Helsingin Sanomista 23.8.2020 luin perinpohjaisen uutisen sivulta A6, joka on laajuudeltaan peräti 4 sivua ja käsitteli pappien rikollisuutta. Tuli mieleen, että onko tällä toimittajalla ja lehdellä kielteinen asennoituminen yleensä kristillisyyteen ja kirkkoa, sekä pappeja kohtaan. Olisiko peräti vihan lietsonnasta kyse taustalla, kun ovat yhden pienen ammattiryhmän ottaneet tarkkailun alle rikoksista. Onko sellaista ammattiryhmää olemassakaan jotka eivät tekisi rikoksia? Pappien ammattiin hakeutuminen on varmaan samanlainen ammatinvalintakysymys, kuin muissakin ammateissa, joissa monista erilaisista syistä mennään Yliopistoon teologiseen tiedekuntaan tähtäimessä valmistua papiksi. Ennen eläkkeelle jäämistäni toimin ammattikoulun opettajana ja huomasin kuinka monet olivat tehneet väärän valinnan tai joutuneet olosuhteiden pakosta opiskelemaan väärää alaa. Ei ne papiksi aikovat taida olla enkeleitä ja parempia muihin ihmisiin nähden, etteivät saattaisi tehdä rikoksia. Tärkeintä olisi papeiksi aikovilla, että he kokisivat henkilökohtaista kutsumusta ammattiin ja omakohtaista uskoa Jumalaan, muuten on väärällä alalla. Jäinkin miettimään toimittajien motiiveja tehdä tämä Uutinen?
Varsin mielenkiitoinen kirja on Juho Saaren ”Kuuluisan kuoleman varjo – Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu?” (Gaudeamus 2020), jossa tuodaan esille epäiltynä naisia ahdistellut pappi, joka palautettiin Afrikasta sopimattomana lähetystyöhön. Lainaus tästä kirjasta sivulta 153: ”Sosiologit ja psykologit ovat vuosikymmenien ajan pohtineet, miksi ihmiset levittävät ’huonolaatuista informaatiota’ eli erilaisia kehnosti perusteltuja ilmiantoja ja huhuja. Periaatteessahan rationaalisesti käyttäytyvien ihmisten tulisi pidättäytyä moisesta, koska ilmiannot ja huhut eivät yleensä ole tietoon perustuvia ja ne saattavat aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Vielä mielenkiintoisempaa on, miksi ihmisillä on poikkeustilanteissa taipumusta uskoa niihin, vaikka he eivät tavallisesti niin tekisi. Erityisen kiinnostavia tutkijoille ovat olleet psyykkisesti kuormittavissa tilanteissa syntyvät huhut ja juorut sekä niiden hyväksyttävyys yhteisöissä ja yhteiskunnissa… Valtaosaltaan huhut ovat kielteisiä, ja ne saattavat aiheuttaa epäiltyjen leimaamista ja väkivallantekoja etenkin pienissä ja alueellisesti suljetuissa yhteisöissä… Suurin osa ilmiannoista oli vilpittömiä joskin aiheettomia, mutta pienen vähemmistön takana piilivät muut, esimerkiksi hyödyn saamiseen tai kostamiseen liittyvät motiivit.”
Pentti Juhani Mattila 