Turkki

Nykyisen Turkin alueen kaupungit Kristinuskon alkuvaiheissa olivat tärkeitä paikkoja, joista kristillisyys on levinnyt kaikkialle maailmaan kreikan kielen käytön kautta.

Aapeli Saarisalo kirjoittaa kirjassaan ”Elämäni mosaiikkia” (WSOY 1977) sivulla näin Turkista: ”Turkki on arkeologia kiinnostava maa, Efeso oikea paratiisi. Kun Efesossa aloitettiin kaivaukset vuonna 1896, aluetta peittivät laajat tupakkaviljelmät. Vanha Efeso oli etsimisen takana. Rantaviiva oli muuttunut joen kuljettaman mullan takia. Kuuden vuoden työn jälkeen löysi englantilainen arkkitehti Wood Artemiin temppelin, josta Paavali kirjoittaa: ’Suuri on efesolaisten Artemis,’ Temppelin vihreät porfyyripylväät on muuten siirretty Istanbuliin ja käytetty Hagia Sofian kirkon kaunistamiseen. Smyrna, nykyinen Izmir, on vanhan kaupungin päällä, joten kaivaustyö ei ole mahdollista. Smyrna, Aasian kaunistus kuten sanottiin, oli monen jumalan ja keisarin palvontapaikka. Tiberius-keisarilla siellä oli oma temppelinsä. Smyrnan pohjoispuolella sijaitsi Pergamo, jonka kukkulalta monet kuvanveistäjät ja maalarit tähyilivät mallejaan ja useat filosofit etsivät mietiskelypaikkaa. Kaupunki on antanut nimensä kirjoituspergamentille, jota siellä valmistettiin nahasta, kun Egyptin papyrukselle tuli tuontikielto. Kuningas Ptolemaios ilmeisesti kadehti Pergamon verratonta kirjastoa. Euroopan ensimmäinen kristitty, purppuranmyyjä Lyydia, oli kotoisin Tyatirasta, yhdestä seitsemästä seurakunnasta. Kaupungissa harjoitettiin kutomista ja värjäystä. Se oli helppoa, koska ympärillä kasvoi punayrttejä erityisen runsaasti. Purppurasimpukka se kuitenkin varsinaisesti oli purppuravärin antaja. Maailman vanhimmissa rahoissa oli leimana leijonan pää. Leima on kuulunut Sardeen kaupungille. ’Rikas kuin Kroisos’, on tunnettu sanonta. Hänen pääkaupungistaan Sardeesta on tehty varhaisimmat rahalöydöt. Keisari Tiberius ansaitsee kunnian siitä, että kaupunki nousi joltiseenkin kukoistukseen ankaran maanjäristyksen jäljiltä. Nyt se on siitä huolimatta raunioina. Kaivauskohteena se on ollut vuodesta 1958. Lähellä Sardesta sijaitsee Filadelfia. Pikku-Ateenaksi sitä nimitettiin. Kaupunki oli perustettu hellenismin, siis kreikkalaisen kulttuurin levittämiseksi. Myös tätä kaupunkia ovat maanjäristykset koetelleet. Laodikean kaupungissa asui paljon juutalaisiakin, vaikka se toimi Filadelfian tapaan hellenismin levittäjänä. Sijaintinsa puolesta ja kaupan sekä teollisuuden ansiosta Laodikea tuli Rooman vallan aikana vauraaksi.”


Katso lisää… http://www.smb.museum/en/museums-institutions/pergamonmuseum/home.html

Riitta Pätiälä-Saarisalo kirjoittaa kirjassaan ”Kointähti Herran tulemusta odottaville” (Vapaa Evankeliumisäätiö 1971), josta tämä lainaus: ”Syyskuussa 1970 sain osallistua matkaan seitsemän seurakunnan alueelle Vähässä Aasiassa. Matka elävöitti näitten seurakuntien saamien kirjeitten ymmärtämistä. Nämä seitsemän seurakuntaa sijaitsivat kaupungeissa Efeso, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea. Kaikki mainitut kaupungit sijaitsivat silloisella Rooman hallintoalueella, joka tunnettiin nimellä Aasia. Sitä vastaa nykyinen Turkin valtakunnassa Vähän Aasian läntinen osa. Ilmestyskirjan sanoma Aasian seitsemälle seurakunnalle on tarkoitettu nimeltä mainituille seurakunnille paikallisesti ja vertauskuvallisesti myöhemmille seurakunnille. Siitä voidaan nähdä kirkon asteittainen kehityksen ääriviivoja Herran tulemukseen saakka… Paavalin, Johanneksen ja Ilmestyskirjan varoituksista huolimatta Efeson seurakunta turmeltui niin pian kuin siihen tarttui keisari Konstantinuksen jälkeen maailman ystävyys ja ylellisyys. Efeson kirkolliskokouksessa v. 431 julistettiin Neitsyt Maria jumalanäidiksi, joka peri edeltäjältään runsaasti tämän oleellisempia piirteitä ja ominaisuuksia. Artemis-Diana-äitijumalatar sai Marian, Jeesuksen äidin, muodon. Aasialaisen äitijumalattaren olemukseen kuuluvia käsityksiä liitettiin pyhään neitsyeen. Mariaa sanottiin ’tähdeksi, joka synnyttää auringon’, mikä nimitys viittaa selvästi Venukseen aamutähtenä… Efeso hävisi turmeltuneen kristillisyytensä seurauksena. Ryöstelevät gootit tuhosivat n. v. 260 Artemiin temppelin, jonka loisto oli jo aikoja sitten himmentynyt. Temppelin vihreät porfyyripylväät kuljetettiin ja käytettiin Istanbulin (Konstantinopolin) Hagia Sofian, ’Pyhän viisauden’, kirkon kaunistamiseksi. Efeso rappeutui ja joutui pian maan tasalle – jopa maan alle. Sen perustukset vajosivat liejuun. Kun järjestelmällisesti kaivaukset v. 1896 aloitettiin, peitti Efeson aluetta laaja tupakkaviljelys. Voitiin vain suunnilleen arvioida kaupungin ja temppelin sijaintipaikka… Raunioitten lähistöllä on nykyään Selcuk-niminen turkkilaiskaupunki…
Neitsyt Marian Basilika ja Johanneksen ja Lukkaan hauta kuuluvat matkailunähtävyyksiin… Jeesus antoi tunnustusta Efeson seurakunnalle siitä, että se vihasi nikolaiittain tekoja. Nimi Nikolaus merkitsee ’kansan voittaja’. Nikolaiitat, joista lisää Pergamon yhteydessä, laiminlöivät pyhityksen ja käyttivät Jumalan armoa velttouden verhona: armo riittää pelastukseen ja elämän vaellus on vähäpätöinen asia. Tällaista väljää kristillisyyttä on riittävästi meidänkin aikanamme… Izmir, Ilmestyskirjan Smyrna, on läntisen Turkin suurin kaupunki, joka sijaitsee meren rannalla vuoriston ympäröimänä. Kaivauksilla on ollut mahdotonta paljastaa UT:n Smyrnaa, koska nykyinen kaupunki on vanhan kaupungin päällä… Aleksanteri Suuri rakennutti uudelleen Smyrnan, jonka lyydialaiset hävittivät v. 600 eKr. Kaupunki joutui Rooman valtaan v. 133 eKr… Piispa Polykarpus kärsi Smyrnassa marttyyrikuoleman v. 155 jKr. Nimi Polykarpus merkitsee ’rikashedelmäinen’. Polttoroviolla tämä uskollinen todistaja sanoi kahdeksankymmentäkuusi vuotta palvelleensa Herraa. Kirkkoisä Irenaeuksen mukaan hän oli ’apostolien opettama ja seurustellut Johanneksen ja monen muun kanssa, joka oli nähnyt Kristuksen’… Innokas kirjojen keräilijä Attalos I (241-197 eKr.) teki Pergamosta Aleksandrian kanssa taideteoksillaan kirja-aarteillaan kilpailevan kaupungin. Pergamo oli kuuluisa kirjastostaan ja kirjoituspergamentista, joka valmistettiin nahasta ja sai kaupungista nimensä… Rooman valtakunnan aikana Pergamo oli ns. Aasian provinssin pääkaupunki, jossa sijaitsi oikeusistuin ja ajoittain prokonsulinvirasto… Pergamo on yksi täydellisimmin kaivettuja kaupunkeja maailmassa. Saksalaiset aloittivat kaivaukset v. 1868, ja ne ovat jatkuneet meidän päiviimme saakka. Linnakukkulan juurella oli Zeus-jumalalle omistettu alttari, joka pystytettiin v. 240 eKr. Attaloksen gallialaisista saavuttaman voiton muistoksi…On erilaisia arveluja, mitä Pergamossa sijaitseva ’saatanan valtaistuin’ tarkoittaa. On ajateltu Aeus-jumalan alttaria, roomalaisen ylioikeuden tuomioistuinta, keisarinpalvontaa, jonka tyyssijana oli Augustuksen pyhäkkö, tai Asklepios-kulttia. Asklepios oli auringon jumalan Apollon poika, jota pidettiin lääkärien jumalana. Asklepioksen palvonta oli yleistä koko kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Temppelit ja pyhäköt olivat samalla sairaaloita ja parantoloita, joissa annettiin hierontaa ja kylpyjä. Asklepioksen tytär oli Hygieia, terveyden jumalatar… Nykyinen turkkilainen kaupunki Bergama sijaitsee jonkin matkan päässä muinaisen kaupungin raunioista… Tyatiran nykyinen nimi on Akhissar… Sardeen kaupunki sijaitsi Tmolus-vuoren rinteellä Lyydian maakunnassa. Se on parhaiten tunnettu rikkaan kuningas Kroisoksen pääkaupunkina, jossa on tehty varhaisimmat rahalöydöt… Filadelfia sijaitsi lähellä Sardesta Lyydiassa Tmolus-joen varrella Kogamuksen hedelmällisessä laaksossa. Se oli Attalos II:n Filadelfoksen (159-138 eKr.) perustama rikas ja kukoistava kaupunki… Laodikea sijaitsi Lounais-Fryygiassa Lykos-joen eteläpuolella jokilaaksossa. Syyrian kuningas Antiokos II (261-146 eKr.) perusti kaupungin ja antoi sille nimen puolisonsa Laodiken mukaan… Laodikeassa oli gladiaattorisirkus, temppeleitä, teattereita ja pylväskatuja.”

Raamatun Ilmestyskirjan Kirje Pergamonin seurakunnalle ”Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän, jolla on kaksiteräinen, terävä miekka: ”Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne, siellä missä Saatana asuu. Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta. Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla. ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.”

Turkin alueen muodostaa Anatolian niemimaa, josta käytetään myös nimitystä Vähä-Aasia.
Alueella oli 1700-1200 eKr heettiläisten valtakunta. Heettiläiset oppivat raudan käytön ensimmäisenä kansana Lähi-idässä 1350 eKr. Heettiläisten pääkaupunki oli Keski-Turkissa Halys-joen mutkassa sijaitseva Hattushas. Suurimmillaan heettien valtakunta oli kuningas Suppiluliumalin valtakaudeltta vuodesta 1375 eKr. alkaen. Myöhemmin fryygialaiset tuhosivat heettiläiset 600 eKr. Persialainen Akemendien hallitsijasuvun valtakuntavalloitti koko alueen 500 – 400 eKr. (tuolloin hallitsi Dareios IKserkses IArtakserkses I jne.). Aleksanteri Suuri valloitti Turkin alueen. Tämän jälkeen Anatolia jaettiin Bithyniaan, Kappadokiaan, Pergamoniin ja Pontokseen. Nämä kuningaskunnat joutuivat Rooman hallintaan 50 eKr. Vuonna 330 Rooman keisari Konstantius Suuri valitsi Byzantionin Rooman valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi ja kaupunki sai silloin uuden nimen Konstantinopoli, nykyään Istanbul. Raamatun Ilmestyskirjassa on kirjeitä silloisiin seurakuntiin, jotka sijaitseva nykyisessä Turkissa kuten (nykyinen Izmir on muinainen Symrna): luku 2:8-17 ”Kirje Smyrnan seurakunnalle ”Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon: ”Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi – sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat! Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa.

Osmanien valtakunta on turkkilaisten 1300-luvulla perustama, 1922 hajonnut sulttaanivaltakunta. Keski-Aasiasta Anatolian länsiosaan 1100-luvulla siirtyneen turkkilainen heimon johtaja Osman (k. 1326), jonka mukaan koko heimo ja myöhemmin myös valtakunta sai nimensä, muodosti 1200-luvun lopulla seldzukeilta valloittamastaan alueesta itsenäisen emiirikunnan ja omaksui islamin. Hänen poikansa Orkhan (k. 1359) otti 1337 itselleen sulttaanin arvonimen, ja hänestä tuli osmanien valtakunnan varsinainen perustaja. Hän valloitti Bysantilta Bursan, josta teki pääkaupunkinsa, ja perusti valiojalkaväkijoukon, janitsaarit, jonka miehistö aluksi koottiin sotavangeista, myöh. pakolla otetuista ja islamiin kasvatetuista kristityistä poikalapsista.

1300-luvulla osmanit etenivät Euroopan puolelle Makedoniaan ja Traakiaan ja pakottivat Bysantin perääntymään. Katolisen kirkon toimesta osmaneja vastaan lähtenyt ristiretkeläisjoukko kärsi 1396 musertavan tappion Nikopoliin taistelussa. Osmanit kokivat tämän jälkeen itse tappion, kun mongolit löivät heidät Ankaran taistelussa 1402. Uusi nousukausi alkoi kuitenkin, kun Murad II (k. 1451) voitti 1444 ristiretkeläiset Varnan taistelussa ja kun Muhammad II:n (k. 1481) onnistui lopullisesti kukistaa Bysantti valloittamalla 1453 Konstantinopoli, josta tehtiin pääkaupunki. Tämän jälkeen osmanit kävivät voitokasta sotaa Venetsiaa vastaan, saivat haltuunsa miltei koko Balkanin alueen sekä laajensivat valtakuntaansa myös Armeniaan, Syyriaan, Arabiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Voitettuaan Persian ja Egyptin Selim I Julma (k. 1520) julistautui islamilaisten kalifiksi, jota arvonimeä muutkin sulttaanit myöhemmin käyttivät. Valtakunta oli laajimmillaan Soliman II Suuren aikana (1520–66). Mohácsin taistelun (1526) jälkeen osmanit alistivat Unkarin ja etenivät 1529 Wienin edustalle, mutta eivät onnistuneet valloittamaan sitä. Selim II:n (k. 1574) kärsimä tappio Lepanton meritaistelussa 1571 espanialais-venetsialaiselle laivastolle oli vähittäisen häviön alku. Tosin Köprili-sukuisten suurvisiirien aikana osmanit vielä valloittivat 1669 Venetsialta Kreetan, mutta turkkilaisvaaran yhdistämää Eurooppaa he eivät pystyneet voittamaan. Toinenkin Wienin valloitusyritys 1683 epäonnistui, ja Karlowitzin rauhassa 1699 osmanit menettivät Unkarin, Transilvanian, Podolian ja laajoja alueita Balkanilta.

1700-luku oli osmaneille lähes yhtämittaista sodankäyntiä Venäjää, Itävaltaa ja Persiaa vastaan. Aluemenetysten myötä osmanien valtakunnan asema heikkeni, valtiontalous joutui sekasortoon ja janitsaarit kapinoivat; Mahmud II (k. 1839) lopetti janitsaarijoukot 1826 verisesti kukistetun kapinan jälkeen. Erityisen voimakasta takaiskua osmaneille merkitsi Kreikan vapaussota (1821–29) Venäjän, Ison-Britannian ja Ranskan puuttuessa siihen ja lyötyä osmanien laivaston Navarinon meritaistelussa 1827. Euroopan ”sairaaksi mieheksi” julistettu osmanien valtakunta oli nyt puolustuskyvytön ja täysin suurvaltain armoilla. Itämaisen sodan (1853–56), Turkin sodan (1877–78) ja Balkanin sotien (1912–13) seurauksena osmanit menettivät asemansa Balkanilla, ja 1800-luvun loppuun mennessä osmanien oli luovuttava myös pohjoisafrikan alueistaan.

Sulttaanin valtaan tyytymättömät ja perusteellisia uudistuksia vaativat piirit järjestäytyivät 1860-luvulla, mutta joutuivat toimimaan maan alla vuoteen 1908, jolloin näiden, Enver-beyn (k. 1922) johtamien nuorturkkilaisten kapinan jälkeen valtaan nostettiin 1909 Muhammad V (k. 1918). Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä oli maan liittyminen ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltain puolella. Sodan päätyttyä allekirjoitti viimeinen sulttaani Muhammad VI (k. 1926) 1920 Sèvresin rauhan, jonka ehdot olivat erittäin raskaat; kaikki arabialueet menetettiin, samoin Itä-Traakia ja Smyrna. Tätä vastaan syntynyttä kansallista liikettä johti Ankaran kansalliskokouksen johtajaksi valittu Mustafa Kemal pašša (myöh. Kemal Atatürk). Hänen johdollaan sulttaaninvalta lopetettiin 1922, ja osmanien valtakunnan seuraajaksi tuli 1923 tasavallaksi julistettu Turkki.
Antakyaan eli Syyrian Antiokia sijaitsee Orontesjoen (Asijoen) rannalla. Antiokian kukoistuskausi kesti 1500-luvulle, sillä egyptiläiset mamelukit ja turkkilaiset osmanit valloittivat sen.

Izmir on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki. Izmirin etinen nimi on Smyrna jonka se sai muinaiselta Myrina-jumalattarelta joonialaisella ajalla n.700 eKr. Lyydialaiset tuhosivat kaupungin 600 luvulla eKr, mutta Aleksanteri Suuri rakennutti sen uudelleen uudelle paikalle Pagasusvuorelle. Rooman valtaan jouduttuaan kaupungista tuli merkittävä kauppakeskus asemansa vuoksi. Smyrna on Ilmestyskirjassa mainittu seurakunta. Izmirissä on Arkeologinen museo, joka löytyy Turgutreis-puiston viereiseltä rinteeltä.
Selçuk kaupungin ympäristössä on historiallinen Efesos. Selçuk on bussireittien risteyskaupunki. Kaupungissa on arkeologinen Efesos-museo. Kreikkalaisten historioitsijoiden Pausaniuksen ja Strabon mukaan Androklus ateenalainen kuninkaan poika perusti Efesoksen n. 1000 eKr. Myöhemmin Efesoksesta tuli osa Lyydiaa, jota hallitsi mm. Kroisos. Persian Kyyroksen kukistettua lyydialaiskuninkaan Efesoksesta tuli persialainen kaupunki aina Aleksanteri Suureen asti. Aleksanterin kuoleman jälkeen alue jäi hänen sotapäällikölleen Lysimakukselle. Asukkaiden vastalauseista piittaamatta Lysimakus siirsi kaupungin nykyiseen paikkaan ja rakensi n. kymmenen kilometrin pitkän suojamuurin kaupungin ympärille. Lysimakusen jälkeen valtaa ovat pitäneet Efesoksessa seleukidit, Ptolemaios-suku, Pergamonin Attalidi-dynastia. Vuonna 133 eKr. Efesos liitettiin Rooman valtakuntaan. Apostoli Paavali toi kristinuskon Efesokseen. Efesos oli tärkeä paikka kristityille, sillä siellä pidettiin kirkolliskokoukset vuosina 431 ja 449 jKr.
Hattuşaş on heettiläisten pääkaupunki. Varhaisimmat merkit Hattuşaşin asutuksesta ovat vuodelta 3000 eKr. Ensimmäiset kirjalliset documentit savitaulut kertovat Kusharin kuninkaan tuhonneen kaupungin maan tasalle. Hattuşaş oli heettiläisten pääkaupunki 1600-1200 eKr. Heettikuninkaiden kukistuttua fryygialaiset liittivät alueen valtakuntaansa n. 800 eKr. Heettiläisten löytäjänä pidetään ranskalaista Charles Texieriä.
Opastettuja Turkinmatkoja järjestää mm. http://www.toiviomatkat.fi/turkki

Tarinoita Turkista

Tiina Miettinen ”Juuria ja juurettomia – Suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle” (Atena 2019), josta lainaus sivulta 214: ”Eeli Granit-Ilmoniemi tuki näitä haaveita ja pyrki ’biologiseen sukututkimukseen’ vedoten etsimään selityksiä taiteelliselle verenperinnölle. Tavattuaan taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin vuonna 1922 hän kirjoitti Helsingin Sanomissa seuraavasti: Käydessäni Venny Soldan-Brofeldtin luona, kertoi hän, huolettomassa asennossa leposohvassaan istuen ja paperossia poltellen sekä uusia valmistellen, että sukunsa kantaisä on Turkin sulttaani, jolla oli 12 poikaa. Näistä tuli sitten eräs Saksanmaalle. Granit-Ilmoniemi tunnusti pitäneensä tarinaa ensin keksittynä, mutta vakuuttui myöhemmin sen todenperäisyydestä. Hän vetosi saksalaisen Giesenin yliopiston professorin, psykiatrin ja sukututkijan Robert Sommerin vuonna julkaisemaan teokseen Familieforschung und Vererbungslehre, jossa ajan tavan mukaan pohdittiin perimän merkitystä. Saksalaisen Soldan-suvun kantaisäksi oli nimetty turkkilainen Sadok Selim Soltan, joka otettiin vuonna 1304 Württembergissa vangiksi. Hän kääntyi kristinuskoon ja otti itselleen nimen Johannes Soldan. Mehmet Sadok Selim Sultan on todellinen henkilö, jota pidetään ensimmäisenä asiakirjojen tuntemana saksanturkkilaisena, joskin on esitetty epäilyjä hänen etnisestä taustastaan.”

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: