Israelin matkoistani

Israel on Raamatun maa ja Raamatun tapahtumapaikat löytyvät nykyisen Israelin alueelta. Ymmärtääkseen Raamatun sanomaa syvemmin, niin on hyvä käydä ja tutustua tähän argelogian ilmoittamaan historiaan Israelissa. Tässä on aineisto, jonka olen kokenut Israelin matkoillani ja kerännyt erilaisista lähteistä muistini tueksi.

Ihmiset ovat kautta aikojen saaneet sydämelleen vierailla Suuren Kuninkaan Jerusalemissa, kuten Norjan kuningas Sigurd I Jerusaleminkävijä (Jorsalafare) (1090-1130). Sigurd tuli kuninkaaksi veljensä Olavin ja Östenin (Østenin) kanssa isänsä Maunu Paljassäären kuoltua n. 1103. Sigurd teki ristiretken Jerusalemiin vuosina 1108-1111. Hän perusti piispanistuimen Stavangeriin. 

Klaus Karttunen ”Itää etsimässä – Eurooppalaisen Aasian-tutkimuksen vaiheita” (Yliopistopaino 1992), jossa mainitaan sivulla 53: ”Tarkkasilmäinen Pietro Della Valle (1616) antoi 1650 ilmestyneessä matkakuvauksessaan enemmän tietoa maan muinaisjäännöksistä kuin yksikään edeltäjänsä.” Katso lisätietoja https://en.wikipedia.org/wiki/Pietro_Della_Valle

Tässä on kerättyä tietoa Israelista, jota olen hankkinut käymällä Israelissa ja lähdekirjoista. Ensimmäinen matkani Israeliin 16-23.10.2006 oli Toiviomatkojen järjestämä. Oppaanamme oli Israelin hyvin tunteva Anna-Liisa Matikainen. Majoitumme Jad Hashmonassa, joka on kahdeksan juutalaisen muistoksi perustettu asutus 1970-luvulla suomalaisten toimesta. Anja Suomela, joka on Jad Hashmonan moshavin perustajajäseniä on kirjoittanut kirjan ”Villi oksa jalossa puussa – Saimaan rannalta Juudean vuorille” Päivä Oy 2005. Hän kertoi moshavin vaiheista meille. Pienten alkujen päivästä Jad Hashmona Guest House on kasvanut suureksi toiminnaksi.

Jad Hashmonassa on myös Raamattupuisto, jonka tehtävänä on saada Raamatun käsitteet ymmärrettäviksi ja eläviksi. 

Julia Fisher ”Israelin uudet opetuslapset – Miksi niin monet juutalaiset valitsevat Jeesuksen?” (Päivä osakeyhtiö 2010) lainaus sivulta 112: ”Jad Hashmona on kokoelma rakennuksia – sekoitus koteja ja yhteisiä tiloja. Arie (Arie Bar David) ja hänen perheensä ovat suomalaiskristittyjen vuonna 1971 perustaman kibbutsin ’jäseniä’. Suomalaisten saapuessa rakennuksia ei vielä ollut, vain paljas vuorenrinne. Vuoteen 1974 mennessä he olivat rakentaneet muutamia taloja. Arie saapui paikalle kahden veljensä kanssa useita vuosia myöhemmin. He olivat siihen aikaan nuoriso-ohjaajia, jotka pitivät messiaanisille juutalaisille nuorten leiriä… Arien tarina on poikkeuksellinen… Arie kertoi syntyneensä Jerusalemissa, Hadassahin sairaalassa, Mount Scopus -kukkulalla vuonna 1947. ’Isäni matkusti Bulgariasta Israeliin vuonna 1928.”

Pekka Parantainen ”Pipomies ja Israel – Pentti Holin tarina” (Päivä Osakeyhtiö 2013), joka kertoo tunnetusta vuosikymmenten ajan toimineesta matkaoppaasta Pentti Holista.
Voitto Viro on tehnyt ”Pyhän maan matkaopas” nimisen kirjan (WSOY 1963).

Kirjallisuutta Israelista

Monet ovat kirjoittaneet Israelista ja sen historiasta, kuten Pasi Turunen ”Israel Jumalan silmäterä, maailman silmätikku” (Kuva ja Sana 2017), Rony Smolar ”Täällä Rony Smolar, Jerusalem” (Aikamedia 2017) ja Ester Toivonen-Siirala on kirjoittanut Israelin matkaoppaan ”Israelissa tapahtui” (Kuva ja Sana 1970), josta tämä lainaus: ”Joskus kuulee vielä sanottavan, että kibutsi on jäljitelmä kolhoosista. Se on kyllä erehdys, sillä kibutsi on täysin vapaaehtoinen ja itsenäinen yhteistalous. Se ei ole valtion synnyttämä ja ylläpitämä kuten kolhoosi.” Ester Toivonen-Siiralan omaelämäkerta on ”Rikas on elämä” WSOY 1966. Lapsuuden muistelmakirja on nimeltään ”Lapsuuden ympyrät” WSOY 1967.” Ester Toivonen-Siiralan tunnemme siitä, koska hän voitti Miss Suomi -kilpailun 1933 ja oli elokuvanäyttelijä. Raakel Laamanen on kirjoittanut kirjan Israelissa olostaan nimellä ”Portinvartijan majasta, Iloa ja arkea Israelissa 1953-1989” Perussanoma 1991, jossa hän toteaa mm. ”Herra itse on minua opettanut, kuinka uskovaisten keskuudessa toinen toisensa kunnioittamisen puute johtaa negatiiviseen arvosteluun ja seurauksena siitä on, että satutamme kätemme Herran voideltuun”. 

Pia Tiusanen on toimittanut kirjan ”Toivosi tänään, Israel – Ajankohtaisia artikkeleita Luvatusta maasta” (Kustannus Oy Uusi Tie 2008), josta lainaus sivulta 135: ”Olen Ruut Ben-Yosef. Nimenihän on syntynyt Israelissa, muuttunut heprealaiseksi. Olen suomalaiselta nimeltäni Riitta Miettinen, ja sillä nimellä aikanaan tulin tänne Israeliin. Siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Tulin siis vuonna 1988 – en kylläkään muuttaakseni, mutta tänne kuitenkin jäin. Sitä ennen opiskelin Suomen Raamattuopistolla nuorisonohjaaksi… Sitten siirryin kokopäiväiseksi Lähetysseuralle lapsi- ja nuorisotyöhön Shalhevetjah-seurakunnan alaisuuteen.”

Alex Kershaw ”Sotaa ja samppanjaa Robert Capan elämä” (Otava 2003) lainaus sivulta 267: ”Tammikuussa 1949 Israelin itsenäisyyssota päättyi viralliseen aselepoon. Capa sai kuulla, että Irwin Shaw aikoi selostaa sodanjälkeistä tilannetta New Yorkerille ja suostutteli hänet tekemään kanssaan kirjaa nimeltä Report on Israel. Miehet saapuivat Tel Aviviin toukokuun alussa, ajoissa kokeakseen Israelin ensimmäisen vuosipäivän. Yksi heidän ensimmäisistä kohteistaan oli presidentti Chaim Weizmann, jonka Capa kuvasi istumassa Tel Avivin kotinsa uima-altaan vierellä englantilaisen lapsenlapsensa Davidin kanssa.” Endre Friedmann syntyi Budabestissä 22.10.1913. Hänen vanhempansa olivat maallistuneita juutalaisia, jotka omistivat vaateliikkeen. Budapestin juutalaisyhteisö lähetti lahjakkaita nuoria ulkomaille opiskelemaan, ja Friedmann sai apurahan Berliiniin. Apurahaa ei ollut tarkoitettu suoraan Berliiniin matkustamiseen, vaan hän siirtyi usean juutalaisen isäntäperheen ja eri kaupunkien kautta saapuen lopulta Berliiniin, jonne hän saapui syyskuun 1931 alussa. Pariisissa 1930-luvulla Friedmann alkoi käyttää nimeä Robert Capa.

Ulla-Maija Saarilahti ”Arkielämää Pyhässä maassa” (Suomen Lähetysseura 2013), jossa mainitaan mm. SAT-7 järjestön satelliittiohjelmat https://sat7.org/ ”Kristillisiä TV-satelliittiohjelmia lähettävän SAT-7-järjestön keskustoimisto perustettiin vuonna 1995 Kyprokselle. Myös Libanonissa, Turkissa ja Egyptissä on toimisto ja studio. Ohjelmat ovat paikallisten kristittyjen tekemiä, ja niitä katsotaan yli 70 maassa Keski-Aasiassa, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa… Ohjelmaa lähetetään vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Järjestö on tunnustusten välinen ja sen tukijoina on sekä vanhoja kirkkokuntia että vapaita suuntia.”

Valtiotieteen tohtori Timo R. Stewart ”Ja sana tuli valtioksi: Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria (2015), käy lataamassa pdf 
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154149

Matkakertomuksia Israelista

Toinen matkani Israeliin oli kesällä 2007 Håkan Westergård:n ja Dave Hasensonin opastamana. Jerusalemista alkoi toinen Israelin matkani. Tällä matkalla Carola Häggkvist konsertoi Israel museossa. Carola on edustanut Ruotsia kolmasti Eurovision laulukilpailuissa. Vuonna 1991 Roomassa Carola voitti Eurovision laulukilpailut.
Israeliin pääsee myös autolla, kuten sen voi lukea Risto Siltasen kirjasta ”Elämäntehtävänä Juutalaiset Jeesukselle Hannele & Hannu Suortti – Itätyön ja juutalaislähetyksen suomalaisten tienraivaajien uskomaton elämä” (Kuva ja Sana 2002), josta lainaus sivulta 196: ”Matkamme Israeliin suuntautui ensiksi Travemundeen, sieltä jatkoimme Itä-Euroopan kautta Romanian halki Kreikkaan ja sieltä jälleen laivalla Haiffan satamaan. Matka kesti viikon verran. Tulliin meno vähän jännitti. Mietimme miten selittäisimme saapumisemme suuren auton kanssa, jossa kaiken lisäksi oli matkatavaraa vähän enemmän kuin pari kassillista.”

Voitto Viro ”Rakas Pyhä maa” (WSOY 1954), josta lainaus sivulta 126: ”Saavumme Nablusiin ajettuamme 64 km. Sanokaamme entisajan mitoin ja varmuuden vuoksi 5 päivänmatkaa… Tuolle Jaakobin kaivolle, joka on noin 900 m:n korkuisten Garissimin ja Eebalin vuorten välillä, me nyt saavuimme. Samalla tiesimme tulevamme paikalle, jossa Jeesus varmasti oli käynyt, ja se on arvokas ja melko harvinainen tieto itsessään Palestiinassakin. Olipa meillä onni tulla kaivolle suunnilleen samaan vuorokauden aikaankin kuin Jeesus, sen mukaan kuin Johannes kertoo evankeliuminsa 4. luvussa, jonka lukemista tässä yhteydessä erityisesti suosittelen. Tie kuululle Jaakobin kaivolle johtaa alas oikealle. Odotan näkeväni jo kuvissa tutun kaivon; romanttiset kierreportaat johtavat puoliksi sortuneen holvin alle. Olen William Holen kauniin maalauksen lumoissa. Lumouksen on kuitenkin pakko haihtua, kun näemme, että kaivolle mennäänkin kirkkoraunioitten keskellä olevan peltikatoksen kautta: niin ovat ihmiset pilanneet tämänkin aidon paikan; monia näin kiistattomasti alkuperäisiä ei ole. Että pitääkin pilata aitous rakentamalla ensin ympärille kirkko, niinkuin ei tässä muutenkin olisi kirkkoa kylliksi. Ja toiseksi se peltikattoinen tekele… Katselimme kulisseja ja huomasimme, että kaivon ympärillä oli katolinen kappeli. Kaivon pitäisi olla 28 metrin syvyinen, mutta paras on kokeilla… (s. 265) Niistä jotka olivat ristiinnaulitsemisen todistajina, monet olivat elossa vielä kun Herodes Agrippa muutamia vuosia myöhemmin rakensi muurin – ns. ’kolmannen muurin’ – joka sulki sisäänsä sekä Golgatan että haudan. Koska hautoja pidettiin epäpyhinä, niiden paikalle ei rakennettu mitään. Siten Jeesuksen haudan seutu pysyi muuttumattomana 30 vuoden ajan ristiinnaulitsemisesta Jaakobin, Herran veljen, marttyyrikuolemaan saakka. Jaakobin jälkeen tuli seurakunnan johtajaksi Simeon, Kleopaan poika ja Jeesuksen serkku, joka vei seurakunnan vuonna 66 pakomatkalle poikki Jordanin. Traditio säilyi siis katkeamattomana. Eikä Tituksen toimeenpanema Jerusalemin hävitys vuonna 70 ollut sekään täydellinen. Kaupungissa oli leiriytyneenä kymmenes legioona (Fretenis), ja varmasti myös Jerusalemin omia asukkaita asui siellä entisissä taloissaan. Tämä ilmiö on niin luonnollinen, ettei sitä välttämättä tarvitse kirjallisesti todistaa. Sitä paitsi kristityt eivät olleet varsin pitkään poissa Jerusalemista. Simeon johdatti heidät takaisin. Seurakunnan jokainen johtaja on senkin jälkeen tunnettu Hadrianuksen aikaan saakka, kirkollinen jatkuvuus – successio – on valinnut, ja pyhät paikat ovat ehdottomasti olleet tunnetut. Simeon kuoli v. 107 marttyyrinä Trajanuksen toimesta. Häntä seuranneeseen sukupolveen kuului mm. Narkissus, joka oli syntynyt Palestiinassa noin vuonna 96 ja tuli piispaksi suunnilleen vuonna 190. Hän oli siis noin 40-vuotias siihen aikaan, jolloin Hadrianus teki Jerusalemista Aelia Capitolinan. Ja näin voidaan tradition jatkamista seurata aina Konstantinuksen aikaan saakka.”

Automatka Tanskasta Israeliin ja takaisin

Arne Falk-Rønne ”Tie Betlehemiin” (K. J. Gummerus OY 1963), jossa tunnettu tanskalainen maailmanmatkaaja, kirjailija ja lehtimies kulkee asuntovaunulla vaimonsa ja ystävänsä kanssa Tanskasta Jugoslavian, Anatolian aron yli Taurusvuorten Paavalin jalanjälkiäpitkin Turkin ja Syyrian kautta Juudean autiomaahan Jerusalemiin ja Betlehemiin. Lainaus tästä kirjasta sivulta 90 alkaen: ”Jeesuksen tutki ensin vanha ylimmäinen pappi Hannas, ja sitten hänet vietiin sanhedrinin eteen, jonka jäsenistä oli läsnä niin monta kuin niin aikaisin aamuhetkeä oli saatu kokoon… Valtaosa sanhedrinin jäsenistä oli Jeesuksen leppymättömiä vihollisia, mutta ainakin kaksi heistä, Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen, ehkä useammatkin, olivat kuulleet hänen toiminnastaan ja tunsivat myötätuntoa häntä kohtaan, vaikka eivät uskaltaneetkaan sitä myöntää. He olivat joka tapauksessa vähemmistönä, sillä neuvoston valta oli Hannaan ja Boetoksen suvuilla, ja he kannattivat kaikin mahdollisin keinoin sukunsa suosimista… Oli tosiaan tärkeää kuulua oikeaan perheeseen: Hannaan ja hänen vävynsä Kaifaan lisäksi läsnä oli Eleasar, Hannaan poika ja ylimmäinen pappi vuosina 16-17 jKr. Neuvostoon kuuluivat vielä Jonathan, joka oli myös Hannaan poika ja myöhemmin Kaifaan seuraaja, samoin Theofilos, Matthias ja Hannas – kaikki vanhan Hannaan poikia ja myöhemmin kukin vuorollaan ylimpiä pappeja; Elionaios, Kaifaan poika, joka oli ylin pappi vuosina 43-44 jKr.; ja vihdoin Johannes ja Aleksanteri, jotka olivat luultavasti myös Hannaan vävyjä, vaikka eivät saavuttaneetkaan koskaan ylimmän papin asemaa. Läsnä oli vähintään kymmenen ylipappia Hannaan suvusta… Lisäksi hän oli suorastaan häirinnyt Hannaan suvun lisätulojen hankkimista. Hän oli mennyt pyhäkköön ja ryhtynyt ajamaan tiehensä rahanvaihtajia huutaen heille: ’Kirjoitettu on: Minun huoneeni on oleva rukoushuone, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.’ Se oli isku vasten Hannaan kasvoja, sillä hänen suvullaan oli ’Hannaan halleiksi’ sanotut kaupat, joista pyhiinvaeltajat voivat ostaa kaikkea, mitä he tarvitsevat uhratessaan temppelissä… Neuvoston puheenjohtajana toimi tuossa tilaisuudessa Joosef, jonka liikanimi oli Kaifas, ’inkvisiittori’. Ymmärrämme nimestä, miten pelätty mies hän oli. Juuri Kaifas ryhtyi kuulustelemaan Jeesusta kutsuen todistajia, ilmeisesti urkkijoita, jotka olivat seuranneet Mestaria temppeliin ja kaikkialle muualle, missä hän oli puhunut. Mutta he eivät kyenneet pääsemään yksimielisyyteen siitä, mitä hän oli sanonut, ja oikeusjuttu oli jo menemäisillään myttyyn. Kaifas menetti maaperää, mutta häntä ei turhaan sanottu inkvisiittoriksi. Hän kysäisi odottamatta vangilta: ’Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn poika?’ – ’Minä olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvessä.’ Nämä sanat tuomitsivat Jeesus Nasaretilaisen, sillä jo sanojen Minä olen (Ani-hu) lausuminen oli juutalaisten mielestä rienausta. Kun herjaus oli tapahtunut juutalaisten korkeimman uskonnollisen tuomioistuimen edessä, oli kuolema ainoa mahdollinen rangaistus… Pontius Pilatuksesta oli tehty Juudean prokuraattori vuona 26 jKr., ja hän pysyi virassaan kymmenen vuotta… Rooman keisarikunnan Juudean maaherralla oli pysyväinen toimipaikkansa rannikolla Caesareassa, kukoistavassa, uudenaikaisessa kauppakaupungissa, mutta ennen juutalaisten suuria juhlapäiviä hän tavallisesti matkusti Jerusalemiin. Vaikka korkeita roomalaisia viranomaisia oli kielletty ottamasta vaimojaan mukaan maakuntiin, Claudua Procula seurasi usein miestään noille matkoille. Claudia Procula ei ollut mikään merkityksetön nainen. Hänen sanotaan olleen keisari Augustuksen lapsenlapsi, ja siitä oli etua Pilatuksen uralle… Hän oli Sejanuksen suosikkeja, ja tuo Sejanus oli ainoa henkilö, johon keisari Tiberius luotti…
Tuodessaan joukkonsa ensimmäisen kerran Jerusalemiin Pilatus oli sallinut heidän kantaa keisarin kuvia lipuissaan ja keisarillisia kotkia kilpien koristeina. Närkästyneet juutalaiset olivat nousseet avoimeen kapinaan, sillä Pilatuksen edeltäjä oli Mooseksen kuvain kieltoa kunnioittaen antanut aina peittää nuo kuvat. Pilatuksen oli ollut pakko perääntyä, kun lähetystöt olivat ensin piirittäneet hänen palatsiaan viisi päivää aamusta iltaan huutaen, että kansa kuolee mieluummin kuin suostuu kaikkien pyhimpien tapojensa ja uskomustensa häpäisemiseen. Maaherra oli ymmärtänyt, että verilöyly ja väkijoukon hajottaminen rynnäköllä eivät kohottaisi hänen arvoaan Sejanuksen ja Tiberiuksen silmissä. Hän oli siis käskenyt poistaa sekä kotkat että keisarin kuvat näkyvistä, mutta siitä lähtien hän oli inhonnut juutalaisia koko sydämestään… Julma ristiinnaulitsemalla teloittaminen ei ollut roomalaisten keksintö, vaikka se keski-idässä olikin tavallinen kuolemanrangaistuksen muoto,  jos rikollinen ei ollut Rooman kansalainen. Ilmeisesti tapa oli peräisin Persiasta, – tammikuussa 519 eKr. ristiinnaulittiin 3000 ylhäistä kapinallista Babylonissa, ja Dareios Suuren tapana oli surmata ristiinnaulitsemalla entiset hallitsijatoverinsa ja heidän kannattajansa. Juudeassa käytti ristiinnaulitsemista ensimmäisenä Aleksanteri Jannai noin sata vuotta ennen Kristusta. Juhliessaan rakastajattarensa seurassa suurta voittoaan farisealaisista hän antoi juhlan kunniaksi ristiinnaulita 800 farisealaista. Vuonna 71 eKr. ristiinnaulitsi Crassus 6000 kapinoivaa orjaa Via Appialle Rooman ja Capuan väliselle taipaleelle. Tuomittu naulattiin kädet levällään poikkipuuhun, joka kohotettiin sen jälkeen kahden tai kolmen metrin korkuisen pystysuoran pylvään varaan. Viimeksi naulattiin jalat kiinni pylvääseen. Armeliailla naisilla oli tapana antaa tuomituille huumaavaa juotavaa, mutta Jeesus ei ottanut juomaa vastaan… Jerusalem on valloitettu kymmenen kertaa ja hävitetty viisi kertaa Jeesuksen päivien jälkeen. Kun Titus piiritti sitä vuonna 79 jKr., suurin osa rakennuksista ja temppeleistä paloi perustuksiaan myöten, ja kuusikymmentä vuotta myöhemmin roomalaiset tukahduttivat Bar-Kokhban kapinan.

Keisari Hadrianus perusti Jerusalemin entisen raunioille ja antoi sille nimen Aelia Capitolina oman sukunimensä mukaan. Aikalaisten kertomuksista tiedetään, että pyhän haudan kohdalle rakennettiin pengermä tai terassi ja sille Venuksen temppeli. Vasta pari sataa vuotta myöhemmin tuli bysanttilainen keisarinna Helena juutalaisten maahan rakennuttaakseen kirkon melkein kaikkiin niihin paikkoihin, joilla oli yhteyttä Jeesuksen elämään ja kuolemaan. Silloin löydettiin hauta. Kysymys on vain siitä, voimmeko olettaa Golgatan ja Jeesuksen haudan sijainneen Venuksen temppelin alla… Monien uusien ja kauniiden rakennusten joukossa oli myös Venuksen temppeli, joka oli rakennettu aivan Jerusalemin muurien ulkopuolella sijaitsevalle kukkulalle. Se on voinut olla vain Golgatan kukkula. Paulinus Nola, neljännellä vuosisadalla vaikuttanut kirjailija kirjoitti keisari Severukselle, että Hadrianuksella oli ollut erikoinen tarkoitus rakentaessaan temppelin tuolle kärsimyksen paikalle, sillä ’hän oli tehnyt sen siinä uskossa, että hän voisi tehdä lopun kristinuskosta häpäisemällä tuon paikan… Jerusalemin piispa Makarios sai luvan keisarilta hajottaa Venuksen temppelin. Rakennusjätteet siirrettiin syrjään. Läsnä oli luultavasti keisarin äiti Helena, joka oli pyhiinvaellusmatkalla Pyhässä maassa. Silloin löydettiin kalliosta luola, jonka pääteltiin olevan Jeesuksen hauta. Samanaikainen kirjailija Eusebius kertoo, että Helena löysi haudan läheltä myös Kristuksen ristin. Ensimmäinen kirkko, Konstantinuksen basilika, rakennettiin tälle paikalle. Myöhemmät hävityksetkään eivät ole täysin tuhonneet sitä. Vuonna 614 Persian kuningas Kosroes hajotti Jerusalemin maan tasalle. Jonkin ajan kuluttua, vuonna 637, kalifi Omar valloitti kaupungin. Vuonna 1072 sen valloittivat turkkilaiset seldzukit, vuonna 1099 ristiritarit, vuonna 1187 sulttaani Saladin, joka jätti uudelleen löydetyn haudankoskemattomaksi ja järjesti sen vartioinnin. Turkkilaiset ottomaanit valloittivat ja hävittivät Jerusalemin vuonna 1617. Vuonna 1917 marssivat sinne riemukulussa brittiläiset, ja nelikymmenluvun loppupuolella pyhän kaupungin omistamisesta taistelivat israelilaiset ja arabialaiset – ja Pyhän haudan kirkko kohoaa kaikesta huolimatta yhä Jeesuksen haudalla… Nykyaikaiset arkeologit ovat selvittäneet Nehemian rakennuttamien kaupunkimuurien paikan ja todistaneet, että ne kulkivat Golgatan eteläpuolitse. Joten jos tuo kaupunginmuuri oli yhä kaupunginmuurina roomalaisten aikana, on Golgatan tarkka sijainti kyetty tieteellisesti todistamaan…
Argeologit löysivät useita luolia, joissa oli käsikirjoitusten jäännöksiä. Lisäksi he löysivät rakennuksen rauniot, joita ryhdyttiin kaivamaan. Tuosta autiosta paikasta oli tehty toinen suuri löytö; oli löydetty essealaisten luostari… Siitä on kirjoittanut kolme eri kirjailijaa ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen syntymän jälkeen: Plinius, Josefus ja Filon. Plinius kirjoittaa lyhyemmin kuin muut, mutta hänen kuvauksellaan on suuri arvo, koska hän kertoo hyvin yksinkertaisesti essealaisten luostarin sijainnista: ’Kuolleen meren länsirannalla asuvat essealaiset ovat vetäytyneet kyllin kauas merestä välttääkseen sen epäterveellisen vaikutuksen; he ovat yksinään elävää väkeä ja omituisen paljon kaikista muista maailman ihmisistä eroavia. He elävät ilman naisia ja ovat luopuneet kaikesta yhteydestä Venukseen, ja lisäksi he elävät ilman rahaa. Palmut ovat heidän ainoa seuransa. Heidän lukumääränsä lisää loppumaton pakolaisten virta, joka kääntyy heidän puoleensa suurin joukoin, ihmisiä jotka kohtalon nurjuuden takia elämäänsä kyllästyneinä omaksuvat heidän elintapansa. Siten tuhansia vuosisatoja, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on ollut olemassa kansa, jossa ei koskaan ole kukaan syntynyt. Niin tuottavaa on muiden ihmisten masennus heidän lukumääränsä lisääntymiselle. Heidän jalkojensa juuressa sijaitsi kerran Engedda, jonka palmuille ja viljavuudelle veti vertoja vain Jerusalem, vaikka molemmat nykyään ovatkin tuhkakasoja. Toisella puolella on Mosada, kalliolla oleva linnoitus, sekin sijoitettu lähelle Kuollutta merta. Juudea ulottuu sinne asti… Arkeologit ovat jo aikoja tunteneet muinaisen Engeddan (Engedin) keitaan jäännökset… Essealaisten luostarin raunioilta käsin totesin itse voivani paljain silmin nähdä muinaisen Engeddan paikan noin 20 kilometrin päässä etelään. Sekä luostarin että Engedin palmut ovat jo aikoja hävinneet… Juutalainen Josefus, joka tunnetaan erityisesti Jerusalemin piirityksen ja valloituksen kuvauksestaan melkein sata vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, oli liittänyt teokseensa pitkiä kuvauksia essealaisten tavoista. Hänen kertomuksensa eroaa monessa kohdassa Pliniuksen lyhyestä selostuksesta. Mutta hänen pitäisi kai tietää, mistä puhuu, sillä hän kertoo, että hänen elinaikanaan juutalaisten maassa oli kolme tärkeätä lahkoa: farisealaiset, saddukealaiset ja essealaiset. Hän oli itse tutkinut niiden kaikkien opetuksia ja elänyt essealaisena hurskaan erakko Bannuksen seurassa erämaassa kolme vuotta… Löydetyistä rahoista voitiin myös päätellä, että luostarissa oli asuttu noin vuodesta 136 eKr. noin vuoteen 68 jKr., paitsi vuosina 37 eKr. – 4 jKr… Luostarin ja rannan väliin jäävässä, hyvin alavassa maastossa on jäänteitä hautausmaasta, jossa on ollut yli sata hautaa… Löydetyissä käsikirjoituskääröissä ei ole käytetty sanaa ’essealainen’, ’pyhä’. Se näyttää olleen ulkopuolisten heille antama nimitys. Munkkien järjestyssäännöissä puhutaan ’Saadokin pojista’, ja Saadok oli Salomon kuninkaaksi voidellut pappi. He eivät olleet Jerusalemin papiston kannattajia, he olivat kapinallisia, he puhuivat ’oikeamilisyyden opettajasta’ lahkonsa perustajana… Mutta Filon väittää heitä olleen noin 4 000, ja se on kaikesta huolimatta ollut jo melkoinen määrä tuohon aikaan Palestiinassa…
On melko varmaa, että Aabraham, Saara, Iisak, Rebekka, Leea ja Jaakob lepäävät Al-Ibrahimissa, kuten jordanialaiset moskeijaa nimittävät. Aabraham kuuluu yhtä lailla kristityille, juutalaisille ja muslimeille… Hänen hautansa, Makpelan luola, oli ensimmäinen juutalaisten omistama maapalanen Kaanaan maassa… 3500 vuotta sitten Hebron astuu historiaan, ja syvällä Al-Haramin moskeijan alapuolella on Makpelan luola… Itse saan kiittää C. Skovgaard-Petersenin teosta ’Landet hvor kilderne sprang’ siitä sain tietää sen olemassaolosta. Selostuksen on kirjoittanut joskus vuoden 1119 jälkeen joku tuomari oleskellessaan latinalaisessa luostarissa, joka perustettiin vähän sen jälkeen kun ristiretkeläiset olivat valloittaneet kaupungin. Ristiretkeläiset muuttivat Makpelan haudan päälle pystytetyn moskeijan kristilliseksi kirkoksi, ja kirjoittaja ei siis ollut vain aikalainen, vaan kaikesta päätellen myös kuvaamiensa tapausten silminnäkijä…”

Matkaoppaiden kertomaa

Kolmas Israelin matkani oli  maaliskuussa 2017 turkulaisten pappien ja työntekijöiden mukana, jolloin oppaana oli Ariel Livson.

Jerusalemissa kävimme kaikilla näillä matkoilla länsimuurilla ja sen yhteydessä olevassa synagoogassa.

Maija ja Hannu Nyman ”Tapani Oksanen – Tammelantorilta Toiviomatkoille” (Kuva ja Sana 2019), josta lainaus sivulta 152: ”Opastamisen rinnalla Iris Amoyal työskentelee Rishon LeZionin kaupunginmuseossa. ’Tämän museon teemana on uuden Israelin syntyminen. Onhan Rishon LeZion myös tärkeä paikka itsenäisen Israelin vaiheissa. Täällä syntyi muun muassa Israelin valtion lippu, tuo sinivalkoinen, Daavidin tähti keskellä oleva kansallinen symboli.’ … Vaikka Iris Amoyal on opastanut vasta vuodesta 2005 lähtien, hän on ehtinyt nähdä  myös muutoksen Israelin matkailussa. Menneiden vuosien lukuisat ryhmät ovat määrältään vähentyneet ja kooltaan pienentyneet, ja tilalle on tullut uutena nuoremman sukupolven omatoimimatkat. ’Haluaisin opastaa heitäkin, jotka ovat omatoimimatkalla. Jos tulee tänne vain sokkona palloilemaan, on kova työ päästä sisälle tähän maahan ja etenkin sen historiaan. Jos vanhat eivät enää tule ja nuoret tulevat omatoimisesti, niin edessä on kysymys: onko oppaiden ammattikunta katoavaa kansanperinnettä. Toivoisin suuresti, että työikäisten joukko innostuisi matkustamaan Israeliin.'”

Kaikilla näillä matkoillani kävimme Jerusalemin Öljymäellä ja Getsemanen puistossa. Tutustuminen Jeesuksen kärsimysten kulkureittiin Via Dolorosalla Jerusalemin arabikaupunginosassa. Jeesuksen Via Dolorosan (Tuskien tiestä) tiestä on olemassa vihkonen, jossa 14 asemaa, eli pysähdyskohdetta. Käynti länsimuurilla (itkumuuri) ja siellä olevaan Synagogaan tutustuminen. Jerusalemin Siionin vuorella kävimme tutustumassa mm. yläsaliin. Juutalaiset odottavat vieläkin messiasta tulevaksi, sillä Jeesus heidän mielestään ei ollut juutalaisten odotettu messias (voideltu kuningas). Pakanakristittyjen mukaan taas juutalainen Daavidin sukuun Pyhästä Hengestä syntynyt Jumalan poika Jeesus on Vanhassa Testamentissa luvattu messias. Johanneksen evankeliumissa luvussa 19 jakeissa 19-22 asia mainitaan: ”Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.'” Pilatus vastasi: ”Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.” Aapeli Saarisalon sanakirjassa Jumalan nimi on Minä olen ” jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). 2. Moos. 3:14:n mukaan nimi merkitsee ’Minä olen’. Mutta ’olen’, jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassaolemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista.”​

Risto Santala on kirjoittanut Israelista paljon, hän syntyi 1929 Helsingissä ja kuoli 2012. Risto Santala oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja oli sitten opettajana ja pastorina Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja oli viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa. Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa, niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala on myös luennoinut näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä.

Aapeli Saarisalo ”Elämäni mosaiikkia” (WSOY 1977) lainaus sivulta 188: ”Kaarlo Syväntö oli Jyväskylässä pikatavaratoimiston päällikkönä, kun hän vastasi Herran kutsuun. Hänen piti lähteä Suomesta Israeliin. Hän jätti toimensa ja pääsi pariksi vuodeksi Pohjanmaalle Luodon eli Larsmon raamattukouluun. Kesällä 1946 hän osallistui Ruotsissa erääseen konferenssiin, jossa etsittiin tulkkia Inkerin pakolaisille. Syväntö otti tehtävän. Syksyllä hän pääsi kolmen kuukauden englannin kielen kurssille. Oli ihmeellistä miten Herra avasi tien ja ystävät auttoivat. Kurssin jälkeen teki mieli Englantiin mutta sinne oli vaikea päästä. Luultavasti Larsmon lähetyskoulun johtaja oli kirjoittanut Englantiin, mistä tuli kirje, että Studdin ystävien lähetyspiiri ottaisi hänet koulunsa oppilaaksi… Lontoossa Syväntö sai opiskella kieltä ja valmistautua Palestinaan pääsemistä varten. Se ei näyttänyt kuitenkaan helpolta ja odottajan aika on pitkä… Syväntö matkusti laivalla Palestinaan Egyptin kautta. Kun Jerusalem oli katsottu, hän meni Safediin, missä vuokrasi asunnon skotlantilaiselta lähetykseltä. Perhe odotteli Suomessa, missä vaimo kansakoulunopettaja elätti perheen. Nyt Syväntö suunnitteli, että perhe muuttaisi jouluksi 1947 Palestinaan mutta marraskuulla teki YK päätöksen Israelin valtion perustamisesta. Sen jälkeen alkoi sisällissota… Perhe oli jo valmiina lähtöön, mutta vasta vuonna 1949 siitä tuli totta… Toisella matkallaan Syväntö asettui heti Tiberiaaseen. Hän hankki asunnon ja aloitti raamattulähetystyön. Heprealaisista Raamatuista tuli heti puute… Vuonna 1967 kuoli amerikkalainen Sackett, joka oli ja on tähän asti ollut ainoa suurlahjoittaja. Hänen kuoltuaan jäi raamatunpainosten kustantaminen Syvännön vastuulle. Sackett rakasti tätä työtä ja ennätti painattaa jo parisataatuhatta Raamattua. Uskon varassa Syväntö on painattanut Raamattuja jo yli miljoonan dollarin arvosta. Nyt Syvännöllä on oma jatkuvasti voimassa oleva Raamattujen tuontilisenssi… Myös arabit ovat kiinnostuneita Raamatusta.”

Aapeli Saarisalon nettikirja… http://lbl.jesusanswers.com/saarisalo/

Monet pitää Raamattua pelkkänä satukirjana tutkimatta asiaa sen kummemmin, koska arkeologia ei tukisi Raamatun ilmoittamaa historiaa, niin tämä johtunee Egyptin historian tapahtumien ajoitusvirheestä, joka on n. 530 vuotta väärin liian aikaiseksi määritelty, minkä vuoksi arkelogit eivät löydä väärin määritetyistä raunioiden kerrostumista muiden kansojen ja Raamatun historiaan sivuavia yhteyksiä. Tästä ajoitusvirheestä kertoo mm. arkeologi Ariel Livson kirjassaan ”Israel luvattu maa”, ja Ninarose Maoz on kirjoittanut kirjan Ariel Livsonista ”Luvatun maan Ariel – Ariel Livson legenda eläessään” (Kuva ja Sana 2016). Vuonna 1967 Ariel lähti kuuden päivän sotaan, opiskeli Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa arkeologiksi ja suoritti vaativan Israelin valtion opaskurssin. Se antoi hänelle myös ammatin. Livson on ottanut osaa kaivauksiin Megiddossa, Negevissä ja Siinailla. Työskennellessään Israelin Museoviraston palveluksessa Jerusalemissa vuonna 1975 Ariel Livson restauroi matkailijoillekin tunnetut Nehemian ja jebusilaisten muurit Daavidin Jerusalemissa lähellä Giihonin lähdettä ja teki tutkimuksia ensimmäisen temppelin aikaisissa hautaluolissa Jaffa-portin luona. Tuhannet pyhiinvaeltajat ovat tutustuneet Arielin ryhmissä kiehtovan maan saloihin: sen historiaan, arkeologiaan ja pyhiin paikkoihin. Samalla on saatu vilkaista Arielin oman ajatusmaailman saloihin: perinteisistä  poikkeaviin  näkemyksiin.

Toinen häntä aiemmin tämän ajoitusvirheen huomannut henkilö on Immanuel Velikovsky syntyi Venäjällä 10 kesäkuuta 1895 ja kuoli 17. marraskuuta 1979. Vuodesta 1939 lähtien Yhdysvalloissa asunut psykiatri ja psykoanalyytikko, joka kirjoitti monia väittelyjä herättäneitä kirjoja Maapallon muinaishistoriasta. Immanuel Velikovsky on kirjoittanut myös muinaishistoriaa käsittelevän kirjasarjan Ages in Chaos. Siinä hän väitti, että yleisesti hyväksytty ja varmana pidetty käsitys Egyptin muinaishistorian kronologiasta olisi varsinkin Uuden valtakunnan osalta täysin väärä ja että jo Manetho ja samoin nykyisetkin egyptologit olisivat sijoittaneet Egyptin dynastiat väärään aikajärjestykseen. Täten niistä yleisesti käytetyt järjestysnumerotkin olisivat varsinkin myöhäisimpien osalta täysin harhaanjohtavia. Koska useiden muidenkin maiden kuten Mesopotamian, heettiläisten ja minolaisen kulttuurin historia perustuu pitkälti Egyptin kronologiaan, on hänen mukaansa yleinen käsitys myös niiden historiasta pahasti vääristynyt.

Myös tässä kirjasarjassa yhtenä lähtökohtana oli Ipuwer-papyrys, joka hänen mukaansa käsittelee egyptiläisestä näkökulmasta samaa tapahtumasarjaa kuin Toinen Mooseksen kirja. Hänen mukaansa se olisi kirjoitettu pian keskivaltakunnan tuhoutumisen jälkeen hyksojen vallattua maan. Hyksot hän samasti Vanhassa Testamentissa mainittuihin amalekilaisiin, jotka olivat israelilaisten vihollisia satojen vuosien ajan, kunnes Saul voitti heidät. Velikovskyn mukaan vasta Saulin voitto noin 1050 eKr. teki egyptiläisille mahdolliseksi perustaa uuden valtakunnan ja 18. dynastian, jonka hän siis sijoitti noin 500 vuotta yleisesti hyväksyttyä ajoitusta myöhemmäksi. Saban kuningatar oli hänen mukaansa Egyptin kuningatar Hatšepsut, ja Punt, jossa Hatšepsut mainitsi käyneensä, sama kuin Salomon aikainen Israel. Niin sanottu 19. dynastia taas olisi hänen mukaansa sama kuin 26. dynastia, joka hallitsi noin 650–525 eKr., ja esimerkiksi Ramses II ja Nekau II saman henkilön kaksi nimeä. Myöhemmät tutkijat Manethosta nykyaikaan saakka olisivat luulleet näiden nimien tarkoittavan kahta eri hallitsijaa ja sijoittaneet toisen niistä satoja vuosia liian varhaisiksi.

Ramses III:n osalta Velikovskyn väittämä ajoitusvirhe olisi vieläkin suurempi. Tämä 20. dynastian faarao hallitsi yleisen käsityksen mukaan 1100-luvulla eKr., mutta Velikovskyn mukaan kyseessä olisikin sama, lähinnä kreikkalaisista lähteistä tunnettu faarao Nektanebo, joka 300-luvulla eKr. onnistui joksikin ajaksi vapauttamaan Egyptin persialaisvallasta. Hänen monumenteissaan mainittu vihollinen, Peleset, jonka yleensä on tulkittu tarkoittavan filistealaisia, tarkoittaisikin siis persialaisia, ja merikansat, joiden myös sanotaan samaan aikaan hyökänneen Egyptiin, olisivatkin olleet tuon ajan kreikkalaisia palkkasotureita. Hän on myös kirjoittanut kirjan Oidipus, joka olisi ollut faarao Ekhnaton ”Oedipus and Akhnaton” (1960), eli Oidipus oli kreikkalainen sankari, Theban kuninkaan Laioksen ja hänen puolisonsa Iokasten poika. Kuningas Oidipus. (Oidipus Tyrannos.) Suomentanut Veijo Meri. Helsingissä: Otava, 1988.

Immanuel Velikovsky on kirjoittanut myös kirjan ”Ramses II and His Time” (Abacus, 1981). Katso myös… https://www.velikovsky.info/

Jerusalem

Semy Kahan ”Ikkuna Jerusalemiin – kulttuuria, katuja, kulkijoita” (Kirjapaja 2004), josta lainaus sivulta 15: ”2000-luvulla eaa. Jerusalem mainitaan egyptiläisissä kirjoituksissa nimellä Rusalimum. Salemin kuningas siunaa Abrahamin (Salemin oletetaan olleen Jerusalem). 1500-luvulla kaupunki mainitaan nimellä Urusalim nk. Amarna-kirjeessä, joka liittyy diplomaattiseen kirjeenvaihtoon. n. 1000 kuningas Daavid valloittaa kaupungin jebusilaisilta jas Jerusalemista tulee Juudean ja Israelin pääkaupunki… Morian- eli Temppelivuoren kuuluisa kallionlohkare on vakuuttava esimerkki siitä, millaisen ’draaman’ pyhänä pidetty paikka voi aiheuttaa. Juutalaisen, kristillisen ja islamin uskon mukaan maailman luominen alkoi tällä paikalla. Vanha perinne opettaa, että Aadamin syntymä ja hautaus tapahtuivat tällä kalliolla. Raamatun kuvaileman ensimmäisen murhan, jossa Kain riisti veljensä Abelin hengen, uskotaan myös tapahtuneen täällä. Myös Abrahamin koettelemus, olisiko hän valmis uhraamaan Herralle poikansa Iisakin, lienee sekin joidenkin midrash-tekstien mukaan tapahtunut tällä kallionlohkareella… Juutalaisen matkaajan Obadiah Jaren vuonna 1488 kirjoittama kirje todistaa keskiajan vaikeista elinoloista kaupungissa. Obadia oli ilmeisesti päättänyt jäädä Jerusalemiin pitemmäksi aikaa, tai jopa pysyvästi: ’Tänne saapuessani täällä oli vaikea nälänhätä. Jerusalemilaisia, joiden oli muutamia päiviä aikaisemmin nähty kerjäävän leipää, löydettiin kuolleina kotoaan. Monet yrittivät ruokkia itsensä syömällä ruohoa ja heidän nähtiin vaeltavan niityillä etsimässä jotakin syötävää, kuin laiduntavien eläinten. Olen vuokrannut asunnon synagogan läheltä. Samassa talossa sisäpihan ympärillä asuu viisi naista. Talon ainoa mies on sokea. Hänen vaimonsa huolehtii myös minun tarpeistani. Olen Jumalalle kiitollinen, että hän on toistaiseksi säästänyt minut sairauksilta, jotka ovat niin tavallisia useimmille, jotka tulevat tänne muista maista. He sairastuvat nopeiden ilmastonvaihteluiden takia. Jos Jumala antaa minun elää, lähetän sinulle laivalla kirjeen joka vuosi piristääkseni sinua. Pojaltasi Obadiahilta, 8. Elul-kuuta 5248 juutalaisen kalenterin mukaan.’ Miten italialainen katolinen pappi Pietro Casola tarkastelee pyhiinvaelluksensa määränpäätä samoihin aikoihin (1494)? ’Jerusalemissa kulkiessani en tavannut kauniita rakennuksia. Suurin osa tiheästi vierekkäin sijaitsevista taloista ovat julkisivultaan rumia. Katot ovat tasaisia ja sisätiloissa puu on harvinainen materiaali. Mitä enemmän tästä kaupungista puhuu, sitä vähemmän on sanottavaa…’ Katsokaamme, mitä Moshe ben Israel Poryat, juutalainen pyhiinvaeltaja Prahasta, kertoo vuonna 1650 päivätyssä kirjeessään. Hänen neuvonsa oli osoitettu myös juutalaisille, jotka mahdollisesti olivat aikeissa muuttaa Palestiinaan.”

Jersusalemin historiaan liittyy merkittävästi Herodes I Suuri s. 73 eKr. Askalon, k. 4 eKr Jerusalemissa. Herodes oli Juudean prokuraattori Antipaterin ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen (arabialaisen seikin tytär) toiseksi vanhin poika. Vuonna 47 eKr. hänen isänsä Antipater nimitti Herodeksen Galilean käskynhaltijaksi. Juudea oli osa Roomaa. Herodes tuki isänsä kanssa Julius Caesaria. Caesarin murhan jälkeen Herodes tuki Marcus Antoniusta, jonka avustuksella Rooman senaatti valitsi Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Antoniuksen kärsittyä tappion sodassa Octavianusta vastaan, niin Herodes siirtyi Octavianuksen leiriin. Vaikka Herodes oli alkujaan idumealainen (Edom) oli hän kuitenkin suosittu, koska jälleenrakensi Jerusalemin temppelin. Toukokuussa 2007 oli uutinen, että Kuningas Herodeksen hauta löytyi Jerusalemin eteläpuolelta. Kaivaukset aloitettiin Länsirannalla 12 kilometrin päässä Jerusalemista vuosikymmeniä sitten. Samalla kukkulalla oli aikanaan Herodeksen palatsi. Sargofagi löytyi kolme viikkoa sitten totesi Heprealainen yliopiston professori Ehud Netzer. Kiviarkusta ei ole enää jäljellä kuin erikokoisia murikoita.

Toivo Rapeli ”Monikasvoinen itä” (Kirjapaja 1973) lainaus sivulta 20: ”Nykyaikainen Jerusalem syntyi 1870-luvulla, kun kaupunkiin alkoi saapua maahan muuttavia siirtolaisia. Englantilainen kenraali Allenby valloitti Palestiinan turkkilaisilta ensimmäisen maailmansodan aikana v. 1918, ja Jerusalemista tuli Palestiinan mandaattialueen pääkaupunki… 1880-luvulla olivat muutamat epätoivoiseen tilanteeseen joutuneet juutalaiset lähteneet liikkeelle Venäjältä toivossa löytää itselleen koti siinä maassa, joka oli joskus ollut juutalaisten kotimaa. Mutta Turkin hallitus, jonka omistuksessa Palestiina silloin oli, ei katsonut tulijoita suopein silmin…
Lainaus sivulta 39: ”Jerusalem – varsinkin vanha kaupunki – on täynnä kapeita kujia, käytäviä, piha-aukeita, onkaloita, pimeitä polkuja ja syvänteitä. Kaupungin sokkeloisuus ja sen pohjakerrostumien syvyys johtuu siitä, että asukkaat ovat aina rakentaneet uuden kaupungin entisen paikalle pystymättä siirtämään tai kuljettamaan raunioita pois. Edellä on jo todettu, että todellinen Via Dolorosa, Tuskien tie, sekä monet muut kadut ja tapahtumapaikat ovat syvällä maan uumenissa, kuten Betesdan lammikon luona tapahtuneet kaivausetkin osoittavat. Argeologiset kaivaukset voivat aikanaan tuoda päivänvaloon paljon uutta ja odottamatontakin… Saavuimme nimittäin vanhalle temppelialueelle, jonka keskellä kohoaa muhamettilainen Kalliomoskeija ja sen lähellä Aksamoskeija. Kalliomoskeijan paikalla oli noin 3000 vuotta sitten kuningas Salomon temppeli, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar tuhosi v. 586 eKr. Temppelistä on nykyisin jäljellä enää joitakin peruskiviä, joiden päälle on rakennettu korkea muuri. Tämä muuri, itkumuuri, on juutalaisille jatkuvasti mitä kallein kansallinen aarre, joka omalla tavallaan symbolisoi kaikkea juutalaisille pyhää ja rakasta. Pakkosiirtolaisuudesta palattuaan juutalaiset ryhtyivät rakentamaan uutta temppeliä. Tämä ns. Serubbaabelin temppeli valmistui muutamien vuosien kuluttua, mutta monet, varsinkin vanha kansa, joka oli nähnyt Salomon loistavan temppelin, itki valmistuneen temppelin mitättömyyttä. Herodes Suuri, joka oli tullut kuninkaaksi v. 40 eKr., pystytti uuden pyhäkön, jonka rakentaminen kesti 46 vuotta. Tämä oli se temppeli, jossa Jeesus kävi 12-vuotiaana… Historiasta tiedämme, että tuskin temppelin rakennustyö oli saatu lopulliseen päätökseen, kun se elok. 10 päivänä vuonna 70 jKr. sytytettiin liekkeihin. Keisari Hadrianus rakennutti Herodeksen temppelin paikalle pakanallisen temppelin, jonka keisari Konstantinus Suuri antoi kolme vuosisataa Kristuksen kuoleman jälkeen tuhota. Tyhjälle temppelialueelle alettiin Damaskon kalifin käskystä v. 685 rakentaa nykyistä Kalliomoskeijaa, joka valmistui v. 691. Sitä sanottiin aikaisemmin myös Omarin moskeijaksi, koska monet arabihistorioitsijat uskovat, että Omar-niminen kalifi, joka valtasi Jerusalemin bysanttilaisilta v. 636, rakensi moskeijan nykyiselle paikalle.”

Kirjassaan ’Where is Calvary’ L. T. Pearson esittelee useita perusteita, joita voisi sanoa biblisistisiksi. Hän esittelee Moorian vuoren Gordonin Golgatalta temppelialueen eteläosaan ulottuvan vuorenselänteenä, joka oli vanha uhripaikka. Juutalaisen tradition mukaan Aadam kuoli tällä harjanteella, samoin Jeesus, toinen Aadam. Vanhan Testamentin aikana täällä suoritettiin kivittäminen rangaistuksena jumalanpilkasta. Ylimmäinen pappi perusti samoin kuolemantuomionsa jumalanpilkkaan, mutta muutti rangaistuksen kivittämisestä ristiinnaulitsemiseksi. Paikka oli Jumalan valitsema uhripaikka jo Aabrahamin aikana (1 Moos. 22:2). Temppelialue täytti vain kolmannen osan Moorian vuoresta, jonka eteläpuolelle rakennettiin yli 50 m korkea muuri. Vuoren luoteisosaa sensijaan alennettiin yli 8 m, koska tällä kohtaa oli vuoren huippu. ”

Lydia & Derek Prince ”Tehtävä Jerusalemissa” (Päivä Oy 1983), jossa kerrotaan kuinka tanskalainen Lydia koki tehtäväkseen pelastaa hylättyjä juutalais- ja arabilapsia kärsimyksistä ja kuolemasta. Kokea osa nykyisen Israelin synnytyskipuja. 

Kaarlo O. Syväntö kertoo Derek ja Lydia Princestä näin: ”Kun tulin Jerusalemiin kesällä 1947, kuulin, että siellä on eräs tanskalainen neiti, Lydia Christensen, joka oli koonnut kotiinsa köyhiä orpolapsia. Hän piti lapsille koulua. Korkeakirkollisten piirissä häntä ei oikein ymmärretty, kun hän kuulemma puhui kielilläkin ja puhui lapsillekin Pyhästä Hengestä. Samoihin aikoihin Jerusalemiin ilmestyi hieno ja oppinut englantilainen tri Derek Prince. Hän oli nuori poikamies, jota monet nuoret kristityt neitoset haaveilivat puolisokseen. Derek Prince kuuli Lydia Christensenin orpokodista, ja meni tutustumaan siihen. Lydian kokonainen antautuminen lasten hyväksi ja hänen syvällinen kristillinen luonteensa teki Derek Princeen syvän vaikutuksen. Hän alkoi käydä siellä yhä useammin pitämässä raamattutunteja. Muistan hyvin selvästi kun sitten ’järkyttävä’ uutinen levisi Jerusalemin kristittyjen keskuudessa: Derek Prince on kihloissa. Hän aikoo mennä naimisiin itseään liki 20 vuotta vanhemman Lydian kanssa. Monien mielestä sellainen oli ihan sopimatonta, varsinkin kun Jerusalemissa olisi ollut paljon nuorempia ja kauniinpiakin saatavissa.” 

Kristillisiä järjestöjä Israelissa

Ulla Järvilehto ”Kutsuttu lohduttamaan – 30 vuotta Israel-työtä” (Päivä 2014), josta lainaus sivulta 11: ”Olin Suomen eduskunnan jäsenenä ja Suomen Kristillisen Liiton edustajana valittu Parlamenttien välisen liiton IPU:n Suomen valtuuskuntaann vuosina 1978-82. Näissä kokouksissa käsiteltiin paljon samoja asioita kuin YK:ssa. Erona oli kuitenkin se, että YK:ssa esitettiin hallitusten yhtenäinen kanta, IPU:ssa samankin maan äänet saattoivat hajautua eri parlamenttipuolueiden kannanottojen mukaan. Lähes joka vuosi asialistalla oli päätöslauselmaehdotus – yleensä arabimaiden tuottama – jossa tuomittiin Israelia milloin minkäkinlaisilla perusteilla. Lauselmat olivat aina yksipuolisia, heikosti perusteltuja tai perusteettomia. Omatuntoni ei mitenkään sallinut minun äänestää niiden puolesta, vaikka minua ’valistettiin’, että kauppasuhteiden ja öljyn vuoksi niin pitäisi tehdä. Vastasin, että valheeseen perustuva hyvinvointi on kuin korttitalo se ei kestä ajan myrskyissä. Olin useimmiten Suomen 11 henkilön suuruisen ryhmän ainoa edustaja, joka äänesti näitä päätöslauselmia vastaan, joskus mukana oli pari muutakin edustajaa… Seuraavana vuonna 1981 – äänestettyäni taas Israelin tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan – jouduin kotimaahan palattuamme tuomiolle IPU:n Suomen valtuuskunnassa. Pieniltä puolueilta vietiin enemmistön päätöksellä äänioikeus IPU:ssa. Tämä päätös nousi otsikoihin mediassa. Helsingin Sanomat kirjoitti, että päätös tehtiin siksi, että Kristillisen Liiton edustaja pullikoi Israel-äänestyksissä… Kun olin saanut varmuuden siitä, että työ ICEJ:ssä on Jumalan antama kutsumustehtävä minulle, ilmoitin Jerusalemin päätoimistoon, että olemme valmiita avaamaan ICEJ:n osaston.”

Israelin juhlat

Batya Wootten on kirjoittanut kirjan ”Israelin juhlat” (TV7 Kustannus 2015).

Kibbutsi

Bruno Bettelheim ”Kibbutsien lapset – Kollektiivisen kasvatuksen kokeilu” (Otava 1972), josta lainaus sivulta 34: ”Kibbutsilla on kaksi varsinaista alkulähdettä. Perustajajäsenet halusivat ensiksikin hylätä gettoelämän. Toiseksi he halusivat luoda uuden elämäntavan maassa, joka oli kerran ollut juutalaisten kotimaa. Mutta näiden molempien toiveiden saama muoto johtuu suureksi osaksi pienen ’eliittinuorisoryhmän’ kapinasta Keski-Euroopassa vuosisadan vaiheessa, nimittäin Wandervogel-liikkeestä. Wandervogel tarkoittaa muuttolintua saksaksi, ja liikkeen nuoret kannattajat halusivat muuttaa pois vanhempiensa maailmasta – aate, joka kaikkein voimakkaimmin vetosi tuon ajan gettonuorisoon. Wandervogel-liike oli kapina autoritaarisia perheitä vastaan, joissa nämä etupäässä keskiluokkaan kuuluvat nuoret olivat kasvaneet, ja saksalaisen kimnaasin autoritaarista koulumuotoa vastaan, jonka useimmat heistä olivat kokeneet. He etsivät aidompaa ja luonnonläheisempää elämäntapaa (Walter Laquer, 1962). Kaikki nämä aatteet viehättivät juutalaisgettojen nuorisoa, joka kapinoi niitä vieläkin sitovampia perinteitä vastaan, joiden mukaan heidän vanhempansa elivät, ja uskonnollista kasvatusjärjestelmää vastaan, joka oli paljon tukahduttavampi kuin mikään saksalainen koulu. Lisäksi on muistettava, että idässä asuvia juutalaisia viehätti erityisesti kaikki saksalainen. He olivat saaneet ajatuksensa emansipaatiosta Saksasta saksalaisen valistuksen muodossa; sosialismi marxilaisessa muodossa oli tullut heille Saksasta; jopa heidän kielensä jiddis, perustui keskiaikaiseen saksankieleen. Mutta vaikka Wandervogel-ideologia tekikin syvän vaikutuksen kibbutsin perustajiin, he yhdistivät sen sosialismiin, siionismiin ja tolstoilaiseen maalaiselämän hyveiden korostamiseen aivan ainutlaatuisella ja vain heille tyypillisellä tavalla.” 

Tel Aviv

Tel Aviv perustettiin vuonna 1909. Nimi tarkoittaa kevään kukkulaa ja tulee alun perin Hesekielin kirjasta. Tel Aviv perustettiin alun perin Jaffan esikaupungiksi, mutta uusien maahanmuuttajien saapuessa Puolasta, Venäjältä ja Saksasta siitä tuli nopeasti suurkaupunki. Holokaustin jälkeen monet Euroopan juutalaiset asettuivat juuri Tel Aviviin, josta tuli kulttuurin ja kaupan kaupunki.

Tel Aviv tarjoaa jokaiselle jotakin. Pitkä valkea hiekkaranta on sen suurin houkutus. Rannan ohella Tel Avivissa on useita markkinoita, ravintoloita kaikkialta maailmasta, kahviloita ja jäätelöbaareja. Tel Aviv tunnetaan kaupunkina, joka ei nuku koskaan. Lämpiminä kesäöinä ranta ja katukahvilat ovat täynnä ihmisiä aamuun saakka. Tel Avivissa on David Ben-Gurionin koti, Haganahin eli Israelin armeijan historian museo ja Etzel-museo, joka kertoo brittejä vastaan taistelleen maanalaisen liikkeen historian. Yksi merkittävimmistä museoista on Beit Hatefutsot eli Diasporan museo. Se kertoo juutalaisista yhteisöistä eri puolilla maailmaa, vaikeuksista, vainoista ja toisaalta loistavasta kulttuurista. Sää Tel Avivissa on talvellakin leudon kostea, kylmempään Jerusalemiin verrattuna erittäin miellyttävä, kesällä kosteus tekee kaupungista todella kuuman.

Voitto Viron kirjasta ”Pyhän maan matkaopas” (WSOY 1963) pari lainausta: ”Tel-Avivin vanhan osan muodostaa Jaffa. Niinkuin Tel-Aviv on maailman nuorimpia kaupunkeja, Jaffa on sen vanhimpia. Pliniuksen mukaan se perustettiin 40 v. vedenpaisumuksen jälkeen. Jotkut arvelevat kaupungin nimenkin viittaavan Nooan poikaan Jaafetiin. (Toinen selitys: hepr. ’yafe’ = kaunis. Jaffa (hepr. Yafo) oli vanha foinikialainen siirtola filistealaisten alueella. Se mainitaan n. v. 1500 eKr. Thotmes III:n valloittamien kaupunkien luettelossa. Kanaanin maahan saavuttuaan Israel ei kyennyt valloittamaan Jaffaa. Alue kuului Daanin sukukunnalle. Kreikkalaiset sijoittivat tänne Andromedan tarun tapahtumapaikan. Kun Joona pakeni Herran kasvoja, hän ’meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen’ (Joon. 1:3). Salomon aikana Jaffa oli Jerusalemin satama, jonne Tyyron kuningas Hiiram lähetti Libanonin setrejä Jerusalemin temppelin rakentamiseksi (2 Aik. 2:16, vrt. Esr. 3:7). Sanheribin voittoja julistavassa kirjoituksessa Jaffa mainitaan nimellä Ya-appu. Makkabialainen Simon Hanassi (Juudan veli) valtasi Jaffan lopullisesti kreikkalaisilta kauppiailta, jotka olivat valinneet Jaffan asuinpaikakseen sen sataman takia. Juutalaissodan aikana v. 70 jKr. Jaffa hävitettiin. Se rakennettiin uudelleen, mutta Vespasianus hävitti sen koska siitä oli tullut merirosvojen tyyssija. Synodien osanottajaluetteloissa mainitaan useita Jaffan piispoja. Arabit valtasivat Joppen (kreikankielinen nimitys) v. 637, mutta ristiretkeilijät perustivat sinne uudelleen bysanttilaisen piispanistuimen. Kaupungin valtasi ja hävitti Saladdinin veli Melik el-Adil 1187. Sen jälkeen se oli vähän aikaa Rikhard Leijonamielen hallussa, mutta joutui uudelleen muhamettilaisolle. 1251 Ludvig Pyhä laski siellä maihin. Sen jälkeen kun Baibars el Bendukar hävitti Jaffan 1267, se oli 17. vs:lle saakka kuollut kaupunki. Napoleon valtasi sen 3.3.1799. Monien valtausten ja hävitysten tähden Jaffan vanhasta kaupungista ei ole paljoa jäljellä. Mikään sen nähtävyyksistä ei ole 350 vuotta vanhempi…

Eilat

Eilatista löytyy mainintoja muinaisegyptiläisistä kirjoituksista kuparikaivosalueena, sekä Raamatussa 1 Kun. 16:6 ”Syyrian kuningas Resin palautti tuolloin Eilatin Syyrialle ja karkotti Juudan heimoon kuuluvat kaupungista.” Itsenäisyyssodan aikaan Punaisen meren rantaan lähetettiin pieni joukko, joka otti haltuunsa rantakaistaleen ja vastaperustetun Umm Al-Rashrashin arabikylän. Egypti yritti estää Israelin meriyhteydet Eilatiin sulkemalla Suwzin kanavan ja Siinain eteläkärjessä sijaitsevan Tiraninsalmen, mikä oli myös sotien yksi syy 1956 ja 1967. 

Eilat on Israelin lomakohde, jossa aurinko paistaa varmasti. Eilatissa voi mm. sukeltaa, snorklata ja surffata. Turisteille järjestetään retkiä Siinaille ja Jordanin puolella olevaan Petran rauniokaupunkiin. Linja-autolla voi tulla mm. Tel Avivista, joka kestää n. 5 ja puoli tuntia.

Toivo Rapeli ”Näin taistelevan Israelin” (Kirjapaja 1969), josta lainaus sivulta 18: ”Eilatista kerrotaan Raamatussakin. Mooseksen kirjassa puhutaan israelilaisten erämaavaelluksesta Egyptistä luvattuun maahan. Eelat (nyk. Eilat) mainitaan Herran kansan leiriytymispaikkana. Jo silloin se antoi erämaan matkaajille lepoa ja virkistystä. 1. Kuningasten kirjassa (9:26) se mainitaan tärkeänä satamapaikkana. Israelin kuninkaat olivat yhteydessä Punaiselle merelle Eilatin kautta… Kuningas Salomon kaivosten sijainti on ollut kauan ratkaisematon arvoitus. Se selvisi 1930-luvulla, kun amerikkalainen professori Nelson Glueckin retkikunta löysi sen alueen, missä Salomon kaivokset ovat olleet. Siellä oli vanha linnoituskin, josta käsin Salomon sotilaat ilmeisesti olivat valvoneet kaivoksissa työskentelevien orjien työtä. Ilmeistä on, että Raamatun Eelat on nykyinen Eilat. Siellä oli Salomon satama, josta hän lähetti kuparikaivoksista louhitun metallin eri puolille maailmaa. Samat laivat, jotka kuljettivat kuparia eteläisiin maihin, mm. Afrikkaan, toivat tullessaan kultaa, norsunluuta, apinoita, hopeaa ja riikinkukkoja. Kaivokset olivat kuningas Salomon rikkauden perusta… Eilat on vanha paikka. Kaupunki on kuitenkin nuori. Tämän alueen valtaus oli edellisen sodan viimeinen sotatoimi 10.3.1949. Silloin liitettiin Eilat Israeliin… Siitä alkoi Eilatin kasvu. Israelilaiset leiriytyivät rannikolle. Ennenpitkää he pystyttivät sinne majoja uudisasukkaita varten, joita alkoikin pian saapua… Saadakseen tänne lisää asukkaita valtio myönsi tulijoille vero- ja tullivapauden. Asutus kasvoi päivä päivältä… On muistettava, että tämä oli täydellistä autiomaata v. 1949, kuten maa on vieläkin ympäristössä.” 

Jakov Damkani ”Siionin poika” (Uusi Tie 1997), josta lainaus sivulta 36: ”Eikä aikaan kun jo löysin itseni laiskottelemasta Eilatin rannalla muutamien pitkätukkaisten ja resuisesti pukeutuneiden ’hippien’ joukossa. Opin nopeasti polttamaan tupakkaa – siihen mennessä en ollut edes tiennyt, miltä tupakka maistuu – ja seurustelin sellaisissa porukoissa, joita kunnon ihmiset eivät mistään hinnasta suostuisi kohtaamaan pimeällä kujalla. Yötä päivää nämä pummit lojuivat laiskoina riippumatoissaan ja veisasivat yksitoikkoisia jollotuksian päät huumeiden sekoittamina. Vierasmaalaisina ja luonnostaan laiskoina he eivät tienneet, kuinka selviytyä Israelissa, ja niinpä minä autoinkin heitä varastamaan muutamia asbestilevyjä hylätyistä mökeistä. Näistä levyistä he rakensivat itselleen kojuja, jotka näyttivät rannalla nököttäessään aivan koirankopeilta. Aikaa myöten me rakensimme oikean hökkelikylän Red Rock hotellin lähellä sijaitsevaan metsikköön. Öisin ja joskus päivälläkin näin, kuinka heidän joukossaan majailevat narkomaanit kärsivät vieroitusoireista.” Katso lisätietoja: https://trumpetofsalvation.org/

Loma Eilatissa talvella 2023

Eilattiin saavuimme uudelle lentokentälle, eli Ramoniin, joka on noin 20 kilometriä etäisyyden päässä Eilatista, sillä vanha sotilaslentokenttä oli noin 60 kilometrin päässä. Eilatin keskustassa oli Israelin sisäisiin matkoihin lentokenttä, mutta sen toiminta on lakkautettu uuden lentokentän valmistuttua. Vanhalla kiitoradalla on Korea ja Japanilaisten tuontiautojen välivarasto ennen siirtoa. Eilatin suojelualue on Jordanian rajanylityspaikan vieressä. Eilatiin on perustettu lintujen luonnonsuojelualue entisen kaatopaikan päälle luonnonsuojelujärjestöjen toimesta ja ovat saaneet alueen käyttöönsä, jotta voivat rakentaa suotuisat olosuhteet muuttolinnuille, kun ne lentävät Pohjois-Euroopasta Eilatin kautta jopa eteläiseen Afrikkaan. He saavat paikalliselta vesilaitokselta puhdistukseen käyttämäänsä vettä ilmaiseksi kosteikkojen ja lammikoiden käyttöön. Eilatissa 1920-luvulla oli nykyisen kaupungin paikalla mutavesisuoalue, joka on nyt jäänyt nykyisen asutuksen alle. Lintujen luonnonsuojelualueella järjestetään opastettuja kierroksia, mutta omatoimisestikin pystyy tutustumaan alueeseen. Eilatin uudella asutusalueella on näköalatasanne, josta näkee Eilatin, Jordanian Akaban, Saudi-Arabiaa ja Egyptin. Eilatin korallirannikko on lähellä Egyptin rajaa, jonne pääsee paikallislinja-autolla. Lintujen tutkimusaseman välittömässä läheisyydessä on Eilot Kibbutshi, mikä on eteläisin Israelin kibbutseista. Eilatin hotellialueella on vain turisteille tarkoitettuja snacksikauppoja, mutta vanhassa keskustassa, missä paikalliset asuvat, on perinteisempiä kauppoja, sekä postirakennus ja linja-autoasema jne.

Messiaanisia seurakuntia Eilatissa

https://www.maayaneilat.com/contact
https://firstcenturyfoundations.com/eilat-messianic-congregation-the-shelter/
https://app.kehila.org/way-truth-and-life
https://app.kehila.org/maayan-eilat 
https://www.maayaneilat.com/
https://kad-esh.org/

Beerseba

Toivo Rapeli ”Näin taistelevan Israelin” (Kirjapaja 1969), josta lainaus sivulta 126: ”Sain kuulla, että Beerseba on arabiasutuksen keskuspaikkoja Israelissa… Beerseban kaupunki on iältään yksi maailman vanhimpia. Se mainitaan jo patriarkkain historiassa. Siellä Aabraham teki Gerarin kuninkaan Abimelekin kanssa liiton, jonka nojalla hän sai Beerseban pysyväisesti omaksensa (1. Moos. 21:22). Beersebaan Aabraham kaivoi kaivon, ja juuri sen kaivon äärellä hän ja Abimelek solmivat liittonsa. Siitä johtuu paikan nimi: Beerseba merkitsee ’valakaivo’. .. Beerseban asukasluku on nykyisin noin 60 000. Näytti siltä kuin kaupungin asukkaat olisivat kerääntyneet linja-autoaseman aukiolle. Lukemattomat kaupustelijat tyrkyttivät tavaroitaan varsinkin ulkomaalaisille. Myyntikojut, joita oli vieri vieressä, olivat täynnä rihkamaa. Kauppiaat eivät säästäneet ääntänsä kehuessaan tavaroitaan. Beerseballa on selvästi itämainen leima: se on värikäs, äänekäs ja vilkas. Väestö vaikutti kuitenkin kaikessa kirjavuudessaankin hyvin köyhältä… Kaupungin itämaista leimaa korosti kerjäläisten runsaus. Heitä oli kaikkialla.”

Tiberias

Tiberiaksen kaupunki on nimetty keisari Tiberiukselle ajanlaskun alussa. Tiberias on tunnettu kuumista lähteistä ja on ainoa kaupunki Genesaretinjärvellä. Tiberiaksen kuusikymmenasteiset kuumat lähteet ovat ikivanhoja ja todennäköisesti yksi syy kaupungin perustamiseen.

Netania

Netania on hyvä vaihtoehto Tel Aviville. Netanian historia alkaa 1900-luvulla, vaikka läheisessä Polegissa asutusta on ollut muinaisajoista alkaen. Netania on sionistinen pioneerikaupunki. Kaupunki on nimetty amerikkalaisen Nathan Straussin nimen mukaan. Netania on kuuluisa timantinhiontateollisuudestaan. Netaniassa on neljätoista kilometriä hiekkarantaa. Netania on 30 km Tel Avivista. Eggedin bussi 641 liikennöi Tel Avivista Netaniaan.

Haifa

Hilary Falk, Helene Johansson, Vibeke Lukatz, Ulla-Maija Saarilahti ja Pirkko Said ”Muistakaa Hänen ihmetyötään – Ebenezer-koti ensimmäiset 40 vuotta” (The Ebenezer Home 2016 Lähetysyhdistys Kylväjä) josta lainaus sivulta 104: ”Palestiina oli ottomaanien imperiumin laiminlyöty etuvartioasema saksalaisen temppeliyhteisön asettuessa vuonna 1868 Haifaan. Kaupungissa oli siihen aikaan vain 4000 asukasta. Templerit toimivat Haifassa lähes 79 vuotta. He saapuivat sinne viisikymmentä vuotta ennen brittiläisen mandaatin syntyä ja poistuivat Israelin valtion perustamisen jälkeen. Heidän omintakeinen kaupunkisuunnittelunsa ja arkkitehtuurinsa jätti jälkeensä Haifaan, Jaffaan, Jerusalemiin ja Galileaan…  Christoph Hoffman (1815-1885) ja George David Hardegg (1812-1879) perustivat temppeliyhteisön vuonna 1862 Württembergissä, Saksassa… Yhteisön päämääränä oli edistää Jumalan valtakunnan tulemista… Templerit eivät olleet evankelistoja eikä Haifassa ollut kirkkorakennuksia. Pääasiallisena kokoontumispaikkana toimi yhteisön kulttuurikeskus. Hoffman uskoi, että ’Jumalan uuden kansan’ oli määrä korvata Raamatun juutalaiset Pyhän maan perillisinä… Saksan keisari Wilhelm II:n vierailu vuonna 1898 edisti saksalaisten siirtolaisten toimintaa sekä poliittisesti että kaupallisesti… Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 nuoret saksalaiset miehet kutsuttiin Saksaan asepalvelukseen… Vuonna 1917 brittiarmeija voitti Turkin, minkä johdosta 850 siirtokuntalaista lähetettiin internointileireille (kokoamis- ja eristysleiri) Egyptiin. Heistä 350 karkotettiin lopulta Saksaan… Adolf Hitlerin tultua Saksan liittokansleriksi vuonna 1933 Palestiinan mandaattialueella asui yli 2000 ei-juutalaista saksalaista. Noin kolmannes heistä liittyi jäseneksi natsipuolueeseen.”

Petra

Sveitsiläinen Johan Ludwig Burckhardt löysi Petran muinaisen kaupungin 1812, joka oli antiikin kahdeksas ihme. Petra oli ollut kadoksissa 1300-luvulta lähtien, vaikka siellä ovat o0lleet Raamatun Mooses ja Aaron. Petran alueen arkeologisiin aarteisiin kuuluvat Aaronin vuori eli Jabal Harun jossa on bysanttilainen luostari. Näillä vuorilla on Mooseksen lähde Ain Musa, missä Mooses Vanhassa testamentissa löi kepillä kalliota ja sai vettä kansalle. Wadi Musa tarkoittaa Mooseksen laaksoa.

Kirjallisuutta:

Maija ja Hannu Nyman ”Tapani Oksanen – Tammelantorilta Toiviomatkoille” (Kuva ja Sana 2019)
Leon Leyson ”Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus” (Tammi 2013)
Juhani Aitomaa ”Messiaan Israel” (Kuva ja Sana 1993)