Kristillisyyden historia

Kristillinen usko on jakaantunut moniin erilaisiin kirkkokuntiin, joissa painotetaan erilaisia Raamatun totuuksia, joista syntyy opinsuuntia. Vaikka on rippi- ja Raamattukouluja, niin siitä huolimatta meillä saattaa olla puutteelliset tiedot siitä, mitä kristinusko oikein on. Olen tässä pyrkinyt selvittämään meidän yhteiseksi hyväksi mistä kristinuskossa on kyse.

Kristinuskon voidaan ajatella syntyneen juutalaisten uskonnosta, sillä juutalaisten profeettakirjoissa Jesaja 53 ennustetaan Jeesuksen, kristinuskon perustajan, tulo: ”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.”

Johanneksen evankeliumissa jakeissa 1-17 kerrotaan Jeesuksen tulo juutalaisten keskuuteen: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ’Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesus messiaan seuraajia vainottiin, mutta sen seurauksena kristillinen usko levisi kaikkialle silloin tunnettua maailmaa.

Ivan Hellström ”Ensimmäinen evankeliumi” (SLEY-Kirjat Oy 1984), josta lainaus sivulta 26: ”Israelin historian suuri ja ratkaiseva tapahtuma oli pelastuminen Egyptin orjuudesta. Kun israelilaiset olivat päässeet Punaisen meren toiselle rannalle, he lauloivat: ’Armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.’ Uudessa testamentissa tätä pidetään kuvana Jeesuksen Kristuksen lunastustyöstä. ’Meillä on lunastus hänen verensä kautta’, Paavali sanoo. Monia muita Egyptistä lähtöön ja erämaavaellukseen liittyviä tapahtumia käytetään kuvina siitä, mitä merkitsee se, että Kristus on vapauttanut meidät ja että me saamme nyt kulkea hänen kanssaan. Pysähdymme tarkastelemaan, mitä sanotaan teurastusta pääsiäislampaasta, pilvenpatsaasta, mannasta, jota satoi taivaasta, vedestä, joka virtasi kalliosta, vaskikäärmeestä, joka pystytettiin erämaahan. Näemme, kuinka Mooses saarnaa evankeliumia Kristuksesta näiden kertomusten välityksellä. Mutta me tulemme vielä lukemaan säädöksistä, jotka todistavat Kristuksesta. Niihin kuuluu se, mitä sanotaan ilmestysmajasta ja sen esineistöstä. Kristuksestahan sanotaan, että hän ’asui meidän keskellämme’ – oikeammin: ’pystytti majansa meidän keskellemme’. Ja vanhan liiton monet uhrit todistavat siitä suuresta uhrista, jonka Kristus oli uhraava, ’kun aika oli täytetty’. Samoin ylimmäiset papit kuvaavat häntä, joka on meidän suuri ylimmäinen pappimme. Tarvitaan paljon esikuvia, jotta saataisiin käsitys siitä, kuka Kristus on ja mitä hän oli tekevä meidän pelastukseksemme. Mooses siis julistaa hyvin monella tavalla evankeliumia Kristuksesta… Vanhassa testamentissa on paljon sotakuvauksia. Ensimmäinen on 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa. Siellä kerrotaan sodasta, johon Aabraham joutui mukaan. Kun taistelu oli päättynyt ja Aabraham lähtee paluumatkalle, hän kohtaa merkillisen kuninkaan. Tämä on Saalemin kuningas ja nimeltään Melkisedek. Koska ’Saalem’ merkitsee rauhaa, häntä sanotaan Hebrealaiskirjeessä ’rauhan kuninkaaksi’. Tämä kuningas on varsin salaperäin henkilö. Hän ilmestyy paikalle odottamatta ja katoaa yhtä nopeasti. Silti Melkisedekiä ei ole unohdettu. Myöhäisjuutalaisuudessa on pohdittu paljon niitä henkilöitä, jotka ovat jättäneet tämän elämän poikkeuksellisella tavalla: Hanokia, Eliaa ja samoin Melkisedekiä, joka siunattuaan Aabrahamia hävisi äkkiä näyttämöltä. Melkisedekin arvoitusta on mietitty myös kristillisellä taholla. On ihmetelty, kuka hän oikeastaan oli. Erityisesti Hebrealaiskirjeessä tämä pohdiskelu näkyy. Siellä viitataan myös siihen suuntaan, ettei hän ollutkaan mikään tavallinen kuningas. Hän on mies, ’jolla ei ole… päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri hän on’! Varsin lähellä on silloin kysymys: Oliko Aabrahamin kohtaama ja hänet siunannut kuningas ehkä Kristus itse? Olemme aikaisemmin viitanneet siihen, ettei Kristusta vain kuvata Vanhassa testamentissa, vaan että hän on siellä todella mukana, koskapa hän Jumalan Poikana on ollut olemassa iankaikkisuudesta asti. On aihetta mietiskellä tätä asiaa, kun luetaan Melkisedekistä. Mutta tässä me tyydymme näkemään hänet Kristuksen esikuvana… Kuvaus siitä, kuinka Aabrahamin palvelija menettelee hankkiessaan Iisakille vaimoa, muistuttaa monessa suhteessa sitä, mitä tapahtuu, kun joku saa kutsun kuulua Kristukselle. Tässä yhteydessä mainitaan vala: ’Minä vannotan sinua’. Palvelijalla oli noudatettavanaan selvät määräykset. Vala vahvisti tämän. Rebekan kutsuminen edellytti neuvottelua ja päätös siitä, kuka kutsuttaisiin. Raamattu sanoo, että kun meidät kutsutaan Herran opetuslapsiksi, olemaan hänen morsiamensa, niin se kutsu tapahtuu etukäteen tehdyn suunnitelman ja päätöksen mukaan. ’Jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut’. Ja Jumala oli ’ennen naailman perustamista… valinnut meidät… edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta’. Kutsu, jonka välittäminen oli palvelijan tehtävänä, oli kutsu tulla Iisakin puolisoksi. Kutsua esittäessään palvelija puhui sekä isästä että pojasta. Varsinkin hän puhuu Iisakista ja siitä, kuka tämä on. ’Tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa.’ Tässä todistuksessa on nähty Pyhän Hengen todistus Kristuksesta. Sehän on Hengen tehtävä. Jeesus sanoo: ’Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun’. Pyhän Hengen tehtävänä on myös välittää kutsu. Luther sanoo: ’Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni tai voimastani uskoa Jeesukseen enkä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan…’ Aabrahamin palvelija odotti jännittyneenä, millaisen tuloksen hänen välittämänsä kutsu tuottaisi. Hänelle sanottiin: ’Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää.’ Mutta palvelija tahtoi kotiin herransa luo. Hän piti pikaista ratkaisua tärkeänä. Silloin Rebekalta kysyttiin: ’Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?’ Hän vastasi: ’Tahdon.’ Vastaus merkitsi, että hän katsoi ja kurottautui sitä kohti, mitä ei nähnyt, mutta mistä oli kuullut palvelijan todistavan. Kun Pyhä Henki on välittänyt Herran kutsun, hän odottaa vastausta. Meidätkin asetetaan ratkaisun eteen: tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?”

Kristitty sana tulee Jeesuksesta käytetyn kreikankielisen nimityksen voideltu eli kristus sanasta johdettuna. Uskovat ovat siis voideltuja Jeesuksen seuraajia. Apostolien teoissa mainitaan, että nimitys otettiin käyttöön Antiokiassa. Antiokia oli muinainen kaupunki Syyriassa (nykyisessä Turkissa) Orontesjoen varrella n. 30 km Välimerestä. Kaupungin perusti Seleukos I Nikator vuonna 301 eKr.

Öivind Andersen ”Jeesuksen sielunhoidossa” (Perus Sanoma Oy 1988), josta lainaus sivulta 24: ”Selitä meille lähemmin, mitä kristinusko oikein on! Ottakaamme siitä selvää. Ja usein järjestetään paneelikeskusteluja ja pyöreän pöydän konferensseja, joissa pohditaan mitä kristinusko on. Mutta tällaista selvitystä ei ole olemassa. On yhtä mahdotonta selvittää ihmisille, mitä kristinusko on kuin selittää värejä sokealle. Jos sellainen selitys olisi ollut mahdollinen, ei olisi tarvittu uudestisyntymistä. Se ’kristillisyys’, jonka luonnollinen ihminen voi ymmärtää, ei ole mitään kristillisyyttä… Ilman uudestisyntymistä ihminen ei voi nähdä (kokea) Jumalan valtakuntaa eikä päästä sinne. Jumalan valtakunnalla Jeesus tarkoittaa ensisijaisesti sitä valtakuntaa, joka pystytetään hänen tullessaan takaisin. Sitä valtakuntaa ei voi kukaan kokea, eikä päästä, ellei ole saanut etukäteen sitä sydämeensä. Täällä ajassa voi ihminen tulla Jeesuksen luo sellaisena kuin on ja pelastua. Mutta kun Jeesus tulee takaisin, ei kukaan voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan luonnollisessa tilassaan. Sinne pääsevät vain ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta. Mitä tapahtuu uudestisyntymisessä, on juuri sitä, että Jumalan valtakunta asettuu meihin sisäisesti. (Vertaa Luuk 17:21 ja Gal 4:26).”  

Werner Kellerin kirjassa ”Raamattu on oikeassa” (WSOY 1957) todetaan: ”Kristinusko viettää joulua 24 p:stä 25 p:ään joulukuuta. Astronomit, historiantutkijat ja kirkkohistorioitsijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että vuoden 0:n joulukuun 25. päivä ei ole Kristuksen syntymän autenttinen päivämäärä, ei vuoden eikä päivän puolesta. Siihen ovat syynä muutamat erehdykset ja virhelaskelmat, jotka ovat sattuneet skyyttalaiselle munkille Dionysius Eksiguukselle. Hän eli Roomassa ja sai vuonna 533 tehtäväkseen määritellä taaksepäin uuden ajanlaskun alun. Siinä hän unohti vuoden nolla, joka olisi pitänyt sijoittaa vuosien 1 eKr. ja 1 jKr. väliin. Sitä paitsi häneltä jäi huomaamatta neljä vuotta, jotka Rooman keisari Augustus oli hallinnut käyttäen varsinaista nimeään Octavianusta. Raamatussa on selvä viittaus siihen, että ’Jeesus oli syntynyt Juudan Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana…’ (Matt. 2:1). Lukuisat sen aikaiset lähteet ovat varmistaneet tiedot siitä, kuka Herodes oli ja koska hän eli ja hallitsi. Roomasta nimitettiin Herodes 40 eKr. Juudean kuninkaaksi. Hänen hallituskautensa päättyi hänen kuolemaansa 4 eKr.. Jeesuksen on sen mukaan täytynyt syntyä neljä vuotta aiemmin. Joulukuun 25. päivä mainitaan joulupäivänä asiakirjoissa tunnetusti ensimmäisen kerran v. 354. Roomalaisen keisarin Justinianuksen (527- 565 jKr.) aikana se hyväksytään lailliseksi juhlapäiväksi. Tämän päivän valinnassa näytteli eräs vanha roomalainen juhlapäivä olennaista osaa. Vanhassa Roomassa oli joulukuun 25. päivä ’dies natalis invicti’ ’voittamattomien syntymäpäivä’, talvipäivän seisauksen päivä ja samalla Roomassa viimeinen päivä saturnaalioita, jotka olivat jo aikoja sitten madaltuneet viikon kestäväksi hillittömäksi karnevaaleiksi ja olivat olleet sen takia aikaa, jolloin kristityt voivat tuntea olevansa parhaiten turvassa vainoilta.”

Hannu-Pekka Björkman ”Valkoista valoa” (Kotimaa Yhtiöt Oy / Kirjapaja 2007), josta lainaus sivulta 78: ”Tertullianus oli roomalaisen upseerin poika Karthagosta. Hän sai parhaan mahdollisen koulutuksen oikeustieteen ja puhetaidon aloilla ja hän toimi myöhemmin Roomassa juristina, kunnes kääntyi kristityksi vuonna 193. Syynä kääntymiseen oli kristittyjen osoittama urhoollisuus vainojen aikana, mikä oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Tertullianuksesta kehittyi latinalaisen kirkkokielen luoja ja teologi, joka kirjoituksillaan taisteli teräväkielisesti pakanuutta ja harhaoppeja vastaan. Osansa saavat niin gnostilaiset kuin filosofitkin. ’Mitä yhteistä on Kreikan ja taivaan opetuslapsilla? Ihmisellä joka etsii mainetta ja ihmisellä joka etsii elämää?’ Näin hän moitti nimenomaan filosofeja, joista sekä Aristoteles, että Sokrates olivat vain ’harhaoppisten patriarkkoja’. Mutta Tertullianus löysi myös yhtymäkohtia kristittyjen ja antiikin oppineiden ajattelusta, ja niinpä hän totesikin Senecasta ’Seneca saepe noster’, Seneca on usein meidän. Tämänkaltaista hyväksyntää ei näytelmäkirjallisuus häneltä saanut… Tertullianus kirjoittaa ’Näytelmistä’ teoksessaan myös sirkuksesta, kilpa-ajajista, nyrkkeilijöistä ja niin edelleen. Kaikki kuulostaa eletyltä ja tarkoin havainnoidulta eikä vain kuulopuheisiin pohjautuvalta kuvailulta. Hänen syntymävuotensa on ehkä 155 jKr… Myöhemmin Tertullianus riitaantui kirkon kanssa ja liittyi vuonna 213 montanolaisuuteen, joka oli aikansa laajimpia herätysliikkeitä ja korosti Kristuksen pikaista paluuta… Montanolaiselta kaudelta on peräisin niin De spectaculis kuin myös De cultu feminarum, kristittyjen naisten pukeutumis- ja ehostuskirja.”

Antiokus IV, imperiumin kreikkalainen hallitsija, joka käytti ylintä valtaa Israelissa 100-luvulla eKr, koetti eri syistä tehdä juutalaisen uskonnon laittomaksi. Hän kielsi ympärileikkauksen, Mooseksen lain kirjojen omistamisen ja jäljentämisen ja vaati juutalaisia syömään sianlihaa ja kunnioittamaan kreikkalaisia jumalia. Antiokus kutsui itseään jopa ’Epifaneeksi’, millä hän antoi ymmärtää olevansa jumalan ruumiillistuma. Juutalaiset, jotka vastustivat Antiokuksen määräyksiä, joutuivat kärsimään katkerasti. Yksi Vanhan testamentin apokryfisistä kirjoista 2. Makkabialaiskirja – sisältää havainnollisen kuvauksen kidutuksesta, joita Eleasar, harras juutalainen vanhin, ja juutalainen äiti seitsemän poikansa kanssa joutuivat kärsimään.

Josefus Antiquities, XVII, 63: ”Tähän aikaan eli Jeesus, viisas ihminen, jos on oikein nimittää häntä ihmiseksi, sillä hän oli ihmeiden tekijä – niiden opettaja, jotka ottavat totuuden vastaan iloiten. Hän veti puoleensa monia juutalaisia ja monia pakanoita. Hän oli Kristus; ja kun Pilatus, eräiden joukossamme olevien johtajien kehotuksesta, oli tuominnut hänet ristille, ne jotka olivat rakastaneet häntä, eivät hylänneet häntä, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä, niin kuin Jumalan profeetat olivat ennustaneet nämä ja kymmenentuhatta muuta ihmeellistä asiaa hänestä, ja hänen mukaansa kristityiksi nimitetty heimo ei ole kadonnut vielä tänäkään päivänä.”

Peter Tsukahira ”Jumalan hyökyaalto – Israel ja lopun ajan profetiat” (Päivä Oy 2003), josta lainaus sivulta 80: ”Jeesuksen juutalaisista opetuslapsista on aina ollut olemassa jäännös kaikkina aikoina. Uuden testamentin päivistä alkaen. Kaksi suurta historiallista seikkaa vähensi heidän lukumääräänsä ja vaikutti juutalaisten uskovien julkiseen kuvaan. Ensiksi rabbiininen juutalaisuus hylkäsi messiaanisen uskon, ja pian Jeesuksen ajan jälkeen uskovat juutalaiset suljettiin täysin ulkopuolelle. Toinen tällainen seikka oli kasvava juutalaisuuden halveksunta erityisesti pakanauskovien keskuudessa ja sen seurauksena seurakunnan tietoinen irrottautuminen juutalaisista juurista. Kristillinen antisemitismi, vaikkakin täysin ristiriidassa ja suoranaisena loukkauksena Uuden testamentin kirjoituksille (Room. 11:7-24), sai jalansijaa ensimmäisten vuosisatojen seurakunnassa. Kun juutalaisten uskovien lukumäärä siis väheni suhteessa ei-juutalaisiin, heillä oli taipumus sulautua pakanauskovien seurakuntamuotoihin sukupolvien ajan.” 

Paavali kertoo itsestään Galatalaiskirjeessä 1:11- 2:9. ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Heidän kuuloonsa oli vain tullut: ”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti”; ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni. Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. Ja nuo, joita jonakin pidettiin – millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa – ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.”

Martin Schlunk ”Kristillisen lähetystyön historia” Suomen Lähetysseura 1973), josta lainaus sivulta 21: ”Keisarinpalvonnasta kieltäytyminen oli Rooman valtakunnan kannalta valtionpetosta. Siitä syystä kristityt, joilla muutenkin oli vastassaan kansan epäluulo, kateus ja suorastaan kristinuskolle vihamielinen asenne heidän erikoisuutensa vuoksi, olivat olemuksensa perusteella valtionpettureita, kun he eivät voineet Jumalaa herjaamatta suostua keisarinpalvontaan. Näin ruvettiin pian valtionpetoksen häpeäleimalla merkitsemään kaikkein rauhallisempia kansalaisia, tunnollisimpia veronmaksajia, ahkerimpia käsityöläisiä ja vainoamaan heitä. Bitynian maaherran Pliniuksen keisari Trajanuksen kanssa käymä kristittyjen kohtelua koskeva kirjeenvaihto valaisee kerettiläisoikeudenkäyntejä sekä niihin liittyviä psykologisia ja juridisia vaikeuksia. Tuomioita ei langetettu jo tehdystä rikoksesta, vaan kristityt pakotettiin oikeudenkäynnin aikana valitsemaan uhraaminen ja siitä kieltäytymisen välillä, niin että vasta itse oikeudenkäynti usein teki viattomista syyllisiä, jotka voitiin tuomita… Mutta pian on havaittavissa vaarallisia merkkejä myös sellaisesta apologetiikasta, joka tekee vastustajalle myönnytyksiä. Tähtäyspisteinä, joiden mukaan apologetiikka suuntautuu, eivät olekaan ’Jumalan valtakunta’ ja ’vanhurskaus’ uskosta tai teoista, vaan ’katoamattomuus’ ja ’elämä’, ’tieto’ ja ’pidättyvyys’. Kristinuskon hellenisoituminen alkaa samalla kun katolinen kirkko syntyy. Korostetaan kyllä edelleen voimakkaasti koko alkukristillisyydelle luonteenomaista siveellistä piirrettä, mutta sen riippuvuus uskovan sisäisestä sydämen suhteesta Vapahtajaan näyttää jäävän vaille toteutusta. Tyydytään tinkimiseen ja myönnytyksiin, jotka merkitsevät lankeamista alkuperäisestä aitoudesta ja panevat alulle kahden eri tason siveellisyyden. Siinä ovat toisaalta munkit, toisaalta taas maallikot. Seurakunta kehittyy joka suhteessa kirkoksi, ulkonaiseksi laitokseksi, jolla on kaanoninsa ja kastetunnustuksensa ja joka siten erottuu mahdollisimman selvästi ympäröivästä pakanuudesta… Tertullianuksen kaunis, usein toistettu kuvaus, jonka otamme vielä tähän. ’Nyt teen selvää itse kristittyjen ryhmäkunnan toimista, jotta todistettuani etteivät ne ole pahoja voisin osoittaa niiden olevankin hyviä. Me olemme yhteisö (corpus), joka tuntee kuuluvansa samaan uskoon, jolla on yhteinen oppi ja jota sitoo sama toivo. Me tulemme yhteen ja kokoonnumme ikään kuin suljettuna joukkona ahdistaaksemme Jumalaa rukouksin. Sellainen väkivalta on Jumalalle mieluista. Rukoilemme myös keisarien ja heidän virkamiestensä puolesta, vallankäyttäjien puolesta, tämän maailmanajan järjestyksen, yleisen rauhan ja maailman lopun lykkääntymisen puolesta. Me tulemme yhteen lukemaan pyhiä kirjoituksia, jos hetken tilanne vaatii joko varoittamaan ennakolta jostakin tai jäljestäpäin ymmärtämään jotakin. Ainakin ravitsemme uskoamme pyhillä sanoilla, kohotamme toivoamme, lujitamme luottamustamme ja myös vahvistamme kuriamme teroittamalla mieliin käskyjä. Samaan kuuluu myös kehotuksia, nuhteita ja arvostelua Jumalan nimessä.’… Tarvittiin vain tarkkanäköistä ja tarmokasta poliitikkoa, joka samalla sisäisesti eli mukana uskonnollisessa tilanteessa. Sellainen mies oli Konstantinus. Hänen nerokkuutensa, joka liittyi hänen uskonnollisuuteensa, oli siinä, että hän tajusi selvästi, mitä tuleman piti ja tarttui tilanteeseen varmoin ottein. Hän loi valtakunnan- ja valtiokirkon perustan, ei keinotekoisia tai väkivaltaisia keinoja käyttämällä, vaan antamalla johtaville provinsseille sen uskonnon, mitä ne halusivat, ja toisten oli seurattava. Kristinuskosta tuli näin valtakunnan- ja valtionuskonto, ja se sai kaikki tästä asemasta johtuvat edut ja haitat. Sellaisesta valtakunnan- ja valtiouskonnosta kuin kristinusko täytyi tulla suvaitsematon. Se oli keisarin tahto. ’Siten hänestä, joka oli ruumiiden valtias, tuli myös sielujen herra.’ Sen mukaisesti hän antoi jo syyskuun 1. päivänä 326 lain: ’Ne etuoikeudet, jotka on myönnetty uskontoon nähden, koskevat vain katolisen lain noudattajia. Kerettiläisten emme tahdo ainoastaan jäävän näiden etuoikeuksien ulkopuolelle, vaan myös olemaan velvollisia erityisiin suorituksiin ja niiden alaisia.’ Kirkosta piti tulla valtakunnan kansallinen yhdistävä side, valtakunnan- ja valtionuskonnosta valtakunnan- ja valtionkirkko. Konstantinus antoi vanhenevalle valtakunnalle lujan, henkistä ja aineellista rikkautta käsittävän pohjan… Keisari muutti Bysanttiin ja siirsi siten aluksi valtakunnan ja valtakunnankirkon painopisteen itään. Mutta Bysantissa syntyi ’bysanttinismi’ menetetyn vapauden tunnusmerkkinä, ja hierarkian loiston ja valtakunnankirkon mahtipyyteitten taustalla siinsivät suuret joukot, jotka olivat vain passiivisesti mukana. Ulkonainen loisto, sisäinen onttous, ulkonainen mahtiasema, sisäinen sidonnaisuus – siinä hinta, joka jouduttiin maksamaan katolisuuden ensimmäisestä klassillisesta kaudesta.” 

Toisella vuosisadalla syntyi seurakuntia mm. Etelä-Ranskan jokiväylien kaupunkeihin ja Britanniaan. Kun kristityt eivät suostuneet palvomaan keisarinkuvaa jumalanaan, niin heitä alettiin vainoamaan, ankarimmin 200-luvun puolesta välistä lähtien. 300-luvulla alkoi uusi vaihe kirkon historiassa, kun kristinusko kohotettiin valtiokirkon asemaan.

Antonius Pyhä (n. 250-356), egyptiläinen erakko. Antonius Pyhä on kristillisten luostariveljien varhaisia edeltäjiä: hän eli 45 vuotta erakkona Egyptissä. Hänen esikuvaansa seurasivat tuhannet muut. Pyhän Antoniuksen kiusaus on ollut taiteilijoiden suosima aihe. Kirkkoisä Athanasios laati Antioniuksen elämää ja kilvoittelua kuvaavan teoksen 300-luvun puolimaissa (suomennettu ”Antonios Suuren elämä”). Teos on vaikuttanut huomattavasti keskiajan kristilliseen hurskauselämään ja luostarilaitokseen.

Vuoden 250 vaiheilla Roomassa vaikutti Novatianus presbyteeri, joka on kirjoittanut teoksen nimellä A De Trinitate. Joka on saatavilla Alexander Robertsin toimittamana: Novatian, A Treatise Concerning the Trinity, Ante-Nicene Fathers, vol. 5. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1994.

Lainaus kotisivulta http://www.kotipetripaavola.com/ ”Roomalaiset uskoivat, että heidän tuli hallita koko maailmaa Jupiterin ylipapin (Pontifex Maximus) johdolla. Roomalaisten mielestä maailmaa kykeni johtamaan vain se, joka hallitsee Roomassa, seitsemän kukkulan kaupungissa. Julius Caesar sai Pontifex Maximumin arvonimen ja näin keisarit alkoivat käyttämään itsestään tätä arvonimeä. Keisarit johtivat valtiota ja myös Rooman uskonnollista elämää, sillä keisari oli uskonnon päämies, ylipappi (Pontifex Maximus). Rooman katolisen kirkon paavit käyttivät itsestään myös nimitystä Pontifex Maximus. Konstantinus suuri ”kääntyi” kristinuskoon 300 luvulla ja hän rakennutti ”katolisille kristityille” kirkkoja, mutta samalla hän toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille. Konstantinuksen kääntymyksen seurauksena syntyi Rooman katolinen kirkko.

Vuonna 380 jKr syntymän Rooman keisari Theodosius Suuri teki Rooman katolisen kirkon kristinuskosta valtionuskonnon. Theodosius Suuri julisti vuotta myöhemmin (381 jKr) Rooman kirkon ainoaksi oikeaksi ja hyväksytyksi uskonnoksi. Tällä tavalla Rooman katolinen kirkko syntyi yli kolme sataa vuotta sen jälkeen kun helluntaipäivänä Jerusalemissa oli syntynyt alkuperäinen Uuden Liiton Jumalan seurakunta.”

Augustinus ”Jumalan valtio” (WSOY 2003), josta lainaus sivulta 9: ”Aurelius Augustinus syntyi 13.11.354 roomalaisessa Pohjois-Afrikassa, Numidian Thagastessa, joka sijaitsee nykyisen Algerian alueella. Hänen isänsä Patricus kääntyi kristityksi vasta kuolinvuoteellaan. Äiti Monnica sen sijaan oli harras kristitty ja sai kantaa paljon huolta ’monien kyynelten’ pojastaan, jota ei pitkiin aikoihin kastettu kristityksi. Augustinus sai alkeisopetuksen Thagastessa ja Madaurassa ja jatkoi opintojaan Karthagossa vuodesta 371 alkaen… Käännyttyään kristityksi Augustinus palasi Pohjois-Afrikkaan v. 388. Siellä hän jatkoi jo Italiassa alkanutta työtään Kirkon opettajana. Hippossa kokoontunut seurakunta tervehti häntä huudolla ’Augustinus presbyteeriksi!’ Tähän virkaan hänet vihittiinkin v. 391 ja v. 396 piispaksi samaan kaupunkiin. Viranhoidosta huolimatta hän jatkoi kirjallista tuotantoaan. Augustinus kuoli 28.8.430 vandaalien piirittäessä Hippoa. Omasta elämästään Augustinus kirjoittaa laajasti teoksessaan Confessiones, suom. Tunnustukset (397-400)… Jumalan valtion laatiminen kesti toistakymmentä vuotta. Sen suunnitelma on ollut valmis teoksen alusta alkaen. Ensimmäinen osa (kirjat 1-10) on hyökkäys pakanuutta vastaan ja kristinuskon puolustus… Teoksen jälkimmäinen osa (kirjat 11-22) puhuu siitä, miten kaksi valtiota elää tässä maailmassa rinnakkain.” … Lainaus sivulta 56: ”Me paheksumme syystä Juudaksen tekoa. Totuuskin tuomitsee hänet siitä, että hän hirttäytymällä pikemmin lisäsi jumalattoman kavaltamisensa rikosta kuin sitä sovitti. Hän nimittäin menetti toivon Jumalan armahduksesta, hänen katumuksensa tuotti tuomion eikä hän jättänyt itselleen mitään mahdollisuutta pelastumiseen. Paljon suuremmalla syyllä tulisi pidättyä itseään surmaamasta sen, jolla ei ole tunnollaan mitään kuolemalla rangaistavaa! Kun Juudas tappoi itsensä, hän tappoi rikollisen miehen ja hän päätti päivänsä syypäänä Kristuksen kuoleman lisäksi myös omaansa. Hän sai surmansa tosin rikoksensa tähden mutta myös toisen rikoksensa kautta. Miksi ihminen, joka ei ole tehnyt mitään pahaa, tekisi pahaa itselleen? Miksi hän itsensä tappamalla surmaisi syyttömän ihmisen, jotta ei antaisi toisen tehdä itselleen pahaa, ja tekisi itseään vastaan syntiä, jotta ei toinen tekisi syntiä hänessä? … Jumala on tahdonilmaisullaan antanut poiketa käskystä, ettei ihmistä ole lupa tappaa. Poikkeustapauksissa Jumala näet käskee tappamaan ihmisen joko lain säännöksellä tai käskemällä jotakuta erikseen tekemään näin. Surmakäskyn antaja vastaa itse teosta, vaikka käskyläinen toimeenpanee työn. Samoin on miekka välineenä käyttäjänsä kädessä. Tästä syystä eivät Jumalan käskystä sotineet ole rikkoneet käskyä ’Älä tapa’. Sitä eivät ole rikkoneet liioin ne, jotka julkisessa virassa lakien mukaan eli oikeudenmukaisen ja järjellisen käskyn mukaan ovat teloittaneet rikollisia. Ei Aabrahamiakaan ole syytetty julmuudesta vaan päinvastoin ylistetty hurskaasta velvollisuudentunnosta, kun hän tahtoi kuuliaisena surmata poikansa. Se oli kaikkea muuta kuin rikollista.”

Vuonna 428 antiokialainen Nestorius tuli Konstantinopolin piispaksi. Hän nousi niitä vastaan, jotka kutsuivat Mariaa Jumalan äidiksi, sillä Kristus oli Jumala iankaikkisuudesta, ja hän syntyi ainoastaan ihmiseksi. Vaikka keisari suojeli, niin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431 Konstantinopolin piispa Nestorius tuomittiin vääräoppiseksi. Hänet pantiin viralta ja karkotettiin Egyptiin. Nestorialaisia kutsutaan kaldealaisten kristittyjen nimellä ja käyttävät syyrian kieltä kirkkokielenään. Nestorialaista puhuu itämaisen kirkon historioitsija Neale Historian I osassa s. 143 ”He pystyttivät vaellustelttansa paimentolaistataarien keskuuteen, Tiibetin Laama vapisi heidän sanoistaan, he kulkivat Punjabin (Intian) riisikenttien keskitse, he opettivat Aral-järven kalastajia, he samosivat Mongolian suunnattomien erämaiden lävitse, heidän voitoistaan puhuu Kiinan Singanfun kivipiirros.”

Grimberg kansojen historia – 7. kansainvaellukset (WSOY 1981), josta lainaus sivulta 121: ”Samaan aikaan kun Länsi-Rooman valtakunnan ikivanha pääkaupunki vaipui mitättömyyteen verrattuna entiseen mahtavuuteensa, laskettiin sen muurien sisäpuolella uuden suurvallan, maanpäällisen jumalanvaltakunnan perustus. Rooman piispaa oli vanhastaan pidetty ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Häntä pidettiin apostoli Pietarin seuraajana, Pietarin kun yleisesti uskottiin olleen Rooman ensimmäinen piispa. Tähän apostolin ja hänen seuraajiinsa sovitettiin Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista, jotka kultakirjaimin komeilevat Pietarinkirkon kupolissa: ’Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani… Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.’ Rooman piispan vaatimukset kristikunnan johtoasemasta ilmenivät sittemmin myös arvonimestä papa, isä, mistä sana ’paavi’ on muodostunut. Ensimmäisenä keskiajan paavina pidetään Gregorius Suurta. Hän ei kyllä itse käyttänyt paavin arvonimeä, mutta hän piti itseään koko kristikunnan päämiehenä ja selitti, etteivät kirkolliskokousten päätökset olleet sitovia ilman hänen hyväksymistään. Gregorius oli ylhäistä syntyperää. Hänen sanotaan kuuluneen vanhaan roomalaiseen senaattorisukuun, joka oli tunnettu lujasta uskonnollisuudestaan… Vuonna 590 jää Rooman piispanistuin avoimeksi, aikana jolloin langobardien hyökkäykset ahdistivat kaupunkia, jolloin Tiber ja muut Italian joet tulvivat yli äyräittensä ja kaiken lisäksi pelottava rutto tuhoaa ihmisiä. Maailmanloppu näyttää olevan tulossa. Kaikki näkivät Gregoriuksessa pelastajan, näkivät hänessä miehen, jonka tuli asettua Pietarin istuimelle ja ottaa asioiden johto käsiinsä. Jo kaupunginprefektinä ollessaan hän oli valloittanut roomalaiset sydämet. Nyt hän taas oli apottina luostarissaan, jota hän hallitsi ankarasti ja lujakätisesti, suurin piirtein katsoen pyhän Benedictuksen luostarisääntöjen mukaan… Tuosta silloin 50-vuotiaasta miehestä roomalaiset saivat isän, joka keräsi laumansa parannuksentekoon ja palaviin rukouksiin… Gregoriuksesta tuli monessakin mielessä roomalaisten johtaja. Kun maallista hallitusvaltaa ei lainkaan ollut, paavin täytyi pitää huolta myös puolustautumisesta langobardeja vastaan. Hän nimitti itse ylipäällikön, neuvotteli vihollisen kanssa ja teki lopuksi rauhan omin luvin, kysymättä suostumusta Ravennassa oleskelevalta keisarin käskynhaltijalta… Ratkaiseva merkitys Gregoriuksella on sen sijaan ollut katolisen kirkon opille. Hän on tuonut sen teologiaan kiirastuli-opin, uskon kuoleman ja tuomion välitilaan, minkä kestäessä vainajat puhdistuvat synneistään… Lähetystyöhön Gregorius sai voimakkaan joukon ottaessaan munkit, ennen kaikkea benediktiinimunkkikunnan, paaviuden palvelukseen… Ajan mittaan paavin ja patriarkan välinen vastakohtaisuus johti roomalaiskatolisen ja kreikkalaisortodoksisen kirkon täydelliseen eroon.” 

Mark Driscoll ”Herätyskutsu – Onko kristinuskolla tulevaisuutta?” (KKJMK Oy 2015), josta lainaus sivulta 260: ”Thomas Cranmer (1489.1556) ei ole niin tunnettu kuin monet muut uskonpuhdistuksen suuret nimet. Kuitenkin hän oli hyvin merkittävä johtaja Englannin uskonpuhdistuksessa. Crabmer kasvatettiin keskiaikaisen katolisen kirkon perinteiseen uskoon, ja hän opiskeli ja opetti teologiaa Cambrigessa. Tuohon aikaan Lutherin ajatukset Raamatun arvovallasta olivat saamassa pontta Saksassa ja aiheesta oli tulossa Englannissa pakottava poliittisista syistä. Kuningas Henrik VIII (1491-1547) oli saanut erityisluvan mennä naimisiin veljensä lesken kanssa. Paavi hyväksyi pyynnön, mutta kun kuninkaan uudesta liitosta ei syntynyt miespuolista jälkeläistä, kuningas tahtoi avioliiton mitätöimistä ja tällä kertaa paavi kieltäytyi yhteistyöstä. Koska Cranmerin näkemykset Raamatun auktoriteetista sopivat kuninkaan suunnitelmiin, hänet värvättiin kuninkaan tutkijoiden joukkoon ja lähetettiin Saksaan suorittamaan diplomaattista tehtävää. Siellä hän sai vaikutteita luterilaisilta uskonpuhdistajilta ja vakuuttui pelastuksesta yksin armosta. Sitten kuningas kutsui Cranmerin odottamatta takaisin Englantiin ja nimitti hänet Canterburyn uudeksi arkkipiispaksi, Englannin kirkon tärkeimmäksi johtajaksi… Cranmer kuoli marttyyrina sen vuoksi, että uskoi Jumalan ansaitsemattomaan armoon, katolisen kuningattaren Maria Ensimmäisen lyhyen hallituskauden aikana. Maria Ensimmäinen tunnettiin Maria Verisenä, koska hän vainosi julmasti protestantteja.”

Israelista Nes Harimista, Beit Shemeshin läheltä on löydetty kirkko, joka on peräisin bysanttilaisajalta (500-600-luvulta jKr), raportoi Jerusalem Post. Kirkosta paljastui kaunista mosaiikkia sekä omistuskirjoitus. Aluetta peittivät kauttaaltaan maanviljelyspenkereet, joita Nes Harimin asukkaat viljelivät. Ennen kaivauksia alueelta löydettiin epätavallisen paljon bysanttiajan astioiden palasia.  Kaivausta ei tehty syvälle – vain noin kaksi metriä. Ensimmäisen kaivauskauden aikana marraskuussa 2008 kaivettiin esille kirkon leveä sisäänkäynti, jossa oli moniväristä mosaiikkia, koristeltuna kukkanuppuaiheisella geometrisellä kuvioinnilla. Osittain paljastui moniosainen viinipuristamo. Kaivausten loppupuolella tunnistamattomat ilkivallan tekijät valitettavasti tuhosivat mosaiikin lähes kokonaan. Kaivausten toisessa vaiheessa työryhmä löysi kaarevan alueen kirkon perältä, osia sivulaivasta ja kaksi huonetta pohjois- ja eteläosasta. Etelänpuoleisesta huoneesta löydettiin mosaiikki, jossa oli muinaiskreikaksi kirjoitettu omistuskirjoitus. Teksti purettiin ja tulkittiin tarkoittavan seuraavaa: ”Oi Herra pyhän Teodoruksen Jumala, suojele Antoniusta ja Theodosiaa, korkea-arvoisia [aatelisten arvonimitys] Theophylaktusta ja Johannesta, pappia. Muista oi Herra Mariaa ja Johannesta… Herra, armahda Stefanusta.” ”Nes Harimissa tehdyt kaivaukset täydentävät tietojamme kristillis-bysanttilaisesta asutuksesta, jota oli maaseudulla suurten kaupunkien välimaastossa”, sanoi arkeologi Daniel Ein Mor, joka johti kaivauksia.

Mistä Kristinuskossa on kyse?

Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (River Publishing Finland Oy 2014), josta lainaus sivulta 19: ”Totuus on, että meidät Kristuksen ruumis, on nostettu ylös yhdessä Kristuksen kanssa, ristin ansiosta. Istumme taivaallisissa hänen kanssaan, juuri nyt. Niin kuin hänet on nostettu ylös, niin on meidätkin – korkeammalle kaikkea hallitus ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, joka mainitaan – ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Jeesus on asettanut kaiken jalkojensa alle, ja koska istumme yhdessä hänen kanssaan, kaikki on meidän jalkojemme alla. Tämä ei ole keksittyä tarinaa, vaan tämä on fakta. Meidät on nostettu ylös, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa. Ei ole väliä, mitkä henget ovat milläkin alueella. Me istumme niiden yläpuolella. Ne ovat jalkojemme alla. Kaikkea täytyy arvioida Jumalan Sanan valossa. Tämä on totuus. Jokainen päinvastainen väite on valetta, täyttä valetta. Kaikki johtuu Jeesuksen Kristuksen rististä. Paholainen voitettiin 2000 vuotta sitten. Meidän pitää vain vaeltaa voitossa, jonka Jeesus lunasti meille Golgatalla. Sinä voit elää pimeyden valtakunnassa tai voit elää valon valtakunnassa. Valinta on sinun. Voit päättää elää elämää ennen Kristuksen ristiä, tai voit tulla ristin läpi helluntain voimaan ja elää ylösnousemuselämää. Valinta on sinun. Viidennessä Mooseksen kirjassa 30:19 Jumala sanoo: ’Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitkaa siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.’ Jumala ei koskaan sanonut, että meidän pitäisi valita kuolema. Hän neuvoi: valitse elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi (seuraavat sukupolvet) eläisitte. Meidän täytyy ymmärtää tyhjän ristin, tyhjän haudan ja valtaistuimella istumisen voima. Meidän täytyy ymmärtää kaikki, mitä taivas on lahjoittanut meille ristin täytetyn työn ja Jeesuksen vuodatetun veren kautta. Kaikki tämä on tehty, koska Jumala on osoittanut armoaan, suosiotaan ja laupeuttaan meitä kohtaan. Kyllä, me kuuluimme aikaisemmin paholaisen valtakuntaan ja olimme demonisten henkien alla. Olimme alamaisia pimeyden voimille, mutta Jeesus tuli, pelasti meidät ja pesi meidät verellään. Meidät on siirretty pimeydestä valoon. Elämämme on nyt kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Emme enää elä aiemmassa valtakunnassa. Kun meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa, paholaisen valtakunta lakkasi olemasta ’kotimme’.” 

Ravi Zacharias ”Jeesus ja muut jumalat” (Perussanoma Oy 2016), josta lainaus sivulta 17: ”Kaikki uskonnot eivät ole yhtä. Kaikki uskonnot eivät johda Jumalan luo. Kaikki uskonnot eivät ole sitä mieltä, että kaikki uskonnot ovat yhtä. Jokaisen uskonnon ytimessä on luovuttamaton ja tarkka näkemys siitä, kuka Jumala on tai ei ole, ja sen myötä sen uskonnot määrittelevät elämän tarkoituksen. Jokainen, joka väittää kaikkien uskontojen olevan yhtä osoittaa ensinnäkin tietämättömyytensä kaikista uskonnoista, ja paljastaa lisäksi näkevänsä tunnetuimmatkin uskonnot karikatyyreinä siitä, mitä ne todellisuudessa ovat. Ytimeltään jokainen uskonto sulkee toiset pois. Olin kuitenkin jo nuorena sisäistänyt tiedostamattani käsityksen ’monista teistä’. Olin oppinut ajattelemaan sillä tavoin jo ennen kuin sen mukana tulevat ennakkoluulot selvisivät minulle. Meni vuosia ilman että ymmärsin, ettei avoimuuden vaatimus ikinä ole sitä mitä sen väitetään olevan. Kun joku sanoo: ’Sinun täytyy pitää mielesi avoimena kaikelle’, hän todellisuudessa tarkoittaa: ’Sinun täytyy pitää mielesi avoimena kaikelle, mille minäkin olen avoin, ja sanoutua irti kaikesta, mistä minä sanoudun irti.’ Intialainen kulttuuri vaikuttaa päällisin puolin avoimelta, mutta suhtautuu hyvin kriittisesti kaikkeen, mikä vähänkään pyrkii haastamaan sen. Kastijärjestelmä ei sattumalta syntynyt sallivaksi kutsutussa kulttuurissa. Kaiken sisäänsä sulkeva filosofia voi syntyä vain totuuden kustannuksella. Yksikään uskonto ei kiistä omia keskeisiä periaatteitaan… Kaikilla muilla henkilöillä, jotka ovat jonkin uskonnon keskuksessa, on alkunsa joko mielikuvituksessa tai todellisuudessa. Joka tapauksessa he ovat saaneet syntynsä jotenkin. Jeesuksen syntymä Beetlehemissä oli hetki, jota edelsi ikuisuus. Hänen olemuksensa ei saanut alkuaan ajassa eikä ihmisen tahdosta. Itse ajan Luoja, joka asui ikuisuudessa, syntyi lihaksi ajassa, jotta me voisimme elää odottaen ikuisuutta. Siinä mielessä Kristuksen viestin tarkoituksena ei ollut synnyttää uskontoa, vaan kertoa, millaisena yksin Jumala tuntee totuuden. Jos kiistäessämme Jeesuksen sanoman tavoitellessamme hengellisyyttä, päädymme vain muovaamaan itsellemme keksityn uskonnon, kun yritämme tavoittaa silmiimme taivaan, vaikka näkökenttämme rajoittuu maahan. Juuri tämän näkemyksen Jeesus haastoi sanoessaan: ’Minä olen tullut antamaan elämän’ (Joh. 10:10). Hänen elämänsä tietää meille elämää. Sinun elämäsi tai minun elämäni erillään hänestä tietää meille kuolemaa.”

Jeesuksen historiallisuus

Jeesuksen aikana elänyttä Juudean maaherra Pontius Pilatusta kuvaa Agrippan kirje Caligulalle, joka löytyy Filon Aleksandrialaisen kirjoituksista, jossa todetaan näin: ”Pilatus on taipumaton, piittaamaton ja kova. Hänet tunnetaan huonomaineisena, julmana, ennakkoluuloisena, väkivaltaisena ja murhanhimoisena miehenä.” Myöhemmin Caligula karkotti Pilatuksen etäiseen Galliaan, jossa ilmeisesti koki romahduksen ja teki itsemurhan.

Aapeli Saarisalon kirjassa ”Vapahtajan kotijärveltä” (WSOY 1953) sivulta 179 alkaen: ”… juutalainen historioitsija Josefus ihmetteli, että roomalaisten urhea ylipäällikkö Gallus, juuri kun Jerusalem oli antautumaisillaan, keskeytti piirityksen ja lähti pakenemaan länteen taakaa-ajavat juutalaiset kintereillään. Mutta Jerusalemin kristityt ymmärsivät, että nyt aukeni heille tie itään, Pellaan, jonne Jeesus perimätiedon mukaan oli heitä neuvonut pakenemaan: ’Kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin ne, jotka ovat kaupungissa lähtekööt sieltä pois’, Luuk. 21:20,21. Kun piiritys kerran taukosi, lähtivät kristityt. Heidän matkansa sattui sopivaan vuodenaikaan, juuri ennen sadeajan alkua, kuten Josefus kertoo. Vieläpä saamme Josefukselta tarkan tiedon siitä viikonpäivästäkin, jolloin piiritys keskeytyi; tiedämme kristittyjen lähteneen ulos sapattia seuraavana päivänä. Matka Pellaan oli sopivan pitkä kahden sapatin väliseksi ajaksi. Jeesus olikin sanonut: ’Rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina’, Matt. 24:20.”

Barbara Richmond, Juutalainen näkökulma Uuteen testamenttiin (Aika OY Keuruu, 2001, luku 7.) Kun Jeesus nousi kuolleista, Johannes mainitsee evankeliumissa yksityiskohdan, joka vaikuttaa tarpeettomalta. Käärinliina, jolla Jeesuksen kasvot olivat käärittynä, oli erikseen taiteltuna. Ja Pietari kiinnitti siihen huomion (Joh. 20:7). Miksi? Se oli Jeesuksen selvä viesti siitä, että häntä ei ollut kohdeltu hyvin eikä ikinä enää palaisi takaisin siihen paikkaan.
Kristinusko on erilainen kuin muut uskonnot, sillä toisella lailla uskovia ei kirota, vaikka se kuuluu moneen uskontoon, sillä apostoli Paavalin Roomalaiskirjeessä 12:14-21 sanotaan näin: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.” Vaan ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.”

Apostolien teoissa 18:12 mainittu Gallion oli filosofi Senecan veli. Paavalin elämäntyön ajanmäärityksen kannalta on tärkeä tietää, että Delfistä katkelmina löydetty, kiveen kirjoitettu keisari Klaudiuksen kirje, josta käy ilmi, että Gallion oli Akaian maaherrana heinäkuun alusta 51 kesään 52.

Roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus kirjoittaa vuonna 116 annaaleissaan mm. vuoden 64 Rooman palosta: ”Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.” Myös Suetonius kuvasi Rooman paloa ja kertoi: ”rangaistus langetettiin kristityille, jotka olivat antautuneet oudon ja vahingollisen taikuuden valtaan.”

Plinius kävi kirjeenvaihtoa keisari Trajanuksen kanssa 111 jKr. ”nämä kristityt eivät kumarra epäjumalankuvia, vaikka heitä siihen pakotettaisiin. Kokoontuvat määrättynä päivänä viikosta auringon noustessa veisaamaan vuorohymnejä Kristukselle Jumalana ja että he lupaavat valalla, etteivät tekisi syntiä vaan pitäytyisivät irti varkauksista, ryöstöstä ja haureudesta. He olivat lupautuneet olemaan kieltämättä uskoaan ja luottamusta, jota heiltä velvoitettiin. Tuo kulkutaudin tavoin tarttuva usko oli levinnyt kaupunkeihin ja pikku kyliin, niin että niissä olevat epäjumalien temppelit tyhjentyivät ihmisistä.”

Samarialaissyntyinen Thallus kirjoitti Lähi-idän historian vuonna 52 jKr. alkaen Troijan sodasta aikaansa saakka ja viittasi Kristukseen. Josefus Flaviuksen tekemässä Juutalaisten historiassa (Antiquitates Iudaicae) vuodelta 93 jKr. Juutalaisen historian XVIII kirjan kolmannessa pääkappaleessa Josefus kertoo Jeesuksesta: ”Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.”Ambrosius (n. 340-397), Milanon piispa vuodesta 374. Saarnaajana ja sielunhoitajana hänellä oli suuri vaikutus mm. Augustinuksen uskonnolliseen kehitykseen. Hän taisteli pakanuutta ja areiolaisuutta vastaan sekä puolusti kirkon itsenäisyyttä valtioon nähden.Kirkkoisä Tertullianus (160-225) käsitys montanolaisuudesta oli, että on ymmärrettävää, että ihminen, joka kokee ja katselee Jumalan kirkkautta, niin pakosta menettää mielensä ja ymmärryksensä hallinnan, kun Jumalan voima verhoaa hänet.

Papias, (k. n. 165), Fryygian Hierapoliin piispa. Papias kirjoitti 130-luvulla teoksen Herran lauselmista (suomennettu 1928 teoksessa Apostolisten isien kirjat), jonka säilyneet katkelmat antavat tietoja Matteuksen ja Markuksen evankeliumien synnystä.Saksalainen professori Konstantin von Tischendorf tehdessään tutkimusmatkoja mm. itämaisiin kirjastoihin 1850- luvulla. Noilla matkoilla hän teki myös löydön, UT:n alkutekstin todistuskappaleista, joista tärkein oli Siinain Katariinanluostarista löytämänsä kreikkalainen Raamatun käsikirjoitus, Codex Sinaiticus.

Pilatuksen asiakirjojen aitouden puolesta puhuu: Justinus Martyyrin (v. 138), Tertullianuksen (n. v 200) ja kirkkohistorioitsija Eusebiuksen (n. v. 315). Tischendorf toteaakin kirjan johdannossa.  ”Näiden kolmen tunnetun ja luotetun henkilön kirjoituksista ja lausunnoista selviää se, että Pilatuksen asiakirjat ovat olleet olemassa jo ennen vuotta 138 jKr. ja että niitä tuolloin pidettiin todellisina asiakirjoina.”

Craig A. Evans ”Jeesus-huijaus paljastuu” (www.ivpress.com 2015), josta lainaus sivulta 245: ”Juuri kun lukeva yleisö luuli, etteivät historiallista Jeesusta ja kristinuskon alkua koskevat teoreettiset ajatusrakennelmat voisi muuttua enää typerämmäksi kuin se, mitä Dan Brown esitti kirjassaan Da Vinci -koodi, näyttämölle astui Michael Baigentin täysin naurettava Ristin salaisuus, joka sisältää teorian valekuolemasta ja kirjeistä, joita Jeesus kirjoitti juutalaisten suurelle neuvostolle. Mitähän on tulossa seuraavaksi? Nämä naurettavat kirjat eivät valitettavasti ole ainoat, jotka viime vuosina on julkaistu; niitä ennen on ilmestynyt monia muita, ja tahti näyttää ikävä kyllä olevan kiihtymässä. Miksi? Kukaan ei tiedä sitä varmasti. Osasyy on todennäköisesti postmodernissa,  irrationaalisessa yhteiskunnassamme, jossa totuus on yksilöllinen ja  joustava. Kuten eräs arvostelija asian ilmaisi: Da Vinci -koodin menestys kertoo enemmän nyky-yhteiskunnan herkkäuskoisuudesta kuin Dan Brownin taidoista.”

https://www.craigaevans.com/about.html

Kotiseurakunnat

Kun Jeesus ristiinnaulittiin, niin Jerusalemin temppelin esirippu repesi ja tie kaikkein pyhimpään. Temppelipalvelus pappeineen päättyi lopullisesti Tiituksen roomalaisen armeijan tuhotessa temppelin.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan luvussa 27: 50- 56 kuinka kaikkein pyhimmän verho repesi ja temppeli tuhottiin, koska Jeesus antoi täydellisen ja Jumalalle kelpaavan uhrin syntiemme sovitukseksi, eikä temppelin uhripalvelusta tarvittu enää: ”Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,  ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.  Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.  Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika.”  Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.”

Aapeli Saarisalon sanakirjassa sanotaan temppelistä mm. näin: ” Temppelin merkitys UT:ssa muuttui vertauskuvalliseksi. Jeesus sanoo ruumistaan Jumalan temppeliksi, Matt. 26:61; Mark. 14:58; Joh. 2:19, Joh. 2:21. Paavali sanoo Kristuksen pyhittämän ihmisen ruumista Pyhän Hengen temppeliksi, 1. Kor. 6:19, ja kristittyä itseään ”elävän Jumalan temppeliksi”, 2. Kor. 6:16. Koko seurakunta on ”pyhä temppeli Herrassa”, Ef. 2:21; 2. Tess. 2:4; vrt. myös Ilm. 3:12. ”Paavali esittää verrattomalla tavallaan, että kukin kristitty on pyhä temppeli mutta etteivät kaikki silti muodosta yhdessä useita temppeleitä, vaan yhden ainoan temppelin. Luonnon maailmasta otettu vertauskuva valaisee asiaa, vaikka kaikki vertaukset ovat ontuvia: vesipisara on yksityinen kristitty, aallot ovat yksityisiä kristillisiä seurakuntia ja meri suuren Jumalan seurakunta, kirkko. Kukin näistä kolmesta on tavallaan veden asuinsija ja vesipisaraan sisältyy kaikki se, mitä merikin on, mutta ilman merta sitä ei olisi olemassakaan” (Odeberg). Ilmestyskirjan uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä, Ilm. 7:15; Ilm. 11:19; Ilm. 16:1. Katolisessa kirkossa elää vielä VT:n temppeli-aate uhripappeineen ja suitsutuksineen.”

Apostolien teoissa on monia esimerkkejä kuinka seurakunta kokoontui kodeissa ja tässä seuraavassa esimerkissä sadanpäämies Kornelius kutsui Pietarin ja sukulaisensa kotiin, jossa Pietarin julisti evankeliumin ja Pyhä Henki kastoi kuulijat Pyhällä Hengellä ja tulella.

Jouko Ruohomäki ”Kutsu ylistämään ja palvomaan” (am aikamedia 2016) lainaus sivulta 75: ”Harvinainen esimerkki kotikirkosta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa Dura Europoksesta Eufratin rannalta Syyriasta. Ennen vuotta 256 rakennettu kristittyjen kokoontumispaikka on ollut asuintaloon liitetty hallin tapainen huone. Tilasta on löydetty freskoja, esimerkiksi kuva kastekirkosta, ja kristillisiä maalauksia, jotka on nimetty muun muassa seuraavasti: Hyvä Paimen, Kristus ja Pietari kävelemässä veden päällä ja Halvaantuneen parantaminen. Lisäksi paikalta on löytynyt pergamentteja, jotka sisältävät ehtoollisrukouksia.”

Apostolien teot 9:1-48 ”Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Kornelius!” Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: ”Mikä on, Herra?” Enkeli sanoi hänelle: ”Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla.”  Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta  ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen. Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan. Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.  Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan.  Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ”Nouse, Pietari, teurasta ja syö.”  Mutta Pietari sanoi: ”En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista.” Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.”  Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen. Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla  ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin.  Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi Henki hänelle: ”Katso, kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt.” Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: ”Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet?” He sanoivat: ”Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa.” Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.  Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.  Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: ”Nouse; minäkin olen ihminen.”  Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla.  Ja hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.  Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: ”mitä varten te olette minut noutaneet?”  Ja Kornelius sanoi: ”Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa  ja sanoi: ’Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.  Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.’ Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua.” Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön,  vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.  Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:  ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?”  Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.”

Seurakuntaan tuotiin Konstantinus Suuren aikaan uudestaan pakanatemppelien pappeus, sillä kristinuskosta tehtiin sallittu Rooman valtakunnassa. Näiden pakanatemppelien käyttöönotto kristillisiksi kokouspaikoiksi toi ilmeisesti temppelit ja papit seurakuntaan. Papit oli ainoastaan valtuutettuja tiedon jakajia, oikeita sakramenttien jakajia joita ei voida löytää Raamatusta uuden testamentin opetuksista.

Wikipediasta lainaus: ”Konstantinus I Suuri (Flavius Valerius Constantinus, 27. helmikuuta n. 272–274– 22 toukokuuta337) oli Rooman keisari 25. heinäkuuta 306–337. Konstantinus I Suurta on sanottu ensimmäiseksi kristityksi keisariksi: hänet tunnetaan parhaiten Roomassa vainotun kristinuskon laillistamisesta. Konstantinus ja hänen kanssahallitsijansa Licinius säätivät 313 niin sanotun Milanon ediktin, joka poisti kristittyihin kohdistuneet vainot ja palautti kirkoilta takavarikoidun omaisuuden. Konstantinus vaikutti kristinuskon kehitykseen myös kutsumalla koolle Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen,”

Kiinassa epäviralliset kotiseurakuntien piirissä on paljon enemmän jäseniä kuin virallisessa Kolme-itsen-kirkossa, joka on isänmaallinen liike, joka on hallituksen hyväksymä ja ohjaa sen toimintaa. Zhang Rongliang ja Eugene Bach ovat kirjoittaneet Kiinan kotiseurakunnista kirjan ”Lujana Kristuksessa – rohkean kiinalaispastorin elämäntarina” (Avainmedia 2016). Tässä kirjassa mainitaan Dennis Balcombe…
Dennis Balcombe on kirjoittanut mm. kirjan ”China’s Opening Door – Incredible Stories the Holy Spirit a Work in One of the Greatest Revivals in Christianity” (iTunes 2014).Yun veli Taivaallinen, yksi Kiinan kotiseurakunnan johtajista, kärsi aikoinaan jatkuvia kidutuksia ja vankeutta uskonsa tähden Kiinassa. Vainot ovat olleet jokapäiväistä todellisuutta miljoonien ihmisten elämässä Kiinassa.  Nykyään veli Taivaallinen asuu Euroopassa tehden puhujamatkoja eri puolille maailmaa. Veli Taivaallinen, tunnettu myös  nimellä veli Yun, rukoilee ja tutkii Raamattua tuntikausia joka päivä. Hänen elämästään kertova kirja, useilla kielillä ilmestynyt ja aikanaan Vuoden kirjaksi nimetty teos, ”Taivaallinen mies”, on ollut monelle uskovalle hengellisen elämän käännekohta.

Seitsemän seurakuntaa Vähässä Aasiassa

Riitta Pätiälä-Saarisalo kirjoittaa kirjassaan ”Kointähti Herran tulemusta odottaville” (Vapaa Evankeliumisäätiö 1971), josta tämä lainaus: ”Syyskuussa 1970 sain osallistua matkaan seitsemän seurakunnan alueelle Vähässä Aasiassa. Matka elävöitti näitten seurakuntien saamien kirjeitten ymmärtämistä. Nämä seitsemän seurakuntaa sijaitsivat kaupungeissa Efeso, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea. Kaikki mainitut kaupungit sijaitsivat silloisella Rooman hallintoalueella, joka tunnettiin nimellä Aasia. Sitä vastaa nykyinen Turkin valtakunnassa Vähän Aasian läntinen osa. Ilmestyskirjan sanoma Aasian seitsemälle seurakunnalle on tarkoitettu nimeltä mainituille seurakunnille paikallisesti ja vertauskuvallisesti myöhemmille seurakunnille. Siitä voidaan nähdä kirkon asteittainen kehityksen ääriviivoja Herran tulemukseen saakka… Paavalin, Johanneksen ja Ilmestyskirjan varoituksista huolimatta Efeson seurakunta turmeltui niin pian kuin siihen tarttui keisari Konstantinuksen jälkeen maailman ystävyys ja ylellisyys. Efeson kirkolliskokouksessa v. 431 julistettiin Neitsyt Maria jumalanäidiksi, joka peri edeltäjältään runsaasti tämän oleellisempia piirteitä ja ominaisuuksia. Artemis-Diana-äitijumalatar sai Marian, Jeesuksen äidin, muodon. Aasialaisen äitijumalattaren olemukseen kuuluvia käsityksiä liitettiin pyhään neitsyeen. Mariaa sanottiin ’tähdeksi, joka synnyttää auringon’, mikä nimitys viittaa selvästi Venukseen aamutähtenä… Efeso hävisi turmeltuneen kristillisyytensä seurauksena. Ryöstelevät gootit tuhosivat n. v. 260 Artemiin temppelin, jonka loisto oli jo aikoja sitten himmentynyt. Temppelin vihreät porfyyripylväät kuljetettiin ja käytettiin Istanbulin (Konstantinopolin) Hagia Sofian, ’Pyhän viisauden’, kirkon kaunistamiseksi. Efeso rappeutui ja joutui pian maan tasalle – jopa maan alle. Sen perustukset vajosivat liejuun. Kun järjestelmällisesti kaivaukset v. 1896 aloitettiin, peitti Efeson aluetta laaja tupakkaviljelys. Voitiin vain suunnilleen arvioida kaupungin ja temppelin sijaintipaikka… Raunioitten lähistöllä on nykyään Selcuk-niminen turkkilaiskaupunki…Neitsyt Marian Basilika ja Johanneksen ja Lukkaan hauta kuuluvat matkailunähtävyyksiin… Jeesus antoi tunnustusta Efeson seurakunnalle siitä, että se vihasi nikolaiittain tekoja. Nimi Nikolaus merkitsee ’kansan voittaja’. Nikolaiitat, joista lisää Pergamon yhteydessä, laiminlöivät pyhityksen ja käyttivät Jumalan armoa velttouden verhona: armo riittää pelastukseen ja elämän vaellus on vähäpätöinen asia. Tällaista väljää kristillisyyttä on riittävästi meidänkin aikanamme… Izmir, Ilmestyskirjan Smyrna, on läntisen Turkin suurin kaupunki, joka sijaitsee meren rannalla vuoriston ympäröimänä. Kaivauksilla on ollut mahdotonta paljastaa UT:n Smyrnaa, koska nykyinen kaupunki on vanhan kaupungin päällä… Aleksanteri Suuri rakennutti uudelleen Smyrnan, jonka lyydialaiset hävittivät v. 600 eKr. Kaupunki joutui Rooman valtaan v. 133 eKr… Piispa Polykarpus kärsi Smyrnassa marttyyrikuoleman v. 155 jKr. Nimi Polykarpus merkitsee ’rikashedelmäinen’. Polttoroviolla tämä uskollinen todistaja sanoi kahdeksankymmentäkuusi vuotta palvelleensa Herraa. Kirkkoisä Irenaeuksen mukaan hän oli ’apostolien opettama ja seurustellut Johanneksen ja monen muun kanssa, joka oli nähnyt Kristuksen’… Innokas kirjojen keräilijä Attalos I (241-197 eKr.) teki Pergamosta Aleksandrian kanssa taideteoksillaan kirja-aarteillaan kilpailevan kaupungin. Pergamo oli kuuluisa kirjastostaan ja kirjoituspergamentista, joka valmistettiin nahasta ja sai kaupungista nimensä… Rooman valtakunnan aikana Pergamo oli ns. Aasian provinssin pääkaupunki, jossa sijaitsi oikeusistuin ja ajoittain prokonsulinvirasto… Pergamo on yksi täydellisimmin kaivettuja kaupunkeja maailmassa. Saksalaiset aloittivat kaivaukset v. 1868, ja ne ovat jatkuneet meidän päiviimme saakka. Linnakukkulan juurella oli Zeus-jumalalle omistettu alttari, joka pystytettiin v. 240 eKr. Attaloksen gallialaisista saavuttaman voiton muistoksi…

On erilaisia arveluja, mitä Pergamossa sijaitseva ’saatanan valtaistuin’ tarkoittaa. On ajateltu Aeus-jumalan alttaria, roomalaisen ylioikeuden tuomioistuinta, keisarinpalvontaa, jonka tyyssijana oli Augustuksen pyhäkkö, tai Asklepios-kulttia. Asklepios oli auringon jumalan Apollon poika, jota pidettiin lääkärien jumalana. Asklepioksen palvonta oli yleistä koko kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Temppelit ja pyhäköt olivat samalla sairaaloita ja parantoloita, joissa annettiin hierontaa ja kylpyjä. Asklepioksen tytär oli Hygieia, terveyden jumalatar… Nykyinen turkkilainen kaupunki Bergama sijaitsee jonkin matkan päässä muinaisen kaupungin raunioista… Tyatiran nykyinen nimi on Akhissar… Sardeen kaupunki sijaitsi Tmolus-vuoren rinteellä Lyydian maakunnassa. Se on parhaiten tunnettu rikkaan kuningas Kroisoksen pääkaupunkina, jossa on tehty varhaisimmat rahalöydöt… Filadelfia sijaitsi lähellä Sardesta Lyydiassa Tmolus-joen varrella Kogamuksen hedelmällisessä laaksossa. Se oli Attalos II:n Filadelfoksen (159-138 eKr.) perustama rikas ja kukoistava kaupunki… Laodikea sijaitsi Lounais-Fryygiassa Lykos-joen eteläpuolella jokilaaksossa. Syyrian kuningas Antiokos II (261-146 eKr.) perusti kaupungin ja antoi sille nimen puolisonsa Laodiken mukaan… Laodikeassa oli gladiaattorisirkus, temppeleitä, teattereita ja pylväskatuja.”

Messiaaninen juutalaisuus

Messiaaniseksi juutalaisuudeksi kutsuttu liike alkoi muodostua kuitenkin vasta 1800-luvulla englanninkielisessä maailmassa luoden pohjan nykyajan messiaanisille liikkeille.Apostolien teoissa apostoli Paavalin voidaan olettaa olleen messiaaninen juutalainen ja hän kuvaa itseään näin Ap.t. 24:14-15: ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.’”

Kai Kjær-Hansen ja Ole Chr. M. Kvarme ”Messiaaniset juutalaiset – Kristitty vähemmistö Israelissa” (Suomen Lähetysseuran julkaisu Kirjaneliö 1979) lainaus sivulta 18: ”Ensimmäiset kristityt juutalaiset eivät pitäneet itseään entisinä juutalaisina. Vaikka kirkkohistoria on suurelta osaltaan pakanallista alkuperää olevan kirkon historiaa, kirkko syntyi Jerusalemissa juutalaisessa ympäristössä, tai toisella tavoin sanottuna: Kristillisen kirkon alkuna oli messiaaninen seurakunta Jerusalemissa. Tästä näkökulmasta katsottuna on aivan luonnollista, että messiaaniset juutalaiset eivät pidä itseään uutena, ennen näkemättömänä keksintönä. He pitävät itseään juutalaisina, koska he ovat juutalaisia. Näin tehdessään he seisovat ensimmäisten kristittyjen rinnalla, jotka myös pitivät itseään juutalaisina, koska olivat juutalaisia. Vaikka kristinuskon juutalaisia piirteitä on tällä vuosisadalla enemmän korostettu, jopa niin, että tällä perusteella on vastustettu evankeliumin viemistä juutalaisille, toistamme muutamia usein esitettyjä näkökohtia: Jeesus oli juutalainen, hänen äitinsä oli juutalainen, hän oli kasvanut juutalaisessa ympäristössä ja juutalaiset kirjoitukset olivat hänen Raamattunsa. Apostolit olivat juutalaisia, jotka olivat kohdanneet Messiaansa juutalaisessa Jeesuksessa. Myös apostoli Paavali – pakanoiden apostoli – oli syntyään juutalainen ja piti itseään jatkuvasti juutalaisena. Hän ei koskaan olisi hyväksynyt väitettä, että hän ei enää olisi ollut juutalainen tultuaan Jeesus-uskoon. Hän piti itseään sataprosenttisena juutalaisena. Me pidämme tätä näkökohtaa oikeana, vaikka juutalaiset ja jotkut juutalaiskristityt ryhmät erosivat hänestä, koska hän toimi pakanoiden parissa ja koska hänellä oli erilainen käsitys lain merkityksestä pakanakristityille. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Uuden testamentin pohjalta emme missään tapauksessa voi kieltää, ettei heissä olisi tapahtunut muutosta heidän tullessaan Jeesus-uskoon. Mutta he elivät jatkuvasti juutalaisina juutalaisten tavoin. Heidän uskonsa ei erottanut heitä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta. Se ei tehnyt Moosesta tarpeettomaksi, vaan asetti hänet uuteen yhteyteen, hänet tulkittiin nyt Kristus-kokemuksen valossa. Tämä kokemus vei heidät lähemmäksi heidän isiensä Jumalaa. Se, että he uskoivat ja julistivat, että vain Jeesuksen nimessä oli pelastus (Apt 4:12), ei tehnyt heistä entisiä juutalaisia. Uskoessaan Jeesukseen Messiaana heistä ei ollut tullut entisiä juutalaisia, joilla oli uusi Jumala.”

Ja sivulta 105 alkaen toinen lainaus: ”Jotta ymmärtäisimme tämän paremmin, toistamme keskustelun, joka käytiin Yhdysvalloissa messiaanisen ja ortodoksisen juutalaisen välillä. Tämä keskustelu oli yhtä hyvin voinut tapahtua Israelissa. Ortodoksinen juutalainen (A): ’Juutalainen voi tulla pelastetuksi ja pyhäksi Jumalan edessä vain täyttämällä lain. Sen vuoksi noudatan kaikkia tooran käskyjä.’ Messiaaninen juutalainen (B): ’Oikein. Toivoisin vain, että minäkin voisin pitää kaikki käskyt.’ A: ’Mitä? Miksi sinä tahdot noudattaa lakia? Etkö sinä juuri ole luopunut siitä.’ B: ’En ole koskaan luopunut siitä. Jeesus sanoi, että hän ei tullut tekemään lakia turhaksi, vaan täyttämään sen. Tiedän, että Jumala iloitsee jokaisesta juutalaisesta, joka noudattaa lakia, mutta minä en vielä ole tavannut ketään, joka olisi sen tehnyt. Sano, etkö koskaan ole tehnyt työtä sapattina tai muutoin jättänyt pyhittämästä sitä?’ A: ’En koskaan.’ B: ’Silloin olet eräs niistä harvoista, jotka pystyvät siihen. Mutta sapattikäskyt ovat hyvin mielenkiintoisia. Se, joka ei niitä pidä, saa rangaistuksen.’ A: ’Tiedän sen… Se rangaistaan kuolemalla.’ B: ’Mutta jos nyt juutalainen ei noudata sapattilakeja, noudatatko sinä silloin sitä lakia, joka käskee sinua rankaisemaan häntä?’ A: ’En ole koskaan surmannut ketään, joka ei ole pyhittänyt sapattia, jos sitä tarkoitat. Pidän kaikki säädökset, joita ortodoksiset juutalaiset noudattavat tänään. Joitakin lain kohtia on mahdotonta noudattaa.’ B: ’Minun tarkoituksenani on sanoa, että sinä et noudata kaikkia säädöksiä, jotka Jumala antoi kansallamme. Onko tämä oikein?’ A: ’Teknisesti katsoen olet oikeassa.’ B: ’Mutta Jumala vaatii, että meidän on pidettävä kaikki lain käskyt ja määräykset, eikä niin?’ Esimerkiksi 3 Moos 19:37.’ A: ’Niin, hän vaatii sen.’ B: ’Mihin tämä silloin vie:’ A: ’Eikö olisi oikeampaa kysyä, mihin se vie sinut. Sinä olet juutalainen ja kiivailet lain pitämisen puolesta. Mutta samalla myönnät, että jätät suurimman osan siitä pitämättä. Minä ainakin yritän. Kukaan ei ole täydellinen. En usko, että Jumala vaatii täydellisyyttä.’ B: ’Hän vaatii juuri sitä. Vain lain täydellinen noudattaminen kelpaa hänelle. Jos juutalainen rikkoo yhtä lain kohtaa vastaan, hän on langennut Jumalan silmissä. Pyhimmätkin keskuudessamme tekevät syntiä. Me teemme kaikki syntiä. Mitä meille silloin tapahtuu. Luulen, että Jumalan on valmistanut meille tien. Ja se on Jeesus, luvattu Messias, ainoa täydellinen, joka kuoli meidän syntiemme tähden. Kun luotamme häneen, olemme täydellisiä hänen edessään. Toisin sanoen: Jeesus tekee meidät puhtaiksi (kosher).’”

James W. Goll ”Tuhkasta syntyi herätys” (Kuva ja Sana 2014) sivulta 69 lainaus: ”Kishinevissä JosephRabinowitz ja neljäkymmentä perhettä perustivat maailman ensimmäisen heprealais-kristillisen tai messiaanisen seurakunnan nimeltä Uuden liiton israelilaiset. Hänen työllään ja kirjoituksillaan oli suuri vaikutus Venäjällä ja Euroopassa, ja ne tunnettiin ympäri maailmaa. Vuonna 1888 Rabinowitz totesi: ’Olen syventynyt kahteen asiaan: ensimmäinen on Herra Jeesus Kristus ja toinen Israel.’ … Rabinowitzin Kishineviin perustama messiaaninen seurakunta oli merkki kalastajien ajan alusta ja heidän lähettämisestään Euroopan juutalaisten luokse, ja aivan erityisesti pohjoiseen maahan… Jeb Zabotinsky oli yksi kalastaja. Hän oli ensimmäisiä Israelin pioneereja ja matkusteli vuonna 1933 ympäri Eurooppaa – ja eritoten ympäri Saksaa – ja varoitti: ’Teillä ei ole täällä minkäänlaista tulevaisuutta. Tulkaa takaisin omaan maahanne vielä kun ovet ovat auki.’ Tuhannet noudattivat Zabotinskyn kehotusta, toiset taas pakenivat pohjoiseen, mutta miljoonat Saksassa, Itävallassa ja Balkanilla asuvat juutalaiset jäivät paikoilleen.”

Kaikki kristinuskoa tunnustavat juutalaiset eivät suinkaan samastu messiaaniseen juutalaisuuteen, eivätkä kaikki messiaaniset juutalaiset samastu historialliseen kristinuskoon. Nimitystä ”juutalaiskristitty” käytetään tavallisesti perinteisten kristillisten kirkkojen piirissä uskoaan harjoittavasta syntyperäisestä juutalaisesta, kun messiaanisilla juutalaisilla tarkoitetaan synagogassa kokoontuvia ja juutalaista kalenteria ja juutalaisia tapoja noudattavia Jeesukseen uskovia, olivatpa nämä etnisesti juutalaisia tai eivät. Termejä käytetään kuitenkin osin epäselvästi rinnakkain kun tarkoitetaan yleisesti Jeesukseen uskovia juutalaisia. Messiaanisen liikkeen kannattajien lukumäärä oli vuonna 1998 noin 250 000 ympäri maailman. Se on kasvanut voimakkaasti varsinkin Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa sekä Israelissa. Useimmat messiaaniset seurakunnat noudattavat perinteistä juutalaista synagogapalveluksen mallia esineistöineen, rukouksineen ja Tooran lukuineen, poikalapsille suoritetaan ympärileikkaus ja juutalaiset juhlapäivät vietetään perinteiden mukaisesti. Sen sijaan Tooran ohella pyhänä kirjana luetaan Uutta Testamenttia, hepreaksi Brit Hadasha. Toiset seurakunnat taas sitoutuvat väljemmin juutalaisiin perinteisiin ja ovat jumalanpalvelusmuodoissaan lähempänä vapaita kirkkokuntia. Useimmat messiaaniset seurakunnat pidättäytyvät perinteisten kristillisten symbolien kuten ristin käytöstä ja sunnuntain sijasta juhlapäivänä vietetään sapattia. Kristillisen kirkon juhlia kuten joulua tai pääsiäistä ei vietetä seurakunnissa, joskin yksityiset jäsenet saattavat juhlia niitä perhepiirissä. Uskoville suoritetaan kristillisen käytännön mukainen upotuskaste ja ehtoollista vietetään UT:n asetuksen mukaisesti. Liikkeen hengelliset johtajat ovat koulutukseltaan pääosin eri evankelisten vapaiden suuntien pastoreita.Julia Fisher on kirjoittanut ”Israelin uudet opetuslapset – Miksi niin monet juutalaiset valitsevat Jeesuksen?” (Päivä Oy 2010).Jakov Damkani on kirjoittanut kirjan ”Miksi juuri minä?”, jossa hän kertoo kuinka oli syntynyt uskonnolliseen juutalaiseen perheeseen Israelissa ja tuli Yhdysvalloissa evankelioinnin seurauksena uskoon ja löysi Jeesus messiaan. Kaija Taival on kirjoittanut kirjan ”Iloa tuhkan sijaan – messiaanisen juutalaisen Michael Yaranin tarina” (Päivä 2015).Jouko Piho ”Ihmeellinen Israel – Jouko Pihon 141 raporttia Israelista syksyllä 2015″ (Neos 2017) lainaus sivulta 74: ”King of Kings -seurakunta… lauantaina kokoontuvista messiaanisista eli Jeesukseen uskovista juutalaisseurakunnista poiketen sunnuntaina klo 17. Kokoustila on Jaffa-kadun 97 varrella olevassa Klal-rakennuksessa. King of Kings on yksi Israelin suurimpia messiaanisia seurakuntia, ellei suurin. Kokouksessa oli arvioni mukaan läsnä noin 500 ihmistä. Messiaanisia juutalaisia arvioidaan olevan noin 15 000 yli 8 miljoonan asukkaan Israelissa eli toistaiseksi aika vähän… Seurakunnalla on kokouksien lisäksi monia eri toimintamuotoja lapsille ja nuorille sekä King’s Kindness niminen sosiaalinen auttamistyö, jossa annetaan raha- ja ruoka-apua sekä neuvontaa köyhille ja tarpeessa oleville.”

Merkittäviä kirkkoisiä

Kristinusko on erityisesti ollut kirjoitettuun tekstiin tukeutuva ja kirjallisuutta käyttävä uskonto. Kirkon yhteyteen syntyi kirjastoja. Kirkkoisä Origenes vuoden 250 tienoilla perusti kirjaston Kesereaan. Luostarien yhteydessä oli kirjastot, joista tuli keskiajan kirjastotyyppi. Benediktiinien munkkikunnassa alkoi tekstien kopioiminen ja kirjallisuuden kokoaminen, joka sai Cassiodoruksen n. 490-580 järjestyneet muodot, jonka seurauksena kirjastoja syntyi kaikkialle Eurooppaan luostarien yhteyteen. Keskiajan lopulla yliopistojen yhteyteen syntyi kirjastoja. Pariisin yliopisto perustettu 1257 Sorbonneen. Turun tuomiokirkolla tiedetään olleen merkittävä kokoelma kirjoja 1300-1400 luvuilla, mutta uskonpuhdistuksen seurauksena katoliset kirjakokoelmat hävitettiin.

Hus, Jan (Johannes) (n. 1369–1415), tšekkiläinen pappi, uskonpuhdistaja ja kansallissankari. Hus valmistui papiksi 1400 ja oli Prahan yliopiston rehtorina 1402–03 ja 1409–10. Vuosi 1402 oli Hussin käännekohta, sillä hänet kutsuttiin Bethlehem kappelin saarnaajaksi. Hus antautui kokonaan Jumalan sanan tutkimiseen ja julistamiseen. Hän etsi totuutta vain raamatusta. Uuden vuosisadan alkupuolella saapuivat Wycliffen teologiset kirjat Pragiin. Mahdollisesti Hussin ystävä Hieronymus Pragilainen, joka oli opiskellut Oxfordissa toi ne Pragiin. Ja nääissä kirjoissa esitetyt opit levisivät nopeasti, kunnes eräs yliopiston maistereista vaati Wycliffen opit tuomittaviksi 45 kohdan nojalla, jotka hän oli poiminut tämän kirjoista. Wycliffe oli selvittänyt, että leipä ja viini eivät muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, kuten katolinen kirkko vuonna 1215 neljännessä lateraanikokouksessa oli selittänyt, vaan että Kristus on vain henkisesti läsnä Herran ehtoollisessa. Hän korosti Raamattuun sidotun omantunnon vapautta ja arvosteli papistoa ja anekauppaa, mikä johti ristiriitoihin katolisen kirkon kanssa, hänen tuomitsemiseensa Konstanzin kirkolliskokouksessa ja polttamiseensa kerettiläisenä. Hus loi tšekkien kirjakielen ja perusti kansallisen kirjallisuuden. Böömissä hänen kannattajiaan alettiin kutsua hussilaisiksi. Tšekin protestanttiset kirkot tunnustautuvat hussilaisten perillisiksi.

Hieronymus Savonarola syntyi 21.9.1452 Ferrarassa. Hieronymuksen isä Nikolaus oli ammatiltaan rahanvaihtaja ja liikemies ja äiti Helena. Ferraran akademiassa Hieronymus sai laajan humanistisen sivistyksen. Ferraran hovielämä oli tuntunut maallistuneelta, sillä herttuat hallitsivat kuten olisivat jumalia julmuudessaan ja irstaudessaan. Nuori Hieronymus kirjoitti 1472 laulun ”Maailman turmeluksesta” jossa hän valittaa, miten kaikki hyve ja kaikki kunnia on kokonaan kadonnut, miten toiset kieltävät Jumalan kokonaan, toiset väittävät Hänen nukkuvan ja sitä kunnioitetaan, joka on Jumalan vihamies. Himot ja halut, ryöstö ja väkivalta rehoittavat siinä määrin, että ihme, jos ei taivas syöksy niskaamme. Kolme vuotta myöhemmin (1475) Hieronymus Savonarola kirjoitti runon Kirkon turmeluksesta. Suuren käännekohdan Hieronymus koki kuultuaan augustinolaismunkin saarnan, jossa munkin sanat ”Lähde maaltasi, jätä kotisi ja kotiseutusi ja kaikki, mitä siinä on!” Ja seuraavana aamuna, huhtikuun 24.4.1475 hän jätti isänsä kodin. Kirjallisessa jäähyväisissään hän lausuu: ”Minun isäni, minun rakkauteni on Jeesus, minun suloisuuteni, äitini ja leponi Neitsyt Maria. Sisaria on minulla enemmän kuin oli ennen, eikä minulta ole myöskään puuttuva äitiä, ja niin tahdon Jumalan armon avulla elää puhtain sydämin. Voi hyvin, isä! Voikaa hyvin, vanhemmat! Voikaa hyvin, ystävät ja tuttavat! Voikaa hyvin, te maiset morsiamet kaikki! Eläkää rauhassa ja pysykää terveinä! Vetäydyn takaisin Jumalani huoneeseen rukoilemaan armollista Jeesusta; suokoon Hän minulle kestävyyttä!”

Huhtikuun 27 päivänä 1475 Hieronymus meni Bolognan dominikaaniluostariin. Vuonna 1490 Savonarola tuli San Marcon luostariin ja seuraavana vuonna hän oli sen paikan priori. Aluksi Savonarola saarnasi luostarikirkossa, mutta se kävi liian pieneksi ja hän siirtyi kaupungin tuomiokirkkoon saarnaamaan. Valtavat kansanjoukot kokoontuivat kuulemaan hänen saarnojaan, joita oli keskimäärin 15,000 kuulijaa. Usein Savonarolan täytyi keskeyttää puheensa ihmisten itkun ja äänekkäiden valitusten tähden, kun he syvimmän katumuksen vallassa rukoilivat Jumalaa. Savonarola parannussaarnasi vedenpaisumuksesta ja Pico della Mirandola kertoo kylmien väreiden kulkeneen hänen ruumiinsa läpi, ja hänen hiuksensa nousivat pystyyn. Piagnone kirjoittaa: ”Sitten Kristuksen ja apostolien aikojen ei ihminen ole milloinkaan puhunut niinkuin hän. Ei milloinkaan tuosta ajasta meidän päiviimme ole ollut miestä, joka on puhunut niin henkevästi ja oppineesti. Minä uskoin ja uskon yhä edelleen tähän mieheen, jos häntä yleensä voidaan pitää ihmisenä ja ellei hän mieluummin ole Jumalan enkeli, joka ei ole saanut oppiaan ja saarnaansa toisilta, vaan joka voimallisesti esiintyy profeettana ja opettajana, Jumalan puhetorvena ja työaseena, aivan kuin puhuisi Jumala itse hänessä.” Cerretani, Savonarolan aikalainen sanoo Savonarolan saarnatavasta näin: Hän saarnasi apostoliseen tapaan jäsentämättä esitystään tahi ottamatta esille riitakysymyksiä eikä antanut arvoa kaunopuheisuudelle, vaan suuntasi huomion Vanhan Testamentin tekstien selittämiseen ja alkukristillisen yksinkertaisuuden saarnaamista jälleen toimintatavaksi. Savonarolan oli tahtoen tai tahtomattaan astuttava politiikkaan, sillä vuonna 1495 hänelle luovutettiin diktaattorin valta Firenzessä. Hän laati jonkinlaisen teokraattisen hallitusmuodon ja julisti Jeesuksen Kristuksen Firenzen yksinvaltiaaksi kuninkaaksi. Oppineena kirjailijana Savonarola edusti aikansa korkeinta filosofista ja jumaluusopillista sivistystä kirjoittamalla mm. Trionfo della Croce 1497. Paavi Aleksanteri VI kutsui Savonarolan Roomaan ja kielsi häntä saarnaamasta. Paavi julisti Savonarolan pannaan 1497 ja uhkasi Firenzen kaupunkia kirkonkirouksella, ellei Savonarolaa luovuteta. Savonarola hirtettiin Firenzessä 23.5.1498 ja sen jälkeen poltettiin. Katkelma San Marcon luostarissa pidetystä joulusaarnasta, tekstinä Jes. 11,6: ”Susi asuu lampaan kanssa, ja pantteri makaa vuohen kanssa, ja poikanen paimentaa niitä.”
”Tänään on syntynyt tämä pieni lapsi, joka alentaa ylpeiden niskan. Tulkaa, te aamuruskon maan kuninkaat, nöyrtykää Hänen edessään, pankaa pois kruununne, heittäytykää alas maahan ja suudelkaa Hänen pyhiä jalkojaan! Rooman valtakunta, varustaudu, poikanen on paimentava sinua! Kumarra pääsi alas maahan, suutele kalastajan jalkoja, jätä hänelle kruunusi, tottele Hänen sanaansa, kuuntele Hänen lakiaan, laske koko maailma tämän poikasen valtaan! Te ruhtinaat ja herrat, te filosofit ja maailmanviisaat, vaietkaa, taipukaa, poikanen on paimentava teitä! Riemuitse, taivas; ailahtele ilosta, maa; vapise, helvetti! Tavatonta on tapahtunut maan päällä, suloista ja autuasta: Sana on tullut lihaksi.”

A. Meurman ”Kreivi N. L. Zinzendorfin elämänvaiheet” (WSOY 1908), jossa kerrotaan, että Zinzendorfin suku oli kokenut vainoa evankelisen uskontunnustuksen vuoksi Itävallassa. Saadakseen tunnustaa Herransa jätti kreivi Maksimilian Erasmus Zinzendorf vuonna 1633 korkean asemansa ja maalliset etunsa Itävallassa ja lähti maanpakolaisuuteen Oberbergin linnaan Nürnbergin läheisyyteen. Hänen pojat menivät Saksenin vaaliruhtinaan palvelukseen. Toinen heistä Otto Kristianista tuli kenraali ja toisesta Yrjö Ludvigista tuli Saksenin ministeri. Yrjö Ludvig (1662–1700) avioitui vapaaherratar Carlotta Justina von Gersdorfin (1675–1763) kanssa ja tästä avioliitosta syntyi 26 toukokuuta 1700 Nikolaus Ludvig Zinzendorf Dresdenissä. F. J. Spener oli lapsen yksi kummeista. Hallen yliopiston professori Herman Francke ja F. J. Spener olivat pietistejä jotka koettivat saada uutta elämää luterilaiseen kirkkoon, joka oli tuolloin jähmettynyt muotokristillisyyteen. Nikolaus Ludvig Zinzendorf lähetettiin kouluun Halleen Francken perustamaan pietistiseen oppilaitokseen. Isän kuoltua jo kuuden viikon kuluttua lapsen syntymästä, niin äiti avioitui 1704 kenraali Natzmerin kanssa, mutta pojan holhoojana toimi isän veli kenraali Otto Kristian von Zinzendorf, joka määräsi veljen pojan Hallen jälkeen Wittenbergin yliopistoon opiskelemaan.

Zinzendorf saapui Wittenbergin yliopistoon 25.8.1716 ja aloitti lainopilliset opinnot. Wittenbergissä julkaisi hän väitöskirjan keväällä 1719, jonka jälkeen hän teki perinteikkään ulkomaanmatkan Hollantiin. Elokuussa 1722 hän kihlautui Erdmuthe Dorothea Reussin kanssa ja heille syntyi 12 lasta. Lokakuussa 1722 Zinzendorf aloitti työnsä oikeusneuvoksena Dresdenissä, jota kesti viisi vuotta. Dresdenissä joka sunnuntai Zinzendorf piti hengellisiä kokouksia huoneistossaan joihin kaikilla oli vapaa pääsy. Zinzendorfin häiden jälkeen saapui hänen hovimestarinsa kertomaan, että hänen alueelleen oli saapunut joukko mähriläisiä vainottuja kristittyjä, jotka uskonsa tähden olivat jättäneet isänmaansa ja kaiken omaisuutensa saadakseen palvella Jumalaa. Kreivi Zinzendorf suostui mielellään heidän anomukseensa saada asua Berthelsdorfin alueella. Koko ajan saapui Mährenistä Hutvuoren rinteille. Tänne muodostui evankelisten kristittyjen seurakunta. Zinzendorf asui Dresdenissä, mutta kävi aina tilaisuuden tullen seurakuntaa tervehtimässä… Kreivi Zindendorf jätti virkansa ja muutti kesällä 1727 Berthelsdorfiin. Mutta kulku Herrnhutiin kesti pitkään, niin hän muutti puolivalmiiseen huoneistoon Herrnhutissa, jota oli aloitettu rakentaa häntä varten. Rothe otti hoitaakseen Berthelsdorfin, Zinzendorf yksinomaan Herrnhutin seurakunnan. Kartanoiden ja talouden hoito jäi Wattevillelle ja kreivin puolisolle. Zizendorf ja Rothe laati säännöt veljesseurakunnalle: ”Herrnhutin seurakunnan jäsenet ovat velvolliset uskolliseen rakkauteen sulkemaan kaikkia veljiä, se on kaikkiin uskontunnustuksiin kuuluvia uskovia Jumalan lapsia; heille ei ole sallittu tuomita tai moittia tai rakkaudettomasti arvostella niitä, joilla on eri käsitys; mutta heidän täytyy itse pysyä valveilla, jotta heidän keskuudessaan säilyisi puhdas Jumalan evankeliumi, lapsen luottamus ja usko.”

Jotta rukous ei lakkaisi Herrnhutissa muodostettiin siellä vartio. Tämä vartio ilmoitti yön tunnit laulamalla kutakin tuntia varten sopivan virren. Kaikki miespuoliset kuusitoista vuotta täyttäneet kuuluivat siihen ja suorittivat tehtävänsä vuorotellen. Järjestettiin rukouksia kutakin tuntia varten siten, että jotkut veljet ja sisaret sitoutuivat kunakin vuorokauden tuntina pitämään esirukouksia toisten seurakuntalaisten ja kaikkien Kristuksen seurakuntien, etenkin herrhutilaisten puolesta… Tanskan hovissa oltiin kiinnostuneita mitä Herrnhutissa tapahtui, minkä vuoksi Zinzendorf lähetti kaksi veljeä Kööpenhaminaan. Myöskin Englannista saapui kutsuja jonne Herrnhutista lähettiläitä. Zinzendorf oli saanut Englannin kuningattaren naishovimestarilta kreivitär Schaumburg-Lippe: ”Vakuutan teille, etteivät hehkuvat hiilenne ole merimatkallaan menettäneet lämpöänsä.” Seurakunnasta haluttiin tietoja Sveitsiin, Ruotsiin ja Liivinmaalle…Kreivi Zinzendorf sai 27.11.1723 hallitukselta käskyn myydä tilansa ja muuttaa maasta pois. Vaino oli päässyt vauhtiin, eikä ollut torjuttavissa joten hän lähti 23.1.1733. Kohta Zinzendorfin lähdön jälkeen 1.2.1733 Varsovassa kuoli alituinen vainoojansa Puolan kuningas ja Saksenin vaaliruhtinas Aukusti. Palattuansa Ebersdorffiin sai Zinzendorf tietää, että uusi vaaliruhtinas oli Herrnhutin seurakunnalle myötämielinen ja salli mähriläisten veljien palata takaisin kotiin. Kreivi pyysi Tübingenin jumaluusopillisen tiedekunnalta tutkintonsa nojalla tulla papiksi vihityksi. Tiedekunta vastasi myöntävästi: ”Emme voi kieltää, että meitä on hämmästyttänyt kreivin päätös, joka maailman silmissä on niin perin outo ja niin kaukana yleisestä tavasta, mutta joka niin ylevässä maallisessa asemassa olevassa henkilössä osoittaa harvinaista jumalanpelkoa, ja kun eivät mainitut korkeat edut kuitenkaan varsinaisesti ole henkilöille esteenä Jumalan sanan saarnaamisessa, eikä pappisviran hoitamisessa, niin on tiedekunta suostunut…” Näiden tapahtumien jälkeen Zinzendorf karkotettiin uudelleen ja hän kääntyi kirjeellä Preussin kuninkaan Fredrik Wilhelm I:sen puoleen, pyytäen saada tuoda asiansa kuninkaan tietoon. Tähän tuli myöntävä vastaus hovisaarnaaja Jablonskyn kautta 1736 ja tapasi kuninkaan Wüsterhausenin metsätilalla kuninkaan. Kuningas totesi Zinzendorfiin kohdistuneet syytökset perättömiksi ja Berliinissä hänelle annettiin todistus, että hänen oppinsa oli evankelisen kirkon opin mukainen. Karkotuksen aikana saatuaan ystäviltään kutsun saapua Liivinmaalle, jossa oli Herrnhutin veljiä jo vuodesta 1729 alkaen ollut työssä siellä. Kreivi Zinzendorf saarnasi Riiassa ja Tallinnassa. Riiasta Zinzendorf lähti takaisin Saksan maalle, mutta Saksenin kuningas oli julistanut hänet kerrettiläiseksi.

Toinen matka Amerikkaan alkoi 26.9.1741 tyttärensä Benignan ja muutamien veljien ja sisarten kanssa. Saavuttuaan Amerikkaan Zinzendorf vuokrasi asunnon Filadelfiasta. Delawaren valtiossa hän tapasi useita veljiä, jotka olivat sinne Herrnhutista. Pensylvaniassa oli kyllä luterilaisia, mutta mitään hengellistä elämää ei ollut. Heidän keskuudessaan Zinzendorf löysi työmaan. Suurin joukoin paikalliset kävivät Zinzendorfin kotihartaushetkissä ja pyysivät häntä saarnaamaan eräässä ladossa, joka heillä oli Filadelfiassa yhteisenä reformeerattujen kanssa, jossa Zinzendorf piti säännöllisiä jumalanpalveluksia. Zinzendorf evankelioi paikallisia intiaaniheimoja ja toimistaan mohikaanien luona Zinzendorf kirjoittaa: ”Elokuun 27.8.1742 saavuimme Khekomeko nimiseen mohikaanikylään New Yorkin valtiossa, jossa majoituimme tuohikojuun, joka oli meitä varten valmistettu. Sepä oli mieluisin asumus, jossa ikinä olen asunut. Eihän siinä varsin mukavaa ollut, semminkään sadepäivinä, mutta rakkaitten intiaaniemme parissa me semmoiset vähäpätöisyydet unhotimme. Heidän seurassaan oli meillä yhä uusia aiheita iloon.” Hän teki pitkän matkan intiaani-alueella, jossa hän oli usein hengenvaarassa. Zinzendorf lähti paluumatkalle Eurooppaan 9.1.1743.

Liivinmaallakin hengellinen tila oli joutumaisillaan vaaraan. Veljien työ oli saanut herätyksiä aikaan Virossa ja liiviläisessä maakunnassa, sekä aatelisten hoveissakin. Jopa oli pappejakin, jotka harrastivat veljesseurakuntien perustamista maahan Herrhutin sääntöjen mukaan. Oikeaoppisuus asettui vihamieliselle kannalle ja tehtiin ilmiantoja ja syytöksiä hallitukselle Pietariin herrnhutilaisista. Seurauksena oli, että määrättiin keisarillinen komissiooni tutkimaan asiaa ja neljä tuomittiin tyrmään. Zinzendorf lähti tämän vuoksi selvittämään asiaa Liivinmaalle. Riikaan tultuaan hän pyysi kuvernööriltä passia matkustaakseen Pietariin. Pietarista saapui tieto, ettei keisarinna pidä tarpeellisena uudestaan tutkituttaa asiaa ja kreivi tekisi hyvin jos poistuisi maasta. Ja tammikuussa 1744 Zinzendorf palasi Saksaan.
Saksenin hallitus ilmoitti 1747 kreivi Zinzendorfille, että hänen sallittiin palata Sakseniin ja kehoitettiin perustamaan uusia veljesseurakuntia. Vuonna 1749 myönnettiin hallituksen julistuksen kautta veljesseurakunnille, Augsburgin tunnustukseen kuuluvina, maan muiden kansalaisten kaikki oikeudet ja myös jumalanpalveluksessa käytettyjen sääntöjensä noudattaminen täydellä omantunnonvapaudella. Herrnhutilainen seurakunta irtaantui Bertelsdorfin pastoraatista ja sai asettaa omia pappeja. Tätä itsenäisen seurakunnan muodostamista oli Zinzendorf aina vastustanut, mutta nyt hän suostui siihen. Zinzendorfin vaimo kuoli 19.6.1756. uudeksi vaimoksi löytyi Mährenistä tulleen siirtolaisen tytär Anna Nitschman (s. 1715), joka oli useita vuosia ollut naimattomien sisarien kuoron johtajattarena. Vihkiminen tapahtui 27.6.1757. Tähän aikaan Barbyn linnansaarnaaja Gottfrid Clemensin avulla rupesi hän järjestämään papereitaan painokuntoon. Vuonna 1758 julkaistiin ensimmäinen osa hänen Berliinipuheitaan ja seuraavana vuonna jälkimmäinen osa; Pennsylvanian puheet julkaistiin 1760. Clemens jatkoi Zinzendorfin kuoleman jälkeen hänen muiden kirjoitustensa ja puheiden julkaisua. Kreivi Zinzendorf kuoli 9.5.1760.

Kristityksi tuleminen

Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987) sivulta 37 lainaus: ”Älä tee sitä virhettä, että kuvittelet kaiken olevan suloista, kaunista ja onnellista ja ettei kukaan saa rangaistusta vain siksi, että Jumala on rakkaus. Jumalan pyhyys vaatii, että kaikki synti saa rangaistuksensa, mutta Jumalalla on rakkaudessaan suunnitelma ja pelastuksen tie syntiselle ihmiselle. Jumalan rakkaus suunnitteli Jeesuksen ristin, jonka kautta ihminen voi saada anteeksi ja tulla sovitetuksi. Jumalan rakkaus lähetti Jeesuksen Kristuksen ristille! Älä koskaan epäile Jumalan suurta rakkautta, koska se on yhtä muuttumaton osa Jumalaa kuin Hänen pyhyytensäkin. Ei väliä, kuinka kauheat syntisi ovat, Jumala rakastaa sinua. Ellei Jumala rakastaisi, ei meistä yhdelläkään oli mahdollisuutta tulevassa elämässä. Mutta Jumala on rakkaus! Ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan on iankaikkinen! ’Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme’ (Room. 5:8). Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen lupaukset ovat todelliset, varmat ja ehdottomat. Niitä on vaikea ymmärtää. Niin kuin ei meren kauneutta pysty käsittämään ennen sen näkemistä, ei Jumalan rakkauttakaan pysty hahmottamaan ennen kuin ottaa sen vastaan ja saa kokea Jumalan todellisen rauhan. Kukaan toinen ei voi kuvailla sellaista ihmettä sinulle!”

Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987) sivulta 109 lainaus: ”Monet ihmiset sekoittavat uskoontuloon lain noudattamiseen. Mooseksen laki esitetään Raamatussa tyhjentävästi ja lain tarkoitus on tehty hyvin selväksi. Sitä ei milloinkaan ole tarkoitettu jonakin ihmelääkkeitä maailman sairauksiin. Pikemminkin se annettiin diagnoosina maailman sairauksista. Se korostaa vaikeuksiimme syytä, ei parannuskeinoa. Raamattu sanoo: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tutkittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (Room. 3:19). Laki on antanut ilmestyksen ihmisen syntisyydestä ja Raamattu sanoo: ”… Ettei mikä liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista” (Room. 3:20). On täysin mahdotonta tulla uskoon lakia noudattamalla…”

Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987) sivulta 141 lainaus: ”Raamattu opettaa, että kuolleessa ja syntisessä luonnossasi ei ole mitään, mikä voi luoda elämää. Jos on kuollut syntiin, ei voi tuottaa vanhurskauden elämää. Monet ihmiset yrittävät tuottaa hyvää, pyhää ja vanhurskasta elämää syntymättä uudesti ylhäältä, mutta he vain epäonnistuvat. Ruumis ei voi kasvattaa uutta. Raamattu opettaa, että ’kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman’ (Jaak. 1:15). Me kaikki olemme hengellisesti kuolleita. Vanha luontosi ei voi palvella Jumalaa. Raamattu sanoo: ’Mutta luonnollinen ihminen ei ota vasttan sitä, mikä Jumalan Hengen on… eikä hän voi sitä ymmärtää’ (1 Kor. 2:14). Luonnollisessa tilassamme olemme suorastaan vihoissa Jumalan kanssa. Emme ole Jumalan laille alamaisia, emmekä voi sitä ollakaan. Roomalaiskirjeen (8:7) mukaan. Raamattu myös opettaa, että vanha luontomme on kokonaan turmeltunut. ’Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä…’ (Jes. 1:6). ’Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen…’ (Jer. 17:9). Se on turmeltunut, pettävän himon alamainen. Raamattu opettaa myös, että vanha luontomme on oma itsemme. Se on kykenemätön uudistumaan. Raamattu opettaa, että syntyessämme uudesti, me panemme pois vanhan ihmisemme – me emme paikkaa sitä. Vanha minä on naulattava ristille, sitä ei pidä kehittää. Jeesus sanoi, että kupin ja asetin ulkopuolelta peseminen jättää sisäpuolen yhtä likaiseksi kuin ennenkin… Elämää joka tulee uudestisyntymisestä ei voi saavuttaa luonnollisen kehittymisen tai omien ponnistelujen kautta. Ihmisellä ei luonnostaan ole pyhyyttä, jota Jumala vaatii taivasta varten. Vain uudessa syntymässä voidaan sellainen elämä löytää. Elääksemme Jumalan elämää meillä täytyy olla Jumalan luonto.”

Kris Vallotton & Bill Johnson ”Elämä Kuninkaan perheessä” (TV7 Kustannus 2006) kirjasta lyhyt lainaus sivulta 109: ”Uskoon tullessa on nöyryyttä nähdä itsensä rehellisesti syntisenä. Jos vielä sen jälkeen edelleen pitää itseään syntisenä, kieltää sen, mitä Kristus teki puolestamme. Se ei ole enää nöyrtymistä, vaan sen ylösnousemisvoiman aliarvioimista, jonka Jumala on antanut, jotta eläisimme Hänen kaltaisuudessaan.”

Harhaopeista jotakin

Graig A. Evans ”Jeesus-huijaus paljastuu” (www.ivpress.com 2015), josta lainaus sivulta 93: ”Kirkkohistorioitsija Eusebios Keserealainen (n. 260-340 jKr) toteaa, että antiikin seurakuntien vanhimmat hyväksyivät 1. Pietarin kirjeen ja käyttivät sitä, mutta että muut apostolin nimissä olevat kirjoitukset hylättiin (Kirkkohistoria 3.3.1-4). Hylätyt kirjoitukset, joita pidetään Pietarin kirjoittamina, ovat toinen kirje (oletettavasti 2. Pietarin kirje), ilmestys (ts. Pietarin ilmestys), evankeliumi (ts. Pietarin evankeliumi) ja saarna (ts. Pietarin saarna). Myöhemmin Eusebios viittaa historiassaan ’kirjoituksiin, joita harhaoppiset esittävät apostolin nimissä ja jotka sisältävät evankeliumeja, esimerkiksi Pietarin, Tuomaan, Mattiaan ja joidenkin muiden evankeliumeja’ (Kirkkohistoria 3.25.6)… Joissakin viimeaikaisissa kirjoituksissa, myös Dan Brownin suositussa romaanissa Da Vinci -koodi, on arveltu, että Jeesus ja Maria olivat rakastavaisia, ehkä myös naimisissa. Tämän näkemyksen kannattajat vetoavat Marian evankeliumiin, jossa sanotaan: ’Sisar, me tiedämme, että Vapahtaja rakasti sinua suuresti, enemmän kuin ketään toista naista.’ Tukea haetaan myös Filippoksen evankeliumista: ’Ja [Vapahtajan] seuralainen [on] Magdalan Maria. [Mutta Kristus rakasti] häntä enemmän kuin [kaikkia] opetuslapsia [ja] suuteli häntä [usein]’ (NHC 2.3.63.32-36). Joissakin käännöksissä teksti on täydennetty näin: ’hän suuteli häntä usein suulle’, mutta tämä on pelkkä arvaus. Tekstin kirjoittaja on saattanut kuvitella, että Jeesus suuteli Mariaa usein kädelle, otsalle ja poskelle. Ei ole tiedossa, mitä alkuperäisessä tekstissä luki, ja joka tapauksessa on selvää, ettei näistä Marian evankeliumin ja Filippoksen evankeliumin katkelmista voi päätellä Jeesuksen ja Marian olleen rakastavaisia. Nämä tekstit eivät puhu sellaisesta. Antiikin ajalta ei ole mitään todisteita siitä, että kukaan olisi ajatellut näin. Marian evankeliumi saattaa hyvin kuvastaa kiistoja politiikasta, naisten asemasta, lakihenkisyyden kysymyksestä muodossa tai toisessa ja apostolien valtuuksien rajoista. Kuinka tämä kirjoitus sitten onkin ymmärrettävä, se on syntynyt aikaisintaan 100-luvun puolivälissä. Siinä ei ole mitään, minkä voitaisiin minkäänlaisella varmuudella sanoa olevan peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta tai perustuvan historiallisen Jeesuksen ja historiallisen Magdalan Marian elämään ja toimintaan… Society of Biblical Literature -seuran vuosittaisessa kokouksessa New Yorkissa vuonna 1960 Morton Smith ilmoitti, että oli löytänyt sapattivapaansa aikana vuonna 1958 Mar Saban luostarista Juudean erämaasta ensimmäisen osan Klemens Aleksandrialaisen (n. 150-215 jKr) kirjeestä. Kirje oli kirjoitettu kreikaksi, Smithin mukaan 1700-luvun käsialalla, Ingnatioksen kirjeiden 1600-luvulta peräisin olevan laitoksen kääntöpuolelle. Vuonna 1973 Smith julkaisi löytönsä kahtena laitoksena, joista toinen oli tarkoitettu asiantuntijoille ja toinen laajalle yleisölle. Tutkijat epäilivät alusta lähtien, että teksti oli väärennös ja väärentäjä Smith itse. Monet tutkijat-heidän joukossaan useita Jeesus-seminaarin jäseniä-sen sijaan puolustivat Smithiä ja Klemensin kirjeen aitoutta. Oletetun löydön tekivät kiistanalaiseksi kaksi tekstikatkelmaa, jotka oli lainattu Markuksen evankeliumin mystisestä tai salaisesta versiosta ja jotka eivät sisälly Markuksen kanoniseen evankeliumiin. Ensimmäisessä, pidemmässä katkelmassa Jeesus herättää nuoren miehen kuolleista ja antaa hänelle myöhemmin alastomana opetusta Jumalan valtakunnan salaisuuksista. Kertomuksen homoeroottista sävyä on vaikea olla huomaamatta… Huolimatta siitä, ettei kukaan Smithiä lukuun ottamatta ole tutkinut itse dokumenttia eikä paperia ja mustetta ole testattu normaaliin tapaan, monet tutkijat ovat hyväksyneet Klemensin kirjeen aitona ja katsoneet sen perusteella, että 100-luvulla oli todella liikkeellä salainen versio Markuksen evankeliumista… Surullista tässä on se, että kaikki tämä työ on mennyt hukkaan. Klemensin kirje ja siihen sisältyvät lainaukset Markuksen salaisesta evankeliumista ovat nimittäin nykyaikainen väärennös, jonka tekijä on lähes varmasti Morton Smith… Monien tutkijoiden laatimat kuvaukset ja rekonstruktiot historiallisesta Jeesuksesta ovat vääristyneet, koska niissä on käytetty dokumentteja, jotka ovat syntyneet myöhään ja joiden historiallinen arvo on epäilyttävä… Vuonna 180 jKr kirjoittava Irenaeus soimaa ryhmää, jonka jäseniä ja muut nimittivät kainilaisiksi ilmeisesti siksi, että he tekevät Raamatun pahantekijöistä sankareita: heidän ketjunsa ulottuu Kainista, joka murhasi veljensä Aabelin, Juudakseen, joka luovutti Jeesuksen vihollisilleen. Irenaeus sanoo näin: Toiset taas julistavat, että Kain sai elämänsä korkealta Voimalta, ja tunnustavat, että Eesau, Koorah, Sodoman asukkaat ja kaikki tällaiset ihmiset ovat sukua heille itselleen. Tästä syystä he ovat mielestään joutuneet Luojan hyökkäysten kohteiksi, mutta kukaan heistä ei ole kärsinyt vahinkoa. Sofialla oli näet tapana viedä heiltä itselleen se, mikä kuului hänelle. He julistavat, että kavaltaja Juudas tunsi nämä asiat perin pohjin ja että vain hän pani kavalluksen salaisuuden täytäntöön, koska tunsi totuuden syvemmin kuin kukaan muu; hänen kauttaan kaikki, sekä maan päällä että taivaassa, joutui sekasorron valtaan. He laativat tällaisen keksityn tarinan ja nimittävät sitä Juudaksen evankeliumiksi. (Harhaoppeja vastaan 1.31.1)”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Graalin_malja

Evankeliointi

Tommy Liljan kirjassa ”Luomiskoodi” (2014) sivulla 14 kirjoittaa otsikolla: ”Yhteys syntisten lukumäärän ja ihmeiden lukumäärän välillä. Sitä paitsi syntisten lukumäärällä on selkeä yhteys ihmeiden, merkkien ja ihmetekojen määrän välillä. Kaikki, jotka ovat työskennelleet eri maissa ja kohdanneet eri yhteyksissä, tietävät että mitä saavuttamattomampaa kuulijakuntaa on, sitä enemmän tapahtuu ihmetekoja. Olen itse miettinyt juuri tätä tosiasiaa. Ainoa selvitys, minkä voin löytää, on että ihmeteot ovat merkki. Ne osoittavat johonkin suuntaan. Ne osoittavat Jeesusta. Tätä apostoli Johannes painottaa evankeliumissaan. Jeesus teki merkkejä, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että Jumalan valtakunta oli siellä. Jotkut ajattelevat väärin, että kuvailemani manifestaatiot ja ilmentymät eivät kuuluisi länsimaiseen jumalanpalvelukseen. He sanovat, että kielilläpuhuminen, parantuminen ja vapautumiset tapahtuvat erityisissä kokouksissa ja erityisinä aikoina. Muuten pelotetaan syntiset ja tottuneet ’kirkossakävijät’ pois kirkosta. Mikään ei voi olla virheellisempää tietoa. Tieto on kaksin verroin väärin. Koska ihmeet, merkit ja manifestaatiot olivat osa Jeesuksen virallista palvelua. Hän ei tehnyt mitään erillään, suljettujen ovien takana tai erityisesti sovittuun aikaan.”

David Pawsonin kirjasta ”Sana ja Henki yhdessä” (Kuva ja Sana 2007) sivulta 52 lainaus: ”Alkuseurakunnan armolahjoja käsittelevässä kirjassaan (Ronald Kydd: Charismatic Gifts in the Early Church. Hendricson 1984) professori Ronald Kydd löytää todisteet niiden käytöstä… Kyddin tutkimus sisältää valtavan määrän todistusaineistoa, jossa esitellään monia alkuseurakunnan johtohahmoja. Eräs asia nousee selvästi esille – lahjat eivät kuolleet apostolien myötä. Tohtori Kyddin johtopäätös on, että ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla lahjat näyttelivät keskeistä osaa seurakunnan elämässä, eli ’ennen vuotta 200 seurakunta oli karismaattinen’. Kolmannella vuosisadalla epäilykset niitä kohtaan alkoivat nostaa päätään latinaa puhuvassa lännessä, ja kreikkaa puhuvassa idässä kuulemme niistä vain ’häivähdyksiä’ (Kyprianoksen käyttämä sana). Kydd toteaa: ’Vuoden 260 paikkeilla koitti hetki, jolloin ne eivät sopineet enää hyvin organisoituihin, pitkälle koulutettuihin, rikkaisiin ja sosiaalista valtaa omaaviin kristillisiin yhteisöihin. Kirkko ei kadottanut sieluaan, mutta se menetti nuo erikoiset hetket, jolloin Jumala murtautui sisälle miesten ja naisten elämään.'”Sivulta 76 lainaus: ”Alhaalta käsin nousevan henkilökohtaisen muutoksen sijaan kokonaisia yhteisöjä muutettiin ylhäältä annetun yhteisöllisen lainsäädännön avulla. Muutos oli esivallan sanelemaa (tästä sanonta ’esivallan reformaattorit’). Protestantit ja katoliset pitivät pettureina kaikkia sellaisia henkilöitä, jotka halusivat erottaa kirkon valtiosta, joiden mielestä kirkko oli yksityisten uskovien vapaaehtoisesti muodostama yhteisö (johon liityttiin aikuiskasteen kautta) ja jotka halusivat viedä reformaatioprosessin loogiseen päätökseensä. Merkille pantavaa on, että karismaattiset piirteet pulpahtivat uudelleen esiin juuri tämän samaisen ’vasemman siiven’ (’anabaptistit’, ’spiritualistit’) keskuudessa. Heidän pakkoeronsa valtavirrasta teki heistä kuitenkin haavoittuvia epätasapainolle ja ylilyönneille. Vielä eräs ’oikean siiven’ piirre, jolla saattaa olla vaikutusta tutkimuksemme kannalta, oli liiallinen predestinaation (ennaltamääräys) painottaminen. Tässä mielessä Luther oli enemmän kalvinisti kuin Calvin itse! Sekä Luther että Calvin olivat Augustinuksen seuraajia…”Sivulta 144 lainaus: ”Ensinnäkin, pelastus on prosessi: meidät on pelastettu synnin rangaistukselta (vanhurskauttaminen), meidät on pelastettu synnin vallasta (pyhitys) ja meidät tullaan pelastamaan synnin läsnäolosta (kirkastaminen). Kristinuskon ensimmäinen ja paras nimi oli ’tie’. Se on tie, jota meidän on matkattava. Se alkaa katumuksesta ja päättyy taivaaseen. Elintärkeää on olla tällä tiellä ja matkata eteenpäin. Jos joku kuolee jo oman pyhiinvaelluksensa alkuvaiheessa (esimerkiksi ennen kuin hänet on ennätetty kastaa vedellä tai Hengellä), hän olisi jo ’tiellä’ ja oman uskomukseni mukaan pääsisi Herran luokse. Ongelma ei ole niissä, jotka kuolevat heti matkan alkuvaiheessa, vaan niissä, jotka ovat elossa eivätkä lähde ollenkaan matkalle – jotka virheellisesti luulevat ’päässeensä jo perille’. Pelastuakseen tämän elämän synneistä he tarvitsevat kaiken, mitä Jumala on heille tarjonnut, myös vesikasteen ja Hengen kasteen (Joh. 3:4; Tiit. 3:3). Elleivät he ’saa’ Henkeä, he ovat haavoittuvassa, jopa vaarallisessa tilassa – juuri siksi, koska Hengen voima ja puhtaus ovat välttämättömiä puhtaassa, tämän likaisen maailman läpi johtavassa vaelluksessa.”

Kristilliselle uskolle valmistettiin tietä Johannes Kastajan kautta Matteus 3:1-9 ”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi taivasten valtakuntaa Juudean erämaassa ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.'” Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.”

Kristinuskon ydin on Jeesuksen ristillä kärsimässä rangaistuksessa syyttömänä meidän syyllisten ihmisten (syntisten) edestä, sillä ilman synnittömän Jeesuksen sijaiskärsimystä ei ole syntien anteeksi saamista Jumalan pyhien lakien edessä. Ristillä tapahtui sovitus Jumalan kanssa, Ef. 2:16. Jumala teki rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Kol. 1:20. Ihmisen pahuuden huipentumisen hetkellä tulee ilmi myös Jumalan armon ja rakkauden syvyys, sillä Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme, Room. 5:8. Hän kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, 1Piet. 2:24. Kristuksen ristin luona uskova saa syntinsä anteeksi (vanhurskauttaminen), Ef. 1:7. Kol. 1:14, sillä siellä pyyhitään pois syytöskirjoitus, 2:14. Kristuksen risti ei poista ainoastaan yksittäisistä rikkomuksista johtuvaa lain kirousta, vaan se tekee mitättömäksi myös lain liittojärjestyksenä, Ef. 2:15, Room. 7:4.

Joseph Prince ” Anna armolle mahdollisuus” (Kuva ja Sana 2010) lainaus sivulta 19: ”Hän on tehnyt kaiken meidän puolestamme ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Sinä voit siis lopettaa omat ponnistelusi ansaitaksesi Jumalan siunauksia elämääsi, sillä kaikki on jo tehty. Sinäkin voit istuutua Jeesuksen kanssa Isän oikealle puolelle. Muistutan kuitenkin, etten halua ohjata sinua laiskaan ja passiiviseen elämään. Voit opiskella, lukea kirjallisuutta, tehdä työsi – tai mitä sitten ikinä teetkin – esimerkillisesti, mutta et saa turvata näihin asioihin. Turvasi tulee aina olla siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestasi. Jos olet esimerkiksi opiskelija, opiskele tunnollisesti. Napsi kiitettäviä Jumalan kunniaksi. Älä kuitenkaan erehdy uskomaan, että Jumalan siunaisi sinua älykkyytesi tai menestyksesi takia. Jumalan armo ei tee sinusta laiskaa ja tuottamatonta ihmistä, vaan päinvastoin se saa sinut ponnistelemaan Hänen kunniakseen… Uudessa liitossa Jumala siunaa sinua ensin, minkä jälkeen tieto Hänen siunauksestaan antaa sinulle voimaa tehdä työtä. Meidän ei siis tarvitse tehdä työtä siunausten eteen, vaan koska me olemme jo siunatut, meille annetaan voimaa tehdä työtä. Uudessa liitossa työn tekemiselle on siis erilainen peruste kuin vanhassa liitossa.”Sivulta 40 lainaus: ”Jotkut saarnaajiksi kutsutut julistavat ’armoa’, joka ei ole Jumalan armoa. He uskovat ’kaikkien pelastuvan’, jopa ilman uskoa Jeesukseen, koska Jumalan armo on niin suuri. Tämä valhe tulee suoraan helvetin syvyyksistä! Kukaan ei voi pelastua ilman Pelastajaamme Jeesusta Kristusta. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän tykö ja pääse osalliseksi ikuisesta elämästä muutoin kuin Jeesuksen kautta! Ilman Jeesuksen persoonaa ei ole armoa. Oppi ’kaikkien pelastumisesta’ on VALHE, joka halventaa Jeesusta ja tekee turhaksi Hänen ristillä tekemänsä työn. Aito armonjulistus tekee Jeesuksesta kaiken keskipisteen, onhan Hän tehnyt kaiken!”Sivulta 85 lainaus: ”Paavalin täytyi kuitenkin saarnata, ennen kuin Jumala saattoi todistaa Hänen armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein. Jeesuksellakin oli tapana kertoa hyvät uutiset kansanjoukolle aina, ennen kuin Hän paransi ihmisiä. Joskus ihmiset tulevat pyytämään esirukousta ennen tilaisuuden alkua, mikä kertoo siitä, että he eivät ole kiinnostuneet kuulemaan opetusta, saarnaa tai evankeliumia. He haluavat vain, että heidän puolestaan rukoillaan. Jumalan tapa toimia on kuitenkin se, että saarna ja opetus tulevat aina ennen parantamista. Tämän jälkeen Hän voi vahvistaa armon sanansa ihmein ja merkein.

John Beveren kirjassa ”Viholliselta pääsy kielletty” (www.kkjmk.net 2009) kirjoittaa siitä kuinka oli saanut vakavan näyn 1980-luvun lopulla, joka muutti hänen elämänsä ja julistuksen suunnan. Hän oli nähnyt suuren joukon ihmisiä, niin suuren, että heitä oli mahdoton laskea ja etten ollut koskaan sellaista nähnyt. He tungeksivat taivaan portilla odottaen pääsevänsä sisään. He odottivat Mestarin sanovan: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34). Mutta sen sijaan Mestari sanoi: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä, menkää pois luotani.” Jumala näytti minulle heidän kasvoillaan olevan tuskan ja kauhun. Sillä oli paikoilleen naulitseva vaikutus sieluuni, joka on kasvanut aikaa myöten voimakkaammaksi.

Samuli Alaspään kirjasta ”Suuntana Kauko-Itä” (Kuva ja Sana 1973) sivulta 29 lainaus: ”Kolmatta vuotta sitten ollessani työssä Chiayin sairaalassa lääkevaraston hoitajana, lääkkeiden valmistustehtävissä, oli vakava sairastapaus. Kuuden lapsen isä oli tajuttomana neljä päivää. Lääkärien lausuntojen mukaan tilanne oli täysin toivoton. Kuolema oli edessä. Sairaan tajuihin tulematta. Hänellä oli maksakovettuma ja siitä aiheutui syvä tajuttomuus. Veri syöksähteli ulos. Mies potki, päästi kamalia ääniä. Kysyin vaimolta, onko miehenne kuullut Kristuksesta. Ei ollut. Tuli hätä. Henkilökunta alkoi rukoilla, että mies saisi palata tajuihinsa ja kuulla vielä evankeliumia. Neljä vuorokautta yhteen menoon henkilökunta rukoili vuorotellen. Viidentenä päivänä sairas tuli tajuihinsa. Jotain merkillistä oli hänelle tapahtunut. Hän aluksi vain itki, itki, Ei sanonut pitkään aikaan mitään. – Sitten hän puhui: ’Oletko nähnyt helvettiä? Tiedätkö sen tuskista? Olen ollut kolme päivää helvetissä. Voi sitä toivottomuutta. Voi loputtomia tuskanhuutoja. Ihmiset eivät ymmärrä. Vaimonikaan ei ymmärrä, sillä hän ei usko olleeni helvetissä. Uskomatonta, että sain tulla takaisin. Taiwanilaiset puhuvat kevyesti helvetistä, mutta he eivät tiedä, mitä helvetti on, selosti mies kiihtyneenä. Kaikesta näki, että hänen oli täytynyt kokea jotakin merkillistä. – ’En osaa tarkemmin kuvailla, mitä siellä on. Koin vain hirvittävän tuskan, lakkaamattomat valitushuudot. En nähnyt siellä ihmisiä, minulla oli osastani tarpeeksi. Tiedän siellä olevan muita. Minun omaa hyvyyttäni, vaikka olin pyrkinyt elämään kunnolla ja olin auttanut sisarusten perheitä, ei huomioitu. Syy oli siinä, kun en uskonut Jeesukseen. Nyt tiedän, että yksin Jeesuksen sovituskuolema voi pelastaa minut joutumasta sinne toista kertaa. – Tahdonkin nyt sanoa otettuani Jeesuksen vastaan: Tule sinäkin taivaaseen. Siellä ei ole tuskia, ei vaivaa, ei yötä.’ Siinä pääajatuksia 49-vuotiaan valtion virkamiehen kokemasta. Hän otti vastaan suuresti iloiten sanan syntienanteeksiantamuksesta Jeesuksen nimessä. – Seuraavina päivinä potilas oli niin onnellinen, että hän vain nauroi ja ihmetteli yhtenään: ’Että minä pääsinkin vielä takaisin sieltä.’ Kun hän heräsi tajuttomuudesta, niin sanoi vain: ’Ihmeellistä, ihmeellistä, ihmeellistä.’ Miten mies nyt jaksaa, kiinnostanee kuulla? Hän eli tasan kaksi viikkoa.”

Galatalaiskirjeessä Apostoli Paavali opettaa, että uskon kautta tullaan Jumalalle soveliaiksi, katso tarkemmin Galatalaiskirjeen luvussa 3: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.’ Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.’ Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ’vanhurskas on elävä uskosta.’ Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ’Joka ne täyttää, on niistä elävä.’ Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen… Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”

Kristillisen uskon tärkeimpiä asioita on ottaa vastaan Jeesuksen usko, että saisimme voiman tulla uskoon ja ottaa vastaan parantumisemme, tarvitsemamme ihmeet. Luukkaan evankeliumissa 7:1-9 ”Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan.” Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sen tähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.” Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: ”Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”Sadanpäämies oli kuullut Jeesuksesta mitä Hän teki ja ymmärsi Jeesuksella olevan auktoriteetin ja voiman, mikä oli synnyttänyt uskoa. Hebrealaiskirjeessä 12:2-3 ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” Me olemme saaneet tietyn uskon määrän Jeesukselta uskoon tultuamme.
Johanneksen evankeliumissa 15:4-7 ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.”

Kalifornialainen pastori Charles R. Swindoll on kirjoittanut erinomaisen kirjan armosta ”Armoherätys” (Päivä 2010), jossa hän toteaa mm., että Dietrich Bonhoeffer on opettanut meille termin ’halpa armo’. Halpa armo merkitsee sitä, että armo pyhittäisi synnin eikä synnintekijää. ”Todellinen, oikea armo sitä vastoin pyhittää syntisen, mutta ei syntiä. Haluan rohkaista sinua: älä pelkää todellista armoa sen vuoksi, että jotkut ovat sekoittaneet sen ’halpaan armoon’. Vaaroista huolimatta armo on nimensä veroinen.”

Kristillinen elämä

Daniel Del Vecchio ”Ei enää maitoa…” (2010) sivulta 46 lainaus: ”Jotta seurakunnat olisivat suojattuja perkeleen juonia vastaan eivätkä tuhoutuisi, meidän täytyy säilyttää Hengen yhteys. Meidän täytyy tuoda syyttävät ajatuksemme valoon ja pyytää Jumalalta anteeksi, että olemme sallineet syytösten muhia mielessämme. Meidän tulee riisuutua tuomarin viitasta ja pukeutua puolustusasianajajan viittaan; katsoa peiliin kivien heittämisen sijasta. Jeesus opettaa meitä Matteuksen evankeliumissa (7:1-2): ’Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Tästä Raamatunkohdasta näemme, ettei meitä tuomita vain tekojemme perusteella vaan myös sen mukaan, miten olemme toisia ihmisiä tuominneet.”

Samasta kirjasta sivulta 199 lainaus: ”Jumala pitää jääräpäisyyttä pahana syntinä, jolla on vakavat seuraukset, erityisesti niissä, joiden tulee edustaa Häntä ja johtaa Hänen kansaansa. Saul joutui kärsimään useita kuritustoimenpiteitä Herralta: Valtakunta otettiin häneltä pois ja annettiin Daavidille. Jumalan Henki lähti pois hänestä, koska hän herjasi armon Henkeä. Paha henki vaivasi eikä hän saanut helpotusta ahdistukseensa. Kun hän menetti Jumalan armon, hän etsi vain kunniaa ihmisten edessä. Hän joutui kateuden valtaamaksi ja yritti kerta toisensa jälkeen tappaa Daavidin. Lopulta hän päätti surullisen tarinansa pyytäen apua selvännäkijältä. Hänen kapinansa ja jääräpäisyytensä päätyivät johtamaan hänet okkultismiin. Se on surullinen tarina, mutta yhä voimassaoleva varoitus niille, jotka pitävät kiinni jääräpäisyydestään. Kaikki nämä asiat on annettu meille esimerkiksi, ettemme lankeaisi vastaavanlaiseen kapinaan. Meille on annettu Pyhä Henki auttajaksi. Hän edustaa Kristusta ja saa meidät muistamaan sen, mitä Jumala on sanonut. Hän inspiroi meitä tottelemaan Jumalan käskyjä. Joskus Hän muistuttaa meitä ja tuo mieleemme asioita, joita meidän tulee tehdä: kirjeitä, joita meidän tulee kirjoittaa, puheluita, joita meidän tulee soittaa, ihmissuhteita, joita meidän tulee uudistaa. Sen sijaan, että tottelisimme välittömästi, jätämme asian myöhemmäksi ja sitten se häipyy mielestämme. Jääräpäisyys on suuri este Hengen äänen tottelemisessa. Uppiniskaisuus sanoo meille: ’Myöhemmin… sitten, kun on hyvä hetki…’ ja Pyhä Henki tulee murheelliseksi. Meidän tulee tehdä parannus jääräpäisyydestä, joka estää meitä kuulemasta Hengen ääntä ja tottelemasta välittömästi. Myöhästynyt tottelevaisuus on tottelemattomuutta.”

Craig A. Evans ”Jeesus-huijaus paljastuu” (www.ivpress.com 2015), josta lainaus sivulta 77: ”Tuomaan evankeliumin Jeesus on erilainen kuin Uuden testamentin evankeliumien Jeesus. Tekstin suljettu, esoteerinen luonne on ilmeinen. Toisin kuin Uuden testamentin evankeliumit, nämä kirjoitukset oli tarkoitettu hengelliselle valiojoukolle, ei tavallisille ihmisille. Ensimmäisen rivin ’Nämä ovat ne salaiset sanat, jotka elävä Jeesus puhui’ ei tulisi ymmärtää tarkoittavan, että Jeesuksen kaikki opetukset olisivat salaisia (tai kätkettyjä). Tuomaan evankeliumin kaltaiset kirjoitukset tunnustavat Jeesuksen julkisten opetusten (sellaisina kuin ne on tallennettu esimerkiksi Uuden testamentin evankeliumeihin) olemassaolon ja edellyttävät sitä. Tuomaan evankeliumi väittää sisältävänsä ne salaiset tai kätketyt sanat, jotka Jeesus lausui luottamuksellisesti Tuomaalle ja muille opetuslapsilleen. Tuomas on tekstissä tietenkin suosikkiopetuslapsi, joka ymmärtää Jeesusta syvemmin kuin muut ja kirjoittaa hänen sanansa muistiin… Tuomaan evankeliumissa tulee näkyviin toinenkin outo ulottovuus. Joidenkin muiden kirjoitusten tavoin Tuomaan evankeliumikin korostaa tietoa ja tietämistä. Tutkijat kutsuvat tätä suuntausta gnostilaisuudeksi; nimitys on peräisin kreikan sanasta gnosis, joka merkitsee ’tietoa’. 100-, 200- ja 300-luvuilla eläneet kirkkoisät kutsuivat niitä, jotka sanoivat omistavansa salaista tai kätkettyä tietoa, ’gnostilaisiksi’ (tietäjiksi). Emme tiedä, kutsuivatko nämä ihmiset itseään gnostilaisiksi. Gnostilaisuus ilmeni monissa eri muodoissa, ja johtavat teologit tuomitsivat sen harhaoppina. Yksinkertaisimmillaan gnostilaisuutta voitaisiin kuvata suuntaukseksi, joka keskittyi tietoon ja mystiikkaan, ei niinkään uskoon. Gnostilaisuudella oli taipumus väheksyä Vanhaa testamenttia ja juutalaisia… Pelastuksen tavoite ei siten ollut syntien anteeksiantamus, vaan sellaisen tiedon saaminen, jonka avulla ihminen saattoi paeta aineellista ruumistaan ja turmeltunutta, langennutta aineellista maailmaa… Tärkeintä on kuitenkin panna merkille, ettei gnostilaisuus ollut neutraali muunnos yleisestä kristillisestä uskosta, vaan olennaisella tavalla erilainen, kristinuskolle vastakkainen uskonto, joka lainasi Uuden testamentin evankeliumien sanastoa ja muutti sen merkityksen.” 

Mark Hitchcockin kirjasta ”Eurot pois – siru tulee” (Kuva ja Sana 2012) lainaus sivulta 221: ”Eräs kuulemani tarina painottaa rahavarojen järkevää hoitamista. Siinä kerrotaan eräästä itsekkäästä rikkaasta vanhuksesta, joka meni tapaamaan rabbia. Koska rabbi tunsi miehen ja oli perillä kurjasta luonteenlaadustaan, hän johdatti miehen ikkunan eteen. ’Katsopa ulos’, rabbi kehotti, ja rikas mies vilkaisi kadulle. ’Mitä sinä näet?’ rabbi kysyi. ’Näen miehiä, naisia ja lapsia’, rikas mies vastasi. Rabbi tarttui miehen käteen ja johdatti hänet peilin eteen. ’Mitä sinä nyt näet?’ rabbi kysyi. ’Näen itseni’, rikas mies vastasi. Silloin rabbi sanoi: ’Katsos, ikkunassa on lasi ja myös peilissä on lasi. Mutta peilin lasi on päällystetty vähäisellä määrällä hopeaa, ja heti kun hopea on lisätty, et enää näe muita, vain itsesi.’ Tämä sama periaate pätee Jumalan näkemiseen. Raha ja aineellinen omaisuus voivat helposti johtaa meidät paikalle, jossa emme näe Herraa, vaan vain oman itsemme…”John Beveren kirjassa ”Turvapaikka”, josta sivulta 20 lainaus: ”Oma kokemukseni on, että länsimaalaiset (Amerikan ja Euroopan demokraattisen maiden asukkaat) ovat joskus hyvin vastahakoisia todella kuulemaan Jumalan sanaa. Syy on syvällä ajattelussa. On vaikea ymmärtää Jumalan valtakunnan periaatteita, jos mielenlaatu on demokraattinen. Demokratia on hieno asia maailman kansoille, mutta meidän täytyy muistaa, että Jumalan valtakunta on kuningaskunta. Sitä hallitsee Kuningas, ja siellä vallitsee tietty arvojärjestys, laki ja auktoriteetti. Yleinen mielipide, äänestykset tai mielipidemittaukset eivät muuta Hänen valtakuntansa lakeja tai syrjäytä niitä. Lakeja ei heilauta se, minkä uskomme olevan itsellemme parhaaksi, kuten Eeva niin ovelasti eksytettiin ajattelemaan…”Sivulta 45 lainaus: ”olemme opettaneet ja uskoneet, että ihmisen tarvitsee vain rukoilla ’syntisen rukous’, jotta hän saisi varman paikan taivaasta. Olemme jättäneet vaille huomiota ja painoarvoa Hänen käskyjensä noudattamisen. Tämä epäaito armo johtaa meidät harhaan ja saa heidät suhtautumaan kevyesti tottelevaisuuteen. Jeesus sanoi, että taivaaseen pääsevät ne, jotka tunnustavat ja tekevät Jumalan tahdon ja pitävät siten Jumalan käskyt.”Sivulta 102 lainaus: ”Haluan vielä kerran esiin tämän seikan: Jumala ei ole vitsausten ja sairauksien alkuunpanija. Israelin lapset kapinoivat ja rikkoivat häpeämättömästi Hänen valtaansa vastaan. Sen vuoksi Herran suojaava varjelus nostettiin heidän yltään, ja vihollisella oli vapaa pääsy heidän elämäänsä Jumalan sallimana. Jälleen kerran tämä vahvistaa tottelemattomuuden olevan noituutta, joka avaa vapaan pääsyn pimeyden hallitseville voimille. Israelin vältti Bileamin kirouksen, mutta joutui tottelemattomuudesta aiheutuneen tuhon kohteeksi.”

Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä luvussa 13 jakeesta 8 alkaen kristillisestä rakkaudesta näin: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” Jumalan käskyjen laiminlyönti ja niistä piittaamattomuus on rakkaudettomuutta.
Paavalin ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä luvussa 6 jakeissa 9-20 sanotaan myös näin: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ’Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”

Ja Korinttolaiskirjeen luvussa 15:1-7 ”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.”
Uskossa oleminen on Jeesuksen tuntemista henkilökohtaisesti ja Hänen kanssaan vaeltamista. Jeesukseen voi tutustua enemmän lukemalla Raamattua, rukoilemalla ja uskovien yhteydestä olemista seurakunnassa. Uskossa oleminen ei ole suorittamista vaan elämistä armosta Jeesuksen täytetyssä työssä uutena luomuksena. Asiat ovat yleensä yksinkertaisia ja kyse ei ole tunteesta, että olen uskossa, vaan päätöksestä luottaa Jumalan Sanaan mitä se sanoo ja piste, että seuraa Jeesusta hintaan mihin tahansa.Raamatun sanan ensisijainen tarkoitus ei ole osoittaa ja vahvistaa meidän mielipiteitämme, vaan että oppisimme tuntemaan Jumalan sellaisena kuin se on ilmoitettu Raamatussa. Kiistoihimme voimme löytää puoltavia ajatuksia tulkitessamme joitakin jakeita Raamatusta mieleiseksemme, mutta sitä varten se ei ole. Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa 7:23 näin: Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut ; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’  Eli lähtökohta on väärin, jos emme tunne Jeesusta henkilökohtaisesti, ei ulkonaisesti tuntea ja olla vieraita sekä muukalaisia, vaan meidän tulee oppia tuntemaan  Jeesus henkilökohtaisesti, joka ilmoitti olevansa itse totuus. Jeesuksella on totuus meidän kaikkiin ongelmiimme. Tutustutaan Jeesukseen, sillä jae 21 sanoo: Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Roger Larsson ”Aika kuunnella” (Uusi Elämä 2007) sivulta 140 lainaus: ”Rukousaiheista tärkeimpiä ja miellyttävimpiä on kristittyjen yhteyden ilmeneminen näkyvästi. Kerta toisensa jälkeen meitä muistutetaan siitä, kuinka keskeinen asia yhteys on. Keskellä raatelevaa ja repaleista aikaa ihmiset etsivät sovintopaikkoja. He haluavat nähdä uskottavan kristillisen elämäntavan. Kirjoitukset puhuvat tästä yhä uudelleen. Muistakaamme myös, että Jeesus rukoili jatkuvasti että ’he yhtä olisivat, jotta maailma uskoisi.’. Mikäli emme ota tätä tosissamme luovumme kutsustamme kristittyinä. Sisäiset ristiriidat ja parantumattomat haavat vahingoittavat Jumalan valtakuntaa. Kuinka kohtalokasta onkaan, kun kristityt ihmiset riitelevät keskenään – vieläpä Jumalan huoneessa. Tehtävämme on rakentaa Kristuksen ruumista eikä tuomita tai halveksia toisia. Alkuseurakunnasta lausuttiin vaativat ja voitokkaat sanat: ’Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.’ Nuo sanat kaikuvat tyhjinä meidän puolityhjissä kirkoissamme. Jotta todistusemme olisi uskottava, sellainen, että se vaikuttaisi yhteiskuntaan, niin muutoksen täytyy tapahtua, ja sen tulee alkaa meistä kristityistä. Ainoastaan sovittava rakkaus voi luoda tämän yhteyden. Tätä rakkautta voidaan kuvata sanoilla ’yksi sydän ja yksi sielu.’ Tämä on vastakohta eristäytymiselle, itsekorostukselle ja rajanvedolle, jossa kukin etsii omaansa…”

Vanhassa Testamentissa profeetta Jesajan kirjassa luvussa 53 kerrotaan tulevasta messiaasta (sopii täydellisesti Jeesukseen): ”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.”

Kun tarkastellaan Jeesuksen elämää Evankeliumin tiedon kautta, niin voidaan huomata ainakin seuraavanlaisia toimintatapoja. Jeesus antoi syntejä anteeksi, mikä loukkasi tavattomasti uskonnollisia ihmisiä, koska ajateltiin Jumalan voivan antaa vain syntejä anteeksi. Mikä merkitys on sillä, että synnit annetaan anteeksi. Voisi ajatella, että velallinen jolla on suuri orjuuttava velka saakin sen ansiottomasti anteeksi, jolloin ihminen voi tuntea itsensä vapaaksi, mikä muuttaa ihmisen luottavaiseksi tulevaisuuden osalta. Jeesus vietti paljon aikaa syntisten ja muuten syrjittyjen ihmisten kanssa ei siksi että Hän olisi hyväksynyt synnin, vaan siksi koska Hänellä oli hyviä uutisia heille. Jeesuksen seuraajat tahtovat vältellä ja pysyä erillään syntisistä, vaikka heillä olisi hyvä sanoma edelleen syntisille jaettavaksi. Toinen asia oli mitä Jeesus teki, että Hän paransi kaikenlaiset sairaat, mikä hämmensi myös uskonnolliset johtajat, koska hän teki sitä myös sapatteina myös. Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi parantaa sairaita Hänen nimessään ja kunniakseen. Jeesus opetti Jumalan valtakunnan periaatteita vertauksillaan ja saarnoillaan. Vuorisaarnassa Jeesus asetti riman ihmisen kelpaamiselle Jumalalle niin korkealle ettei kukaan ihminen voi olla otollinen sen tähden, että noudattaa lakia, sillä jos rikkoo yhtäkään käskyä vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin on epäonnistunut lain noudattaja. Toinen tie on uskon tie, eli uskomalla Jeesukseen syntien sovittajana ja sijaiskärsijänä, että Hän maksoi meidän synnistä aiheutuneen velkamme, jotta voisimme olla vapaita synnin orjuudesta.

Kristittyjen vainot

Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Luovutusvoitto – Jeesukselle luovuttamisen dynamiikka” (Päivä 2001) lainaus sivulta 123: ”Näin tapahtui pienelle tytölle Itä-Saksassa. Kuulin hänen elämästään pastori Gerhard Wessleriltä, kun olin puhumassa hänen seurakunnassaan Frankfurtissa. Tämä pieni kymmenvuotias tyttö oli Mecklenburgissa, Itä-Saksassa asuvan kristityn perheen tytär. Hänen oli käytävä paikallista kommunistikoulua, jossa oppilaiden usko Jumalaan yritettiin järjestelmällisesti tuhota. Opettaja esimerkiksi käski lasten painaa päänsä pulpettia vasten ja pyytää Jumalalta karamellia. Odottaessaan hetken ja nähtyään, ettei mitään tapahtunut, opettaja nauroi ja sanoi: ’Näettekö nyt, Jumalaa ei ole olemassakaan! Mutta pyytäkääpä karamellia hallitukselta.’ Sitten jokaiselle oppilaalle annettiin makeinen hallituksen puolesta. Eräänä päivänä opettaja käski oppilaiden nousta seisomaan ja toistaa hänen perässään: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni kristitty tyttö kieltäytyi ja selitti opettajalle: ’Mutta minä uskon, että Jumala on olemassa.’ Opettaja tarttui tähän avuttomaan pieneen tyttöön päättäväisesti, hän halusi saada muutoksen aikaan. ’Sinun on tänä iltana kirjoitettava kotona viisikymmentä kertaa: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni tyttö meni kotiin, rukoili vanhempiensa kanssa ongelman puolesta ja kirjoitti sitten viisikymmentä kertaa: ’Jumala on olemassa!’ Kun hän seuraavana päivänä palautti paperin, opettaja oli raivoissaan. Nainen räjähti. ’Tällä kertaa kirjoitat seitsemänkymmentä kertaa: ’Jumalaa ei todellakaan ole olemassa.’ Ja jos et kirjoita, sinä ja vanhempasi joudutte todella suuriin vaikeuksiin!’ Lapsi rukoili jälleen vanhempiensa kanssa. Sitten hän palautti toisen paperin, johon oli kirjoittanut seitsemänkymmentä kertaa: ’Jumala on todellakin olemassa!’ Opettaja oli vimmoissaan lukiessaan paperia, hän huusi: ’Huomiseksi kirjoitat sata kertaa: ’Jumalaa ei ehdottomasti ole olemassa!’ Jos vielä vastustelet, menen puhumaan poliisille ja sinä ja vanhempasi saatte sitten nähdä, mitä tapahtuu.’ Nyt koko kylä jo tiesi tapauksesta. Valon ja pimeyden voimat taistelivat. Pienen tytön vanhemmat tiesivät, mikä kaikki oli vaakalaudalla. Mutta he olivat valmiita mieluummin kärsimään kuin kieltämään Herransa. Niinpä pieni tyttö kirjoitti sata kertaa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa!’ Seuraavana päivänä opettaja katsoi paperia ja huusi ääni väristen: ’Nyt menen ilmiantamaan sinut poliisille. Katsotaan sitten, auttaako Jumalasi sinua!’ Tämän sanottuaan opettaja lähti koulun pihaan, hyppäsi pyöränsä satulaan ja polki tielle. Mutta hän ei päässyt pitkälle. Ajaessaan koulun portin ohi hän putosi yhtäkkiä pyöränsä päältä – hänen sydämensä pysähtyi ja hän kaatui kuolleena maahan. Lapset katselivat luokan ikkunasta ja näkivät tämän. He juoksivat ulos ja kerääntyivät järkyttyneinä opettajan ruumiin ympärille. Sitten yksi huusi kovalla äänellä ja toiset yhtyivät hänen huutoonsa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa! Jumala on ehdottomasti olemassa!'”

Opetusta uskosta ja uskonnollisuudesta

Paul Hattaway ”Takaisin Jerusalemiin, Kutsu viedä suuri toimeksianto päätökseen” (Avainsanoma 2004), josta lainaus sivulta 137: ”Jeesus nähdään historiallisena hahmona, joka kuoli ristillä ja on jonain päivänä tuleva takaisin, mutta harvat kristityt vaeltavat nykyisin Jeesuksen kanssa tosissaan ja aidosti kertoen hänelle unelmistaan, peloistaan ja huolistaan kuin rakkaalle ystävälle ja Herralle. Miljoonat seurakunnat ympäri maailmaa, mukaan luettuna Kiina, ovat lakihenkisyyden kahleissa. Ihmisten keksimien sääntöjen noudattamisesta on tullut tärkeämpää kuin kulkemisesta käsi kädessä Jeesuksen kanssa. Kristillisestä elämästä on tullut jonkinlainen rasituskoe, ja kaikki elämän ja ilon merkit ovat aikoja sitten haihtuneet. Sisaret ja veljet, älkää antako eksyttää itseänne. Sellainen sidottu seurakunta ei ole mitään muuta kuin Saatanan työtä, eikä sellainen uskovien joukko pysty ikinä samaan yhtään sielua sisälle Jumalan valtakuntaan. Lakihenkisen uskovan on täysin mahdotonta johdattaa toisia Jeesuksen Kristuksen luokse. Satunnaisesti he kykenevät johtamaan jonkun noudattamaan noita samoja sääntöjä, mutta he eivät vedä janoista sielua elämän lähteelle. Kuinka ihminen pystyisi osoittamaan eksyneelle tien, jota hän ei itse tunne? Yksi on varmaa: niitä kahta miljardia muslimia, buddhalaista ja hindulaista, joihin me tähtäämme matkallamme Jerusalemiin, eivät koskaan saavuta innottomat kristityt.”

Hal Lindseyn ja C. C. Carlson kirjassa ”Saatana elää ja voi hyvin Maaplaneetalla” (Ristin Voitto 1974) sanotaan näin: ”Uskonto perustuu ihmisen ylpeydelle. Se pohjautuu otaksumalle, että ihminen pystyy tekemään jotakin saavuttaakseen Jumalan otollisuuden. Todellinen usko sanoo, että ihminen on otollinen Jumalalle vain otettuaan vastaan lahjana tulevan anteeksiantamuksen, jonka Jumala on hankkinut lähettämällä sijaiskärsijän ottamaan päälleen meidän synneistämme koituvan rangaistuksen. Aabel lähestyi Jumalaa oikealla tavalla. Hän toi Jumalalle uhrina eläimen, joka oli hänen syntiensä sijaiskärsijä. Kain taas astui Jumalan eteen maailmanjärjestelmään nojaten. Hän esitti Jumalalle töittensä hedelmät. Aabel oli otollinen – Kain ei… Kainin ylpeys leimahti. Hän ei halunnut noudattaa Jumalan säätämää tapaa, vaan teki mieluummin sen, mitä uskonto on tehnyt vuosisatoja: Hän murhasi ihmisen, joka edusti Jumalan totuutta. Uskonto ei voi sietää totuutta, koska se tuomitsee ihmisen itsekeskeisyyden ja ylpeyden. Tästä syystä jotkut historian suurimmista rikoksista ovat tapahtuneet väärän kristillisyyden ja uskonnon nimissä. Väärä ei kestä oikeaa.”

Hesekielin kirjassa luvussa 3:16-21 puhutaan kuinka tulee varoittaa jumalattomia heidän vaelluksensa seurauksista: ”Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut.'”

Jeesus kertoo tulevasta ylösnousemuksesta Markuksen evankeliumissa luvussa 12:18-27 ”Sitten Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, niin hänen tulee ottaa veljensä leski ja herättää jälkeläinen veljelleen’. Oli seitsemän veljestä. Vanhin otti vaimon, ja kun tämä kuoli, häneltä ei jäänyt jälkeläistä. Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas. Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeisenä kaikista vaimokin kuoli. Kun he ylösnousemuksessa nousevat kuolleista, kenelle hän joutuu vaimoksi? Hänhän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?” Jeesus vastasi heille: ”Ettekö eksy siitä syystä, että ette tunne [Raamatun] kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Kuolleista noustessa ei naida eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa. Mitä tulee kuolleiden ylösnousemukseen, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjan kertomuksessa [palavasta] pensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle: ’Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti harhassa.” Jeesuksen mielestä Raamattu todistaa, että kuolleet heräävät, sillä Raamattu kertoo Jumalan olevan Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala ja he kuolivat, mutta ovat nousseet ylös taivaassa ja elävät vaikka kokoivat kuoleman ja heidän savimajansa on maatunut.

Jeesuksen Jumaluus

Jeesuksen syntymän aikoihin asui Jerusalemissa myös muihin heimoihin kuuluvia. Tästä voimme lukea lääkäri Luukaan evankeliumista 2:36-38 ”Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.” Ja Paavali sanoo itsestään: ”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.”

Johanneksen evankeliumissa luvussa 8:54-59 ”Jeesus vastasi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: ’Hän on meidän Jumalamme’, ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” Niin juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.”

Apostoli Pietari toteaa Apostolien teoissa luvussa 2:29 ” Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.” Eli Daavidin hauta oli vielä apostoli Pietarin eläessä olemassa.Raamatussa Hebrealaiskirjeessä 1:1-4 ”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan (Jeesuksen) kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” Kristinuskossa on kyse juutalaisille tulleesta uudesta täydentävästä ilmoituksesta, jossa aiemmin profeettojen antama esikuvallinen sanoma täydentyy juutalaisen Jeesuksen opetuksella ja toiminnalla. Kristinuskossa ei ole kyse uskonnosta, vaan uskosta ja suhteesta henkilöön, kuten Apostolien teoissa 16:31 sanotaan: Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Uudessa testamentissa puhutaan syntisen ihmisen parannuksen teon tarpeesta seuraavissa kohdissa Matteus 11:20, Luukas 15:10, Apostolien teot 17:30, 26:20, Ilmestyskirja 2:5, 2:16, 3:3 ja 3:19.

Valitettavasti vaille kaikkea historiallista pohjaa olevia selvityksiä on viimeaikoina levitetty Jeesuksen elämästä totuuksina kirjojen ja elokuvien muodossa, kuten tämä Dan Brownin Da Vinci -koodi.

Profetiat

Ritva ja Kristian Sand ”Löydä elämäntehtäväsi” (KKJMK Oy 2010) lainaus sivulta 118: ”Henkilökohtaiset profetiat ovat aina ehdollisia. Henkilökohtaisten profetioiden toteutuminen riippuu jokaisen ihmisen vastauksesta ja elämästä! Riippumatta siitä, miten suuren profetian tai lupauksen Jumala on jollekin antanut, sen toteutuminen on aina kiinni siitä, miten tuo ihminen seuraa Jumalaa. Raamattu osoittaa meille monia profetioita, jotka ovat toteutuneet, mutta se osoittaa myös joitakin, jotka eivät toteutuneet. Jumala lupasi Moosekselle ja Israelin kansalle, että molemmat pääsisivät pois Egyptistä Kanaanin maahan. Mutta me kaikki tiedämme, ettei Mooses päässyt Kanaanin maahan (hän ainoastaan näki Nebon vuorelta) ja kyseinen Israelin sukupolvi kuoli erämaahan. Raamattu osoittaa meille monia suuria Jumalan miehiä, jotka tiedostivat kuollessaan elämäntehtävänsä täyttyneen (Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef, Joosua, Daavid jne). Mutta se osoittaa myös ihmisiä, jotka kuolivat hyvin surullisen ja nöyryyttävän kuoleman kaukana Jumalan suunnitelmista. Kuningas Saul aloitti hienosti mutta päätti elämänsä tottelemattomana, kapinallisena, kovasydämisenä, kateellisena, murhanhimoisena ja pahan hengen vaivaamana miehenä. Salomo nousi ensin suurempiin korkeuksiin kuin kukaan toinen Israelin kuningas, mutta myöhemmin hän hylkäsi Herran ja palvoi epäjumalia! Ensin mainitut täyttyivät Jumalan suunnitelmat, kun taas jälkimmäiset epäonnistuivat.”Sivulta 148 lainaus: ”Kun Jumala johdatti meitä aloittamaan työn aasialaisten siirtolaisten parissa Nottinghamissa ja Derbyssä, Hän johdatti meidät lähtemään Missionuorista ja tekemään työtä paikallisten helluntaiseurakuntien kanssa. Mutta se ei toiminut meidän kohdallamme kovin hyvin. Yhteistyö noiden seurakuntien kanssa oli hyvin vaikeaa, sillä niitä sitoi suuresti pelko ja epäusko sen suhteen, mitä Jumala voisi tehdä meidän kaltaisemme nuoren skandinavialaisen pariskunnan kautta. Heidän näkynään meille oli, että meidän pitäisi istua paikallamme mukavien pienten seurakuntalaisten tavoin ja käyttäytyä miellyttävästi ja vaisusti. Seurakuntien pastorit eivät koskaan ajatelleet, että mekin olimme Jumalan palvelijoita, jotka osaavat saarnata heidän laillaan. Meitä kohdeltiin ikään kuin olisimme olleet heitä paljon alemmassa luokassa. Se oli hyvin tuskallista, nöyryyttävää ja turhauttavaa nuorelle pariskunnalle, joka oli täynnä tulta ja uskoa. Sellaisella kohtelulla oli meihin huono vaikutus. Koimme, että meidän täytyi vetäytyä heistä ja aloittaa oma palvelutyömme…”

Claude Duvernoy ”Ruhtinas ja profeetta” (Kuva ja sana 1979) sivulta 74 lainaus: ”William Hechleriä pidettiin omalaatuisena ja harhaoppisena henkilönä koko hänen elämänsä ajan. Silloinkin kun hän toimi tunnetun Lontoon raamattuseuran, tavallisuudesta poikkeavan lähetysliikkeen ja kaiken kielisten raamattujen ainutlaatuisen levittäjän, jäsenenä ja sihteerinä. Kun ajattelee hänen työtään Venäjällä ja Romaniassa, niin pastoria ei kiehtonut juutalaisten tulo anglikaanisen kirkon piiriin, vaan heidän tulonsa luvattuun maahan. Epäilemättä tämä asenne niin hänen maallisten kuin hengellistenkin esimiestensä silmissä näytteli huomattavaa osaa hänen kokiessaan tappion Jerusalemin piispanvirkaa täytettäessä. Hechlerin näkemys Israelin arvoituksesta teologisesti oli seuraava: Israel ei ole samanlainen kansa kuin muut kansat. Noita ja näkyjennäkijä Bileam tajusi sen. Vain Israelissa yhdistyy samalla kertaa kansa, kansakunta ja uskonnollinen kokonaisuus. Synagoogaa ei ole tarkoitettu sulautumaan kansojen joukkoon eikä kirkko pysty sitä hävittämään. Jumala ei halua Israelin lasten kadottavan ’juutalaisuuttaan’ sulautumalla kristittyjen massaan kaukana synagoogasta (missä Kristus oli syntynyt). Jumala haluaa kansansa tulevan jälleen luokseen palaamalla Pyhän Sanan äärelle ja tiedostamalla, että Messias, joka on kerran tuleva loistossa, on jo tullut tuntemattomana, kärsivänä ja kuolevana. Jumalan toivomus on, että löydettyään jälleen raamatullisen kotimaansa Israel valmistaisi tietä kirkastetulle Messiaalle, josta Sakaria julistaa: ’Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla’. Hän on oleva Israelin kuningas mutta myös kirkon voittamaton valtias… Hechler halusi palauttaa tämän messiaanisen kaipuun ystävänsä Herzlin, Israelin ruhtinaan sydämeen.”

Pyhä Henki

Yonggi Cho ”Pyhä Henki ja sinä – Yonggi Chon henkilökohtainen todistus Pyhästä Hengestä ja Hänen lahjoistaan” (Kuva ja Sana 1993), josta lainaus sivulta 20: ”… Pyhän Hengen toimiessa ihmisten lähimpänä esimiehenä. Voimme tehdä johtopäätöksen, että koko syy, miksi evankeliumin levittäminen etenee nykyään niin hitaasti, miksi kirkko taantuu työssään sielujen voittamiseksi ja miksi se on ollut romahduksen partaalla, on siinä, että tämä työtoveruus Pyhän Hengen kanssa on katkennut. Näinä päivinä ihmiset eivät tunnusta Pyhää Henkeä eivätkä ota Häntä vastaan. Koska he eivät luota Häneen, he epäonnistuvat yrittäessään tehdä Jumalan työtä omien kykyjensä ja omien ponnistelujensa avulla. Ilmestyskirja osoittaa selkeästi tämän traagisen epäonnistumisen: ’Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.’ (Ilm. 3:20.) Jos nämä sanat olisi osoitettu jumalattomalle maailmalle, ne eivät olisi yllättäviä. Mutta ne annettiin Laodikean seurakunnalle, lopunajan uskoville. Mikä kammottava näky! Ajattele sitä. Herramme sanoi, että Hän olisi ikuisesti meidän kanssamme Pyhän Hengen kautta, ja silti kristilliset yhteisöt yrittivät tehdä Jumalan työtä ihmiskeskeisen jumalanpalveluksen kautta, ajavat ulos Pyhän Hengen ja jättävät Hänet oven ulkopuolelle!”Sivulta 66 lainaus: ”Raamattu käskee meitä myös muuttamaan asenteemme ja ajatuksemme: ’Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jesuksessa.’ ((Room. 6:11.) Meidän on uskottava, että ’jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.’ (2. Kor. 5:17.) Saatat ehkä ihmetellä, miksi Roomalaiskirjeen 7. luvun kirjoittaja on yhä ahdistunut syntiä koskevasta kysymyksestä, kun hän 6. luvussa kuoli Kristuksen kanssa, haudattiin ja nousi sitten kuolleista uutena, vanhurskaana ihmisenä. Syy on yksinkertainen. Kun vanha minä oli kuollut ja uusi ihminen ylösnoussut, hän luotti Kristuksen voimaan ja ansioon. Mutta koska hän ei täysin käsittänyt turmeltunutta tilaansa, hän vajosi takaisin orjuuden ikeisiin. Monet uskovat eivät ymmärrä, että aivan samoin kuin meillä ei ollut voimaa tehdä sitä, mikä on vanhurskasta, kun olimme synnissä, niin meillä ei myöskään ole uudestisyntymisemme jälkeen voimaa itsessämme pitää kiinni vanhurskaudesta ja pyhyydestä. Kun alamme uskoa, että pystymme olemaan vanhurskaita ja pyhiä omien ponnistuksiemme avulla, saamme maistaa tappion katkeraa kalkkia. Aadamin jälkeläiset ovat pitäneet kiinni hänen ajatuksestaan – että hän pystyisi ja voisi tehdä kaiken itse. Mutta todellisuudessa he ovat palvelleet paholaista, olleet sen orjia, raahaantuneet eteenpäin tappion kärsineinä. Sokeina he eivät osaa ulos harhamaailmastaan eivätkä pysty luottamaan täysin Jumalaan. Vakuuttuneina siitä, että kykenevät viemään eteenpäin pelastusta ja pyhyyttä omin voimin, he kärsivät tappion, koska eivät yksinkertaisesti osaa hallita synnillisiä halujaan. ”Sivulta 94 lainaus: ”Evankelioimismatkoillani olen nähnyt tuhansien uskovien täyttyvän Pyhällä Hengellä. Mekein poikkeuksetta tämä siunaus on tullut, kun sitä etsivät ovat päättäneet haluavansa ottaa sen ehdottomasti vastaan olosuhteista tai omanarvontunnostaan piittaamatta, päättäväisyyden kyyneleet silmissään. Jos ihmiset, jotka haluavat saada Pyhän Hengen, ovat puolittain epäileviä omasta toivostaan, jos he rukoilevat haaleasti asennoituneina, että Jumala antaisi heille Pyhän Hengen kasteen, jos tahtoo, he eivät voi saada, vaikka rukoilisivat miten pitkään. Pyhällä Hengellä täyttymisen siunaus tulee aina, kun päätät, ettet lähde pois siitä paikasta saamatta vastausta kiihkeään, epätoivoiseen tarpeeseesi… Meidän ei ensinnäkään pitäisi rukoilla Pyhän Hengen saamista virheellisin perustein. Et suoraan sanoen saa huutaa Jumalaa avuksesi voidaksesi mahtailla tai ylvästellä erityisen huomion keskipisteenä, kuten saattaa käydä, kun on kyse suuren voiman saamisesta. Ihmiset, jotka ovat pyytäneet tällaista voimaa, ovat joskus saaneet toisenlaisen hengen, himoitsevan hengen, eivät suinkaan Pyhää Henkeä. Mutta kun sydämemme motivaatio on puhdas – kun haluamme tulla voimakkaammaksi ja tehokkaammaksi työvälineeksi, jota Jumala käyttää, kun haluamme tulla paremmaksi Jumalan työkaluksi hinnalla millä hyvänsä, toimia Kristuksen Hengen todistajana – pahat henget eivät koskaan pääse lähellemmekään.”

Etelä Korealainen pastori Yonggi Cho on ollut nuorena vakavasti sairas ja löytänyt Jeesuksen, niin buddahalaiset perheen jäsenet ovat kehoittaneet häntä poistumaan kotoa. Yonggi Cho oli alkanut parantua mennyt raamattukouluun Souliin. Yonggi Chon työn alkuvaiheisiin liittyy Sam Todd, joka on amerikkalainen evankelista ja Herra käytti häntä väkevästi Koreassa ensin 1956 ja uudestaan 1957, mutta 1959 vierailu oli erityisen merkittävä Korean kansalle. Evankelista Sam Toddin vierailun seurauksena järjesti Voice of Healing järjestö Gordon Lindsayn johdolla varojen keräyksen evankelioimiskeskuksen perustamiseksi. Nykyään Soulin Yoidon Täyden evankeliumin seurakunnassa on n. 800.000 jäsentä. Tri Paul Yonggi Cho on vieraillut Suomessa 1990-luvulla ja hänen kirjojaan on myös Suomennettu. Kirjassaan ”Miksi ihminen kärsii?” Kuva ja Sana 1987 ”Toivon vain sydämestäni, että sairasvuoteilla kärsivät veljet ja sisaret löytävät sen Jeesuksen, jonka minä olen löytänyt. ’Jeesuksen, joka kantoi meidän sairautemme.’ Toivon, että he polvistuvat hänen eteensä ja ottavat myös vastaan iankaikkisen pelastuksen ja paranemisen, niin että Jumala saa kunnian heidän parantumisestaan, koska se on Jumalan tahto kaikkia kohtaan”

Lauri K. Ahosen kirjassa ”Suomen Helluntaiherätyksen historia” (Päivä Osakeyhtiö 1994) sivulta 20 lainaus: ”Parhamin merkittävimmäksi aikaansaannokseksi Texasissa muodostui raamattukoulu, jonka aloitti Houstonissa joulukuussa 1905. Koulu, nimeltä ’Bible Training School’, toimi vain muutamia kuukausia, mutta sieltä valmistui noin viisikymmentä saarnaajaa ja työntekijää, jotka lähtivät julistamaan evankeliumia uusille alueille. Heidän työtään seurasivat herätykset monilla paikkakunnilla. Babtisteihin kuuluva neekeripastori William James Seymour (1870-1922) oli yksi koulun oppilaista. Parhamin toimintaan hän oli tutustunut työtoverinsa Lucy Farrowin kautta. Amerikan Etelävaltioissa vielä tuolloin vallalla olleen rotuerottelun johdosta hän istui erikseen eteishallissa kuunnellen luentoja oven raosta. Raamattukoulussa hän omaksui uuden käsityksen Pyhän Hengen kasteesta, vaikka ei itse vielä tuolloin ollut sitä kokenut… William Seymour saapui Los Angelesiin 22.2.1906. Adunnon hän sai Edward S. Leen kodissa. Kaksi päivää myöhemmin hän alkoi julistaa Nazarene-kirkossa Santa Fe-kadun varrella. Ensimmäisen saarnansa tekstiksi hän valitsi Apostolien tekojen toisen luvun neljännen jakeen ja julisti sen pohjalta, että kielilläpuhuminen oli Pyhän Hengen kasteen saamisen merkki. Tämän näkemyksensä johdosta hänen ei sallittu jatkaa saarnatehtävää Nazarene-kirkossa… Azusa-kadulta löytyi tallina ja varastona käytetty entinen metodistien kirkkorakennus, jossa kokouksia voitiin jatkaa. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin huhtikuun 14. päivänä. Alkeellinen rukoushuone, johon mahtui noin 600 kuulijaa, sai nimekseen Azusa Mission… Sanomalehdet alkoivat kertoa Seymourin kokouksista. Los Angeles Times kirjoitti Azusa-kadun tapahtumista ensimmäisen kerran 18.4. Artikkeli oli kriittinen, mutta julkisuus lisäsi yleistä mielenkiintoa. Toukokuussa jo yli tuhat kuulijaa ahtautui tallitemppeliin. Kokouksia pidettiin nyt kolme kertaa vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa…”

Mauri Vilposen kirjasta ”Azusa – Mitä Azusan herätyksessä tapahtui?” (TV7 Kustannus 2013), josta sivulta 66 lainaus: ”Näin näyn kymmenestä neitsyestä, jotka olivat edessäni, viisi viisasta ja viisi tyhmää. Viidellä tyhmällä oli öljyä lampuissaan, ja heidän lamppunsa paloivat kirkkaasti. Samoin paloivat myös viiden viisaan lamput. Heillä oli samankaltaista öljyä astioissaan, mutta kuitenkin jotakin enemmän kuin puhdas sydän. Öljy heidän astioissaan ja lampuissaan oli kaste Pyhällä Hengellä ja tulella. Viisi tyhmää neitsyttä olivat kyllä pyhiä, mutta sanoivat: ’Meillä on se jo, ei ole olemassa muuta, olemme pyhitettyjä ja tyydytettyjä.’ Herra osoitti minulle, että viisi tyhmää neitsyttä eivät hyväksy öljyn kaksinkertaistamista ja ennen pitkää he huomaavat että heidän lamppunsa alkaa sammua öljyn loppumiseen. Sallikaa minun varoittaa teitä: Älkää vastustako kastetta Pyhällä Hengellä ja tulella, sillä jos vastustatte sitä, teidän lamppunne sammuvat. Nyt voitte saada astianne täytetyksi öljyllä. Huuto kuului: ’Ylkä saapuu, menkää vastaan!’ Silloin ne, joiden lamput olivat sammumassa, sanoivat: ’Meillä ei ole tarpeeksi öljyä.’ Kun he menivät ostamaan tai etsimään kastetta Pyhässä Hengessä, Ylkä tuli. Rakkaat, haluatteko olla valmiina, kun Jeesus tulee? Jos haluatte, etsikää Pyhää Henkeä tänä päivänä.” (The Apostolic Faith, nro 3/1906, 4).

Charles S.Price syntyi Englannissa 1887. Dr. Price muutti Californiaan pastoriksi First Congregational Church of Lodi. Vuonna 1921 San Josessa vaikutti Aimee Semple McPhersonin kautta vaikuttava herätys. Aimee Semple McPherson syntyi 1890, kuoli 27.9.1944 ja hän perusti Four square helluntaikirkon Los Angelesiin. Charles S. Pricen kirja ”Ihmeitä tekevä usko” (Ristin Voitto 1952), josta lainaus: ”Ennen kaikkea haluan sanoa, että sinä et voi itse aikaansaada uskoa, sinä et voi työskentelysi kautta sitä saavuttaa, sinä et voi tehdasmaisesti sitä valmistaa. Jumala itse sen synnyttää ja antaa… Ihmeiden aikaansaamiseksi ja Jerikon tien muuttumiseksi tarvitaan Jeesuksen läsnäoloa. Ei sokea mies istunut hiekassa puhuen itselleen: ’Minä olen parantunut – voin nähdä – voin nähdä; jos minä nyt vain voisin uskoa, että olen parantunut, niin minä näkisin.” Ei! Hän kuuli, että Jeesus Nasaretilainen saapui, ja silloin hän huusi: ’Jeesus! Jeesus! Auta minua! Auta minua, sillä minä en voi auttaa itseäni!’ Älä unohda, mitä Jeesus sanoi: ’Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin?’ Huomaa, että Hän ei sanonut mitä tuon sokean miehen piti tehdä, vaan: ’Mitä tahdot, että M I N Ä sinulle tekisin? Tosin Hän sanoi: ’Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut.’ ’Sinun uskosi’, sanoi Jeesus. Mistä tuo sokea sai uskonsa? Kuka hänelle sen antoi? Jos hänellä oli koko ajan ollut tuo usko, niin miksi hän ei sitten parantunut, ennen kuin Jeesus kulki siitä? Jos sinä annat minulle kellon, niin se on minun kelloni. Mutta minä olen saanut sen sinulta. Sydämessäni on uskoa, mutta minä tiedän, mistä olen sen saanut. Ei lihan tahdosta – ei älyllisestä käsityskannasta tai ymmärryksestä – vaan Jeesukselta. Hän on meidän uskomme Alkaja ja Täyttäjä… Tässä vierelläni on kreikankielinen Testamentti. Salli minun sananmukaisesti lukea tätä kreikkalaista tekstiä, saadaksesi tietää, miten sanat alun perin kuuluivat. Tässä seuraa kreikkalainen lause: ”Ja Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Onko teillä Jumalan usko?'”… Jos meillä on Jumalan usko, niin me olemme saaneet sen Häneltä eikä omasta älystämme tai omista väitteistämme. Jeesus ei sanonut: Jos sinulla on voimaa uskoa, että Jumala tahtoo siirtää vuoret, silloin Hän on sen tekevä. Eikä Hän myöskään sanonut: ’Jos sinä voit olla kyllin kestävä ja uskoa kylliksi kauan (että se on tehty), niin se on tapahtuva.’ Ei, Hän sanoi: ’Olkoon teillä Jumalan usko!’ Toisin sanoen: Hanki jotakin Jumalan uskosta. Ja kun olet sen saanut, silloin olet saanut sen ainoan voiman, jolla vuoret saatetaan siirtää ja heittää mereen… (Room. 12:2) Siinä on selitys. Jumala antaa kullekin hänen uskonmääränsä. Minkä määrän? Kuinka paljon? Se riippuu siitä, miten me suhtaudumme jakeissa 1-2 olevaan totuuteen. Asia on niin, että Jumala antaa uskon. Hän mittaa sen. Kreikankielinen teksti kuuluu sanasta sanaan seuraavasti: ’Kullekin on Jumala jakanut uskonmäärän.’ Weymouth’in käännös kuuluu: ’Sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on määrännyt kunkin osalle.’… Kaikkien suurten parantumiskokousten edellä on vietetty Herralle pyhitettyjä päiviä ja rukousaikoja. Silloin, kun ihmisjoukot ovat vain rynnänneet esille kokeakseen terveeksi tekemisen, ovat kokoukset olleet kovia ja raskaita. Mutta kun on etsitty Terveeksi tekijää eikä terveeksi tekemistä, on Hänen suloinen läsnäolonsa särkenyt vihollisen vallan, ja Hänen kasvojensa aurinko on sulanut kovat ja jääkylmät sydämet.”

Pat Robertson Jamie Buckingham ”Julistakaa se katoilta” (Ristin Voitto 1974) sivulta 81 lainaus: ”Su Nae Chu, korealainen ystävämme, oli ensimmäisenä varoittanut meitä siitä, miten epäviisasta olisi pakottaa toiset saamaan Pyhän Hengen kaste. Kuusitoista Raamattuseminaarin oppilasta oli saanut kasteen, ja olimme saaneet lisää luottamusta uskoen, että meidän tulisi kulkea kaikkiin seurakuntiin koko maassa ja vakuuttaa niiden jäsenille, että juuri tätä hekin tarvitsevat. – Ei, ei, ei, sanoi Su Nae, — ette saa koskaan tyrkyttää ihmisille mitään. Ainoastaan Pyhä Henki voi tehdä tämän työn. Päätimme antaa Pyhän Hengen puhua muille aivan kuten Hän oli puhunut meillekin – ilman mitään painostusta. Tästä varovaisuuden periaatteesta oli tuleva oman työni kulmakivi, jolle olin rakentava loppuelämäni. Julistimme ristiinnaulittua Kristusta, ja kieltämättä Pyhän Hengen työtä yritimme olla tyrkyttämättä kastetta kenellekään…”

Tässä kirjassa sivulla 208 sanotaan näin: ”On aivan kuin Jumala haluaisi omiensa aloittavan pienestä ja rakentavan siitä suurta, sillä tarvitaan paljon aikaa ja taistelua, jotta aina ymmärtäisimme, mitä Herram haluaa meidän kulloinkin tekevän.”
Kirjan lopussa on mielenkiintoinen opetus siitä, että Jumala ei halua tehdä meistä riippumattomia hänestä antamalla meille suuria rikkauksia. Kirjan lopussa on kertomus huijauksesta johon hän oli joutunut, jossa varaton ihminen uskotteli voivansa lahjoittaa jopa satoja miljoonia TV-toimintaan Kertomalla satuja. Robertsonilla meni aikaa, rahaa, voimavaroja ja jopa olisi mennyt uskottavuus ja maine huijauksen jatkuessa, mikä pahinta hän olisi voinut luopua näystään petetyksi tulemisen johdosta. Robertson antaa ymmärtää, että rukousten seurauksena ollessamme riippuvaisia vain Jeesuksesta, kun saamme tarpeemme täytettyä rukousvastauksena, jopa mahdottomatkin, kun ne tulee pienistä lähteistä kuuliaisuuden seurauksena, sillä jopa on vaarallista odottaa kultamunia, jonka seurauksena meistä tulisi riippumattomia Herrasta, kun meidän ei tarvitsisi pyytää mitään jatkuvasti, toimia vain omassa voimassamme.

Jeesuksen takaisin tuleminen

John Van Diestin toimittamassa kirjassa ”Kymmenen syytä, miksi Jeesus tulee pian” (Aika Oy 1999) lainaus sivulta 85, jossa Stanley Ellisen kirjoittaa ”Profeetat ennustivat hänen tulonsa”: ”Israelin seitsemänkymmentä vuosiviikkoa: Jumalan juutalainen ajannäyttäjä. Herra on antanut meille enemmän kuin yhden tavan mitata aikaa. On mahdollista seurata hänen suunnitelmaansa etenemistä myös tutkimalla ajanjaksoa, jota sanotaan Israelin seitsemäksikymmeneksi viikoksi. Sekin annettiin näyssä ja on merkillisellä tavalla juutalainen. Se on ainoa Danielin kirjan luku, jossa käytetään liitonaikaista nimeä Herra (YHWH; 8 kertaa) ja joka käsittelee etupäässä Israelia. Tässä aikamittarissa on juutalainen korostus, tapahtumat näyttäytyvät kansainvälisten kenttien sijasta Israelissa paikallisissa maisemissa. Vaikka sen käyttövoima virtaa Israelin elämästä, siinä on samoja piirteitä kuin pakanoiden ajassa. Se alkaa tietystä historiallisesta hetkestä, käsittää sarjan kansallisia tapahtumia ja päättyy eräiden tärkeiden jumalallisten tarkoitusperien täyttymiseen. Tästä ajannäyttäjästä saadaan perusviitekehys profetioille, jotka koskevat Israelin kansaa… Aika alkoi Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista koskevan sanan lausumisesta (Dan. 9:25)… Määräyksen antaja on Persian kuningas Artakserkses, joka lähetti Nehemian takaisin Jerusalemiin nimenomaan kaupungin muureja rakentamaan… Nehemian kirjoituksesta käy ilmi myös täsmällinen päivämäärä (nisankuun 1. päivä, 444 eKr.), josta saadaan kiinteä alkukohta tälle juutalaisten seitsemänkymmenen vuosiviikon kalenterille. Kuusikymmentäyhdeksän viikkoa Messiaan tuloon. Ennustuksen ensimmäinen kiintopiste on messiasruhtinaan tulo. Tapahtumaan sanotaan kuluvan aikaa 483 vuotta eli kaksi jaksoa, seitsemän seitsemää ja kuusikymmentäkaksi seitsemää… Ehkä selkeintä on laskea yhteen Raamatun vuosien ja päivien määrä (360 päivää vuodessa, 1. Moos. 7:11, 24; 8:4; Ilm. 11:3; 12:6; 13:5), ja laskea sitten tavallisesta kalenterista, mitä ne tekevät aurinkovuosina (aurinkovuosi on 365,24217 päivää… Tuo päivä, maaliskuun 30. vuonna 33, oli palmusunnuntai eli päivä, jolloin Jeesus, ’kuningas, joka tulee Herran nimessä’ (Ps. 118:26; Luuk 19:38), saapui Jerusalemiin…

Danielin ennustuksesta löytyy täsmällinen aika, jolloin kello kytketään jälleen mittaamaan viimeistä seitsemää vuotta. Se tapahtuu, kun uusi hallitsija tekee liiton Israelin kanssa (Dan. 9:27). Liitto solmitaan seitsemän vuoden ajaksi, mutta sopimus rikkoutuu jakson puolivälissä uuden hallitsijan mielenmuutoksen takia. Kysymme heti: Kuka on tuo hallitsija? Entä miksi hän tekee liiton Israelin kanssa? Tiedetään vain, että hän on lähtöisin kansasta, joka tuhoaa myöhemmin Jerusalemin (9:26). Koska tuhon aiheuttaja oli Rooma, tämä nimeämätön hallitsija tulee ilmeisesti jostakin osasta Rooman valtakuntaa… Sitä, että hän on sekä Syyrian kuningas että Rooman valtakunnasta, ei ole vaikea selittää, sillä Syyria oli osa Rooman valtakuntaa… Ilmeisesti Antikristus on tehnyt Israelin kanssa seitsenvuotisen sopimuksen ja sallinut sen palauttaa käytäntöön vanhat uhritapansa. Sitä varten on tarvinnut rakentaa jonkinlainen temppeli vanhalle Temppelivuorelle… ””

Juudas Iskariot

Kris & Vallotton & Bill Johnson ”Elämä Kuninkaan perheessä” (TV7 Kustannus 2006) lyhyt lainaus sivulta 138: ”Juudas oli väärä apostoli. Hän petti Jeesuksen suudelmalla, koska hän halusi läheisyyttä ilman liittoa (ks. Luuk. 22:47). Hänellä oli suhde Jeesuksen kanssa sen vuoksi, mitä hän voisi siitä saada. Kun hän tajusi Jeesuksen odottavan, että hän uhraisi itsensä Kristuksen tähden, hän myi osuutensa Kristuksesta 30 hopearahalla. Hän ei halunnut suhdetta, josta hän joutuisi maksamaan. Väärät apostolit ja väärät johtajat eivät ole todellisia isiä. He kuuluvat seurakuntaan sen vuoksi, mitä voivat saada siitä itselleen. He synnyttävät lapsia satunnaisesti, eivätkä koskaan suunnittele pitävänsä huolta heistä. Kun he sitten jäävät kiinni synneistään, he yrittävät pelastaa itse itsensä (Juudas meni ja hirttäytyi) sen sijaan, että ottaisivat vastaan Kristuksen sovitustyön omaksi hyväkseen.”

Riivaajahenget

Graham Powell Kanadasta puhui Arken (www.arken.org) Helsingissä 29.9.2007 klo 18.00 kokouksessa mm. siitä voiko uskova olla riivattu? Riivattu tarkoittaa sitä, että uskova olisi demonin omistuksessa oleva, mutta uskova ihminen on Jeesuksen oma, sillä Jeesus on maksanut verellään hänestä lunastusmaksun, eikä voi olla saatanan oma. Uskova voi olla demonin vaikutuksen alainen. Esimerkkinä on ihminen, joka on juonut alkoholia, niin hän on sen mukaan alkoholin vaikutuksen alainen kuin on juonut, jos hän ajaa autoa ja jää kiinni, niin hänen sisällään olevan alkoholin määrä mitataan, eikä sitä mikä on hänen ulkopuolellaan. Raamatun käännöksissä riivatuksi käännetty sana alkukielellä on, että ihmisessä on demoni. On olemassa riippuvuuden henkiä (demoneja) jotka sitovat myös uskovia ihmisiä tupakkaan, alkoholiin jne. ja he tarvitsevat vapautusta siteestä. Harry Potter kirjojen lukijat ja elokuvien katselijat tulevat johdetuiksi noituuden harjoittajiksi. On olemassa homoseksuaalisuuden ja masennuksen henkiä, jotka sitovat ja aiheuttavat riippuvuutta. Vapautuminen on varattu niille jotka tulevat Jeesuksen luokse, vaikka tarjous on tarkoitettu kaikille, mutta ne jotka eivät halua tulla Jeesuksen luokse, vaan he haluavat kulkea omia teitään, eikä se siten tule hyödyttämään heitä. On olemassa epäuskon henkiä jotka yrittävät estää pääsemästä totuuteen Jumalan Sanasta. Matteuksen evankeliumissa luvussa 6:13 Isä meidän rukouksessa pyydetään ” äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].” Jeesus tietää, että uskovat voivat olla pahan sitomia, jonka vuoksi tämä rukous on tarpeellinen, sillä uskova voi olla pahan sitoma. Paavalin Efesolaiskirje 4:25-27 ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. ”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.” On olemassa valheen henkiä jotka voivat sitoa uskovia. Jotkut valehtelevat koska pelkäävät toden puhumisen seurauksia. Älkää antako pahalle tilaa, eli maantieteellistä paikkaa. Matteus luvun 18 vertaus. Jos me ei anneta anteeksi, niin taivaallinen isämmekään ei anna anteeksi ja antaa kiduttajien käsiin. Graham Powellin kirja ”Christian, set yourself free” Sovereign World Ltd 1994 ISBN 1852401354 ja Graham ja Shirley Powell ”Valloita vapautesi” Boklövet Arken 2006 http://www.arken.org.

Doreen Irvine kirjassa ”Olin noita” (Päiväosakeyhtiö 2009), jossa hän kertoo olleensa Lontoossa saatananpalvojien entinen ylipapitar (myös prostitoitu, stripteasetanssijatar, huumeiden käyttäjä jne.) Doreen Irvine oli syntynyt Lontoon East Endissä 1939. Kirjasta lainaus tilanteessa saatanan temppelissä jossa hänet oli vihitty saatanan lapseksi ja ylipapittareksi: ”Useammin kuin kerran Lucifer ruumiillistui mustana olentona kaikkien temppeliin kokoontuneiden saatananpalvojien nähden. Kukaan ei epäillyt; se oli todella Saatana. Kuulimme hänen äänensä puhuvan meille yhteisesti seurakuntana. Tiesimme, että hän se oli, joka sanoi: ”’Minä olen Lucifer, teidän herranne. Minä itse puhun teille. Totelkaa minun ääntäni, lapseni. Tehkää kaikkea sitä pahaa mitä haluatte. Älkää pelätkö- minä suojelen teitä aina. Hekumoikaa himoissanne tänä yönä. Se on otollista minun silmissäni.'” Doreenista ajettiin 7 kuukauden aikana lukuisa joukko riivaajaa pois, koska riivaajat saivat kauheita asioita aikaan Doreenin vieraillessa seurakunnissa, eivätkä riivaajat olisi halunneet lähteä. Doreen joutui välillä mielisairaalaankin, jonka jälkeen pastori ajoivat loputkin riivaajat pois ja hänen avionsa todettiin uusissa röntgenkuvissa täysin parantuneiksi sairaalassa ja päästettiin pois terveenä. Doreen meni noitakokoukseen todistamaan, jossa hänet pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi ja vietiin autioon paikkaan, kun luulivat kuolleeksi ja hänen toipumisensa kesti pitkään tästä ajattelemattomasta teosta.

Kristian Sand on kirjoittanut ”Elävän veden virrat, profeetallinen opaskirja yhdeksästä armolahjasta sanan palvelijoille ja kristityille” (KKJMK OY 2009) josta lainaus sivulta 106 ”Jos meitä on satuttanut tai lannistanut armolahjojen väärinkäyttö seurakunnassamme, on helppo sallia epäonnistumisen pelon astua sydämeemme. Sellainen henki saa meidät juoksemaan pakoon armolahjojen käyttöä, koska pelkäämme jotakin pahaa tapahtuvan. Tämä on suuri haaste paimenille. Paimen ei saa koskaan antaa pelon hengen estää häntä rohkaisemasta seurakuntaa armolahjojen käyttöön. Jos olet nähnyt armolahjojen väärinkäyttöä, muista, että lahjoja voi käyttää myös oikein! Ethän lakkaa käyttämästä rahaakaan, vaikka olet saattanut nähdä väärennettyä rahaa. Älä lopeta valvomasta armolahjojen käyttöä vain koska olet nähnyt niiden väärinkäyttöä. Ratkaisu ei ole käytön lopettaminen vaan opetuksen vastaanottaminen, jotta voit johtaa seurakuntasi oikeanlaiseen armolahjojen käyttöön. Jos ihminen ei tiedä tarpeeksi autolla ajamisesta, hän ei pääse läpi ajokokeesta. Mitä hän sitten tekee? Hän ottaa lisätunteja, kunnes oppii ajamaan hyvin. Palaa takaisin Jumalan Sanan ääreen ja opettele, miten armolahjoja käytetään oikein ja kuinka johdetaan muutkin käyttämään niitä oikein.”

Billy Grahamin saarna Helsingin Meilahden kirkossa 17.6.1954, joka on lainattu Esteri ja Yrjö Karilaan toimittamasta ”Uusi Herätys Billy Grahamin sanoma” (Kuva ja Sana 1954): ”Noin 50 vuotta sitten lännessä päätettiin, ettei enää tarvita Jumalaa. Rationalismi tuli muotiin (rationalismi eli järkeisoppi, järkiperäinen ajatuskanta, käsitys, että todellisuuden rakenne on järjenmukainen, oppisuunta joka asettaa järjen ylimmäksi uskonnon tuomariksi. Tätä esiintyi 1700-luvun protestanttisessa teologiassa esiintynyt suunta). Se tuli myös kouluihin ja yliopistoihin. Tuli ensimmäinen maailmansota, joka vavahdutti monia ihmisiä. Sitten tuli toinen maailmansota ja rationalismi joutui tappiolle. Älymystönkin piirissä sanottiin, että kenties sittenkin on Jumala. Yhdysvalloissa ei enää ole jumalankielteisyyttä samassa määrin kuin ennen. Ihmiset kääntyvät jälleen takaisin Jumalan puoleen ja pitävät Raamattua arvossa. Kuluneena kahdeksana vuotena olemme saaneet nähdä Amerikassa historiamme suurimman herätyksen. Uskonnollisia kirjoja myydään kolme kertaa enemmän kuin kaikkia muita kirjoja yhteensä. Sanoma- ja aikakauslehdet laativat uskonnollisista asioista etusivun uutisia. Ei milloinkaan ole niin suuria kansanjoukkoja kokoontunut sanankuuloon. Radio ja televisio lähettävät jatkuvasti uskonnollista ohjelmaa. Sata vuotta sitten 12 prosenttia amerikkalaisista kuului kirkkoihin. Nykyisin heitä kuuluu niihin 60 prosenttia. Miljoonia dollareita käytetään vuosittain lähetystyöhön. Hollywoodissakin on kristittyjä, jotka valmistavat uskonnollisia elokuvia. Radiossa on uskonnollisella laululla suuri osuus. Parlamentin istuntoja on aloitettu rukouksella. Kaikkialla rakennetaan uusia kirkkoja (ei tosin näin kauniita kuin tämä Meilahden kirkko. Tämä on kaunein kirkko, jossa olen ollut). Maassamme on kuitenkin vielä rikosaaltoja, juoppoutta ja siveettömyyttä, joka saa meidät amerikkalaiset häpeämään. Jumala tekee kuitenkin työtään ja Häneen päin ollaan kääntymässä.

Olen juuri ollut Englannissa. Sodan jälkeen englantilaistenkin ajattelutavassa tapahtunut muutos. Ainoastaan 10 prosenttia englantilaisista käy kirkossa, mutta muutos on tulossa. Ihmiset ovat tulleet suuriin kokouksiin. He kääntyvät Jumalan puoleen. Tähän vaikuttaa suuri joukko tekijöitä:1. Rationalismin tappio älymystön piirissä
2. Nykyajan turvattomuus
3. Materialismi ei enää tyydytä ihmissielua
4. Kirkko tähdentää uudella tavalla evankelioimistyötäTähdennetään, että jokaisen on omistettava usko elävänä kokemuksena. Nähdään, että kristinuskoon kuuluu vaaka- ja pystysuora suunta. Pystysuora edustaa yhteyttä Jumalaan, vaakasuora velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan. Amerikassa on suuria luterilaisia synodeja. Näistä kaikista kokoontui muutama vuosi sitten edustajia evankeliumikonferenssiin, jossa oli 10.000 osanottajaa. Konferenssissa keskulteltiin evankelioimistyöstä. Tällaista neuvotteluja ei ollut aikaisemmin ollut. Silloin määriteltiin, mitä tarkoitetaan evankelioimistyöllä. On ero evankelioimisella ja herätyksellä. Herätys tarkoittaa ensi sijassa kristittyjä, joiden tulisi tunnustaa syntinsä ja antaa elämänsä uudelleen Kristukselle. Uusi Testamentti ei käytä ’herätys’- sanaa. Jumala ei tarkoita, että alkuseurakuntaan olisi tullut herätys, vaan Jumala tarkoitti, että seurakunta olisi jatkuvasti elänyt palavana… Yhdysvalloissa ja Englannissa ymmärretään, ettei kuuluminen kirkkoon vielä riitä. Ihmiset on saatava ymmärtämään, mitkä ovat heidän velvollisuutensa Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Heidät on saatava elämään arkitehtävissä kristittyinä. Kaikkialla maailmassa Jumalan Henki näyttää olevan liikkeellä. Nykyisin puhutaan herätyksestä ja evankelioimisesta enemmän kuin ennen. Japanissa tehdään evankelioimistyötä. Korean kirkko on evankelioiva kirkko. Tuhansittain kääntyy ihmisiä Jumalan puoleen. Näin tapahtuu myös Intiassa ja eräissä Afrikan osissa. Uskon, että Jumalan Henki pian liikkuu uudestaan Euroopassa. Jos saisimme nähdä suurten joukkojen kääntyvän Jumalan puoleen, säästyisimme kolmannelta maailmansodalta… Täytyy julistaa selvää sanomaa niille, jotka ovat tulleet ratkaisuun. Täytyy opettaa, että Jeesuksen seuraaminen merkitsee elämäntavan muutosta hengellistä vallankumousta. Kasvatuksen jälkeen täytyy tulla antautumisen Kristukselle… Evankelioimistyössä meidän täytyy ensinnäkin saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että hän on syntinen. Täytyy puhua myös Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. On julistettava sanomaa Jeesuksen rististä. On ilmoitettava ihmisille, että joudumme kerran kaikki Jumalan eteen tuomiolle. On julistettava, että kun joku kääntyy Kristuksen puoleen, hänen täytyy luopua synnistä, kieltää itsensä ja elää Kristukselle. On joskus sanottu ihmisille, että kun he kuuluvat kirkkoon, se riittää, mutta se ei riitä…”

Rick Joyner kirjassaan ”Petos taistelu voitto, Järisyttävä kuvaus sielunvihollisen viimeisestä petoksesta seurakuntaa vastaan (The Final Quest)” Itätuuli-Kustannus 8/99 (http://www.morningstarministries.org/) mainitsee profetaallisessa unessa saamastaan sanomasta ”Yksi ainoa Katkeruuden demoni pystyi kylvämään myrkkyään suuriin ihmisjoukkoihin, jopa kokonaisiin rotuihin tai kulttuureihin. Himon demoni pystyi kiinnittymään yhteen esiintyjään, elokuvaan tai jopa mainokseen ja lähettämään sähköiseltä limalta näyttäviä salamoita, jotka osuivat suuriin ihmisjoukkoihin ja tekivät heidät aivan kuin tunnottomiksi. Kaikki tämä oli valmistelua suurelle pahuuden joukolle, joka seurasi perässä.” Ja vähän myöhemmin: ”Monet näistä uskovista olivat useamman kuin yhden demonin isäntänä, mutta yksi oli ilmeisesti vastuussa.”

Corrie Ten Boom kirjoittaa Leo Mellerin toimittamassa kirjassa ”Huomispäivän kätköpaikka” (Kuva ja Sana 2008) näin: ”Ajattele elämäsi tapahtumia taaksepäin ja kerro minulle, oletko koskaan käynyt ennustajalla. Tiedätkö, että niin tehdessäsi joudut kirouksen alle, niin että tie Jumalan luo sulkeutuu kohdallasi? Niin, myös tie kääntymykseen! Voit joutua sellaisen lumouksen kietomaksi, vaikka olisit vain antanut hypnotisoijan käsitellä mieltäsi… Sekä demonien vaikutus että demonien vallassa oleminen ovat usein seurausta okkultismin synneistä, monien vuosien takaisistakin, melkein unohtuneista, jopa jotka on tehty ’vain huvin vuoksi’. Tähän kuuluvat yhteydet hypnoosiin ja tottelemattomuuteen kaikkea sitä kohtaan, mistä 5. Mooses 18:10-13 mainitsee. Ravensbruckin vankileirillä, jolla sisareni Betsien ja minä olimme vuonna 1944, meillä oli vähän syötävää. Betsie sanoi kerran: – Omistetaan tämä ei-vapaaehtoinen paasto Herralle, jotta siitä tulisi siunaus. Sen jälkeen koimme voittoja ympärillämme olevista demoneista.”

Pat Boonen kirjassa ”Uusi laulu” (Ristin Voitto 1973), jossa Pat Boone  (amerikkalainen laulaja/näyttelijä Hollywoodista) kertoo todellista elämäntarinaansa (Boone on syntynyt vuonna 1934, ). Tämä kirja on lukemisen arvoinen. Pat Boone kertoo mm. kuinka hän pääsi Jumalan tuntemisessaan henkilökohtaiseen suhteeseen, mikä on harvinaista yleensä. Hänen tarinansa on todella ihmeellinen ja lukemisen arvoinen. Pat Boone vieraili Suomessa 1970-luvun lopussa.

Aapeli Saarisalon Sanakirja puhuu riivaajista seuraavasti: Riivaajahenki, Matteus 8:31. Riivaajat ovat henkivaltoja, joita vastaan Jumalan lasten on joka päivä sodittava, Efesolaiskirje 6:12. Ne, jotka lankeavat synnin kiusauksiin joihin myös houkuttelee maailma ja liha saattavat joutua kokonaan riivaajan hallittaviksi eli riivatuiksi. Riivaajat ovat henkiä, Matteus 12:43 ja Matteus 12:45, ja saatanan käskyläisiä, Matteus 12:26-27, Matteus 25:41 ja Markus 5:9. Ne etsivät ihmisiä välikappaleikseen toimiakseen heidän avullaan. Ne ovat väkivaltaisia, Matteus 8:28, 9:33, 10,1 Markus 1:23, 5:3-5, 9:17, Luukas 6:18, 9:39. Ne tuntevat Jeesuksen jumaluuden ja hänen valtansa, Matteus 8:32, Markus 1:24, Apostolien teot 19:15, Jaakopin kirje 2:19, tietävät ikuisen kohtalonsa, Matteus 8:29, Luukas 8:31, mutta eivät tahdo tulla ”vaivatuiksi ennen aikaa”. Ne aiheuttavat ruumiillisia vammoja, Matteus 12:22, 17:15-18, Luukas 18:16; mielisairaus on erotettava riivaajien aiheuttamasta mielen hämmennyksestä. Raamatun ilmoituksesta poikkeaminen ja uskosta luopuminen on riivaajien työtä, 1 Timoteus kirje 4:1. Jeesus karkotti riivaajia. Paras keino niitä vastaan on rukous ja paasto, Matteus 17:21, itsekuri ja ”Jumalan sota-asu”, efesolaiskirje 6:13-18. Jeesuksen opetuslapsetkin ajoivat ulos riivaajia, Luukas 9:1, 10:17, Apostolien teot 16:18, Luukas 11:19.

Marttyyrit

Eric Metaxas kirjasta ”Bonhoeffer pastori, marttyyri, näkijä, vakooja” (Päivä Osakeyhtiö 2013) sivulta 88 lainaus: ”Bonhoeffer oli mennyt Barcelonaan ensisijaisesti palvellakseen seurakuntaa. Siellä ollessaan hän piti yhdeksäntoista saarnaa ja hoiti lapsityötä, vaikkakaan se ei lähtenyt käyntiin niin reippaasti kuin hän oli toivonut. Ennen Bonhoefferin saapumista Olbricht oli jakanut kutsuja uusiin lastentilaisuuksiin, joita johtaisi uusi nuori pastori Berliinistä. Mutta Bonnhoefferin ensimmäisenä sunnuntaina lasten seurakunta koostui yhdestä tytöstä. Bonhoeffer kirjoitti päiväkirjaansa: ’Tilanteen on kohennuttava.’ Niin kävikin. Hänen valloittava persoonallisuutensa antoi hyvän vaikutelman, ja seuraavalla viikolla tuli viisitoista oppilasta. Hän kävi kaikkien viidentoista kotona sillä viikolla, ja seuraavana sunnuntaina kuulijoita oli kolmekymmentä lasta. Bonhieffer rakasti työtään lasten parissa. Hän oli ällistynyt heidän teologisesta tietämättömyydestään mutta piti sitä myös upeana asiana: ’Kirkko ei ole vielä pilannut heitä missään suhteessa.’ Saksalaisten määrä Barcelonassa oli tuolloin noin kuusituhatta, mutta vain murto-osa heistä kuului seurakuntaan ja heistäkin vain nelisenkymmentä ilmaantui paikalle sunnuntaisin…”
sivulta 277: ”Kirjassaan Kutsu seuraamiseen Bonhoeffer käsitteli teologisesta näkökulmasta luterilaisuuden luisumista pois siitä, miten Luther oli alun perin ymmärtänyt kiitollisuuden Jumalan armosta, kohti kiittämättömyyttä, jota hän nimitti halvaksi armoksi. Bonhoeffer näki, että suurelta osin ongelman aiheutti luterilainen teologinen koulutus, joka ei tuottanut Kristuksen opetuslapsia vaan opetuslapseudesta irrallaan olevia teologeja ja kirkonmiehiä, joiden kyvystä elää kristillistä elämää – ja auttaa muita siihen – ei ollut kovin paljon todisteita. Kumi ei koskettanut asvalttia, eikä kirkolla ollut tuntumaa ihmisiin, joita sen oli määrä palvella. Ludwig Müller ja saksalaiset kristityt osuivat joissakin kriittisissä arvioissaan täysin oikeaan, mutta heidän köykäinen ratkaisunsa oli vain sitoutua kansallissosialismiin. Heidän mielestään puuhastelu opin kimpussa oli hulluutta eikä sillä ollut merkitystä kadunmiehelle. Bonhoeffer asennoitui niin, että oppi oli todennettava kadunmiehelle, ja että juuri tässä kirkko epäonnistui.”
Sivulta 293 lainaus: ”Armon julistamisella on rajansa. Armoa ei pidä julistaa yhdellekään, joka ei tunne tai tunnista tai halua sitä — Maailma, jonka ylle armoa sysätään halpahintaisena, kyllästyy siihen, ja sen lisäksi että se tallaa Pyhän jalkoihinsa, se myös repii kappaleiksi ne, jotka tyrkyttävät sille armoa.”
sivulta 324: ”Valtakunnankirkon uusi johtaja oli tohtori Friedrich Werner. Koska hän oli kovaksikeitetty liehakoitsija, hän ei ollut päihitettävissä. Pelkästään hänen mahtava tilannetajunsa vei hänet kertaheitolla johtoon, sillä hän valitsi mielistelevän eleensä ajankohdaksi Führerin syntymäpäivän. Huhtikuun 20. päivänä hän julkaisi Legal Gazette -lehdessä kaikkia koskevan määräyksen, että joka ainoan pastorin Saksassa olisi vannottava uskollisuudenvala Adolf Hitlerille. Tähän ei liittynyt mitään ’sisäistä’. Koska hyväksymme sen, että kirkon virassa voivat olla vain ne, jotka ovat järkähtämättömän uskollisia Führerille, kansalle ja valtakunnalle, annamme täten määräyksen: Jokaisen, joka on saanut kutsun hengelliseen tehtävään, tulee antaa vakuutus uskollisesta palveluksestaan seuraavan valan muodossa: ’Vannon, että olen uskollinen ja kuuliainen Adolf Hitlerille, Saksan valtakunnan ja kansan Führerille, sekä noudatan tunnollisesti lakeja ja hoidan tehtävääni kuuluvat velvollisuudet. Jumala minua siinä auttakoon.’ — Jokainen, joka kieltäytyy tästä uskollisuudenvalasta, tulee erottaa virastaan.. Monet Tunnustuskirkon pastorit kokivat, että tällainen vala olisi ikään kuin epäjumalan kumartamista. Aivan samoin kuin alkuseurakunnan kristityt olivat kieltäytyneet palvomasta keisarin kuvia ja juutalaiset kumartamasta Nebukadnessarin patsasta, hekin kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta Adolf Hitlerille. Mutta Hitleriin suhtauduttiin laajalti messiaana, ja vain harvat uskalsivat uhmata häntä.”

Ilmestyskirjan selitystä

Hal Lindsey on amerikkalainen tunnettu Raamatun profetioiden ja Ilmestyskirjan selittäjä. Hal Lindseyltä on julkaistu Suomeksi mm. seuraavat kirjat Hal Lindsey & Carlson C. C. ”Saatana elää ja voi hyvin Maaplaneetalla” (Ristin Voitto 1974), Hal Lindsey ”Maa entinen suuri planeetta” (Ristin Voitto), ”Maaplaneetan vapautus” (Ristin Voitto), ”Tuleva uusi maailma” (Ristin Voitto 1977), Hal Lindsey ”Jumala antaa anteeksi” (Kuva ja Sana 1980), ”Taisteleva usko” (Kuva ja Sana 1988) ja ”1948 – vuosi jolloin loppu alkoi” (Kuva ja Sana 2003). Tuleva uusi maailma kirjasta lainaus: ”Joutuuko seurakunta ahdistuksen aikaan? Tämän kysymyksen suhteen on oltu hyvin erimielisiä Kristukseen todella uskovien kesken. Monet raamatuntutkijat, jotka yksimielisesti uskovat, että suureen koettelemuksen ja tuomion aika huipentuu Kristuksen paluuseen kuningasten Kuninkaana, ovat eri mieltä siitä, onko myös seurakunnan kestettävä tämä kärsimyksen aika yhdessä epäuskoisen maailman kanssa. Itse uskon Raamatun opettavan, että seurakunta pääsee pakoon näitä onnettomuuksia. Uskovat tosin saattavat joutua kokemaan ankaraa vainoa Kristuksen paluun lähestyessä, mutta uskon kirjoitusten selvästi opettavan, että uskovat pidetään erillään ’koetuksen hetkestä’, jonka Jumala lähettää maan päälle epäuskoisia koettelemaan (Ilm 3:10). Osittain sekaannukset tässä asiassa johtuvat siitä, että pidetään erillään Jeesuksen toisen tulemisen kahta vaihetta. Yksi Raamatun kohta kertoo Kristuksen tulevan yläilmoihin ja salaa kuin varas yöllä. Toisessa paikassa Kristuksen sanotaan palaavan voimassa ja vallassa maan päälle, niin että kaikkien silmät saavat Hänet nähdä. Nämä molemmat kuvaukset voivat olla totta vain, jos tulee kaksi erillistä Kristuksen ilmestymistä. Ilmestyskirjan 4:1 ei tosin suoranaisesti mainitse Kristuksen ilmestymistä ylös ottamuksessa. Arvelisin kuitenkin, että apostoli Johanneksen lähtö taivaaseen juuri tässä vaiheessa, kun seurakunnan aika on päättynyt luvussa 3 ja ennen ahdistuksen ajan kuvauksen alkua luvussa 6, voimakkaasti viittaa siihen, että koko seurakunta temmataan ylös tällöin. Puhuva poissaolo Kuten aikaisemmin sanoin, seurakunta mainitaan Ilmestyskirjan ensimmäisissä kolmessa luvussa yhdeksäntoista kertaa mutta ei kertaakaan maan päällä olevana luvuissa 4-19! Ja juuri näissä luvuissa kuvataan yksityiskohtaisesti Jumalan vihan suurta vuodatusta! 
…”

Edellistä täydentää Luukas 17:20-30, jossa sanotaan: ”Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: ’Katso, tuolla hän on!’ ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva. Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi. Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Kiinnittäisin huomion kohtaan, jossa mainitaan Lootin lähteneen Sodomasta eli synnin maailmasta, niin Jumalan tuomiot yllätti Sodoman ja Gomorran syntisen maailman Jumalan tunteman Lootin lähdettyä, eli samalla tavalla on Jeesuksen takaisin tullessa, eli ne uskovat jotka Jumala tuntee temmataan yläilmoihin Jeesusta vastaan Karitsan häihin viisaina neitsyinä ja maailma kokee Jumalan oikeudenmukaisen tuomion joita on kuvailtu Ilmestyskirjassa.

John Van Diestin toimittamassa kirjassa ”Kymmenen syytä, miksi Jeesus tulee pian” (Aika Oy 1999) jossa on David Jeremiahin kirjoitus ”Kirkon tila viittaa Hänen tuloonsa”, jota lainaan sivulta 160 alkaen: ”Pergamon ansaitsi kiitoksen, koska, Herran sanoin, ’tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin.’ (Ilm. 2:12.) (Antipas kuumennettiin hitaasti kuoliaaksi pronssipadassa.) Kuitenkin Kristus sanoi: ’Mutta kaikkea en sinussa hyväksy.’ (Ilm. 2:14). Pergamonin uskovat katsoivat varmaan toisiinsa ja ihmettelivät: ’Mitä me olemme tehneet?’ Heistä oli tullut myötäilijöitä, saatana ei hyökännyt suoraan niin kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Se luikerteli sisään takaovesta harhauttamaan heitä kavalana käärmeenä. Jeesus totesi, että Pergamonin seurakunnassa oli sellaisia, jotka seurasivat vierasta opetusta. Toiset kuuntelivat Bileamin, toiset nikolaiittojen oppeja (Ilm. 2:14,15). Toistaiseksi saatana on käyttänyt joka seurakunnassa eri strategiaa. Efesoksen seurakunta oli kadottanut ensi ajan rakkauden. Smyrnassa saatanan julmuus ilmeni ulkopuolisina voimina. Pergamonissa saatana käytti samaa keinoa kuin Bileam käytti Israelia vastaan. Bileam oli profeetta, joka väitti, että hän sai jumalat ihmisten puolelle tai heitä vastaan loitsuillaan ja uhreillaan. Hän kävi jumalien palveluksilla laajamittaista kauppaa, ja niin Balak, Moabin kuningas, tarjosi Bileamille mukavaa ansiota, jos hän voisi kirota kuninkaan halveksitut viholliset Israelissa. Bileam yritti komentaa Jumalaa, mutta kirouksen sijasta saikin Jumalalta siunauksen. Pettyneenä siitä, ettei ollut saanut tahtoaan läpi, Bileam näytti Balakille, että hän pystyi turmelemaan Israelin lähettämällä siveettömiä moabilaisia viettelemään Israelin miehet. Tämä suunnitelma onnistuikin, ja Bileamista tuli Israelin tuhon pääorganisaattori… Perimätiedon mukaan Konstantinus näki ylös katsoessaan näyssä ristikuvion, jossa luki ’Tämän merkin avulla voitat’ (in hoc signo vinces.) Samana yönä Konstantinus sopi saatanan kanssa, että liittyisi seurakuntaan ja julistautuisi kristityksi. Keisari Konstantinus määräsi, että kristinuskosta piti tulla valtionuskonto. Kristittyjen johtajia kutsuttiin seuraamaan Konstantinuksen armeijan joukkojen yhteiskastetta. Vastahakoiset uhrit pakotettiin kääntymään kristinuskoon miekankärjellä uhaten: kaste tai kuolema! Näin syntyi kirkon ja valtion epäpyhä allianssi. Kolmannen vuosisadan alkupuolella Pergamonin seurakunta vihkiytyi maailman kanssa. Tosiuskovaiset, joita aiemmin oli vainottu, saivat nyt ylistystä poliittiselta ja yhteiskunnalliselta johdolta. Konstantinus otti kirkon johdon käsiinsä; epäjumalien temppeleistä tehtiin kristillisiä kirkkoja; pakanalliset juhlat muutettiin kristillisiksi. Epäjumalankuville annettiin niin kutsuttujen kristittyjen pyhimysten nimet… Konstantinus oli pontifex maximus, eli hänellä oli hallussaan kirkon ylin valta. Tästä Rooman keisarin ja kristillisen seurakunnan allianssista sai alkunsa roomalaiskatolisuus…”

Veikko Pekki kertoo kirjassaan ”Lisää Lisää” (Kuva ja Sana 1995) näin: ”Suomessa on vuoden 1995 alusta vaikuttanut Pyhän Hengen liike, joka koskettaa uskovia ja seurakuntia lähes kaikissa maamme kristillisissä yhteisöissä. Tämä maailmalla jo kauemmin levinnyt uudistusherätyksen aalto on herättänyt huomiota siihen liittyvien ulkoisten reaktioiden tähden. En kuitenkaan käytä tästä Pyhän Hengen siunauksesta nauruherätyksen nimeä, vaikka sekulaari lehdistö niin on tehnytkin. Huono nimitys on myös ’Toronton siunaus’, vaikka pieni Vineyard-seurakunta tuossa kaupungissa onkin ollut yksi liikehdinnän keskuspaikoista… Sain nimittäin ensi kerran tiedon Toronton siunauksesta lukiessani siitä lehdestä. Ensin oudoksuin kuvauksia ihmisten kummallisista reaktioista. Mutta yhtäkkiä sisimpääni iskeytyi täysin yllättäen varma tieto: Nuo ulkoiset ilmiöt ovat vain jäävuoren pintaa – tässä herätyksessä Jumala uudistaa ja eheyttää ihmisiä syvältä, olivatpa he kuinka rikkinäisiä tai haavoittuneita hyvänsä!… Mutta tässä se nyt oli: Eheytymisherätys! Hätkähdin tätä yllättävää ja selkeää tietoisuutta.” Veikko Pekki kertoo kuinka hän oli 6.4.1991 Espoossa pidetyssä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen helluntaiseurakuntien veljespäivillä saanut sydämelleen alustaa ”Uskon sana takaisin julistukseen”. Hänen alustuksensa oli alkanut seuraavalla profetialla: ”Kansani, kansani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et kuule valitukseni sanoja? Kansani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. Ja kuitenkin minä olen pyhä, jonka istuin on sinun kiitosvirttesi keskellä. Olisiko minun taas astuttava alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäni – tahtoisinpa tulla teidän tykönne ja aivan äänenikin muuttaa! Ettekö kuule lupauksen sanaa, uskon sanaa, jonka kautta te olette saaneet Hengen? Mutta te olette surmanneet uskon, pitäneet sen halpana, ettekä ole sen puolesta kilvoitelleet: Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita. Mutta vielä nytkin minä seison ovella ja kolkutan; ahkeroitse siis ja tee parannus, etten minä oksentaisi sinua suustani ulos. Minä olen avannut uskon oven tämän kansan pakanoille, minä olen teille ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, jos te otatte uudelleen vaarin minun sanastani, joka totisesti on uskon sana. Mutta jos hylkäätte uskon sanan, niin tämä ovi sulkeutuu teiltä ja minä avaan sen muualla, sillä minä ilmestyn vielä tälle kansalle ja kokoan valittuni.” Ja Pekki jatkaa: ”Olemme itse langenneet epäuskoon, jossa selitämme kaiken huonon menestymisen, kaiken velttouden ja herätyksen puutteen ja ongelmien ja sairauksien lisääntymisen olevan vain ristin evankeliumia ja Jumalan tahtoa. Olemme pyhittäneet epäuskomme ja periksi antamisemme ristin teologialla, joka ei kuitenkaan ole mitään ristin teologiaa, jos siitä puuttuu uskon sana ja uskon Henki.”

Lähetystyö

Kanadalainen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People’s Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa Tuska sieluista ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa ”Maailman huuto, The cry of the World” (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: ”Torontossa oleva Kansanseurakunta (The Peoples Church)… Nykyisin annamme lähetystyöhön seitsemän kertaa niin paljon kuin mitä käytämme seurakunnan omiin tarpeisiin. Esimerkiksi viime vuonna käytimme seurakunnan omiin tarpeisiin 39.000 dollaria, kun taas samanaikaisesti lähetimme pakanakentille 282.000 dollaria. Tämä sen tähden, että haluamme asettaa lähetystyön myös käytännössä aina ensimmäiselle sijalle. Parhaillaan on seurakunnallamme 350 lähetyssaarnaajaa, jotka työskentelevät 40 eri kentällä… Älkäämme yrittäkö muuttaa Jumalan järjestystä, kristityt. Sijoittakaamme varamme evankeliumin levittämiseen eikä kirkkojen ja rukoushuoneitten rakentamiseen.

Intialaisen K. P. Yohannan kirjasta ”Haaste, joka lähtee sydämestä” (KKJMK 2004) lainaus sivulta 96: ”Mikseivät kristityt elä kuuliaisina Jumalalle? Epäuskonsa tähden. Miksi Eeva lankesi syntiin? Koska hän ei itse asiassa uskonut tuomioon – että kuolema todella seuraisi, jos hän söisi kielletystä hedelmästä. Samasta syystä monet jatkavat elämäänsä synnissä ja tottelemattomuudessa. 1930-luvun suuri lama ja viimeisimmät lamakaudet ovat vain pieniä iskuja verrattuna edessä olevaan köyhyyteen – puhumattakaan pommeista, epidemioista ja luonnonkatastrofeista. Mutta Jumala pidättää tuomiotaan antaakseen meille aikaa parannuksen tekemiseen. Ikävä kyllä miljoonat ihmiset kolmannessa maailmassa joutuvat iankaikkiseen pimeyteen, ellemme me saavuta heitä sitä ennen… Ne miljoonat aasialaiset, jotka kuolevat ja joutuvat kadotukseen, ovat ihmisiä, joiden puolesta Kristus kuoli. Me sanomme uskovamme sen – mutta mitä me teemme toimiaksemme tuon uskon perusteella? Ilman tekoja usko on kuollut. Kenenkään ei pitäisi joutua kadotukseen ilman, että saa kuulla Herrasta Jeesuksesta… Jos vain pieni prosenttiosuus niistä viidestäkymmenestä miljoonasta ihmisestä, jotka väittävät olevansa uudestisyntyneitä tässä maassa, kannattaisi yhtä kansallista lähettiä, meillä olisi kirjaimellisesti satoja tuhansia evankelistoja, jotka olisivat valmiita lähtemään Aasian kadotettuihin kyliin.”
Sivulta 128 lainaus: ”Harvat länsimaalaiset nähdessään uutisia Aasian köyhyydestä, kärsimyksistä ja väkivallasta pysähtyvät kysymään itseltään, miksi itä on sidottu loputtomaan kärsimyksen kehään kun taas länsimaat saavat nauttia monista siunauksista… Toisaalta on yhden ainoan oikean Jumalan palvontaa ja toisaalta väärä demonisen vaihtoehdon järjestelmä, joka kehitettiin muinaisessa Iranissa. Sieltä käsin Persian sotajoukot ja papit levittivät uskoaan Intiaan, jonne se juurtui. Hindulähetyssaarnaajat levittivät vuorostaan sitä muihin Aasian osiin… Koska itämainen kulttuuri ja uskonto ovat mystisiä, monet ihmiset länsimaissa ovat niistä kiinnostuneita tietämättä, että niiden demoninen voima voi sokaista ja sitoa seuraajansa. Babylonin mystisten uskontojen seurauksena on aivan varmasti rappio, nöyryytys, köyhyys ja kärsimys – jopa kuolema…”

Saksalainen Reinhard Bonnke http://www.cfan.org/ kirjoittaa kirjassaan ”Aika on loppumassa” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2004) herätyksestä mm. näin: ”Herätys on monien kristittyjen mielessä tänä päivänä. Kutsumme tiettyjä tapahtumia ’herätykseksi’. Kyse on inhimillisestä arvioinnista… Monet yrittävät määritellä herätystä, aivan kuin se olisi raamatullinen sana, mutta se ei ole… Peruskysymys kuuluu: onko Jumalalla kaksi hengellisen toiminnan tasoa? Hengen tavanomainen työ jatkuu koko ajan kaikkialla… Voimmeko hyväksyä kaksi Pyhän Hengen toiminnan kategoriaa, jotka ovat täysi voima ja puolittainen voima?.. Mutta Jumala ei esitä toistoja, vaikka kuinka taputtaisimme Hänen aikaisemmille esityksilleen. jne…”

Todd Bentley ”Matka ihmeisiin” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2008) lainaus sivuta 20: ”Sanoma parannuksenteosta tulee uudelleen polttopisteeseen, koska sairaudet ja taudit saivat alkunsa synnistä. Kun parannuksen ja vanhurskauden herätys pyyhkäisee läpi seurakunnan, saamme nähdä valtavan parantumisherätyksen. Parannuksenteon aikana parantumisia tapahtuu yliluonnollisesti ilman kätten päälle panemista. Jumala tulee poistamaan papisto/maallikko -mentaliteetin ja nostaa Kristuksen ruumiin tekemään palvelutyötä. Jumalan suunnitelma on aina ollut, että jokainen uskova osallistuu Jeesuksen palvelutyöhön. Jeesushan sanoi erittäin vakuuttavasti: ’, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo’ (Joh. 14:12).”

Morris Cerullo (s. 1931) on juutalainen, joka on kääntynyt kristityksi Morris Cerullo on julkaissut kirjan My Life Story (1965), jonka on Suomeksi julkaissut Ristin Voitto 1968 nimellä ”Juutalaisesta kristityksi”, josta pieni lainaus: ”Ollessani eräänä iltana rukouksessa New Jerseyn Pattersonin Bethany Assembly of God -seurakunnassa, tunsin, kuinka Jumala painoi kätensä minun otsalleni. Ajan rahdussa olin jälleen Jumalan läsnäolon lyömänä… Kun kerron tätä näkyä, niin muista, että minä olen inhimillinen välikappale, joka yritän selostaa mitä pyhintä kokemusta… Sitten minun katseeni kääntyi siihen paikkaan taivaissa, missä Jumalan kirkkaus oli seisonut, ja juuri siinä kohdassa oli taivaalla kaksi jalanjäljen muotoista reikää. Oli kuin joku olisi veitsellä leikannut reiän hyvin suureen juustokakkuun, niin että sen lävitse saattoi katsoa. Kun katsoin näiden jalanjälkien lävitse, niin se, mitä näin ja kuulin, muutti minun elämäni suunnan ja sai minut, viisitoistavuotiaan pojan, vihkimään elämäni voittamaan sieluja Jeesukselle ja välittämään vapautusta ahdistuneille. Näin, että jalanjäljistä nousi ylös todellisia helvetin liekkejä. Näin niiden nousevan ja nousevan, kunnes ne kirjaimellisesti paloivat aivan sen reiän alapuolella, joka oli syntynyt Jumalan läsnäolon kautta. Noiden liekkien keskellä oli joukoittain kadotettuja sieluja. Mikään kuolevainen kieli ei voi kuvailla heidän ahdistustaan. Jos sanansaattaja lähetettäisiin suoraan helvetistä varoittamaan syntistä, ei ihminen kuitenkaan ymmärtäisi sitä kauhistuttavaa tuskaa ja kidutusta, mikä pelastumattomia odottaa tuossa hirveässä paikassa. Oi näiden ahdistettujen sielujen kirkumista ja huutoja! Todellakin synti vaivaa. Raamattu kertoo, että synnin seurauksena Simsonin ’… täytyi jauhaa vankilassa…’ (Tuom. 16:21). Kautta iankaikkisuuden loppumattomien aikakausien näiden sielujen kärsimä vaiva muistuttaa heitä jatkuvasti hirveästä synnistä, että he hylkäsivät Jumalan rakkauden ja armon… ”

Michael Howard on 1950-luvulla Zimbabwessa syntynyt saarnamies, joka tuli uskoon 12 vuotiaana. Michael Howard on käynyt Assemblies of Godin raamattukoulun, kemistiksi opiskellut ja upseerin koulutuksen saanut mies, joka on toiminut Etelä-Sudanissa Yein Kalibu Academyn perustajana ja johtajana. Suomessa hän toimii Out of Africa (www.ooa.fi) järjestön kautta. Häneltä on Suomeksi julkaistu useita kirjoja, kuten ”Voittava rukous” Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus (www.kkjmk.net).

Tommy Hicks kirjoittaa ”Jumalan voima kuuluu sinulle” Ristin Voitto 1955 ”Sanomamme vertaa alkuseurakuntaa, joka oli luja kuin yksi mies, nykyiseen seurakuntaan, joka on jakaantunut tuhansiin osasiin. En usko, että nämä jakaantumiset ovat Herrasta, vaan synnyttyään ne ovat muovautuneet inhimillisiksi uskonjärjestelmiksi. Myöhemmin, säilyäkseen elossa, ne ovat tarrautuneet perimätapoihinsa eivätkä ole onnistuneet seuraamaan Jumalaa Hänen jatkuvissa ponnistuksissaan siunata ihmiskuntaa. En taistele olemassa olevia uskonsuuntia vastaan. Suokoon Jumala, etten milloinkaan yhtyisi antikristuksen hävittäviin voimiin.”

Tommy Hicks kirjoittaa ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” Kuva ja Sana 1955 ”Aistimin käsitettävä tietousko perustuu fyysillisiin todisteihin. Uskotaan sitä, mitä voidaan nähdä, kuulla tai tuntea. Monet sanovat että meillä on Pyhä Henki, koska meillä on fyysillisiä todisteita, jotka osoittavat sen. Suuret joukot ovat ottaneet tämän asenteen ja ovat tulleet onnettomasti petetyiksi. Heidän elämänsä olisi ollut toisenlainen, jos he olisivat perustaneet luottamuksensa Jumalaan sanaan, eivätkä olisi vaatineet aistimin havaittavia todisteita. Jotkut, jotka ovat rukoilleet itselleen varoja, eivät ole uskoneet Sanaa, ennen kuin ovat ensin nähneet todisteet. Niinpä eräs henkilö sanoi: ’Kun näen rahan, sitten uskon Sanan.’ Huomaatte, että tämä ei ole ensinkään uskoa, sillä eihän kenenkään tarvitse enää uskoa sitä, minkä hän voi nähdä. Usko pitää luotettavina jo niitäkin asioita, joita ei voi nähdä, tuntea tai kuulla. Monet saattavat sanoa: ’Tiedän, että olen tullut terveeksi, koska kipu on hävinnyt.’ Mutta meidän olisi pitänyt sanoa: ’Minä tiedän olevani terve, koska Sana sanoo: ’Hänen haavojensa kautta minä olen parannettu.'” Vuonna 1969, Hicks, Tommy: Kesä on lähellä. Suomeksi toimittanut Leo Meller.

Herätystä Suomessa

Lauri Leevi Lestadius toteaa Aapeli Saarisalon ”Lestadius Pohjolan pasuuna” kirjasta poimittuna: ”- Kun sydämen liikutukset olivat välttämättömiä, niin niiden ilmauksina olevat ulkoisetkin liikutukset olivat ’itsestään hyviä ja tarpeellisia’. Laestadius ei siis voinut suostua ’ulkonaisten liikutusten ehkäisytoimenpiteisiin, koska ne olisivat samalla merkinneet sydämessä tapahtuvien armonvaikutusten tukahduttamisyritystä’. Purevan ivallisesti Laestadius puolusti liikutuksia kaikkia vastaan, jotka niistä loukkaantuivat. Hän vertasi tyytymättömiä farisealaisiin, jotka loukkaantuivat siitä, että lapset huusivat Hoosiannaa temppelissä. ’Hyveelliset farisealaiset eivät voi kärsiä lasten huutoa Vapahtajan kunniaksi. He eivät voi kärsiä katuvaisten naisten parannuksenkyyneliä — Mutta parannus- ja ilohuudoissa on jotakin sisäistä, mikä käy suoraan perkeleen kimppuun ja niin kiukuttaa hänen palvelijoitaan.'”

Kaarlo Wirilanderin kirjassa Savon historia III: Riekko Polén kertoi myöhemmin(1847) näistä Pieksämäen herätyksen alkuajoista näinikään: ”Näitä uskovaisia alkoi tännekin noin 12:ta vuotta takaperin enemmälti si’etä. Tämän uskon vimmauksen ensi aikoina tuli moni mielettömäksikin. Hulluja kuletettiin yhä pappein luokse; heille oli suuri vastus näistä raukoista. Kumma oli näinä aikoina nähdä, miten 5 ja 6 vuotiaat lapsetkin pari kolme kertaa vuorokaudessa vaipuivat kielillä puhumaan, siitä unesta aina sitte herättyänsä kertoen Taivaan ja helvetin nähneensä, sen ja sen vielä elävistä ihmisistä siellä ja siellä, milloin rajalla selin eli kasvoin sinne taikka tänne, milloin enkeleitten keskellä taivaan ihanuudessa ruusut ja palmut kädessä, milloin taas ikuisessa tuskassa kadotuksen polttavassa tulen liekissä.”

1800-luvun alkuvuosien aikana muodostivat Iitin Perheniemi ja Sääskjärvi herännäisyyden paikallisen keskuksen. Kansaa kerääntyi Iitin Sääskjärvelle, useimmiten Kauppilaan yhteisiin hartauksiin lauantai-iltaisin. Tällöin luettiin Aadam Mikanderin uutta postillaa, laulettiin virsiä ja rukoiltiin. Seuraavana päivänä kiiruhdettiin jo aikaisin kirkkoon. Kirkkokansan kotiuduttua keskusteltiin saarnan johdosta, laulettiin ja tilaisuus lopetettiin laululla ja hartaalla rukouksella. Jonkin verran näkyi täälläkin hurmosilmiöitä, etenkin nuorten naisten keskuudessa. Perheniemen kartanossa pidettiin, paitsi päivittäistä kotihartautta, myös joka pyhä jumalanpalvelus.

Erikoisen rajuna puhkesi hurmosliike vuonna 1825 Iitissä. Juho Knaapila kertoo, miten ”erinomattain kaatuivat ihmiset tavallisesti kokous- eli rukoushuoneissa ja toisinaan muuallakin. He kaatuivat eli raukesivat ja rupesivat vapisemaan ja takomaan itseänsä. Koko ruumis alkoi turvota, huulet tuli mustaksi, ja sitte he alkoivat huutaa ja voivottaa, kun saivat nähdä ihmisen hirmuisen tilan, joka synnin unesta heräjämättömillä on taikka niinkuin itse sanoivat, näkivät helvetin. Jonkun ajan näin ollessa sanotaan heidän ruvenneen suureen ilohuutoon. Nuoret erittäinkin alkoivat hypätä ja iloita, kuin näkivät autuaan onnellisen, ijankaikkisen elämän, eli taivaan, niinkuin he itse sanoivat. Sanotaan niiden aina ensin sen taudin tullessa olleen kasvoiltansakin erimuotoiset. Ja muutamat olivat selvällä äänellä huutaneet, että helvetissä on niin paljo lunastettuja sieluja, ja määränneet, kuinka vanhat olivat keskellä siellä hirmuisessa paikassa, nuoret taas laitapuolissa. Tätä sanoivat selvästi näkevänsä, kuin myös vielä elossa olevain ihmisten seisovan ikäänkuin seipäät helvetissä. Samaten tiesivät puhua taivaasta.

Kirjallisuutta:

Tapio Ahokallio, Tapani Innanen, Aila Lauha, Outi Lehtipuu ja Riitta Salmenkylä ”AD2000 kristinusko ja kristilliset kirkot” (Kirjapaja)

Linkkejä:

Katso videoita Jeesuksesta: https://rll.fi/lumo/

Etusivu