Matti Heikkilä, Kari Vähätalo ”Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos” (Gaudeamus 1994), josta lainaus sivulta 7: ”Sosiaalisen huono-osaisuuden tutkimus syntyi Suomessa 1980-luvulla täyttämään sosiaalipoliittisen tutkimuksen edellisillä vuosikymmenillä jättämää aukkoa. Tämä on varsin tyypillistä yleensäkin uusien tutkimussuuntien syntyvaiheille. Lähtökohtiensa takia uusi suuntaus on tällöin enemmän tai vähemmän kriittisessä ristiriidassa alalle aiemmin vakiintuneen tutkimuksen kanssa. Uudet suuntaukset pyrkivät kuitenkin yleensä myös hyödyntämään aiemmin tutkimuksen kehittämiä teorioita ja tutkimusmenetelmiä… Hyvinvointivaltion rakentamisen myötä suomalaisen sosiaalitutkimuksen kenttää oli 1960-luvulta lähtien hallinnut empiristis-positivistinen hyvinvointivaltion institutionaalinen koulukunta. Suuntauksen keskeisiä perustajia ovat olleet muiden muassa Heikki Waris, Pekka Kuusi. Armas Nieminen ja Jouko Siipi. Koulukunta otti tehtäväkseen maan siirtämisen ’ryysyrannasta hyvinvointivaltioon’, kuten Jouko Siipi (1967) nimesi sattuvasti erään teoksensa. Lähtökohdaksi asetettiin vahva reformistispositiivinen päämäärä ja uskomus sosiaalisen huono-osaisuuden siirtymisestä historiaan hyvinvointivaltion myötä.”
Huono-osaisuuteen olen tutustunut, kun olen ollut mukana yhteiskristillisessä ryhmässä 1990 luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, joka vieraili vankiloissa ja asuntoloissa. Asuntoloissa tapasimme ihmisiä, jotkut akateemisesti koulutettuja, jotka olivat pudonneet kaikkien turvaverkkojen läpi asunnottomiksi esim. päihteiden käytön vuoksi huono-osaisten asunnottomien joukkoon jne. Kerroimme näille ihmisille Jeesuksesta, joka rakastaa heitä ja haluaa antaa tulevaisuuden toivon niille, jotka ottavat vastaan hyvät uutiset ja uskovat ja tekevät parannuksen, sekä lähtevät seuraamaan Jeesusta, tosin se ei ole helppo tie, vaikka sitä ei tarvitse vaeltaa omassa voimassa. Ryhmällä ei ollut mahdollisuuksia auttaa aineellisesti muuten kuin jotkut ryhmän jäsenet olivat laittaneet voileipä ja kahvitarjoilua. Lähinnä apu oli keskustella ihmisten kanssa, jotka halusivat puhua omista asioistaan. Ilmeisesti näitä ihmisiä on vaikea auttaa, sillä he ovat moniongelmaisia joiden asioihin kukaan ei ole perehtynyt löytääkseen syntyneisiin umpisolmuihin ratkaisuja.
Ruokajakelut auttavat yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneita ihmisiä, mikä on tärkeää ja arvostettavaa työtä lähimmäisten hyväksi.
Kirjallisuutta:
Juho Saari ”Huono-osaiset” (Gaudeamus 2015)
Markku Leinonen ”Katulähetysilloista tuettuun asumiseen” Jyväskylän katulähetys ry. 1945-2010
Matti Heikkilä, Kari Vähätalo ”Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos” (Gaudeamus 1994)
Opinnäytetöitä:
Eveliina Laine ”Matka asunnottomuuden polulle ja takaisin – kokemuksia asunnottomuudesta” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146786/Laine_Eveliina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Anniina Lahtinen ”Hyvinvointiyhteiskunnan häpeä – kirjallisuuskatsaus ruoka-apuun liittyvästä stigmasta hyvinvointiyhteiskunnassa” (Jyväkylän ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151497/Opinnaytetyo_Lahtinen_Anniina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Aurora Lampinen ”Päihderiippuvaisten seksityöntekijöiden hoidon erityispiirteiden huomiointi” (Laurea-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353681/Lampinen_ONT_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Ulla Hautamäki, Heini Lehtiö ja Pia Sauro ”Vapaaehtoistyön kehittäminen Keltinmäen alueseurakunnassa” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
Linkkejä:
Pentti Juhani Mattila 