SOTE uudistus

Maakunta- ja soteuudistuksella tarkoitetaan Suomen julkisen hallinnon ja sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-palveluiden uudistamista, jonka tarkoituksena on siis siirtää julkisten sote-palveluiden vastuu kunnilta 18 perustettavalle maakunnille. Samassa yhteydessä valmistellaan valinnanvapauslaki, joka antaa palveluiden käyttäjille vapauden valita lain piiriin kuuluvissa palveluissa maakunnan yhtiön, yksityisen yhtiön tai järjestön tuottaman palvelun väliltä. Käsittääkseni tämän Sote-uudistuksen seurauksena lisääntyy byrokratia ja virkamiesten määrä jotka pyörittävät tätä käsittämättömän laajaa himmeliä. Ehkä kannattaisi pysyä vanhassa järjestelmässä jota valtio tukisi tarpeellisilta osin, kuin rakentaa uutta käsittämättömän vaikeasti hallittavaa organisaatiota, jossa väärinkäytösten riski kasvaa organisaation laajuuden vuoksi.

Risto Uimonen ”Tulos tai ulos” (WSOY 2019) sivulla 65 mainitaan: ”Yksi suurimpia ja kiistanalaisempia asioita oli sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja sen järjestäminen peruskuntia ja kuntayhtymiä leveämmille harteille. Sipilä oli ollut aktiivisesti ajamassa ja hyväksymässä edellisen vaalikauden lopulla yhdessä seitsemän muun eduskuntapuolueen puheenjohtajan kanssa uudistusta, joka perustui viiteen sote-alueeseen. Sopimus tästä syntyi maaliskuussa 2014. Jyrki Kataisen hallitus luopui suunnitelmastaan tehdä sote-uudistus kuntien varaan. Keskusta luopui puolestaan ajamasta omaa malliaan, jossa sote-palvelut olisi järjestänyt 18 maakuntaa. Tämä tarkoitti sitä, että Sipilä luopui yhteisten edun nimissä Keskustan ikiaikaisesta tavoitteesta, maakuntahallinnosta. Hän sai siitä kipakkaa palautetta puolueessaan.” Ja sivulta 291 lisää: ”Vapaavuori kokosi vastustavaan rintamaansa 21 suurinta kaupunkia. Lisäksi hän tiesi, että Kokoomuksen eduskuntaryhmässä oli voimakasta vastustusta sotea ja sen kanssa samassa poliittisessa paketissa kulkenutta maakuntauudistusta kohtaan. Kolmas syy liittyi edunvalvontaan. Sote- ja maakuntauudistus olisivat nimittäin siirtäneet toteutuessaan suuren osan kaupunkien tehtävistä maakunnille… Vapaavuoren haastattelu A-studiossa 4.6.2018 paljasti, kuinka tiukkaa linjaa hän veti ja kuinka kovaa kieltä hän käytti. Hän sanoi heti ohjelman alussa, että ’yhä lähempänä katastrofia ollaan’ ja että sote ’ei toteuta tavoitteita kustannusten osalta eikä terveyspolitiikan osalta’ ja että ’hallitus erittäin kovasti yrittää runtata läpi erittäin pienellä vähemmistöllä läpi uudistusta, johon kukaan ei enää usko’.”

Joachim Bodamer ”Ihminen vailla minuutta – Miten voimme säilyttää henkisen ja fyysisen terveytemme teknistyvän maailman kasvavassa paineessa” (WSOY 1966), josta lainaus sivulta 11: ”Eivät yksin sairaus, sairauden käsite ja terapian saavutukset ole käyneet hämäriksi. Tekniikan jatkuvasti muovatessa maailmaa, massayhteiskuntien ja joukkohuollon syntyessä myös lääkärin asema on täysin muuttunut. Lääkäristä on tullut sosiaalivakuutuksen epäitsenäinen palvelija, jolta on riistetty parhaat vaikuttamismahdollisuudet. Huomattavan osan voimistaan hän joutuu käyttämään oman yhteiskunnallisen asemansa puolustamiseen. Sekä lääkäriä että potilasta sitoo heitä hallitseva byrokratia. Sairaudesta on tullut hallintotoimi ja lääkärin suhde potilaaseen on muuttunut ihmissuhteesta sosiaalipoliittiseksi. Tässä on lääketieteen ja lääkärin ammatin nykyisen problematiikan ydin. Sitä on tässä syytä ainakin hahmotellen kosketella, sillä lääkäri on samoin kuin potilaskin teknisen elämänmuodon hyökkäysten alainen… On valitettavaa, ettei oteta kuuleviin korviin sellaisten perinnöllisyystutkijoiden kuin H. J. Mullerin ja G. G. Wendtin varoituksia. Viimeksi mainittu on äskettäin julkaissut teoksen, jonka nimeen, ’Lääketieteen kehitys ihmiskunnan biologisen tulevaisuuden vaarana’, on tiivistetty kärjistetyssä muodossa teoksen sisältö. Ihmisen geenirakenne on vuosituhansien ajan virittynyt ja kehittynyt yhä hienommaksi. Kun nyt lääketiede häikäilemättä puuttuu kehityksen kulkuun, tasapaino perintötekijöiden ja mutaatioista syntyneiden uusien muotojen välillä järkkyy pahasti ja luonnollinen valinta estyy. Röntgensäteet, radium ja radioaktiiviset isotoopit edistävät Wendtin mukaan suuressa määrin mutaatioita ja aiheuttavat siis epämuodostumia. Myös kemialliset aineet ovat laajemmassa määrin mutaatioita suosiva kuin me yleensä luulemme… Kaikki puhuu sen puolesta, että tekniikka koko maapalloa käsittävänä prosessina on vasta alullaan. Mutta meidän ympäristömme on jo muuttumassa työpajamaisemmaksi, ja vauhti kiihtyy huimaavammaksi. Järjestöjen valta kasvaa yhä laajemmaksi, ihmisen oma ratkaisuvapaus supistuu yhä enemmän ja meidän riippuvaisuutemme oman teknisen mielikuvituksemme luomuksista muuttuu hetki hetkeltä suuremmaksi.”

Juho Saari ”Yksinäisten Suomi” (Gaudeamus 2016), josta lainaus sivulta 11: ”Yhteiskunnallinen eriarvoisuus aiheuttaa yksinäisyyttä, ja yksinäisyys aiheuttaa hyvinvointi- ja terveysvajeita, jotka puolestaan muuntuvat eriarvoisuudeksi yksilön toimintakyvyissä ja elämänmahdollisuuksissa. Yksinäisyyteen liittyvät hyvinvointi- ja terveysvajeet jakautuvat väestötasolla kaikkialla suurin piirtein samalla tavalla. Koska jakaumien taustalla oleviin tekijöihin voidaan vaikuttaa, ne ovat myös julkisen vallan toimenpiteiden piirissä. Suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset, jotka vaikeina aikoina kannattelevat ja hyvinä aikoina iloitsevat mukana. Yksinäisyys on tuossa perusturvassa oleva vuotava haava ja ammottava aukko… Lähtökohtana on, että yksinäisyys ei ole yksinomaan tai ensisijaisesti yksilön ominaisuus vaan sen esiintyvyys on kytköksissä yhteiskunnan rakenteellisiin jakoihin ja kulttuurisiin eroihin… Otetaan esimerkiksi modernisaation ja yksinäisyyden suhteesta kotitalousrakenteiden muutoksen (kotitalouksien koon pienentyminen ja yksin asumisen yleistyminen) ja sosiaalisen eristyneisyyden välinen yhteys. Tällöin sosiaalista eristyneisyyttä aiheuttava sosiaalinen mekanismi on se, että kotitalouden sisäisten ja ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien määrä on usein pienempi yhden hengen kotitalouksissa kuin useiden henkilöiden kotitalouksissa eivätkä kotitalouden ulkopuoliset kontaktit korvaa kotitalouden sisäisten kontaktien puutetta. Vastaavasti muuttoliike lisää sosiaalista eristyneisyyttä, koska kaikki eivät välttämättä onnistu rakentamaan sosiaalisia suhteita uudella asuinpaikallaan sukulaisten ja ystävien jäädessä eri paikkakunnalle. Vaurastuminen puolestaan vähentää ihmisten riippuvuutta muista esimerkiksi siksi, että he voivat itse tuottaa tarvitsemansa palvelut (esim. ruoanlaitto) tai ostaa ne kotitalouden ulkopuolelta (esim. käydä ravintolassa). Vaurastuneet ihmiset eivät ole riippuvaisia muiden tuesta tai suuren kotitalouden tarjoamista ’mittakaavahyödyistä’ (yksi keittiö riittää useammalle ihmiselle), vaan heillä on varaa asua yksin… Yksinäisyyteen liittyy myös useita kielteisiä ’perustunteita’ (primary emotions), joiden luokittelusta ei tosin ole päästy yksimielisyyteen. Joka tapauksessa yksinäisyyden kannalta keskeisiä perustunteita ovat ainakin ujous, ahdistus, viha, häpeä ja syyllisyys. Näillä kaikilla tunteilla ja yksinäisyydellä on ilmeinen evolutiiviseen valintaan liittyvä yhteys: yksinäisyyden kokemus on varoittava signaali, joka ilmaisee sitä, että yksilön suhde hänen selviytymisensä kannalta tärkeisiin ryhmiin tai yhteisöihin on tavalla tai toisella epätasapainossa… Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä yksinäisyys on ollut osa sielunhoitotyön kehittämistä ja teologista tutkimusta. Alan tutkimuksen ehkä merkittävin edustaja oli Irja Kilpeläinen (1911-1999), joka teki työuransa sairaalateologina. Hänen kirjansa Ajatuksia yksinäisyydestä (1980) myi peräti neljä painosta, ja se julkaistiin myöhemmin uudestaan isokokoisena tekstinä (1984) sekä äänikirjana. Julkaisuvuonna Kilpeläinen sai myös kirkon tiedonvälityspalkinnon, mikä kertoo hänen saamastaan arvostuksesta… Mutta kenen vastuulla kanssaihmisten kokema yksinäisyys loppujen lopuksi on? Enemmistön vastaus kyselyissä on, että vastuu yksinäisyydestä kuuluu läheisille. Tällöin yksinäisyys näyttäytyy yksityisasiana ja yksilön ominaisuutena – ei yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä, joka kytkeytyy yhteiskunnan rakenteellisiin jakoihin ja kulttuurisiin eroihin. Kansalaisjärjestöt ja poliitikot ovat kuitenkin askel kerrallaan alkaneet ymmärtää yksinäisyyden yhteiskunnallisen merkityksen, ja suomalaisten kokema yksinäisyys onkin vaiheittain noussut myös politiikan asialistoille.”

Sairaanhoidon länsimaiset juuret

Länsimaisessa kulttuurissa kristinusko sai aikaan vuoden 100 jKr. aikoihin avun tarpeessa olevien hoitamiseksi ja yhteisöjen velvollisuudeksi. Alkuseurakunnissa oli diakoneja, seurakunnan palvelijoita, jotka huolehtivat köyhistä ja mahdollisesti sairaista. Miesten lisäksi diakoniatyöhön otettiin Raamatun mukaan 60 vuotta täyttäneitä leskivaimoja, jotka olivat auttamistyöhön tottuneita.

Hoitolaitosten rakentaminen sai länsimaissa järjestyneitä muotoja jo 300-luvulta jKr. aikoihin. Kristittyjen laitokset antoivat hoitoa lähinnä pitkäaikaisesti sairaille ja niitä hospitaali (latinaksi), sananmukaisesti siis majataloiksi.

Rooman keisarin Konstantinus Suuren (noin 274–337) ja hänen äitinsä Helenan (noin 257–326/329) toiminta sai aikaan sairaanhoidon kasvua erityisesti Rooman keisarikunnan itäisellä alueella. Valtakunnan läntisessä osassa laitosten perustaminen oli hitaampaa.

Roomassa ensimmäisen kristittyjen sairaalan perusti noin vuonna 380 roomalainen ylhäisönainen Fabiola (k. 399), joka omistautui kokonaan sairaiden ja köyhien hoidolle. Yleensä hoivalaitoksissa ei ollut palkattua henkilökuntaa ja hoidettavat saivat parhaansa mukaan huolehtia itsestään ja kohtalotovereistaan. Vähitellen arvostus sairaiden hoitoa kohtaan kasvoi ja mm. Flaccilla, keisari Theodosius I:n (379–395) puoliso, kiinnitti huomiota sairaiden hoitoon ja vieraili henkilökohtaisesti sairaaloissa.

Sairaiden hoitamiseen tarkoitetun henkilökunnan on lisääntynyt 400-luvulla, sillä keisari Honoriuksen valtakaudella (395–423) pelkästään Alexandriassa työskenteli sairaaloissa 600 naista. Siellä toimi 400-luvulla Parabolani-niminen järjestö eli ”uskalikot”, jotka olivat omistautuneet sairaiden hoitoon. Pyhän Hieronymuksen (k. 420) kirjeistä käy ilmi, että sairaiden hoitajille kuuluivat yleiset taloustyöt, kuten lattioiden pesu, huoneiden lämmittäminen, ruoan valmistaminen ja tarjoilu sekä astioiden tiskaaminen.

Rooman valtakunnan läntisellä alueella sairaaloiden kehitys jatkui nopeasti laajenevan luostaritoiminnan piirissä. Luostareihin kuuluivat olennaisina osina sairashuone, yrttitarha ja kirjasto. Erityisesti benediktiinien munkkikunnan infirmariumit eli sairashuoneet olivat tunnettuja hoidon hyvästä tasosta. Hoitajina toimivilla munkeilla ja nunnilla ei ollut varsinaista lääketieteellistä koulutusta, mutta monet heistä olivat taitavia haavojen sitojia, lastoittajia ja lääkekasvien käyttäjiä. Luostarilääkintä alkoi rappeutua, kun Clermontin kirkolliskokous vuonna 1130 kielsi munkeilta ja papeilta lääketieteen opiskelun ja harjoittamisen.

Järvinen, Päivi H.: Hoitotyön alkujuuria etsimässä. Pohjois-Suomen hoitotyön julkaisuja B 1, 1984, Kemi-Rovaniemi 1984

Neuman-Rahn, K.: Sairaanhoidon historia. Seymer, Lucy Ridgley: A General History of Nursing. 1956

Opinnäytetöitä:

Jani-Jukka Miettinen ”Terveyspalveluiden järjestäminen osana sote-rakenneuudistusta” (Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104221/Miettinen_Jani-Jukka.pdf?sequence=1

Anne Kemppainen, Jutta Nurminen ”Etänä Enemmän – sote-työ uudistuu- hanke” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)

Mitä Raamattu ilmoittaa parantumisesta
Virallisen lääketieteen ohella tarjotaan paljon erilaisia uskomushoitoja. Olenkin pohtinut myös Raamatun ilmoitusta, kuinka voi parantua sairauksista Raamatun ilmoituksen perusteella. Tässä on se mitä olen löytänyt. Onko olemassa mitään muuta uskontoa kuin juutalaiskristillinen uskonto ja sen kirjallinen ilmoitus Raamattu, jossa Jumala puhuu luomiensa ihmisten huolenpidosta, kuten sairaiden parantamisesta. Vierailin Yhdysvalloissa 2009, jolloin, automatkalla pysähdyimme tohtori Johnin klinikalla, jossa ystävämme oli ollut työharjoittelussa. Tohtori John antoi ystävämme ystäville, joilla on rintasyöpä neuvon. Tohtori Johnin mukaan katkeruus on merkittävässä roolissa syövän syntyvaiheissa. Parantuminen edellyttää anteeksiantamista niille joita vastaan on katkeruutta, jolloin voi vapautua katkeruuden tuomasta siteestä sairauteen. Nämä olivat hänen maksuttomia neuvojaan meille.


Craig A. Evans ”Jeesus-huijaus paljastuu” (www.ivpress.com 2015), josta lainaus sivulta 167: ”Yksi akateemisen Jeesus-tutkimuksen omituisia piirteitä on ollut välinpitämätön suhtautuminen Jeesuksen voimatekoihin, vaikka tämä asia näyttääkin onneksi olleen viime vuosina muuttumassa. Kuinka kukaan näet voi toivoa todella ymmärtävänsä, kuka Jeesus oli ja mistä hänen toiminnassaan oli kysymys, jos yksi hänen elämänsä leimallisimmista piirteistä – ihmeet – jätetään huomiotta? Nykyään tutkijat ovat valmiimpia puhumaan Jeesuksen ihmeistä, koska he ymmärtävät aivan oikein, että historioitsijan tehtävä on kuvata sitä, mitä ihmiset ovat kertoneet ja tallettaneet muistiin. Historioitsijan tehtävä ei ole harjoittaa tiedettä ja metafysiikkaa. Toisin sanoen riittää, että historioitsijat tunnustavat Jeesuksen aikalaisten havainnoineen tapahtumia, joita he pitivät ihmeinä; historioitsijoiden ei tule pyrkiä selittämään tarkasti, mitä Jeesus teki tai kuinka hän sen teki. Tämä muutos, joka ajattelussa on viime vuosina tapahtunut, on tervetullut… E. P. Sanders on aivan oikein esittänyt, ettei väkijoukko seurannut Jeesusta niinkään sen vuoksi, että hän oli suuri opettaja, vaan siksi, että hänellä oli voimallisen parantajan maine. Väkijoukko kasvoi, koska tämä maine näytti olevan hyvin perusteltu. Tehottoman parantajan olisi ollut vaikea koota jatkuvasti ympärilleen innostuneita seuraajia.”


Luukas 17:16-23: ”Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme”, ja: ”Jumala on katsonut kansansa puoleen.” Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.  Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: ’Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'”  Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” 


Johanneksen evankeliumissa 10:10 Jeesus sanoo mikä on sairauden lähde ja kuka on sairaiden parantaja: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” 

Raamatusta voidaan saada sellainen kuva, että Jumala parantaa armosta uskon kautta uskomalla ja luottamalla Jumalan lupauksiin. Jos haluamme ansaita Jumalalta parantumisemme, niin uskoakseni se ei toimi tai jos haluaisin maksaa siitä jotain Jumalalle. Meille on tärkeää oppia tuntemaan Jumala, joka on tehnyt meistä vanhurskaita ja pyhiä Jeesuksen sijaiskuoleman tähden armosta, kun olemme ottaneet Jumalan valmistaman armolahjan vastaan uskomalla.


Mihin perustuu, että Raamatullinen parantuminen on mahdollista? Vastaus on Jeesus, joka kantoi ristillä meidän sairautemme, jotta voisimme olla terveitä ja parantua sairauksistamme: Jesaja 53:3-5 ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”


Rodney Howard-Browne ”Elämä Jumalan kirkkaudessa” (River Publishing Finland Oy 2016), josta lainaus sivulta 111: ”Jotkut, jotka näkevät toisten parantuvan heidän palvelutyönsä kautta, saattavat alkaa luulla, että he itse tekevät ihmeitä. Silloin he ovat liukkaalla jäällä. Pietari kertoi kokoontuneelle ihmisjoukolle, kenelle kunnia miehen parantumisesta kuului. Jatkakaamme lukemista jakeista 12-16. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: ’Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.”


Miksi emme näe parantumisihmeitä kovinkaan paljon, vaikka Raamattu ilmoittaa sen olevan Jumalan tahto, Ehkä näkisimme niitä enemmän, jos meillä olisi lapsen kaltainen usko, joka ei pidä ihmeitä mahdottomana, vaan mahdollisena. Ehkä häpeämme Raamatun lupauksia, olemme ylpeitä ajattelemalla mitä ihmiset ajattelivat, jos uskomme Jumalan lupauksien olevan täyttä totta edelleen tai ajattelemme joutuvamme häpeään ihmisten edessä, jos mitään ei tapahdukaan rukoiltuamme sairaiden puolesta. Tämä on epäuskoa, vain usko siirtää vuoria ja ottaa vastaan Jumalan hyvän tahdon parantumisen sitä tarvitsevalle vastaan, jos emme epäile olemalla epävarmoja Jumalan lupauksien suhteen, onko ne totta tai haluaako Jumala parantaa minut. Usko on luottamista häpeämättä Jumalan lupauksiin. Usko tulee ennen kaikkea muuta Raamatun sanan kuulemisesta lukemalla tai kuulemalla saarnoja, myös muut kertomukset parantumisihmeistä luo uskoa otaa vastaan oma parantuminen Jumalalta. Elävä uutinen – Uusi testamentti vapaasti kerrottuna Roomalaisille 4:18-22 lainaus: ”Kun siis Jumala lupasi antaa Aabrahamille pojan, jonka jälkeläisistä kerran tulee suuri kansa, Aabraham uskoi Jumalaa, vaikkei sellaisen lupauksen toteutuminen ollut mahdollisuuksien rajoissakaan! Koska hänen uskonsa oli vahva, hän ei murehtinut siitä, että oli liian vanha tulemaan isäksi – olihan hän satavuotias – ja että hänen vaimonsa Saara, joka oli yhdeksänkymmenvuotias, oli myös aivan liian vanha saamaan lapsia. Mutta Aabraham ei epäillyt, vaan uskoi Jumalaa. Hänen uskonsa ja luottamuksensa kasvoivat jatkuvasti, ja hän ylisti Jumalaa ihmeestä, ennen kuin se oli edes tapahtunutkaan. Hän oli aivan varma siitä, että Jumala kykeni tekemään kaiken, mitä oli luvannutkin. Aabrahamin uskon tähden Jumala hyväksyi hänet omakseen.”


Markuksen evankeliumissa luvussa 6:5-6 todetaan näin: ”Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa…” Jaakobin kirje 6-8: ”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” Intiassa Bangaloressa sain vierailla erään suuren seurakunnan vieraana useita kertoja ja keskustella seurakunnan perustajan ja apostolin kanssa. Hän sanoi, että seurakunta kasvoi uskovien vainoista huolimatta siksi, että ihmisiä parantui seurakunnassa, kun sairaiden ja apua tarvitsevien puolestaan rukoiltiin seurakunnassa ja uutiset parantumisista veti sairaita seurakunnan piiriin ottamaan vastaan oma parantuminen. Muutamia näitä parantuneita ja rukouksen kautta autettuja sain henkilökohtaisesti tavata. Mitä meidän tulisi tehdä, jos parantumisia ei rukouksista huolimatta näy. Käsittääkseni meidän tulisi tehdä parannusta epäuskosta tunnustamalla syntimme ja jatkaa rukousta uskossa niin kauan kunnes näemme Jumalan lupausten toteutuvan, ollaan periksiantamattomia Jumalan lupausten suhteen. Jesajan kirja 59:1-2 toteaa: ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne.”


Usko, joka saa aikaan paranemisen, on Jumalan suuresta armostaan antama lahja. Sitä ei voi tuottaa millään henkisellä voimistelulla tai psykologin tekniikoin. Sellaista uskoa voi vain hengellinen mieli ymmärtää. Lihalliselle mielelle se on silkkaa hulluutta. Lihallinen mieli hyväksyy kaikissa olosuhteissa aistien todistuksen, joten se on aistien hallitsema. Hengellinen mieli hyväksyy Jumalan Sanan todistuksen muuttumattomana ja pysyvänä totuutena, ja aistien todistuksen vain siinä määrin kuin se on Jumalan Sanan todistuksen kanssa yhdenmukainen. Efesolaiskirjeessä 2:8-9 sanotaan näin: ”Sillä armosta te olette pelastetut (parantuneet) uskon kautta, ette itsenne kautta – se (usko) on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Usko perustuu siis Jumalan Sanan lupauksiin ja ilmoituksiin, ja hyväksyy aistien todistuksen vain siinä määrin kuin se on yhtäpitävä Jumalan Sanan ilmoitusten kanssa.


Sen sijaan, että pyydämme Jumalaa parantamaan, voimme ylistää Häntä jo valmistetusta parantumisesta. Ei kerrota Jumalalle ongelmistamme, vaan puhutaan sairaudelle Jumalasta, eli sanomalla: sairaus, Jeesuksen nimessä käsken sinua lähtemään kehosta, kuten Mark 11:23 kehottaa Jeesuksen sanomana puhua ongelmamme vuorelle ja uskoa, että se toteutuu. Hebrealaiskirje 11:6 sanoo: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” 


Smith Wigglesworth ”Kasvava usko” (Ristin Voitto 1958) lainaus sivulta 20: ”Kerran olin niin sidottu, ettei mikään inhimillinen voima voinut minua vapauttaa. Vaimoni luuli, että aikani oli kulunut loppuun. Mistään ei tullut apua. Siihen aikaan olin saanut nähdä vain heikon vilahduksen Jeesuksesta lääkärinä. Kuusi kuukautta olin kärsinyt umpisuolentulehdusta; vain joskus olin tuntenut tilapäistä helpotusta. Menin siihen seurakuntaan, jonka saarnaaja olin, mutta kaaduin lattialle hirvittävien tuskien kouristamana. Minut vietiin sitten kotiin sänkyyn. Rukoilin koko yön, kerjäten vapautusta, mutta ilman tulosta. Vaimoni oli varma siitä, että nyt oli kysymys kotiinkutsusta, ja lähetti hakemaan lääkäriä. Tämä selitti, ettei ole mitään toivoa, sillä ruumiini oli liian heikko. Koska tämä umpisuolentulehdus oli kestänyt kuusi kuukautta, oli koko minun ruumiini taudin turmelema, ja sen tähden hän piti leikkausta mahdottomana. Hän jätti vaimoni aivan toivottomaksi tilani johdosta. Hänen mentyään tuli meille vierailulle vanha naishenkilö ja nuori mies. Tiesin, että edellinen oli todellinen rukoilija. He tulivat siihen yläkerrassa olevaan huoneeseen, missä minä makasin. Nuori mies hyppäsi sänkyyn ja käski pahan hengen jättää minut. Hän huusi_ – Mene ulos, sinä saatana! Minä käsken sinua lähtemään Jeesuksen nimessä! Ei ollut aikaa hangoitella vastaan. En ennättänyt sanoa hänelle, etten uskonut vihollisen olevan minussa. Joka tapauksessa se hävisi Jeesuksen nimessä, ja minä paranin silmänräpäyksessä. Nousin, puin päälleni ja menin alakertaan. Olin jatkuvasti toimessa putkityöalalla ja kysyin vaimoltani: – Onko minulla työkutsuja? Olen nyt terve ja lähden työhön. Sain kuulla, että eräs määrätty työ oli tehtävä. Otin työkalut ja lähdin matkalle… Tämän kirjoittajalla oli etuoikeus kolmen kuukauden ajan olla mukana, kun herra Smith Wigglesworth viime vuonna (v. 1921) piti kokouksia Ruotsissa ja Tanskassa. Se oli todella etsikkoaikaa korkeudesta. Uskallan sanoa, että sadat ihmiset silloin ottivat Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan, tuhannet parantuivat kaikenlaisista sairauksista, toiset taas heräsivät syvempään elämään Jumalassa, ja monet vastaanottivat kasteen Pyhässä Hengessä aivan kuin helluntaipäivänä. Kaikesta tästä annamme kunnian Jeesukselle. Tässä kerron muutamia esimerkkejä siitä kaikesta ihmeellisestä, jossa sain olla mukana… Tukholmassa odottivat pitkät jonot monta tuntia ennen kuin kokoukset alkoivat, päästäkseen sisään. Huoneistoon mahtui 1.800 henkilöä. Suuret joukot saivat seisoa ulkona joka kokouksen aikana, mutta tunti tunnin jälkeen odotettiin tilaisuutta päästä sisään, jos joku meni ulos… Näytin hänelle öljypulloani ja sanoin hänelle: – Tässä on öljyä. Se on Pyhän Hengen vertauskuva. Kun se koskettaa sinua, alkaa Henki toimia, ja Herra on nostava sinut jalkeille. Ja Jumala teki jotakin siinä hetkessä, kun öljy kosketti häntä. Katselin ikkunalle päin ja näin Jeesuksen…Jeesus oli halukas tulemaan ja parantamaan sairaan, mutta sadanpäämies sanoi: ’Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee’. Jeesus ilostui näistä sanoista ja sanoi miehelle: ’Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon”’ Ja palvelija parani sillä hetkellä. Kun olin Australiassa, tuli kerran eräs mies luokseni. Hän nojautui suuren keppiinsä ja sanoi: – Tahtoisin, että te auttaisitte minua. Tarvitsette puoli tuntia rukoillaksenne minun puolestani. Sanoin hänelle: – Uskokaa Jumalaan, niin te paranette silmänräpäyksessä. Hänen uskonsa heräsi eloon, niin että hän saattoi tulla silmänräpäyksessä terveeksi. Ja niin hän meni tiehensä ylistäen Jumalaa ihmeellisestä parantumisesta. Herra sana on riittävä tänä päivänäkin. Jos uskallat uskoa Jumalaan, niin olet näkevä, että Hänen sanansa saavat ihmeitä aikaan, niin että se herättää hämmästystä. Kertomuksessamme mainitulla sadanpäälliköllä oli uskoa, joka ei estänyt Jumalaa. Epäonnistuminen koetaan, kun estämme Israelin Pyhää. Minun tarkoitukseni on sytyttää teissä elävä usko Jumalan Sanaan… Mikä ero oli Sakarialla ja Marialla? Enkeli tuli Sakariaan luo ja sanoi: ’Vaimosi on synnyttävä pojan’ Sakarias oli pyhällä paikalla, mutta alkoi epäillä ja sanoi: ’Minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut’. – Gabriel nuhteli häntä epäuskosta ja sanoi hänelle: ’Sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani.’ Tarkkaa nyt, kuinka erilaista oli, kun enkeli tuli Marian luo! Tämä vastasi: ’Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.’ Ja Elisabeth tervehti Mariaa sanoilla: ’Siunattu olet sinä, joka uskoit, sillä se on käyvä täytäntöön, mikä sinulle oli Herralta sanottu’ (engl- käännös). Jumala tahtoo, että me omistamme Hänen sanansa samalla tavalla. Hän haluaa, että me rohkeina tulemme ja selitämme: ’Sinä olet luvannut sen, Herra. Tee se nyt!’ Jumala iloitsee, kun me muistutamme Häntä Hänen omista sanoistaan… Kävin kerran erään naisen luona, joka oli ollut sairaana monta vuotta. Hän oli aivan reumatismin runtelema ja oli kahden vuoden ajan maannut sängyssä. Sanoin hänelle: ’Mistä se johtuu, että te makaatte tässä?’ Hän vastasi: ’Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tämä on minulla pistin lihassa.’ Kysyin häneltä: ’Kuinka pitkälle olette sitten päässyt vanhurskaudessa, kun teillä täytyy olla tällainen ohdakepiikki lihassa? Onko teillä ollut niin valtavia ilmestyksiä, että teillä on vaara tulla rajattoman ylpeäksi?’ Hän vastasi: ’Uskon, että se on Herralta, joka on antanut ’minulle minun kärsimykseni.’ Vastasin: ’Jos uskotte, että se on Jumalan tahto, niin mistä johtuu, että te kaikin voimin yritätte päästä siitä ja että minä näen kaikkialla apteekkipulloja? Tulkaa pois piilopaikastanne ja tunnustakaa, että olette syntinen! Kun vapaudutte omavanhurskaudestanne, voi Herra tehdä jotakin teidän puolestanne. Hyljätkää mokoma päähänpistonne, että te olette niin pyhä, että Herran täytyy teitä lyödä. Synti on aiheuttanut teidän sairautenne, eikä vanhurskaus. Sairaus ei aiheudu vanhurskaasta elämästä vaan synnistä.”


Apostolien teoissa luvussa 10:38-48 ”te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.  Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.  Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”  Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.”


Markuksen evankeliumissa luvussa 11:22-26 Jeesus puhuu kuinka meidän tulisi uskoa saaneemme esim. parantumisen jo sitä anoessamme, jolloin voimme kiittää Jumalaa ennen kuin rukous on tullut näkyväksi: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne. ”


Markuksen evankeliumissa luvussa 16:15-20 Jeesus sanoo: ”Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.’ Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.” 

Risto Siltanen ”Lea Kärnä – Sisua, kyyneleitä ja uskoa – Lähetyspioneerin rikas taival elämäkertana” (Kuva ja Sana 2005), josta lainaus sivulta 34: ”Kun seuraavan kerran tuli minun vuoroni hypätä, nämä kaverit menivät naapurin poikien kanssa hyppyrin alle sillä tavalla, että minä en heitä laskiessani nähnyt. Sitten kun olin juuri hyppäämässä he työnsivät havuja minun edessäni pystyyn. Siitä syntyi lähes hengenvaarallinen tilanne. Suksi takertui jotenkin niihin havuihin, ja minä vuorostani lensin holtittomasti rinteeseen. Sukset katkesivat, ja povi turposi melkoiseksi patiksi. Pojatkin pelästyivät suunnattomasti. Tosin he ajattelivat niin päin, että mitä tuosta polvesta, mutta mitä isä sanoo kun sukset menivät kappaleiksi. En muista, miten isä poikia käsitteli, mutta minua hän muistutti siitä, mitä Sanassa sanotaan: ’Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat… he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.’ (Mark. 16:17-18). Isä uskoi Raamatun sanaan, pani kätensä polveni päälle ja rukoili. Silloin näin itse omin silmin ensimmäisen ihmeparantumisen. Istuin lattialla jalka suorana. Isä alkoi rukoilla. Hänen rukouksensa päättyessä kipu hävisi heti, ja iltaan mennessä turvotus oli laskenut. Isä pyysi minua taivuttelemaan jalkaani. Minä taivuttelin enkä tuntenut pienintäkään kipua, vaikka siihen asti olin ihan linkannut kipeän jalkani kanssa. Siinä minä taas kerran ajattelin, että näin se Jumala toimii. Isän rukoillessa en tuntenut mitään ihmeellistä. Sen vain tiedän, että tapahtui niin kuin Raamatussa sanotaan.”


Ruth Carter Stapleton ”Sisäinen parantuminen” (ari kustannus 1978) josta tämä lainaus: ”Rukoillessamme fyysistä parantumista koskettelemme usein todellisen tarpeen oireita. Syvät vammat ja pelot ilmenevät usein fyysisesti selkäsärkynä, päänsärkynä, ihottumana, astmana ja muina sairauksina. Rukoillessamme fyysisten oireiden paranemista emme usein näe mitään muutosta, koska rukoilemme ja odotamme Jumalalta pikemminkin oireen parantamista kuin kokonaista eheytymistämme. Meidän on tajuttava, että Jumala tahtoo meidän olevan eheitä, ja ymmärrettävä, että Isämme haluaa todella parantaa asenteemme. Usein ongelmamme alkusyynä on toisten taholta kokemamme rakkauden ja ymmärtämyksen puute eivätkä niinkään tekemämme synnit. Koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja huomenna, hän voi palata taaksepäin elämässämme ja parantaa vaurioita aiheuttaneet tapahtumat… Jokaisella sisäisellä lapsella on hänen äiti- ja isäsuhteensa muovaama kuva miehestä ja naisesta. Kun äiti elää iloista, täyttymystä antavaa naisen ja äidin roolia, sisäiselle lapselle kehittyy myönteinen naiskuva. Jos isä on emotionaalisesti vahva, vastuuntuntoinen ja rakastava, lapselle muodostuu myönteinen mieskuva. Jos joko mies- tai naiskuva romahtaa, tämä vahingoittaa lapsen suhtautumista hänen omaan aikuisrooliinsa. Jos sisäistä psyykkistä lasta on kohdeltu huonosti, näemme toisinaan pahoinpidellyn lapsen oireyhtymän.”


Jo Vanhassa testamentissa Jumala oli kansansa parantaja, sillä Psalmissa 107 puhutaan kuinka Jumala lähetti Sanansa, joka paransi heidät. Jeesus oli Jumalan sana Johannes 1:1-4 ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Psalmi 107:19-22 ”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.”

Ja 2 Moos. 15:25-26: ”Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä. Hän sanoi: ”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.”


Jeesus ja opetuslapset paransivat sairaita monenlaisilla tavoilla, kuten laittamalla kädet pään päälle, antamalla tehtävä mennä näyttämään itsensä papeille ja matkan aikana parantuminen tapahtui, kun noudatti saamiaan ohjeita, vaatekappaleiden kautta, kuten Paavalin hikiliinat jne…
Apostolien teoissa luvussa 3:1-10 Pietari parantaa ramman: ”Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.”  Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut.”


Raamatun sanasta ja evankeliumeista voimme päätellä, että Jumala on meidän parantajamme ja tiedämme hänen haluavan parantaa meidät kuten sen voi lukea Matteuksen evankeliumista  8:1-4  ”Kun Jeesus tuli alas vuorelta, suuri ihmisjoukko seurasi häntä. Hänen luokseen tuli silloin muuan spitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”  Heti mies parani taudistaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna Mooseksen määräämä uhrilahja, todisteeksi parantumisesta.”


Jumala ei paranna niitä jotka omasta mielestään ansaitsevat tai voivat ostaa parantumisen, vaan ne, jotka ottavat vastaan parantumisen Jumalan armosta Jumalan hyvyytenä, sekä luottavat siihen, että Jumala voi ja haluaa parantaa inhimillisesti mahdottomia sairauksiakin. Siihen aikaan spitaaliset olivat eritettyjä saastaisia ihmisiä, joiden oli varmaan vaikea uskoa hyvään Jumalaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki ei parane, niin välttääkseen pettymyksen tunteita ei pitäisi odottaa tulevansa parannetuksi. Mielestäni tämä ei ole oikein, sillä odotus Jumalan lupausten täyttymisestä omakohtaisesti lisää uskoa ja parantuminen tulee omalle kohdalle tai parantumisen hetki lähemmäksi.


Jumala haluaa antaa parantumisen kansalleen, sillä on antanut kansalleen armolahjoja myös parantumisen alueelta, kuten 1 Kor. 12:27-31 ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.”


Guy Chevreau ”Sateet tulevat” (Aika 1995) lainaus sivulta 23: ”Augustinus toimi piispana Pohjois-Afrikassa vv. 393-430, mutta hänen vaikutuksensa tuntui koko läntisessä kristikunnassa. Historialliselta kannalta katsoen Augustinus on apostoli Paavalin jälkeen voimakkaimmin vaikuttanut kristillisen uskon teologiseen ymmärtämiseen. Hänen teoksensa vaikuttivat syvästi Lutheriin ja Calviniin, mainitakseni vain kaksi muuta hengellistä raskassarjalaista. Augustinuksen teosta De civitate Dei (Jumalan valtakunnasta) on sanottu suuren neron tuottamaksi mestariteokseksi latinankielisten kirkkoisien parissa. Tässä teoksessa Augustinuksella on 13 sivun mittainen selonteko paranemisista ja vapautumisista, joiden tapahtuessa hän on itse ollut paikalla. Selonteko on otsikoitu ’Ihmeistä, jotka tapahtuivat, jotta maailma uskoisi Kristukseen, ihmeistä jotka eivät ole lakanneet sen jälkeen, kun maailma uskoi’. Hän kertoo sokeiden näönsaamisesta, rintasyövän, kihdin, munuaiskivien ja tyrien paranemisista, härkävankkureiden yliajaman ruhjoutuneen pienen pojan elpymisestä ja demonien vaivaamien vapautumisesta. Sen jälkeen hän kirjoittaa: Mitä minun olisi tehtävä? Minulla on niin kova kiire saada tämä työ [kirja De civitate Dei] valmiiksi lupaukseni mukaan, etten voi kertoa kaikista niistä ihmeistä, jotka tunnen… Sitten hän jatkaa vielä neljä sivua… ja sanoo lopuksi: Nytkin tapahtuu monia ihmeitä. Sama Jumala, joka teki ne, joista olemme lukeneet [evankeliumeissa], tekee niitä yhä, kenen välityksellä tahtoo ja niin kuin itse tahtoo.”


Jeesuskin rukoili Isäänsä herättämään kuolleista Lasaruksen, jotta ihmiset uskoisivat: Johannes 10:1-44 ”Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: ”Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa.” Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.” Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: ”Menkäämme taas Juudeaan.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!” Jeesus vastasi: ”Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.” Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.” Niin opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.” Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä.” Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa.” Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. Ja Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi on nouseva ylös.” Martta sanoi hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: ”Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan.” Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä. Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.” Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;  ja hän sanoi: ”Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: ”Herra, tule ja katso.” Ja Jeesus itki.  Niin juutalaiset sanoivat: ”Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!”  Mutta muutamat heistä sanoivat: ”Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?” Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.” Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?” Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.”


Parantumisen voi ottaa vastaan tutkimalla Jumalan lupauksia parantumisesta Raamatusta ja ottamalla uskossa vastaan parantuminen. Monet suuret uskon sankarit kuten Tommy Hicks koki parantumisen juuri näin ennen kuin heidän palvelutyönsä alkoi. Tommy Hicksin tulkin Kaleva Salorannan kirjoittamassa esittelyssä ”Maasta maahan Jeesuksen nimessä” nimisessä kirjassa mainitaan, että Tommy menetti nuorena poikana onnettomuudessa vanhempansa vuonna 1914. Hän sai uuden kodin setänsä perheen luota, jossa hän koki yhdentoista vanhana hengellisen ratkaisun herätyskokoussarjassa. Tommy opiskeli neljä vuotta lääketiedettä, niin hän koki kutsun lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Afrikassa Tommy oli kymmenen vuotta, jonka jälkeen hän palasi takaisin Amerikkaan ja ryhtyi rakennusurakoitsijaksi. Tommy avioitui, mutta menetti lapsensa vuonna 1943, koska lapsi sairastui. Tommyn vaimo kuoli myös ja Tommy itse sai veritulpan aivoihinsa, jonka seurauksena tuli halvaus ja Tommy oli liikuntakyvytön. Tämän takia hän odotti kuolemaansa, mutta sitten tapahtui ihme, sillä Tommy Hicks kääntyi Jumalan puoleen Hänen lupauksiinsa luottaen ruumiillisen parantumisensa suhteen. Tämä uskonrukous paransi hänet 2.9.1949. Tommy Hicks oli luvannut rukoillessaan antaa koko loppu elämänsä evankeliumin julistustyöhön, jos hän paranee. Ja hän koki saaneensa lisää elämän päiviä kuten Raamatun kuningas Hiskia aikoinaan Israelissa. Parantumisen jälkeen hän oli kokenut saaneensa erityisen Jumalan kutsun Argentiinaan. Tommy Hicksin kirjassa ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” Kuva ja Sana 1955 ”Emme voi erottaa sairautta saatanasta, emmekä pitää tautia normaalina, luonnollisena asiana. Sairaudella ja synnillä on sama alkuperä, ja niille molemmille on varattu sama parannuskeino Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman kautta. Jeesuksen suhde syntiin oli sama kuin Hänen suhteensa sairauteen. Hän kohteli sairautta samalla tavalla kuin Hän kohteli pahoja henkiä… Hirvittävä valhe on, että sairaus on Jumalan tahto, on noussut syvyyden kuilusta. Sitä ovat levittäneet ihmiset, jotka rakastavat helppoa elämää ja mukavuutta enemmän kuin kärsivää ihmiskuntaa ”


Monet suuret parantajaevankelistat kuten Kathryn KuhlmanBenny Hinn jne. ovat julkaisseet kirjoja parantuneiden ihmisten parantumiskokemuksista, jotka ovat sisältäneet lääkäreiden documentteja. Benny Hinn: ”Tänään Jumala parantaa sinut”. Alkuteos: This is your day for a miracle 1996. Alkuperäinen kustantaja: Creation House, Strang Communications Company, Lake Mary, Florida, USA. Käännös: Hannu Viinikainen. Lääketieteellisen osuuden tarkistus: Marja Rantanen. Kansityö: Lumikuva. ISBN: 951-585-045-2 (nid.) 


Kathryn Kuhlman
 ”Uskon ihmeisiin” (Ristin Voitto 1974) Tässä kirjassa kaksikymmentä ihmistä kertoo vaikeasta sairaudestaan ja kokemastaan ihmeellisestä parantumisestaan. Kertomuksiin liittyy myös lääkäreiden havaintoja. Merkille pantaavaa on lukiessa näitä ihmeellisiä parantumisihmeitä ettei parantuminen tapahtunut välttämättä aina heti vaan vähitellen heidän käydessään Kathryn Kuhlmanin kokouksissa, sillä usko tulee kuulemisesta, myös näiden parantumista tarvitsevien omaisten ja ystävien periksiantamaton oma rukous ja paastoaminen, jotta Jumala vastaisi heidän tarpeisiinsa, mikä osoittaa uskoa.


Etelä Korealainen pastori Yonggi Cho on ollut nuorena vakavasti sairas ja löytänyt Jeesuksen, niin buddahalaiset perheen jäsenet ovat kehottaneet häntä poistumaan kotoa. Yonggi Cho oli alkanut parantua mennyt raamattukouluun Souliin. Nykyään Soulin Yoidon Täyden evankeliumin seurakunnassa on n. 800.000 jäsentä. Tri Paul Yonggi Cho on vieraillut Suomessa 1990-luvulla ja hänen kirjojaan on myös Suomennettu. Kirjassaan ”Miksi ihminen kärsii?” Kuva ja Sana 1987 ”Toivon vain sydämestäni, että sairasvuoteilla kärsivät veljet ja sisaret löytävät sen Jeesuksen, jonka minä olen löytänyt. ’Jeesuksen, joka kantoi meidän sairautemme.’ Toivon, että he polvistuvat hänen eteensä ja ottavat myös vastaan iankaikkisen pelastuksen ja paranemisen, niin että Jumala saa kunnian heidän parantumisestaan, koska se on Jumalan tahto kaikkia kohtaan” Yonggi Cho ”Menestyvä elämä” (RV-kirjat 1981) sivulta 142: ”Vaikka olen palvellut pastorina melkein kaksikymmentä vuotta, en voi selittää uskon todellisuutta. Ainoa minkä voin sanoa, on, että kun sinulla on usko, sinulla on usko; ja kun sinulla ei ole uskoa, niin sinulla ei ole uskoa. Monet sairaat tulevat luokseni parannettavaksi, mutta monessa tapauksessa huomaan, että heillä ei ole hitustakaan uskoa sydämessään. Niin, toivoa heillä on, mutta ei uskoa. Minä kehotan aina näitä ihmisiä tutkimaan sydäntään, tunnustamaan syntinsä ja odottamaan Herraa, kunnes he Pyhän Hengen voimasta tulevat osalliseksi uskosta. Usko on Herran lahja. En nyt tarkoita inhimillistä uskoa vaan yliluonnollista uskoa – sitä uskoa joka tulee ylhäältä. Usein kun sairaat tulevat luokseni, huomaan että heillä on sielussaan tämä selittämätön, ihmeellinen ja ihmettä tekevä todellisuus, jota kutsutaan uskoksi. Silloin tiedän heti, että tämä henkilö tulee parantumaan. Ja aivan oikein! Kun rukoilen hänen puolestaan, hän uskoo, ja Jumalan voima vapauttaa hänet hänen sairaudestaan. Meidän täytyy varata aikaa voidaksemme ottaa uskon vastaan. Jos sinulla ei ole uskoa, sinun täytyy hiljentyä tutkimaan sydäntäsi ja etsiä Herraa. Jos tarvitset vieläkin suurempaa uskoa, sinun täytyy joskus paastota ja rukoilla. Jos uskoa ei synny viikon kuluessa, sinun täytyy jatkaa rukoilemista. Mutta jos saat tämän voimakkaan uskon, voit ’siirtää vuoria’. Usko on mahtavaa ja ihmeellistä todellisuutta. Mutta en voi ottaa esiin uskoa ja näyttää sitä sinulle, sillä se on jotakin hengellistä…”


Oral Roberts on kirjoittanut yli sata kirjaa joista on suomennettu: ”Seitsemän parantumisen lähdettä, teidän terveydeksenne ja parantumiseksenne” Ristin Voitto 1961, josta tämä lainaus: ”Minä rukoilen kaikenlaisten ihmisten puolesta, että he tulisivat terveiksi. Huomaan, ettei ole mitään sairautta, mitä ei voitaisi parantaa. Valitettavasti näyttää kuitenkin olevan ihmisiä, jotka eivät voi tulla terveiksi, ennen kuin he muuttuvat sisäisesti. Se ei johdu siitä, ettei Jumala rakastaisi heitä, eikä siitäkään, ettei parantumista olisi luvattu heille. Se johtuu osaksi siitä, etteivät he käsitä, että heidän täytyy ensiksi hoitaa kuntoon sielunsa sairaus. Sellaisille ihmisille on olemassa jumalallinen apukeino parantumiseksi ja terveydeksi. Olen kiitollinen tästä, koska se tekee rukoukseni heidän puolestaan tehokkaammaksi. Jumalallinen apukeino on Jaak. 5:16 ’Tunnustakaa siis toisillenne syntinne… että te parantuisitte.’ Eräs mies, joka tuli luokseni, jotta rukoilisin hänen parantumisensa puolesta, käyttäytyi hyvin merkillisesti. Sillä hetkellä, jolloin oli laskemaisillani käteni hänen päälleen rukoillakseni hänen puolestaan, hän yhtäkkiä vetäytyi taaksepäin, kääntyi ja käveli nopeasti pois puhujalavalta häviten väkijoukkoon. Muutamia päiviä myöhemmin hän tuli uudelleen luokseni. Hän näytti huomaavan, että tunnistin hänet, sillä hän sanoi: ’Veli Roberts, varmaan te ihmettelitte, miksi niin äkkiä lähdin pois eräänä iltana.’ ’Kyllä minä ihmettelin’, vastasin hänelle. ’Seisoessani edessänne tunsin, että te olitte Jumalan mies’, hän sanoi. ’Yhtäkkiä tunsin myös, että olin sairas yhtä hyvin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tunsin, että Jumala oli ilmaissut sen teille ja että ainoa tehtäväni oli mennä korjaamaan eräitä asioita eräitten ihmisten kanssa. Olen tunnustanut niille, joita kohtaan olen rikkonut ja nyt minä uskon olevani valmis parantumaan.’ ” Muita kirjoja mm. ”Neljän mies” ja ”Pelon ja sairauden voittajaksi” Ristin Voitto, ”Usko ja parantuminen” Ristin Voitto.


Erkki Petman on kirjoittanut kirjan ”Vai ei Jumala paranna?” (Ristin Voitto 1979), jossa uskoon tullut lehtimies Erkki Petman oli käynyt tutkimaan järjestelmällisesti Niilo Yli-Vainion herätysliikehdintää ja siinä tapahtuneita parantumisihmeitä. Sivulta 87 lainaus: ”Vielä tänään, yli kaksi vuotta Lapuan herätyksen alkamisesta, kansa hämmästyneenä kysyy, mitä tämä kaikki on. Se ei sittenkään ole ollut ohimenevä kuohahdus, hetken ilmiö, vaan sillä näyttää olevan jatkuvuutta ja kantavuutta. – Voin vakuuttaa teille rakkaat lukijat, että tämä kaikki on raamatullista ja vastaus niihin rukouksiin ja paastoihin, joilla niin minä kuin muut olemme vuosia ja taas vuosia lähestyneet anoen Herraa: – Rakas Jumala. Anna tälle kansalle herätys. Näytä voimasi, anna ihmeiden tapahtua ja tämän syntisen kansan parantua. Ymmärrän sangen hyvin, että ihmiset, joilla ei ole Jumalan Sanan tuntemusta, ihmettelevät esimerkiksi kaatumisia. Mutta tämä ei ole uutta, ei epäily enempää kuin kaatuminenkaan. Kaatumisista voin sanoa, ettei se ole autuuden lähde. Ihmiset voivat pelastua yhtä hyvin istuessaan, seisoessaan tai maatessaan kotona vuoteessa. Kaiken ehto on vain, että ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen… Tänään olemme Jeesuksen toisen tulemuksen edessä, lähempänä sitä kuin uskommekaan. Tiedän, että työaikamme on hyvin lyhyt. Jumalan seurakunnan on pukeuduttava voimaansa. Kaikkien armolahjojen täytyy tulla käyttöön, ja seurakunta on korotettava alkuperäiseen asemaansa. Kathryn Kuhlman saarnasi Jerusalemissa 1974 tilaisuudessa, jossa sain olla mukana. Hän sanoi muun muassa, että on tullut se aika, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Kun Pyhä Henki laskeutui Jerusalemiin kokoontuneen suuren joukon ylle, Pyhä Henki tuli Kathryn Kuhlmanin päälle ja hän sanoi: – Tätä tulee pian tapahtumaan Suomessa, Norjassa, Länsi-Saksassa, Englannissa ja useissa muissa paikoissa. Nyt on alkanut tapahtua Suomessa. Voima on alkanut laskeutua, ja ihmisiä pelastuu suurin joukoin. Joukoittain ihmisiä on parantunut istuessaan penkeissään kuuntelemassa, myös sellaisia, joiden lääkärit eivät ole sanoneet tulevan paremmiksi millään inhimillisillä keinoilla. Mutta Pyhän Hengen voimasta he ovat tulleet terveiksi…”


Jumalan parantavan armon vastaanottamiselle saattaa olla esteitä, kuten minkä tahansa Jumalan lahjan vastaanottamiselle, kuten Jesaja 59:1-2 ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.”


Tämä seuraava esimerkki osoittaa, kuinka mielen linnakkeet voivat estää myös parantumisen vastaanottamisen: Olin kerran seurakunnan kokouksessa jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä jotka näkevät asiat aina kielteisesti ja toinen asia liittyi siihen kuinka jotkut ajattelevat Jumalan olevan samanlainen kuin heidän ankara isänsä joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä asiat. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan yksi tai kaksi henkilöä joille tämä sanoma oli erityisesti. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin alttarille, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaista itsensä tällaiseksi ihmiseksi joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä, niin iso joukko meni jo saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden mukana, mutta saarnamies sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin tuli niin juovuksiin Jumalan hengestä etten voinut uskoa kuinka näin kävi, sillä mitään tällaista en kokenut ennen sitä.

Tässä on vielä uskon luonteesta joitakin ajatuksia. Charles S. Price kirjoittaa ”Ihmeitä tekevä usko” (Ristin Voitto 1952): Kukaan ei voi itse aikaansaada tai saavuttaa uskoa työskentelyn kautta. Jumala itse synnyttää ja antaa uskoa ihmeiden aikaansaamiseksi. Raamatussa Jerikontien ihmeessä tarvitaan Jeesuksen läsnäoloa. Ei sokea mies istunut puhuen itselleen: ”Minä olen parantunut ja voin nähdä, eli jos minä nyt vain voisin uskoa, että olen parantunut, niin minä näkisin.” Näin ei tapahtunut, vaan hän kuuli Jeesuksen Nasaretilaisen saapuneen paikalle ja silloin hän huusi Jeesus! Jeesus! Auta minua, sillä minä en voi auttaa itseäni. Jeesus kysyi mieheltä: Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin?  Jeesus ei sanonut mitä sokean miehen piti tehdä, vaan: ’Saa näkösi, sinun uskosi on sinut pelastunut’.  Sinun uskosi, sanoi Jeesus. Mistä tuo sokea sai uskonsa?  Kuka antoi sokealle hänen tarvitseman uskon. Jos hänellä oli jo koko ajan ollut tuo usko, niin miksi hän ei sitten parantunut, ennen kuin Jeesus kulki siitä? Jos meillä on Jumalalta saama usko, niin me olemme saaneet sen Häneltä, ei omasta älystämme tai omista väitteistämme. Jeesus ei sanonut: Jos sinulla on voimaa uskoa, että Jumala tahtoo siirtää vuoret, silloin Hän on sen tekevä. Eikä Hän myöskään sanonut: Jos sinä voit olla kyllin kestävä ja uskoa kylliksi kauan, niin se on tapahtuva. Ei Hän sanoi: ’Olkoon teillä Jumalan usko! Toisin sanoen: Hanki jotakin Jumalan uskosta. Ja kun olet sen saanut, silloin olet saanut sen ainoan voiman, jolla vuoret saatetaan siirtää ja heittää mereen.


James B. Richards ”Armon muuttava voima” (Helmi Media Oy 2015) sivulta 37 lainaus: ”Jos minä haluan armon (Jumalan kyvyn), minun täytyy uskoa Jumalan totuus. Yksi suurimmista Paholaisen valheista on se, että synti tuottaa mielihyvää. Useimmille ihmisille syntyi on lista mukavista ja nautintoa tuottavista asioista, joita Jumala ei halua heidän tekevän. Jumalan tahto taas tarkoittaa tuskallisia ja vaikeita valintoja. Niin kauan kuin ihmiset näkevät synnin nautintona, heidän on vaikea vastustaa sitä. Sen sijaan, jos me ymmärrämme, että synti, niin nautinnollista kuin se voi hetken ollakin, johtaa vääjäämättä suurimpaan kuviteltavissa olevaan kipuun ja tuskaan, synti menettää houkuttavuutensa. Yleensä jo pelkästään tämän yhden totuuden uskominen riittää murtamaan synnin houkutuksen…”

Hannu Vaurula ”Herätä kuolleet – Mies ja sanoma” (Kuva ja Sana 1996), josta lainaus sivulta 96: ”Palvelin Thunder Bay’n suomalaista helluntaiseurakuntaa vuosina 1984-86. Muistelen tuota aikaa lämmöllä, kutsuin sitä seurakunnan kasvun ajaksi. Iloitsin seurakunnan rukousöistä ja sen mukana kasvaneesta uskon hengestä. Eräällä rouvalla oli vaikea kasvain sisällään, hänen kasvaimensa vuoti verta, eikä hän ollut syönyt paljon mitään kuukauteen. Hänet tuotiin eräänä lauantai-iltana kokoukseen, ja hän pyysi Raamatun sanan mukaista esirukousta: ’Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan.’ (Jaak. 5:14,15)… Rukoilimme hänen puolestaan ja laskimme kätemme hänen päälleen. Hän vain itki, ei reagoinut muuten rukouksiimme. Oikeastaan mitään ei näyttänyt tapahtuvan… Nyt on jotakin outoa, lääkärit kertovat, että kun he avasivat äidin röntgenkuvissa ollutta kasvia ei yksinkertaisesti löytynyt mistään. Jäljellä oli vain pikkusormen kynnen kokoinen nystyrä. Lääkärit olivat ihmetelleet, missä oli kuvissa näkynyt kilon painoinen kasvain. Jumala paransi tämän rouvan…” 

Jos me rakastamme Jumalaa, niin emme voi rakastaa syntiä ja jäädä ulkopuolelle Raamatun sanan lupauksista myös parantumisesta.


Jeesus puhuu Luukkaan evankeliumissa kuinka pahoja asioita sattui ihmisille, mutta he eivät olleet siihen syyllisempiä kuin muutkaan, mutta kaikki hukkuvat, jos eivät tee parannusta ja ota Jumalan armoa vastaan Jeesuksen täytetyssä työssä. Luukas 12:1-5 ”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”


Pitalia pidetään synnin seurauksen vertauskuvaksi kuten 4 Mooses luku 12:1-16 ”Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: ”Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?” Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. Yhtäkkiä Herra sanoi MoosekselleAaronille ja Mirjamille: ”Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle.” Heidän mennessään sinne Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin. Herra sanoi: Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan? Ja Herra poistui vihastuneena. Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: ”Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme! Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoleksi mädäntyneenä!” Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Oi Jumala! Paranna hänet!”  Herra sanoi Moosekselle: ”Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä kasvoihin, eikö hän olisi joutunut kantamaan häpeäänsä seitsemän päivää? Hänet on siis suljettava seitsemäksi päiväksi leirin ulkopuolelle ja päästettävä vasta sitten takaisin.” Niin Mirjam suljettiin leirin ulkopuolelle seitsemän päivän ajaksi, eikä kansa jatkanut matkaansa, ennen kuin hänet oli päästetty takaisin. Sitten kansa siirtyi eteenpäin Haserotista ja leiriytyi Paranin autiomaahan.” Mirjam koki syntinsä seuraukset ja armon tulla parannetuksi ja vapautetuksi synnin seurauksista.


Omakohtaisena kokemuksena kuinka Jumala parantaa rukousvastauksena on, kun muutama vuosi sitten olimme erään helluntaiseurakunnan miesten kuntoutuskodissa, jossa ehdotin, että kaikki jotka haluavat, niin voin rukoilla heidän puolestaan kertoen ensin Raamatusta kuinka parantuminen on Jumalan tahto. Miehiä tuli ensin kymmenkunta, mutta heidän kokemansa Jumalan kosketuksen vuoksi heitä valui koko ajan lisää ja saimme palvella rukouksin näitä päihteistä vapautuvia miehiä.


Toinen tapaus on noin parinkymmenen vuoden takaa… Muistan tapauksen Venäjän Leskolovosta, jossa olimme tulkkina toimivan Lempin perheen vieraana. Jakaannuimme erilaisiin ryhmiin viedäksemme humanitaarista apua mökkialeen asukkaille. Menin Lempi tulkin kanssa erääseen asuntoon, jossa oli mummo, äiti ja vammautunut poika. Poika oli vammautunut pahoinpitelyn seurauksena ja mummo kuuli hyvin huonosti, että hänelle piti huutaa, jos sittenkään kuuli mitään. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulkki sanoi, että minun pitäisi jakaa Raamatusta jotakin. Minulle tuli mieleen Paavalin Filippiläiskirjeen teema iloitkaa aina olosuhteista huolimatta. Tämän jälkeen kysyi haluaisiko joku, että rukoilen heidän puolestaan. He tekivät kovasti ristinmerkkejä, jonka jälkeen suostuivat ja mummo lopuksi ilmoitti saaneensa kuulon, koska Jeesus oli kuullut rukoukset ja mummo otti vastaan parantumisen.

Noin viisi vuotta sitten olin Washingtonin osavaltiossa Longwievin pikkukaupungissa, jossa tapasin katolisia ja mormooneja, joista joiden puolesta rukoilin ja tämä katolinen nunna kävi kertomassa minulle kuinka oli parantunut ja Jeesus kuullut rukoukset.


Arthur Kukkula kirjassaan ”Pyhällä Hengellä täyttyminen” (KKJMK  2006) toteaa näin otsikolla Pyhän Hengen pilkkaaminen: ”Matteus 12:22-32 ja Markus 3:22-30 kertovat kyseessä olevasta asiasta… Jos se työ, mitä Jumalan Hengen avulla tehdään Jeesuksen nimessä, olkoon kysymyksessä sairaitten paraneminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen tai sielujen pelastuminen, riivaajien ulosajaminen ja yleensä kaikki, missä Pyhä Henki vaikuttaa, pannaan Saatanan tilille, silloin on kysymyksessä Pyhän Hengen pilkka. Lukiessasi edellä merkityt raamatunkohdat huomaat tämän. Pyhän Hengen pilkan voi tehdä kuka tahansa, ja siksi on liikuttava varoen siellä, missä Pyhä Henki toimii…”

Tommy Hicks ”Jumalan voima kuuluu sinulle” Ristin Voitto 1955 todetaan: ”Niin omituiselta kuin vaikuttaakin, on helpompaa tuoda silmänräpäyksellinen parantuminen sellaisille, jotka eivät käy kirkoissa, kuin sellaisille, jotka tunnustautuvat kristityiksi. Sellaiset, jotka katsovat tuntevansa Jumalan, ovat siinä määrin aikaisempien epäonnistumisien ja perännäisoppiensa sitomia, että on vaikeaa tuoda heitä uuteen asemaan uskossaan. Sen sijaan, että he näkisivät Jeesuksen persoonan ja tulisivat Hänen tykönsä, nämä muut seikat täyttävät heidän näköpiirinsä, ja he ponnistelevat turhaan vapautuakseen.” Toisaalla Tommy Hicks samassa kirjassa kertoo: ”Yksinkertainen usko: Pitaliset korottivat äänensä sanoen: ’Jeesus, mestari, armahda, armahda meitä’. Ja kun Hän näki heidät, Hän sanoi: ’Menkää ja näyttäkää itsenne papeille’. Luuk. 17:14. Heissä ei ollut vielä mitään todistusta parantumisesta, pitali oli vielä jäljellä; mutta totellen uskossa he menivät, ja mennessään he puhdistuivat. He luottivat, että Hän tekisi sen, minkä oli luvannut. Tämä on toimivaa uskoa. Hyvin monet vaativat saada nähdä silmänräpäyksellisen parantumisen tai silminnähtävän ihmeen. Se ei ole uskoa. Todellinen ja aktiivinen usko toimii sanan perusteella. Näillä pitalisilla ei ollut muuta kuin Hänen Sanansa; ja tämä, ystäväni, on se, mikä meilläkin on: Hänen Sanansa.”

Tommy Hicksin kirjassa ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” Kuva ja Sana 1955 ”Emme voi erottaa sairautta saatanasta, emmekä pitää tautia normaalina, luonnollisena asiana. Sairaudella ja synnillä on sama alkuperä, ja niille molemmille on varattu sama parannuskeino Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman kautta. Jeesuksen suhde syntiin oli sama kuin Hänen suhteensa sairauteen. Hän kohteli sairautta samalla tavalla kuin Hän kohteli pahoja henkiä… Hirvittävä valhe on, että sairaus on Jumalan tahto, on noussut syvyyden kuilusta. Sitä ovat levittäneet ihmiset, jotka rakastavat helppoa elämää ja mukavuutta enemmän kuin kärsivää ihmiskuntaa ”

Oral Roberts ”Kristus” (Helmi Media Oy 2011) kirjasta lainaus sivulta 62: ”Jaak. 5:18 ’Tunnustakaa syntinne tosillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että TE tulisitte terveiksi.’ Rukoilkaa toistenne puolesta, on ehkä tärkein asia, minkä voimme oppia parantuaksemme itse. Usein rukoillessani jonkun puolesta ehdotan ’kaksisuuntaista’ rukousta. Toisin sanoen, pyydän toista henkilöä ensin rukoilemaan minun puolestani, ennen kuin minä alan rukoilla hänen puolestaan. Tämä siksi, että se auttaa sairasta avautumaan ja ottamaan vastaan ihmeen, kun hän ensin kylvää siemenen huolehtimalla jostakusta toisesta. HERRA sanoo meille: ’Rukoile jonkun toisen puolesta, niin että myös SINÄ voit parantua. Kylvä ensin siemen, niin että Minulla on jotakin sinun sydämestäsi tullutta, jolla voin työskennellä.’ Tämä on toinen tapa sanoa: ’Antakaa, niin teille annetaan’ (Luuk. 6:38) – toinen tapa kylvää ihmettä varten. Antaminen on tärkeää. Kuitenkin, jotta se voisi olla uskon siemen, sen täytyy olla kuuliaisen sydämen sivutuote… sellainen, mikä avaa. Näin sinä avaat itsesi Jumalalle, toisille ja parantumisihmeille kaikilla elämäsi alueilla.” Armolahja, karisma, UT:ssa seurakunnalle ja sen jäsenille annetut kyvyt erilaisten tehtävien hoitamiseen. Armolahjojen luettelossa mainitaan mm. apostolin, profeetan, opettajan ja evankelistan tehtävät, laupeuden harjoittaminen, sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen. Suurin ja kaikille tarkoitettu armolahja on rakkaus. Joissakin kirkkokunnissa armolahjoja arvostetaan suuresti ja tavoitellaan erityisesti ihmeenomaisia armolahjoja. Karismaattinen kristillisyys on voimakkaimmin leviävä kristillisyyden muoto. Erilaisuudesta huolimatta armolahjat ovat kaikki arvokkaita, sillä ne ovat saman Hengen antamia Herran tahdosta ja käytetään kokonaan Jumalan kunniaksi. Paavali pitää tähdellisenä, että henkilahjat ovat annettu vain määrätyn tehtävän suorittamista varten seurakunnan palveluksessa. ’Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.’ Henkilahjat eivät ole annettu huomion herättämistä varten eivätkä korottamaan toista toisen kustannuksella, vaan yksinomaan seurakunnan hyödyksi, rakentamaan Jumalan seurakuntaa. Jumalallinen parantuminen perustuu Jumalan Sanan kuulemiseen ja siihen uskomiseen, että Jumalan lupaukset ovat totta tässä ja nyt. Parantuminen sairauksista on Jumalan sanan lupausten vastaanottamista siten kuin mikä tahansa lahja otetaan vastaan uskolla ja kiitoksella antajaltaan. Meidän täytyy tietää ensin se, että Jumala todella haluaa parantaa ja tämä me tiedetään Raamatun lupauksista. Kun me otamme vastaan Jumalan Sanaan perustuvan terveyden ja kiitämme siitä, vaikka se ei olisikaan heti näkyvää, niin kyseessä ei ole valehtelua, vaan usko siihen, että Jumalan Sana on totta jos se näyttäisi olevan ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja näin me luotamme Raamatun sanaan. Sananlaskut 3:5-6. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. 4:20-22. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

T. L. Osborn kirjoittaa: ”Kokemuksista kuuleminen rohkaisee sinua uskomaan, mutta ainoastaan Jumalan Sana synnyttää uskoa. ”Raamattu kertoo sen totuuden, että meidät on parannettu jo Jeesuksen haavoissa, mutta tosiasia saattaa kuitenkin olla se, että parantuminen ei ole heti näkyvää. Parantuminen otetaan vastaan uskomalla totuuteen eli Jeesukseen, eikä tosiasioihin ja oireisiin. Parantuminen sairauksista ei ole itsestään selvä asia, sillä itse parantajan Jeesuksen täytyy olla paikalla. Kun otamme vastaan parantumisemme Jeesukselta, niin Jeesus tulee kirkastettua ja iloa ja riemua vapautuu pimeään maailmaan, sekä pimeys väistyy. Usko on luottamusta lupausten antajaan, että hän kykenee täyttämään lupaukset olosuhteista huolimatta. Meidän ei tule murehduttaa Pyhää Henkeä epäuskollamme, vaan kiittää ja ylistää Pyhän Hengen läsnäolosta. Meidän tulee välttää anomisessa ja rukouksissamme sanelemasta sitä, millainen rukousvastauksen tulee olla, sillä me esitämme pyyntömme rakkaallemme, eli meidän Jumalallemme.

John Beveren kirjassa ”Voitto erämaassa” s. 122 ”Meillä on seurakunnassa tällainen ajattelutapa: ’Minne tahansa menenkin, Jumala kulkee kanssani – ja tekee, mitä minä käsken hänen tehdä.’ Tämä on takaperoista ajattelua, Jumala päättää, minne me menemme; jos me seuraamme häntä, hän kertoo meille, mitä meidän täytyy tehdä. Olemme ajatelleet, että jos me laskemme kätemme sairaan päälle vaikka ilman Hengen johdatusta, Jumalan täytyisi parantaa jokainen samalla sekunnilla. Jos tämä olisi totta, silloin meidän pitäisi mennä kaikkiin sairaaloihin tyhjentämään ne.” 

Markus 16:18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. ”Markus 9:23. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. ”Apostolien teot 28:8. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.

T. L. Osborn sanoo kirjassaan Sairaat paranevat: ”Älä odota tunteita – odota parantumista” (Uskon Sanan Kustannus ). 

Olin n. 8 vuotta sitten erään ryhmän mukana Pietarin lähellä Leskolovossa. Muilla oli muuta tekemistä, niin he jättivät autosta minut ja tulkin. Veimme pientä avustusta lähiseudun mökeissä asuville. Vierailimme erään perheen luona, jossa oli iäkäs melkein kuuro mummo, ja hänen tyttärensä, sekä hänen poikansa, joka oli vammautunut väkivallan vuoksi. Tulkki pyysi minua jakamaan jotakin Raamatusta. Luin muutamia kohtia Paavalin Filippiläiskirjeestä. Tämän jälkeen sanoimme, että voimme rukoilla heidän puolestaan. Rukoilimme tämän melkein kuuron mummon puolesta, jolle piti huutaa. Hän rupesi kiittämään Jeesusta, koska koki kuulonsa palautuneen. Minua vaivasi selkäkivut (noidannuoli) noin vuodesta 1990 eteenpäin ja ne tulivat säännöllisesti muutaman kerran vuodessa, jonka seurauksena olin viikon verran sairaslomalla. Noin neljä vuotta sitten selkäni puolesta rukoiltiin useiden ihmisten toimesta, minkä seurauksena minulla ei ole enää ollut näitä selkäkipuja, kiitos Herralle. Edellisen kerran kun kävimme Lahdenpohjassa, niin tulkkimme Meeri pyysi rukoilemaan kipeän polvensa puolesta. Aamulla hän sanoi, että kipu polvesta on lähtenyt, kiitos Herralle.

Tunnettu saarnamies John G. Lake (s. 18.3.1870 Ontariossa Kanadassa) asui Spokanessa. Spokanessa John G. Lake perusti parantumishuoneita vanhaan toimistorakennukseen. Satatuhatta parantumista on arvioitu tapahtuneen noissa huoneissa. Spokanen sanomalehdet julkaisivat monia parantumistodistuksia. Spokanen pormestari on pitänyt julkisen tilaisuuden John G. Laken kunniaksi. Lake perusti Spokaneen The Apostolic Church -seurakunnan, jossa kävi tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa etsimässä rukousta ja parantumista. Lisäksi hän vieraili kodeissa. Toukokuussa 1920 Lake muutti Spokanesta Portlandiin Oregoniin ja aloitti toisen apostolisen seurakunnan ja samanlaisen parantumistyön kuin Spokanessa. Vuonna 1924 Lake tunnettiin Yhdysvalloissa johtavana parantumisevankelistana. Hän oli perustanut 40 seurakuntaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Seurakunnissa oli tapahtunut niin monia parantumisihmeitä, että häntä kutsuttiin tohtori Lakeksi.

Jukka Rokan kirjassaan ”Lupausten aarrekammiot” (Ristin Voitto 1976) kertoo: ”Tunnetun Jumalan miehen, tri John G. Laken, paranemiskokouksista Amerikassa ja muualla kerrotaan viiden vuoden ajalta noin satatuhatta paranemista. Hänen saarnakokoelmassaan kerrotaan paljon Jumalan ihmeistä. Lainaamme tähän hänen kertomansa tapauksen, joka sattui Hollannin hovissa, kuningatar Julianan syntymän yhteydessä. Näin tri Lake siitä kertoo: ’Hollannin kuningatar Vilhelmiina oli ollut kuusi kertaa äitiystilassa, mutta ei ollut koskaan onnistunut saattamaan lasta synnytysasteelle. Koko Euroopan lääketiede oli voimaton auttamaan lasta syntymään. Seurakunnassamme Etelä-Afrikassa oli muuan rakas naishenkilö, joka aikaisemmin oli palvellut kuningatar Vilhelmiinan sairaanhoitajana. Hänen Afrikan-kuumeeseen kuolemaisillaan ollut poikansa, joka oli ollut tiedottomana kuusi kuukautta, oli ihmeellisesti parantunut. Kuningatteren ystävänä äiti kirjoitti poikansa parantumisesta, ja jonkin ajan kuluttua saimme kuningattarelta kirjeellisen anomuksen rukoilla Jumalaa, että hänestä todella voisi tulla äiti. Esitin hänen kirjeensä seurakunnalle eräänä sunnuntai-iltana, ja seurakunta polvistui rukoukseen. Ja ennen kuin minä nousin polviltani, minä käännyin ja sanoin: ’Hyvä on, äiti, kirjoita ja kerro kuningattarelle, että Jumala on kuullut rukouksemme; hän on synnyttävä lapsen’. Vajaata vuotta myöhemmin syntyi lapsi.’ – Se oli nykyinen Hollannin kuningatar Juliana.” Lake palasi Spokaneen vuonna 1931 ja hän kuoli 16.9.1935.

Peter Youngrenin kirjassa ”Sinä voi vastaanottaa parantumisen Jumalalta” (EKM 2003), josta seuraava lainaus: ”En koskaan unohda kokousta, jonka pidin Edmundstonissa, Etelä-Kanadassa sijaitsevassa ranskankielisessä kaupungissa… Rukoilin nuorten puolesta, mutta aluksi mitään ei tapahtunut. Pyysin äitiä kommunikoimaan puolestani lastensa kanssa viittomakielellä. Sitten kysyin heiltä, uskoivatko he Jeesukseen. Tyttö avasi Raamattunsa ja näytti minulle sisäkannessa olevaa kuvaa, jossa Jeesus riippui ristillä. Hänen ruumiinsa näytti riutuneelta. Saatoin nähdä veren tippuvan. Tyttö sanoi viittomakielellä äidilleen: ’Miksi minun pitäisi olla tyytymätön siihen, että olen kuuromykkä? Katsokaa Jeesusta ja sitä kuinka paljon Hän kärsi. Minun kärsimykseni on mitätön siihen verrattuna.’ Käännyin äidin puoleen ja pyysin häntä tulkkaamaan sanani viittomakielelle: ’Jeesus ei kärsinyt sinun kanssasi. Hän ei kärsinyt vain siksi, että meidän tulisi tuntea myötätuntoa Häntä kohtaan. Ei, Jeesus kärsi sinun puolestasi, sinun sijastasi. Hänestä tuli sijaiskärsijäsi. Hän kärsi sinun puolestasi, jotta sinun ei tarvitsisi kärsiä!’ Oli kuin olisin sytyttänyt valon pimeään huoneeseen. Molemmat nuoret alkoivat hymyillä. Rukoilimme taas, ja yhtäkkiä he saattoivat kuulla pienemmänkin kuiskauksen. Heidän korvansa eivät vain auenneet, vaan he pystyivät heti toistamaan myös sanoja. Uutinen siitä, mitä Jumala oli tehnyt, levisi kuin kulovalkea…” 


Luis Palau & Timothy Robnett ”Kestävä sanoma – Uudet kertojat” (Päivä Osakeyhtiö 2010), josta lainaus sivulta 54: ”Jokaiselle opetuslapselle Kristus sanoi: ’Voitte jatkaa sitä työtä, jota minä olen tehnyt.’ Ja hänen lupauksensa sinulle ja minulle on sama. Hän kutsuu meidät uneksimaan suuria siitä, mitä voimme tehdä, jotta maailma näkisi hänen kunniansa. Kuinka se on mahdollista? Avain on kahtalainen. Ensiksi: koska Kristus oli menossa Isän luo, hän vakuutti opetuslapsilleen, että lähettäisi lohduttajan, Pyhän Hengen, asumaan uskovissa. Kristus jatkaisi työtään meidän kauttamme! Toiseksi: Kristus kytki lupaukseensa yhden ehdon. Pane merkille, mitä hän sanoo: ’Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen.’ Herra haastaa meidät uskomaan – ei välttämättä uskomaan lujemmin vaan uskomaan häneen. Se on jatkuvaa uskoa. Williamsin Uusi testamentti ilmaisee asian näin: ’Joka sinnikkäästi uskoo minuun, voi itse tehdä sellaisia tekoja kuin minä teen.’ … Minkä takia niin harvat kristityt milloinkaan toteuttavat mitään suurta Kristuksen asiassa? Uskoakseni siksi, että he liian usein menettävät kykynsä uneksia suuria. Sitä tapahtuu silmieni edessä kaiken aikaa.” 

Parantumisen esteitä

Oral Roberts ”Neljäs mies” (Ristin Voitto 1958), josta lainaus sivulta 21: ”Syytän kirkkoa kolmesta hirvittävästä mukautumisesta. Raamatullinen pyhitys. Sydämen puhtaus, puhdas elämä, ero maailmasta ja elämän pyhyys. Sana ’pyhitys’ inhottaa meitä. Olemme nyrpistäneet nenää pyhitykselle. Me häpeämme käyttää sitä sanaa julistuksessamme ja keskustelussamme. Mutta Jumala rakastaa pyhyyttä. Raamatussa on kirjoitettu paljon pyhityksestä. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja vetoaa ihmisiä pyhittymään sanomalla: ’Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa.’ … Ainoa tuloksia tuottava tapa saada maailmallisuus pois seurakunnasta, on julistaa raamatullista pyhitystä niin kauan aikaa, kunnes kansa alkaa pyhittyä. Ei kukaan ihminen voi erottautua maailmasta, ennen kuin hän ensin on erotettu Jumalalle. Sydämen pyhyys on puhdas rakkaussuhde Jumalaan, ja pyhitetty ihminen vihaa syntiä. Pyhitys on jumalallinen rajalinja, joka erottaa hengen lihasta, taivaan helvetistä ja vanhurskauden synnistä. Maailmallisuus on itsekkyyttä, ts.: elää niin kuin itse tahtoo ja tehdä niin kuin maailma tekee. Maailmallisuus on sellaista, mikä tuhoaa koko uskonelämän. Katsomme mielellämme ihmistä, joka elää maailmallista elämää ja sanomme: – Hän on maailmallinen! Olemme iskeneet silmämme hänen tapoihinsa ja tottumuksiinsa, ja niistä saamiemme havaintojen perusteella nimitämme häntä maailmalliseksi… Pyhityksen täytyy alkaa ihmisen sisimmästä – sydämestä. On ihanaa, kun Jumala saa pyhittää meidät kokonaan ja vapauttaa meidät kaikesta saastasta ja maailmallisista tavoista. Pyhitys johtaa meidät myös sellaiseen elämän yhteyteen, joka vuorostaan johtaa meidät epäitsekkääseen palvelukseen toisten hyväksi. Toisin sanoen, pyhitys on epäitsekkyyttä. Mutta kukaan ihminen ei voi pyhittyä ennemmin, ennen kuin hän on jättänyt elämänsä kokonaan Jumalalle ja puhdistunut Jeesuksen veressä… Pyhän Hengen kaste. Syytän jokaista sellaista seurakuntaa, joka tahtoo mukautua, kun on kysymyksessä ylisalin ihmeellinen kokemus, Pyhän Hengen tulikaste, jonka opetuslapset ottivat vastaan helluntaiaamuna… Jumala ei voi siunata meitä mukautumisessamme… Parantuminen. Olemme mukautuneet poiketen Herran ihmeellisestä tahdosta parantaa sairaita ja Hänen halustaan auttaa kärsiviä ystäviämme… Sisaret ja veljet, missä meissä on vika tänä päivänä? Miksi olemme langenneet epäuskoon, kun on kysymyksessä sairaiden parantuminen? Miksi maksamme kuukausipalkat saarnaajillemme kuullaksemme heidän vain sanovan: ’Ihmeiden aika on ohi’, vaikka me sisimmässämme tiedämme, että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti? Miksi? Miksi? Meidän täytyy herätä! Jeesus tulee pian. Meidän täytyy toimia nopeasti ja uutterasti voidaksemme pelastaa ihmisiä helvetistä ja parantaa sairaita keskuudessamme, Meillä ei ole nyt aikaa turhan touhuamiseen eikä riitelemiseen, ei kinasteluun eikä saivarteluun – emme saa ruveta halkomaan teologisia hiuksia oppikysymyksillä – ei, vaan nyt on aika totella Herran käskyä ja mennä julistamaan vapauttavaa evankeliumia tämän vuosisadan ihmisille.”  

John Bevere ”Saatanan syötti” (KKJMK 2005), josta lainaus sivulta 154: ”Palvelija, joka ei anna anteeksi, joutuu kiduttajien käsiin. Websterin sanakirjan mukaan kidutus on ’ruumiillista tai henkistä tuskaa’ tai ’voimakas, tuskallinen koettelemus rangaistukseksi tai sadistisen nautinnon saamiseksi’… Lääkärit ja tiedemiehet ovat liittäneet anteeksianatamattomuuden ja katkeruuden tiettyihin sairauksiin, kuten reumaan ja syöpään. Monet henkiset sairaudet ovat sidoksissa katkeraan anteeksiantamattomuuteen.”

Tommy Lilja ”Kuitenkin usko” (Semnos Förlag 2020), josta lainaus sivulta 48: ”’Salatut asiat kuuluvat HERRALLE, meidän Jumalallemme, mutta ne, jotka on ilmoitettu, kuuluvat ikuisesti meille ja meidän lapsillemme, että me toimisimme kaikkien tämän lain sanojen mukaan.’ (5. Moos. 29:29). Ihmiset pettyvät usein tähän opetukseen. Opetusta ei ymmärretä, tunnetaan syyllisyyttä ja saamme selittää, miksi ei tapahdu mitään. Usko tulee selvittää tasapainossa. Jeesus antaa meille perusteet, miten usko toimii. Kuitenkaan usko ei ole tekniikka, jonka mukaan ihmeet tapahtuvat, jos olet riittävän hyvä ja teet aina oikein. Usko ei ole tietoa. Tietysti jokaisella tulee olla tietty määrä tietoa, jotta ymmärtäisi uskon perusteet. Juuri siksi kirjoitan sinulle. Usko ei ole jotain, mitä voit aikaansaada tai suorittaa itsellesi. Jos mitään ei tapahdu, niin syynä ei ole se, että et olisi riittävän hyvä. Aina on asioita, joita emme osaa selittää. On salassa olevia asioita ja siksi emme aina ymmärrä Jumalaa. Juuri tätä on usko. Kirjan nimen mukaisesti usko – kuitenkin, tiedämme tai emme. Emme voi selittää sitä, mitä emme usko. Se on meiltä kätketty.” 

Öivind Andersen ”Jeesuksen sielunhoidossa” (Perus Sanoma 1988), josta lainaus sivulta 74: ”Seitsemänkymmenen opetuslapsen toiminta näyttää onnistuneen yli odotusten. Joka tapauksessa he tulevat iloisina takaisin Jeesuksen luo. Tämä ilo on luonnollista. Siinä ei ole mitään vikaa. Jeesus ei nuhtele heitä siitä, että he ovat iloisia. Meillä on totisesti lupa iloita Jumalan valtakunnan työn menestymisestä. Mutta nämä seitsemänkymmentä sanovat jotakin arveluttavaa tässä tilnateessa. Ja sitä Jeesus ei hyväksy: ’Herra! Riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden!’ Alkutekstissä sana meille on voimakkaasti korostettu. He iloitsevat siitä, että riivaajat ovat alamaiset heille Jeesuksen nimessä. Tähän sisältyy suuri vaara, josta Jeesus varoittaa. On syytä iloita Jumalan valtakunnasta ja menestymisestä. Aivan toinen asia on iloita siitä, että juuri meitä käytetään. Se on kristitylle vaarallista. Tätä vaaraa eivät seitsemänkymmentä opetuslasta käsittäneet. Useimmat kristityt eivät näytä käsittävän sitä nykyisinkään. Silloin Jeesus tulee luoksemme ja ottaa meidät sielunhoitoonsa… ’Silloin hän sanoi heille: ’Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettuina taivaassa!’ … Ensiksi Jeesus kertoo kokemuksen: ’Minä näin (koin) saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman.’ Milloin tämä tapahtui? Löytääksemme vastauksen, meidän on katsottava lähemmin, mitä tämä kielellinen ilmaus merkitsee. Taivas ei merkitse tässä Jumalan asumusta, vaan ylempää valta-asemaa ihmiskuntaan nähden. Oikeastaan tämä ylhäinen valta-asema kuuluu yksin Jumalalle. Saattaessaan ihmisen lankeemukseen saatana sai kuitenkin sen vallan ihmiseen, joka olisi pitänyt kuulua yksin Jumalalle. Jumalan sana kutsuu saatanaa ’tämän maailman jumalaksi’ (2 Kor 4:4) ja ’tämän maailman ruhtinaaksi’. (Joh 12:31)… Nyt Jeesus kertoo, että hän on nähnyt saatanan kadottaneen tämän valta-asemansa ihmiskunnan suhteen ’kuin salama’ .o. silmänräpäyksessä. Tämä tapahtui erämaassa, kun Jeesus oli paholaisen kiusattavana… Heillä ei ollut tätä voittoa itsessään. Samoin on meidän kohdallamme, jotka elämme Uuden testamentin aikakautta: me voitamme uskomalla häneen, joka on tullut. Jeesuksella sitävastoin on tämä voitto itsessään… Ensimmäinen asia, mikä Jeesuksella oli sanottavana seitsemällekymmenelle opetuslapselle ja mitä hänellä on sanottavana kaikille palvelijoilleen tänään, on näin se, että hän on riistänyt saatanalta ihmiskunnan herruuden. Tämä johtaa meidät toiseen opetukseen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja sanoo kaikille palvelijoilleen tänä päivänä: ’Katso minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.’ … Puhutaanhan aina siitä, mitä me teemme, meidän panoksestamme, meidän suunnitelmistamme. Kaikki käsitetään meille haasteeksi. Tämä on pääsyy kristittyjen voimattomuuteen ja tehottomuuteen. Tämä on pääsyy siihen, että keskuudessamme tapahtuu niin vähän Jumalan tekoja.”  

Julkaissut Pentti Mattila

Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään media-alan. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: