Talous koskettaa yksilöitä, kuntayhteisöjä, valtioita ja suurempia kokonaisuuksia, kuten EU:ta. Talous liittyy rahan käyttöön, sillä on tuloja ja menoja, jotka pitäisi yrittää pitää hallinnassa ja tasapainossa, ettei tarpeettomasti velkaantuisi ja sen seurauksena veisi tulevaisuuden mahdollisuuksia tulevalta sukupolvelta. Taloudessa suuret pääomien tuotto-odotukset, ahneus ym. saa aikaan ylilyöntejä, joista kaikki kärsivät, kun keinotekoiset kuplat puhkeaa tai pyramidihujaukset paljastuvat. Tämän seurauksena yritystoiminta vaikeutuu jne.
Talous on myös ihmisten välistä toimintaa, jotka liittyvät hyödykkeiden tuotantoon, jakeluun, vaihtoon tai kulutukseen. Taloustiede tutkii talouden toimintaa ja taloushistoria talouden kehitystä sekä aikaisempia ilmiöitä. Taloussosiologia tutkii erilaisten taloudellisten ilmiöiden yhteiskunnallisia syitä ja vaikutuksia.
Kansantalouden muodostavat eri ammattiryhmät, yritykset, instituutiot sekä muut toimijat. Taloudellisen toiminnan osa-alueet ovat alkutuotanto, jalostus ja palvelut. Kulutus, säästäminen, ja työntekijät ovat talouden keskeiset tekijät, ja ne pitää olla tasapainossa. Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteen muutoksella.
Sixten Korkman ”Väärää talouspolitiikkaa” (Otava 2015), josta lainaus sivulta 14: ”Ekonomistilla on taipumusta ajatella taloudesta karkeasti ottaen seuraavasti: Ensinnäkin, talouden tarkoitus on tuottaa vaurautta, jonka avulla erilaisia tarpeita voidaan tyydyttää. Toiseksi, markkinatalous on verraton keino tämä tavoitteen edistämiseksi. Kolmanneksi, epävakaus ja eriarvoisuus ovat osa markkinataloutta ja siksi hyväksyttäviä tai väistämättömiä ainakin johonkin mittaan asti… Talouspolitiikalla tarkoitetaan viranomaisten päättämiä toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan talouden kehitykseen… Rahapolitiikassa on kyse keskuspankkien operaatioista rahamarkkinoilla ja keinoista vaikuttaa lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin. Finanssipolitiikkaa toteutetaan muuttamalla julkisten menojen määrää ja/tai verotuksen tasoa sekä näiden kautta budjetin tasapainoa… Tyypillisiä politiikan keinoja ovat säätely ja verotus sekä tukipalkkiot ja tulonsiirrot. Politiikalla voidaan tarkoittaa määrättyjä politiikkasääntöjä ja/tai yksittäisiä toimenpiteitä… Talouspolitiikan prosesseihin eri vaiheisiin vaikuttavat monet tekijät kuten talouden rakenne, institutionaaliset tekijät, poliittiset voimasuhteet, eturyhmien lobbaus ja vallassa olevat talousopit. Suomessa valtio ja virkamiehet ovat olleet merkittäviä taloudellisia vaikuttajia kautta aikojen – niin Kustaa Vaasan ja tsaarinvallan kuin itsenäisen Suomen aikana. Sisäpiiritietonsa ja strategisen asemansa ansiosta virkamiehillä on aina tärkeä asema talouspoliittisessa päätöksenteossa… Talousopit joutuvat koetukselle etenkin kriisien yhteydessä. Taloudellinen kriisi tarkoittaa äkkinäistä muutosta talouden kehityksessä, usein ennakoimatonta ja jyrkkää käännettä huonompaan, mikä johtaa suuriin ongelmiin esimerkiksi konkurssiaallon ja joukkotyöttömyyden tai rajun inflaation tai deflaation muodossa. Käytännössä kriisit yleensä syntyvät tai voimistuvat rahoitusmarkkinoilla kehittyneen spekulatiivisen hintakuplan puhkeamisen seurauksena. Tällaisen epävaisuuden taustalla on lähes aina kotitalouksien, yritysten, pankkien ja/tai valtioiden liiallinen velkaantuminen. (Reinhard ja Rogoff (2009) esittävät laajan katsauksen rahoituskriisien pitkään historiaan.) Talousopeissa, talouspolitiikkaa koskevassa ajattelussa, on paljon jatkuvuutta. Adam Smith esitti lähes 250 vuotta sitten kysymyksiä ja väitteitä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia ja kiistojen kohteena… David Ricardo, hänkin klassisen taloustieteen merkittävimpiä teoreetikkoja, analysoi kansainvälistä kauppaa osana taistelua protektionistista ulkomaankauppapolitiikkaa vastaan.”
Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), josta lainaus sivulta 73: ”Minä halusin tehdä pankille rahaa. Nuorimies istuu 23.6.1985 Skopin toimitusjohtajan työhuoneessa ja vastaa ilmeisen rehellisesti kysymykseen, mihin, miten ja miksi on hujahtanut muutama kymmenen miljoonaa markkaa – myöhemmin summa tarkentuu 38 miljoonaksi… Vai niin, Wegelius sanoo hämmentyneenä. Hän ei kysy, millä valtuuksilla tämä Wikström ja hänen esimiehensä ovat aloittaneet ja suorittaneet tämän maan mainion operaation… Ei valtuuksia, ei maksumääräyksiä, ei tarkastusta, ei raportointia, ei mitään! Ei niin mitään. Wikström halusi tehdä pankille rahaa ryhtymällä mielettömään, riskeiltään ja mittasuhteiltaan käsittämättömään optiokeinotteluun Chicagon pörssissä, Skopin miljoonilla, Skopin johtokunnan tietämättä… He ovat olleet taitamattomia, syvästi ammattitaidottomia ja toiminta Wegeliuksen käsityksen mukaan paitisi järjetöntä ehkä myös osaksi rikollista… Jo ennen neuvottelua Wegelius on päättänyt, että ainakin tämä yksi mestari erotetaan. Mutta mitä tehdään hänen esimiehensä mahtavalle esimiehelle, jonka käsistä alaiset, tilanne ja rahat ovat karanneet ja joka vastaa tätä koskevaan tiedusteluun ynseä, sulkeutunut ilme kasvoillaan, että ainahan sitä roiskuu kun rapataan… Syy ilmeiseen katastrofiin oli se, että tämä myöhempi kirosana Mancon oli hyvää tarkoittava, hyvien miesten ideoima ja liikkeelle saattama erinomainen asia. Se alkoi 1970-luvun lopuilla, kun hyvää tarkoittava ’koleerinen idealisti’ Gustav Rosenlew kävi Amerikassa. Hän tuli Suomeen ja tapasi mainion miehen, harjavaltalaisen insinöörin Seppo Collanderin ja kertoi ideastaan. Collander, joka Mancon-tarinan lopussa poliisikuulusteluissa kertoo että koko idea oli hänen keksintönsä (’Kehitysyhtiöidea tässä tapauksessa oli minun. Se perustui tuntemukseeni pk-yritysten vaikeasta tilanteesta…’ – kuulustelupöytäkirja, sivu 3.), innostui Rosenlewin ajatuksesta ja kehitti sitä eteenpäin. Mancon Oy perustettiin vuonna 1978… Alkumuodossaan Mancon oli yhtiö, joka haravoisi ympäristöstään hyviä ideoita, auttaisi ne maailmaan, taluttaisi yrittäjän kädestä pitäen alkutaipaleen, ’kuoleman laakson’ yli. Mancon, kehitysyhtiö, ideoiden toivo, se sama mistä vuosien jälkeen tuli satapäinen hirviö, jonka lonkeroista, ruoansulatuksesta ja ruumiinrakenteesta ei koskaan tulla pääsemään lopulliseen selvyyteen… Kun säästöpankkitoiminta alkoi Suomessa, näitä pankkeja perustettiin sosiaalisista syistä. Tavalliselle rahvaalle haluttiin tarjota mahdollisuus säästää pahan päivän varalle. Liiketoiminnasta, bisneksestä, ei ollut kysymys. Suomeen säästöpankkeja perustettiin tavattomasti, enimmillään niitä oli noin 500. Vuonna 1908 ne tulivat tulokseen, että tarvitsevat yhteistyöelimen, keskuspankin – liikepankki Skop syntyi. ’Säästöpankkilaitos’, kuten sitä kutsuttiin, eleli yksityisiä ihmisiä palvellen 1970-luvulle saakka. Vuodesta 1970 lähtien laki salli sille myös ’liikerahoituksen’. … Mancon Oy, kehitysyhtiö, tarjosi juuri sitä, mitä tarvittiin: johtamis- ja rahoitustukea. Se tarvitsi rinnalleen pankin eli rahoittajan.”
Björn Wahlroos ”Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua” (Otava 2019), josta lainaus sivulta 48: ”Luottomarkkinoiden säätelyyn liittyy vielä yksi varsin erikoinen ja maamme elinkeinorakenteeseen syvästi vaikuttanut piirre. Normaalien rahapoliittisten välineittensä sekä valuutta- ja pääomamarkkinasäätelyn lisäksi Suomen Pankki sääteli liikepankkien antolainauksen keskikorkoa. Se oli tavallaan luonnollista jatkoa vallalla olleelle ajatukselle, että hintatasoa ja inflaatiota voisi pitää kurissa hintasäätelyllä. Korkoa ei pyritty säätelemään siten, että rahamarkkinat olisivat tasapainossa, vaan korko asetettiin tietoisesti markkinakorkoa alemmaksi niin, että raha oli halpaa ja luotoista aina ylikysyntää. Käytännössä liikepankit joutuivat kuukausittain raportoimaan kotimaisen lainasalkkunsa keskituoton, jonka kuului pysyä keskuspankin määrittämän tason alapuolella. Tällainen säätely voi asuntovelallisesta tai ylivelkaantuneesta metsäteollisuusyrityksestä tuntua hyvältä ajatukselta. Mutta lähemmin tarkasteltuna on helppo ymmärtää, että se tuotti suuria ongelmia. Keskuspankki ei tuollaisessa järjestelmässä säädellyt yksittäisiä korkoja – niitä oli aivan liian monia, jotta se tuon aikaisella it-teknologialla olisi ollut mahdollista. Yksittäisten korkojen säätely ei edes ollut tavotteiden mukaista. Keskuspankki halusi vain säädellä korkotasoa. Se oletti, asiaa ilmeisesti sen tarkemmin ajattelematta, liikepankkien asettavan korot tuon sallitun keskikoron määräämissä puitteissa järkevästi. Riskipitoisemmille luotonottajille ja investoinneille pankki asettaisi korkeamman koron, matalariskisille alhaisemman. Koska keskuspankki aina asetti keskikorkovaatimuksensa sen verran matalaksi, että rahoituksen kysyntää oli tarjontaa enemmän, syntyi Suomeen myös mielikuva maan pääomaköyhyydestä… Järjestelmässä oli kuitenkin toinenkin suuri vika: Kun liikepankki huomasi, että joku sen asiakkaista oli joutunut vakaviin vaikeuksiin, pankki ei yleensä sen vekseleitä uusiessaan nostanut korkoja. Päinvastoin, jos ongelmia oli tarpeeksi, pankki laski ongelmayhtiöiltä laskuttamaansa korkoa, usein jopa nollaan asti. Syy oli ilmeinen: Mahdollisesta konkurssista syntyvää luottotappiota ei olisi korvannut liikepankille kukaan, mutta liikepankki pystyi perimään nollakorolla myönnetyn luoton rahoituskustannuksen takaisin muilta asiakkailtaan. Kun pankki myönsi lainan keskikorkoa matalammalla korolla, se loi itselleen korotusvaraa muihin luottoihin. Ja noina inflaatiovuosina riittävä määrä nollakorkoista rahoitusta piti yrityksen kuin yrityksen pystyssä. Näin hyvät asiakkaat pitkän päälle maksoivat huonojen asiakkaiden tunaroinnista.”
Tommy Lilja ”Näkymätön ulottovuus” (Semnos Förlag 2022), josta lainaus sivulta 29: ”Edesmennyt yrityskonsultti Napoleon Hill sai 1900-luvun alussa tehtävän maailman rikkaimmalta mieheltä, Andrew Carnegie. Tehtävänä oli kirjoittaa kirja, miten tulla menestyväksi. Hän eteni perusteellisesti ja haastatteli tunnettuja ja menestyviä ihmisiä kuten Thomas Edisonia ja Henry Fordia. Hän oli jopa Amerikan presidentin, Franklin D. Rooseveltin, neuvonantaja. Hänen etsintänsä johtivat tutkielmaan nimeltä ’Laki menestyksestä’. Vuonna 1937 ilmestyi kirja ’Unelmoi ja tule rikkaaksi’, missä Hill kuvaili saavuttamistaan johtopäätöksistä ja tuloksista. Hänen teoriansa on perusta niille kirjoille ja koulutuksille, mitä tänä päivänä annetaan monille ihmisille koko maailmassa yhteisellä nimikkeellä – miten saavutat maksimaalisen menestyksen. Hillin omat kirjat ovat maailman eniten myytyjä kirjoja kaikissa luokissa. Etenkin kirja nimeltä ’Unelmoi ja tule rikkaaksi’ myy edelleen suuria painoksia… Hän kertoo itse näin kirjassaan: ’Nyt taas olen saanut todisteen, että elämässäni on ystäviä, joita en voi nähdä, ystäviä joita emme voi havaita tavallisilla aisteillamme. Tutkimuksissani olen havainnut, että on olemassa ryhmä tuntemattomia olioita, joilta voisi saada opetusta viisaudesta… Mestarit ’Mestareiden koulussa’ voidaan viedä ilman fyysistä ruumista, mihin paikkaan tahansa he tahtovat antaakseen välitöntä tietoa, kuultavissa olevien äänien kautta… Tahdon sanoa, että yksi näistä mestareista on viety tuhansia maileja yöllä, auttaakseen minua opinnoissani… En tule ilmaisemaan kaikkea, mitä hän sanoi. Paljon on jo kuvailtu edellisissä kappaleissa ja tulen kertomaan lisää kirjan lopussa. Mutta näin ääni sanoi: ’Olet ansainnut oikeuden ilmoittaa korkeamman salaisuuden muille. Sinua on ohjattu suuren koulun läpi… nyt sinun täytyy kirjoittaa ne sanat, mitkä olet saanut.’… Rhonda Byrnen kirja on samantyylinen ja julkaistiin 2006 nimellä ’Hemligheten (Salaisuus)’.. Aloitin tämän kappaleen kertomalla Napoleon Hill:sta toimitusjohtajien hengellisestä oppaasta, todistaakseni, että noidat eivät ole jotain taikauskoista väkeä kolmannessa maailmassa, jotka toimivat valistuksen puutteessa. Totuus on, että noitia on kaikkialla yhteiskunnassamme. Ne sitä vastoin näyttävät erilaisilta eri kulttuureissa ja eri yhteiskuntaluokissa – mutta ne ovat siellä.”
Talous tarvitsee tekijöikseen yrittäjiä, joiden tuotteilla on markkinoilla kysyntää. Mika Kulju ”Oulun ihmeen tekijät” (Gummerus Kustannus Oy – Ajatus Kirjat 2002), josta lainaus sivulta 11: ”Oulun teknologiaihmeen menestystarina on monesti personoitunut Veikko Lesoseen. Lesosen tarina onkin suomalaisen tee-se-itse-yrittäjän unelma, joka tapahtuu kerran vuosisadassa. Keminmaalaisen työläisperheen poika lähti yrittäjäksi, sinnitteli talousvaikeuksien kanssa lamavuosina ja räjäytti lopulta pankin, kun JOT Automation Group listautui pörssiin syksyllä 1998. Veikko Lesosesta tuli nousukauden suurin taloudellinen voittaja. Lesosen tarinan arvoa lisää se tosiseikka, ettei hän syntynyt hopealusikka suussa eikä matkan varrella mikään saavutus tullut ilmaiseksi. Vuonna 1957 syntynyt Lesonen valmistui koneenrakennusteknikoksi Kemin teknillisestä koulusta. Valmistumisvuotenaan 1982 hän muutti työn perässä Karkkilaan Helvar Oy:lle työnjohtajaksi. Lesosen ura lähti varsinaiseen nousuun Lauri Kuokkasen perustaman LK-Productsin leivissä vuosina 1985-1988, jolloin hän työskenteli työnjohtajana, menetelmien kehittäjänä ja suunnittelijana. Lesonen arvostetaankin Kuokkasen Oulun seudun kehittäjänä korkealle… Lesosen bisnesidea oli työstää tuotantolinjoista, roboteista ja testausjärjestelmistä valmiita paketteja yritysten käyttöön. JOT aloitti toimintansa Oulun teknologiakylän tiloissa, joissa oli vuokralla yksi pikkuinen huone puhelimineen ja fakseineen. Vuonna 1988 yritys muutti Haukiputaalle. Lesonen tuli asiakkailleen tutuksi, kun hän kierteli asuntoautollaan esittelemässä tuotteitaan… Lesosen nousua Suomen miljonäärikerhon kuninkaaksi on kuvattu Jouko Marttilan kirjassa ’Järki ja tunteet osakemarkkinoilla’ (Arvopaperi 2001)… Matti Otalan sukuvaakunassa lukee tunnuslause ’Sapere aude’ eli ’Uskalla olla viisas’. Tunnuslause kertoo Otalasta paljon, sillä hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka pitävät kynttilänsä vakan alla. Otala herättää tiedepiireissä suuria tunteita sekä puolesta että vastaan. Matti Otala syntyi Matti Lehtona 1939 Tapaninpäivänä Oulussa, jonne hänen äitinsä oli lähtenyt pakoon pääkaupungin pommituksia. Muutama päivä lapsen syntymän jälkeen venäläiset pommittivat myös Oulua… Otala oli varsinainen elektroniikka-alan ihmelapsi. Hän rakensi ensimmäisen ’kidekoneensa’ nelivuotiaana, putkiradion seitsenvuotiaana ja 15-vuotiaana nuorukaisen käsissä valmistui ensimmäinen Suomessa rakennettu suurella kuvaputkella varustettu televisio. Teinipoika rakensi televisionsa Geloso-rakennussarjan pohjalta… Otalan mukaan alku oli Oulussa hankala, sillä Pohjois-Suomessa ei juurikaan uskottu elektroniikkateollisuuden mahdollisuuksiin saati sitten, että alasta olisi tiedetty käytännössä mitään…. Matti Otalan kirjasta ’Uskalla olla viisas’ (Ajatus 2001)… Vuonna 1931 Sortavalassa syntynyttä (Lauri) Kuokkasta on pidetty visionäärinä, joka on koko uransa ajan pystynyt satsaamaan tulevaisuuden aloihin huomattavan aikaisessa vaiheessa… Vaikka Kuokkanen vähätteleekin omaa rooliaan, on hänen henkilöhistoriansa hyvin pitkälle suomalaisen radiopuhelinteollisuuden historiaa. Kuokkanen innostui radioalasta jo nuorena ja kävi kansakouluaikanaan Kansanvalistusseuran radioasentajakurssin, jonka jälkeen hän rakensi ensimmäisen radionsa… Kuokkanen aloitti radioalan työt Saloran tehtaalla Salossa… Vuonna 1970 Nokia toi Kuokkasen johdolla markkinoille ensimmäisen kannettavan radiopuhelimen, jonka mallinimi oli SV 1300. Mallista tuli menestys ja sen tuotantoa jatkui peräti 11 vuotta… Vuonna 1972 Nokia aloitti Oulussa salaisena projektina sotilasradiopuhelinten valmistuksen amerikkalaisella lisenssillä… Nokialla oli muillakin tavoin Ouluun vahvat siteensä, sillä silloisen monialayrityksen toimitusjohtajana vuodet 1967-1974 toiminut Björn Westerlund on oululaista Pentzinien ja Bergbomien teollisuus- ja kauppiassukua. Lisäksi Ouluun oli vuonna 1960 perustettu Nokian omistama Pohjolan Kaapeli Oy.”
Risto Uimonen ”Iiro Viinanen – Henkilökuva” (Minerva 2010), josta lainaus sivulta 29: ”Hän tajusi oikein hyvin puheidensa ja lausuntojensa painoarvon sekä yhteiskunnallisen merkityksen. Viinanen halusi rikkoa tieten tahtoen totunnaisia kaavoja, sillä hän piti turmiollisena ay-liikkeen sinnikästä etuuksien lypsyä, jota ammattiliitot terästivät silloin tällöin lakonuhan avulla. ’Mitään ei voinut muuttaa, vaan työntekijöille piti antaa koko ajan lisää etuuksia. Keskitetyt sopimukset olivat yksi syy 1990-luvun lamaan Suomessa. Niillä ajettiin toistuvasti uusia kalliita etuuksia työlainsäädäntöön, ja etuudet annettiin kaikille työntekijöille ajattelematta koko yhteiskunnan etua. Ei ollut mitään mieltä maksaa velkarahalla ylimitoitettuja ja usein kiristettyjä etuuksia’, Viinanen valotti kirjahaastattelussa ajatteluaan… Liikasen ministerikauden kasvua vauhditti löysä raha, jota tuotiin Suomeen ulkomailta rahamarkkinoiden vapautuessa vuosina 1985-1989. Suomeen syntyivät noin 100 miljoonan markan arvoiset harmaan rahan markkinat. Näitä pääomia pumpattiin kansantalouden kiertoon, ja niillä synnytettiin keinotekoinen kupla Suomen talouteen. Pörssikurssit, asuntojen ja tonttien hinnat sekä muut kustannukset karkasivat käsistä… Suomen Pankki olisi puolestaan voinut viilentää suhdanteita vahvistamalla markan ulkoista arvoa, mutta se revalvoi vasta 17.3.1989. Vahinko oli jo tapahtunut. Suomi lähti luisumaan kohti lamaa jo vuoden 1989 alussa, kun varallisuusarvot laskivat nopeasti. Syksyllä 1990 kriisi iski voimalla yritystalouteen. Idänkaupan romahdus vahvisti laskukierrettä. Tieto talouden käänteestä kiiri eduskuntaan, mutta siellä ei ollut kuulevia korvia vaalien läheisyyden takia. Liikanen oli siirtynyt Brysseliin suurlähettilääksi keväällä 1990 – joidenkin mielestä pakoon tulevia vaikeuksia… Suomalaisten poliitikkojen ja työmarkkinajärjestöjen helmasynti oli ollut jo vuosikymmeniä halottomuus tunnustaa realiteetteja juuri silloin, kun suhdanteet kääntyvät laskuun. Palkkoja ja hintoja vedätetään sekä rahaa kylvetään ja etuuksia lisätään suhdannekäänteen jälkeenkin ikään kuin hyvät ajat jatkuisivat ikuisesti. Niin kävi myös vuonna 1990… Kaikkien vaalilupausten äitinä on joskus pidetty Viipurin läänistä valittua maalaisliittolaista kansanedustajaa Kalle Kustaa Pykälää (1905-1917), jonka vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat. Pykälän vaalilupaus perustui tuulentupien rakenteluun, sillä eduskunnan valtaoikeudet eivät ulottuneet Venäjän vallan aikana päähineiden hintoihin. Melkein kaikki vaalien alla annettavat poliittiset lupaukset ovat jonkinlaisia muunnelmia. Pykälän perusoivalluksena, että poliitikon pitää luvata tehdä hyvää äänestäjille, niin nämä palkitsevat hänet parlamenttipaikalla… Presidentti Mauno Koivisto, Ahon hallituksen ja Suomen Pankin koko arvovallallaan tukema vakaan markan politiikka koki konkurssin torstaina 14.11.1991. SAK ja muut keskusjärjestöt olivat hyväksyneet 21.10. Kalevi Sorsan tekemän välitysesityksen, mutta vientialan ammattiliitot, Metallityöväen Liitto sekä Paperiliitto, vitkuttelivat omaa hyväksymistään. Vientiliittojen johdolle tuotti vaikeuksia hyväksyä tuntuvaa palkkojen alennusta sopimalla. Devalvaatiolla toteutettu tulonsiirto oli heille kivuttomampi vaihtoehto… Sorsan sopimuksen tarkoitus oli ollut leikata teollisuuden ja elinkeinoelämän kustannuksia. Sopimus olisi ollut vaihtoehto devalvaatiolle, ja siihen sisältynyttä kustannusten kevennysohjelmaa kutsuttiinkin ’sisäiseksi devalvaatioksi’… Devalvaatio oli nopea ja suoraviivainen tulonsiirto palkansaajilta vientiteollisuudelle, ja juuri siitä syystä SYP:läinen teollisuus ja pääomapiirit sekä vuorineuvos Casmir Ehrnrooth olivat sitä ajaneet hellittämättä. Se oli nopein ja yksinkertaisin tapa nostaa metsäteollisuus ahdingostaan… Raakoja valintoja piti tehdä myös siksi, että koko Suomen pankkijärjestelmä oli romahtaa vuosina 1992-1995. Jollei hallitus olisi lähtenyt pelastamaan pankkeja veronmaksajain varoin, jälki olisi ollut vielä tuhoisempaa. Pankkien tukemiseen sitoutui useita kymmeniä miljardeja markkoja, jotka olisi voitu käyttää toisin, jos pankit olisivat hoitaneet oman tonttinsa paremmin rahamarkkinoiden vapautuessa ja 1980-luvun jälkipuoliskon kasvuhuumassa.”
Pekka Korpinen ”Suomi kääntyy länteen – Talouden tarina sisäpiiriläisen kertomana” (Into2017), josta lainaus sivulta 91: ”Olen kysynyt kahdelta merkittävältä suomalaiselta valtiomieheltä, miksi Suomi liittyi ainoana pohjoismaana euroon. Presidentti Mauno Koivisto sanoi vuonna 2015, että perustelut olivat turvallisuuspoliittiset, siis samat kuin EU:hun liittymissesäkin. Eurossa olemme mukana pitkälle viedyssä eurooppalaisessa integraatiossa, sen ytimessä. Kysyessäni kerran samaa asiaa entiseltä pääministeriltä Paavo Lipposelta hän mainitsi, että Ruotsin pääministeri Göran Perssonin kanssa oli sovittu, että molemmat maat menevät eurooan. Kansanäänestyksessä ruotsalaiset kuitenkin torjuivat asian. Persson ei saanut mukaansa edes oman puolueensa enemmistöä. Koska Suomi pyrki strategisista syistä syvälle Euroopan integraatioon, ei ratkaisua haluttu tehdä ehdolliseksi Ruotsin päätöksestä. Lopputulos on sikäli erikoinen, sillä nyt neljällä pohjoismaalla on jokaisella erilainen integraatio- ja turvallisuuspoliittinen sopimusjärjestelmä… Kuinka paljon euro lisää Suomen turvallisuutta? Kuten suomettumista käsittelevässä osassa todetaan, sodanaikaisissa Jaltan ja Teheranin konferensseissa määritelty Suomen asema säilyi lähes muuttumattomana Neuvostoliiton romahtamiseen asti: Suomessa oli oltava Neuvostoliittoon ystävällisesti suhtautuva hallitus. Kun näin toimittiin (hyväksyntävaatimus koki erityisesti vahvoin valtaoikeuksin varustettua tasavallan presidenttiä), oltiin hyvin lähellä Neuvostoliiton etupiiriin kuulumista. Kun tähän lisätään ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, ei Suomi objektiivisesti voinut olla puolueeton maa, ainakaan ulkopuolisten silmin… EU:n jäsenyyteen liittyvät mahdolliset turvatakuut ovat toistaiseksi olleet varsin heiveröisiä.”
Kehitys-lehti lokakuu 3.2022, jossa Esa Salminen ja Dan Agbo kertovat sivullta 29 näin: ”Kryptovaluuttojen puolustajien mukaan ne toimivat pankkeina ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta avata pankkitiliä. Kryptovaluuttojen arvon romahdus viime keväänä kuitenkin osoitti, etteivät ne säilyttäneet arvoaan. Moni bicoinia pienempi valuutta katosi kokonaan markkinoilta. ’Valtaosa sijoittajista menettää tässä pelissä rahaa, ja vain harvat voittavat. Kryptovaluutoissa ei ole mitään turvaa’. Peter Howson sanoo. Pankkitilien puute on aito ongelma monessa köyhässä maassa, mutta siihen on toinen ratkaisu. Useissa Afrikan maissa käytetään mobiilirahaa, jolloin maiden virallista valuuttaa siirretään matkapuhelimilla ilman, että tarvitaan pankkitiliä. Tunnetuin yritys on kenialainen M-Pesa…”
Björn Wahlroos ”Barrikadeilta pankkimaailmaan: eräänlaiset päiväkirjat 1952-1992” (Otava 2021), jossa maamme talousvaikuttajan kumouksellinen elämä esitellään. Björn ”Nalle” Wahlroos lähti nuorena tekemään vallankumousta, mutta todellisen kumouksen hän koki edettyään pankkimaailman ytimeen. 1980-luvulla Wahlroos oli järjestelemässä Suomen talouselämää uusiksi. Hän kuvaa muistelmiensa ensimmäisessä osassa tarkan kiehtovasti kuuluisia Kouri-kauppoja, uuden Nokian syntyä sekä monia muita finanssitaistoja. Nelikymppisenä Wahlroos oli jo käynyt läpi monta elämänvaihetta: radikaalin nuoruuden sekä yliopisto- ja pankkiuran.
Opinnäytetöitä
Tuukka Kaarre, Sebastian Kirsi ”Tutkimus Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden romahduksia ennustavista indikaattoreista” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/340752/Kaarre_Tuukka-Kirsi_Sebastian.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Juuso Vesterinen ”Rakennusalan kustannusten muodostuminen ja niihin vaikuttaminen” (Turku Amk, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/172484/Vesterinen_Juuso.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Katja Tikka ”LAIVOJEN TUOMAA LAKIA – Ruotsin ensimmäiset kauppakomppaniat 1600-luvulla” (Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto 2020)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/318461/LAIVOJEN.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Talouden historia
Talouden historia alkaa jo tuhansia vuosia sitten. Aina kun joku on tuottanut vaihdettavaksi tuotteita tai palveluja, on siitä seurannut taloudellista kanssakäymistä. Talous on monimutkaistunut sitä mukaa kun yhteisöt ovat kasvaneet.
Keskiajalle tultaessa talousjärjestelmät eivät olleet vielä juurikaan kehittyneet, ja suurin osa vaihdosta tapahtui ihmisten lähipiirissä. Riskipääoman kerääminen sai kuitenkin alkunsa löytöretkeilijöiden hankkiessa sijoittajia matkoilleen. Löytöretket johtivat aikanaan maailmantalouden alkuun. Ensimmäinen pörssi avattiin vuonna 1513 Antwerpeniin.
Hansa tulee muinaisyläsaksalaisesta Hanse sanasta, jolla alkuaan tarkoitettiin ateria- tai uhriyhteyttä. Sana tuli käyttöön 1100 -luvulla Pohjan- ja Itämeren rannikon taloudellisella vaikutusalueella. Nimityksellä tarkoitettiin kauppiaiden maksamaa veroa tai kauppiasryhmittymää, jonka jäseniä oli yhden tai useamman kaupungin kauppiaat. Hansa oli pääasiallisesti saksalaisten kaupunkien 1150-luvulta alkaen muodostama liitto, jonka alkuna voidaan pitää yksityisten kauppiaitten kaupan suojelemiseksi perustamia kiltoja.
Viikinki vallan kadottua kaupankäynnin keskus siirtyi saksalaistuvalle Itämeren etelä rannikolle. Merkittävä tapahtuma oli Lyypekin perustaminen 1158. Lontoon hansa on perustettu 1158. Suurimmillaan hansan valta oli 1300-luvulla, jolloin liittoon kuului n. 70 kaupunkia. Tärkeimmät olivat Lyypekki, Rostock, Wismar, Stralsund, Greifswald, Lüneburg, Bremen, Hampuri ja Köln. Ulkomaisia kauppakonttoreita oli Lontoossa, Bruggessa, Bergenissä ja Novgorodissa. Tärkeimpiä hansan Itämeren piiristä länteen välittämiä tavaroita olivat turkikset, vuodat, vaha, hunaja, hylkeenrasva, silli ja vilja; Itämeren alueelle tuotiin kankaita, suolaa, mausteita ja viinejä.
Hansa vaikutti Ruotsin ja Suomenkin ulkomaankaupassa. Suomen kauppapaikkoja olivat Koroinen ja Turku, ja Tallinnasta oli vilkas yhteys Suomenlahden yli. 1400-luvun lopulta lähtien hansan mahti heikkeni, kun flaamit ja hollantilaiset nousivat hansan kilpailijoiksi. Kauppaliitto menetti erioikeutensa esim. Ruotsi-Suomessa kreivisodan yhteydessä 1537. Viimeiset hansapäivät pidettiin 1669. Hampuri, Lyypekki ja Bremen pitivät yhteyttä keskenään 1800-luvulle saakka ja käyttävät yhä hansakaupungin nimeä. Hansan tärkeimmiksi kauppaoikeudeksi tuli perustaa vieraaseen kaupunkiin kauppapaikka, johon laivojen tavarat voitiin varastoida. Sellaisia varastopaikkoja eli hoveja Hansalla oli useita. Suurimmat olivat Novgorodissa, Visbyssä, Bergenissä ja Lontoossa. Hansalaisilla eli kesteillä oli suurissa kaupungeissa erityinen muureilla, torneilla ja vahvoilla porteilla varustettu kaupunkikortteli. Niiden sisäpuolella oli pakkahuoneita, halleja tavaravarastoja varten, asuinrakennuksia, ammattikuntain taloja, ravintoloita ja kirkko. Siellä kestit, mestarit, kisällit, ja oppipojat elivät yhteisessä taloudessa ankarien sääntöjen alaisina niin kuin luostarissa, kukaan ei saanut ottaa kotikaupungistaan mukaan vaimoaan tai lapsiaan. Ilman ammattikunnanvanhimman lupaa ei kukaan vieras saanut tulla Hansan kauppapaikan muurien sisäpuolelle. Portit suljettiin yöksi ja kaikkien tuli olla sisällä. Muureilla pidettiin vartiota. Jokaisella kestillä piti huoneessaan olla haarniska, jousi ja miekka, ja katumetelin tai piirityksen sattuessa hänen oli riennettävä kauppapaikkaa puolustamaan. Maamme tärkeimpiin kaupunkeihin Turkuun ja Viipuriin asettui paljon saksalaisia vakinaisesti asumaan. Kaupunkien itsehallintoelimissä, raadeissa, heitä oli puolet sen jäsenistä. Suomen ulkomaankauppa oli Hansan käsissä.
Taloustieteen käsitteistön luominen alkoi valistuksen aikakaudella. Moderniin taloustieteen isänä pidetään filosofi Adam Smithiä (1723–1790). Kaupankäynnin rajoitusten vähentyminen ja teollisuuden pääomien myötä kapitalismi sai alkunsa.
Opinnäytetöitä taloudesta:
Jonna Kaikkonen, Niina Suutari ”Nuorten velkaantuminen” (Lapin AMK, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/166214/Nuorten%20velkaantuminen.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Anne Ilkko ”Nuorten maksuhäiriöt ja niiden seuraukset sekä ratkaisukeinot Kainuussa” (Kajaanin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7367/KIL6OAnneI.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Teija Marita Taskinen ”Talousrikollisuus Suomessa” (Vaasan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12135/Taskinen_Teija.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Valtteri Mikkola ”Kunnan taloussuunnitteluprosessin parantaminen” (Turku AMK, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/155587/Mikkola_Valtteri.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jevgenija Makarovskaja ”Talouden seurantatyökalut” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/156915/Makarovskaja%20Jevgenija.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Irina Sedergren ”Perustetavan kahvilan toimintasuunnitelma” (KYAMK opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/106341/Irina_Sedergren_ONT.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jukka Suuronen ”Laatutekniikan hyödyntäminen PK-yritysten toiminnassa” (HAMK, opinnäytetyö 2012)
Pekka Laukkanen ”Vuosisadan liitto – vaikuttava menneisyys ja valoisa tulevaisuus” (Humak, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146094/Laukkanen_Pekka.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Timo Talvitie ”Osakeomistuksen – hallintarekisterihankkeen anatomia” (Turun yliopisto oikeustieteen tiedekunta, Pro Gradu 2018)
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/145882/Talvitie_Timo_progradu.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jonne Rantala ”Aloittava yritys ja taloushallinto” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13334/Rantala_Jonne.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Janne Jaatinen ”Eurooppalainen velkakriisi vakaussopimuksen näkökulmasta” (Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40907/Jaatinen_Janne.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://penttijuhani.wordpress.com/2014/01/31/perustietoa-painoviestinnan-laatuasioihin/
Kirjallisuutta:
Adam Smith ”Kansojen varallisuus: tutkimus sen luonteesta ja syistä” (WSOY 2015)
John Maynard Keynes Työllisyys, korko ja raha. Yleinen teoria. (The General Theory of Employment, Interest and Money, 1936.) Suomentaneet Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen. (WSOY, 1951)
Sixten Korkman ”Väärää talouspolitiikkaa” (Otava 2015)
Merja Mähkä, Unna Lehtipuu ”Sijoittajaksi 7 päivässä” (Alama Talent 2019)
Martti Häikiö ”Nokia Oyj:n historia 1-3” (Edita 2001)
Karo Hämäläinen, Jukka Oksaharju ”Sijoita kuin guru” (Oksaharju Capital Oy 2020)
Fredrik Ekholm ”On aika rakentaa” (www.kkjmk.net 2017), kertoo kuinka hän jatkoi Vaasan Rakennuskorjaus Oy:ssa isänsä jälkeen laajentaen sen toimintaan menestyksekkäästi.
J. Gunnar Olson ”Vapautettu bisnes” (Itätuuli-Kustannus 2010)
Kaisu Paloheimo ”Puusta putosi Jumalan Martti” (Kuva ja Sana 2008) kertoo mm. Martti Falckin yrittäjäurasta
Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992)
Tapani Koivunen ”Amerikkalainen painajainen – Vuoteni USA:n vankiloissa” (Atena 2015)
Björn Walroos ”Kuinkas tässä näin kävi? miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua” (Otava 2019)
Juha Numminen ”Rahasta kiinni – kirja siitä, miten Suomessa rikastutaan” (Tammi 1970)
Rolf Kullberg ”Ja niin päättyi kulutusjuhla” (WSOY 1996)
Linkkejä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Chydenius
https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman
https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Maynard_Keynes
https://penttimattila.blogspot.com/2019/12/yrittamisesta-jotakin.html
Pentti Juhani Mattila 