Musiikin merkitys hyvinvoinnillemme!

Musiikki on kaikenlaisille ihmisille hyvin tärkeä asia eri muodoissaan, kuuntelijana ja eläytyessämme tunteillamme siihen, mitä kuulemme, sekä luomalla- ja soittamalla musiikkia esittävänä taiteilijoina. Musiikkia kuuntelemalla voi saada hyvän mielen, josta on hyvä jatkaa arkiaskareissa. Musiikkia eri muodoissa tarvitaan tapahtumissa, kirkoissa, konserteissa, elokuvissa jne. Tiede lehti 11/2017 sivulta 14 alkaen Panu Räty ja Kirsi Heikkinen kirjoittavat ”Aivot rakastavat musiikkia”.

Heli Mehto ”Musiikin vaikutukset aikuisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä” (Metropolia, opinnäytetyö 2019)

Maritta Luokkanen ”Musiikin vaikutus ihmisen hyvinvointiin” (Oamk, opinnäytetyö 2017)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/139460/Luokkanen.Maritta.pdf%20.pdf?sequence=1

Muinaisilla luonnonkansoilla musiikki on ollut sidoksissa viihdytykseen ja uskonnollisiin menoihin. Jo muinaisilla kansoilla soittimisto on kattanut osin nykyiset perustyypit. Toisessa Mooseksen kirjassa 15:20-21 kerrotaan Israelin selviytymisestä takaa ajaneista egyptiläisistä näin: ”Ja naisprofeetta Mirjam Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. Ja Mirjam viritti heille virren: ”Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi”. Antiikin musiikin perinteet vähitellen muotoutuivat kirkkomusiikiksi ja myöhemmin trubaduurien laulut kansanomaisiksi laulu- ja tanssimusiikiksi. Antiikin Kreikan musiikista on säilynyt monia musiikkiteoreettisia teoksia ja kirjoituksia. Vanhinta säilynyttä länsimaista taidemusiikkia on gregoriaaninen laulu, joka koottiin ja järjestettiin Roomassa vuoden 600 vaiheilla ja jota harrastetaan edelleen katolisen kirkon piirissä. Vanhoista maallisista laulun ilmaisumuodoista tunnetuimpia olivat ranskalainen trubaduurilaulu sekä saksalainen minnelaulu (lemmenlaulu) ja mestarilaulu.

Vishal Mangalwadi kirjoittaa kirjassaan ”Kirja, joka muutti maailmasi – Miten Raamattu muokkasi läntistä maailmaa” (Päivä Osakeyhtiö 2017) sivulla 28 näin: ”Kirkkoisä Augustinus, joka kirjoitti kuusiosaisen teoksen De Musica (Musiikista), vaikutti keskeisesti siihen, että musiikista tuli osa länsimaista sivistystä ja maailmankuvaa. Teoksen osat 1-5 ovat luonteeltaan teknisiä ja olisivat voineet syntyä kreikkalaisen filosofin kynästä. Mutta Augustinus itse oli innostunein kuudennesta osasta, jossa on esillä Raamattuun perustuva musiikkifilosofia. Musiikki on tietenkin elimellinen osa Raamattua, jonka pisin kirja on Psalmien kirja. Psalmeista viimeinen esimerkiksi kehottaa luomakuntaa ylistämään Herraa torvin, harpuin, lyyroin, luutuin, huiluin ja symbaalein. Mistä johtuu, että näistä konkreettisista soittimista syntyy musiikkia? Augustinuksen näkemyksen mukaan musiikin sisin olemus tai tieteellinen perusta on luomakunnan ytimessä olevassa matemaattisessa järjestelmässä. Augustinus selitti, että koska musiikki on matemaattista, sen on pakko olla rationaalista, ikuista, muuttumatonta, mielekästä ja objektiivista – se koostuu matemaattisista harmonioista. Musiikillista ääntä ei ole mahdollista tuottaa millaisella soittimen kielellä hyvänsä. Soidakseen tarkalleen oikein kielen on oltava tietyn mittainen ja paksuinen sekä tietyssä jännitystilassa. Tämä viittaa siihen, että Luoja on koodannut musiikin maailmankaikkeuden rakenteeseen. Tämä ei ollut oivalluksena uusi, sillä saman oli pannut merkille Pythagoras (n. 570 – n. 495 eKr.), jonka koulussa Platon opiskeli ennen kuin perusti oman Akatemian…”

Nils-Eric Ringbom ”Säveltaide” (Kustannustalo 1946), josta lainaus sivulta 8: ”Luodessamme silmäyksen ajassa taaksepäin, huomaamme, että musiikinviljely 1700-luvulla keskittyi pääasiallisesti hoveihin. Mutta ruhtinaitten yksityisorkesterien kukoistusajan jälkeen mainitulla vuosisadalla musiikin harrastus suuntaus uusille urille. Musiikkielämän yksityisoikeus jakaantui nyt aristokratian ja sivistyneen keskiluokan kesken, ja näistä jälkimmäinen alkoi perustaa amatööriyhdistyksiä sekä harrastaa kodeissaan ahkerasti kamarimusiikkia. Tällaista porvarillisten musiikinystävien perustamista yhdistyksistä kehittyivät useimmat myöhemmät ammattimiesten musiikkiyhdistykset. Näin ei tapahtunut ainoastaan mannermaan suurissa musiikkikeskuksissa, vaan myöskin meillä pohjolassa. Alituisesti kasvava erikoistumispyrkimys johti lisäksi edellisen vuosisadan kuluessa luovan ja esittävän taiteen täydelliseen eroon. Vielä 1700-luvulla oli sellainen matkustava soitintaituri, joka esitti ainoastaan toisten teoksia, täysin tuntematon käsite: ken esiintyi julkisesti, hän esitti säännöllisesti myös aina omia teoksiaan. Vasta 1800-luvun tuotetta ovat ne monet konsertinantajat, jotka vain soittavat omaamatta taipumuksia tai lahjoja säveltämiseen… Musiikin aineksena ovat sävelet, ja sen peruselementit ovat rytmi, melodia ja sointu eli  harmonia. Jokainen sävellys tai sen katkelma rakentuu yhdelle näistä elementeistä ja vielä useammin niiden kaksin- tai kolminkertaiselle yhtymiselle. Kun pieni lapsi kuulee musiikkia, hän tajuaa ensimmäiseksi rytmin. Kun soittokunta pitää vahtiparaatissa hengähdystauon, sen aikana soivat pienet rummut, jotka pitävät komppanian tahdissa… itämaisten kulttuurikansojen musiikki on ikivanhaa, harvinaisen rikasvivahteista rytmilliselle pohjalle perustuvaa taidetta, minkä myöskin länsimainen kuulija äänilevyesityksistä on voinut todeta. Melodinen linja on suhteellisen kehittymätön, mutta rytmi on erittäin mielikuvituksellista ja monimutkaista, ja tätä musiikkia esittävät isot orkesterit, joissa on suuri joukko monenlaisia lyömäsoittimia sekä myös osa puhallin- ja jousisoittimia. Euroopassa on musiikin kehitys kulkenut toisia teitä. Kun kaikki musiikki muualla maailmassa perustuu kahdelle ainekselle, rytmille ja melodialle, eurooppalainen säveltaide rakentuu olennaisesti melodialle ja harmonialle. Antiikin musiikin tuntemuksemme on erittäin puutteellista. Ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosituhannelta emme käytännöllisesti katsoen tunne muuta kuin roomalaisen kirkon liturgisen musiikin, ns. gregoriaanisen laulun. Tämä musiikki perustuu yksinomaan melodiseen ainekseen. Siitä siis puuttuu kokonaan rytmi – tai enintään se seuraa vapaata, tekstin mukaan sovellettua – sekä sointu… Rytmillisyys perustuu siis enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti tapahtuvaan iskujen tai korostusten toistamiseen. Jokaisen iskuryhmän (tahdin) ensimmäinen iskuala korostetaan vahvemmin kuin muut, kolmas iskuala hieman vahvemmin kuin toinen ja neljäs. Tätä korostusta voidaan verrata alituisesti toistuviin valtimon lyönteihin. Mutta rytmin olemukseen ei kuulu ainoastaan alituinen kertautuminen. Sille on ominaista myös lyhyempien ja pitempien nuottiarvojen vastakohtaisuusvaikutus… Kun taiteilija ryhtyy musiikin perusaineksien (rytmin, melodian ja harmonian) avulla luomaan teosta, hän voi sen suunnitella monella eri tavalla. Jokainen säveltäjä työskentelee sitä paitsi omalla tavallaan, mutta säännöllisesti hän merkitsee ensin muistiin musikaalisen ajatuksen, pienen sävelytimen, jota nimitetään aiheeksi (motiiviksi). Aihe ei siis musiikkikielessä ole samaa kuin aihe maalaustaiteessa.”

Kantele

Olivia ja Aino Jauhiainen ”Maria Stenroth (Marja Salmela) elämäkerta” (WSOY 1929), josta lainaus sivulta 36: ”Kerrankin äiti tuli kutsumaan heitä kesken tunnin. Opettaja ja oppilas seurasivat häntä ruokasaliin, jonne koko perhe oli kokoontunut. Keskellä lattiaa oli pöytä ja sillä pitkänlainen, outo esine, jonka Maria ymmärsi kanteleeksi. Sen vieressä seisoi yksinkertaiseen kansanpukuun puettu vaimo, – arvattavasti Kreeta Haapasalo. Kaikkien saavuttua hän alkoi näppäillä soittimensa kieliä. Ihanat sävelet helähtivät ilmoille, se sattui kuulijoitten sydänjuuriin saakka. Maria kuunteli kuin lumottuna, – hänen tuli niin outo olla, äkkiä hänen täytyi juosta lastenkamariin ja heittäytyä siellä pitkäkseen itkemään. Siitä päivin oli kantele, Suomen kansan kaunis soitin, Marialle erikoisen rakas. Tämän unohtumattoman lapsuudenmuistonsa hän sittemmin toisti ’Murusissa’ lastussa ’Kannel.'”

Kanteleensoittaja Averkei (Everik) Ivaninpoika Rähkönen syntyi Korpiselän ortodoksisen seurakunnan, metrikkakirjojen mukaan v. 1824 synt. 22.10.1824, Korpiselän kylän talonpojan Ivan Jakovlevin Rähkösen ja Pelagia Jefimintytär Kokkosen pojaksi. Averkei tuli tunnetuksi kanteleensoittajana. Hän soitti nuoruudessa viisikielistä kanteletta. Säveltäjä Heikki Klementti oli innostunut löytäessään Everik Rähkösen soittamassa kannelta Helsingissä 1900-luvun alussa. Pentti Virrankoski arvelee, että Klemetti puhkesi ylistämään soittajaa, kun tämä ei kirjoittanut niinkään vertailevana tutkijana vaan ihailevana romantikkona. Hänelle aito kansanmusiikki oli pyhää ja kaunista ja hengeltään muinaista. Klemetti myös aikanaan ajatteli, että nuoret olisi pitänyt laittaa kisälleinä vanhojen mestareiden oppiin. Launis arvioi vuonna 1923, että Rähkösen sävelnäytteet olivat samanlaatuisia kuin Raja-Karjalan soittajien ja että Rähkönen sommitteli sävelmiään itsenäisesti hyvällä taiteellisella tasolla. Rähkönen kävi pari kertaa esiintymässä Helsingissä. Rähkönen oli ilmoitettu esiintyjäksi mm. Helsingissä Seurahuoneella maaliskuussa 1905 Suomen laulun iltamassa osana juhlavaa ohjelmaa. Averkei Rähkönen kuoli Karttulan Syvänniemessä 24.11.1906.

Kannel, kantele

Lainaus Digi IRT: ”Suomen kannel-sanaa vastaa hepr. Kinnor, joka tarkoittanee sitran tapaista kielisoitinta. Hyvin yleisen käsityksen mukaan se tarkoittaa eräänlaista lyyraa (vrt. hepr. Kinnor, Kinneret, joka erään tulkinnan mukaan viittaa tämän järven muotoon). 2 Kun. 3:15:ssä ja Ps. 68:26:ssa esiintyy verbi, ’soittaa kielisoitinta’. UT:ssa suom. käännöstä ”kannel” vastaa kreik., ’kitara, lyyra, sitra’.

Kinnor on Raamatun ensimmäisenä mainitsema soitin, 1Moos. 4:21. Vrt. Juubal Laabanin sanat 31:27:ssa osoittavat tämän kielisoittimen olleen käytössä aramilaisilla n. 2000 eKr. Tästä raamatunkohdasta samoin kuin 1Sam. 10:5:stä käy ilmi, että ”kinnoria” voitiin kantaa ja soittaa kulkiessa. Se oli ehkä eräänlainen lyyra, jonka kieliä (lukumäärältään kolmesta kahteentoista) näppäiltiin pienellä puu- tai norsunluusauvalla (plektronilla) tai sormilla. Puulajeista, joista kannel voitiin valmistaa, mainitaan VT:ssa kypressi 2Sam. 6:5, ja santelipuu 1Kun. 10:12, 2Aik. 9:11. Löydöt ovat osoittaneet, että rikkailla ja ylhäisillä oli hopeisia ja norsunluisia kanteleita, jotka usein olivat taiteellisesti koristeltuja. ”Kannel” esiintyy useissa vanhoissa itämaisissa korkokuvissa ja maalauksissa. Se oli Raamatun maiden jaloimpia soittimia, ja sitä käytettiin sekä maallisissa että uskonnollisissa yhteyksissä.

Muinoin oli todennäköisesti tavallista hyvästellä lähtijää seuraamalla häntä jonkin matkaa laulaen ja soittaen mm. kannelta, 1Moos. 31:27. Kinnor oli tavallisin soitin iloisissa illanvietoissa, ks. esim. Job 21:12, Jes. 5:12, vrt. 23:16, 24:8, Hes. 26:13. 

Israelilaisista kanteleensoittajista on Daavid kuuluisin. Erityisen hyvin muistetaan kertomus siitä, kuinka hän soitollaan rauhoitti levotonta Saulia, 1Sam. 16:23. Kanteleella näyttää olleen erityinen tehtävä profeettojen keskuudessa, 1Sam. 10:5, vrt. 2Kun. 3:15. Sitä käytettiin Israelissa yhdessä toisten soittimien kanssa juhla- ja riemukulkueissa, 2Sam. 6:5, 1Aik. 13:8, 15:8, 2Aik. 20:28, vrt. Ps. 68:2, sekä vihkiäis- ja ilojuhlissa, Neh. 12:7. Ennen kaikkea kanteleella oli oma paikkansa israelilaisten temppelijumalanpalvelusmusiikissa, 1Kun. 10:12, 1Aik. 25:1, 3,6, 2Aik. 29:25. Tämä käy selvästi ilmi myös monista psalmeista, esim Ps. 32:2, 8:13, 147:7, 150:3. Kuvaavaa on, että Israelin kansa katsoi olevan mahdotonta soittaa laulujaan vieraassa maassa, kaukana, ”Baabelin virtain vierillä”, ja siksi he runokielellä kuvaannollisesti ripustivat kanteleensa pajuihin, Ps. 137:1-6. 

Ilmestyskirjan näyissä kanteleen (Kinnor) soittaminen ilmaisee ylistystä laulavan taivaallisen joukon iloa ja riemua, Ilm. 5:8, 14:2, 15:2. ”

Raamatussa 1 Aikakirja 1:9 sanotaan: ”Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat: Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla. Jedutunista: Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle. Heemanista: Heemanin pojat Bukkia, Mattanja, Ussiel, Sebuel ja Jerimot, Hananja, Hanani, Eliata, Giddalti ja Roomamti-Eser, Josbekasa, Malloti, Hootir ja Mahasiot; nämä ovat kaikki Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia, sen Jumalan sanan mukaan, että hän on korottava korkealle hänen sarvensa: Jumala oli antanut Heemanille neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. Nämä kaikki isänsä johdon alaisina veisasivat Herran temppelissä kymbaalien, harppujen ja kanteleitten säestäessä, Jumalan temppelipalveluksessa, kuninkaan, Aasafin, Jedutunin ja Heemanin johdolla. Ja heidän ja heidän veljiensä lukumäärä, jotka oli opetettu veisaamaan Herran kunniaksi, kaikkien taitajien, oli kaksisataa kahdeksankymmentä kahdeksan. Ja he heittivät arpaa palvelusjärjestyksestä, nuoremmat niinkuin vanhemmatkin, taitajat yhdessä oppilasten kanssa. Ensimmäinen arpa, Aasafin arpa, tuli Joosefille. Toinen Gedaljalle, hänelle itselleen sekä hänen veljilleen ja pojilleen, joita oli kaikkiaan kaksitoista. ”

Tunnettujen muusikoiden elämästä

Michael Freedland ”Frank Sinatra – Loppuun asti” (Like 1997) lainaus sivulta 53: ”Sinatralla oli nyt mikrofonin tuoma etu puolellaan. Vaikka hän oli vasta vähän yli kahdenkymmenen, hän oli jo päätynyt siihen johtopäätökseen, että esitys oli paljon muutakin kuin mikkiin laulamista aivan kuin sitä ei olisi ollenkaan ollut. Hän muutti sen aivan itsenäiseksi soittimeksi. Sinatra oli sanova: ’Laulajan perussoitin on mikrofoni eikä ääni. Sitä on opittava soittamaan kuin saksofonia.’ Ajatus oli epäsovinnainen, ja sai osakseen niiden pilkan, joka pitivät mikkiä sellaisten nynnyjen apuvälineenä, joilla ei alunperikään ollut häävi ääni. Ennen kuin Frank tuli mukaan, kukaan ei suhtautunut kovin vakavasti mikrofoniin, mutta kokemuksesta saattoi vain oppia. Morton Gould näki sen. ’Hän tiesi, että hänen täytyisi käsitellä taiten mikkiä, sillä sopivasti käsiteltynä se tekisi osaltaan hänen tyylistään täydellisen.’ Hän tajusi myös, että silloinkin hänen täytyisi pyrkiä moitteettomaan hengitystekniikkaan, kun taas muiden esiintyjien, jotka eivät ymmärtäneet juuri mitään palleansa eivätkä kurkkunsa käyttämisestä, ei ollut onnistunut tajuta sitä. Sinatra oli oppinut, miten tärkeää oli yhdistää oikea hengittäminen sopivaan äänenvoimakkuuteen ja juuri oikeaan etäisyyteen mikrofonista.”

Gerhard Rödding ”Paul Gerhardt elämä ja laulut” (Sley-Kirjat Oy 1982), josta lainaus sivulta 27: ”Paul Gerhardin virret olisivat jääneet barokin runoiksi ja olisivat tuskin sen tunnetumpia kuin kuuluisan Martin Opitzin säkeet, jotka kiinnostavat enää vain kirjallisuudenhistorian tutkijoita, ellei hän olisi tullut tekemisiin Johann Crügerin kanssa. Paitsi että tämä julkaisi useita niistä laatimassaan virsikirjassa, hän loi niihin monta sävelmää, jotka ovat tulleet suosituiksi kansan keskuudessa. Johann Crüger oli tavattoman ahkera ja luomiskykyinen säveltäjä, jolla oli lisäksi runsaasti kokemusta kuoro- ja seurakuntalaulusta… Näinä aikoina tunnettiin Saksassa parhaiten vuonna 1573 ilmestynyt Ambrosius Lobwasserin laatima kaikkien 150 psalmin runomuotoinen mukaelma geneveläisiin sävelmiin. Sitä käytettiin jopa reformoidun kirkon varsinaisena virsikirjana. Crüger muokkasi vuosina 1657-1658 Suuren vaaliruhtinaan toimeksiannosta Lobwasserin psalttarin uuteen asuun ja tunsi siten erittäin hyvin nämä koruttomat kansanlaulut, joiden rytmit tuskin tuottavat vaikeuksia. Hänen sävellyksensä perustuvat ennen kaikkea rytmiltään näihin sävelmiin… Johann Crüger! Tämä oli jo vuonna 1640 painattanut Christoph Rungen kirjapainossa virsikirjan nimellä ’Augsburgin tunnustuksen mukainen uusi virsikirja’. Rungella oli Harmaan luostarin tiloissa tiettävästi Berliinin ainoa kirjapaino, ja hän kuului itse sen ajan Berliinin merkkihenkilöihin. Virsikirja julkaistiin ennen pitkää uutena laitoksena nimellä ’Praxis pietatis melica, s.o. jumalisuuden harjoitus kristillisissä ja lohdullisissa virsissä sekä kirkkoveisuun että yksityisten hartaushetkien edistämiseksi’. Tästä virsikirjasta, joka oli nähtävästi ensi sijassa tarkoitettu kotihartauksiin ja hurskauden edistämiseen perhepiirissä, on 1700-luvun alkuun mennessä julkaistu yhä uusia laitoksia, ja se kuuluu virsikirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Valitettavasti ei meille erityisen tärkeää vuoden 1647 laitosta ole säilynyt. Mutta tiedossa on, että sen 387 virren joukossa on jo 18 Paul Gerhardtin virttä, joihin kuului eräitä vielä nykyisinkin tunnetuimpia. Siihen sisältyvät mm. ’Kas Karitsata Jumalan’, ’Riemuitse, sydämeni’, ’Heräjä, sielu, mieli’… Kymmenes viimeinen Crügerin itsensä laatima laitos, joka ilmestyi vuonna 1661, sisältää 95 Gerhardtin virttä.”

https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/jumalanpalveluselama/musiikki-ja-virret/virsitietoa

Tuija Syrjäniemi ”Virsikasvatus alakoulussa vuoden2014 peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan” (Oamk, opinnäytetyö 2019)

Pertti Luhtala ”Ossi Runne – Trumpetilla ja tahtipuikoilla” (WSOY 2003) , josta lainaus sivulta 20: ”1800-luvun puolivälissä Viipuriin saapui Saksasta juuri musiikkiopintonsa päättänyt Richard Faltin. Hänet palkattiin Viipurin saksalaisen koulun musiikinopettajaksi, mistä alkoi Viipurin musiikkielämän ennen kokematon kasvu. Faltin pani tuulemaan heti saavuttuaan. Aikaisemmin kaupungissa oli ollut vain vaatimatonta kuorotoimintaa sekä Spärin torviseitsikko, mutta vuonna 1859 Faltin perustui kunnon orkesterin, jonka rungon kyseinen torviseitsikko muodosti… Vieläkin merkittävämpi kuin orkesteri oli vuonna 1894 perustettu Viipurin Musiikinystäväin yhdistys… Olin kahdeksanvuotias kun eräänä kauniina syyspäivänä – äitini toimiessa managerina – minua vietiin Viipurin musiikkiopiston koulunjohtajan vastaanotolle…”

Hannu Luntiala ”Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina” (Aviador Kustannus 2017) kirjaa, jossa Junnu Aaltonen kertoo kuinka oli nuorin kolmesta veljeksestä. Perheessä isällä oli alkoholiongelma, jonka vuoksi tuli avioero ja mies kuolikin myöhemmin tähän ongelmaansa. Äiti jätti lapsensa äidilleen, kun sota-aika oli, mutta mummin sairastuttua syöpään, niin lapset joutuivat lastenkotiin. Junnun kävi kuitenkin hyvin, kun lastenkodista lähettivät sotalapseksi Ruotsiin Uppsalaan maatilalle 1944 viimeisessä junakuljetuksessa pohjoisen kautta. Ruotsiin Junnu palasi vielä, kun sotalapset oli ensin palautettu takaisin Suomeen ja joutui opettelemaan uudestaan Suomen kielen kansakoulussa. Tämän jälkeen hän palasi toistamiseen Ruotsiin rengiksi saatuaan kutsun tutulta perheeltä sieltä. Suomeen palasi 1954 armeijaan, niin Junnu palkattiin Heikki Rosendahlin yhtyeeseen soittamaan. MH-Kvartetin ensimmäinen keikka, jossa Junnu oli mukana, oli Anjalan VPK:n talolla. Työttömyys oli suurta Suomessa ja tuttu Ruotsista otti yhteyttä ja Junnu meni nyt Skutskäriin Gälven lähelle tehdastöihin. Junnu Aaltosella alkoi muutoksen aika vuonna 1985 uskonasioiden avautuessa kovan etsinnän jälkeen. Lainaus sivulta 159: ”Sarmannon kanssa työskentelin koko ajan, koin hänen musiikkinsa puhtaana. Tämän lisäksi soitin kirkollisissa tilaisuuksissa eri puolilla maata. Samalla tutustuin hengellisen musiikin kirjoon, joka on todella laaja. Esiinnyin ja konsertoin useamman kerran myös Ruotsissa, manner-Euroopassa ja USA:ssa. Kävin myös Japanissa. Virsiä, hymnejä ja spirituaaleja. Muu musiikki, jota olin soittanut, se jäi kyllä taakse… Billie Holiday. Kuulin häntä tosiaankin 50-luvun alkupuolella Red Norvon trion kanssa Uppsalan yliopiston juhlasalissa. En silloin edes tiennyt, keitä he olivat, mutta olin paikalla, enkä tuolloin siitä ymmärtänyt paljonkaan. Myöhemmin Billien rooli on kirkastunut. Hän edustaa minulle sitä mitä jazz on syvimmillään. Se lähtee syvältä sisältä ja lahjakkuudesta. Hän ei tietääkseni osannut nuotteja, vaan studiossa pojat opettivat hänelle kappaleet ja niitten melodiat. Holiday on ehdoton ykkönen. Ennen Billietä USA:ssa oli toinenkin lahjakas nainen. Bassie Smith. Kyllä! Hän oli gospel-laulaja. Tästähän tuleekin esille sellainen rajanveto, mikä on jazzia ja mikä gospelia.”

Janne Könönen ja Tero Huvi ”Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa” (suomen Lähetysseura 2005), josta lainaus sivulta 8: ”Gospel tarkoittaa tiukasti, musiikillisesti katsoen amerikkalaista, negrospirituaaleista ammentavaa musiikkia, jota sellaisenaan kuulee Suomessa harvoin. Suomi-gospelista on käytetty hengellisen nuorisomusiikin käsitettä, mutta ilmaus on aikansa elänyt, sillä nykyiset rytmilliset hengelliset laulut tarjoavat kaikki lapsista harmaantuviin hapsiin. Kirjassamme hengellinen nuorisomusiikki on siis ’Suomi-gospelia’, johon eivät sisälly esimerkiksi erilaiset iskelmäviritykset, klassinen laulu ja pelkkä soitinmusiikki, vaan 1960-luvun loppupuolella hahmonsa popin ja rockin vallankumouksesta ottava suomalainen nuorten suosima rytmikäs, tekstiensä puolesta hengellinen musiikki. Gospel-sanaa voidaan perustella sillä, että se viittaa evankeliumin, ilosanoman (gospel) levittämiseen… Siitä on jo yli 40 vuotta, kun KRS:n teologianopiskelijoiden ylioppilaskodilla alettiin laulaa, ja yhä edelleen Veli-Pekka Toiviaiselle laulu maittaa… Logos-kvartetteja oli vuosien mittaan useita ja niiden kokoonpanot vaihtuivat… Logoksesta lähdön jälkeen Toiviainen on toiminut muun muassa KRS:n toiminnanjohtajana ja Sana-lehden päätoimittajana. Vuonna 1984 Ruotsissa alkanut pappistyö sai jatkoa turisti- ja siirtolaispapin tehtävissä Costa del Solissa, Madridissa, Barcelonassa, Baleaareilla, Costa Blancassa, Algarvessa ja Lissabonissa. Tältä ajalta on peräisin myös Toiviaisen leikkisä lempinimi ’Pedro-pappi’… Tunteet kuohuivat jälleen marraskuussa 1969, kun brittien oma poptähti Cliff Richard tuli Suomeen keikalle. Richard oli kokenut hengellisen heräämisen, mutta jatkoi popin parissa… Richard oli tulenarkaa kuitenkin Ilta-Sanomille, joka kirjoitti kielteisesti kristillisten tunnusten alla liikkuvasta popparista. Myös monet muut maalliset lehdet paheksuivat… Kun vaikkapa Pro Fiden kappaleet tavoittelivat välillä taivaiden ääriä, toi Livingstone kristillisyytensä esille arkipäiväistyksien ja pienten näkökulmien muodossa… Kuustonen oli otettu bändiin aivan pystymetsästä, tai tarkemmin sanottuna kaivoskylästä. Kolme vuotta kitaraa soittanut nuori mies oli kokenut elämässään kovia… Vielä isompi ihme oli, kun Kuustosen demo herätti helluntailaiskustantaja Prisman kiinnostuksen… Kuustonen liittyi joukkoon loppuvuodesta 1979 ja opiskeli keikkailun ohella Raamattuopistolla nuorisotyötä… Maailmalla rockpiirit kohisivat 1980-luvun alussa koko alan ikonin Bob Dylanin uskoontulosta. Juutalainen artisti kävi Vineyard Fellowship -seurakunnan raamattupiirissä, teki levyn Slow Train Coming, luki Raamattua keikoillaan ja sai rokkareiden vihat niskoilleen… John Lennon teki hieman ennen kuolemaansa pilkkalaulun entisestä idolistaan. Dylan oli nyt turmeltunut.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cliff_Richard

Petri Kosonen ”Ylistyksen ytimessä” (Aikamedia 2020), josta lainaus sivulta 159: ”Jumala on arvollinen saamaan kiitoksemme, ylistyksemme ja palvontamme, nyt, aina ja ikuisesti. Vaikkemme hyötyisi asiasta millään tapaa, meidän etuoikeutemme olisi palvoa Häntä silti, ihan yksinkertaisesti syystä, että Hän on Jumala. Meidän Herramme ei ole yksi monien joukossa, Hän on ainoa todellinen Jumala ja suunnattoman hyvä! Niin kuin kaikkeen, minkä Hän on suunnitellut, myös ylistyksen ihmeelliseen maailmaan liittyy kauneutta, täydellisyyttä ja siunausta. Hän on kätkenyt aarteita niille, jotka etsivät, löytyvät ja panevat oppimansa käytäntöön.”

Näky-lehdessä on ollut Juennine Foxin haastattelu (Haastattelu: JASMIN SAARI ) ”Palaan vielä takaisin kertomaan oopperasta. Oopperan takana toimii siis henki. Ihmiset eivät tiedä oopperan alkuperää. Langenneet ja maallistuneet munkit, jotka kapinoivat kirkkoa vastaan, alkoivat kirjoittaa maallista musiikkia, perustaen sen pyhään musiikkiin vaihtaen sanoitukset maallisiksi. Näin ooppera sai alkunsa.” Ja ”Kävin Michiganin yliopistoa ja valmistuin -87. Oopperataustani sijoittuu samaan ajanjaksoon ja sitä kesti noin 7 vuotta. Opiskelin oopperaa kurinalaisesti ja innokkaasti, aivan kuten joku voisi harjoitella olympialaisia varten. Opettajanani toimi vanhan koulukunnan kannattaja, joka oli ystävä myös Pavarottin kanssa. Minä elin oopperaa varten, käytin kaikki rahani oopperaan ja opettajani yrittikin kouluttaa minusta diivaa.”

Ismo Loivamaa, Niklas Bengtsson, Marion Rung ”Minä ja Marion” (Tammi 2005), josta lainaus sivulta 31: ”Musiikki oli yhteinen harrastus sekä kotona että kodin ulkopuolella. Äidin ja Ilanan kanssa Marion lauloi juutalaisessa kuorossa, jossa äidin alttoa täydensi tyttären kirkas sopraano. Isä osti mielellään levyjä ja äiti puolestaan nuotteja. Oscar Rung piti radion äärellä istumisesta ja ulkomaisten asemien virittämisestä… Marion harjoitteli kotona ahkerasti oppiakseen ulkoa muotilaulujen sanat. Hän teippasi laulun sanat keittiön kaapin oveen ja harjoitteli niitä tiskatessaan… Marion kävi myös tanskalaisen laulunopettajan Paul Hansenin tunneilla Huopalahdenkadulla. Kun Eero Väre ehdotti, että 15-vuotias Marion osallistuisi Suomen iskelmämestaruuskilpailuun vuonna 1961… Marion sijoittuminen toiseksi ulkomaisessa sarjassa laululla Cheek to cheek oli ensikertalaiselle upea saavutus… Marioinin ensimmäinen single ilmestyi vuoden 1961 lopulla.”

Daniel Kolenda ”Elä ennen kuin kuolet” (KKJMK 2013) lainaus sivulta 121: ”John Wimber tunnetaan parhaiten Vineyard-seurakuntaliikkeen perustajana. Liike tunnetaan hienosta musiikistaan, joka on koskettanut maailmaa ja mullistanut monin tavoin ylistyksen ja palvonnan nykyseurakunnissa. Monet eivät kuitenkaan käsitä, että John Wimber oli ollut hyvin menestyvä maallinen muusikko. Kaksi hänen hittiään pääsi USA:n kymmenen suosituimman singlen listalle, ennen kuin hän kohtasi Herran ja hylkäsi maineen ja kunnian seuratakseen Jeesusta. Hänen vaimonsa Carol kertoi seuraavan tarinan: John ja minä olimme olleet kristittyjä vasta muutaman kuukauden. Olimme rahattomia, ja joulu oli tulossa. John oli luopunut muusikon urastaan, koska Jeesus oli kehottanut häntä siihen. Kieltäydyttyään joululevyn sovittamisesta koskevasta tuottoisasta tarjouksesta hän sulki hiljaa puhelimen. Katsellessani John kävi läpi kaapit, komerot ja pianotuolin. Hän kokosi koko elämänsä edestä töitä ja lahjakkuutta, pakkasi ne suuriin pahvilaatikoihin, ja ajoimme Yorba Lindan kaatopaikalle. Kun hän nosti viimeisen laatikon farmariautosta ja se upposi jätteiden sekaan, mieleeni nousi Johanneksen evankeliumin jae 12:24: ’Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.’ Sydämessäni tiedän, että sillä hetkellä Vineyard-liikkeen ylistys syntyi.”

Joyce Meyer ”Tavallisen rukouksen taivaallinen voima – Herra vastaa sinun rukouksiisi” (Kuva ja Sana 2009) lainaus sivulta 97: ”Kun käytän ilmausta ’ylistys’, ’palvonta’ ja ’kiitos’, viittaan syvempään ja vilpittömämpään toimintaan kuin monet meistä tekevät seurakunnassa. Tarkoitan sitä, että seurustelemme Jumalan kanssa koko sydämestämme, täydellisen rehellisesti ja palavasti. On vaikea yrittää määritellä erikseen sanojen ylitys, palvonta ja kiitos merkitystä, koska ne ovat luonteeltaan samankaltaisia ja ne toimivat samalla tavoin hengen maailmoissa. Niinpä yksinkertaisuuden vuoksi sanon ’ylistyksen’ olevan vastauksemme Jumalalle siihen, mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään, ja ’palvonnan’ olevan vastauksemme siihen, kuka Hän on. Ylistyksen voidaan siis ajatella liittyvän Jumalan tekoihin, kun taas palvonta Hänen olemukseensa. ’Kiitoksen’ voidaan sanoa olevan kiitollisuuden ilmaisemista Jumalan tekojen ja olemuksen vuoksi.”

Rick Warrenin kirjassa ”Tavoitteena elämä” (Päivä 2010). Sivulta 67 lainaus: ”Itse asiassa palvonta käy musiikin edellä. Aadam palvoi Jumalaa Eedenin puutarhassa, mutta musiikkia ei mainita ennen kuin Jubalin syntymän yhteydessä (1 Moos. 4.21).”

Jouko Ruohomäki ”Kutsu ylistämään ja palvomaan – Jumalanpalveluksen historiaa ja nykypäivää” (am aikamedia 2016).


Judson Cornwallin kirjasta jotakin, jonka on kustantanut Ristin Voitto joskus 1980-luvulla. Kirjan loppuun on koottu Jumalan Sanan kohtia esimerkiksi raamatullisesta ylistyksestä: Suun käyttö ylistyksessä käsien käyttö soittimien käyttö ylistyksessä vartalon ja liikkeiden käyttö: Karkelointi, käveleminen ja hyppiminen, seisominen kumartuminen ja polvistuminen. Raamatunkohtia ylistyksestä: Melkisedekin ylistys, ”Siunatkoon Abrahamia Jumala, Korkein, taivaan ja maan Luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.” Mooseksen laulu, jota lauletaan taivaassakin… ”Minä veisaan Herralle, sillä Hän on ylen korkea… Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni. Hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani ja minä ylistän Häntä, Hän on minun isäni Jumala ja minä kunnioitan Häntä….. Joosua 6:20,Tuomarien kirja 5:2,3, Ruut 4:14, Ensim. Samuel 2:1,2, toinen Samuel 22:4 sitten 1Kuning. 8:15 Salomonin ylistys temppelin vihkiäisissä…. 2 Kuningasten kirja 3:15,16 Kanteleen soitto herätti Elisan profetian lahjan.1. Aikakirj.16:4,2 aikakirja 20:21 ja Esra 3:11 Nehemia 12:24 kertoo ylistäjien nimittämisestä Herran palvelukseen… Psalmeissa on Daavidin, Salomonin, Aasafatin, Koorahin poikien ja muiden ylistyksiä. Korkea Veisu 1:4 ”VEDÄ MINUT MUKAASI, RIENTÄKÄÄMME. KUNINGAS ON TUONUT MINUT KAMMIOIHINSA. ”Me riemuitsemme ja iloitsemme Sinusta! Jesaja 43:21 ”Kansa jonka olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani. Jerem 33:10,11 Puhutaan riemun ja ilon huudosta Yljälle….. sekä kiitosuhrin tuomisesta Herralle. Mark.11:8-10, Luuk 1:46-55, Joh 1:49, Apt.16:25, Room.15:11,I. Korint 14:15.

Mike Herron on kirjoittanut kirjan ”Heart of a Psalmist Worshiping Christ Throught The Psalms”, jonka voi hankkia iTunesistä tai Amazon.com:ista. Hän on tehnyt Psalmeista myös ylistyslevyn ”Wait On the Lord” (2012), joka myös löytyy iTunesistä. Marcos Wittin kirjassa ”Vapauttava ylitys” (Aika Oy 2000) kerrotaan esipuheessa Mike Herronista näin: ”… loistava pianisti, säveltäjä ja ylistyksen johtaja Mike Herron, musiikista vastaava pastori Portlandista Oregonin osavaltiosta… Joka ilta Mike palvoi Herraa lauluilla, jotka syntyivät hänen laulaessaan. Vaikka niitä ei ollut harjoiteltu tai laulettu koskaan ennen, musiikki oli todella korkeatasoista…”

John Beveren kirjassa ”Päämääränä ikuisuus” (www.kkjmk.net 2010), jossa John Bevere kertoo kuinka Pyhä Henki oli kertonut hänelle miksi Lucifer taivaassa ollut ylistyksenjohtaja, kolmasosa enkeleistä ja Aadam olivat langenneet kapinointiin ja tottelemattomuuteen, koska he eivät pelänneet Jumalaa, joka estää tekemästä syntiä Jumalaa vastaan. Tämän takia Lucifer menetti ylistyksen johtajan paikkansa, lue tästä Hesekiel 28:12-18.”

Bob Dylan asui Dylanin isällä oli Hibbingissä sähköliike yhdessä veljiensä kanssa, sekä sekatavarakauppa, jossa Dylanin äiti oli myyjänä. Hibbingissä 6-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Hibbingissä asuu nykyään 17 000, joista monella on suomalaiset sukujuuret. Kirkko ja Kaupunki lehdessä 20.6.2001 oli Juhani Huttusen kirjoitus Rockmuusikko Bob Dylan tuli uskoon marraskuussa 1978. ”Marraskuun 17. päivänä Kaliforniassa joku yleisöstä heitti hopeisen ristin lavalle. Dylan poimi sen taskuunsa. Kaksi päivää myöhemmin hän hypisteli tuota ristiä hotellihuoneessaan. Äkkiä hän tunsi, kuinka Kristuksen majesteetillinen voima löi hänet maahan. Perustukset järkkyivät: Dylan kertoi, että hotellihuone liikkui! Hän oli tärissyt, kokemus oli fyysinen. Bob Dylan oli tullut uskoon. Viisi päivää myöhemmin hänellä oli Teksasissa pidetyssä konsertissa iso risti kaulassaan. Bob Dylan kulkeutui muutaman ystävänsä kautta helluntaiherätykseen kuuluvaan Vineyard Fellowshippiin. Marraskuussa Dylan aloitti jälleen kiertueen. Mikään ei ollut entisellään. Hän oli hylännyt vanhat laulunsa. Yleisö säikähti, mutta vastaanotto ei ollut niin tyly kuin lehdissä kirjoitettiin. Vuodesta 1988 Dylan on ollut yhtämittaa kiertueella. Silloin tällöin hän soittaa vanhoja evankelioiviakin laulujaan.” 

Bob Dylan ”Muistelmat – osa 1” (WSOY 2004), josta lainaus 176: ”Kappaleessa ’Disease of Concet’ on ilmiselviä gospelvaikutteita. Jälleen kerran todellisuuden tapahtumat saattoivat olla laulun kipinänä – toisinaan ne saattavat käynnistää moottorinkin. Helluntailiikkeen johto oli pannut äskettäin viralta Jimmy Swaggart -nimisen suositun babtistisaarnaajan siksi, että hän ei suostunut lopettamaan saarnaamista. Jimmy oli Jerry Lee Lewisin ensimmäinen serkku ja televisiotähti, ja uutinen tuli kaikille järkytyksenä. Jimmy oli ollut tekemisissä prostituoidun kanssa, ja kamera oli tavoittanut hänet hänen lähtiessään naisen hotellihuoneesta verkkarit jalassa. Swaggartin käskettiin jättää saarnastuoli toistaiseksi. Hän itki yleisön edessä ja pyysi anteeksi, mutta käsky pysyi voimassa. Hän ei kuitenkaan voinut lopettaa, vaan palasi saarnaamaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja niin hänet pantiin viralta. Tarina oli omituinen. Swaggart ei ollut selvästikään ollut täydessä terässä, ei ollut osannut pitää varaansa. Eikä jutussa ollut järkeä muutenkaan. Raamattu on täynnä vastaavia tarinoita. Monilla siinä mainituista vanhoista kuninkaista ja johtajista oli useita vaimoja ja jalkavaimoja ja profeetta Hoosea oli jopa naimisissa prostituoidun kanssa, eikä se estänyt häntä olemasta hurskas mies. Mutta nyt elettiin toisenlaisia aikoja, Swaggart oli tullut tiensä päähän… Ehkä tapaus toimi jollain tasolla laulun innoittajana, mutta sitä on vaikea mennä sanomaan.” Daavid ymmärsi syvällisesti ihmisen perustarpeen kiittää, ylistää ja palvoa Luojaansa ja Jumalaansa. Daavidin mahdollisti temppelissä ylistämisen ja laati psalmeja joissa on kiitos ja ylitys ja palvontarunoja Jumalalleen, joka on sen arvoinen.

Stuart Nicholsonin kirjaa ”Ella Fitzgerald” (Art House Oy 2003), josta sivulta 31 lainaus: ”Jo hyvin nuoresta hän osallistui Bethany African Methodist Episcopal -seurakunnan jumalanpalveluksiin… Seurakunnan kautta Ella samoin kuin lukemattomat muut lapset saivat tuntuman järjestelmälliseen musiikkikasvatukseen. On oikeastaan mahdotonta yliarvioida seurakunnan osuutta hänen kehityksessään, ja se jatkuu edelleen muovaten perinteistä pohjaa varttuvien lasten kasvatuksessa. Seurakunnat ovat ylipäätään toimineet harjoituspohjana jazzin merkittävimpien vokalistien kehityksessä, mainittakoon mm. Ethel Waters, Sarah Vaughan ja Dinah Washington samoin kuin muutamat soul-musiikin värähdyttävimmät laulajat Sam Cooke, Aretha Franklin, Patti LaBelle ja Whitney Houston.” Ja sivulta 121 lainaus: ”Syyskaudella 1947 Ella antautui mukaan tehtävään, joka kestäisi hänen koko elämänsä: orpojen ja hädänalaisten lasten auttamiseen. Hänet pyysi mukaan Edna Blue, Foster Parents Planin eroamassa oleva puheenjohtaja, joka pyysi Ellaa seuraajakseen saattamaan loppuun kehityssuunnitelman orpojen ja vammautuneiden lasten auttamiseksi sodan runtelemassa Euroopassa. Ellan panokseksi tulisi koota varoja ja perustaa koti Napolin orvoille pienokaisille. Vuosien varrella Ellan rakkaus lapsiin pantiin merkille, hänen hyväntekeväisyyskonserttinsa saivat huomiota, samoin hänen avokätiset lahjoituksensa kaikille mahdollisille hätääkärsiville lapsille, ja tuo toiminta kulminoitui silloin, kun Los Angelesin Wattsin Lynnwoodin kaupunginosaan perustettiin Ella Fitzgeraldin lastensuojelukeskus hänen omalla myötävaikutuksellaan 1977. Elämänsä viimeisinä vuosina hän tunsi erityisesti huolta hyväksikäytetyistä lapsista, ja keskuksesta tuli hänen keskeisin toimipaikkansa, jossa hän avusti kärsiviä tuoden näille joululahjoja joka vuosi. Satojatuhansia dollareita on onnistuttu vuosien kuluessa keräämään hyväntekeväisyystanssiaisilla, jotka ovat Ellan panoksella vetäneet esiintyjiksi muutamia jazzin ja populaarimusiikin hienoimpia esiintyjävoimia…”

Kulle Raig ”Saarenmaan valssi – Georg Otsin elämäkerta” (Ajatus Kirjat 2002), josta lainaus sivulta 157: ”Georg lauloi konsertissa aarian, operetin ja iskelmän. Melodian ei viihteen puolella tarvitse olla niin kummoinen, orkesterilla on merkitystä ja sanoilla, tekstillä. Georg oli samaa mieltä eikä vain kevyen musiikin osalta. ’Täytyy muistaa, että ihminen ei laula vain äänellä, vaan myös päällä. Ja silloin erityisen tärkeän merkityksen saavat sanat. Runoilija on kirjoittanut runon, tekstin, hänellä on ollut sanottavaa, säveltäjä vuorostaan säveltänyt tekstin, lisännyt siihen jotain. Laulajan tehtävä on välittää molempien sanoma, molempien pyrkimys kuuntelijalle. Tämä taas onnistuu vain siinä tapauksessa, että tulkitsija itse on ymmärtänyt sanoman sisällön. On tärkeää, ettei yksikään sana jää ymmärtämättä. Hyvällä artikulaatiolla on ensiarvoisen tärkeä merkitys.’ Georg Otsin ääni palveli sanaa. Siihen ei monikaan pystynyt. Hän väritti ja nyansoi tekstiä, mihin hänen erinomainen artikulaationsa ja hengitystekniikkansa antoivat mahdollisuuden. Georgin hengitystekniikalle oli tunnusomaista pitkä rajaton kaari.”

Tiina Lampinen ”Erityismessu – haaste ja mahdollisuus kanttorille” (OMAK, opinnäytetyö 2016)


Psalmi 34:2-23 ”Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani. Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Nuottikirjoitus

Nuottikirjoituksen avulla pyritään visuaalisin symbolein avulla kuvaamaan soivaa musiikkia. Symbolit voivat olla sanoja, tavuja, kirjaimia, numeroita tai muita merkkejä. Nuottikirjoituksessa kiinnitetään huomio sävelen korkeuteen, kestoon, esitystapaan, tempoon ja painotukseen lisämerkeillä.


Antiikin kreikassa musiikkia nuotinnettiin kirjainmerkkien avulla. Käytössä oli eri aikoina useita erilaisia systeemejä, joista vanhin 600-400 eKr. Neumikirjoitus oli keskiajalla käytössä oleva systeemi, jolla merkittiin muistiin gregoriaanista laulua. Se koostuu suuresta joukosta erilaisia merkkejä, jotka viittaavat yksittäisiin säveliin ja myös kahden, kolmen tai useamman sävelen ryhmiin. Vaikka neumit eivät tarkasti ilmaisseet sävelkorkeutta eivätkä rytmiä, ne sopivat hyvin muinaisen laulutyylin hienouksien esittämiseen.
1000-luvulla siirryttiin melodian nousua ja laskua paremmin kuvaaviin diastemaattisiin merkkeihin. 1200-luvulla neumit soivat vieläkin roomalaiskatolisen kirkon liturgiassa. Neliönotaatio oli alkumuotona mensuraalinotaatiolle, jonka kehitys alkoi varsinaisesti 1250 paikkeilla ja jatkui aina 1600-luvulle. 1500-luvun lopulla järjestelmä alkoi muistuttaa nykyistä nuottikirjoitusta. 1600-luvulla jako tahteihin korvasi vanhemman tactus-käsitteen ja käyttöön otettiin tahtiviivat ja tahtilajimerkinnät.


Mensuraalinotaation rinnalla esiintyi 1450-1600-luvuilla tabulatuurin nimellä tunnettuja nuottikirjoitusjärjestelmiä. Tätä menetelmää käytettiin erityisesti kielisoittimissa ja kosketinsoittimissa. Tabulatuurissa sävelet ilmaistaan varsinaisten nuottimerkkien sijasta kirjaimilla, kuvioilla tai muilla symboleilla ja ne kuvaavat soittimen soitto-otteita.
Nuottikirjoituksessa käytetään viisirivistä nuottiviivastoa, johon merkityt nuotit kertovat soitettavan sävelen korkeuden ja keston. Nuottiviivaston viivat numeroidaan alhaalta ylöspäin 1-5 samoin kuin nuottiviivojen välit alhaalta ylöspäin 1-4. Viivasto jaetaan pystyviivoilla tahteihin. Viivastoon alkuun merkitään nuottiavain, joka osoittaa tietyn sävelen sijainnin. Viivaston ulkopuolella olevia nuotteja voidaan merkitä joko viivaston alle, viivaston päälle tai käyttämällä apuviivoja; ylä- ja ala-apuviivat. Nuottiavaimen viereen merkitään käytettävä sävellaji ylennys- ja alennusmerkkien avulla, jolloin määrätyt sävelet tulee soittaa koko kappaleessa muutetulta korkeudelta, jollei erikseen toisin mainita. Seuraavaksi on tahtilaji, mikä ilmoittaa iskun keston ja montako iskua yksi tahtiosa saa.

https://peda.net/huittinen/perusopetus/pellonpuiston-koulu/oppiaineet2/musiikki/musiikki-7/kitara/soitukaaviot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sointu

Soittimien rakentaminen

Teemu Kallio ”Soittimen kehittäminen kehitysvammaiselle – Soitinrakennus erityispedagogiikan kontekstissa” (Oulun yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2013)

http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201306051467.pdf

Tarja Hannuksela ”Tää on ihan oikee soitin! Soitinrakennusprojektin suunnittelu ja toteutus esikoululaisten ryhmässä” (Lahden ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2008)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2782/Hannuksela_Tarja.pdf;jsessionid=4B78307C33602589836FDFF2281AC680?sequence=1

Soittimien opetusmateriaalia

Laura Mirjam Lecklin ”Ukulelen alkeismateriaali nuorille ja aikuisille yksilö- tai ryhmäopetukseen” (Lahden ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

Eevi Kortelainen ”Ukulelesta kitaraan ja takaisin – Ukulele ja kitara koulun musiikkiopetuksessa” (Jyväskylän yliopisto, maisteritutkielma 2019)

Säveltäminen

Arttu Mäkelä ”Sävellysten syntymisestä ja sovittamisesta 5/5-yhtyeelle” (Centria ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)

Tietoa soittimista:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kantele
https://fi.wikipedia.org/wiki/Melodika

Muusikoiden kotisivuja:

http://www.lasse.net/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seppo_Kohvakka
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/outi-ja-lee-muller-meidan-hommamme-on-suolan-heittelya-etta-ihmiset-tulisivat-janoisiksi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yona
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ira_David_Sankey
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Newton
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johnny_Cash
https://fi.wikipedia.org/wiki/Delta_Rhythm_Boys
https://fi.wikipedia.org/wiki/U2

https://idaelina.com/fi/
https://pekkasimojoki.fi/
http://www.carola.com/
https://hillsong.com/united/
https://www.wilburministries.com/
https://www.jacivelasquez.com/

Opinnäytetöitä:

Veera Pelho ”Musiikki ja musiikkiterapia vaihtoisena hoitomuotona hoitotyössä” (Karelia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)

Sebastian Hautakangas ”Yhdessä laulaminen yhteisöllisyyden näkökulmasta Jyväskylän helluntaiseurakunnassa” (Jyväskylän yliopisto, maisteritutkielma 2021)
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/76791/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-202106233986.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Essi-Noora Hirvelä ”Opas musiikin oppimateriaalin tekijälle” (Oulun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)

Jenni Venäläinen ”Kirjastokantele – 5-kielisen kanteleen alkeisoppimateriaali kirjastoille” (Karelia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)

Katri Kangas ”Kanteleensoiton opettajan taustoja ja haasteita” (Oulun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)

Sanni Heiskanen ”Saarijärven kanteleen soitto-opas” (Centria-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)

Matleena Huovinen ”Kansallissoittimesta oikeaksi soittimeksi” (Sibelius-Akatemia, seminaarityö 2011)

Rosa Hukka ”Kuorolaulua ja herätyskokouksia – Helluntaiherätyksen musiikkitoiminnan alkuvaiheita 1900-luvun alkupuolella Lahdessa” (Lahden ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

Ilona Haverinen ”Sanoman voima – nuorten musiikkikasvattajien ja kirkkomuusikoiden käsityksiä hengellisen musiikin merkityksestä” Jyväskylän yliopisto Pro gradu-tutkielma 2013)

Linda Arola, Ronja-Lotta Piipponen ”Luovien työtapojen käyttö klassisen musiikin perusteiden alkeisopetuksessa” (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)

Nina Steinby ”Musiikin perusteita aikuisille – opetuskansio” (Metropolia, opinnäytetyö 2009)

Otto Tikkanen ”Musiikin perusteiden portfolio” (Metropolia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

Tuomas Taanila ”Kitaralla luoden – Kitaransoiton opiskelu improvisioiden ja säveltäen” (Metropolia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)

Muusikoiden elämäkertoja:

Hannu Luntiala ”Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina” (Aviador Kustannus 2017)
Maarit Niiniluoto ”Toivo Kärki – Siks oon mä suruinen” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 1982)
Kalle Vaismaa & Pekka Simojoki ”Seitsemän silmäniskua” (Suomen Lähetysseura 2012)
Jaakko Löytty ”Tilkkutäkki: laulujeni syntyhistorioita” (Herättäjä-Yhdistys 2019)
Kulle Raig ”Saarenmaan valssi – Georg Otsin elämäkerta” (Gummerus 2002)

Laulukirjoja:

https://virsikirja.fi/

Kirjallisuutta:

Yrjö Oksala ”Musiikin perusteet – I osa: Nuottikirjoitus” (Musiikki Faze 1975)
Yrjö Oksala ”Musiikin perusteet – II osa Rytmioppi” (Musiikki Fazer 1975)
Phil Capone ”Opi soittamaan kitaraa – Aloittelijan opas” (Kustannusosakeyhtiö Nemo 2010)
Phil Capone ”500 parasta kitarasointua – Parhaat soinnut rockiin, bluesiin, souliin, countryyn, jazziin ja klassiseen musiikkiin” (Kustannusosakeyhtiö Nemo 2009)
Ritva Ollaranta, Maija Simojoki ”Sormet sormien lomahan: viisikielisen kanteleen alkeet” (Otava 1987)
Outi Sané ”Otti soiton sormillensa – Kantelesovituksia pienkanteleille” (Helkanuorten liitto 2018)
Sandy Weltman ”Learn to play harmonica (huuliharppu” (APPLE)
Kitara – soittajan käsikirja – täydellinen opas” (readme.fi)
Tapani Arvola – Gudrun Kämäräinen – Brita Tapio ”Musiikki ja me – Musica 7-9 oppilaan kirja” (Musiikki Fazer 1982)
Mikko HeiniöPekka Jalkanen, Seija Lappalainen ja Erkki Salmenhaara ”Suomalaisia säveltäjiä” (Otava 1994)
Maire Pulkkinen ”Suomalaisia musiikin taitajia – esittävien säveltaitelijoiden elämäkertoja” (Oy Fazerin musiikkikauppa 1958)
Kalevi Hampinen ”Tie musiikin teoriaan elävin esimerkein” (Avecan 2015)
Matti Carter ”Pianistin käsikirja” (Books on Demand 2018)
Hal Leonard ”First 50 gospel songs you should play on the piano: easy piano (2018).
Petri Kosonen ”Ylistyksen ytimessä” (Aikamedia Oy 2020).
Bob Dylan ”Sanat 1961-2012” (WSOY 2016)
Kirill Babitzin – Raila Kinnunen ”Enimmäkseen Kirkasta” (WSOY 1999)
Reijo Pajama – Erkki Tuppurainen ”Suomen musiikin historia – Kirkkomusiikki”
Pertti Luhtala ”Ossi Runne – Trumpetilla ja tahtipuikoilla” (WSOY 2003)
Jack R. Taylor ”The Hallelujah Factor” (Kingdom Pub 1999)
Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen, Anna-Liisa Tenhunen ”Kantele” (SKS)
Arto Julkunen, Markus Rantanen ”Suuri Ukulelekirja – Suosikkisoittimen tarina ja soiton perusteet”
Alistair Wood ”Ukulele for Dummies”
Richard Chapman ”Kitara – kitaristit – kitaramallit – opi soittamaan – sointuhakemisto”
Kalevi Hampinen ”Musiikkia vapaasti kitaralla”
Tuomas Marjamäki ”Hän hymyilee kuin Mikko” (Docendo 2020)

Nuottikirjoja:

P. J. Hannikainen ”Isänmaallisia lauluja” (Otava 1955)
Viisikielinen

ITunesista:

Arto Joutsimäki ”IPad musiikin opetuksessa”
Saara Suvela ”Soittamalla oppii PIANO-EKAT SOINNUT”

Linkkejä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Leppilampi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Turunen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Voiko_sen_sanoa_toisinkin
https://www.worldcompassion.tv/living-sound/
https://gospelcafe.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jesus_Christ_Superstar_(rockooppera)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pro_Fide
https://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_A._Dorsey
https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Blind_Boys_of_Alabama
https://www.pelastusarmeija.fi/pelastusarmeija/museo/museon_esitekirjanen_nettiin.pdf
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1009

https://kristillinenmusiikkikoulu.fi/

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

One thought on “Musiikin merkitys hyvinvoinnillemme!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: