Vapaaehtoistyö

Tämän kirjoitukseni tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lähtemään omatoimiseen vapaaehtoistyöhön auttamaan apua tarvitsevia omien voimavarojensa mukaan. Monet ovat huolissaan siitä, ettei apua tarvitsevien ihmisten apu menisi perille, kun sitä suurten maailmanlaajuisten organisaatioiden avustusjärjestöjen toimesta jaetaan tiettyjen kriteereiden perusteella. Mielestäni yksityishenkilöiden ja yhdistysten tekemä avustustyö on tehokkaampaa, koska se ei ole etäistä virkamiestyötä, jota on virkamieskuntaa pyörittämässä, ja byrokratian rattaisiin avustamiseen tarkoitetuista varoista voi kulua isokin osa. Yhteiskunnan pitäisi aktivoida kansalaisiaan toimimaan, kuin edistää heidän passivoitumistaan, kun yleensä ajatellaan, että yhteiskunta tai joku muu taho hoitaa asiat heidän puolestaan.

Omalla kohdalla tein kaiken tämän omakustanteisesti, sillä sain sydämelleni avustaa lastenkoteja Venäjällä ja Intiassa.

Raamatussa ei puhuta erityisesti vapaaehtoistyöstä, vaikka kaikki uskovat kuulumme kuitenkin kuninkaalliseen papistoon 1Piet. 2:5, 9 ”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia… Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” Ilm. 1:6 ”ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Vapaaehtoistyö ei ole aina seurakunnassa tapahtuvaa tai sieltä käsin ohjattua, sillä seurakunnilla ei ole aina resursseja ohjata vapaaehtoisia tai tukea sitä, sillä se saatetaan kokea jopa kilpailevaksi toiminnaksi ja ollaan silloin lampaista ja niiden villoista kovasti huolissaan. Ei ymmärretä aina ettei seurakuntalaisen paikka ole aina vain sunnuntain jumalanpalveluksessa kuulemassa saarnaa, vaan jokaisella on oma paikka seurakunta ruumiissa.

Me tarvitsemme toivoa, joka synnyttää uskoa, jonka ansiosta meille tulee näky Jumalan antamasta määränpäästä, sillä jokainen Jumalalta odottamamme vastaus alkaa siitä, että toivomme ja uskomme Hänen vastaavan siihen. Me voimme pyytää Pyhää Henkeä herättämään sisimpäämme asetetut unelmat henkiin, ja että Hän uudistaisi meidät ensi rakkauteen Häntä ja ja Hänen valtakuntaansa kohtaan.

Sain sydämelleni vuonna 2001 ottaa selville äitini karjalaisen suvun juurista. Äitini suku on pääosin ortodoksinen suku Karjalasta. Suvusta en juuri tiennyt muuta kuin, että äitini puolelta isovanhempani ja isäni suvusta joitakin setiä ja serkkuja. Tämän sukuseuran tekemän sukuselvitystyn avulla sain selville Venäjällä karjalassa asuvat kaukaiset sukulaiset, jotka olivat muuttaneet sinne. Otin yhteyden Meeriin, joka asui Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa. Meeri ja muut siellä asuvat sukulaiset pyysivät käymään. Kävin siellä ja sitä kautta minulle aukeni ovia paikallisiin lastenkoteihin ja seurakuntiin. Meerin vanhemmat olivat muuttaneet n. 1920-luvulla Ilomantsin Möhköstä Venäjän Karjalan Aunukseen ja myöhemmin Alavoisiin paremman tulevaisuuden toivossa. Perheen vanhemmat joutuivat vaikeuksiin 1938 puhdistuksissa. Perheen lapset joutuivat lastenkoteihin 1930-luvun lopussa, mutta suurista vaikeuksista huolimatta Meeri valmistui Petroskoin yliopistosta opettajaksi ja sai opettajan paikan Lahdenpohjasta. Meeri on jo kuollut.

Aunuksen ja Petroskoin matka 1999

Olin vuonna 1999 lopussa Turkulaisen Kai Parikan johtamalla matkalla Aunuksessa ja Petroskoissa. Matkalla oli autonkuljettajana Vesa Tuppurainen ja evankelista Pekka Katajisto Tampereelta kertomassa hyviä uutisia.

Kerroin Pekka Katajistolle tekemistäni vierailuista Lahdenpohjan lastenkoteihin. Pekka halusi tulla mukaan, vaikka hänellä oli itsellään yhdistys Finmission, jonka kautta hänellä oli ollut todella laaja työ Venäjällä. Pekka Katajisto oli aiemmin yhdessä Ajankohtaisen kakkosen (Mokko) kanssa tehnyt koskettavan TV -dokumentin Viipurin seudun lastenkotien kurjuudesta (1993), joka sai aikaan pienen kohun aikaan ympäri Eurooppaa. Kerran vierailimme Pekan Tamperelaisen ystävän autolla Aunuksessa, jonne ajoimme sankassa lumipyryssä, minkä vuoksi olimme aikalailla myöhässä aikataulusta. Pekka Katajisto on kuollut jo.

Lahdenpohjan matkoista jotakin

Tässä on muutamista matkoista lyhyitä matkakertomuksia, kuten matka vuoden 2003 alussa Pekka Katajiston ja hänen vaimonsa kanssa teimme matkan Lahdenpohjaan ja mukana oli ystäviä myös Kemistä. Vierailimme Lahdenpohjan Prijut lastenkodissa, jossa henkilökunnan mukaan lapset vaihtuvat usein ja lapsille täytyi opettaa, etteivät riko lastenkodin huonekaluja ja leikkivälineitä. Koska lapset ovat tulleet kodeista, joissa ei ole huonekaluja johtuen vanhempien päihteiden käytöstä. Henkilökunta oli iloinen, kun Suomesta saakka voidaan muistaa ja auttavat näin lastenkodin lapsia. Lievästi vammaisten lastenkodissa vierailimme myös, jossa lastenkodin johtaja muistutti, ettemme unohtaisi heitä, koska on toivottavaa, että vierailemme siellä useamminkin ystävinä.

Matka Lahdenpohjaan ja Kurkijoelle (9-11.1.2004)

Alkuun oli pieniä ongelmia juuri tällä matkalla, sillä vammaisten lastenkodin lapset huitaisivat halatessaan mukana ollut Kyllikkiä, niin Kyllikin silmälasit menivät rikki, eikä Kyllikki pystynyt lukemaan. Minun silmälasini, jotka oli myös huitaistu lattialle ja eräs hoitaja tallasi ne vahingossa jaloillaan rientäessään auttamaan minua, mutta sain laitettua linssit paikoilleen ja taivutettua sangat suunnilleen kohdilleen.

Vammaisten lasten lastenkodissa johtaja Veera kertoi, kuinka heidän oli pitänyt siirtää lasten sauna ja kylvetysajankohta lauantaista maanantaiksi, koska osa henkilökunta on lauantaisin niin juovuksissa, että saunaa ei saada lämpiämään.

Kurkijoen Helluntaiseurakunnan pastoriperhe (Aleksander, Angeliina ja heidän tyttärensä Oksana) ottivat meidät vastaan seurakunnassaan, jossa Kyllikki sai opettaa Raamatusta ylistyksestä ja ylistystanssista. He olivat tyytyväisiä kuulemastaan. Tämän jälkeen menimme pastorin rouva Angeliinan kanssa Prijut lasten turvakotiin, jossa lapsille laulettiin ja Angeliina laulatti, leikitti ja kertoi evankeliumia lapsille.

Tämän jälkeen palasimme oppaamme ja tulkkimme Meerin luokse, jonka luona olimme majoittuneita. Meeri pyysi siskonsa Railin puolesta rukousta, joka on ollut tunnettu ennustaja Porajärvellä, jonka luona on koko kylä käynyt kuulemassa ennustuksia. Raili tuli uskoon ja julistimme Railin synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raili itki liikutuksesta, kun Pyhä Henki kosketti häntä.

Saimme pitää vieraanamme toukokuussa 2004 entistä Neuvostoliiton armeijan everstiä Alexander (pastori, on kuollut) Venäjän Karjalasta ja hänen vaimoansa Angeliinaa musiikkikoulun johtajaa ja Meeri os. Volotista. Vieraat vierailivat Järvenpäässä kotikokouksessa, Kotkan Majakkaseurakunnassa, Vuosaaren kirkon Matteussalissa, Espoon Kristillisessä koulussa, jossa heidät otti vastaan Maarit Laakkonen. Eläkkeellä oleva entinen panssarivaunuprikaatin johtaja eversti Alexander kertoi, kuinka Jumala oli ruvennut häntä vetämään puoleensa erilaisten tilanteiden kautta. Kerrankin pitkässä sotaharjoituksessa monen päivän jälkeen sumussa, jossa ei nähnyt paljoa eteensä, oli Alexander kuullut fyysisillä korvilla äänen pysähdy. Hän oli ihmetellyt mistä ääni kuului, sillä hän oli ottanut kypärän pois päästään, jossa on kuulokkeet jne. Hän oli jatkanut matkaan etumaisessa panssarissa, mutta taas ääni kehotti pysähtymään ja ihmetteli mistä ääni tulee. Tämän jälkeen hän kuuli äänen kolmannen kerran PYSÄHDY, silloin hän pysähtyi ja meni kävellen katsomaan tilannetta eteen. Kolmen askeleen päässä oli ollut syvä jyrkänne, jonne hän olisi pudonnut, jos ei olisi pysähtynyt. Hänen hiuksensa olivat nousseet pystyyn ja lyyhistynyt maahan järkytyksestä.

Toinen vaikuttava tapaus oli ollut, kun oli ollut sotaharjoitukset Itä-Saksassa. Hän oli ylittämässä panssarivaunulla Elbe jokea pohjaa myöten. Panssarivaunun moottori oli sammunut keskellä jokea, ja miehistö oli mennyt paniikkiin ja saanut shokin. Kaasunaamareiden happikin riitti vain joksikin aikaa. Hän oli pyytänyt Jumalan apua. Jonkin ajan kuluttua panssarivaunuun kiinnitettiin koukku ja se vedettiin maalle. Noin kymmenen vuotta sitten olivat olleet Jaltalla lomailemassa, jossa Angeliina oli tutustunut kahteen uskovaan vanhempaan ihmiseen ja nähnyt Jeesus-filmin, joka oli puhutellut häntä kovasti ja löytänyt vastauksia Jumalakaipaukseensa. Matkan jälkeen Alexanderin vaimo Angeliina oli sairastunut vakavasti. Lahdenpohjassa leikkaus oli epäonnistunut ja hänet vietiin helikopterilla Petroskoihin. Petroskoin lääkärit olivat valmistaneet Alexanderin Angeliinan kuolemaan. Alexander oli harhaillut Petroskoin kaduilla ja huomannut jossakin kulttuuritalossa hengellisen kokouksen, jossa hän oli vain itkenyt. Häneltä oli kysytty mistä on kyse. Alexander oli kertonut vaimonsa hädän, niin pastorin johdolla uskovat oli käyneet rukoilemassa Angeliinan puolesta sairaalassa. Alexander kertoi, kuinka hän oli nähnyt nyrkin mentävän kolon Angeliinan kyljessä. Angeliina oli todettu kliinisesti kuolleeksi, mutta hän palasi elämään takaisin. Hän parani päivä päivältä lääkäreiden suureksi ihmeeksi. Lahdenpohjan kasarmin lopettamisen takia moni armeijan palveluksessa ollut jäi työttömäksi ja heitä värvättiin sitten mm. Tshetsheniaan. Moni kirjoittikin nimensä sopimukseen alle. Näille Tshetsheniaan lähdössä olleille sotilaille Eversti Alexander oli kasarmilla puhunut Jeesuksesta, niin hänelle oli vihelletty, buuattu, tömistelty jalkoja ja kuumaa vettä heitetty päälle. Hän oli meinannut poistua paikalta, mutta oli kuullut kehotuksen jäädä paikalleen. Tämän jälkeen monet alaisistaan kuuli hänen julistustaan ja muutama tuli Alexanderin siunattavaksi. Hän muistaa näistä erityisesti yhden majurin ja kersantin. Joiden vuosien kuluttua hän näki nämä miehet uudestaan, ja he olivat vain selviytyneet niistä miehistä, jotka olivat menneet sinne Tshetsheniaan. Tämä majurin panssarivaunu oli saanut osuman, mutta ainoana hän oli pelastunut siitä. Paljon muitakin mielenkiintoisia todistuksia Alexanderilla on. Alexander on kolme vuotta sitten edellisen kerran käynyt Suomessa Pohjanmaalla.

Kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Laatokan rannalla ystäväni Espoolaisen Risto Tammisen kanssa alkuheinäkuusta 2004 viemässä saamiani avustusvaatteita ja hakemassa kahta lasta Prijut lasten turvakodista Järvenpään Arkin lastenleirille ja viedä myös Meeri os. Volotinen kirkkoherran rouvan Sinikka Tuovisen luokse Lohjan Vivamoon, jossa hän asuu.

Yhdeltätoista paikallista aikaa lähdimme Lahdenpohjasta kohti Helsinkiä. Alkumatkasta mäkisillä ja mutkaisilla tiellä oli kuorma-auto kaatunut alamäkeen, joka oli tukkinut melkein koko tien ja jota yritettiin nostaa pystyyn siinä. Lapset Suomen puolella ihmettelivät kovasti näkemäänsä, ja Meeri kertoi paljon asioita Suomesta, sillä he eivät tienneet juuri mitään Suomesta. Lapset olivat jo pitkään odottaneet pääsyä Suomeen lastenleirille, joka sitten vihdoin toteutui. Seuraavan viikon maanantaina palasimme takaisin lapsien ja Meeri tulkin kanssa ja lapsilla oli paljon ihmeellisiä asioita kerrottavanaan hoitajille ja kavereilleen. Varmasti olivat saaneet joukon uusia ystäviä, joiden kanssa voivat olla yhteyksissä myöhemminkin.

Järvenpään Arkin (vapaaseurakunta) ryhmän (Anneli, Leila ja Hanna) vierailu Venäjän Lahdenpohjaan 16-18.4.2004 onnistui hyvin. Aamulla lajittelimme vaateavustuksen vierailupaikkoihin. Varhain lauantaina vierailimme johtaja Veera Alexandrovan vammaistenlasten orpokodissa, jossa sillä hetkellä on 26 lasta, sillä yksi lapsi oli otettu ottolapseksi. Kaikki lapset ovat orpoja ja ovat siellä 8 vuoden ikäisiksi saakka. Tämän jälkeen he menevät lastenkoti-internaattiin tai invalidikoteihin. Orpolapsikoti toimii Suomalaisten rakentamassa Kansakoulussa vuodelta 1930. Iso osa lapsista ei osaa puhua, vaikka heitä opetetaan puhumaan. He ovat käyttäneet amerikkalaista kuntoutusohjelmaa lasten kuntoutuksessa. Henkilökuntaa on 40 ja lapset voivat hyvin johtajan kertoman mukaan, mikä näytti pitävän täysin paikkaansa. Johtaja sanoi, että heillä on erityisesti seuraavia tarpeita: bensiinikäyttöinen ruohonleikkuri, pesuaineista pulaa, hammasharjoista ja isopalasista puisista palapeleistä jne. 16 ikäinen Hanna sopi johtajan kanssa kummilapsen ottamisesta lastenkodin lapsesta. Vierailimme Meerin työnantajan juutalaisen liikemiehen Mark Koganin kartanokonttorissa (entinen Taskisen kartano), jossa tervehdimme hänen vaimoaan.

Vierailimme Kurkijoen Helluntaiseurakunnassa, jossa Leila kertoi terveisiä Suomesta ja Hanna esitti ylistystanssin, joka otettiin erittäin hyvin vastaan ja pyydettiin Hanna tulemaan opettamaan Kurkijoen seurakuntaa tästä aiheesta kesällä. Hanna sai seurakunnan nuorista ystäviä. Anneli kertoi uskoontulostaan todistuksen, joka ilahdutti pastoripariskuntaa. Pastoripariskunta Alexander ja Angeliina ovat viikolla 21 tulossa Suomeen. Prijut lasten turvakodissa kävimme johtaja Galina Golopätkinän luona, jossa selviteltiin lastenleirille Suomeen lähtevien lasten käytännön järjestelyitä ja lupakäytäntöjä. Prijut lastenkodissa on 16 lasta, joista valtaosa oli uusia edelliseen kertaan nähden. Osa lapsista on viikonloppuisin kotona vanhempiensa luona. Galina ja apulaisjohtaja Ludmila toivoi meidän auttavan heitä löytämään yhteistyökumppania tullakseen mukaan johonkin EU-hankkeeseen ja saadakseen lastenkodille jonkin projektin ja siihen rahoitusta. Leila opetti Prijutin lapsia. Hanna tanssi lapsille ylistystanssin. Angeliina laulatti ja leikitti lapsia sekä kertoi evankeliumin lapsille. Lasten puolesta rukoiltiin ja miltei kaikki lapset antoivat elämänsä Jeesukselle henkilökohtaisessa rukoustilanteessa.

Saimme pitää vieraanamme toukokuussa 2004 entistä everstiä Alexanderia (nykyinen pastori, joka on kuollut) Venäjän Karjalasta ja hänen vaimoansa Angelinaa musiikkikoulun johtajaa ja Meeri os. Volotista. Vieraat vierailivat Järvenpäässä kotikokouksessa, Kotkan Majakkaseurakunnassa, Vuosaaren kirkon Matteussalissa, Espoon Kristillisessä koulussa jossa heidät otti vastaan rehtori Maarit Laakkonen.

Vierailimme 26-28.7.2004 Venäjän Karjalan Lahdenpojassa lastenkodeissa

Tapasimme Lahdenpohjassa yrittäjä Mark Goganin, joka on rakentanut matkailukeskuksen entiselle Winterin huvilalla, jossa on entisöity rakennuksia ja rakennettu luksusmökkejä. Vartioidun matkailukeskuksen rannalta pääsee isolla veneellä Valamon luostariin 1,5 tunnissa.

Vierailimme Lahdenpohjan nimellisesti Helluntaiseurakunnassa, jossa pastoreina toimi silloin aviopari Vitali ja Elviira Podsigun. Elviira on käynyt uskonliikkeen Raamattukoulun Kiovassa, jossa on 8.000 hengen seurakunta, josta he aina muistavat kertoa ja ihmettelevät koska Suomalaiset eivät tunne tätä seurakuntaa. Elviiran suku on Suomalaista sukujuurta, vaikka Elviira ei vielä osaa Suomea. Elviira on väkevä ylistyksen johtaja myös. Hänen perheensä ovat ylistäjiä heidän ylistysryhmässään.

Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa ollaan lopettamassa Prijut lasten turvakotia ja osa henkilökunnasta (21-5= 16) on jo irtisanottu ja loput pikapuoliin. Tapasimme Prijut lastenkodin psykologin Ludmilan, joka kertoi tästä murheellisesta tapahtumasta. Kaupunki maksaisi vuokrat ja palkat, jos löytyisi muihin kuluihin 30.000 euroa vuodessa. Prijut lastenkodin toiminta on lakkautettu.

Kurkijoen Helluntaiseurakunnassa Veijo Piipposen Polvijärven vapaaseurakunnasta saarnatessa, niin Kurkijoen seurakunnan ylistyksen johtaja Oksaana näki näyn, jossa punainen matto oli levitettynä. Maton toisella puolella seisoivat vanhurskaat valkoisissa puvuissa, ja heillä oli vyöt sekä pitkät hiukset. Jeesus käveli punaista mattoa myöten saliin eikä katsellut vanhurskaita. Oksana koki, että hänen selässään oli piikkilanka ja Jeesus kosketti Oksanan kättä ja piikkilanka putosi lattian alle piiloon ja hän koki sitten rauhaa. Jeesus ja hänen kirkkautensa oli läsnä kokouksessa ja Jeesus kulki ympäri vapauttaen seurakuntalaisia. Oksanan oli ollut vaikea pysyä tuolilla Pyhän Hengen läsnäolon vuoksi, Kiitos Herralle. Vierailimme myös Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnan rukouskokouksessa, jossa oli erityinen todistusilta. Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa on joka päivä rukouskokous esim. torstaisin rukoillaan perheenjäsenten puolesta ja perjantaisin Israelin puolesta jne.

Juutalaisen liikemiehen Mark Goganin vierailu Suomessa

Yrittäjä Mark Gogan kertoi, että hän oli jo huipulla 17 vuotiaana urheilun ammattilaisena kreikkalais-roomalaisessa painissa Valko-Venäjällä, jossa hänen sukunsa on asunut. Hänen isänisänsä oli ollut Tooran kirjoittaja ulkomuistista. Hänen isänsä oli Aaron nimeltään. Vuonna 1978 Mark Gogan muutti Karjalaan Lahdenpohjaan ja nopeasti hänestä tuli päällikkö ja tuotantolaitoksen johtaja. Perestroikan aikaan hänestä tuli yrittäjä. Mark Gogan kustantaa myös Tveriin Moskovan lähelle Synagogan rakentamisen. Mark Goganilla on 10.000 kirjan kirjasto sisältäen mm. Raamatun selitysteoksia jne. Hotelli Arthurin illanvietossa tapasimme syntyperäisen Israelin juutalaisen Danielin ja hänen vaimonsa, jotka nyt asuvat Suomessa, sekä yhden Suomen juutalaisen. Annoin Venäläisille vieraille Venäjänkieliset Raamatut.

Venäläinen yrittäjä Mark Gogan sanoi, että Venäjällä on 15.000 ortodoksista kirkkoa uudistettu, mutta ei ole tarpeeksi koulutettuja pappeja. Mark Gogan oli kustantanut omista varoistaan puolet uudesta Lahdenpohjaan rakennetusta ortodoksisesta kirkosta. Mark Gogan painattaa varoillaan 6.000 kpl näköispainoksen 1892 painetusta Valamon historiasta, joista puolet hän antaa Valamon luostarille. Gogan on kuollut Israelissa.

Joulukuun matka

Viikonloppuna 19-21.11.2004 kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa. Avustustavarat menivät eteenpäin siten, että ne lajitellaan perillä ja toimitetaan joko lastenkotiin lapsille, tarvitseville ihmisille suoraan koteihin ja seurakunnan kautta muille apua tarvitseville.

Prijut lasten turvakodin toiminta on loppunut rahan puutteen vuoksi. Tutustuimme uuteen kohteeseen, eli lasten käsityökerhotaloon johtaja Galina Ivanova Maliseskajan opastuksella. Käsityökerhotalo toimii vuonna 1929 rakennetussa Jaakkiman kristillisessä opistossa, jota ennen sotia oli johtanut kirkkoherra Matti Tuovinen. Heillä on yhteyksiä Suomen Ruokolahdelle Jaakkimasta siirtyneeseen kristilliseen opistoon. Luovutimme kerhotalon käyttöön sinne lahjoitetun saumurin (heillä oli vain vanhoja poljettavia ompelukoneita käytössä). Kerhotalossa lapsia ja nuoria opetetaan tekemään käsitöitä kankaasta, savesta, pajuista koreja, ja tietokoneiden peruskäyttöä jne. He saavat toimintaansa varoja myymällä lasten tekemiä töitä. Ensi vuonna tilanne vaikeutuu myös heidän osaltaan, sillä he saavat rahaa toimintaansa entistä vähemmän ja joutuvat etsimään sponsoreita työnsä jatkumisen takaamiseksi.

Tämän jälkeen vierailimme Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa, jossa he katsoivat Max Maximovin opetusvideota. Tämä on kuuluisa TV-evankelista Kazastanista ja häntä voi seurata satelliitin kautta myös. Tämän jälkeen pastori Vitali Podsigun opetti. Vitali pastori sanoi, kun tulemme sunnuntaina sunnuntaikokoukseen, niin saamme puoli tuntia aikaa terveisten kertomiseen.

Seuraavana päivänä vierailimme lievästi vammaisten lasten orpokodissa ja veimme sinne saamiamme vaatelähetyksiä. Tämän jälkeen veimme Kurkijoen Helluntaiseurakuntaan vaatelähetyksen myös. Kurkijoen pastori Alexander Lopatin oli vakavasti sairastunut ja oli sairaalassa Petroskoissa. Tämän vuoksi saimme Riston kanssa puhua mitä meillä oli sydämellämme ja jakaa ehtoollisen seurakunnalle. Alexsander on kuollut.

Veera Sokolovan ja Meeri-tulkin vierailuohjelma Järvenpäähän 9-11.3.2005

Kävimme Lahdenpohjan lastenkodeissa taas 23.9 perjantai-illasta alkaen. Vierailimme lastenkoti-internaatissa, joka on muutosten alaisena, sillä uusia tiloja kunnostetaan lasten käyttöön viereisestä rakennuksesta. Internaatti on saanut uuden eläkkeellä olevan musiikkiopettajan Natalian töihin. Natalia ilahdutti meitä laulun ja soiton taidoillaan, sekä kertomalla perheestään esittelemällä valokuviaan.

Seuraavana aamuna pidimme Pyhäkoulutunnin lapsille ja henkilökunnalle selvittyämme yhteisestä aamiaisesta. Sirpa Tervahauta Keminmaalta aloitti todistamisen ja Saija Lehikoinen Polvijärven vapaaseurakunnasta jatkoi. Itse jaoin vähän Jeesuksen äänen kuulemisesta. TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen päätti tilaisuuden kutsuun lähteä seuraamaan Jeesusta. Melkein kaikki lapset ja henkilökunnasta vastasivat kutsuun ja heidän puolesta rukoiltiin henkilökohtaisesti. Sirpa Tervahauta käytti profetian armolahjaansa. Natalia lauloi mm. Lidian (vieraili Arkin lastenleirillä) kanssa koskettavan laulun Karjalasta.

Tämän jälkeen siirryimme Galinan johtamaan kerotaloon, joka toimii entisessä Jaakkiman kristillisessä opistossa, jossa meitä odotti lasten konsertti musiikkikerhotiloissa. Me saimme nähdä palettiesityksen myös. Galina kertoi, kuinka hänestä oli tullut kristitty kuukausi sitten. Hän kertoi myös, kuinka hänen poikansa Andrei oli tullut jo vuosia sitten uskoon, ja hän oli jo ollut hylkäämässä poikansa pahatapaisuutensa takia. Poika oli muuttunut uskoontulonsa jälkeen paljon ja on paikallisen helluntaiseurakunnan työntekijä. Andrein päätyö on äitinsä johtamassa kerhotiloissa päihdetyötekijänä.

Jaakkiman kristillisen opiston on perustanut Matti Tuovinen, joka myöhemmin oli Kerimäen kirkkoherra. Meeri vieraili Matti Tuovisen vaimon luona, jonka hyvä ystävä hän oli. Meeri vieraili Tuovisten luona Lohjan Vivamossa. Hänen muistonsa on esillä kerhotalon museossa valokuvin ja kirjoin.

Tämän jälkeen menimme Veera Sokolovan vammaisten lasten orpokotiin. Illalla vierailimme lastenkoti-internaatin sähkömiehen kotona Lahdenpohjan Huuhanmäessä, joka on jo Suomen ajoilta asti ollut varuskunta-aluetta. Sähkömies oli saanut edullisesti ostettua järvenrantatontin, johon hän oli vaimonsa kanssa yhdessä rakentanut kauniin omakotitalon. Vietimme miellyttävän illan isäntiemme vieraana.

Sunnuntaiaamuna vierailimme Lahdenpohjan helluntaiseurakunnassa, jonne saapui lastekotien opettajia, kasvattajia ja johtaja Galina. Olimme iloisia tästä. Näimme Angeliina ja Aleksander Lopatiinin. Sirpa Tervahauta ja TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen saarnasivat.

Matka Volhovin Way to God seurakunnan kymmenvuotisjuhliin toukokuussa 2005

Järvenpää kaupungilla on ystävyyskaupunki Venäjällä Volhov ja Järvenpään vapaaseurakunnalla Arkilla on ystävyysseurakunta Way to God. Olin mukana matkalla pastori Raja-ahon ja hänen ystäviensä mukana. Autonkuljettajana toimi Vesa Tuppurainen. Menomatkalla kävimme katsomassa Shlisselburgissa (Pähkinälinnassa) paikallisen rukoushuoneen pastoria Aykasar Ovsepyania, joka on myös Facebookista tuttu. Pietarin jälkeen matkatessamme Pietariin näimme paikallisella suoralla moottoritiellä onnettomuuden jossa kaksi Ladaa oli ajanut jostain syytä kolarin, että molemmat autot olivat katkenneet ja meidät pysäytettiin katsomaan, kun uhrit peitettiin pressuilla jne.. Merkittävää seurakunnan toiminnassa on hoitokoti, joka on perustettu vuonna 2002 alkoholi- ja huumeriippuvuuksista kärsiville. Way to God seurakunnalla on myös laajaa päihdetyötä.

Vierailu Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkoteihin 19-20.11.2005

Menimme Lahdenpohjaan kahdella farmariautolla perjantaina lumimyrskyssä, joka alkoi Lappeenrannan jälkeen. Toisen auton väkeä johti Mailis Wörlin. Pysähdyimme keidashetkeen Tohmajärvelle Jouhkolaan Lauran (Kiteen vapaseurakunta) maatilalle, jossa meistä kaikista kahdeksasta matkalle lähtijästä pidettiin hyvää huolta ja varustettiin Venäjän Karjalan matkalle. Lauralla lauloimme ja rukoilimme myöhään.

Lauantaiaamuna myrskyn jo mentyä ohi jatkoimme matkaamme tulliin, josta selvisimme ongelmitta. Venäjän Karjalassa ajoteitä ei oltu vielä keritty auraamaan, joten ajaminen Lahdenpohjaan oli vaivalloista. Perillä olimme vähän aikataulusta myöhässä. Veimme keräämämme vaateavustuksen Lastenkoti-internaattiin. Saimme pitää Pyhäkoulutunnin, jossa Jani Tamminen Keravalta (toimi tulkkina myös) soitti ja lauloi kuoromme avustuksella. Mirja Karstulasta todisti Jeesuksen ihmeteoista. Kutsuimme lapsia tulemaan eteen rukouspalveluun ja heitä tulikin runsaasti eteen rukoiltavaksi.

Tämä lastenkoti-internaatti on saanut uusia kunnostettuja tiloja Suomen aikaisesta varuskuntarakennuksesta, jossa ryhmämme miehet nukkuivat ja olivat majoitukseen tyytyväisiä, sillä Ludmila henkilökohtaisesti tarjoili heille aamulla aamiaista.

Tämän jälkeen kävimme kerhotalossa entisessä Jaakkiman kristillisessä opiston tiloissa, jossa johtaja Galina vei meidät kuulemaan lasten musiikkiesitystä. Tämän jälkeen Galina esitteli talon toimintaa perinpohjaisesti.

Viimeinen vierailukohde oli Veera Sokolovan lastenkoti-internaatti, jossa Veera esitteli uusille vieraille lastenkotinsa toiminnan. Loppuillan vietimme Meerin kotona laulamalla Jani Tammisen johdolla puolille öin.

Kävimme pienen ryhmän (Teija Pirttijärvi Järvenpäästä ja Paula Heiskanen Polvijärveltä) kanssa Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa lauantaina 10-11.12.2005. Paula Heiskasen poimimme kyytiin Laura Liukun kodista Kiteeltä. Lauran luona meidät varustettiin hyvin eväin matkalle. Viemisinä meillä oli ompelukone lasten kerhotalolle ja vaatteita Lastenkoti-internaattiin. Lastenkoti-internaatissa meidät otti vastaan lastenkodin johtaja, joka kertoi, että monia muutoksia oli heidän arkipäiväänsä tullut. He joutuivat luopumaan uusituista tiloista entisessä kasarmirakennuksessa ja eivät anna lapsille enää kouluopetusta, vaan se annetaan normaaleissa kouluissa. Mutta suuri helpotus heille oli, kun lastenkoti-internaatin ei tarvinnut muuttaa maaseudulle Miinalaan. Pidimme lapsille Pyhäkoulutunnin Paula Heiskasen pitämänä. Natasa lauloi meille haitarinsa säestyksellä lauluja Karjalasta ja rakkaudesta. Meillä oli ilo olla taas ystäviemme keskellä.

Tämän jälkeen siirryimme vammaisten lastenkotiin Veera Sokolovan vieraiksi. Teija luovutti Veeralle Hanna Roosin antaman lahjan kummitytölleen, mutta lapsi oli siirretty Petroskoihin. Johtaja Sokolova lupasi toimittaa lahjan perille oikealle lapselle Petroskoihin. Tutustuimme jälleen kerran lastenkodin toimintaan ja niihin kunnostus- ja korjaustöihin joita olivat saaneet tehtyä viemämme avustuksemme avulla.

Seuraavana aamuna veimme ompelukoneen lasten kerhotalon johtaja Galinalle ja palasimme Suomeen, jossa Laura odotti meitä varustaakseen meidät paluumatkalle.

Käkisalmi, Räisälä 

Sain olla Pohjanmaalaisten uskonveljien ja sisarien mukana 6-8.1.2006 (helluntailaisia ja vapaakirkollisia, luterilaisia ja eräskin ei kuulunut mihinkään seurakuntaan, eikä ollut päässyt sen takia Gideon työhön mukaan). Matkan johtajana oli Mailis Wörlin Hämeenlinnasta. Meitä oli kaikkiaan 26. He olivat keränneet suuren joululahjapakettilähetyksen mukaansa, sillä Venäjällä pidetään ortodoksista joulua meidän loppiaisen aikoihin. Paketeissa oli riisiä, kahvia jauhoja jne. Paketteja jakoivat Käkisalmessa uskoville ja myös Kaukolassa ja Räisälässä, jossa osa paketeista ja avustuksesta jäi kaupungintalolle. Räisälässä oli entinen Suomen aikainen kivikirkko Kulttuuritalona, josta paikallinen seurakunta vuokrasi tiloja kokouksiaan varten. Kokouksessa oli eräs Tsetseniassa taistellut juoppo, joka jo kaatoi viinansa maahan, mutta ei saanut suullaan tunnustettua Jeesusta Herrakseen. Matkalla sain kuulla, että eräs Suomalaisten entisöimä ja laajentama luterilainen kirkko, kun kirkoissa ei saa asua kukaan, eikä ollut vartiointia, niin yöllä oli varastettu kaikki ikkunat pokineen ja muine tavaroineen. Nyt rakennus on rikottuna ja hyljättynä uudestaan. Mukana oli Herralta kutsun saaneita traktaatin jakajia, jotka olivat uskollisia työssään ja jakoivat ihmisille ja talojen rappuihin tuhansia traktaatteja Raamattuja ja kirjasia. Oli oikein onnistunut matka.

Jaakkiman entisen kristillisen opiston rehtori Matti Tuovisen muistoksi ollaan Lahdenpohjassa ensi heinäkuun alussa järjestämässä isoa juhlaa johon Sinikka Tuovinen lähtisi pitämään puhetta Lohjan Vivamosta. Lahdenpohjassa on Meeri yhteyshenkilö tässä asiassa.

Olin Lahdenpohjassa nyt vappuna ja kuulin, että paikallinen juutalainen yrittäjä Mark Gogan on sairastunut vakavasti (infarkti), sillä on ollut jo puoli vuotta vuoteessa ja nyt sairaalassa Israelissa. Mark Kogan on kuollut Israelissa.

28-31.12.2006 Vierailimme myös Kurkijoella pastori Alexander Lopatinin helluntaiseurakunnassa. Tuulikki Huovinen Hikiältä kertoi täällä juutalaistyöstään ja kuinka tärkeää on juutalaisten siunaaminen. Kokouksen jälkeen pastori Aleksanteri Lopatin kertoi, kuinka hänen isovanhempansa oli piilottanut juutalaisvainojen aikana tyhjillään olleeseen sukulaisensa huoneistoon 12 juutalaista. He ruokkivat heidät leipomosta jääneillä tähteiksi jääneillä uunissa palaneilla muruilla ja saamallaan maidolla pitkän aikaa. Kerran eräs rikas juutalainen kuorma-autolla oli hakenut heidät pois. Hän uskoo heidän päässeen turvaan.

Volotisen sukukokouksen yhteydessä 2007 heinäkuussa Ilomantsissa tapasin Lahdenpohjasta tulleen Meerin, joka edesauttoi, että Lahdenpohjan lastenkodin lapset saivat Ilomantsin Helluntaiseurakunnan lastenleirille kutsun ja pääsivät kuuden lapsen ja parin hoitajan ohjaamaan kauan odotetulle leirille.

Pietari ja Hatsina

Vierailin Hatsinan Open Heart Kuntoutuskeskuksen syntymäpäiväjuhlilla toiminnan täyttäessä 8 vuotta 28.9.2013. Juhlat järjesti Pietarin ja Hatsinan Morningstar seurakuntien pastorit. Kuntoutuskeskuksen kautta moni narkomaani ja alkoholisti on saanut pysyvän avun. Monet tämän päivän Kuntoutuskeskuksen henkilökunnasta ja johtajista ovat entisiä Kuntoutuskeskuksessa vapaaksi päihteiden kahleista päässeitä narkomaaneja ja alkoholisteja. Kuntoutuskeskuksen juhlissa oli myös muiden seurakuntien pastoreiden ja ryhmien lisäksi Hatsinan viranomaisia, jotka toivat kiitospuheessaan esille kuinka tärkeää työtä tekevät, eikä heidän tulisi koskaan antaa periksi, koska he ovat sydämessään tulleet niin kosketuiksi tästä työstä. Toinen viranomaisista liikuttui ihan silmin nähden, sillä kyynelet valuivat hänen silmistään.

Juhlien jälkeen kävin paikallisen nuorisopastori kanssa rähjäisessä omakotitalossa vierailemassa, joka oli päihteiden käytön vuoksi todella rähjäisessä kunnossa. Tässä omakotitalossa vietti aikaansa n. 10 nuorta, sillä heidän kaverinsa omistaa talon. Nämä nuoret kuuntelivat hyviä uutisia tulevaisuudesta ja toivosta, jonka vain Jeesus voi heille antaa. Yksi heistä halusi rukousta kokeakseen Jumalan voiman. Rukouksen jälkeen hän oli kokenut pyörrytystä rukouksen aikana.

Sunnuntaina osallistui Pietarin Morningstar seurakunnan sunnuntaijuhlaan. Seurakunnassa ja eilisessä hoitokodin juhlassa molemmissa yhteensä antoi elämänsä Jeesukselle noin 30 henkilöä.

Lahdenpohjan matkoilla kuulemiani tarinoita

Meeri kertoi isästään Johanneksesta, joka oli palomies, s. 1897 Ilomantsi, k. 1938 Venäjä. Etunimi Ivan on Venäläinen muoto Johanneksesta. Nimen karjalaisia muunnoksia ovat mm. Iivana ja Vanja. Hänellä oli vaimo Maria,  s. 1905, k. 1943 Venäjä. Lapsia heillä oli Helvi Volotinen, s. 1922, Väinö Volotinen, s. 1924 Venäjä, Vieno Volotinen, s. 1930 Alavoinen, Venäjä, Raili Volotinen, s. 1934 Alavoinen, Venäjä ja Meeri Volotinen, s. 1937 Venäjä, joka on enää elossa

Ivan (Johannes) Volotinen, joka oli muuttanut Ilomantsin Möhköstä Venäjän Karjalaan perheineen 1920-luvulla ja oli ollut töissä Alavoisisten palokunnassa lähellä tehdasta alkaen vuodesta 1927. Maria Långström on Johanneksen äiti. Johannes hoiti käsikäyttöistä pumppua, jota vedettiin palopaikalle hevosella. Johannksen isä rakensi pintalaudoista perheelle talon. Vieno ja Meeri muistavat ajan, kun vuonna 1938 helmikuun 27 päivänä kello kahdelta yöllä koputettiin heidän talonsa ikkunaan ja heidän isänsä pidätettiin syyttömänä. Johannes oli ammuttu muutaman kuukauden kuluttua. Pidätystilanteessa etsittiin kirjeitä ja viisi lasta jäi ilman isää. Lapsista Vieno oli vain 7 vuoden ikäinen. Äiti Maria Jakovlena oli ollut päiväkodissa töissä, josta hänet erotettiin pois ja joutui lautoja lastaamaan proomuihin. Tämän jälkeen, kun ei enää jaksanut kantaa lautakuormia joutui hän hevosten hoitajaksi kolhoosin talleille töihin.

Vuonna 1941 väestö Alavoisissa evakoitiin sotarintaman lähestyessä Alavoisia. Siirtyessään kolhoosilta uuteen evakointipaikkaan Aunukseen perhe sai kolhoosilta hevosen ja rattaat matkaa varten. Rintaman taisteluiden ollessa niin lähellä heitä, että heidän hevoseensa osui luoti ja hevonen rattaineen kaatui ojaan. Äiti kutsui tuttua hevosta nimeltä kolhoosin aitauksesta, jolloin hevonen kutsusta hyppäsi kolhoosin aitauksesta yli äidin luokse. Sotilaat auttoivat kärryt pystyyn ja valjastivat hevosen rattaisiin. Heitä oli peloteltu, että Suomalaiset sotilaat leikkaavat korvat ja repivät silmät päästä. Kello kuusi aamulla he tulivat Mäkrään ja näkivät, että Aunus oli jo tulessa ja Suomalainen panssarivaunu tuli heitä vastaan, jossa Suomalainen sotilas venyttelee itseään. Heidän äitinsä toivotti hyvää huomenta sotilaalle, joka venytteli ja huomattuaan ettei heille käy kuinkaan ja he saivat luvan palata Suomalaisten hallitsemaan Alavoiseen. Vastaan tulleet Suomalaiset sotilaat antoivat hirvenlihaa syötäväksi. Muutkin naapurit palasivat kotitiloilleen ja he nostivat kylvämiään perunoita maasta, mutta leivästä oli pula.

Seuraavana syksynä avattiin koulut. Alavoisten koulun Suomalaiset opettajat olivat kummeina, sillä Meerille kummina oli Aino Turtiainen, Raililla Helmi Romppainen ja Vienolla Rauha Uotila. Koulun johtajana toimi luutnantti Matti Tiinari. Myöhemmin tämä äidin nimeltä kutsuma hevonen kuoli, kun naapuri vedätti liian suurta kivikuormaa ja hevosen jalat pettivät. Äiti pyysi Suomalaisia sotilaita ampumaan hevosen. Tästä hevosen lihasta perhe eli koko talven ja ruokittiin Syväriltä saapuneita ihmisiä myös. Äiti kuoli 1943, niin lapset joutuivat 10 vuodeksi orpokotiin. Orpokodin jälkeen Meeri on opiskellut yliopistossa ja ollut koulun johtajana. Kerimäkeläisen rovasti Matti Tuovisen avulla Meeri on saanut selville äitinsä siskot ja käynyt tätinsä Ida Mustosen luona Merimiehenkadulla vierailemassa. Vieno on toiminut Aunuksessa tulkkina saarnamies Kyösti Malmille.

Nykyään Vieno asuu samalla tontilla Alavoisissa kuin missä hänen isänsä oli rakentanut kotitalon, mikä oli sijainnut aivan nykyisen rakennuksen vieressä, mutta purettu pois. Orvoiksi jouduttuaan Meeri ja Raili olivat ensin sijoitettuna lastenkotiin Viteliin ja vuonna 1946 heidät siirrettiin lastenkotiin Salmiin ja Raili pääsi sieltä pois jo vuonna 1951. Lapsilla oli pitkä matka lastenkodista kouluun. Kävimme katsomassa Salmin rakennuksia ja nämä paikat sijaitsevat Värtsilän ja Aunuksen tien välimaastossa.

Raili asui Porajärvellä Suojärven alueella. Siskosten jo kuolleen Helvin tyttö Olga on muuttanut myös unelmiensa täyttymykseen Alavoisten joen rannalle ostamaansa ja kunnostamaansa omakotitaloon lähelle Vienoa, mutta eri puolelle jokea. Joenvarsi on rakennettu täyteen asumuksia.

Väinö Volotinen, s. 1924 Venäjä, k. 1981 Alavoinen, Venäjä. Aunuksen Ortodoksisella hautausmaalla on haudattuna Vienon, Meerin ja Railin vanhempi veli Väinö. Väinön haudalla on punatähtinen muistomerkki valokuvalla, niin kuin Venäläisillä on tapana laittaa omaisille. Meeri ja Vieno kertoivat Väinön tarinan, joka on seuraava: Väinö syntyi vuonna 1924 ja kerkesi käymään peruskoulun kahdeksannen luokan ennen sotaa Alavoisissa. Alavoisten ja Aunuksen tultua Suomalaisten joukkojen valtaamiksi, niin Väinö oli päässyt tulkiksi vangiksi jääneille Syvärin Venäläisille. Alavoisista valittiin neljä nuorta opiskelemaan Tampereelle Teknilliseen kansakouluun. Ja jos Väinö olisi opiskellut loppuun, niin hänestä olisi tullut teknikko, mutta hän tuli lomalle Alavoisiin juuri silloin kun Suomalaiset perääntyivät 1944 Aunuksesta. Väinö jäi muun perheen kanssa Venäjän puolelle, koska pelkäsi mitä hänen omaisilleen tehdään, jos hän jää Suomeen, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä Suomeen. Tämän jälkeen Väinö osallistui Venäjän armeijassa sotaan ja Tsekkoslovakiassa käydyissä taisteluissa haavoittui käteen saksalaisten räjähtävästä ammuksesta. Haavoituttuaan oli hoidettavana Puolassa Krakovassa ja eri puolilla Venäjää. Vuonna 1947 palasi kotiseudulleen Alavoisiin, missä sai puolen vuoden koulutuksen invalideille tullakseen toimeen vajaakuntoisena. Väinö toimi kirjanpitäjänä Alavoisten puutavara-alan yrityksen konttorissa.

Vuonna 1948 Petroskoissa oli Kulttuuriministeriön järjestämä suuri festivaali. Festivaaleille valittiin jokaisesta piiristä kelvollisia esiintyjiä ja Väinö ja Helvi tulivat valituiksi ja lauloivat näillä festivaaleilla Suomalaisia lauluja. Väinön keskimmäinen tyttö asuu Pietarissa ja toimii sairaanhoitajana. Näinä aikoina Alavoisissa Vieno ja Raili ovat kuuluisia kiitettyjä laulajia perheilloissa. (Vieno Krylova).

Puuteollisuus työllistää Karjalan Lahdenpohjassa

Tässä on lainaus Markku Hämäläisen tekstistä (2004), jonka olen saanut häneltä: ”Laatokan länsirannalla sijaitsevalla Lahdenpohjan kaupungilla on pitkät puuteollisuuden perinteet. V. 1925 sinne perustettiin sahausta ja vanerin valmistusta ja puukauppaa harjoittamaan Ladoga Timber Ab -Laatokan Puu Oy. Nykyisin Lahdenpohjan kauppalassa asuu yli 10000 asukkaasta ja suurimpia työllistäjiä ovat edelleen mekaanisen puuteollisuuden yritykset.

Kuluvan vuoden toukokuussa minulla oli mahdollisuus tutustua kahteen suurimpaan.

Toinen näistä oli Bumex Yhtymän Lahdenpohjan vaneritehdas (Lahdenpohja Plywood Mill) ja toinen matkailua ja metsäteollisuutta harjoittava Nord Inter Haus Ltd.

Lahdenpohjan Vaneritehdas

Bumex Yhtymän kotipaikka on Laatokan ja Äänisen välissä olevalla kannaksella sijaitsevassa Petrozavodskin kaupungissa.  Yhtymällä on neljä yksityistä omistajaa, joista kaksi on vaneritehtaan johtaja Dmitry A. Beliaev ja hänen veljensä 51 % omistuksella.

Kun keväällä kuusi vuotta sitten tulin Lahdenpohjaan käynnistämään tätä vaneritehdasta, teollisuusalue ja halli olivat kuin räjähdyksen jäljiltä. Kaikkialla oli puujätettä ja metalliromuksi ruostuneita koneita. Alustavan katselmuksen jälkeen päätimme kuitenkin sijoittaa paperiteollisuudessa hankkimaamme pääomaa vaneritehtaaseen. Tehtaan entinen omistaja ja Lahdenpohjan kaupungin asettivat ehdoiksi, että tuotanto täytyy saada käyntiin vielä saman vuoden (v. 1998) aikana, jotta tehtaalta saataisiin kaukolämpöä vieressä olevaan Lahdenpohjan kaupunkiin. Vanhojen koneiden avulla tuotanto saatiinkin käyntiin aikataulussa, valitettavasti vain kaupungilla ei ole varaa maksaa ostamaansa lämpöä, muistelee johtaja Beliaev.

Suurin osa tuotannosta menee vientiin mm. Ruotsiin , Italiaan , Englantiin ja 300 – 400 m³/ kk Suomeen. Levykoko on 152 x 152 cm ja paksuudet 3 – 21 mm. Vaneri tehdään sorvatusta viilusta ja viilupaksuuksia on kaksi 1,1 ja 1, 3 mm. Näistä viiluista saadaan parittomia määriä yhdistämällä kaikki tarvittavat levypaksuudet. Esim. liimaamalla yhteen 3 kpl 1,1 paksuja mm viiluja saadaan puristumisen aiheuttaman kokoon painumisen seurauksena 3 mm vaneria.

Tehtaalla on töissä n. 600 työntekijää, joka määrä on vain noin puolet neuvostovallan aikaisesta määrästä. Tehtaalla on oma satama, jossa on tukkien vedestä nostoon tarvittava nostokurki, 5 km rautatietä ja kaksi veturia, useita trukkeja ja kuorma – autoja sekä mm oma ruokala. Johtaja Beliaev tarjosikin minulle ja matkakumppanilleni maittavan lounaan tehtaan ruokalassa, sillä paikkakuntalaiset (johtaja ja tulkki) epäilivät, ettei Lahdenpohjan kaupungista löytyisi muualta yhtä tasokasta ja palvelukykyistä ravintolaa.

Tavallisen ristiin liimatun vanerin lisäksi tehtaalla tehdään komponentteja huonekaluteollisuudelle. Näissä viilut liimataan yhdensuuntaisesti ja ne puristetaan muottien avulla asiakkaan toivomaan muotoon. Lisäksi komponentit työstetään sahaamalla, jyrsimällä ja hiomalla lopullisiin mittoihin.

Jotkut tuotteet tehdään pintakäsittelyä myöten täysin valmiiksi.  Tehtaassa valmistetaan mm. junanvaunujen penkkejä Karjalan tasavallan lähijuniin. Valitettavasti niistä oli paikalleen asentamisen yhteydessä ”unohtunut” pehmusteet ja verhoilu. Asia, jonka peffani sai kokea 4 tunnin junamatkalla Kaarlahdesta Pietariin. Ruotsalaiselle IKEA:lle valmistetaan erilaisia muotopuristeita, sekä komponentteja ja myös täysin valmiita huonekaluja. Tuotteita tulee myyntiin myös Suomen myymälöihin. Raaka – aine tehtaalle tulee Arkangelista ja Komista, koska koivutukit ovat siellä suorempia ja hinta alhaisempi. Karjalan koivutukki maksaa 50 €/m³, mutta Uralilta ostettu vain 40 €/m³ tehtaalle toimitettuna. Suurin osa tukeista tulee junalla, mutta jonkin verran myös uittamalla.

Tehtaan käyttämä ureaformaldehydi – liima sekoitetaan tehtaalla. Liimassa ei käytetä erillistä ilmaisuainetta, josta olisi mahdollista tunnistaa valmistava tehdas. Liimaa kuluu kuukaudessa lähes 300 tonnia. Tehtaalla on oma laboratorio, jossa voidaan tehdä vanerille laadun varmistamiseksi kemiallisia ja mekaanisia kokeita. Valmiit tuotteet lastataan kontteihin ja toimitetaan tehtaalta asiakkaille kuorma-autoilla, junilla ja laivoilla. 90 % vanereista on myyty jo ennen valmistusta.

Ensi syksynä tehtaalle valmistuu uusi vanerin liimauslinja sekä hiontalinja. Uudella liimauslinjalla voidaan valmistaa kaksi kertaa suurempia levyjä kuin nykyisellä.

Palkat vaneritehtaalla ovat 3000 – 6000 RUR/kk ( 1 € = 35 RUR).

Vanerin valmistusprosessi:

Tukkien haudonta

Tukkien kuorinta, jos halutaan hyvälaatuista haketta

Tukkien katkaisu vanerikoon mukaisiin pöllimittoihin

Pöllien sorvaus matoksi

Mattojen leikkaus arkeiksi joko ennen tai jälkeen kuivauksen

Arkkien kuivaus

Arkkien lajittelu

Arkkien yhteen liittäminen ja paikkaus

Arkkien liimoitus

Vaneriaihioiden esipuristus yksivälipuristimella

Varsinainen puristus monivälisessä kuumapuristimessa

Vanerien jäähdytys

Vanerien sahaus standardikokoihin

Vanerien hionta

Jälkitarkastus

Pakkaus

Nord Inter Haus Ltd

Yritys on perustettu v. 1990 matkailuyritykseksi. Kaksi vuotta myöhemmin toiminta laajeni puuteollisuuteen. Yritys vuokrasi metsiä ja aloitti sahaustoiminnan. Yritys, joka menestyy taloudellisesti hyvin voi Venäjän lain mukaan hankkia itselleen metsää. Menestymisen myötä onkin hankittu omia metsiä, niin että niitä on nyt Lahdenpohjan läänin alueella n. 44000 ha. Pääosin omista metsistä hakataan tuotantoon 120000 m³ puutavaraa. Metsänhoitolaki velvoittaa yritykset istutuksiin ja niinpä firmakin on istuttanut viime keväänä 600 000 puun tainta.  Istutuksessa käytetään apuna Forester – metsä-äestä, jonka tehokkuuteen oltiin tyytyväisiä.  Taimet ovat männyn tai kuusen paakkutaimia ja niistä lähtee kasvamaan peräti 90 %. Koivun taimia ei istuteta, sillä niitä Karjalassa riittää muutenkin ja lisäksi ne ovat väärärunkoisia, kertoi talousjohtaja Sergei Konstanda. Saman asian mainitsi myös vaneritehtaan johtaja, kun kysyin häneltä raaka – aineen alkuperästä. Tukit sahataan omalla sahalla, paperipuu menee vientiin pyöreänä ja lisäksi saadaan polttopuita. Sahalaitos sijaitsee Lahdenpohjan kaupungin reunalla. Se koostuu viidestä kenttäsirkkelityyppisestä pyörösahasta, joista neljä on Karan sahoja yksi venäläinen R – 63. Tukit (max. halk. 60 cm) kuoritaan ennen sahausta, jotta saadaan kuoretonta (teknistä haketta), joka kelpaa selluloosateollisuudelle ja josta saadaan parempi hinta. Hake toimitetaan Imatran paperitehtaalle n. 150 km päähän.  Kuori ja puru poltetaan tehtaan omassa lämpökeskuksessa, jossa on suomalainen Laka – kattila. Sahatavara keinokuivataan kolmessa 40 m³ kamarikuivaamossa loppukosteuteen 15 – 18 %. Kuivausaika 25 mm laudalle on n. 3 vrk. Dimensiolajittelu tehdään normaalin sahatavaralajittelun perusteella, mutta laatulajittelussa pyritään ostajan mukaiseen lajitteluun. Suomesta jo poistunut vientisahatavaralajittelu (US, Kvintta jne) tuntui olevan edelleen täällä käytössä. Sahatavarasta viedään Suomen 80 – 90 %, mikä tarkoittaa n. 700 – 800 m³/ kk. Haketta toimitetaan Suomeen kuukausittain 2000 m³.  Osasta lautoja höylättiin paneelia kotimaisille asiakkaille. Ulkoverhouslauta höylätään molemmilta puolilta, koska venäläiset asiakkaat haluavat sileäpintaisen paneelin, kertoi sahaustoiminnasta vastaava Gennadi Lebedev. Kaikkiaan yritys työllistää 370 henkeä, joista suurin osa työskentelee metsätöissä.

Jotta yrityksen metsistä saataisiin paras mahdollinen hyöty, aletaan ensi syksynä valmistaa osasta raaka – ainetta hiiltä. Aluksi tehdään grillihiiltä, mutta myöhemmin on tarkoitus valmistaa myös aktiivihiiltä suodattimiin sekä lääkehiiltä. Toiminta aloitetaan vanhoissa tiloissa Käkisalmessa, mutta uusi uuni ja pakkauslinja on jo suunnitteilla, niinpä yritys etsiikin uusia potentiaalisia asiakkaita mm Suomesta, kertoo johtaja Konstanda. Aluksi toimitus asiakkaille tapahtuu suurissa laatikoissa, mutta myöhemmin tehdään myös vähittäismyyntiin soveltuvien määrien pakkaukseen pienpakkauslinja. Hiilen tuotannon määräksi on kaavailtu n. 70 ton/kk.

Matkailutoiminta jatkuu ja laajenee. Sortavalassa on toiminnassa lomakylä. Lomakeskusta laajennetaan ja aloitetaan risteilyliikenne Laatokalla. Kohteeseen tullaan järjestämään ryhmämatkoja mm Suomesta ja tähän toimintaan haetaan suomalaista kumppania.”

Intian vierailut

Intiassa vieraillessani kuulin lasten myynnistä, hylkäämisestä jne. Ihmiskauppa pitää tunnistaa jo kuntatasolla ja estää se. Ihmiskauppa on YK:n mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan, internetrikollisuuden, piraattituotteiden ja lääkeväärennösten jälkeen. Se on myös räikeimpiä ihmisoikeusrikkomuksia.

Kevin Balesin kirjassa ”Nykyajan orjat” (Into kustannus) todetaan, että 27 miljoonaa orjaa tekee pakkotyötä seksibisneksessä, kaivoksissa jne.

Tänäkin päivänä orjuus mitä erilaisimmissa muodoissa on todellisuutta niin kuin Gary A. Haugen ja Gregg Hunter ”Viattomina vietellyt (hyväksikäytettyjen lasten tie vapauteen)” Kuva ja Sana 2006 www.ijm.org kirjasta sen voi lukea.

Phyllis Kilbourn (kasvatustieteen tohtori) toteaa toimittamassaan kirjassaan ”Lapsen tähden” (Päivä Osakeyhtiö 1997), näin, josta sivulta 30 tämä lainaus: ”Aivan kuten olen nähnyt lasten elävän huoletonta ja iloista lapsuutta, olen myös omin silmin nähnyt monia muita, joiden lapsuus on armottomasti riistetty  heiltä. Hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat yleisiä eri  puolilla maailmaa. Laajamittainen hyväksikäyttö on aiheuttanut sen, että miljoonien lasten ilon, vapauden ja turvallisuuden leimaama lapsuus on joko rajusti muuttunut tai kokonaan pyyhitty pois. Yhdistyneitten Kansakuntien kuvaus normaalista lapsuudesta on tullut miljoonille ontoksi sanahelinäksi: ’Maailman lapset ovat viattomia, haavoittuvia ja riippuvaisia. He ovat myös uteliaita, aktiivisia ja täynnä toivoa.  Heidän päiviensä tulisi olla täynnä iloa ja rauhaa, leikkiä, oppimista  ja kasvamista. Heidän tulevaisuutensa tulisi olla tasapainoista ja yhteistyöhön perustuvaa. Heidän elämänsä tulisi varttua samalla kun he laajentavat näkemyksiään ja kokevat uusia asioita. (UNICEF, Julistus  lasten selviämisestä, suojelusta ja kehityksestä, 1991)’

Surullista kyllä, pelkkä vilkaisu vaikeissa  olosuhteissa elävien miljoonien lasten muuttuneeseen lapsuuden  todellisuuteen paljastaa, miten syvän menetyksen lapset kokevat silloin  kun heiltä riistetään normaali, terve lapsuus. Miksi näin rajuja  muutoksia tapahtuu? Siksi, että suuressa osassa maailmaa lapsille ei  enää tarjota elinympäristöä, joka edistäisi heidän onnellisuuttaan,  kasvuaan ja kehitystään. Heille ei myöskään suoda suojaa ja niitä  lapsuuden perusasioita, joita terve kehitys edellyttää… Mikä häpeä  monille yhteiskunnille, myös amerikkalaiselle, että jo kolmivuotiaita lapsia on nyt opetettava suojelemaan itseään siltä väkivallalta ja  niiden väärinkäytöksiltä, joista on tullut arkitodellisuutta heidän  kodeissaan ja naapuristossaan! Kuka olisi kuvitellut, että monissa niin  sanotuissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa on jouduttu perustamaan  orjuutta vastustavia yhdistyksiä pelastamaan pieniä lapsia tuhoisalta  hyväksikäytöltä? Slummien köyhyys on pakottanut tuhannet lapset luopumaan sekä leikistä  että koulusta voidakseen jotenkin auttaa muun perheen elättämisessä.  Monien kansojen moraalinen rappio edistää kauppaa, jossa lapsia  vaihdetaan ja myydään kuin mitä tahansa tavaraa. Tämä rikos tapahtuu  vain siksi, että lapsia voidaan käyttää yhteiskunnan turmeltuneiden  jäsenten halujen tyydyttämiseksi. Nämä aikuisten roolit, joihin lapset  pakotetaan eivät jätä aikaa tai voimia leikkimiseen, koulunkäyntiin,  ystäville tai ihmissuhteiden kehittämiselle. Turvallisen, terveen kodin  ja elinyhteisön sijaan miljoonat lapset joutuvat elämään pelon,  turvattomuuden, köyhyyden ja trauman ympäristössä. Heidän fyysiset,  henkiset, hengelliset ja emotionaaliset tarpeensa jäävät huomiotta…

Andy Butcher Katulapset: Kasvava kaupungistuminen, kiihtyvä  kehitysmaiden velkaantuminen, teollisuusmaiden lisääntyvä työttömyys ja  perhe-elämän kiihtyvä hajoaminen – kaikki osaltaan aiheuttavat  karkaamisia ja hylkäämisiä. Katulasten määrä näyttää kasvavan tulevina  vuosina. ’Ellei nykyinen suuntaus muutu, on  ennustettavissa, että  hylättyjen lasten lukumäärä kaksinkertaistuu vuoteen 2000 mennessä’,  varoitti World Vision kansainvälinen presidentti Graeme Irvine. (Graeme  Irvine: Abandoned Children, the Most Marginalized, Hylätyt lapset  syrjäytyvät eniten, Together, World Vision International, loka-joulukuu  1991…

Marjorie McDermid seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset: Vuonna 1987  arveltiin Intiassa työskentelevän 150.000 nepalilaista prostitoitua.  Heistä joka viides oli alle 16-vuotias. Tyttöjä myyvät ilotalojen  omistajille syrjäisillä köyhillä seuduilla elävät vanhemmat tai  sukulaiset – ihmiset joihin tytöt luottavat. Eivät nämä tytöt, eivätkä  aina heidän vanhempansakaan, eivät pitkän, usein monen päivän  kävelymatkansa aloittaessaan tiedä seksikaupasta, johon he ovat  joutuneet. Tytöt joutuvat kokemaan lyömistä, majoittumaan pimeisiin  huoneisiin, ja selviämään vähällä ruoalla. Näiden julmuuksien  tarkoituksena on saada heidät alistumaan omistajiensa tahtoon. Omistajat  olettavat tyttöjen ottavan keskimäärin viisi asiakasta päivässä…  Usein välittäjät uskottelevat lapsille, että nämä tulevat  työskentelemään tehtaassa tai toisessa maassa olevassa perheessä. Näitä  lapsia ryöstetään, siepataan, huutokaupataan, myydään ja myydään  edelleen. Lapsilla käytävään seksikauppaan vaikuttavat myös laittomat  adoptiot…

Edward T. Bradley Lapsityövoima: Lapsityövoimaa käytetään hyväksi  monenlaisten verukkeiden varjolla. Velkavankeus ja oppisopimukset  tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia saada ’laillinen hyväksyntä’  lasten riistämiselle halpana työvoimana. Velkavankeutta pidetään  nykyajan orjuutena.

Abdrew Girrelli toteaa: ’Miljoonat Etelä-Aasian  velkavangit… elävät oloissa, jotka ovat käytännössä orjuutta.’  Velkavankeus on yleisintä prostituutiossa, kotiavun käytössä,  maanviljelyksessä ja monissa pienissä teollisuusyrityksissä. YK:ssa  orjuus määritellään lasten hyväksikäytöksi, jossa vanhempi antaa alle  18-vuotiaan lapsen yrityksen tai toisen ihmisen käyttöön. Tätä  liiketoimintaa ei tehdä vain perheen tulojen lisäämiseksi, vaan usein  pyritään maksamaan velkoja. Tavallisesti lapsi tekee työtä maksaakseen  korkoa lainasta eikä hänen työllään koskaan lyhennetä itse lainapääomaa.  Serauksena on peritty ja jatkuva velka, joka siirtyy sukupolvelta  toiselle. Intiassa yli viisi miljoonaa lasta tekee työtä maksaakseen  perheen velkoja.

Köyhyys on talouskriisin myötä lisääntynyt myös Espanjassa,  jossa työttömiä n. 23%. Lähes 600 000 espanjalaisella ei ole  minkäänlaisia tuloja. Katolisen avustusjärjestön Caritasin raportin  mukaan n. joka viidennes kodeista elää köyhyysrajan alapuolella. Johanneksen evankeliumissa todetaan, että vihollinen on tullut  varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mikä näkyy erityisesti kehittyvissä  maissa esim. Afrikassa, jossa on AIDS, heimosodat, rosvot, sekä  onnettomuuksien seurauksina syntyy orpoja, jotka altistuvat erilaisten  hyväksikäyttäjien alaisiksi, kuten lapsisotilaiksi, sisäelinten kaupan  kohteiksi jne.., koska heistä ei kukaan pidä huolta.

Bill Wilson Huuto kaupungista: älkää heittäkö heitä hukkaan: Tässä  slummissa palvelustyötä tekevällä Metro Ministriesillä on erilainen  toimintafilosofia. Olemme vakuuttuneita siitä, että on helpompi rakentaa  poikien ja tyttöjen elämää kuin korjata miehiä ja naisia.  Ennaltaehkäisy on kaiken toimintamme perustana… Vuodesta 1980 lähtien  Metro Ministries on ollut eturivissä tavoittamassa Yhdysvaltain  unohtuneita kaupunkislummeja. Entisen Rheingold-panimon tiloissa toimiva Metro-seurakunta pitää yhtä Yhdysvaltain suurimmista pyhäkouluista. Sen palveluksessa on yli 60 kokopäiväistä työntekijää ja 300 vapaaehtoista,  jotka vierailevat yli 16 000 lapsen luona viikoittain. Lauantaisin ja  sunnuntaisin paikka herää henkiin! Metro Ministries on ottanut  tehtäväkseen muuttaa Amerikan – lapsi kerrallaan… Pyhäkoulutapaamisten  aikana lapset saavat nauttia kaikesta hauskasta, peleistä, musiikista  ja työntekijöiden rakastavasta huomiosta. He saavat kuunnella raamattutunteja, jotka korostavat Jumalan henkilökohtaista rakkautta  jokaista heitä kohtaan. ’Jumala rakastaa sinua’ on se viesti, joka välittyy erityisesti elokuvista, videoanimaatioista ja sketseistä. Oppitunneilla he oppivat uusia arvoja: kuinka tärkeää on tehdä työtä ja menestyä koulussa; opettajien ja vanhempien kunnioittamista; ettei tule  valehdella, pettää tai varastaa; huumeiden ja alkoholin välttämistä.  Vierailijat järkyttyvät usein kun alamme kerätä kolehtia. Uskon  kuitenkin, että lasten täytyy oppia tukemaan Jumalan työtä antamalla  omastaan.”

Tästä asiasta puhuu Lester Sumrall kirjassaan ”Maailman nälkä ja kristillinen ratkaisu” (Uskon Sanan Kustannus Oy 1990) josta lainaus sivulta 47: ”Keskimäärin 24 ihmistä kuolee nälkään joka minuutti. Heistä 18 on lapsia. Noin 15 miljoonan lapsen arvioidaan kuolevan vuosittain nälkään maapallolla. Mutta muista, että luvut ovat vain arvioita. Olen varma siitä, että luku on paljon suurempi.”

Howard Taylorin kirjasta ”Hudson Taylor ja Kiinan sisämaanlähetys eli mies, joka uskoi Jumalaan” (Ristin Voitto 1962) sivulta 198 lainaus (vuodet 1877-1879): ”Jokaisessa postissa saapui kaameita uutisia Pohjois-Kiinan nälänhädästä. Jo tammikuussa arveltiin kuuden miljoonan ihmisen nääntyvän nälkään. Lähetyssaarnaaja Taylor kertoi asiasta kokouksissa ja sanomalehdistössä. Sisämaalähetykselle alkoi saapua suuria rahasummia kärsivien auttamiseksi.  Mutta – tarvittiin muutakin kuin varoja. Ei siinä kyllin, että kymmeniä tuhansia kuoli nälkään. Pelastaakseen oman henkensä monet miehet myivät tyttärensä, jopa vaimonsakin orjiksi. Julmat etelän kauppiaat kuljettivat tuhansia tyttöjä ja nuoria naisia kuin karjalaumoja. Orpolapsia kuoli joukoittain, pienokaisia, jotka olisi voitu koota lastenkoteihin ja pelastua turmiosta. Kärsivät naiset olivat vastaanottavaisempia kuin koskaan ennen…”

Stephen Hill ”Radikaali kristitty” (Elämän Sanan Kustannus Oy 2003), josta lainaus sivulta 111: ”Mitä hyötyä oli antaa heille ajallinen ateria täällä maan päällä, jos en kutsuisi heitä ikuiselle aterialle taivaaseen? Leipä kestää vain muutaman hetken tai päivän, mutta Elämän Leipä kestää ikuisesti. Voisin pyrkiä vaatettamaan, ruokkimaan ja majoittamaan sorrettuja, mutta jos en johtaisi heitä Jeesuksen luokse, heidän tilanteensa ei parantuisi.”

Opinnäytetyöt:

Kristiina Aminoff ”Ajassa, Arjessa ja Ajattomuudessa – Helsingin ortodoksisen seurakunnan vapaaehtoistoiminnan strategiamalli” (HUMAK, opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117437/Aminoff-Kristiina.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Katja Kivekäs ”Auttajana kehitysmaassa – Tutkimus kansainvälisen vapaaehtoistyöntekijän työskentelyn motiiveista” (HUMAK, opinnäytetyö 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23346/kivekas_katja.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjallisuus ja lähteet:

David Bordon ja Rick Killian ”Paavalin rukoukset” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2007)

Galleria: