Olen pohtinut Raamatun ilmoituksia kymmenyksistä ja antamisesta. Tavalliselle valtion kirkon jäsenelle kymmenykset taitavat olla se kirkollisvero (jäsenmaksu), joka peritään automaattisesti muiden verojen ohella huomaamatta. Olen lukenut, että jos haluamme kunnioittaa Jumalaa, niin annamme kymmenykset Jumalalle, vaikka Hän ei niitä tarvitse, mutta täällä maan päällä oleva Kristuksen ruumis tarvitsee sitä toimiakseen ja loistaakseen pelastuksen majakkana. Ne seurakunnat, jotka eivät kuuluu valtion kirkkoon, niin tilanne on heillä vaikeampi. Jumala on antanut kymmenykset ehkä mittariksi sille, että kunnioitammeko Jumalaa antamalla kymmenykset Hänelle iloisina antajina, ei siten, että se olisi pakosta lain noudattamista, vaan rakkaudesta Jumalaan.
Billy Graham ”Rauha Jumalan kanssa” (Kuva ja Sana 1987), josta lainaus sivulta 203: ”Kristityn jos kenen tulisi ymmärtää, että tulemme maailmaan tyhjin käsin – myös tyhjin käsin erkanemme siitä. Emme oikeastaan voi omistaa mitään – emme omaisuutta, emme ihmisiä – elämämme matkalla. Jumala omistaa kaiken ja me olemme vain Hänen huoneenhaltijoitaan lyhyen elämämme ajan. Kaikki mitä pidämme omanamme onkin vain lainaa Jumalalta ja menettäessämme tämän ymmärryksen meistä tulee ahneita. Kun tartumme esineeseen tai ihmiseen ja sanomme: ’tämä on minun’, kun katselemme kateellisin silmin mitä toisella on ja suunnittelemme saavamme sen ’joko reilusti tai petoksella’, unohdamme, että mitä tahansa saavutammekin, emme saa sitä mukaamme viimeiselle tuomiolle. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että maallinen vauraus sellaisenaan olisi synti – Raamattu ei sitä sano. Raamattu tekee aivan selväksi, että Jumala odottaa meidän käyttävän lahjojamme, kykyjämme ja elämän tarjoamia tilaisuuksia parhaan kykymme mukaan. Mutta rahaa voi hankkia oikealla tai väärällä tavalla, samoin valtaa. Liian monet kristityt ovat ymmärtäneet tämän väärin ja joutuneet syntisen ja tuhoavan ylpeyden valtaan kuvitellen, että puutteessa eläminen olisi ansio ja että sanomalla ’tapahtukoon sinun tahtosi’ olisi oikeutettua antaa lastensa kärsiä ja joutua oman onnensa nojaan, Apostoli Paavali on sanonut: ’Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi’ (1 Tim. 5:8).”
Mark Driscoll ”Herätyskutsu – Onko kristinuskolla tulevaisuutta?” (KKJMK 2015), josta lainaus sivulta 211: ”Kun seuraavan kerran olet kaupassa, kuvittele, että kassan sijasta siellä olisi kori ja kyltti, jossa lukisi: ’Maksa mitä haluat, ja ellet halua maksaa mitään, sekin käy.’ Kuinka kauan luulet tuon kaupan pysyvän pystyssä? Tämä on seurakunnan liiketoimintamali. Toisin kuin hallitus, joka yksinkertaisesti ottaa sinulta rahaa, tai oikea liikeyritys, joka kutsuu poliisit paikalle, ellet maksa saamastasi hyvästä palvelusta, seurakunta on täysin riippuvainen anteliaisuudesta.”
Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sanan Kustannus Oy 2003), josta lainaus sivulta 49: ”Salli minun kysyä sinulta muutama kysymys. Miksi Jumalan pitäisi siunata ketään suuremmalla taloudellisella siunauksella, jos hän ei anna uskollisesti kymmenyksiä siitä, mitä hänellä jo ennestään on? Miksi Jumalan pitäisi antaa yhdelle lapsistaan enemmän maallista omaisuutta, jos hän ei huolehdi uskollisesti siitä, mitä hän jo omistaa? Jos meihin ei voi luottaa pienissä asioissa, miksi Jumalan pitäisi siunata meitä suuremmilla asioilla? Aivan kuin lapsen ’pieni valkoinen valhe’ saa maallisen isän surulliseksi, samoin taivaallinen Isämme tulee surulliseksi, kun päätämme olla tottelemattomia – jopa pienissä asioissa. Annan sinulle tämän haasteen: jos olet tehnyt mitä tahansa sellaista, joka saa Herran surulliseksi, tee parannus ja korjaa suhteesi Hänen kanssaan! Jos sinun on mentävä jonkun toisen veljen ja sisaren luokse sopimaan asiat, tee niin! Muista, että synti erottaa meidät Jumalasta. Se asettaa vaskikaton Jumalan ja meidän väliin.”
Ihmisen elämisen kannalta kautta historian on ollut kylväminen ja niittäminen tärkeää, joka puhuu myös siitä, kun kylvämme Jumalan valtakuntaan, niin voimme niittää satoa aikanaan, jos emme väsy. Kylväminen täytyy ostata tehdä oikein, oikeaan aikaan, hyvin muokatulle pellolle ja odottaa sadon valmistumista, jotta voisi niittää ja varastoida saadun sadon ja tullakseen ravinnoksi päivittäin, sekä tallettaakseen osan sadon seuraava satokautta varten siemeneksi. Myös muissa ammateissa on kyse samoista asioista esim. panostuksesta ammatin hankkimiseen ja sen jälkeen työllistyy ja saa elannon, mutta koko ajan on pidettävä huolta osaamisestaan.
Jumala haluaa tehdä meidät riippuvaiseksi itsestään ei itsenäisiksi toimijoiksi, jotka tulee toimeen itsenäisesti ikään kuin Jumala olisi valovuosien päässä taivaassa, vaan Hän haluaa olla kanssamme läheisellä tavalla neuvoen meitä. Jeesus kehottaa meitä etsimään Jumalan valtakuntaa ensin, jonka ohessa kaikki muukin tulee Matteus 6:31-34: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”
Galatalaiskirjeessä luvussa 6 jakeesta 7 sanotaan: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sen tähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” Tämä voisi ajatella tarkoittavan monenlaisia asioita, kuten jos puheillamme kylvämme pahan puhumista, alas painamista jne., niin me niitämme sen jonakin päivänä omalle kohdallemme ja päin vastoin, jos hyvää puhumme muista. Muistan erään opiskelijan joka kertoi ettei hänellä ole ystäviä, kun on sellainen pahis. Sanoin hänelle, että osoita sinä ystävyyttä jollekin toiselle, eli kylvä ystävyyteen, niin saat niittää aikanasi ystäviä.
Ristin Voitto, Miracle of Seed Faith ”Vehnänjyvän ihme” RV-kirjat 1984, jossa Oral Roberts opettaa, että Jumala haluaa täyttää kaikki tarpeemme siemenuskon kolmen pääperiaatteen mukaan, jotka ovat: 1. Jumala on sinun tarpeittesi täyttäjä (ei kukaan ihminen). 2. Anna, niin saat. 3. Odota ihmettä. Antamisessa Jumala näytti esimerkkiä, sillä Hän antoi parastaan, oman poikansa – ei mitään vähempää.
Tässäkin kylvämisen ja niittämisen asiassa on lähdettävä liikkeelle ja uskottava, että tämä toimii ja aikanaan saa niittää sitä mitä on kylvänyt. On hyvä olla odotus sadosta ja varustautua siihen. Raamatussa apostoli Paavali opettaa kylvämisen ja niittämisen liittyvän talouteemme 2 Kor. 9: 6-15 ”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: ”Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.” Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!”
Luukkaan evankeliumissa luvussa 8:1-3 mainitaan, kuinka Jeeuksen ympärillä oli ihmisiä, jotka kylvivä Jumalan valtakuntaan omista varoistaan: ”Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.”
Jeesus opetti Markuksen evankeliumissa luvussa 11:22-26 ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.’ Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjassa kylvämisestä mainitaan näin: ”1. Moos. 8:22; Saarn. 11:4, Saarn. 11:6; Jes. 32:20; Jer. 4:3; Matt. 6:26, suoritetaan Palestinassa ensimmäisten syyssateiden saavuttua marras-joulukuussa. Nämä sateet pehmentävät pitkän kuivan kauden kovettaman maankuoren, jotta se voidaan kyntää ennen kylvöä. Palestinan peltomies on yleensä aina ollut pienviljelijä, joten ”kyynelin kylväminen” ei ole niinkään harvinaista. Tämä tarkoittaa alkuaan sitä, että perheenisän on pienestä jyvävarastosta haikein mielin riistettävä aivan kuin nälkäisten lastensa suusta pellon siemeneksi tarvittava jyvämäärä, joka on kylvettävä siinä toivossa, että se tuottaa runsaan sadon. Jyvä, joka kyllä kelpaisi ravinnoksi, joutuu kylvettynä peltoon maatumaan, ”kuolemaan”; siitä sitten kasvaa uusi varsi, ”ruumis”, 1. Kor. 15:36-38. Kun nisunjyvä kuolee, se tuottaa paljon hedelmää, Joh. 12:24. Kylväminen on usein mainittu rinnakkain niittämisen kera, 1. Moos. 8:22; Job 4:8; Ps. 126:5; Hoos. 10:12; Miika 6:15; Hagg. 1:6; Luuk. 19:21; Joh. 4:36; 2. Kor. 9:6; Gal. 6:7, ja samalla siitä on näissä kohdissa puhuttu vertauskuvallisesti. Havainnollisimman kuvan kylvämisestä antaa Jeesus vertauksessaan, Matt. 13:3; Mark. 4:3; Luuk. 8:5. Siinä on eri maalaatujen joukossa mainittu tie, jolle myös siemeniä putosi. Silti ei tarkoiteta rakennettua ajotietä, vaan yksinkertaisesti jalkapolkua. Sillä oikopolkuja syntyy tiheään jokaiselle itämaiselle pellolle, joka ei ole kunnollisesti kiviaidalla suojattu.”
Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Luovutusvoitto – Jeesukselle luovuttamisen dynamiikka” (Päivä 2001). Loren ja Darlene Cunningham ovat Youth With A Mission -järjestön perustajia. YWAM on kansainvälinen yhteiskristillinen lähetysjärjestö, joka toimii Suomessa nimellä Missionuoret. Lainaus sivulta 42: ”Miten paljon Kristus varmasti itkeekään niiden 100 000 ihmisen tähden, joita kuolee joka päivä ilman, että ovat kuulleet edes Hänen nimeään! Hän tuntee nimeltä jokaisen yksilön niiden eri puolilla maapalloa asuvien 2,5 miljardin ihmisen joukossa, jotka odottavat saada kuulla evankeliumin. Miksi Jumala ei tee mitään rahoittaakseen maailman evankelioimisen? Jos Jumala pystyi luomaan mannaa ja vuodattamaan ruokaa taivaasta useille miljoonille oman kansansa jäsenille erämaassa, eikö Hän pysty tuottamaan tarpeeksi rahaa omilleen, niin että fyysiset ja hengelliset tarpeet pystyttäisiin täyttämään tämän päivän maailmassa? Uskon, että Hän on jo tehnyt sen. Hän on antanut tarpeeksi resursseja kristittyjen käsiin, niin että voitaisiin evankelioida ne miljardit maan päällä elävät ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksen Kristuksen nimeä. Hän on antanut meille varallisuutta tarpeeksi, niin että voisimme julistaa evankeliumia ja täyttää ihmisten ruumiilliset tarpeet. Varat ovat olemassa… Annan muutamia esimerkkejä: Tutkija ja The World Christian Encyclopedia -tietoteoksen toimittaja tri David Barrett sanoo, että maailmassa on 1,68 miljardia ihmistä, jotka kantavat Kristuksen nimeä. Kristittyjen vuotuiset tulot nousevat yhteensä noin 8,2 biljoonaan dollariin ja heillä on käytössään kaksi kolmasosaa maailman varoista. – Jokaisen kristityksi itseään kutsuvan olisi annettava vain yksi dollari, jotta jokaiseen maailman kotiin saataisiin Raamattu. (Tämä perustuu laskelmiin, että maailmassa on viisi miljardia ihmistä, jokaisessa taloudessa keskimäärin viisi henkilöä ja Raamattujen hinta on alle dollarin kappaleelta.) – Yhden lemmikkikoiran tai -kissan ylläpitokustannuksilla voitaisiin tarjota kristillinen koulutus yhdelle kolmannen maailman maan lapselle… Ymmärrät varmasti nyt, että kun sanon Jumalan jo antaneen meille varat maailman evankelioimiseen, se on kirjaimellisesti totta – eikä uhraus olisi edes suuri! Jumala haluaa täyttää jokaisen ihmisen hengelliset ja fyysiset tarpeet. Hän haluaa meidän olevan mukana näiden tarpeiden täyttämisessä…
Hyvin usein menetämme antamisen tuoman innoittavan kokemuksen sen vuoksi, ettemme kuuntele Herraa ja tottele Häntä. Kun motivaatiomme antamisessa on se, että tottelemme taivaallista Isäämme ja haluamme olla Hänelle mieliksi, vapaudumme muista kiusauksista, joita usein liittyy taloudellisiin vetoomuksiin. Toisaalta voimme välttää ahneuden, johon myös usein vedotaan. (’Anna Jumalalle, niin Hän antaa sinulle lisää!’) Voimme niin ikään välttää manipulaation ansan (annamme voidaksemme hallita toisia) ja ylpeyden ansan (annamme saadaksemme nimemme kaiverretuksi laattaan jonkin talon seinään). Meidän ei tulisi myöskään langeta siihen ansaan, että ihmiset vetoavat syyllisyyteemme. (’Jos et anna nyt, tämä työmuoto lakkautetaan, ja miljoonat ihmiset joutuvat helvettiin!’) Voimme sen sijaan antaa puhtaasta sydämestä totellen Pyhän Hengen kehotusta. Silloin näemme Jumalan pitävän huolta myös meistä… Jumala kuitenkin useimmiten käyttää muita ihmisiä huolehtiessaan tarpeistamme. Hän tekee näin vahvistaakseen jäsenten keskinäistä riippuvuutta Kristuksen ruumiissa. Miten monilla onkaan rahaa, jonka he voisivat antaa, mutta he odottavat vodakseen olla vielä vähän turvatummassa asemassa, tehdäkseen vielä vähän sijoituksia, saadakseen muutaman oman ’perustarpeensa’ vielä tyydytetyksi. Miten usein Jumala puhuukaan meille, että meidän tulisi antaa omastamme, mutta me karistamme tuntemukset pois järkeillen.”
Yonggi Cho ”Menestyvä elämä” (RV-kirjat 1981) sivulta 29 lainaus: ”Toiseksi, vaikka sinulla on korkea tavoite, sinun tulee aloittaa yksinkertaisesti ja tehdä työtä päästäksesi eteenpäin. Älä anna periksi, älä sano että se on mahdotonta, sillä jos Jumala kehottaa meitä tekemään jotakin, me voimme tehdä sen Hänen avullaan. Hän ei koskaan pyydä sinulta mahdottomuuksia. Älä ajattele, että sinulla täytyy olla kaksisataa denaria – tämä on yhtä paljon kuin tavallisen työläisen kahdensadan päivän palkka. Aloita pienestä. Aloita viidestä leivänpalasesta ja kahdesta kalasta. Nykyajan nuorten vaikeutena on se, että niin pian kuin he ovat päässeet koulusta ja ovat suorittaneet yliopistollisen loppututkinnon, he haluavat heti päästä käsiksi suuriin tehtäviin ja ansaita paljon rahaa. Jeesus opetti opetuslapsiaan aloittamaan siitä, mitä heillä oli, vaikka se olisi ollut kuinka vähän tahansa. Raamattukoulun oppilaat tulevat usein luokseni ja sanovat valittaen: ’Miksi emme aloittaisi rytinällä?’ Sitten he lainaavat rahaa eri tahoilta, ostavat tontin luotolla ja rakentavat kauniin kirkon. Eivätkä sitten selviäkään tästä. Velat painavat päälle, ja he alkavat uskoa Jumalan jättäneen heidät. Jeesus pyysi opetuslapsia ruokkimaan kansan sillä, mitä heillä oli: viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hän pyysi heitä aloittamaan vähästä, mutta sitten kun Hän siunasi tuon vähän, se moninkertaistui ja siitä jäi runsaasti ylikin.”
Samuli Sirén ”Elämästä on kysymys” (Omakustanne 2017), josta lainaus sivulta, josta lainaus sivulta 113: ”Jumala itse käynnisti uuden liiton antajan siunauslinjan. Jumala koki, miten vähäiseksi jäi vanhan liiton ottavana osapuolena olevan anti. Niin harvakseen nousivat kuuliaisuuden, kiitoksen ja ylistyksen uhrituoksu Jumalalle. Niinpä Jumala loi kokonaan uuden siunauslinjan, jonka kautta hänen, hänen Poikansa ja koko ihmiskunnan mahdollisuudet avautuvat suorastaan mittaamattoman sinauksen kokemiseen. Se, mitä Jumala on joutunut kokemaan omassa antajan osassaan, jää yleensä liian vähäiselle huomiolle. Mainitaan, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, mutta mitä todella merkitsi Isälle hänen nähdessään sen kaiken, mihin hänen rakas Poikansa joutui omassa antamisen osassaan? Mitä hän tunsi nähdessään, kuinka Jeesus syntyi tallin seimeen, kuinka hänen Poikaansa pilkattiin, syljettiin, ruoskittiin ja viimein naulittiin ristille? Entä silloin, kun hän kuuli sieltä huudon: ’Isä miksi minut hylkäsit!'”
Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (River Publishing Finland 2016), josta lainaus sivulta 71: ”Liikkuessasi antamisen hengessä lakkaat kuitenkin olemasta ’tarpeisiin suuntautunt’. Miksi? Koska kun keskityt kylvämiseen, keskityt sadonkorjuuseen etkä omaan tarpeeseesi. Siispä, kun minä näen paholaisen hyökkäävän talouttani vastaan, käyn sen juonia vastaan käyttämällä sotatoimena sekkivihkoani. Tämä siksi, että tiedän hyökkäyksen tulevan sillä tarkoituksella, että ’perääntyisin’. Silloin kiristän ruuvia. Kieltäydyn antamasta paholaisen sekaantua suunnitelmiini ja jatkan kylvämistä ja niittämistä Herran työhön… Tiedän monia saarnaajia, joilla on kamppailuja talouden alueella. Tiedätkö miksi heillä on tiukkaa? He ovat kitupiikkejä… he eivät halua antaa Jumalan työhön. He odottavat kaikkien antavan heille, mutta itse he eivät anna senttiäkään. Olen kuullut joidenkin saarnaajien ja palvelutyössä olevien sanovan, ’etteivät usko tuhon juttuun’. He sanovat niin, koska eivät itse anna mitään Jumalalle. Sanon heille suoraan päin naamaa, että he ovat ’kitupiikkejä’. ’Mutta pastori Rodney, ette kai sentään!’ Kyllä vain, koska he pitävät seurakuntaansa kahleissa. He petkuttavat ihmiset pois Jumalan siunauksista, joita nämä saisivat, jos alkaisivat käyttää antamista aseena paholaista vastaan. Meitä on opetettava näistä asioista, koska olemme taistelussa. Vihollinen ei halua, että sinulla on rahaa…”
Johan Arndt ”Totisesta Kristillisyydestä” (Ev. Lut. Herätysseura ry. 1976), josta lainaus sivulta 112: ”Israelin lapset napisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa, 4 Moos. 11:4,5. Näin meille ilmoitetaan niiden ihmisten laatu, jotka evankeliumin tunnustuksesta etsivät ainoastaan maallisia ja lihallisia etuja, rikkautta, kunniaa ja hekumaa ja ahkeroivat enemmän tullaksensa rikkaiksi kuin autuaiksi: He rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa, Joh. 12:43, he halajavat enemmän lihan himoa kuin olla köyhänä ja murheellisena hengessänsä. Mutta oikean kristityn merkki sitä vastoin on, että hän enemmän murehtii sielunsa kuin ruumiinsa tähden; hän katsoo enemmän tulevaisen ja iankaikkisen kunnian puoleen kuin ajallisen kunnian; hän katsoo ja halajaa enemmän näkymättömiä, jotka pysyvät iankaikkisesti kuin näkyväisiä, jotka katoavat; hän ristiinnaulitsee ja kuolettaa lihansa, että henki eläisi.”
Monet ajattelee kuuluvansa armon alle, jossa ei tarvitse välittää ja noudattaa Jumalan käskyistä, koska Jeesus täytti ne. Näin on, mutta oikeampi ajatus on, että me emme voi käskyjä noudattamalla ansaita Jumalan hyväksyntää ja pelastusta, vaan se tulee Jeesuksen ristillä täytetystä työstä. Jeesus itse totesi ettei laista häviä pieninkään piirto, vaan se on edelleen voimassa, eli noudatamme Jumalan lakia rakkaudesta Jumalaan ei siksi, että ansaitsisimme pelastuksen. Jumala on antanut Pyhän Hengen voiman olla pyhiä Hänelle erotettuja, joiden elämä pyhittyy kulkiessaan Jumalan kanssa eteenpäin polkua joka kirkastumistaan kirkastuu. 5 Mooseksen kirja luku 28:1-14 ”Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä. Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla. Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja sinun karjasi hedelmä, raavaittesi vasikat ja lampaittesi karitsat. Siunattu on sinun korisi ja sinun taikinakaukalosi. Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi. Herra antaa sinun voittaa vihollisesi, jotka nousevat sinua vastaan; yhtä tietä he lähtevät sinua vastaan, mutta seitsemää tietä he sinua pakenevat. Herra käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt; hän siunaa sinua siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä. Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua. Ja Herra antaa sinulle ylen runsaasti hyvää, tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle. Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa. Ja Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit, etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä.”
Ensimmäisen kerran kuulin Alaskalaista Debbie Richiä 1.3.2008 Helsingissä Arken Helsinki seurakunnan kokouksessa, jossa Debbie kertoi, että oli useamman lapsen yksinhuoltaja ja perheen oli tultava toimeen omin avuin puutteessa. Debbie oli Alaskassa pienen seurakunnan ylistysjohtaja/pastori jolla ei ollut rahaa edes välttämättömiin tarpeisiin, koska seurakunta pystyi maksamaan pientä palkkaa. Mutta kerran sinne tuli Herran lähettämänä saarnaamaan Rodney Howard-Brown antamisesta. Suurin osa seurakunnasta puisteli päätään opetuksesta ja lähti pois kesken kokouksen, mutta Debbie otti vastaan Rodneyn opetuksen antamisesta. Hän on iloinen siitä, että Rodney ei antanut hänen tarpeisiinsa rahaa, koska hän olisi hetken päästä pitänyt ottaa yhteys Rodniin pyytääkseen uusiutuviin tarpeisiinsa lisää rahaa, vaan hän otti vastaan Raamatun antamisen opetuksen ja siihen kuuluvan siunauksen. Hänestä on tullut niin siunattu, että hän kykenee antamaan muille ja kiertää kaikkialla maailmassa jakamassa opetusta antamisesta, mikä oli ennen tätä mahdotonta, koska hänellä ei ollut rahaa edes omiin tarpeisiinsa. Hän sanoi, että se ei ole Herralle mieleen (ei miellytä), että uskovat kerjäävät, manipuloivat tai jopa valehtelevat saadakseen tarpeisiinsa rahaa, vaan hän saarnaa mitä Raamattu opettaa antamisesta ja siihen kuuluvasta siunauksesta. Oli todella mielenkiintoinen saarna. Debra K. Rich on kirjoittanut kirjan ”Antaminen, avain läpimurtoon” Kustantaja: Vedä henkeä – Take It Now Ministries.
Lopuksi on hyvä pitää hyvä mieli olosuhteista huolimatta ettemme katkeroituisi, jos emme ole kokeneet rukousvastauksia. 1 Tim. 6:6-10 ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”
Rahan himo ei ole hyvästä. Inkeri Kilpinen ”Kulkurin kertomuksia – Andeilta Amazonille” (Kirjayhtymä 1982), josta lainaus sivulta 27: ”.. on myös käsite, jokainen paikka, joka tarjoaa nopean rikastumisen, on etsijälleen El Dorado, kultaisten unelmien täyttymyksen maa… Kun espanjalaiset valloittajat olivat ryöstäneet Meksikon ja Perun, akoi Bogotan tienoilla tihkua tietoja kummallisesta kullatusta kaupungista ja sen kullalla kuorrutetusta hallitsijasta (espanjaksi El Dorado). Huhu sai siivet selkäänsä ja espanjalaisten silmät kiilumaan kullanhimosta. Lainoppinut Jiménez de Quesada oli retkikunnan johtaja, joka v. 1535 lähetettiin rannikolta Santa Martasta etsimään El Doradoa. Kahden vuoden vaikean ja vaarallisen matkan jälkeenhän löysi chibcha -intiaanit, voitti helposti jakaantuneen ja näin heikentyneen heimon, keräsi kullat ja jalokivet, alisti intiaanit orjikseen, korvasi yhteisen maan omistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestelmän suurtilasorrolla ja kuninkaat vieraan valloittajien väellä. Mutta hän ei löytänyt matkansa pääkohdetta, kultaista kaupunkia. Ei sittenkään vaikka hän ja hänen jälkeensä pian alueelle saapuneet saksalaiset saalistajat samoin kuin Pizarron veli käyttivät koeteltuja keinoja itsepäisten intiaanien kielten laukaisemiseksi: elävää miestä kärvennettiin nuotion yllä paistinvartaassa niin hitaasti ja niin kauan, että salaisuus lopulta heltiäisi kidutettavan huulilta. Nyt ei hellinnyt. Mutta legenda kultaisesta kaupungista eli sitkeästi, ja sitä etsittiin jopa kaukaa Amazon-joen tiheiköistä. Jotkut uskovat yhä sen olemassaoloon.”
Watchman Nee ”Jumalan palvelijan luonne” (KKJMK Oy 2008), josta lainaus sivulta 155: ”Ensinnäkin on suhde rahan rakastamisen ja totuuden välillä. Tunnemme Vanhan testamentin Bileamin luonteen (katso 4. Moos. 22-24). Hänen tiensä ja opetuksensa mainitaan usein Uudessa testamentissa. Niistä kirjoitetaan yhdessä Pietarin kirjeessä, Juudan kirjeessä ja myös Ilmestyskirjassa. Tämä määrä osoittaa, miten vakavasti Jumala huomioi Bileamin elämän ja siinä piilevät vaarat. Bileam oli profeetta, joka tavoitteli hyötyä. Toisin sanoen hänen profeetallinen palvelutyönsä oli myytävänä. Tämä ei kuitenkaan johtunut siitä, ettei hän olisi tietänyt asemaansa, sillä epäilemättä hän tiesi sen. Syynä ei myöskään ollut se, ettei hän olisi tuntenut Jumalan tahtoa, sillä hän tiesi kiistatta senkin. Kun häntä pyydettiin ensimmäisen kerran kiroamaan Jumalan kansaa, Jumala kertoi hänelle välittömästi, ettei hän pystynyt kiroamaan heitä, koska Herra oli siunannut israelilaiset. Mutta Baalakin hänelle lupaama palkkio houkutteli häntä, ja niinpä hän kysyi kuitenkin uudelleen Jumalalta, voisiko hän mennä Baalakin luo. Lopulta Jumala käski mennä. Monet tekevät sen perustavan virheen, että kutsuvat tällaista toimintaa ’Jumalan odottamiseksi’. Tosiasia oli, että ellei Baalak olisi luvannut Bileamille sellaista palkkiota (ja profeetan mielessä Baalakin lupaus palkita hänet ’ylenpalttisesti’ sisälsi ’talon täyden hopeata ja kultaa’, katso 4. Moos. 22_17-18), Bileam ei olisi kysynyt Jumalalta uudelleen, sillä hän ymmärsi selvästi, että Baalakin pyytämä israelilaisten kiroaminen ei ollut mitenkään Herran tahdon mukaista. Jumala siunasi kiroamisen sijasta… Kyse oli pikemminkin yksinkertaisesti siitä, että Jumala antoi Bileamin tehdä niin kuin halusi. Jumalallisesta näkökulmasta Herra salli Bileamin mennä, koska Hän, joka tuntee kaikkien ihmisten sydämet, tiesi, että Bileamin paljojen ’rukouksien’ takana vaikutti Baalakin lupaama palkkio. Bileam oli aito profeetta, mutta hänen rakkautensa rahaan vaikutti häneen ja niinpä hän eksyi.”
Opinnäytetyöt:
Eemil Keränen ”Kymmenysverotus Maskussa, Mynämäessä ja Nousiaisissa 1560-luvulla” (Helsingin Yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2018)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236348/Keranen_Eemil_Pro_gradu_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kirjallisuus:
Jan Cedercreutz ”Jumalan hyvyys ja taloudenhoito” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2019)
Pentti Juhani Mattila 