Pakolaispolitiikka

Turvapaikkapolitiikka koskettaa myös kuntia ja kuntalaisia mm. vastaanottokeskuksissa, kotouttamisessa jne., sekä tuottaa kustannuksia kunnille ja kuntalaisille. Pakolaisten vastaanottamiseen liittyy kansainvälisiä sopimuksia, kuten Sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta eli Geneven pakolaissopimus on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1951 laatima ja vuonna 1967 laajennettu sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta. Sopimuksessa on määritelty yksityiskohtaisesti, kuka on pakolainen ja minkälaiset oikeudet ja velvollisuudet hänelle kuuluvat sopimuksen allekirjoittajavaltioissa. Ensimmäinen asiakirja keskittyi suojelemaan lähinnä eurooppalaisia pakolaisia toisen maailmansodan jälkeen, mutta vuonna 1967 sopimus laajennettiin kattamaan kaikki maailman pakolaiset. Näitä asioita tulee tutkia monelta suunnalta ja käydä rakentavaa keskustelua, jotta löytyy hyviä ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin.

Katso lisää…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pakolainen

Risto Uimonen ”Tulos tai ulos” (WSOY 2019), josta lainaus sivulta 143: ”Sipilä yllätti kertomalla Ykkösaamussa uutisen, joka levisi nopeasti myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Sipilä lupasi antaa tilavan, itse rakentamansa omakotitalon turvapaikanhakijoiden käyttöön vuodenvaihteesta lähtien. Kempeleessä Oulun eteläpuolella sijaitseva talo oli enimmäkseen tyhjillään pääministerin kiireiden takia. Sipilöillä oli asunto Helsingissä… Sipilä lensi vielä samana päivänä Ouluun tutustumaan Heikinharjun vastaanottokeskukseen. Hän halusi perehtyä siihen, miten hyökyaallon lailla Haaparannan ja Tornion kautta Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden käsittely sujui. Viranomaiset ja avustustyöntekijät paiskivat töitä kapasiteettinsa äärirajoilla. Myös hallitus oli helisemässä tulijoiden tulvan vuoksi. Suomi ei ollut osannut varautua tällaiseen tulijamäärään, kuten eivät olleet tehneet muutakaan EU-maat… Yhden vakuuttavalta kuulostaneen todistajalausunnon esitti eräs Irakista Suomeen tullut mies Yleisradion Oulun toimituksen tekemässä jutussa marraskuussa 2017. Hän kertoi päätyneensä Suomeen nimenomaan Sipilän lupauksen rohkaisemana. Mies oli paennut vuonna 2015 perheensä kanssa Isisin hirmuvaltaa Irakin Tikritistä Turkkiin. Hän kertoi höristäneensä korviaan syyskuussa katsellessaan Turkissa Irakin televisiota. Suomen pääministeri kertoi siellä avaavansa Kempeleen talonsa ovet turvapaikanhakijoille. Sipilän tarjouksesta uutisoitiin myös arabiankielisessä maailmassa laajasti seuratun Al-Jazeeran verkkosivuilla. Uutinen lähti leviämään sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. ’Uutiset kertoivat, että tervetuloa Suomeen. Me tulimme tänne juuri siksi. Suunnaksi otettiin Suomi ja Oulu’, irakilaismies sanoi Ylen jutussa… Viesti meni väärään osoitteeseen, kun Irakista saapui pakolaisia, joilla ei ollut mitään edellytyksiä saada turvapaikkaa… Maltillisesti tulijoihin suhtautuneiden keskuudessakin epäiltiin, olisiko muukalaisilla muitakin motiiveja kuin turvan tarve. Jokainen tiesi, että kymmenientuhansien turvapaikanhakijoiden joukkoon mahtui kaikenkarvaisia ihmisiä. Kunniallisia, rehellisiä ja aidosti turvaa tarvitsevia, mutta myös onnenonkijoita, työn vieroksujia, huijareita, naisten hyväksikäyttäjiä, sotarikollisia sekä terrorismiin taipuvaisia. Siis sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet valmiita sopeutumaan suomalaisen yhteiskunnan arvoihin ja Suomen lakeihin.”

Ihmiskauppa

Suomen vuonna 2006 voimaansaattaman YK:n lisäpöytäkirjan mukaan ihmiskauppaa on:

  1. hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla.
    Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö seksimyyntitarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu,  orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen.
  2. ihmiskaupan uhrin suostumuksella edellä tarkoitettuun hyväksikäyttöön ei ole merkitystä, jos sen saamiseksi on käytetty jotakin edellä mainituista keinoista
  3. alle 18-vuotiaan (eli lapsen) värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan ”ihmiskaupaksi” myös silloin, kun siihen ei liity mitään edellä mainituista keinoista.

Ylen aamussa Prostituutiota ja ihmiskauppaa Aurinkorannikolla Espanjassa:

https://areena.yle.fi/1-50802835

Esa Auvinen, Sanna Kahari, Johanna Kilpeläinen ”Ihmiskaupan ja uhrin tunnistaminen” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2010)

Laura Kainulainen ”Ihmiskaupan uhrin auttaminen Suomessa” (Oulun seudun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2011)

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: