoD perustettiin Saksaan noin 15 vuotta sitten oikeastaan paikallisen kirjatukkurin aloitteesta. Suomen toimintojen rakentaminen alkoi vuonna 2007… Tällä hetkellä BoD toimii kuudessa Euroopan maassa… Omakustanteiden markkinointi jää kuitenkin kirjailijalle.”

Savon Sanomat 25.7.2016 Risto Löf kirjoittaa: ”Kirjailija kyllästyi kustantajien vitkasteluun – perusti oman yhtiön”. ja artikkeli jatkuu näin: ” Vuosi sitten keväällä iso kustantamo kiinnostui kirjailija Johanna Tuomolan jännitysromaanin käsikirjoituksesta. Julkaisupäätös luvattiin kesäksi. Kuukaudet vaihtuivat syksyksi. Sitten kustantamo ei vastannut Tuomolan yhteydenottoihin enää lainkaan. Yhdeksäntoista kirjaa julkaissut lohjalainen Tuomola tuntee kustannusmaailman tavat, mutta siinä vaiheessa kypsyi päätös: hän kustantaa jännitysromaaninsa itse. Tuomola perusti miehensä kanssa Book4U-kustannusyhtiö… Kirjojen painaminen Virossa osoittautui edulliseksi, ja jakeluväylät avautuivat kirjakauppaketjuihin. Dekkaritrilogian avausosan tuottoja suunnataan markkinointiin, ja myyntiä tavoitellaan enemmän tulevista osista.”

Helsingin Sanomien C 1 Kulttuuri sivuilla 16.1.2011 Esa Mäkinen, jossa todetaan, että pienkustantamo Crimetimen kirjailijat Jarkko Sipilä ja Harri Nykänen romaanillaan ”Paha paha tyttö” tienasivat n. 90 000 euroa, sillä kirjaa myytiin 10 000 kappaletta. Kustantajan saama hinta yhdestä kirjasta oli 15 euroa. Paino-logistiikkakulujen jälkeen kirjan tuotto jaettiin niin, että kirjailijat saivat 80 prosenttia ja kustantamo 20 prosenttia, eli saivat jokaisesta myydystä kirjasta n. 9 euroa. Tavalliseen kustantamoon verrattuna heidän palkkionsa oli 2,6 kertaa suurempi. Kustannusmaailman halpalentoyhtiön toiminta perustuu kulujen karsimiseen, laihaan organisaatioon, alihankkijoiden kilpailuttamiseen ja suuren volyymin tuotteisiin keskittymiseen. Tuotot jakautuvat suhteessa 80-20, mutta sama koskee liiketoiminnan riskiä. Jos jokin menee pieleen, kirjailija kantaa siitä raskaimman taakan – toisin kuin tavallisessa kustantamossa.

Jaakko Lyytinen ja Kirsi Piha ovat tehneet kirjan ”Yritä edes” (Talentum 2004), jossa kerrotaan sivulla 205 Niklas Herlinin ja Maria Säntin perustamasta pienkustantamosta Teos. Teos kustantaa 25-30 kirjaa vuodessa. Liikeideana on halu kustantaa hyviä suomenkielisiä kirjoja. Oma kustannusyhtiö on ollut perustajien haaveena pitempään. Kustannusyhtiön perustaminen ei ole ihan halvinta bisnestä, koska menot tulevat ensin, myyntitulot vasta jälkikäteen. Teos aloitti varsinaisen toimintansa syyskuussa 2003 ja ensimmäisen vuoden aikana on kustannettu yhteensä 24 kirjaa.

Juha Numminen on kirjoittanut kirjan ”Tarina a-lehtitalosta” (A-lehdet Oy 2003), jossa todetaan, että Apu syntyi lievittämään työttömien ongelmia, josta kasvoi menestyvä liikeyritys. Apu-lehden ensimmäinen numero ilmestyi K. F. Puromiehen Kirjapainosta 19.2.1933, jonka painosmäärä oli 4000 kappaletta. Lehden silloinen vastaava toimittaja oli Y. Lyytikäinen. Lehden toimisto oli hänen kotonaan. Silloisessa lehdessä sivuja oli 16. Sivulla 11 oli Kodin hartaus, jonka mottona on Raamatun Roomalaiskirjeen 2. luvun 10 jae: ”Kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjoittaa sitä, mikä hyvää on!” Hyväntekeväisyys ei ole sattumalta ensimmäinen Avun hartauskirjoituksen aiheena.
Puromiehen kirjapainon faktori Yrjö Huurrekoski leikkasi Avun kansikuvaksi kolmen savuttoman tehtaanpiipun siluetin, joka säilyy eri väreillä painettuna viiden seuraavan lehden kannessa. Apua sai myydä vain työttömät ja myyjä sai 2 markan hinnasta 1,25 markkaa. Iskulauseena oli ”Osta Apu. Anna apu työttömälle.”

Yrjö Lyytikäisen isovanhemmat olivat oluttehtaan työmies Johan Lyytikäinen ja Johanna (os. Lindblom). Yrjö Lyytikäisen isä oli muurari Johan Leonard Lyytikäinen s. 1876. Johan Lyytikäinen vanhempi oli kotoisin pienestä torpasta Onkivedeltä, Pohjois-Savosta, Maaningan pitäjän Lyytikkälästä. Yrjö Lyytikäisen vaimo Aune Hyttinen oli hänen serkkunsa, sillä hän oli Yrjön äidin veljen tytär. Kustannusyhtiö Teos perusti Yrjö Lyytikäisen idean pohjalta viikkolehden Revontuli, mutta kannattamattomana omistajat luovuttivat kustannusoikeudet päätoimittaja Yrjö Lyytikäiselle. Revontuli-lehteä painettiin K. F. Puromiehen Kirjapainossa. Revontuli-lehti sulautui vähän myöhemmin menestyvään Apu-lehteen.

Helsingin Sanomissa 27.3.2012 Tuomo Väliaho kirjoittaa kirjoen kustantaja Jarno Ahosesta, joka on julkaissut 50 kirjoittamaansa kirjaa. Jarno Ahonen perusti Wowbooks kustantamon vuonna 2008. Ahonen ei ole saanut apurahoja, eikä Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Sysäys täyspäiväistä kirjoittamista tuli vuonna 2003, kun hän ja hänen vaimonsa päättivät tehdä elämänmuutoksen. He jättivät yrittäjyyden, ostivat matkailuauton ja ajoivat Eurooppaan, jossa hän kirjoitti kymmeniä kirjoja. Koska Ahonen ei saanut tarinoitaan julki Suomessa, hän perusti Wowbooksin. Kustantamolla ei ole varastoja, vaan kirjat painetaan vasta, kun ne on tilattu.

Heikki Jokinen on kirjoittanut kirjan ”Graafikon tuoreet eväät – Mitä jokaisen graafisen suunnittelijan, kuvittajan ja sarjakuvantekijän tulee tietää” (2009), josta lainaus: ”Freelancerin työn ydin on vapaus. Free on vapaa tekemään työnsä haluamallaan tavalla: kotonaan tai omassa toimistossa, tiukasti virka-aikaan tai yhtä tiukasti ulkopuolella… Mutta: freelancer on kirjaimellisesti vapaa myös monista niistä työhön liittyvistä turvaverkoista, joita Suomeen on vuosien mittaan rakennettu… Tämä kaksijakoisuus on hyväksyttävä, jos haluaa freelancerina menestyä. Lainsäädäntö on rajannut freelancerit yhä selvemmin yrittäjiksi… Freelancerin työ on erilaista kuin palkansaajan. Freelancer vastaa itse kaikesta työhönsä liittyvästä: työn hankkimisesta, sen tekemisestä sekä asiaan kuuluvasta paperityöstä. Hän kantaa itse työnsä voitot ja tappiot.”

Jarl Helleman on kirjoittanut kirjan ”Kirjalliset liikemiehet” (Otava 2002), jossa hän kertoo kustantajapersoonista, joiden liiketoimista tuli menestystarinoita. Kirjassa kerrotaan mm. Alvar Renqvististä Otavan perustajasta jne… Alvar Renqvistin esi-isiä oli Henrik Renqvist (e. Kukkonen), s. 1.8.1789, kappalainen; ottanut sukunimen Renqvist, kuoli 5.11.1866., joka kustansi paljon kirjoja, mutta silloin yrityksen perustaminen oli vaikeaa, joten hän toimi yksityishenkilönä kirjoja kustantaessaan. Henrik Renqvist on kirjoittanut viinan kauhistuksesta mm. ”Wiinan kauhistuksen” nimisivulla (präntätty J. Frenckellin ja Pojan tykönä 1835) Renqvist perustelee ehdottoman raittiuden vaatimuksensa. ”Ensin, Sen ylellisen juomisen suhteen, kuin se turmelee sielun ja ruumiin, hävittää talon, tavaran ja kunnian ja saattaa juomarin perheenkin viheliäiseen tilaan sekä sielun että ruumiin puolelta. Jonka Ruotsin maan kirkko ja rovasti Wigelius on saarnassa selittänyt, 1 sunnunt. kolminais. Toiseksi, Sen kohtuullisen ryyppäämisen suhteen, kuin sekin turmelee terveyden, lyhentää iän ja saattaa kuoleman omaksi, ja kuinka ei ole ruoka – ryypyistäkään hyödytystä, ei terveydelle, ei ruumin vahvistukselle eikä tavaralle, vaan vahinko kaikin puolin. Kolmanneksi, Sen keittäminen, kaupitteleminen ja juottamisen suhteen, kuin tämä myrkyllinen ja paljon pahennuksen saattava juoma sen kautta juotavaksi toimitetaan, avitetaan ja levitetään. Neljänneksi, Kuinka tätä viinan kauhistusta pitää ruvettaman mies mieheltä pois hävittämään koko maasta.”

Ystävien rohkaisemana Heikki Kukkonen Ilomantsista valmistui 28 vuotiaana papiksi ja muutti Kukkonen sukunimensä Renqvistiksi, koska hän tahtoi olla ”puhdas oksa totisessa viinipuussa”. Kun hän siirtyi papinvirkaansa Liperiin, hän huomasi joutuneensa sangen pimeään Karjalaan. Laajassa pitäjässä oli vallalla tietämättömyys, taikausko ja paheellinen elämä. Uuden apulaispapin laskelman mukaan kaksi kolmesta pitäjän miehistä oli juoppoja, ja vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Sairaskäynneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talonväen kesken. Jokaisessa kodissa, mihin hän poikkesi, hän esitti kysymyksiä, piti hartauksia ja polvirukouksia. Vähitellen hedelmät alkoivat näkyä. Renqvistin kolmantena virkavuotena herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistäkin tuli kansaa hänen jumalanpalveluksiinsa ja seuroihinsa, varsinkin miesväkeä ja nuorisoa. Seurauksena oli myös tapojen korjautuminen. Yksinomaan hänen uuttera kirjallinen työnsä tuotti noin 60 teosta, pääosaltaan käännöksiä (esim. Viinan kauhistus). 1840-luvun alussa renkvistiläinen herätys levisi voimakkaana koko Laatokan-Karjalaan sekä pohjoisessa Ilomantsiin ja lännessä Mikkelin tienoille.”

Yleensä kirjankustantajat maksavat kirjasta saadusta voitosta 10-20% kirjailijalle, josta otetaan pois verot. Kirjailijan osuus lasketaan yleensä kerran vuodessa myytyjen kirjojen voitto-osuudesta. Jos on menestyskirja, niin kirjailija saa enemmän, koska voitot ovat suuremmat. Toki on vaarana tällaisessa sopimusmallissa ettei saa mitään vaivanpalkkaa, niin kuin yrittämisessäkin on se vaara olemassa. Kääntäjät saavat jonkun rahamäärän käännetyltä sivulta, mikä on varmempaa tuloa. Loput kirjasta saadusta voitosta menee kustantamon kuluihin ja yrityksen kehittämiseen. Kirjan kustantajan tärkein asia on löytää myyviä kirjoja joiden hinta on sopiva, että kustannustoiminta on kannattavaa ja kirjat menee nopeasti kaupaksi, sillä varastointikustannukset syö voittoja ja kirjoihin sitoutunut pääoma.
Kirjankustantajat tarvitsevat kirjailijoita. Hyvän oppaan kuinka tulla kirjailijaksi on tehnyt Mika Waltari ”Aiotko kirjailijaksi?”

Fredrik Ekholm ”On aika rakentaa” (www.kkjmk.net 2017) lainaus sivulta 171: ”Hans Nielsen Hauge muutti Norjaa. Hans Nielsen Hauge (1771-1824) syntyi viidentenä kymmenlapsisen perheen katraaseen Tunessa sijaitsevalla maatilalla Norjan Ostfoldissa. Koti oli melko köyhä. Hauge sai voimakkaan Pyhän Hengen kasteen 5. huhtikuuta 1796 auratessaan peltoa, ja kahden kuukauden sisällä hän oli aloittanut herätysliikehdinnän omalla kotiseudullaan, kirjoittanut kirjan ja tehnyt päätöksen lähteä lähetysmatkoille… Neljän vuoden aikana hän perusti 30 teollisuuslaitosta, joista jotkut ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Nuo yritykset eivät olleet mitään mikroyrityksiä vaan teollisuuslaitoksia, kuten paperitehtaita, myllyjä, varustamoja ja kirjapainoja. Yhteiskuntayrittäjänä hän ei pyrkinyt toimillaan tulemaan rikkaaksi, eikä hän maksanut osinkoja osakkeenomistajille, vaan hänen tavoitteenaan oli palvella omaa yhteiskuntaa. Hän sijoitti voitot takaisin yritykseen, jätti omistajuuden toisille ja jatkoi uusien projektien parissa.”

Kirjojen kansien lakkauksen tarve / lisäarvo painotuotteelle
Kirjojen kansien viimeistelyssä voidaan käyttää offsetlakkaa, joka on kiilto-ominaisuuksiltaan vaatimaton ja sitä käytetään valmistusvaiheiden aikana lähinnä painettuna käsittelysuojana, myös valmiiden painotuotteiden värien hankautumisen estona. Offsetlakkaa kannattaa käyttää teknisen laadun varmistamiseen aina silloin, kun painoväri on tummaa ja väripinta on suuri. Offsetlakka painetaan arkkioffsetkoneissa painovärin tavoin.

Dispersio- eli vesilakka antaa offsetlakkaa paremman kiillon ja säilyy kellastumatta kauemmin. Se kuivuu fysikaalisesti ja sitä voidaan käyttää sekä tavallisissa tavallisissa arkkipainokoneissa että painokoneissa, joihin on asennettu erillinen lakkausyksikkö.
UV-lakka on näyttävin, lähes laminoinnin veroinen, joka saadaan aikaan UV-lakalla, sillä lakka koostuu lähes kokonaan kiintoaineista, jotka polymersoituvat UV-valon vaikutuksesta. UV-lakkaus tehdään erillisellä lakkauskoneella ja lakkaus voidaan toteuttaa kohdelakkauksena tai lakkaamalla koko arkin pinta.

Laiminointi tapahtuu, kun paperin pintaan liimataan ohut asetaatti- tai polypropyleenikalvo. Kalvot ovat joko kiiltäviä tai mattapintaisia. Lakkauksen ja laminoinnin onnistuminen riippuu aina paperin laatuominaisuuksista. Kun pohjamateriaalin pinta on tasainen ja tiivis, myös lopputulos on loistava. Sen sijaan huokoiset ja pinnaltaan epätasaiset laadut eivät sovellu lakkaukseen tai laminointiin.

Suoritteet:
Yrityksen toiminta-ajatus on löytää hyviä suurta lukijakuntaa kiinnostavia kustannettavia kirjoja kirjakauppa- tai postimyyntiin. Kustannustoiminta pitää sisällään käsikirjoituksien soveltuvuuden arvioinnin painettavaksi, mahdollinen kirjan menekki, painattaminen kirjapainoissa ja jakelu kirjakauppoihin, sekä mahdollinen internetsuoramyynti. Kirjankustantaja sijoittaa rahaa kustannettaviin kirjoihin. Kirjan kustantamisesta syntyy kustannuksia joita on sisällön toimittaminen painokuntoon, painatuskulut, toimistokulut (postitus jne.) varastointi ja jakelukulut verojen lisäksi. Jos julkaistavat kirjat täytyy kääntää vieraista kielistä, niin kääntämiseen liittyvät kustannukset. Pienkustantamokin tarvitsee toimistotilat tietotekniikalle toiminnan pyörittämiseen. Kirjailijat tarvitsevat osansa tuloksesta, mikä on yleensä tietty prosentti kirjojen myynnin tuottamasta voitosta. Kirjankustantaminen on pitäjänteistä toimintaa ennekuin käsikirjoituksesta päästään valmiiseen painettuun kirjaan kirjakaupasta asiakkaalle. Vasta tämän jälkeen syntyy tuloja kirjan kustantajalle ja kirjailijalle. Yrityksen ammattitaitovaatimukset liittyvät kirjallisuuden tuntemukseen, kirjoittajien ohjaamiseen, oikolukuun, kuvittamiseen, taittamiseen ja kirjapaino- ja kirjakauppayhteydet. Jos yrityksen perustaja ei hallitse näitä kaikkia asioita, tulee hänen palkata sopivia henkilöitä työhön.

Tuotot:
Tuotot syntyvät kun saadaan selville laskemalla yhteen kuinka paljon kirjoja on myyty ja mihin hintaan tiettynä tarkasteluajankohtana, josta otetaan pois verot, työpalkat, painatuskustannukset, kirjakauppojen välityspalkkiot jne.. Tämän jälkeen voitosta jaetaan osa kirjailijoille sopimuksen mukaan ja yritykselle toiminnan kehittämiseen.

Työntekijöiden palkkaaminen
Yrittämisen onnistumisen varmistaminen edellyttää oikeiden yhteistoimintakumppaneiden valintaa ja oikeiden työntekijöiden saaminen tekemään töitä. Näitä yhteistyökumppaneita voivat olla tili-, mainos- tai lakiasiantoimisto, alihankkijat, tukkukauppa, maahantuojayritys, vakuutusyhtiö, konsulttitoimisto, tutkimus- tai oppilaitos jne.
Työsopimuksesta säädetään työsopimuslaissa. Työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisena. Työsopimuksessa sovitaan mm. työsuhteen kestosta, koeajasta, työtehtävistä, työajasta ja palkasta. Se voi olla voimassa toistaiseksi tai määräaikaisesti. Määräaikaiselle sopimukselle on oltava peruste, esimerkiksi hankkeen tilapäisyys. Työsopimuksessa kannattaa sopia koeajasta, jona aikana kumpikin osapuoli voi purkaa sopimuksen välittömästi. Koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta, mutta eräillä aloilla on sovittu lyhyemmästä enimmäisajasta. Kun työtehtävistä sovitaan, on tärkeää mainita, että lisäksi sopimukseen kuuluvat myös muut työnantajan työntekijälle osoittamat tehtävät. Työsuhteeseen sovelletaan työsopimuksen lisäksi alan työehtosopimusta. Työsopimus voi olla joko kokoaikainen tai osa-aikainen. Osa-aikainen on sellainen sopimus, jossa työaika on säännönmukaista päivä- tai viikkotyöaikaa lyhyempi.
Työntekijöillä on oikeus vuosilomaan, jonka ajalta työantaja tulee maksaa lomapalkkaa ja lomarahaa. Työntekijöillä on oikeus pitää myös opintovapaata, äitiysvapaata ja hoitovapaata sekä olla poissa työstä sairausaikana. Työnantaja on velvollinen ottamaan työntekijöilleen eläke-, tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutukset sekä järjestämään työtapaturmia ja ammattitauteja ennaltaehkäisevä työterveyshuolto.
Työnantajan pakollisia maksuja ovat työnantajan sosiaaliturvamaksu eli sotumaksu 2,801%. Työantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,85%, josta 0,65% on työnantajan ja 0,20 työntekijän osuutta. Ryhmähenkivakuutusmaksu on keskimäärin 0,075% ja tapaturmavakuutus keskimäärin 0,3-7,5% toimialasta riippuen.

Elisa Valvisto ”Oikeat ihmiset oikeille paikoille” (Talentum Media Oy 2005)

Yrittäjän verotus

Verotus jaetaan välittömiin ja välillisiin veroihin. Välittömiin veroihin kuuluvat tulo- ja varallisuusvero ja välillisiin kulutusvero (arvonlisävero ja valmistevero). Luonnollisen henkilön tulot jaetaan pääoma- ja ansiotuloihin, sillä näitä verotetaan eri tavalla. Pääomatuloja ovat korkotulo, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto ja pörssiyhtiöltä osinkotulo. Ansiotuloa on palkka, eläkkeet, etuudet ja eräät vahingonkorvaukset ja vakuutussuoritukset. Yrittäjän tulee antaa yrityksen veroilmoitus tilikausittain. Tilikauden muutoksesta on tehtävä ilmoitus yritys- ja yhteisötietojärjestelmää www.ytj.fi
Veroilmoituksen tulee perustua yrityksen kirjanpitoon, ja ilmoituksen tiedot on annettava määräajassa. Puutteellisista, myöhässä tai kokonaan antamatta jätetystä veroilmoituksesta seuraa veronkorotus. Yrittäjän henkilökohtaisten tulojen osalta verovuosi on aina kalenterivuosi. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen tulos katsotaan yrittäjän tuloksi ja verotetaan sen mukaan. Tulos saadaan vähentämällä veronalaisesta tulosta sen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.
Avoimen yhtiön verotus on samantapaista kuin toiminimen. Yrityksen tulos jaetaan yhtiömiehille yhtiösopimuksessa sovittujen osuuksien mukaan ja jokaista verotetaan erikseen. Avoimen yhtiön yhtiömiehet voivat ottaa yrityksestä palkkaa ja luontaisetuja sekä maksaa itselleen päivärahat ja kilometrikorvaukset. Yhtiömies maksaa verot luontaiseduista normaaliin tapaan, ja yritys kirjaa nämä kulut yrityksen menoiksi. Palkkaa voidaan maksaa myös perheenjäsenille kohtuullisesti työpanokseen nähden. Näin ollen avoin yhtiö on perheyritykselle verotuksen kannalta edullisempi kuin toiminimi. Avoin yhtiö ei ole itsenäinen verovelvollinen, vaan sen tulos verotetaan yhtiömiesten tuloina. Voitonjako suoritetaan yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla. Kommandiittiyhtiö maksaa veroa elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tuloksesta vähennetään ensin äänettömän yhtiömiehen osuus. Loput jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille kuten avoimessa yhtiössä ja toiminimessä.
Kaikki jotka myyvät liiketoiminnan muodossa tavaroita tai palveluita ovat arvonlisävelvollisia Suomessa. Arvonlisävero lisätään tavaraan tai palvelun hintaan ja se peritään ostajalta tilitettäväksi valtiolle. Yrityksen tulee lähettää veroa koskevat valvontatiedot kuukausittain verottajalle. Käytännössä tilitoimisto toimittaa kirjapidon perusteella valvontatiedot verottajalle, eli asiakkailta veloitetut eli myynnin arvonlisäverot vähennettynä ostojen arvonlisäverot.
Yritysten ja omaa työtään myyvien yrittäjien tulee ilmoittautua ennakkoperintärekisteriin, jotta työn teettäjä eli asiakas ei olisi ennakkopidätysvelvollinen. Y-lomakkeella yrittäjä ilmoittaa ensimmäisen tilikaudelle arvioidun liikevaihdon sekä verotettavan tulon. Verotoimisto laskee ennakkoveron yrittäjän ilmoituksen perusteella ja lähettää ennakkoverolipun maksua varten.

Markkinointi

Markkinoinnin keskeisenä tavoitteena on saada asiakas valitsemaan ja ostamaan oman yrityksen tuotteita. Markkinointi on asiakaslähtöinen ajattelu- ja toimintatapa, jonka avulla pyritään luomaan kilpailuetua yritykselle sekä tuomaan markkinoille hyödykkeitä, jotka synnyttävät ostohalua. Markkinoinnin tehtävä on kysynnän ennakointi ja selvittäminen, sekä kysynnän luominen ja ylläpitää sitä. Kysyntään vaikuttavia tekijöitä on ostajien määrät, tarpeet, tulot, tuotteen käyttö. Kysyntään vaikuttaa myös yhteiskunnan taloudellinen tilanne, lainsäädäntö, politiikka, sekä kulttuuri. Pentti Erkkilä ”Myynnin perustieto” (Kauppiaitten Kustannus Oy 1983). Stan Rapp ja Tom Collins ”Markkinoinnin täyskäännös – Yksilön aikakausi – ja kuinka hyötyä siitä” (Suoran Koulutus ja Kustannus Oy 1990).

Asiakkaan ostopäätökseen vaikuttaa oston tuottama hyöty, tekniset mahdollisuudet, kustannustekijät, myös huollon toimivuus. Myyjän tarjoama koulutus, yrityksen imago, yhteensopivuus ja toimitusaika vaikuttavat myös ostopäätöksen tekemiseen. Markkinoinnin tavoitteita ovat myyntitavoitteet, joissa määritellään markkinaosuus ja menekki. Mielikuvatavoitteet kertovat millainen yrityskuva halutaan esim. tuotekuva, hintakuva, palvelun kuva jne. Kannattavuustavoitteet määräävät tuloksen, eli myyntikate, nettotulos ja käyttökate. Markkinoinnissa seurataan jatkuvasti myynnin määrää, alennuksia, myyntikatetta, keskiostosta, kiertonopeutta, varastoa, myyntisaamisia ja ostovelkoja. Ajoittain seurattavia asioita ovat markkinaosuudet, yritys- ja tuotekuvat, myynnin teholuvut esim. myynti/tehty työtunti, myynti/kuukausi tai viikko tai päivä. Hinta toimii tuotteen arvon mittarina, kuten hyvä, halpa ja kallis. Hinta toimii tuotteen arvon muodostajana ja kilpailuun vaikuttavana perustekijänä. Hinta on myös kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Hinnoittelun tavoitteena on myynnin varmistaminen ja halutun markkinaosuuden, sekä kannattavuustason varmistaminen. Markkinointiin kuuluu tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, sekä hinnoittelu. Markkinointia tapahtuu myynti- ja asiakaspalvelutilanteissa. Markkinointia edistetään mainonnalla, tiedottamalla ja suhdetoiminnan kautta. Sponsorointi tuo tunnettavuutta lisää markkinoilla. Markkinointiin kuuluu myös brandin luonti, sekä yrityksen ja sen hyödykkeiden imagon luonti ja ylläpitäminen.

Yrityksen tuloslaskelmat

Tuloslaskelma ilmaisee yhtiön juoksevan liiketoiminnan tuloksen muodostumisen tietyn määritellyn ajanjakson aikana. Tätä aikaperiodia kutsutaan tilikaudeksi. Periaatteessa tuloslaskelma on vain tulon ja menon välinen erotus, jonka antama tulos siirretään taseeseen osoittamaan yhtiön rahoituksellista asemaa. Normaali tilikausi on pituudeltaan 12 kuukautta. Kirjanpitolain mukaan pisin tilikausi voi olla poikkeustapauksissa 18 kuukautta. Tase ilmaisee yhtiön rahoituksellisen aseman yhdellä tietyllä hetkellä, esimerkiksi tilinpäätöspäivänä. Taseessa ilmaistaan yhtiön varallisuus suhteessa velkoihin ja omaan pääomaan. Taseesta ilmenee myös tilikauden tulos ja siihen kerrytetään kumulatiivisesti eri tilikausien tulokset. Tuloslaskelman ja taseen tulokset täsmäävät keskenään tilikausittain. Tuloslaskelman ja taseen kaavat on säädetty kirjanpitoasetuksen ensimmäisessä luvussa, pienet yhtiöt voivat myös esittää taseensa asetuksen mukaisesti lyhennettynä versiona. Perussääntönä voidaan pitää sitä, että jos tuloslaskelma uhkaa venyä yhtä sivua pidemmäksi, selkeämpää on yhdistellä sen eriä ja esittää tarkemmat erittelyt tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Yrityksen on tuotettava voittoa, mutta lyhytaikaisesti yritys voi tuottaa tappiotakin mikäli sillä riittää rahoitusvaroja eli likviditeettiä tämän syntyneen tappion kattamiseksi. Pitkällä aikavälillä yritystoiminnan on tuotettava voittoa. Yrityksen kannattavuus selvitetään tietyllä aikavälillä TULOT – KULUT = TULOS. Yrityksellä saattaa olla aikaisempia voittoja, jotka nyt joudutaan käyttämään. Jotta yrityksen operatiivinen johto pystyisi tarkkailemaan yrityksen kannattavuutta, täytyy sillä olla mielikuva kustannusten ja tuottojen käyttäytymisestä. Katetuottoajattelu perustuu ensin yrityksen kustannusten jakoon kahteen osaan, muuttuviin ja kiinteisiin. Muuttuvat kustannukset muuttuvat valmistetun ja myydyn suoritemäärän vaihdellessa, kiinteät kustannukset ovat muuttumattomia, vaikka suoritemäärät muuttuvat. Kiinteät kustannukset ovat riippuvaisia yrityksen kapasiteetista.

Tuloslaskelma ja miten tilikauden voitto ja tappio muodostuu
Kannattavuuden mittaaminen voidaan suorittaa joko ajanjaksoittain tai kohteittain. Kannattavuuden selvittämistä tarvitaan:
– Ajanjaksoittain koko yrityksen laajuudelta, yrityksen osastojen tai toimipaikkojen osalta.
– Kohteittain suoritteiden tai investointihankkeiden osalta
Liikekirjanpidossa lasketaan yrityksen tulos tilikausittain, tavallisesti 12 kuukauden jaksoin, mutta johdon päätöksentekoa varten tietoja tarvitaan yrityksen kannattavuuden kehityksestä lyhyemmin väliajoin. Pienehköissä yrityksissä ne voidaan laatia suoraan liikekirjanpidon materiaalin pohjalta. Tosin tällöin on suoritettava joukko tulojen ja menojen jaksottamista, sillä jokainen välitilinpäätös edellyttää yleensä runsasta siirtyvien erien käyttöä, sekä kulujen arvostamista uudelleen kustannuksiksi. Kannattavuuden mittaaminen voi tapahtua suoraan tuottojen ja kustannusten erotuksena. Usein on tarpeen suhteellisen kannattavuuden mittaaminen tarpeen. Tällöin euromääräistä tulosta verrataan johonkin toiseen yrityksen toimintaa kuvaavaan suureeseen. Hyvin usein ilmoitetaan kannattavuus voittoprosentin avulla, joka saadaan kun voitto jaetaan liikevaihdolla ja kerrotaan sadalla, missä voitto on tuotot vähennettynä kustannuksilla. Toinen yleisesti käytetty suhteellisen kannattavuuden ilmaisema mittaluku on pääoman tuottoprosentti, joka saadaan voitto jakamalla pääomalla ja kertomalla sadalla, missä pääomalla tarkoitetaan tuotantotoiminnan sitoman pääoman määrää. Absoluuttisen kannattavuuden pienentyminen on helposti ymmärrettävissä seurauksena vähentyneestä liikevaihdosta. Voittoprosentin pienentyminen aiheuttaa joka tapauksessa kysymyksiä, miksi se on pienentynyt? Voiko pelkästään liikevaihdon muutos aiheuttaa voittoprosentin muutoksen? Tuloslaskelmat on laadittava siten, että niiden avulla pystytään erittelemään tulokseen vaikuttavat tekijät sekä mittaamaan, missä määrin nämä tekijät tulokseen vaikuttavat. Katetuottolaskenta perustuu kustannusten jakamiseen kiinteisiin ja muuttuviin. Tuottojen ja muuttuvien kustannusten erotusta nimitetään katetuotoksi. Kun katetuotosta vähennetään kiinteät kustannukset saadaan selville tulos. Katetuotto ilmoitetaan joko euromääräisenä tai kateprosenttina. Katetuoton määrä ei suoranaisesti ilmoita toiminnan kannattavuutta. Tuloksen selvittämiseksi on katetuotosta vähennettävä toiminta-asteesta riippumattomat kiinteät kustannukset. Katetuoton lisäksi voidaan toiminnan kannattavuuden edellytyksiä mitata myös kriitillisen pisteen avulla, jolloin toiminta-aste ilmoittaa sen volyymin, jolla euromääräinen katetuotto täsmälleen riittää kiinteiden kustannusten kattamiseen. Varmuusmarginaali ilmaisee, miten paljon yrityksen toteutunut toiminta-aste ylittää kriitillisen pisteen. Katetuottolaskennan mukainen perusmuotoinen tuloslaskelma on usein hyödyllistä esittää tarkemmin eriteltynä.
Myyntituotot vähennettynä myynnin oikaisuerillä on LIIKEVAIHTO, josta vähennetään muuttuvat kulut ja saadaan MYYNTTIKATE, mistä vähennetään kiinteät kulut, jolloin saadaan KÄYTTÖKATE, kun siitä vielä vähennetään poistot meillä on LIIKETULOS. Liiketulokseen voi vähentää tai lisätä muut tuotot ja kulut ja varausten muutokset, sekä vähentää korkokulut ja välittömät verot, jolloin ollaan saatu TILIKAUDEN TULOS.

Laskentatoimi

Laskentatoimi jaetaan perinteisesti kahteen osaan liikekirjanpitoon perustuvaan ns. ulkoiseen laskentatoimeen (financial accounting), jossa rekisteröidään yrityksen ja muiden talousyksiköiden välisiä liiketapahtumia ja selvittää rahoittajille yrityksen taloudellinen tila haluttuina ajankohtina sekä yrityksen omistajilleen tuoma voitto. Se osa laskentatoimea, joka selvittää yrityksen sisäisen pääomakierron ja yrityksen johdon avustaminen toiminnan suunnittelussa ja valvonnassa, nimitetään sisäiseksi laskentatoimeksi (managerial accounting), josta voi käyttää nimitystä kustannuslaskenta. Suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen on ollut sisäisen laskentatoimen tärkeimpiä tehtäviä. Kirjanpidolla tarkoitetaan kaikkea järjestelmällistä yrityksen taloutta koskevien tietojen rekisteröintiä määrällisenä ja kustannuksina. Kirjanpidon tärkein tehtävä on yrityksen taloudellisen tuloksen laskeminen. Kirjanpidon antamia tietoja voidaan käyttää tulevaisuuden toimintasuunnitelmia koskevien päätösten tekemiseen. Liiketapahtumien rekisteröitymiseen tarvitaan kaksipuolisia asetelmia, joista käytetään nimitystä tili. Vasemmasta puolesta käytetään nimitystä debet ja oikeasta puolesta kredit, eli puhutaan tilin veloittamisesta, kun tehdään merkintä debet-puolelle ja hyvittämistä, kun merkintä on kredit puolella. Käytössä on myös per, eli veloitus ja an, eli hyvitys. Kirjanpidon keskeisin tili on kassatili, johon merkitään saadut ja maksetut rahasuoritukset. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa halutaan tietää myös, mistä kyseinen summa on peräisin. Yrityksen maksamasta rahasummasta halutaan vastaavasti tietää, mihin kyseinen rahasumma on käytetty. Näitä tietoja ei kassatilin merkinnät pysty antamaan. Tämän vuoksi jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille. Kirjaus suoritetaan niin, että toiseen tiliin merkintä tulee debet-puolelle ja toiseen kredit-puolelle.
Suoritekohtaiset kustannukset muodostavat perustan suoritteiden hinnoittelulle. Vaikka hinnat eivät aina määräytyisikään kustannusten perusteella, on suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen välttämätöntä yrityksen hintapäätöksille. Tuotekehittelyn yhteydessä joudutaan ennakolta selvittämään uusien tuotteiden kustannukset. Suoritekohtaisten kustannusten laskemista voidaan käyttää myös eri valmistusmenetelmien edullisuutta vertailtaessa. Hinnoittelulaskelmia tehtäessä on saatava tarkka kuva tarjouspyynnössä olevasta tuotteesta esim. painotuotteesta. Tuotteen ennakkokuvan selvittäminen saattaa tuottaa hankaluuksia, joten on parasta kysellä lisätietoja tehtävästä tuotteesta. Ellei tarkempia teknisiä tietoja ole saatavilla, niin on viisainta määritellä tuotteelle hinnoittelijan toimesta tarkka kuvaus ja merkitä nämä tiedot tarjoukseen. Mitä tarkemmin tuotteen rakenteelliset perustiedot voidaan tarjouksessa määritellä, sitä paremmin erilaiset kustannukset on kyetty huomioimaan hinnoittelussa. Eräs tapa välttyä tulkintaerimielisyyksiltä on tehdä varaus tarjoukseen hinnan tarkistamisesta vastaamaan toteutettua painotyötä vastaavaksi.

Henkilöstön valmentaminen

Lasse Wendelin ”Viisi suhdetta runsauteen” (Prime life media 2007).

Tuotannon laadun varmistus

Uuden tuotteen/palvelun hinnoittelu

Palvelu on lähes aina aineeton ja mielikuvilla on siinä suuri merkitys. Palvelu on aikaan sidottu tapahtuma, jossa asiakas osallistuu sen tuottamiseen. Palvelu pääosin luovutetaan samanaikaisesti kun se kulutetaan. Tuotetta ei voi varastoida ja laaduntarkkailu tapahtuu tuottamisen kanssa samanaikaisesti. Esimerkkeinä palvelujen tuotannosta mainittakoon koulutus- ja konsultointipalvelut, parturi-kampaamot, fysikaaliset hoitolaitokset, ravintolat jne. Matkatoimistopalvelujen nautinta ajoittuu pitemmälle jaksolle, tilitoimisto- ja asianajopalvelut vieläkin pitemmälle ajanjaksolle. Palvelua hinnoiteltaessa yrittäjän on tunnettava oman tuotteen menekin hintajousto. On pyrittävä ennakoimaan hintamuutosten vaikutukset tuotteen kannattavuuteen, mikäli kustannusten ja hinnan asetannan yhteys on epäselvempi, tulee tuotteesta saada voittoa niin paljon, että se riittää yrityksen kaikkien kustannusten kattamiseen sekä asetetun voittotavoitteen saavuttamiseen. Hinnoittelun apuna toimii voittolisälaskelma. Siinä omakustannushintaan lisätään etukäteen määritelty voittotavoite. Voittotavoite perustuu esimerkiksi erikseen laskettuun yrityksen tulostavoitteeseen, mutta tavallisesti se on ”mutu” -tuntuma. Hinnasto kannattaa tehdä huolellisesti, koska asiakas haluaa mahdollisimman nopeasti selvittää tuotteista ja palveluista syntyvät kulut ja mitä ne sisältävät. Hinnoiteltaessa tuotteita tai palveluja on syytä miettiä onko palveluni tai tuotteeni missä suhteessa laadullisesti kilpailijoihin ja olisivatko asiakkaat valmiita maksamaan tuottamastani lisäarvosta verrattuna kilpailijoihin. Asiantuntijapalveluissa apuna voi käyttää hintaesimerkkimallia, joihin yrittäjä on kuvannut prosessin, siihen kuluvan ajan ja määritellyt aikaan perustuvan hinnan. Hinnoittelussa kannattaa käyttää myös muita apukeinoja, kuten tutustumistarjouksia, sopimushintaa, nopean tilaajan tarjouksia, tiettyyn ajankohtaan (itselle esimerkiksi hiljaiseen aikaan) ajoittuvia tarjouksia jne. Muista huomioida myös kiinteät kustannukset ja kokonaisajankäyttö.

Tehtävä hinnaston laatimisesta
Tehtävänä on laatia hinnasto digipianoyrittäjälle. Mieti mitä kuluja hinnaston laatimisessa tulee ottaa huomioon esim. raaka-aineet, työpalkat sivukuluineen jne. Ja millä tavoin hinnat pitäisi ilmoittaa veroineen esim. 100 kpl värillisiä A 4:a jne. Digipainoyrittäjä laittaa hinnaston kotisivuilleen suuren yleisön katseltavaksi, jotta asiakkaat tietäisivät työnsä hinnan, ettei tarvitse pyytää erillistä tarjousta tehtävästä painotyöstä. Etsi internetin hakukoneiden avulla malliksi digipainojen hinnastoja ja käytä apuna niitä laatiessasi kuvitteellisen digipainon hinnastoa.

Muutokset
Muutostarpeita aiheutuu mm. henkilökunnan tai asiakkaiden lisääntyessä, vähentyessä tai yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Yrityksessä on voinut tapahtua väärin mitoitettuja investointeja, suurasiakkaan ostokäyttäytymisessä on tapahtunut muutoksia, kilpailutilanne muuttunut jne. Muutosjohtaminen on uuden oppimisen ja tekemisen johtamista. Muutoksiin ja jatkuvaan kehittämiseen on varauduttava. Muutosvastarintaa aiheuttaa mm. oman aseman tai työpaikan menettämisen pelko, tai ei opi uusia asioita.. Monet suomalaiset kustantamot painattaa kustantamansa kirjansa Aasiassa halvan työvoiman maassa, jossa kuitenkin on tarpeeksi korkea laatu, eikä painatuksella ole kiire. Tämä on voimakkaasti vähentänyt kirjapainojen työmahdollisuuksia, minkä seurauksena on kirjapainoalasta ryhdytty joissain piireissä puhumaan laskevan auringon alana, koska alalle kävisi samoin kuin tekstiiliteollisuudelle joku aika sitten. ’Yhteiskunnallinen yrittäjä’ tarkoittaa henkilöä, joka tunnistaa yhteiskunnallisen ongelman ja edistää sen ratkaisua yrittäjyyden keinoin. Yhteiskunnallisten yritysten tulosta voidaan mitata joko taloudellisesti tai yhteiskunnallisena muutoksena (Suomen Lontoon Instituutti). Tästä esimerkkiyritys: Remake EkoDesign Ay (www.remake.fi). Yhteiskunnallinen haaste, johon yritys vastaa: Ihmisten kuluttamiskäyttäytyminen sekä vanhan materiaalin ympäristölle tuottama taakka – käsityöläisyyden elvyttäminen. Yritys on perustettu 2007. Perustajat ovat Mirjami Malleus Lemettinen ja Pia Leikas. Mittatilausompelimo tekee palveluita kierrätetyistä materiaaleista.

Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry on yhteiskunnallisten yrittäjien ja siitä kiinnostuneiden oma verkosto ja mahdollistaja. Se toimii näiden “muutos-agenttien” äänitorvena Suomessa, tukee heitä erilaisin palveluin ja mahdollistaa yhteistyön eri tahojen kanssa http://syy.fi/ Yhteiskunnallisesta yrittämisestä ’social entrepreneurship’on kehittynyt merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö varsinkin Britanniassa. Yhteiskunnallisten yritysten tavoitteena on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia yrittäjyyden tarjoamin keinoin. Suomen Lontoon instituutin tuoreen tutkimuksen mukaan tämänkaltaista yritystoimintaa on havaittavissa myös Suomessa, erityisesti pk -sektorilla. Lähes 4000 pk-yrityksen joukosta noin kolmannes kokee jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemisen kuuluvan yritystoimintansa tavoitteeseen. Tutkimuksessa havaittiin joka toisen tällaisen yrityksen kohdistavan myös liikevoittonsa näiden ongelmien ratkaisemiseen.

Yritysmuodon muuttaminen


Pekka Pinomaan kirjasta ”Elinkeino- ja työoikeus” (Busines Books 1987) lainaus sivulta 178: ”Yritysmuodon muuttaminen saattaa tulla välttämättömäksi, jos käytössä oleva muoto jostain syystä osoittautuu tarkoitukseen soveltumattomaksi. Syynä muuttamiseen ovat useimmiten toiminnan kehittymisen ja laajentumisen seurauksena syntynyt lisärahoituksen tarve, uudelleenjärjestelyt omistussuhteissa ja verotukselliset seikat. Yleensä muuttaminen tapahtuu yksinkertaisemmasta kehittyneempään muotoon, esimerkiksi yksityisliike muutetaan avoimeksi yhtiöksi tai kommandiittiyhtiö osakeyhtiöksi… Osakeyhtiöitä ei kuitenkaan voi muuttaa henkilöyhtiöiksi tai yksityisliikkeeksi, vaan tarvittaessa osakeyhtiö on purettava ja perustettava uusi halutun muotoinen yritys… Keskeisin kysymys yritysmuotoa muutettaessa on siis yrityskokonaisuuden (yrityksen yhtäpitävyyden) säilyminen. Tällä tarkoitetaan verotuksessa sitä, että vaikka yritysmuodon muutos on toteutettu, niin liiketoimintaa katsotaan jatkettavan saman yrityksen puitteissa (ns. jatkuvuusperiaate). Yhtäpitävyyden säilyminen eräänä edellytyksenä on aina se, että yrityksen varat ja velat siirtyvät niiden kirjanpitoarvoja muuttamatta.”

Työntekijöiden rekrytointi

Katri Puumala ”Soveltuvuustestit työhönottotilanteessa” (Centria-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017) https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/139816/Puumala_Katri.pdf?sequence=1

Tunnettuja Yrittäjiä

Henry Fordin kirjassa ”Tänään ja huomenna” (WSOY 1927), josta lainaan muutaman mielenkiintoisen kohdan: ” Yhtiömme varsinainen menestys alkoi v. 1914, jolloin nostimme alimman päiväpalkan vähän enemmästä kuin kahdesta dollarista tasan viiteen dollariin, sillä siten lisäsimme omien työläistemme ostokykyä, ja he lisäsivät muiden ostokykyä ja niin edelleen. Tämä ajatus ostokyvyn lisäämisestä maksamalla korkeita palkkoja ja myymällä huokeaan hintaan on maamme kukoistuksen tausta…

Mutta korkeita palkkoja ei tietysti voida maksaa kenelle tahansa, vain pyynnöstä… Työntekijää ei voida millään muulla tavalla enemmän vahingoittaa kuin maksamalla hänelle suurta palkkaa pienestä työmäärästä, sillä silloin hänen suuri palkkansa kohottaa tavarain hintoja, niin ettei hän voi niitä ostaa. Väärin on niinikään sanoa, että voitto ja kustannuksia alentavien keksintöjen tuottama hyöty kuuluvat työläisille. Harhakäsitys johtuu toisesta väärinkäsityksestä, siitä, ettei ymmärretä tuotantoprosessin luonnetta. Voitto on ensi sijassa yrityksen, ja työläiset ovat vain osa yritystä…

Voitto on käytettävä liikekustannusten vähentämiseen, ja pienentyneiden kustannusten tuottamat edut on suurimmaksi osaksi annettava kuluttajalle. Tämä onkin oikeastaan samaa kuin palkkain korottaminen… Koska vauraus tekee mahdolliseksi tarpeitten helpon ja keskeytymättömän tyydyttämisen ja koska kansamme tarpeet ovat normaalit ja moninaiset ja keinot niiden tyydyttämiseksi runsaat koska ja koska vielä jää ylijäämää niillekin, joiden taloudellisia apulähteitä ei vielä yhtä paljon ole kehitetty, olisi loogisempaa kysyä: miksi tarvitsee meidän milloinkaan olla ilman vaurautta? Kovinakin aikoina meillä ovat kaikki hyvinvoinnin perusedellytykset. Sen vuoksi on käsittämätöntä, miksi meidän milloinkaan tarvitsee kokea kovia aikoja, ellemme itse niitä aiheuta huonolla johdollamme…

Mutta aivan toinen on sen ammattirahamiehen laita, joka rahoittaa pelkän rahoittamisen vuoksi ja voittaakseen siitä niin paljon kuin suinkin, ajattelematta vähääkään kansan  parasta. Ammattiuudistaja samoin ajaa uudistuksia vain uudistuksien ja oman tyydytyksensä vuoksi ajattelematta lainkaan kansan todellista parasta. Nämä molemmat ihmisluokat ovat todellinen vaara. Ammattirahamiehet saivat Saksan sortumaan (ensimmäisen maailmansodan jälkeen). Ammattiuudistajat tuhosivat Venäjän. Makuasia on, kumpaisten työ oli perusteellisempaa.  Nämä molemmat tyypit vallitsevat Eurooppaa joko suoranaisesti tai politiikkojen välityksellä ja ovat vastuussa sen köyhyydestä.”

Tästä huomaa, että Henry Ford oli kovasti ajatellut yhteiskunnallisia ja liiketaloudellisia asioita autotuotantonsa ohessa.

Lee Iacocca ja William Novakin ovat kirjoittaneet kirjan ”Iacocca autoelämänkerta” (WSOY 1985), jossa kerrotaan Iacoccan tiestä Ford-yhtymän huipulle ja siirtymisestä Chryslerin pelastajaksi. Kirjassa käydään läpi keinoja kuinka iso yritys saadaan menestymään vaikeina aikoina jne.

Kirjassa käydään läpi mm. Walter P. Chryslerin tarina, sillä hän oli moottorien, vaihteistojen ja mekaanisten laitteiden kehittäjä. Walter P. Chrysler oli lähtenyt General Motorsista 1920. Walter Chrysler keskeyttää eläkepäivänsä uudelleen organisoidessaan kuolemaisillaan olevan Maxwell & Chalmersin autotehtaan ja luo siitä Chrysler Corporationin vuonna 1925. Vuonna 1928 hän osti Dodgen ja Plymouthin, jonka myötä hänen tehtaansa nousi suurten autotehtaiden joukkoon. Kun Walter Chrysler kuoli 1940, niin Chrysler ohitti Fordin ollen toisena heti GM:n jälkeen.

Chrysler joutui suuriin vaikeuksiin 1970 loppupuolella, jota varten Lee Iacocca kutsuttiin pelastamaan ja sen hän tekikin. Kirjasta lainaus: ”Toinen seikka, joka hidasti meitä oli ympäristösuojeluviraston määräysten täyttämisen vaatima aika ja vaiva. Yksin vuonna 1978 meidän oli laadittava 280 000 sivua raportteja ympäristönsuojeluvirastolle! Lukuisat arvostettujen tutkimuslaitosten raportit osoittivat suoraan, että hallituksen autoja koskevat turvallisuus- ja saastepäästöjä koskevat määräykset ovat epäreiluja ja taantumuksellisia.. Järjestelmämme perustuu voittoon ja tappioon.

Vararikot ja yritysten sulkemiset ovat tehokkaiden markkinoiden terve puhdistuskeino. Valtion takaama laina loukkaa vapaan yritteliäisyyden henkeä. Se suojelee konkurssikypsiä yrityksiä. Se heikentää markkinakuria. Vesi hakee oman tasonsa. Vain kunnolliset pärjäävät. Sääntöjä ei saa muuttaa kesken pelin. Riskitön yhteiskunta on yhteiskunta, joka ei liioin palkitse ketään. Epäonnistuminen on kapitalismille sama kuin helvetti uskonnolle…” Mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea päästäkseen perille miksi autoteollisuus on sitä mitä on nykypäivinä.

David Ogilvy kertoo kirjassaan ”Mainosmiehen tunnustuksia” (Karisto 1968), sivulla 32 mainitaan kansainvälinen mainostoimisto J. Walter Thompson, jossa olin vuoden verran töissä Helsingissä. Ja sivulla 19: ”Toimitusjohtaja on väistämättä isähahmo. Ollakseen hyvä isä, olipa kysymys lapsista tai työtovereista, häneltä vaaditaan ymmärtäväisyyttä, huomaavaisuutta ja kylliksi inhimillisyyttä ollakseen sydämellinen.” Sivulta 72 lainaus: ”Luovun myös asiakkaistani kun ne ovat toimistolleni kannattamattomia. Tämä tapahtui Reed & Bartonin kohdalla. Palkkiomme eivät olleet kyllin suuret peittämään palveluksia, joita meiltä vaadittiin ja Roge Hallowell, joka johti tätä vanhaa hienoa perheyhtiötä ei ollut halukas hyvittämään tappiota, joita me kärsimme… Luovun myös asiakkaista jos menetän luottamukseni tuotteeseen. Mainostoimistomiehen on törkeän epärehellistä painostaa kuluttajaa ostamaan tuotetta, jota hän ei antaisi oman vaimonsa ostaa… Olen joutunut tekemisiin kourallisen kanssa porsaita ja olen hyljännyt heidät. Mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olen rakastanut asiakkaitani.”

Itse olin vuonna 1985 valmistunut kirjapainoalan teknikoksi. Tehtävänäni mainostoimistossa oli hoitaa mainostoimiston asiakkaiden painotöille painopaikka, kuvien valmistajaa tai tekstien latojaa jne. Välillä kaikki ei onnistunut, sillä siihen aikaan isojen yhtiöiden vuosikertomukset ilmestyivät samaan aikaan ja yksi kirjapaino, joka oli ottanut niitä liikaa tehtäväksi ei pystynytkään hoitamaan kaikkia vastaanottamiaan töitä aikataulussa, minkä seurauksena kirjapainoon luottanut mainostoimistofaktori joutui kärsimään tästä. Kaikki kirjapainot eivät ymmärtäneet sitä, että mainostoimisto oli asiakkaalleen tilannut painotyön, sillä jotkut lähettivät laskun suoraan asiakkaalle, jolloinka mainostoimistolisä jäi mainostoimistolta saamatta ja edellytys toimia.

Toinen tätä alaa käsittelevä kirja on Claude C. Hopkinsin kirja ”Elämäni mainosmiehenä” (Otava 1929). Kirja on suomennettu Mainosmiesten Kerhon aloitteesta ja kustannettu tehdäkseen tunnetuksi amerikkalaisen mainosmiesten kuninkaan Claude C. Hopkinsin. Claude Hopkins kertoo työteliäästä perheestään ja kuinka työ oli hänenkin koko elämänsä. Kirjassa hän tuo esiin kuinka hän arvostaa työn kautta oppimista enemmän kuin opiskelun kautta oppimista, josta hänellä oli huonoja kokemuksia.  Hän kertoo isänsä suvusta, jossa kaikki esi-isät ovat olleet baptisti pappeja ja hänestäkin piti tulla pappi. Claude kertoo kuinka hän sunnuntaisin kävi kirkossa, mutta saarnat olivat kuivia, eikä hän pysynyt hereillä. Hän sai lukea kotona Raamattua ja ”Kristityn vaellusta”.

Sivulta 35 lainaus: ”Seitsemän vuoden ikäisenä kirjoitin saarnoja ja ladoin niitä isäni kirjapainossa. Rukouskokouksissa pidin usein lyhyen saarnan. Sen vuoksi kaikki pitivät minua tulevana saarnaajana… Olin kasvanut irti äitini ankarasta uskonnollisesta käsityksestä. Tunsin, ettei hän pitäisi minusta, jos tietäisi, millainen olin. Hän oli ortodoksinen. Hän uskoi persoonalliseen piruun, helvetin tuleen ja kaikkiin ihmeisiin. Hänestä Raamattu oli sen kirjoittajien innoittama kertomus, joka oli otettava kirjaimellisesti. Maailma oli luotu kuudessa päivässä. Eeva oli luotu Aatamin kylkiluusta. Olin alkanut kasvaa irti äidin oikeaoppisista käsityksistä, mutta en ollut rohjennut kertoa siitä hänelle. Se olisi merkinnyt hänen rakkaimpien harhakuvitelmiensa luhistumista.”

Clauden isä kuolee kun poika on kymmenen vuoden ikäinen. Claude oli aloittanut pappisopinnot ja toimi seitsemäntoista vuoden ikäisenä jo saarnaajanakin, mutta hänellä ei ole samanlaista uskoa kuin äidillään ja sillä yhteisöllä jossa hän elää. Hän tuo tämän esiin saarnatessaan papin sijaisena 18 vuoden ikäisenä ja kokee pettäneensä äitinsä ja yhteisönsä ja lähtee kotoa ja yhteisöstä pois tekemään omin käsin työtä ja tulevaisuutta itselleen.

Clauden esi-isä papit olivat eläneet kaikki köyhyydessä ja tämä oli varmaan yksi syy vaihtaa ammattia. Hän kertoo kuinka köyhyyden välttäminen oli motivaatio lähteä periksiantamattomasti tekemään myyntityötä menestyäkseen jo nuorena poikana ettei hänestä tulisi köyhää. Lukiessani tätä kirjaa minulle tulee mieleen ajatus ettei Claude Hopkins tuntenut elävää Jumalaa, vaan uskonnon vaatimukset häntä kohtaan, mitkä vaatimukset ovat  mahdottomia täyttää omassa voimassa. Jumalalla ei ole lapsenlapsia vain lapsia, eli meidän on saatava synnin kautta katkennut yhteys korjattua Jumalaan tunnustamalla syntimme ja ottamalla Jeesuksen sijaissovitus uskossa vastaan ja tekemällä parannus, jotta voimme syntyä ylhäältä uudestaan ja tulla Jumalan lapsiksi, sekä elää pyhää ja puhdasta elämää, jolloin Jumala ei ole kaukana valovuosien päässä meistä taivaassa, vaan meidän kanssamme auttamassa meitä…

Hopkinsin periaate menestykselleen mainosalalla kiteytettynä oli, että hän ei pelkästään myynyt itsekkäille ihmisille omia itsekkäitä tarpeitaan, van ratkaisuja joihin oli piilotettu hänen itsekkäät tarpeensa. Esimerkeissä hän kertoi asiakastapaamisistaan kuinka hän otti muut asiat puheeksi ja imarteli mahdollisia asiakkaitaan olemalla kiinnostunut heidän asioistaan ja mielipiteistään, joiden kautta hän sai luotua luottamuksellisen suhteen, minkä jälkeen hän myi tuotteensa hyvään hintaan. Hopkins pystyi myymään samoja tuotteita menestyksellä hyvään hintaan, joita toiset ei saanut myytyä. Eipä ole ihme, että hänen elämästään on tehty kirja.

Harald Griegin kirja ”Kustantajan muistelmia” (WSOY 1959), jossa kerrotaan Norjan suurimman kustannusliikkeen Gyldendal Norsk Forlagin johtajan kokemuksia kustantaessaan kirjoja. Kirjassa on mielenkiintoinen tarina kuinka Harald sai erään henkilön innostumaan lukemisesta, jonka voi löytää sivulta 105, josta tämä lainaus: ”Se väite, että tässä maassa on lukemattomia ihmisiä, jotka eivät ole vielä joutuneet kirjojen taikapiiriin, pitää valitettavan hyvin paikkansa, vaikka viimeksi kuluneet vuodet ovatkin saattaneet jatkuvasti uusia kansankerroksia tämän piirin sisäpuolelle. Mutta kiivainkin vastustaja on käännytettävissä kuuliaiseksi lukemisen evankeliumille – siitä koin huvittavan esimerkin sodan aikana.

Vankilassa istuessani työnnettiin eräänä yönä sellitoverikseni odottamatta keski-ikäinen satamatyöläinen, koko lailla epämiellyttävältä vaikuttava miehen köriläs, joka ei ollut tehnyt muuta kuin varastanut jotakin saksalaisilta. Koin melkoisen järkytyksen, kun hän minun yrittäessäni saada syntymään kirjallista keskustelua vannoi, ettei hän ole lukenut ainoatakaan kirjaa kouluaikojensa jälkeen, ja vakuutti, ettei ikinä enää kirjoja lukisikaan. Kirjavalikoima, jolla olisin voinut häntä houkutella, oli ylen köyhä. En ollut saanut luettavakseni muuta kuin Raamatun – senkin monien pyyntöjen jälkeen. Tarjouduin jakamaan tämän erinomaisen teoksen hänen kanssaan, mutta hän torjui ehdotukseni pilkallisin sanankääntein. Olin kuitenkin päättänyt yrittää käännyttää tämän Karlsenin kirjallisuuden opetuslapseksi.

Ja eräänä päivänä minä keksinkin keinon. Selitin Karlsenille, että kirjassani kerrottiin vankiloista, samoin ihmisistä, joiden oli eri tavoin onnistunut murtautua niistä pakosalle. Silloin Karlsen höristi korviaan: hän kaipasi kipeästi juuri murtautumistekniikan käsikirjaa. Ja kun sitten pari päivää myöhemmin seisoin jakkaralla ikkunan ääressä ja yritin nähdä vilauksen sinistä taivasta kalterien lomista, huomasin että Karlsen oli selkäni takana ryhtynyt salaa lehteilemään Uutta testamenttia. Eikä aikaakaan, kun hän jo aivan avoimesti vietti aikaansa etsimällä Pyhästä kirjasta sellaisia sivuja, joilla puhutaan vankiloista. Niiden lukumäärä ei ole suinkaan vähäinen; rikkaimman löytönsä Karlsen teki Apostolien teoista, jossa Paavali, Pietari ja muut opetuslapset jakoivat usein Karlsenin ja minun kohtalon, mutta olivat kuitenkin aina meitä onnekkaampia, sillä portit avautuivat itsestään heidän edessään tai sitten joku enkeli avasi ne heille. En usko koskaan väsyväni Pietarin ihmeellisestä pelastumisesta kertovaan kuvaukseen: hän nukkui istuvillaan kahden sotilaan välissä, hänet oli kahlittu vahvasti ja oven ulkopuolella seisoi vartijoita, mutta kuitenkin hän pääsi pakenemaan kenenkään huomaamatta.

Kun Karlsen jätti hyvästit ja kiitti yhdessäolosta, hän huomautti viimeiseksi sanoikseen sellin ovelta: ’Taidan mennä ostamaan kirjan heti ensimmäisenä tilipäivänä…'”

Näin meidänkin on hyvä tehdä kirjallisuuden ystäviä enemmän ja enemmän…

Sijoittaminen

Seppo Pennanen on kirjoittanut kirjan ”Köyhästä rikkaaksi” (Elämä tässä ja nyt -kirja 2018), joka selvittää kuinka sijoittaminen on järkevää myös tavalliselle ihmiselle. Jarmo Leppiniemi ”Pörssikurssi” (WSOY 2002). 

Opinnäytetöitä:

Juho Raappana ”Opas toiminimiyrityksen tuloverotuksesta” (Oulun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/153293/Raappana_Juho.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjoja yritystoiminnan perustajien elämäntarinoista


Raimo Lovio 
”Suomalainen menestystarina – Tietoteollisen verkostotalouden läpimurto” (Hanki ja Jää 1989).
Fredrik Ekholm ”On aika rakentaa” (www.kkjmk.net 2017), kertoo kuinka hän jatkoi Vaasan Rakennuskorjaus Oy:ssa isänsä jälkeen laajentaen sen toimintaan menestyksekkäästi.
J. Gunnar Olson ”Vapautettu bisnes” (Itätuuli-Kustannus 2010)
Kaisu Paloheimo ”Puusta putosi Jumalan Martti” (Kuva ja Sana 2008) kertoo mm. Martti Falckin yrittäjäurasta.
Maija Iloniemi, Petri Järvensivu, Kalle Kyläkallio, Jari Parantainen ja Juha Siikavuo ”Uuden yrittäjän käsikirja” (Talentum 2009).
Alpo A. Pollari ”Viisi polvea kasvoista kasvoihin” (Omakustanne 2011), jossa Alpo Pollari kertoo mm. HYPAP yrityksen kasvutarinan Valkeakoskella.

Kirjallisuutta:


Pekka Salojärvi 
”Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa” (Gummerus 2007)
Unto Virtanen ”Hyvä kauppiastapa ja kirjanpidon periaatteet ”WSOY 1959)
Sterling E. Soderlind ”Miten amerikkalaiset markkinoivat” (WSOY 1968)
Esa Kaitila ”Taseoppi” (WSOY 1952)
Maija ja Hannu Nyman ”Tapani Oksanen – Tammelantorilta Toiviomatkoille” (Kuva ja Sana 2019)
Jan-Gunnar ja Per-Olof Eurell ”Raamatun talous” (Helmi Media 2009)
Rich Marshall ”Jumala työssäsi” (Uskon Sanan kustannus Oy 2002)
Ritva ja Kristian Sand ”Löydä elämäntehtäväsi”
Soili Poijula, Riitta Ahonen ”Irtisanotut – Menetys, muutos ja selviytyminen” (Kirjapaja 2007).

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: