Päihteiden liikakäytön tuomat ongelmat

Muistan kun olin Malmilla kansa- ja kansalaiskoulussa, että silloin oli tinnerin paha imppausongelma koululaisten keskuudessa, jota ei opettajat ja muutkaan vanhemmat huomanneet tai halunneet ehkä huomata, jos ei ollut ratkaisuja asiaan. Ihmettelen nykyään, kun muistelen näitä asioita, että miksi nuorilla asiat oli niin huonosti johon ainoa ratkaisu on päihteiden tuoma hyvänolon tunne ja unohdus.

Päihteiden väärinkäyttö voi johtua lapsuuden ongelmista, joista mm. Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan ”Pienistä pojista kunnon miehiä” ((WSOY 1990), josta lainaus sivulta 15: ”Lastenpsykiatrisessa potilasmateriaalissa pojilla on valtaisa yliedustus. Avohoidossa tyttöjä sentään joskus nähdään, mutta sairaalaosastolle heitä eksyy todella harvoin… Suomen henkisessä ilmastossa pojilla on vähemmän hyväksyttyjä tapoja olla poikia kuin tytöllä olla tyttö. Poikien on mahduttava pieneen muottiin, jolla valmistetaan stereotypioita; miehiä, joiden herkille tunteille on tilaa vain nousuhumalassa. Silloin on lupa itkeä ystävän olkapäätä vasten ja kertoa, miten surkea olo on. Selvin päin herkkyys, runot, baletit ja viulunsoitot ovat akkojen ja homojen hommia… Vanhemmilla on oikeus odottaa lapselta vastarakkautta. Kuinka molemminpuolisuus ja vastavuoroisuus voisivatkaan juurtua lapsen mieleen hänen myöhempien ihmissuhteidensa malliksi, jos hän olisi lapsuusvuotensa ollut vain vastaanottavana osapuolena. Lapset voisivat varmaan usein tehdä perheen, yhteisen pesän’, hyväksi enemmän kuin nykyisin tekevät. He voisivat osallistua kodin töihin ja askareisiin ja olla jakamassa tylsiä ja kiusallisiakin asioita mukavien ohella. Osallistuminen opettaa lasta tajuamaan, että elämä ei aina ole pelkkää sunnuntaita kenellekään ja että päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan ponnistelua. Samalla lapsi voi kokea olevansa toisille ja koko perheen hyvinvoinnille tarpeellinen.” 

Matti Vuolanne ”Miksi ihminen?” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 51: ”Vaivannäkö, jolla vanhemmat opettavat lapselle eron oikean ja väärän välillä, osoittaa suurta rakkautta ja aitoa arvonantoa pientä kohtaan. Jos rajoja ei aseteta perustellusti, lapsesta tulee epävarma. Hän kokee jääneensä heitteille ja tulleensa hylätyksi. Kun häntä sen sijaan ojennetaan ja samalla opastetaan, hän kyllä koettelee asetettuja rajoja ja voi jopa vastustaa niitä, mutta se ei synnytä hänessä masennusta. Sisimmässään lapsi on tyytyväinen, koska hänestä välitetään… Aikuisten välinpitämättömyys lapsen kasvattamisessa pahoittaa hänen mielensä. Hän kokee itsensä epävarmaksi, koska hän ei useinkaan ymmärrä vanhempien käytöksen todellisia syitä. Hän saattaa jopa pelätä joutuneensa heidän hylkäämäkseen ja kokee siksi itsensä syypääksi vanhempiensa keskinäisiin riitoihin, vaikka hänellä ei olekaan mitään tekemistä niiden kanssa. Jos lapsen turvatakuuna ollut vanhempien avioliitto järkkyy tai särkyy, se saa aikaan romahduksen hänen elämässään. Sen hän kokee ei vain henkisenä, vaan usein myös fyysisenä kipuna. Samalla se on sisäistä tuskaa, jossa masennus vie elämisen voimavarat… Eri maissa tehty tutkimus osoittaa, että lasten ongelmien yhteinen riskitekijä maailmassa on liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Leikki loppuu Suomen lapsilla jo aikaisemmin kuin muiden Pohjoismaiden lapsilla. Samalla heidät tavoittavat aikuisten maailman kiire ja suoritusvaatimusten paine. Myös nämä tapahtuvat Suomen lapsille ennen pohjoismaisia ikätovereita. Lisäksi alan ammattilaisten mukaan suomalaisten arki on kiireisempää ja ohjelmoidumpaa kuin naapurimaiden lapsilla. Seuraus saattaa olla hyvinkin tuhoisa… On havaittu, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi. Lisäksi monet näistä äideistä ovat ylikuormitettuja. Ei ihme, että koulussa tehdyn terveyskyselyn mukaan joka kuudes lapsi voi pahoin. Isien työssäkäynti sen sijaan sisältyy totuttuihin rooleihin eikä lisää lasten pahoinvoinnin riskiä… Porukassa kaikkien on kokeiltava, tahtoivatpa sitä tai eivät. Huumeidenkäyttöön halukkaat puolustautuvat sillä, että kaikki muutkin tekevät samoin. Jos joku ei siihen suostu, se on masentava katastrofi niille, jotka aineita himoitsevat, koska se osoittaa, että ei heidänkään olisi pakko olla huumeiden koukussa. Siksi ’rikkurit’ leimataan ja heitä rangaistaan. He ovat pelkureita ja tuottavat muka taloudellista vahinkoa muille kieltäytyessään yhteisistä pelisäännöistä. On masentavaa käyttäjille, jollei myös haluttomia saada, vaikkapa väkipakolla, yhteiseen ’ruotuun’.”

Janne Viljamaa ”Narsistin lapsena: pitkä tie itsenäisyyteen” (Minerva 2015).

Greg Laurie on kirjoittanut elämänsä selviytymistarinan ”Kadonnut poika” (Päivä 2009), josta lainaus sivulta 42: ”Oscar Laurie sen sijaan adoptoi minut virallisesti, ja sain häneltä sukunimeni. Oscar asetti minulle myös rajoja. Hän oikoi kielenkäyttöäni ja vaati, että läksyt oli tehtävä kunnolla. Hän vei minut jopa paikalliseen vankilaan näyttääkseen minulle, mihin päätyisin, jos tekisin elämässäni vääriä valintoja… Tammikuussa 1967 hippiliike lähti toden teolla käyntiin Human Be-In -festivaalilla San Franciscon Golden Gate Parkissa. Noin 30 000 nuorta kokoontui kahdeksitoista tunniksi vastakulttuuritapahtumaan. Ilmassa leijui raskas marihuanan tuoksu… Entinen Harvardin professori ja tajuntaan vaikuttavien aineiden innokas puolestapuhuja, tohtori Timothy Leary kehotti ihmisiä ’näkemään, tiedostamaan ja irtautumaan’, vaikka tuskin moni paikalla olija moiseen kannustusta tarvitsi. Sellaiset bändit kuin Jefferson Airplane, The Grateful Dead ja Quicksilver Messenger Service soittivat tapahtumassa, ja muuan kemisti oli tehnyt mittatilaustyönä uudentyyppistä LSD:tä festivaalia varten… Beatlesin laulun sanoja mukaillen, ’ystävien pienellä avustuksella’ itse kukin hankkiutui pilveen… Syksyyn 1967 mennessä ’rakkauden kesän’ kukkaset olivat rumanpuoleisesti lakastuneet. San Franciscon Haight-Ashburyn hippikaupunginosan alkupäivien idealismi oli vaihtunut rikoksiin, nälkään, yliannostuksiin, nisteihin ja likaisiin neuloihin… Alueella kaikkien tuntema LSD:n myyjä nimeltä Shob löytyi kuoliaaksi puukotettuna. Hänen käsivartensa oli leikattu irti kyynärpään yläpuolelta. Poliisi pysäytti erään toisen huumekauppiaan ja löysi käsivarren tämän pakettiautosta. Rikosluvut olivat nousussa… LSD:tä tehdään lyserihaposta, jota saadaan torajyvästä. Torajyvä on kotelosienitauti, jota tavataan rukiissa. LSD:n syntetisoi ensimmäistä kertaa Albert Hoffman-niminen sveitsiläinen kemisti vuonna 1938. Kokeiltuaan LSD:tä Hoffman oli tuntikausia vakuuttunut siitä, että hänen seinänaapurinsa oli riivaajan vallassa oleva noita, hänen huonekalunsa uhkailivat häntä ja että Albert Einstein ajoi häntä keittiöveitsen kanssa takaa… LSD kiellettiin Yhdysvalloissa lokakuussa 1966… LSD-kokeiluni jäivät melko lyhyeen. Koin pian tyypillisen huonon matkan. Minusta tuntui, että kasvoni alkoivat sulaa ja luuni taipua. Kuulin uhkaavan äänen sanovan minulle, että kuolen. Pystyin näkemään oman pääkalloni. Kavereiden täytyi rauhoitella minua… Ajoimme metsänreunaan, pysäköimme auton ja kävelimme metsään valmiina palaamaan takaisin luontoon ja tulemaan yhdeksi maailman kaikkeuden kanssa… Istahdin kivelle, laitoin jalat ristiin ja yritin saada selkoa siitä, mitä minulle oli tapahtunut koulun ruokatunnilla. Otin esille pilven ja piippuni. Sitten koin eräänlaisen vaikutelman. Kyse ei ollut äänestä, ja kuitenkin tavallaan oli. Kyseessä oli sama ääni, joka oli kutsunut minut uskoon koulun ruokatunnilla. Sisälläni oli hiljainen ja samalla kuitenkin voimakas vakuuttuneisuus, joka tuntui sanovan: Et tarvitse tuota enää… Oli kyse suhteesta Jumalaan, ja nyt hän puhui minulle.”  

KD-viikkolehti 27.2014 sivulla 7 esiteltiin Anita Korhosen kirja ”Elämässä kiinni. Kun huumeeton arki voitti” (Kirjapaja 2014). Kotoaan Arizonan Tucsonista uuden kirjan julkistamistilaisuuteen oli saapunut Anita Korhonen. Artikkelissa kerrottiin, että Anita Korhosen Tiina-tytär sortui huumeisiin 16-vuotiaana. Suomeen Anita Korhonen sekä tytär Tiina toivat varoituksen sanoja. ”Täällä huumeongelma ei vielä ole räjähtänyt käsiin siten kuin Yhdysvalloissa, jossa huumeiden vastainen taistelu on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että Suomessa tehtäisiin kaikki mahdollinen, ennen kuin on liian myöhäistä. Ehyt ry tekee päihdevalistustyötä https://ehyt.fi/

Jane Scovell ”Oona O’Neill Chaplin elämäkerta” (WSOY 1998), josta lainaus sivulta 23: ”Huumeiden täysin kritiikitön määrääminen oli noihin aikoihin yleinen käytäntö. Eräiden valvovien ryhmien pelotteluista huolimatta lääkärit yleensä turvautuivat usein ja runsaasti huumeisiin. Ella Quinlan O’Neill löysi lohdun morfiinipullosta. Siitä tuli tapa huomaamatta, ja pian hän oli siitä riippuvainen. Hän syytti kivuistaan Jamesia väittäen, että tämä oli rahaa säästääkseen vienyt hänet taitamattoman lääkärin hoitoon. Vaikka Ella olisi synnyttänyt Eugenen hienossa yksityisasunnossa eikä Broadwayn ja 43rd Streetin risteyksessä sijaitsevassa pienessä perhehotellissa ja vaikka hänestä olisi huolehtinut kokenut lääkäri eikä hotellin päivystävä lääkäri, hän olisi luultavasti silti saanut morfiinia. Ellan tilanteesta huolestunut ja avutonkin James kesti salaamalla asian parhaansa mukaan.”


Barry Miles ”Paul McCartney – Eilinen” (Kustannus Oy Jalava 2002), josta lainaus sivulta 82: ”Saattoi olla muodikasta olla ’tyylikkäästi pihalla’, kuten Keith Richards sanoi, mutta varovaisuus oli Paulin keino selviytyä kuusikymmentäluvun houkutuksista, erityisesti sellaisista houkutuksista, joita Beatleseille tarjottiin. Heihin kohdistuneet paineet käyvät hyvin ilmi Help!-filmin kuvausten yhteydessä Huntington Hartfordin talossa Bahamasaarten Paratiisisaarella sattuneesta tapauksesta, kun Paul kohtasi kaksi amerikkalaista mallia. Andrew Yule kertoo tapahtumasta Richard Lesterin elämäkerrassa: Siellä hän sattumalta tapasi kaksi kauneinta naista mitä oli koskaan nähnyt. He olivat pukeutuneet molemmat samanlaisiin mustiin uimapukuihin, ja yrittivät suostutella Paulia käyttämään heroiinia. Heidän seksuaalinen lähentelynsä ja huumeiden houkutuksen yhdistelmä oli yksi kaikkein värisyttävimpiä pahuuden kokemuksia, mihin Lester oli koskaan törmännyt… Hän oli hyvin helpottunut, kun Paul torjui nämä molemmat tylysti… sivulta 244: Olin käymässä Johnin ja Mariannen (Faithfull) luona, kun sinne tuli myös eräs heidän narkkariystävänsä. Polttelimme nurkassa pilveä. Myös tämä ystävä oli siinä ja yhtäkkiä hän veti esiin suuren, punaisen kumiletkun ja laittoi käteensä kiristyssiteen. Hän taputteli ja hänellä oli käsillä neula, lusikka ja pieni sytytin. Minä oli kauhuissani: ’Voi helvetti! Miten minä tähän jouduin? Olen samassa huoneessa tyypin kanssa, joka piikittää suoraan suoneen!’ … Seuraavalla viikolla kysyin: ’Mitä Sandylle tapahtui?’ ’Hän kuoli’, John vastasi. Hän oli kuollut vain viikko tuon tapauksen jälkeen. Se päätti tietyn jakson minun elämässäni. On oltava äärimmäisen hyvä itseluottamus, koska muutoin kaveripaine huumeiden ottamiseen käy mahdottomaksi. Sillä onhan se järisyttävä kokemus, kun tapaa todella kovia rock ’n’ roll-tyyppejä. Nämä hemmot elävät vaarallisesti ja ehdottelevat sinullekin: ’Mitä, etkö sinä muka tee tätä? Mikäs tyyppi sinä oikein olet, eikö sinulla ole riittävästi ikää? Vai oletko vain tylsä tai jotain?’… ja sivulta 542: Charles Manson, psykopaattitappaja, joka oli tehnyt seitsemän murhaa mukaan lukien näyttelijä Sharon Taten murhan, syytti LSD:tä ja Beatlesin Valkoista levyä sarjamurhista, jotka hänen ’perheensä’ teki elokuussa 1969. Mansonilla oli pakkomielle Beatlesista, ja samoin kuin monet häiriintyneet Beatles-fanit, hänkin ajatteli, että he välittivät kappaleissaan hänelle salaisia viestejä. Mansonin tapauksessaviestit kehottivat häntä tappamaan, ja ’Helter Skelter’ oli tarina kansannoususta, jonka aikana mustat tappoivat kolmanneksen koko maailman väestöstä.”

Oulun ja Sortavalan välillä liikkuivat laukkukauppiaat (laukkuryssät), niin kuin voidaan todeta seuraavan lainauksen avulla: Anna-Maija Raittila ”Suomen kirkkohistoria” josta lainaus: ”Henrik Renqvist (1789-1866) kiersi kulkukauppiaana Oulun ja Karjalan (oli kotoisin Ilomantsin Sonkajasta) välillä. Näillä kauppamatkoilla hän tuli tutkineeksi Arthur Dentin Totisen kääntymisen harjoitusta. Tuo kirja paljasti, että häneltä puuttui elävä usko. Ystävien rohkaisemana hän valmistui 28 vuotiaana papiksi. Kun hän siirtyi papinvirkaansa Liperiin, hän huomasi joutuneensa sangen pimeään Karjalaan. Laajassa pitäjässä oli vallalla tietämättömyys, taikausko ja paheellinen elämä. Uuden apulaispapin laskelman mukaan kaksi kolmesta pitäjän miehistä oli juoppoja, ja vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Sairaskäynneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talonväen kesken. Jokaisessa kodissa, mihin hän poikkesi, hän esitti kysymyksiä, piti hartauksia ja polvirukouksia. Vähitellen hedelmät alkoivat näkyä. Renqvistin kolmantena virkavuotena herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistäkin tuli kansaa hänen jumalanpalveluksiinsa ja seuroihinsa, varsinkin miesväkeä ja nuorisoa. Seurauksena oli myös tapojen korjautuminen. Yksinomaan hänen uuttera kirjallinen työnsä tuotti noin 60 teosta, pääosaltaan käännöksiä (esim. Viinan kauhistus). 1840-luvun alussa renkvistiläinen herätys levisi voimakkaana koko Laatokan Karjalaan sekä pohjoisessa Ilomantsiin ja lännessä Mikkelin tienoille.” 

Miten päihteiden käyttö alkaa

Marianne Faithfull ”Elämäni rock ’n’ roll” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 1996), josta lainaus sivulta 11: ”Äitini Eva oli Erisson paronitar. Hän oli syntyjään vanhaa itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, von Sacher-Masocheja… Isoäitini oli juutalainen…” ja sivulta 28: ”Varsinainen elämäni alkoi pop-mytologian mukaan Adrienne Postan levynjulkaisujuhlissa maaliskuussa 1964, sillä siellä tapasin ensimmäisen kerran Mick Jaggerin. Mick rakastui minuun heti paikalla (niin kerrotaan), päätti ottaa minut puolisokseen ja kirjoitti biisin As Tears Go By. Minä puolestani aloin oitis käyttää huumeita ja harrastaa seksihurjasteluja.” Ja sivulla 75 Marianne kertoo ystävänsä Brian Jonesin (Rolling Stones) huumeiden käytön ongelmista näin: ”Hukkuvien ääniä vesiputkissa, liikenteen häly on katalaa puhetta. Kaikki me olemme kuulleet näitä juttuja hapoissa. Ei kuitenkaan ole kovin fiksu liike mennä möläyttämään, että kodinkoneet punovat juonia päänmenoksesi. Brianin päässä tuollaiset ajatukset pyörivät niin hellittämättä, ettei hän mahtanut itselleen mitään. Brian puki sanoiksi sen mitä kaikki muutkin ajattelivat. Ainakin minä ajattelin! Mutta suorasukaisuus altisti hänet pilkanteolle ja pian olivat ihmisetkin hänen kimpussaan. Keith saattoi kysyä: ’Kiusaavatko käärmeet taas, Brian?’ Sitten hän kuiskasi meille kovaan ääneen: ’Sähköjohtojen käärmeet, ne juttelevat Brianille.’ Naurunrähäkkää…Ja sivulta 83: Menin ylös huoneeseeni ja soitin Brianin kämpille. Anita ei ollut siellä. Brian, Keith ja Tara olivat… He siis tulivat hakemaan minut ja menimme yhdessä takaisin Brianin kämpille, missä otimme heti paikalla happoa… Meidät valtasi kikatteleva euforia, kun happo kolahti. Miten ihmeelliseltä he kaikki näyttävätkään, ehdin ajatella hetkeä ennen kuin hurjimmat muutokset alkoivat. Ajatukseni saivat fyysisiä ulottovuuksia, molekyylit hajosivat. Harvoin näkee ystävänsä niin yksityiskohtaisesti. Atomia pienempinä osasina. Hienoa! Juuri sitä lahjakkuutta olin aina toivonutkin: selvänäköisyyttä. Mikään ei pysynyt minulta salassa, kun kavereista tuli läpinäkyviä kuin olisin pukenut röntgenrillit päähäni. Heidän todellinen luontonsa paljastui, heidän henkinen minänsä. Ja päälle päätteeksi – melkein samaan aikaan – näin otteita heidän entisistä elämistään. Pienenpieniä, elohopeannopeita oopperoita. He, Keith, Brian, Tara – minua ei ollenkaan hämmästyttänyt – olivat olleet olemassa kautta historian… Ja sivulta 164: Heroiini vaikutti eri tavalla kuin mikään aiemmin kokeilemani huume. Kaiken muun olin ottanut etsiessäni uusia tuntemuksia, tämä lakkautti tuntemukset tyystin. Heroiini on juuri siksi niin viettelevää kamaa, että se poistaa kivun – niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Koukku on siinä, että tunne on hieno vain yhden kerran. Ensimmäisen kerran fiilis ei toistu koskaan, mutta et usko sitä vaan yrität uudestaan ja uudestaan – onnistumatta ikinä.”

Pohjolan poliisi kertoo 1978 (Pohjolan Poliisin Urheiluliitto 1978), jossa rikostarkastaja Risto Veijalainen kirjoittaa otsikolla ”Huumeruletti”, josta tämä lainaus: ”Huumeiden maailmassa kaupataan kurjuutta ja kuolemaa. Huumeiden ostajat maksavat lyhyistä onnentunteen hetkistä kohtuuttoman hinnan: terveytensä, ihmissuhteensa, yhteiskunnan jäsenyytensä ja lopuksi koko elämänsä. Niiden kauppiaat taas käyttävät huumeiden orjiksi joutuneiden ihmisparkojen riippuvaisuutta siekailematta hyväkseen, sillä huumeet tuottavat paljon rahaa, paljon, paljon rahaa. Ja se taas merkitsee makeaa elämää ja ylellisyyttä.”

Brian Houston ”Elä, rakasta, johda – Paras on vielä tulossa!” (Päivä Osakeyhtiö 2015), josta lainaus sivulta 195: ”Brenden varttui katolisessa kirkossa alttaripoikana, mutta kun hän oli 14-vuotias, hänen 17-vuotias ystävänsä tarjosi hänelle juhlissa huumeita ja alkoholia. Ja silloin kaikki alkoi: viikonloppu toisensa jälkeen, bileet toisensa jälkeen ja päihteet toistensa jälkeen; hänen elämänsä luisui hallitsemattomaksi. Kun Brenden oli parikymppinen, hänen elämänsä oli holtitonta ja täynnä epävarmuutta ja tyhjyyttä. Koska häneltä puuttui tarkoituksentuntu, hän upposi yhä syvemmälle biletykseen, ja hänestä tuli sellaisen yökerhon johtaja, jossa ei pelkästään ruokittu tuhoisia tottumuksia vaan rohkaistiin niihin. Kun Brenden oli vasta 23-vuotias, hän eräänä iltana kompuroi ulos yökerhosta otettuaan tappavan annoksen eri aineita sekaisin. Hän muistaa, miten kaikki pyöri hänen silmissään; hän ei pystynyt hengittämään, ja hän tunsi pelon kietovan otteeseensa hänen sydämensä, kun hän tajusi, että hän oli saattanut mennä liian pitkälle. Brenden kuvaa, miten hän istui likaisen katuojan vieressä jaloissaan tyhjiä pulloja ja jätteitä ja taisteli säilyttääkseen kehonsa hallinnan, kun tuhoisa yliannostus alkoi tuntua. Hän vapisi kauttaaltaan, ja hänen sydämensä hakkasi rajusti, kun hän katseli kaupungin valojen ohi pimeää taivasta ja huusi: ’Jumala, jos olet oikeasti olemassa, pelasta minut! Auta minut pois täältä – olen liian nuori kuolemaan!’ Jumala vastasi hänen rukoukseensa, mutta sen lisäksi Jumala seuraavan puolen vuoden aikana toi hänen elämäänsä ihmisiä, jotka kertoivat hänelle Jumalan rakkaudesta, toivosta ja sovituksesta. Ihmisiä, jotka rakastivat häntä ja kertoivat hänelle, että Jumalakin rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on. Maaliskuussa 2001 kaksi Brendenin ystävää kutsui hänet kirkkoon – meidän seurakuntaamme.”

Päihteiden käyttö voi helposti alkaa ihmiskaupan hyväksikäytettyjen keskuudessa, josta Pia Rendic ”Ihmiskaupan kasvot” (Kustannus Oy Uusi Tie 2015) kirjoittaa.

Markku Vuorinen ”Ritu” (RV-kirjat 1984), kertoo Ritu Ylipahkalan selviytymistarinan huumehelvetistä vapauteen uskon avulla.

Tähän liittyy Call girl elokuva:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/puhelintyttojen-tarina-call-girl-elokuvassa-paaministerikin-kay-huorissa/

National Geographic TV -kanava näyttää Huume busines Oy ym. asiaan liittyviä documenttiohjelmia kertoen kuinka suuri ongelma huumeet ovat maailmanlaajuisesti…

Saila Mainninen, Maarit Neuvonen ja Kati Tarkiainen ”Lääkintämiehet rintamalla – Lääkintähuolto Suomen sodissa vuosina 1939-1945” (Metropolia amattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/133741/Manninen_Saila.pdf;jsessionid=192D78CC50A0449B71A2030FA1A9D518?sequence=1

Päihteiden käytön haittavaikutuksista jotakin

Eräässä monisteessa ”Onko kannabiksen käytöllä haittavaikutuksia” psykiatrian erikoislääkäri Pekka Heinälä kertoo: ”Jokseenkin varmasti tiedetään, että kannabiksen käyttö voi aiheuttaa välittömiä terveyshaittoja ainetta kokeilevalle tai sitä satunnaisesti käyttäville… Kannabis on yleisimmin käytetty huumausaine. Kannabiksen päihdevaikutukset vaihtelevat aineen voimakkuuden, ainemäärän, käyttötavan, käyttöympäristön ja käyttäjän ominaisuuksien mukaan… Kannabispäihtymys aiheuttaa käyttäytymiseen liittyviä tai psykologisia muutoksia kuten liiketoimintojen huononemista, mielihyvää, joskus ahdistuneisuutta, arvostelukyvyn heikkenemistä tai sosiaalista vetäytymistä. Keskittyneisyys, muistitoiminnot ja tarkkuutta vaativat toiminnat heikkenevät. Kannabis voimistaa muiden päihteiden vaikutuksia ja heikentää tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä. Onnettomuusriski saattaa lisääntyä, jos kannabista käyttänyt kuljettaa päihtyneenä ajoneuvoa. Myös vakavien mielenterveyshäiriöiden oireita voi ilmaantua herkästi niillä, joilla on perinnöllinen alttius mielisairauksiin… Osalle pitkään säännöllisesti kannabista käyttävistä kehittyy riippuvuus, jolloin käyttäjä ei pysty olemaan ilman ainetta tai hallitsemaan sen käyttöä. Pitkäaikaiskäyttöön liittyy huomiokyvyn ja muistin heikkenemistä, jos aineen käyttö on niin runsasta, että käyttäjä on lähes koko ajan päihtyneenä. Äidin raskauden aikainen kannabiksen käyttö saattaa aiheuttaa lapselle leukemiaa. Käyttö saattaa heikentää nuorten koulumenestystä ja aikuisten pärjäämistä sellaisissa työtehtävissä, jotka vaativaa älyllistä suoritustasoa… Lisääntynyt vaara muidenkin laittomien päihteiden käyttöön ja kannabisriippuvuuteen on niillä nuorilla, joiden koulumenestys on ollut heikko ja jotka ovat aloittaneet kannabiksen käytön nuorena.”

Eräässä toisessa monisteessa professori, ylilääkäri Matti Hillbom kirjoittaa otsikolla ”Vahingoittaako ekstaasi aivoja pysyvästi” ja jatkaa: ”Ekstaasi vähentää aivojen serotoniinireseptoreiden määrää. Serotoniini on puolestaan tärkeä välittäjäaine hermosolujen informaation prosessoinnissa, myös muisti- ja oppimistapahtumassa. Ekstaasi vaikuttaa siis muistiin… Uusimmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että havaitut muisti- ja oppimisvaikeudet liittyvät nimenomaan ekstaasiin, eikä sen kanssa käytettyihin muihin huumeisiin. Aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia ekstaasin käytön jäljiltä jopa vuosia käytön lopettamisen jälkeen.”

Iltalehti 26.11.2014 ”CNN varoitti jo 27.9.2013 Venäjältä lähteneestä katuhuumeesta, joka on levinnyt USA:han. Nyt sama aine saapui Suomeen. Krokodil-katunimellä tunnettu tappava heroiininkaltainen desomorfiini-huume on halpa valmistaa, ja sen myrkylliset hapot syövyttävät ihmislihaa sisältäpäin. Lempinimensä ”krokotiili” huume on saanut vaikutuksistaan. Se muuttaa ensin käyttäjänsä ihon suomuiseksi, jonka jälkeen iho konkreettisesti mätänee ja kuoriutuu pois, kunnes luu paljastuu. Riippuvuus syntyy jo ensimmäisestä annoksesta, eikä desomorfiinin käyttäjä elä kahta vuotta pidempään. Addiktit turvautuvat desomorfiiniin usein vasta silloin, kun heillä ei ole rahaa heroiiniin. Desomorfiinia voidaan tehdä kodeiinipohjaisista päänsärkylääkkeistä, joita apteekista saa ilman reseptiä.”

Päivi Niemi ”Stooreja varjojen maasta” (Päivä Osakeyhtiö 2008), josta lainaus sivulta 28: ”Aina, jos sain järjestettyä asunnon tai jotain muuta järkevää, menetin ne huume-elämän takia. Jouduin aloittamaan alusta kymmeniä kertoja enkä ikinä onnistunut saamaan aikaan mitään pysyvää. Pelkäsin velkojiani henkeni edestä ja pakenin elämää, itseäni, kaikkea. Huumeista johtuvat kuuloharhat, painajaiset, näyt ja psykoosit olivat arkipäivää. Aloin käydä vainoharhaiseksi. Valvominen yllytti pelkotilat hillittömiksi, ja kohta kaupassa käyminenkin oli ylivoimaista. Pelkäsin hysteerisesti poliiseja ja velkojiani. Missään ei voinut olla rauhassa.” 

Mielihyvän kokemisen tarve, halu etsiä lievitystä elämän ikävyyksiin sekä pyrkimys sosiaalisiin yhteyksiin ovat ylläpitäneet vuosituhansia erilaisten mielialaa muuttavien päihdeaineiden ja huumausaineiden käyttöä. Ihmisten perustarpeita on tulla hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin hän on. Monesti hyväksytyksi tuleminen on ehdollista, mikä syrjäyttää ihmisiä hyödyttöminä syrjään. Alituinen yhä voimakkaampien elämysten ja nautintojen etsiminen päihteiden avulla johtaa riippuvuuksiin. Väärät asenteet, kuten ilo ilman viinaa on teeskentelyä, on mitä suurimpia valheita, jonka monet ovat omaksuneet. Hallusinaatioita (aistiharhoja) aiheuttavien päihteiden ja teknisten liuottimet kuten tinnerin nuuskinta on lisääntynyt. Kenelläkään aloittavalla päihteiden käyttäjällä ei ole päämääränä päihderiippuvuus tai muu päihdeaineiden tuoma orjuutus, mutta kun kaikki ovat yksilöitä, niin kukaan ei etukäteen tiedä kenestä tulee päihteiden väärinkäyttäjä, on syytä olla tietoinen tästä ikävästä riskistä pilata koko elämänsä.

Alkoholi

Etanoli eli etyylialkoholi on alkoholeihin kuuluva väritön, tulenarka ja antiseptinen neste. Alkoholijuomissa käytettävä etanoli on useimmissa maissa sosiaalisesti hyväksytty nautinto- ja huumausaine. Alkoholijuomien käytön laillisuus vaihtelee maittain täysin laillisesta täydelliseen kieltolakiin. Teolliseen käyttöön tarkoitettu etanoli eli sprii denaturoidaan eli tehdään juomakelvottomaksi. John Bevere ”Hyvyys vai Jumala” (KKJMK Oy 2016), josta lainaus sivulta 213: ”… älä juovu – älä oluesta, viinistä tai mistään muusta alkoholijuomasta. (Voimme soveltaa tätä ohjetta myös huumeisiin, olivat ne sitten laillisia, laittomia tai reseptilääkkeitä)… Alkoholi on houkuttelevaa (ks. Sanal. 23:31-33). Se voi helposti houkuttaa meitä juomaan enemmän ilman että tiedämme hetkeä, jolloin lopettaa. Alkoholilla on kyky heikentää, ja lopulta tehdä tyhjäksi terveen järjen käyttö. Itsehillintä heikkenee ja sydämen ja aivojen luonnolliset suojatoiminnot riisutaan aseista. Sitä voitaisiin verrata tietokoneen palomuurin poistamiseen. Me avaamme itsemme vahingolliselle ajatuskululle arvostelukyvyn huvetessa. Oikeastaan alkoholi poistaa aivojemme turvajärjestelmän. Vaikka osaisimme ja tietäisimme, milloin lopettaa, me voimme tietämättämme innostaa toisia juopumiseen… Yhdysvalloissa lähes 88 000 ihmistä kuolee vuosittain alkoholista johtuviin syihin (Alcohol Facts and Statistics, National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism, haettu 9. helmikuuta 2015, http://www.niaaa.nih.gov/alcohol-health/overview-alcohol-consumptionalcohol-facts-and-statistics), ja alkoholismi on kolmanneksi tärkein estettävissä oleva kuolemansyy (Steven Reinberg: Thied of Americans Have Alcohol Problems at Some Point, The Washington Post, 2. heinäkuuta 2007, haettu 9. helmikuuta 2015,

Vuonna 2007 The Washington Post raportoi, että yhdellä kolmesta amerikkalaisesta on, tai on ollut, ongelmia alkoholin kanssa. Kansallinen alkoholin väärinkäyttö ja alkoholismin instituutti (The National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholim) raportoi, että vuonna 2015 25 prosenttia 18-vuotiaista ja sitä vanhemmista olivat kertoneet osallistuneensa juominkityyppiseen juomiseen viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Se on järkyttävää – yksi neljästä vain yhden kuukauden aikana… Alkoholin väärinkäyttö ei ole laajalle levinnyttä ainoastaan Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 6 prosenttia maailmassa sattuneista kuolemista (3,3 miljoonaa) johtui alkoholin käytöstä. Maailmanlaajuisesti alkoholin väärinkäyttö on viidenneksi suurin ennenaikaisen kuoleman ja työkyvyttömyyden riskitekijä.” 

Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kirjassa ”Ratkaisun hetket” (WSOY 2010), jonka hän aloittaa kertomalla alkoholiongelmastaan ja toteaa: ”Haluaisinko edelleen pyrkiä pääsemään lähemmäs Kaikkivaltiasta vai tulisiko alkoholista kuninkaani? Tiesin oikeat vastaukset, mutta minulla ei tuntunut olevan riittävästi voimia muuttua… Raamattua lukemalla olin alkanut ymmärtää houkutusten todellisen luonteen, ja minulle oli alkanut valjeta se totuus, että rakkaus maallisiin nautintoihin saattaa syrjäyttää Jumalan rakastamisen. Ongelmani ei ollut pelkästään juominen vaan myös itsekeskeisyyteni. Viinan vaikutuksesta olin alkanut kuvitella, että olin muita ihmisiä, varsinkin perhettäni tärkeämpi… Rukoilin Jumalalta voimaa taistella himoani vastaan… Mitä enemmän aikaa kului, sitä helpompi oli pysyä selvänä.” Tässä meille on oiva esimerkki kuinka voimme puhua häpeilemättä ongelmistamme, eikä niitä tarvitse peitellä, sillä valoon tuomisesta alkaa ratkaisujen aika muuttuneeseen elämään…

Matti Vuolanne ”Miksi ihminen?” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 60: ”Maailman terveysjärjestön (WHO:n) alaisuudessa toimiva Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on toimittanut raportin, joka on julkaistu Suomessa vuonna 2007. Siinä todetaan, että ’alkoholijuomat aiheuttavat syöpää’. Syöpäriskinsä tähden ne luokitellaan vaarallisuutensa perusteella ykkösluokkaan. Samaan luokkaan kuuluvat mm. asbesti ja monet muut myrkylliset, käyttökiellon jo saaneet aineet. Ero on vain siinä, että alkoholi aiheuttaa syöpää huomattavasti enemmän kuin asbesti. On jo kauan tunnettu tosiasia, että liiasta alkoholinkäytöstä johtuva maksakirroosi aiheuttaa maksasyöpää. Yli viisikymmentä tehtyä tutkimusta osoittaa lisäksi, että alkoholilla on yhteys myös muihin syöpäsairauksiin, mm. paksunsuolensyöpään sekä maha-, peräsuoli- ja rintasyöpään. Suurin osa suun, nielun ja ruokatorven syövistä on alkoholin aiheuttamia. Tutkimuksen mukaan olut, viini ja väkevät juomat sisältävät syöpää aiheuttavaa etanolia. Suomalaisten Syöpärekisterin erikoistuntija vahvistaa, että vuosittain maassamme ilmenevästä 25 000 uudesta syöpätapauksesta noin 500 on alkoholin käytön seurausta. Vaarattomina pidetyt alkoholijuomat eivät siten olekaan niin viattomia kuin uskotaan ja uskotellaan.”

Huumeet

Huumeet, huumausaineet, narkoottiset aineet, keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka yleensä aiheuttavat ensin hyvänolontunnetta, virkistävät tai kiihottavat tai synnyttävät aistiharhoja eli hallusinaatioita, mutta myöhemmin tajunnan häiriöitä, päänsärkyä ja pahoinvointia. Elimistön huumeiden sietokyky kasvaa pian, niin että tarvitaan yhä suurempia annoksia saman vaikutuksen aikaansaamiseen, ja käyttäjä tulee niin riippuvaiseksi huumeesta, että käytön lopettaminen aiheuttaa vakavia vieroitusoireita. Sietoa sanotaan toleranssiksi ja riippuvuutta addiktioksi. On hyvin vaikeaa vapautua etenkin psyykkisestä riippuvuudesta eli siitä tunteesta, ettei tule toimeen ilman huumetta. Jatkuva huumausaineiden käyttö aiheuttaa pysyviä terveyden häiriöitä ja sosiaalisia ongelmia. Jos huumeilla tarkoitetaan muita päihdyttäviä aineita paitsi alkoholia, ne voidaan käytön mukaan jakaa esim. seuraaviin ryhmiin: kannabistuotteet (hasis, marihuana), keskushermostoa lamaavat lääkkeet (unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, särkylääkkeet), keskushermostoa kiihottavat aineet (amfetamiini), tekn. liuottimet (tinneri), hallusinogeenit eli aistiharhoja aiheuttavat aineet (LSD, meskaliini), opiaatit (oopiumi, morfiini, heroiini) ja kokaiini.

Robert Hilburnin kirjasta ”Johnny Cash” (Like 2013) sivulta 332 lainaus: ”Amfetamiinia oli valmistettu synteettisesti ensimmäisen kerran 1880-luvun lopulla, mutta sen vaikutukset eivät olleet kovin tunnettuja ennen kuin 1935 ilmestynyt tutkimus paljasti, että huume antoi käyttäjälleen uskomattoman paljon energiaa ja kohotti mielialaa. Siksi amfetamiinia jaettiin sotilaille toisessa maailmansodassa taisteluväsymyksen torjumiseksi. Vuonna 1965 Yhdysvaltain lääkevirasto tiukensi… reseptilääkkeiden myöntämisen ehtoja, ja sen seurauksena suurkäyttäjät eivät enää hevin saaneet ainetta niin rajoittamattomasti kuin ennen. Myös Cashin oli yhä hankalampi tyydyttää amfetamiinin himoa varsinkin silloin, kun hän oli tien päällä….” Sivulta 334 lainaus: ”Kun Cash matkusti Casitas Springsiin, hänestä tuntui kuin naamio olisi repäisty hänen kasvoiltaan. Hän vaikutti tekopyhältä esitettyään gospellauluja ja vakuutettuaan kuulijoilleen, että vaikeudet olivat voittamista varten. Hänellä oli ollut kahnauksia viranomaisten kanssa aiemminkin, mutta tähän saakka hänen huumeiden käyttöään oli tiennyt vain kantrimusiikin sisäpiiri. Nyt hänen ihailijansa saisivat tietää totuuden. Sadat sanomalehdet ympäri maan eivät pelkästään raportoisi hänen pidätyksestään vaan myös julkaisisivat valokuvan, jossa seriffi talutti häntä käsiraudoissa oikeussalista. Hänen kasvoillaan olisi rikollisen synkkä ilme, jota mustat lasit vain korostaisivat…”

John Bevere kirjoittaa kirjassaan ”Viholliselta pääsy kielletty” (https://www.kkjmk.net/ 2009) kertoo, että kun henkilö otetaan jäseneksi noitien ryhmään, joka harjoittaa noituutta, johtajat  pakottavat jäsenehdokkaan ottamaan huumeita, juomaan, osallistumaan luvattomaan seksiin, varastamaan ja tekemään muita tekoja uhmatakseen Jumalan ja esivallan lakeja, eli olemaan tottelemattomia.

Aiheesta on kirjoitettu kirja: ”Huumepoliisin jalanjäljissä -Helsingin poliisin huumerikostutkintaa viideltä vuosikymmeneltä” Toimittanut Yrjö Ketonen, rikosylikonstaapeli evp.

Samanaikaisesti on todettava tiettyjen lääkkeiden, lähinnä psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien lääkkeiden turha-, liika, ja väärinkäyttö aiheuttaa myös päihderiippuvuutta. Erilaiset päihteiden väärinkäytöstä johtuvat hallusinaatioilmiöt joita ei voi selittää ja tehdä fysikaalisia havaintoja voidaan ajatella johtuvan aineiden väärinkäytöstä. 

Eräs ammattikoulua käyvä opiskelija kertoi, että hän on ollut mukana poikajoukossa, joka on nuuskinut tupakan sytyttimien butaani kaasua. Päihdyttyään pojat olivat nähneet ympärillään tonttuja jotka olivat kulkeneet seinien läpi ja he olivat yrittäneet tavoitella niitä, mutta olivat törmänneet seiniin. Teknisten liuottimien haistelu liuottaa aivojen rasvakudoksen aivoista pois jonka seurauksena on aivotoimintojen väheneminen joka näkyy puhevaikeuksina jne.

Helsingin Sanomat 10.10.2001 kirjoitti: ”Butaani on nesteytettyä kaasua, jota käytetään polttonesteenä ja jäähdytysaineena. Se on erittäin helposti syttyvää, jopa räjähtävää ainetta. Käsittelytilassa tarvitaan hyvä ilmanvaihto, sillä suljetuissa tiloissa butaani aiheuttaa hapenpuutetta. Keuhkojen kautta verenkiertoon joutuessaan butaani aiheuttaa uneliaisuutta sekä lamaannuttaa keskushermoston kautta hengitystä ja muita elintoimintoja. Hapenpuute voi johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan. Butaanin imppaaminen eli nuuskiminen on yleistynyt juuri huumaavilta tuntuvien keskushermostovaikutusten johdosta. Iholle ja silmiin butaani aiheuttaa paleltumia. Humahtaen palava kaasupilvi aiheuttaa vaikeita palovammoja.”

Helsingin Sanomat 21.11.2001 kirjoitti ”Heroiinin käyttö lisääntyi Suomessa, vaikka muualla EU:ssa kasvu jo hiipui. Bryssel. Heroiinin käyttö on tasaantumassa selkeän kasvukauden jälkeen suurimmassa osassa EU-maita, mutta Suomessa sen käyttö on lisääntynyt. EU:n huumeviraston vuosiraportin mukaan suonensisäisten huumeiden käyttö näkyy Suomessa hälyttävänä hiv-tartuntojen lisääntymisenä. Vaikka heroiini aiheuttaakin EU:ssa eniten ongelmia, muun muassa rikoksia, tartuntatauteja ja yliannostuksesta johtuvia kuolemia, on sen käyttö vielä vähäistä verrattuna moneen muuhun huumeeseen. Alle yksi sadasta eurooppalaisesta on piikittänyt itseensä heroiinia. Käytetyin huume on edelleen kannabis. Kannabis on erityisesti nuorten huume, vanhemmat käyttävät kokaiinia. Kokaiinista on tullutkin EU-maiden menevien aikuisten bailaushuume ja sen käyttö on lisääntynyt kaikkialla. EU:n huumevirasto on hiv-tartuntojen lisäksi huolissaan myös muista huumeiden aiheuttamista sairauksista, kuten hepatiitista. Suonensisäisiä huumeita käyttävistä EU-kansalaisista 40-90 prosenttia on saanut C-hepatiittitartunnan.”

Psyykkinen eli henkinen riippuvuus

Psyykkisellä riippuvuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö tuntee ja uskoo, että hänen käyttämänsä aine on välttämätön hänen hyvinvoinnilleen. Ellei hän käytä ainetta, ilmenee aloitekyvyttömyyttä, masentuneisuutta. Aineen toistuva käyttö irrottaa hänet hetkeksi epämieluisaksi koetusta tilanteesta mutta heikentää samalla arvostelukykyä ja altistaa jatkuvaan käyttöön, jolloin riippuvuuden voimakkuus lisääntyy. Fyysinen eli ruumiillinen riippuvuus Fyysisen riippuvuuden kehittyessä käyttäjän elinten toiminnot ovat tottuneet siihen, että käytettyä ainetta on jatkuvasti elimistössä. Jos aine loppuu, elinten toiminnat häiriintyvät. Tästä seuraa erilaisia vaivoja kuten voimakasta väsymystä, pahoinvointia, vapinaa, sydämentykytystä, kipuja, oksentelua, kouristeluja, joskus tajuttomuus, hengitystoiminnan lamaantuminen ja verenkiertohäiriöiden aiheuttama kuolema. Lueteltuja oireita sanotaan vieroitusoireiksi. Ne pakottavat käyttäjän hankkimaan ainetta aina uudelleen. Oopiumi, morfiini, heroiini, useat unilääkkeet ja amfetamiini aikaansaavat väärinkäytettynä ruumiillisen riippuvuuden.

Alkoholin haittavaikutukset jaetaan usein kahteen ryhmään: akuutteihin ja kroonisiin haittoihin. Akuutilla haitoilla tarkoitetaan liiallisen kertakäytön aiheuttamia haittoja, joita ovat liikennetapaturmat, henkirikokset, hukkumiset, juopumuspidätykset jne. Krooniset haitat ovat pitkäaikaisen runsaan alkoholikäytön seurauksia kuten alkoholismi, hermostolliset sairaudet, maksakirroosi, alkoholineuroosi ja psykoosit.

Vieroitusoireet

Doreen Irvinen kirjassa ”Olin noita” (Päivä Osakeyhtiö 2009) sivulla 94 ”Karvas totuus oli, että tarkoitus oli vieroittaa minut huumausaineista ilman lääkitystä. Se oli hirveä kokemus. Muistan selvästi vieroitusoireiden tuskat, jotka minun piti kärsiä yksin. Tilaani seurattiin oven pienestä luukusta. Vieroitusvaiheessa huumeidenkäyttäjien harhat ovat tuskallisen todellisia. Minun harhoissani vankiselli muuttui rumaksi hirviöksi, joka tarttui ruumiiseeni karvaisilla käsillään. Kun huusin, potkin ja taistelin hirviötä vastaan, vanginvartijat ryntäsivät sisään hillitsemään minua. Näin vartijat lohikäärmeinä, joilla kullakin oli kuusi päätä. Yrittäessäni vapautua hirviön otteesta törmäilin pehmustettuihin seiniin. Nukuin vain vähän ja kärsin hirvittävistä painajaisista. Heräsin hiestä märkänä aloittamaan taisteluni taas uudelleen… Vankilan henkilökunta ei vielä ollut tutustunut huumeongelmaan sellaisena kuin se nykyään nähdään. Hoitona käytettiin ainoastaan yhtä parannuskeinoa. Vielä 1970-luvullakin monet väittävät, että ’kylmä kalkkuna’, kuten vankilan menetelmää kutsutaan, on ainoa realistinen keino vieroittaa potilas sellaisista huumausaineista kuin heroiini ja kokaiini. Mutta kärsimykset, jotka tällaiseen käsittelyyn joutunut kokee, ovat hirvittävät.”

Huumeet ja huumeiden käyttö

Guy Chevreaun kirjasta ”Pilvetön tanssi” Päivä 2000 lainaten: ”Kaikkein yleisin maailmanlaajuisesti käytetty laiton huume on kannabis eli marihuana. Sillä on kadulla monta nimeä: ruho, marihuana. Tavallisesti sitä poltetaan kierrettynä tupakkana, sätkänä. Huumeriippuvaisen on kuitenkin lisättävä käyttöä pysyäkseen normaalitilassa. Vieroitus on erityisen tuskallista. Kylmä hiki, pahoinvointi, kivut, vilunväreet ja lihaskouristukset ovat tyypillisiä kylmässä kalkkunassa. Heroiinin takia elimistö lakkaa tuottamasta luonnollista endrofiinia, koska sitä tulee liikaa ulkopuolelta. Kun heroiinia ei ole, kehosta puuttuu endrofiinia, luonnollista kivunlievittäjää. Siksi vieroitus on tuskallista.”

Neljä vuotta Suomessa asuneen Hong Kongilaisen William Cheng Wai Chi:n omaelämänkerrallista kirjaa ”Suuri tulevaisuus” (Suomen Lähetysseuran julkaisu 1982), jossa William kertoo mm., että hänen vanhempansa olivat Kiinasta kotoisin ja vanhimpana poikana hänen asemansa perheessä oli arvostettu ja he asuivat kolmiossa viidennessä kerroksessa Hong Kongissa. Hänen isänsä oli töissä valtion virastossa ja hänellä oli 9 lasta. Tässä on kirjasta muutamia lainauksia: ”Asuimme Hongkongin uudella asuntoalueella Kowloonissa. Asuntopula on Hongkongin suurin ongelma…
Kiinalaisessa perheessä uskonnollisuudella on aika näkyvä asema. Minun äitini on harras buddhalainen, isä ei juuri halunnut ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Kuljin äitini kanssa usein kaupungilla, ja hän otti minut myös mukaansa temppeliin, jossa uhrattiin jumalille, rukoiltiin ja poltettiin uhritikkuja. Kotona oli esi-isien taulu, jonka edessä poltettiin uhritikkuja kaksi kertaa päivässä, aina aamulla ja illalla. Minuun ei uskonnollisuus tehnyt suurtakaan vaikutusta. Tärkeitä kiinalaisessa kulttuurissa ovat juhlat: uusivuosi, lyhtyjuhla ja hautojenpuhdistusjuhla, jotka ovat taustaltaan uskonnollisia, mutta luonteeltaan iloisia karnevaaleja…  … tutustuin lähiseutujen nuorisojengiin. Aloin viettää aikaa heidän kanssaan kahviloissa, puistoissa ja kaduilla. He olivat ikäisiäni nuoria, useimmat laiskoja käymään työssä tai koulussa. Heillä ei ollut mitään erityistä tekemistä, yrittivät vain keksiä jotain ajankulua… Jouduin vaikeuksiin, joista en päässyt ennen kuin kuuden vuoden kuluttua. Jouduin kärsimään valtavasti, ja koko perheeni kärsi minun takiani… Yksi jengimme ohjelmanumeroista oli heroiinin käyttäminen…
Minun oli käytettävä kaikki mielikuvitukseni hankkiakseni rahaa heroiinin ostoon. Soittelin ahkerasti sukulaisilleni ja pyysin heiltä rahaa lainaksi. Tietenkin he vähitellen alkoivat saada tarpeekseen eivätkä lopulta enää halunneet kuulakkaan minusta. Minun oli siis pakko turvautua varastamiseen. Otin kotoa kaiken arvokkaan ja vein panttilainaamoon. Tyhjensin siskojeni säästölippaat. He alkoivat pelätä minua ja piilottivat tavaroitaan, etten varastaisi niitä. Veljeni ei enää halunnut nukkua kanssani samassa huoneessa, vaan muutti olohuoneeseen.  Hongkongilaisessa yhteiskunnassa perheelle on julkinen häpeä, jos joku lapsista on narkomaani. Sellaista perhettä halveksitaan. Katsotaan että perhe on menettänyt kasvonsa. Vanhempani joutuivat vaikeaan ja kiusalliseen asemaan minun takiani. Jouduin pelkäämään poliisia myös siksi, että huumeiden hallussapidon lisäksi tein jatkuvasti paljon muutakin lainvastaista…
Vankilassa ei ollut kovinkaan hyvät oltavat. Minulle oli hyvin nöyryyttävää, että vankeja ei pidetty missään arvossa… Hoitolaitokset eivät kuitenkaan auttaneet minua. Muutaman kuukauden jälkeen palasin taas heroiiniin. En osannut elää ilman sitä, se oli minun voimani… Eräänä päivänä isä tuli luokseni. Hänellä oli kädessään paperilappu, jonka hän ojensi minulle. – Tässä on jotain sinulle, hän sanoi. – Toivon, että lukisit tämän lapun ja kokeilisit, onko siitä mihinkään… Otin lapun ja luin mitä siinä sanottiin. ’Ei lääkkeillä, ei omalla voimalla, vaan Jeesuksen avulla’, luki lapussa… Meidän perheessämme äiti vierasti kristinuskoa, koska hän piti sitä ulkomaalaisten uskontona eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä… Lähdin siis, katsomaan, mitä tapahtui siinä paikassa, jonka osoite oli lappuun painettu. Jotkin kirkot ja kristilliset yhteisöt tekevät myös huumetyötä Hongkongissa. Saamani traktaatin oli painattanut babtisti seurakunta… Kokoonnuimme kirkon toimistossa. Mukana oli usein myös seurakunnan pastori John-Paul Chan… He rukoilivat puolestani. – Yritä itsekin rukoilla, he sanoivat. – Saat nähdä, että Jumala vastaa…
Ja silloin olin valmis myös sanomaan ensimmäisen yksinkertaisen rukoukseni. – Jumala, jos sinä olet olemassa, auta minua nyt. Anna minun levätä. Minä en jaksa enää. Rukoukseni jälkeen rauhoituin äkkiä täydellisesti. Tuli hyvä olla. Nukahdin aivan rentoutuneena muutamaksi tunniksi.    Se oli käännekohta. Kun heräsin, oloni oli huomattavasti parempi ja voin syödä ja juoda täysin normaalisti… Yleensä vieroitusoireet kestävät paljon pitempään, jopa kaksi viikkoa olo saattaa olla levoton ja tuskainen… Mutta ihmeellisintä oli se, että henkisesti tunsin olevani vapaa heroiinista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun sitä aloin käyttää… Ja sen päivän jälkeen olen ollut uusi ihminen, uusi luomus, niin kuin Raamatussa sanotaan (2 Kor 5:17). Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, mitä löysin Raamatusta. Se tuntui kertovan juuri minulle ja puhuvan suoraan minulle… Perheeni jäsenet olivat iloisia puolestani… Sain heidän kunnioituksensa takaisin, ehkä en ihan samana kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin olin taas yksi heistä.”  jne… Suomen Lähetysseura teki huumetyötä Hongkongissa sekä Ling Oi-keskuksessa että Tan Ka Wan:n vieroituskeskuksessa. Valitettavasti Willian Cheng kuoli muutama vuosi sitten.

Eric Claptonin ”Omaelämäkerta” (Otava 2009) kirjasta lainaus: ”Käytimme päivittäin niin paljon huumeita, että en tosiaankaan tajua, miten oikein selvisimme hengissä kiertueestamme. Palatessamme Englantiin olimme hyvää vauhtia muuttumassa täysiksi narkomaaneiksi. Tom Dowd oli niin huolissaan minusta, että pyysi Ahmet Ertegunia puhumaan kanssani. Ahmet veti minut sivummalle ja kertoi hyvin isällisesti, miten huolestunut hän oli huumeidenkäytöstäni. Hän kertoi kokemuksistaan Ray Charlesin kanssa ja siitä, miten tuskallista hänen oli seurata, kun Ray jäi yhä pahemmin koukkuun koviin aineisiin. Välillä hän liikuttui niin paljon, että alkoi itkeä. Muistan sen niin hyvin, että voisi kuvitella sen tehneen minuun vaikutuksen, mutta totta puhuakseni en välittänyt vähääkään… Minä vain kuvittelin olevani jotenkin immuuni ja pystyväni välttämään koukkuun jäämisen. Mutta riippuvuus ei julista saapumistaan, vaan se otti minut valtaansa vähitellen kuin sumu. Suunnilleen vuoden ajan minä nautin siitä suunnattomasti ja käytin jokseenkin epäsäännöllisesti. Käytin myös paljon kokaa ja muita huumeita alkoholin ohella. Sitten en enää käyttänytkään heroiinia kerran kahdessa viikossa vaan kerran viikossa, sitten pari kolme kertaa viikossa, sitten joka päivä. Se kaappasi elämäni salakavalasti ja aivan huomaamattani.”

Ja vielä Eric Claptonin kokemus vuodelta 1987 ollessaan jo toista kertaa Hazeldenin hoitokodissa sivulla 269: ”Olin aivan kauhuissani ja täydellisen epätoivoinen. Juuri sillä hetkellä, kuin omasta aloitteestaan, jalkani pettivät ja rojahdin polvilleni. Oman huoneeni yksinäisyydessä minä rukoilin apua. Minulla ei ollut mitään käsitystä, kenelle kuvittelin puhuvani, tiesin vain tulleeni niin pitkälle kuin pystyin enkä pystyisi enää taistelemaan. Silloin muistin, mitä olin kuullut puhuttavan antautumisesta.
En koskaan kuvitellut pystyväni sellaiseen, ylpeyteni ei sallinut sitä, mutta tiesin että omillani en onnistuisi, joten pyysin apua ja polvilleni pudottautuen minä antauduin. Muutaman päivän kuluessa tajusin, että minulle oli tapahtunut jotakin. Ateisti varmaankin väittäisi, että kyse oli vain asennemuutoksesta, mikä varmaankin on jossain määrin totta, mutta se ei selitä kaikkea. Olin löytänyt paikan jonka puoleen kääntyä, paikan jonka olin tiennyt olevan olemassa mutta johon en oikeastaan ollut koskaan halunnut, tai tuntenut tarvetta, uskoa. Siitä päivästä alkaen en ole koskaan jättänyt väliin aamurukoustani, polvillani, apua pyytäen, enkä ilmaista kiitollisuutta elämästäni ja ennen kaikkea raittiudestani. Haluan polvistua, koska minusta tuntuu, että minun täytyy nöyrtyä rukoillessani, eikä itsetuntoni salli minun tehdä enempää. Jos ihmettelet, miksi teen sellaista, haluan kertoa, että… se toimii, yksinkertaisesti. Koko tämän raittiuteni aikana en ole kertaakaan ajatellut drinkin tai minkään huumausaineen ottamista. Uskonto ei ole minulle ongelma. Kasvuympäristössäni oltiin vahvasti kiinnostuneita hengellisistä asioista, mutta etsintäni vei minut pois kirkkojen ja yhteisöllisen palvomisen luota sisäiselle matkalle.” Kirjassa mainitaan, että Eric Clapton perusti 1998 Crossroads-hoitokeskuksen, jossa käytetään kahdentoista askeleen ohjelmaa, joka perustuu nimettömyyteen ja luottamuksellisuuteen.

Päihderiippuvuuden seuraukset

Päihteitä käyttävä henkilö joutuu turvautumaan rikollisiin ja rikollisjärjestöihin ja tekemään rikoksia saadakseen tarvitsemaansa ainetta. Huumeiden välittäjät haluavat luoda markkinoita tarjoamalla ilmaisia kierroksia jotta uhrit pääsisivät aineiden makuun ja saisi riippuvuuden. Tällaiselle kokeilijalle joka on päässyt aineiden makuun saatetaan myydä velaksi tyydyttääkseen aineen himon. Velkoja perintä on kovaa ja säälimätöntä puuhaa.

Helsingin Sanomat 5.5.2008 ”Norjassa pelätään jengien verisiä yhteenottoja… Oslon alamaailman herruudesta ovat ennen Original Gangstersin tuloa taistelleet A- ja B-jengi. Suurin osa A-jengistä on 1970-luvulla Norjaan muuttaneita pakistanilaisia, B-jengin ytimen muodostavat toisen sukupolven maahanmuuttajat Pakistanista. Kummankin jengin keskiössä on Oslon poliisin selityksen mukaan pari-kolmekymmentä johtajaa, jotka pyörittävät laajaa ja rahakasta huumebisnestä.”

Helsingin Sanomat 3.10.2001: ”Rikollisryhmä NKB:n jäsen kadonnut. … Huhtimo on kuulunut Natural Born Killersiin (NKB), josta hän ilmeisesti oli halunnut erota. Nyt poliisi epäilee, että mies on tapettu. NKB:n nokkamies on ilmoittanut, ettei ryhmästä voi erota.” 

Helsingin Sanomissa 24.4. (sivulla A 14) oli uutinen ”Entinen rikollispomo kertoi avoimesti kahdesta vanhasta murhasta”. Elinkautista istuva Lauri Johansson oli soittanut poliisille vuonna 2007 ja tunnustanut selvittämättömät murhat, koska oli tullut uskoon ja halusi puhdistaa pöydän uutisen mukaan.

25.8.2010 a-tuubi TV-ohjelmassa oli entisen Meksikolaisen ammattitappajan haastattelu, joka löytyy http://atuubi.yle.fi/ jossa hän kertoi saaneensa n. 50 000 dollaria/murha. Nyt hän oli tullut uskoon ja kiitti Jeesusta pelastuksestaan. Hän sanoi, että hän on ollut tämän jatkuvien murhayritysten kohteena, häntä on kidutettu jne… mutta hän elää nyt rehellisellä työllä vain n. 2.000 dollaria vuodessa eikä ole enää loistoautoja, asuntoja, naisia jne… Hänellä ei ole rohkeutta todistaa entisiä pomoja vastaan, eikä tule sitä tekemään…
Harri Lampisen toimittamassa kirjassa ”Katkaistu kahle”, jossa rikos- ja päihdekierteessä olleet henkilöt kertovat kovasta vankilaelämästään ja kuinka he pääsivät päihdeorjuudestaan irti itse kukin. Lukemisen arvoinen kirja.

Helsingin Sanomissa 4.10.2001 Pääjohtaja Sarjala: Perheitä suojellaan omituisella tavalla. ”… Nuorten pahoinvoinnista kielivät huumeidenkäyttö, juominen, tupakointi, masennus, unihäiriöt ja huostaanotot. Kaikki nuoret eivät myöskään ole löytäneet tarkoitusta elämälleen eivätkä pysty vastaamaan kysymykseen, kuka minä olen, mikä on minun tarinani, miten tarinani liittyy muiden tarinaan, Sarjala pohti. Kun millään ei ole mitään väliä –asenne vahvistuu, pahuuden voimat ryöstäytyvät käsistä. Perheen rooli kasvattajana on supistunut. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt, ja lapsen elämässä kotona olevat aikuiskasvattajat saattavat vaihtua tiuhaan. Paras lahja, jonka vanhemmat voisivat antaa lapsilleen, on yhdessä vietetty aika, mutta tätä lahjaa ei jaeta riittävästi, Sarjala syyllisti.”

Eräs ammattikoulussa opiskeleva tyttö oli koulusta paljon pois jolloin opettaja soitti tytön äidille kotiin. Tällöin äiti oli hämmästynyt tytön runsaista poissaoloista, sillä hän toi tytön autollaan kouluun joka päivä. Tytön tultua kotiin, niin äiti oli tutkinut tytön repun sisällön jolloin siitä oli löytynyt epäilyttävän käärön. Äiti halusi päästä perille epäilyjensä todellisesta laidasta ja meni käymään poliisiasemalla. Siellä hänelle kerrottiin aineen olevan huumetta ja tytön joutuneen huumemyyjien näyteannosten vastaanottajaksi. Ongelmana tytön ja äidin välillä oli ettei heillä ollut oikein puhevälejä laisinkaan enää ja olivat etääntyneet kauaksi toisistaan. Päihderiippuvuus tuo aina tullessaan päihteiden hankintaa varten suuren rahan tarpeen.

Väkivalta Riku Rinteen kirjassa ”KK kuolemankauppias” (Kuva ja Sana) sanotaan näin: ”Huumemaailmaa hallitaan väkivallalla, joko henkisellä tai fyysisellä. Arvot ratkotaan väkivallalla, ihmissuhteet hoidetaan väkivallalla, velat peritään väkivallalla. Pelottelut ja uhkailut ovat asioiden hoitokeino, ja jos ne eivät auta, otetaan fyysinen väkivalta käyttöön.”
Päihderiippuvuuden perinnöllisyys Mirja Sinkkonen ”Yksinäisyydestä erillisyyteen ja yhteyteen”, (Karas-Sana 1997). Ihminen syntyy ensin fyysisesti ja sitten, pitkien lapsuusvuosien aikana psyykkisesti. Psyykkinen syntymä tarkoittaa prosessia, jonka aikana ihmislapsi rakentaa minuutensa käytettävissään olevista aineksista. Keskeisimmin ihmisen psyykkiseen rakentumiseen vaikuttavat ne vuorovaikutussuhteet, joiden vaikutuspiirissä hän elää. Jos lapsuuden ihmissuhteet ovat turvallisia ja tukea antavia, kokee ihminen aikuisenakin ympäröivän maailman turvallisena ja tukea antavana. Tällöin myös eriytyminen ja yksilöityminen etenevät siten, että lapsi saavuttaa tunteen omasta, erillisestä olemassaolostaan.

Jos lapsuuteen sisältyy torjutuksi tulemista, hylkäämistä tai vaille huomiota jättämistä, voidaan muut ihmiset kokea aikuisinakin torjuvina, hylkäävinä ja yksin jättävinä. Tällöin ihmissuhteiden rakentaminen voi olla vaikeaa, eivätkä olemassa olevat ihmissuhteetkaan poista sisäistä yksinäisyyden tunnetta. Myös tunne omasta, erillisestä olemassaolosta voi jäädä tällöin vajaaksi. Psyykkistä eriytymistä voi estää myös se, että lapsen oma tahto tukahdutetaan, jolloin hän kokee minättömyyttä.

Psyykkinen eriytymättömyys voi oireilla myös siten, että ihminen kokee yksinolon pelottavana ja seurassa olon epämukavana, lieväkin torjunta voi herättää hylätyksi tulemisen tunteen, muiden odotetaan ymmärtävän itseä pienestäkin vihjeestä tai ihminen kokee tulevansa tulevansa väärin ymmärretyksi. Jos suvussa päihteiden väärinkäytöllä on pitkät perinteet, niin sillä on ollut alkunsa joka on synnyttänyt periytyvän heikkouden sukuun. Tämä heikkoustavallisesti periytyy aina seuraavaan sukupolveen. Syy siihen miksi nuoret joutuvat huonoon seuraan johtuu siitä kun he alkavat kuuntelemaan viattomalta kuulostavaa blackmetal musiikkia, joka on ensimmäinen askel jonka jälkeen hankitaan vaatetus josta kaikki asian harrastajat tunnistavat heidät kuuluvan omiinsa ja voivat ottaa vaivattomasti ulkomuotonsa perusteella yhteyttä.

Helsingin Sanomat 30.12.2001 ”Pojan kannabiskäry sai perheen sokkiin”. ”Kun olisi edes joku kello soinut, huokaa lahtelainen Liisa-äiti parin vuoden takaista aikaa. Perheen herätti tosiasioihin vasta poliisilaitokselta tullut soitto: 17-vuotias poika oli otettu kiinni kannabiksen käyttäjänä. Murrosiän piikkiin laitoin sen, että hän oli rauhaton ja kärsimätön. Lisäksi hän alkoi salailla asioita. Koulu meni huonommin kuin ennen – ilman mielenkiintoa, rimaa hipoen. ”

Päihdeongelmista irti pääseminen

Päihderiippuvuudesta irti pääseminen 

Jos ihmiselle on muodostunut päihderiippuvuus, niin siitä ei pääse irti omin voimin, sillä riippuvuus on niin voimakas side. Mutta jos osaa tunnustaa tilansa ja etsiä apua niin on olemassa mahdollisuus päästä irti ongelmastaan. Ihmisen täytyy muodostaa ja ilmaista tarve parantua ja eheytyä, jotta hän voisi saada vastauksen tarpeeseensa. Hänen täytyy myös mielessään uskoa siihen, että se on mahdollista omalla kohdalla.

Liisa Tallgren on kirjoittanut kirjan ”Tarjolla huominen – huumetyön pioneeri kertoo -” (Kirjapaja 1993). Kahden huumenuoren äiti hän oli perustanut Vapaaksi huumeista yhdistystä sekä huumenuorten vastaanotto- ja hoitoonohjauskotia. Tästä kirjasta lainaus sivulta 41: ”Katselimme Puksussa videon Yhdysvalloissa tehdystä huumetyöstä. Se oli valtion teettämä puolueeton tutkimus erilaisista huumehoitotyömuodoista USA:ssa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että David Wilkerssonin kehittämästä Teen Challenge -hoitomuodosta oli saatu parhaat tulokset. Viisi vuotta hoidon jälkeen yli 80% hoidetuista oli vielä ongelmastaan vapaita. Se on todella hyvä hoitotulos. Teen Challenge -hoitokodeissa annetaan kristilliseltä pohjalta tapahtuvaa hoitoa. Kiinnostuimme tuosta hoitometodista ja päätimme lähteä Saksaan ja Hollantiin katsomaan hoitokoteja, joissa se on käytössä… Tutustuimme… Miesten hoitokoti oli Veldenissä Munchenin lähellä, ja tyttöjen hoitokoti oli Orhringenissä…”

Helsingin Sanomissa 8.1.2011 oli C 13 kulttuuriosiossa iso juttu vankilaan joutuneesta kitarasankari Jukka Tolosesta (Tasavallan Presidentti -yhtye jne…), joka on löytänyt Jeesuksen syntisten ystävän ja vapautunut huumeriippuvuudestaan. Tekee nyt virsilevyn. Oli tullut synnintuntoon jne… Katso lisää… https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201704122200102308

Outi Popp ”Näyttelijätär – Ritva Oksanen” (Gummerus Kustannus Oy 2014) lainaus sivulta 140: ”Lokakuussa 1984 Aila Arajuuri pyysi minua Jäähalliin Se löytyy tapahtumaan. Kun kuuntelin hengellisiä lauluja, kaikki patoutunut tuska purkautui ja aloin itkeä. Kotona rukoilimme Ailan kanssa. Sanoin Jumalalle, että tässä on minun elämäni, jonka olen perusteellisesti sotkenut. Annan tämän sinulle jos se sinulle kelpaa. Aamen, sanoi Aila, ja takaisin et enää saa. Kysyin häneltä, että eikö tässä pitäis tuntua joltakin, ja Aila sanoi, että ei siinä pidä miltään tuntua, sen kun alat uskoa vaan! Aloin etsiä Jumalaa. Kävin luennoilla ja luin kirjoja, että ymmärtäisin, mitä minulle tapahtuu. Juoksin kirkosta kirkkoon, raamattuseuroissa, naisten ja eläkeläisten illoissa… Se oli katkeamispiste, nöyrtymisen paikka. Putosin polvilleni, ristin käteni ja sanoin, Herra armahda, onko minun pakko juoda, kun en tahdo? Maanantaina 20. joulukuuta 1988 lähdin hakemaan apua. Sen jälkeen minun ei ole enää tarvinnut juoda. Raittiina päivä kerrallaan… Esitin Hetkinen, Herra ohjelmaa täysille kirkoille, mutta niistä saamani pienet palkkiot eivät minua elättäneet.”

John Goodfellow & Andy Butcher ”Kohtaaminen Amsterdamissa” (Aika Oy 1997) jossa kerrotaan John Goodfellowin elämänvaiheita lapsuudesta alkaen, kun alttaripojan kaapu jää ja viina, huumeet ja naiset tulivat elämän sisällöksi. Itsekkyys, rikokset ja väkivalta alkaa olla hänelle jokapäiväistä arkielää, kunnes hän löytää Jeesuksen ja vapautuu päihdeorjuudesta ja vahingollisesta elämäntavastaan. Hän käy sopimassa tekemänsä rikokset asianomaisten kanssa.

Olivia ja Aino Jauhiainen ”Maria Stenroth (Marja Salmela) elämäkerta” (WSOY 1929), josta lainaus sivulta 203: ”Olihan valkonauha-aate Maria Stenrothille tuttu jo hänen juomalakko-työnsä ajoilta saakka. Silloinhan hän oli kirjallisuuden kautta tutustunut tuohon valtavaan, uskonrohkeaan liikkeeseen, joka Amerikassa v. 1874 ensin ’naisten ristiretken’ nimellä, sitten järjestyneenä ’Naisten Kristillinen Raittiusliitto Valkonauha’ nimisenä oli käynyt ennenkuulumattoman voimakasta ja voitokasta taistelua väkijuomien valtoja vastaan, sekä lukenut Valkonauhaliikkeen suuresta johtajasta, ’Amerikan kruunaamattomasta kuningattaresta’ Frances E. Willardista. Tämä jalo, itsensäuhraava persoonallisuus ja hänen suuri, yli valtamerienkin ulottuva elämäntyönsä oli herättänyt Maria Stenrothissa voimakasta vastakaikua kehoittaen häntä tätä esimerkkiä seuraten taistelemaan raittiuden ja siveellisyyden puolesta. Olihan Maria edellisenä kesänä Tukholmassa liittynyt Ruotsin Valkonauha-yhdistyksen jäseneksi, kenties aavistamatta, että sama toiminta oli Suomessakin jo alulla.” Marja SalmelaFrances E. Willard, Porvoo: WSOY 1922. Katso lisää… https://www.suomenvalkonauhaliitto.fi/etusivu/

Aa-liike, katso lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike He ovat julkaisseet paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta, kuten ”Nimettömät Alkoholistit – Kertomus siitä miten sadat tuhannet miehet ja naiset ovat toipuneet alkoholismista” (Suomen AA-Kustannus r.y. 1981).

SANA 19.5.2005 ollut juttu ”Olen nähnyt huumehelvetin”, josta lainaus: … ”Suomalaisen äidin ja espanjalaisen isän poika Peter Jimenez Nevala syntyi Helsingissä 1950-luvun loppupuolella. Hän varttui isän syntysijoilla pohjois-Espanjassa, Tiernas-nimisessä idyllisessä vuoristokylässä… Hallitseva isä toivoi pojastaan lakimiestä, joten tämä alkoi lukea lakia Zaragozan yliopistossa. Oppiaine ei kiinnostanut Peteriä vähääkään. Sen sijaan päiviä täyttivät viini, laulu ja naiset… Enkelten kaupungissa Peter Jimenez pääsi kuvioihin, joista lukuisat nuoret uneksivat. Hän tutustui ikäiseensä naiseen, jolla oli suhteita musiikkipiireihin. He muuttivat yhteen asumaan. Tyttö välitti huumeita maailmankuululle bändille ja pian Peter lähti mukaan bisnekseen. Siitä urkeni nousujohteinen ura, jolla tienasi rutkasti rahaa ja tutustui samalla maailmanluokan julkkisten kulissientakaiseen elämään. Kun määräilevä isä ei ollut kiristämässä kukkaron nyörejä, Peter eli niin leveästi kuin ikinä pystyi. Huumerahoilla hän hankki hulppean talon raharikkaiden Malibusta ja teki kauppaa sieltä käsin. Meillä oli jatkuva trafiikki, ihmisiä tuli ja meni kuin autopesulassa. Huumeiden lisäksi välitin varastettua ja salakuljetettua tavaraa älyttömät määrät. Kun sitten kolumbialaiset huumekauppiaat alkoivat ehdotella tapaamisia, aloin pelätä tosissani. Heidän kanssaan kilpaileminen oli hengellä leikkimistä. Jatkuva veitsen terällä eläminen yhdistettynä kokaiinin ja crackin käyttöön tekivät miehen levottomaksi. Lieventääkseen ahdistustaan hän alkoi piikittää heroiinia suoneen ja työteho sen kuin parani. Taas meni hetken lujaa. 1980-luvulla uusi tappaja, AIDS, säikäytti äärimmäistä elämää viettävän seurapiirin. Muutamassa vuodessa 15 Peterin asiakasta oli haudassa. Mies itsekin pelkäsi kuollakseen sairastuvansa. Olin aivan raunioina ja vainoharhainen. En enää jaksanut, vaan halusin päästä irti huumeista. Se ei kuitenkaan onnistunut. Pelokas ja huonokuntoinen Peter Jimenez lähti kotiin ja pelästytti vanhempansa surkealla olemuksellaan. Isä rukoili poikaa ryhdistäytymään, mutta turhaan. Olin Espanjassa kaksi vuotta. Koko sen ajan myin aineita, jotta sain heroiinia… Eräänä aamuna vuonna 1994 Peter Jimenez heräsi Northbrigden sillan alla maan tärinään. Hän katseli peloissaan, kuinka betoniset siltapalkit huojuivat kuin kaislat tuulessa. Maanjäristys oli voimakkuudeltaan 7,2 Richterin asteikolla. Peter teki samoin kuin hän oli aina hädän hetkellä tehnyt: huusi Jumalaa apuun. Lupasin Jeesukselle, että jos hän auttaisi minua, elämäni muuttuisi. Siitä alkoi hidas kompurointi kohti raittiutta. Alkoi tapahtua kummallisia yhteensattumia. Niitä tuli yksi toisensa perään. Kun kerjäsin kirkon edessä, joku kutsui minua LA-Mission-nimiseen kristilliseen keskukseen, jossa autetaan kadun kansaa. Peter noudatti kutsua. Likainen mies pistettiin suihkuun ja hän sai päälleen puhtaat vaatteet. Sitten hänelle tarjottiin aamiaista…. Se on ennenkuulumatonta, sillä Los Angelesista eivät huumeet lopu. Silloin tiesin, että Jumala oli todella puuttunut asioiden kulkuun. Seuraavana päivänä Peter sai tuttavaltaan rahaa ja matkusti Espanjaan. Vakavana tavoitteena oli päästä lopultakin irti aineista. Sieltä hän jatkoi synnyinmaahansa Suomeen ja hakeutui huumevieroitukseen. Tie jatkui ensin avohoitoon ja sitten vapaaehtoistyöhön. Kymmenen vuotta myöhemmin hän auttaa kohtalotovereitaan näiden tiellä kohti raittiutta.”

Oma kokemukseni: Suurin ongelmani liittyi alkoholiin. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon vaikeuksia elämääni. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Eräänä yönä keväällä 1994 koin suunnatonta epätoivoa, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen.
Herättyäni talvella 1994 kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden ikäisenä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo, joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edestakaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapautti minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut se voima, jonka avulla olen voinut elää riippuvuuksista vapaata elämää.

Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun palvella vapaiden suuntien seurakunnassa rukouspalvelijana, niin kerran ollessani seurakunnassa vuonna 1997 rukouspalvelussa, niin eräs mies, jonka puolesta rukoilin sanoi, että hän haluaisi ja rukoilla puolestani. Hämmästyin tästä, mutta otin vastaan. Sitten hän kertoi kuinka Jumala oli puhunut hänelle, että hänen tulee ajaa parisataa kilometriä ja tulla puhumaan minulle tuntemattomalle miehelle, siitä etten saa pitää itseäni toisten loukkausten yläpuolella ja etten saa sanoa, että ei sillä ole merkitystä, vaan minun tulee tunnustaa, että loukkaukset satuttaa ja antaa ne anteeksi. Rakkaudesta Jeesukseen sain halun lähteä kertomaan  Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa, sekä Kenian Siayassa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille apua tarvitseville ihmisille. Minua hämmästytti kovasti huomata, että Jumala välitti ja rakasti minua minun puutteistani huolimatta. Olin kerran seurakunnan kokouksessa, jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen, josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä, jotka näkevät asiat aina kielteisesti ja toinen asia liittyi siihen, kuinka jotkut ajattelevat Jumalan olevan samanlainen kuin heidän ankara isänsä, joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä asiat. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan yksi tai kaksi henkilöä joille tämä sanoma oli erityisesti. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin alttarille, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaista itsensä tällaiseksi ihmiseksi, joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä, niin iso joukko meni jo saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden mukana, mutta saarnamies sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin tulin niin täyteen iloa Jumalan hengestä, etten voinut uskoa, kuinka tässä näin kävi, sillä mitään tällaista en kokenut ennen tätä. Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi Herraksesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän. Pelastus on yksin armosta, mutta rakkaus Jeesukseen ja Pyhän Hengen voima saa meidät tekemään parannusta vanhasta elämästä. Sinä pelastut tulevalta tuomiolta Jumalan armosta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.

Olen vieraillut Pietarissa Morningstar seurakunnassa, jolla on Open Heart Kuntoutuskeskukset Hatsinassa. Kuntoutuskeskuksen kautta moni narkomaani ja alkoholisti on saanut pysyvän avun. Monet tämän päivän Kuntoutuskeskuksen henkilökunnasta, johtajista ja pastoreista ovat entisiä Kuntoutuskeskuksessa päässeet vapaaksi päihteiden kahleista, sillä he olivat narkomaaneja ja alkoholisteja. Monilla heistä on myös pitkä vankilakierre, josta ovat myös päässet pois, sillä Jeesus on katkaissut heidän kahleensa ja heistä on tullut todella vapaita.
Näissä hoitokodeissa tehdään työtä, rukoillaan ja ylistetään, sekä opiskellaan Raamattua.

Lähteet:


Otavan suuri Ensyklopedia
tutkija Jaana Lähteenmaan luento
Riku Rinne. KK kuolemankauppias. Kuva ja Sana 2000.
Guy Chevreaun. Pilvetön tanssi Päivä 2000

Kirjallisuutta:

Rami Mäkinen, Kia Kilpeläinen ”Katiska” (Otava 2021)
Riku Rinne ”Talon tarina” (Kuva ja Sana 2016)

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: